Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Takakannen lukemisen jälkeen: OMG pakko lukee! Prologin lukemisen jälkeen: Voi juma pitäiskö tätä lukee muutama sata sivuu?? Muutaman ekan luvun jälkeen: En pystyny lopettaa Ja must toi kansi on IHANA <3333 Vaiks täs oli sellasii ontuvii kohtii, jotka tökkäs ja tuli sellanen olo et hitto voisinpa korjaa ton ja et toi pitäis sanoo noin, mut tarina oli silti liian koukuttava, et olisin malttanu laskee tätä käsistäni
Toivon joskus et sarja olis vaan suosiolla lopetettu Lasikaupunkiin... Yli menemisen makua täs kirjas, mut ihan hyvää luettavaa silti ;)
On kyl aikaa ku luin tän, mut mun mielest juoni vähän ontu/oli kadoksissa ja voi juma se inkvisiittori oli ärsyttävä!!! Kirjan takakansi sanoo, et tää sarja on vahva haastaja Twilightille hah ihan ku nää kaks vois kilpailla keskenään, edustavat niin erityyppistä fantasiaa. Twilight sellanen hillitty ja tää taas ei niinkää (läheskään), miettikää nyt mitä kaikkii eri otuksii varjojenkaupungeis on! Demonit, vampyyrit, varjometsästäjät, enkelit, nefilit jne.
Varjojenkaupungit -sarjan paras osa mun mielestä, niin ku ne ekat osat yleensä onkin xd
Täs on vähän sellast yli menemisen makua, mut mahtava kirja silti. Oisin kyl voinu lukee kolmannenki kirjan, joka ois kertonu "normist" nälkäpelist et oltais menty areenal jne. koska jotenki se idea on niin karmivan käsittämättömän upee
Luin tän koko trilogian vuosi sit joululomal tyylillä heräsin, luin, menin nukkumaan jne. ja saan vieläki kylmii väreitä ku aattelen tätä <3 Suzanne Collins on aika genius
Pidin kirjasta todella paljon, erityisesti kirjan kielestä. Se oli raikasta ja nuorekasta, dialogit eivät kuitenkaan olleet "överiteinimäisiä". Juonenkäänteet olivat jännittäviä! Kirjassa oli mukavasta toimintaa, mutta esimerkiksi väkivallalla ei sentään mässäilty. Viittaukset satuihin, esim. Lumikkiin ja prinsessa Ruususeen olivat hauska idea. Kaikin puolin mukava, jännittävä ja kaunis kirja eli tartun myös trilogian toiseen osaan.
Kannatti jatkaa tämän sarjan lukemista! Todella viihdyttävä ja nopealukuinen kirja. Ensin Xemerius vaikutti hieman turhalta lisältä hahmojen joukkoon, mutta muutaman luvun jälkeen rupesin pitämään hänestäkin. Kirja meni suoraan toimintaan, eikä tässä ollut mitään pitkäveteisiä alotuksia. Minua vain ihmetytti hieman kirjan nimi, koska safiirihan viittaa Lucyyn ja häntä ei kovinkaan paljoa kirjassa nähty? Onneksi kolmasosa on jo lainassa niin ei tarvitse kauan odottaa tarinan jatkumista!
Yksi parhaista ( ehkä jopa paras ) Stinen kirjoista! Pidin juonesta ja lopusta joka jätti tarinan lopun avonaiseksi. En hirveästi Goosebumbseja tai Nightmare roomeja lue, mutta tästä pidin ja suosittelen! ;)
Tykkään lukea kirjoja joissa on ihmissusia, mutta tämä ei ollut se mun juttu...
Ääretön meri on loistava jatko-osa loistavalle kirjasarjalle. Se ei tietenkään yllätä minua, koska sarjan ensimmäinen osa oli jo todella mahtava ja minulla oli suuret odotukset tätä osaa kohtaan. Hahmot ovat edelleen hyviä ja erilaisia. Pidin siitä, että tässä kirjassa syvennyttiin todella paljon Hakaan. Ensimmäisen osan aikana tyttö ei kuulunut suosikkihahmoihini, mutta tässä osassa pidin erittäin paljon hänestä. Ja olihan se aika söpöä, että hänelläkin oli romanttisia tunteita :) Se, kuinka vähän kirjassa oli Cassien ja Evanin yhteisiä hetkiä, oli aika yllättävää. Se oli ehkä ainoa pienen pieni miinus koko kirjassa, mutta se ei lopulta haitannut paljoa. Odotan innolla sarjan kolmatta osaa :)
Petyin... Kirjotin tälle pitkänki arvostelun heti ku luin tän viimesyksyn, mut se ajelehtii nyt jossain koneen uumenissa, et tiivistettynä: -liian vähän Mikaelia -liian vähän susia ja Hukkavaaraa -karkaa alkuperäsestä aiheesta aika kauas. Mulle tuli kesyttömästä mieleen Twilight ja tästä ehkä varjojenkaupungit, molemmat sarjat hyviä, mut niin erilaisia maailmoja ei voi yhdistää. Jos sarjaa lähetään kirjottaa sellasel hillityn fantasian linjal, ni sitä ei voi yhtäkkii rupee vetää överiks niinku täs munmielest daimonien ja keijujen (joita vaan yhtäkkii alkoo tunkee joka nurkan takaa) kaa kävi. Siis esim Percy Jacksonit on hyvä esimerkki ehkä älyvapaimmast fantasiasarjast mitä mä oon lukenu ja ne on silti tosi hyvii, mut tää ei oo kivaa et muutetaan kirjan maailmaa näin rajusti... -Mitja oli must jotenki ylimääränen :/ -täs ja yleisestikki jotenki ärsyttää et esim nyt suomalaiset kirjailijat alottaa rauhas siit et tapahtumapaikka on Suomes ja sit ne haluu tokas tai täs tapaukses kolmannes osas lähtee viemään henkilöit maailmal -Miten Raisa sai tuotuu sen veitsisalkku hommelin sielt saarelt? Eiks oo vähän epäilyttävää jos tyyppi ottaa heittoveitsisarjan mukaan ku se lähtee kattoo paraatii? -Miten Suomest lähteminen olis muka auttanu Mitjaa ja Raisaa ku niil oli vastas jotain mitälie jumalallisii kuningattarii tai mikä se olikaan se ärsyttävä Daimon muija, jonka nimee en muista xd -jälkeenpäin tää oli kyl kokonaisuutena ajatellen hyvä, mut alkupuolisko oli vähän puuduttavaa luettavaa. Sitku Mikael palas kuvioihin ni mul alko silmöt kiiluu kiinnostuksest, koska täähän lähti koko sarja siit et on Raisa ja Mikael, jotka rakastaa toisiaan vaiks niitten suhde on mahdoton/kielletty/jotain sellast Yksinkertasesti: Pliis haluun takas Hukkavaaraan! Haluun Nikon, haluun Mikaelin!!
Tän lukemisesta nyt kulunut kuukausi eikä kyl oikeen oo viel ainakaa inspannut lukee jatkoo. Väristys oli aika laimee, kevyttä, vaaleenpunasta luettavaa, eikä kyl erityisemmin koukuttanut. Pakko kyl ihmetellä ja nostaa hattuu miten kirjailija on jaksanut kirjottaa tällasta "jaaritteluu" näin monen sivun verran, eikä se kuitenkaa oo tylsää. Ihan perus menevää tekstii. Yleensä en tykkää siit et nimenomaan fantasiakirjois myös rakkaudest tehään yliluonnollist, et tyypit rakastaa toisiaan niin ehdottomasti et en voi tajutakaa (siis miettikää nyt joku Twilight: Bella rakastuu vampyyriin, jonka kaikki muut kiertää kaukaa! Ja sit tietty ylläri ylläri Jacobki on yhtäkkii niin ihana! Tää poikkee jo vähän aiheest) Väristykses on kyl aika ennenkuulumattoman rajojarikkovaa rakkautta Gracen ja Samin välillä. Siis Grace rakastuu SUTEEN ei POIKAAN, enkä oikeen tiiä mitä mun pitäis aatella tästä. Muutaku et se oli outoo ku Sam ja Grace sit käyttäyty ekaa kertaa virallisesti tavates sen tyylisesti ku ois tuntenu ikuisuuden, niin ku ne periaattees olikin... Jotenki tää juonen teoreettinen puoli ei vakuuttanu, se näitten Gracen ym. keksintö miten ihmissusi voi parantuu ja sit et miks Grace ite ei ylipäätään muutu sudeks. Anyway ihan lukemisen arvonen kirja.
Perushyvä fantasiakirja, joka kuitenkin muistuttaa liikaa Twiligt-kirjasarjaa. Suomennoksessa oli myöskin monia kirjoitusvirheitä, mikä häiritsi lukunautintoa. Ei ehkä aikuisille sopivinta fantasiakirjallisuutta, sillä teinirakkauteen on enää hieman vaikeahko samaistua. Aion silti tutustua ainakin seuraavaan jatko-osaan.
Loistavaa suomalaista fantasiaa! Miten tämä kirja onkin jäänyt niin vähälle huomiolle muiden fantasiakirjojen joukossa? Aion ehdottomasti ottaa selvää onko kirjan kirjoittaja Helena Waris julkaissut muitakin kirjoja. Yllätyin huomatessani kirjan yhdistelevän vanhaa pohjoismaista jumaltarustoa tulevaisuuden dystopiakuvaukseen. Ainoat minua häiritsevät seikat olivat possessiivisuffiksien puute (onko tämä nyt sitä kielen muuttumista?) sekä kirjan viimeinen virke, josta en kuitenkaan paljasta sen enempää. Kirja on yksi mielenkiintoisimmista fantasiakirjoista joita olen lukenut ja ahminkin sen yhdessä päivässä. Suosittelen!
Toven ensimmäinen muumikirja, joka mielestäni poikkeaa tyyliltään myöhemmistä muumikirjoista. Pidin kovasti ja suosittelen kirjaa muillekin!
Taattua Jansson-laatua. Kerronta on värikästä ja hahmot eivät niin positiivisia kuin animaatiosarjassa annetaan ymmärtää. Kirja oli jälleen täynnä jokaisen elämään sopivia aatelmia, jotka auttavat jaksamaan tasapaksussa arjessa. Kirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.
Hauska kirja, jonka luki hujauksessa! En malta odottaa, että pääsen käsiksi kirjasarjan muihinkin osiin. Turun pääkirjastossa kirja on lastenosastolla, mutta sijaintipaikan ei kannata antaa hämätä - kirjaa sopii aivan yhtä hyvin meille aikuisillekin. Angie Sage on todella taitava kirjoittaja, ja Kaisa Katteluksen suomennostyö loistavaa. Suosittelen!
Todella hyvä novellikokoelma, jota voin hyvillä mielin suositella muillekin. Novellien loppu jäi usein avoimeksi, joten lukija saa itse päätellä mahdollisen loppuratkaisun. Novellit olivat nopealukuisia ja kielenkäyttö taidokasta. Tämä oli ensimmäinen lukemani Anni Nupposen teos, mutta tämän innoittamana aion tutustua hänen muihinkin tuotoksiinsa.
Paras Replica kirja, jonka olen lukenut. Oli hienoa, että puolet kirjasta oli Amyn äidin, Nancyn, näkökulmasta.
Tässä osassa ei tapahtunut mitään kovin mullistavaa, mutta hyvä kirja silti. Pidin siitä, että Yökoulua käsiteltiin paljon enemmän tässä kirjassa ja se vaikuttaakin koko ajan salaperäisemmältä. Kumpa seuraava osa tulisi jo!
Todella mielenkiintoinen! Voi kun kolmas osa suomennettaisiin jo. Minulla tuli Cimmeriasta mieleen Tylypahka, paitsi ilman taikuutta. Vanha sisäoppilaitos, jossa ei käytetä tekniikkaa. Vaikka kirja onkin paksu niin ei sen lukemiseen mennyt kuin pari päivää. Pari päivää, joina kirjaa ei voinut laskea käsistään :D Vaikka takakannessa kysytäänkin, että Keneen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat niin en silti arvannut kirjan juonta etukäteen, vaikka yritinkin pysytellä varuillani sen suhteen kuka paljastuu huijariksi.