Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ehdottomasti paras kirja trilogiassa! Suosittelen kaikille oikein lämpimästi tätä nerokasta kirjaa, matkijanärheä!
Kirja oli helppolukuinen ja aloittelijatkin voivat lukea sitä. Mutta sitä voi lukea myös kokeneemmatkin lukijat. Ja se, että kirja oli fantasiaa oli parempi, kuin että se oli ollut faktaa. Kirja oli sopivan mittainen. Kirjan kartat oli hienosti kuvitettu ja oli hauskasti keksitty, kun joka luvun alussa oli joku kuva.
Tarkoitukseni ei ollut lukea kirjaa vielä, mutta kuinkas sitten kävikään ;). Pieni varoituksen sana.. Kirjaa ei voi laskea käsistään kun sen aloittaa ja tämän tiiliskiven lukemiseen kannattaa varata aikaa. En odottanut kirjalta kovin paljoa, koska olin kuullut sen olevan sekava ja raaka, mutta yllätyin! Juoni oli monimutkainen ja yllättävä, tapahtumat esitettiin monien erilaisten ihmisten kautta ja tarina eteni juuri sopivaa vauhtia. Vaikka kirja sisältää mm. yksityiskohtaisia tappokohtauksia, se ei mielestäni ollut raaka. Tapahtumat sijoittuvat maailmaan ja aikakaudelle, joissa tällainen on "normaalia" ja mielestäni on hienoa että kirjailija tuo esille myös nämä puolet tarinasta, koska ilman niitä se ei olisi täysi. Hurjasudet, lohikäärmeet, ritarit, lordit, ihanan eeppistä! Annan kirjalle hyvällä omallatunnolla täydet viisi tähteä!
Mielestäni ihan hyvä kirja. Kirjailia käytti melko useasti ilmausta; "Niin tai näin...". Kirja eteni melko hitaasti, mutta oli siitä huolimatta hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa lämpimästi muollekkin. Sitten vain seuraavaa kirjaa lainaamaan kirjastosta :)
Luin koko sarjan joskus lapsena tai nuorena pariin kertaan sekä parhaat palat myöhemmin uudestaan. Sarja on jotenkin epätasainen: osa kirjoista on loistavia ja osa surkeita. Parhaat oli muistaakseni Hopeinen tuoli ja Velho ja leijona. En ole uskaltanut vielä lukea aikuisiällä koko sarjaa uudestaan, mutta tarkoitus olisi - hankin juuri sitä varten tämän kokoelmateoksen. Uusintaluvulla olisi tarkoitus tarkkailla enempi ainakin niitä kristillisiä viittauksia, joita en silloin lapsena tajunnut kirjoista etsiä.
Tämä on yksi ehdottomia lemppareitani Nuorten toivekirjastosta! Olisin niin halunnut itsekin viettää joskus kesää samalla tavalla. Tietty myös kirjallisuusviittaukset muualle on tekstissä plussaa.
Luin tämän vähän aikaa sitten, enkä odottanutkaan niin hyvää tekstiä, kuin Nälkäpeleissä. Ylismaan Gregor oli kuitenkin ihanan vauhdikas ja jollain tavalla hyvin satumainen kirja. Se koukutti ja luin aika nopeasti tämän kyseisen kirjan. Ei ollut yhtä hyvä kuin Nälkäpelit, mutta sopiipahan ainakin nuoremmillekkin lukijoille ja tarjoaa viihdyttävän ja fantasian täytteisen seikkailun!
Luin tämän viime vuonna, kun eräs ystäväni trilogiaa niin kovasti suositteli. Jäin heti koukkuun! Nälkäpelit pääsivät miltein heti suosikkikirjoikseni! Juoni oli hyvä ja mielenkiintoinen. Luin kirjaa välillä hengitystäni pidätellen. Juonenkäänteet olivat hyviä ja ennalta-arvaamattomia, jonka vuoksi osa niistä oli todella karmeitakin ja se teki kirjasta todella mielenkiintoisen ja jännittävän. Vaikkei Nälkäpeli ollut mielestäni yhtä hyvä kuin Vihan Liekit, oli se silti todella mielenkiintoinen ja mahtava lukukokemus, joka piti lukijan tiukasti otteessaan viimeisille sivuille asti.
Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä tai seuraajansa. Mielestäni Vihan Liekit oli trilogian paras kirja! Myös elokuvana oli tosi hieno. Juonenkäänteet olivat hyviä ja kirja oli edeltäjänsä tapaan koukuttava. Tykkäsin todella paljon myös uusista hahmoista, kuten Finnickistä ja Johannasta. En osaa oikein sanoa, miksi juuri tästä kirjasta eniten pidin mutta todellakin se kuuluu suosikkikirjoihini! Suzanne Collins on todella hyvä kirjailija ja hän kirjoittaa hyvin koukuttavasti ja lukijan mielenkiinto säilyy vikoille sivuille asti. Toki alku tässä kirjassa tuppasi olemaan hieman tylsähkö ja juoni seisoi paikallaan, mutta mitä pidemmälle kirjassa eteni, niin sitä jännemmäksi juoni kävi. Suosittelen lämpimästi lukemaan!
Väristykseen rakastuttuani halusin lukea tämänkin, ja sanotaan että kyllä kannatti! Cole oli aiemmissa osissa lähinnä semmoinen "ihan kiva" hahmo, mutta Viettelys sai allekirjoittaneenkin vähäsen hurmaantumaan :) Isabelin ja Colen suhteesta on ihana lukea, ja vaikka kirja ei muun sarjan tasolle ylläkään, suosittelen sitä ehdottomasti :)
Aivan ihana kirja! Todella hyvin kirjoitettu ja Tris oli hyvä kertoja. Outolintu kuuluu ehdottomasti suosikkikirhoijini. Kirja oli melko nopea lukea ja tavallaan se on sääli. Outolintu on mielestäni tirlogian paras kirja. Suosittelen lämpimästi!
Pakko... vastustaa... kiusausta... kirjoittaa pelkkää örniä koko arvosteluksi. örni örni örni örni örni örni Anteeksi. Vakavoidun. Oli miten oli, Huviretki hukkateille mullisti käsitykseni hauskoista lastenkirjoista. Muistan, että tartuin kirjaan aika epäluuloisesti (teini-ikäisen minäni mielestä huumori oli automaattisesti "alempaa kirjallisuutta") ja kun sitten löysinkin itseni hykertelmästä ja hihittelemästä, oli pakko nöyrtyä ja tunnustaa virheensä. Huviretki hukkateille on kekseliäs, hauska ja lämmin kirja, jossa on kuitenkin myös jännitystä ja dramatiikkaa. Tämä sopii aivan erinomaisesti ääneenluettavaksi - ellei örni-sivuja lasketa - ja kevyeksi lukemiseksi myös aikuisille, jotka eivät ole menettäneet viehtymystään satuihin. Ja sellaisille teini-ikäisille, jotka ovat sitä mieltä, että haluavat lukea vain Vakavia Aikuisten Kirjoja.
Löysin Kesyttömän Cittarin alelaarista viime vuonna ja luin takakannen. Takakansi oli mielenkiintoinen ja päädyin sitten ostamaan kirjan. Joissakin kohdin kirja oli hieman tylsähkö minun makuuni, mutta se oli silti hyvä ja ihanan suomalainen fantasiakirja! Enemmän tälläisia! Yksi parhaita lukemiani suomalaisia fantasiaromaaneja, suosittelen! Hahmot olivat kiehtovia ja etenkin Nikosta ja Raisasta tykkäsin.
Chris Columbuksen luulisi tietävän jotakin fantasiagenrestä, onhan hän ohjannut mm. kaksi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa ja Rick Riordan-filmatisoinnin Salamavaras sekä käsikirjoittanut Gremlins-kauhukomedian. Nyt hän on yhdessä Ned Vizzinin kanssa kirjoittanut myös nuortenkirjan nimeltään Hurjien tarinoiden talo (Otava, 2014). Wikipedian mukaan se perustuu keskeneräiseen käsikirjoitukseen, josta sitten katsottiin paremmaksi muokata kirja. Apua kaksikko sai itseltään J.K. Rowlingilta. Lopputulos on ilmeisesti ollut jonkinlainen myyntimenestys USA:ssa, mutta sisällöltään se on jonkinlainen pannukakku. "Hurjien tarinoiden talo" kierrättää surutta kaikkein kuluneimpia fantasiakliseitä alkaen salaperäiseen taloon muuttavasta kolmilapsisesta perheestä ja maailmojen herruuden takaavasta taikaesineestä, joka ei saa joutua vääriin käsiin (eli tässä tapauksessa Tuulinoita-nimisen hahmon hyppysiin). Toimintaa on luvassa vaikka kuinka paljon; tapahtumia vyörytetään eteenpäin kauheaa kyytiä ja mukaan on sekoitettu niin ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankareita, merirosvoja, Mick Jaggeria muistuttavia jättiläisiä (oikeasti) kuin käveleviä luurankoja. Kaikenlaista huimaa on siis tarjolla vaikka kokonaisen kirjasarjan edestä, mutta kokonaisuus ei siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - tunnu tasapainoiselta tai loogiselta. Elokuvallisuus näkyy henkilöhahmojen tavassa naljaila keskenään, tosin huumori ei ole erityisen hauskaa. Väkivalta on sen sijaan melko raakaa ja sitä on yllättävän paljon, etenkin kun kirja on muuten aika lapsellinen. Parempaa fantasiaa löytyy lapsille ja nuorille vaikka millä mitoin. Nähtäväksi jää, saadaanko sarjalle jatkoa myös suomeksi.
Todella erilainen fantasiakirja mihin olen tottunut, mutta en kadu, että ostin kerralla kaikki suomennetut osat omiksi ennen kun tiesin sarjasta enempää kuin nimen ja sen, että kaverit ihmetteli että en ole lukenut taikka seurannut sarjaa. Seuraava kirja kehiin ja katsotaan miten ihmisille, elukoille ja olennoille käy ja mitä vielä tulossa!
Matkijanärhi oli todella hyvä kirja, muttei yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Olen aina tykännyt eniten Vihan liekeistä, mutta Matkijanärhikin oli hyvin toteutettu ja koukuttava kirja. Matkijanärhi oli ihan hyvä lopetus trilogialle, mutta olisin toki tahtonut tietää Peetan ja Katnissin loppuelämästä enemmän. Hieno kirja joka tapauksessa, suosittelen!
Tämä oli koko sarjan paras osa. Juoni oli mielenkiintoisempi kuin edellisissä seikkailukirjoissa. Luin tätä pikkutunneille asti kun halusin heti tietää loppuratkaisun :D Aloin myös pitämään Lumikista vasta tässä osassa. Edellisissä osissa hän vaikutti kylmältä ja etäiseltä. Myös lopetus oli hyvin koskettava ja kauniisti kirjoitettu.
En pitänyt tästä kirjasta niin paljon kuin edellisestä osasta, mutta ihan mielenkiintoinen ja helppolukuinen tämäkin oli. Kiva kirja, ei siinä mitään. Salaisuudet saivat selitykset ja tarina onnellisen lopun. Suosittelen lukemaan, sillä kyseessä on todella hyvä kirjapari.
Haaveilin tämän kirjan ostosta pitkään ja loppujen lopuksi ostin tämän, sekä Toisaalla -kirjan. Jäljellä oli todella omaperäinen ja mielenkiintoinen kirja, joka oli ehkä jopa paras lukemani suomalainen scifikirja! Kirja oli kevyttä ja koukuttavaa luettavaa. Hahmot olivat kiinnostavia ja pidin todella paljon Emmistä ja Onervasta. Kirja oli jännä ja ennalta-arvaamaton ja kaikinpuolin hieno lukukokemus. Itseasiassa edes alku ei ollut tylsä, vaikka niin olisin voinut olettaa. Suosittelen lämpimästi, sillä Salla osaa asiansa!
Siis todella hyvä kirja! Luin itseasiassa tästäkin sarjasta ensin kolmososan, sitten tämän ja sitten vasta kakkososan! Riordanin kirjoissa on se hyvä puoli, että juoneen pääsee mukaan vaikka aloittaisi mistä tahansa kirjasta. Haadeksen talo oli sujuvaa ja suht kevyttä luettavaa. Juuri sopivan koukuttava ja sopivan pituinenkin kirja oli. En lukenut tätä yhdeltä istumalta, mutta silti aika lyhyessä ajassa. Kirja oli ehkä sarjan paras - ottaen huomioon, etten ole lukenut ekaa enkä vikaa osaa - ja jään innolla odottamaan jatkoa!