Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ääretön meri on loistava jatko-osa loistavalle kirjasarjalle. Se ei tietenkään yllätä minua, koska sarjan ensimmäinen osa oli jo todella mahtava ja minulla oli suuret odotukset tätä osaa kohtaan. Hahmot ovat edelleen hyviä ja erilaisia. Pidin siitä, että tässä kirjassa syvennyttiin todella paljon Hakaan. Ensimmäisen osan aikana tyttö ei kuulunut suosikkihahmoihini, mutta tässä osassa pidin erittäin paljon hänestä. Ja olihan se aika söpöä, että hänelläkin oli romanttisia tunteita :) Se, kuinka vähän kirjassa oli Cassien ja Evanin yhteisiä hetkiä, oli aika yllättävää. Se oli ehkä ainoa pienen pieni miinus koko kirjassa, mutta se ei lopulta haitannut paljoa. Odotan innolla sarjan kolmatta osaa :)
Petyin... Kirjotin tälle pitkänki arvostelun heti ku luin tän viimesyksyn, mut se ajelehtii nyt jossain koneen uumenissa, et tiivistettynä: -liian vähän Mikaelia -liian vähän susia ja Hukkavaaraa -karkaa alkuperäsestä aiheesta aika kauas. Mulle tuli kesyttömästä mieleen Twilight ja tästä ehkä varjojenkaupungit, molemmat sarjat hyviä, mut niin erilaisia maailmoja ei voi yhdistää. Jos sarjaa lähetään kirjottaa sellasel hillityn fantasian linjal, ni sitä ei voi yhtäkkii rupee vetää överiks niinku täs munmielest daimonien ja keijujen (joita vaan yhtäkkii alkoo tunkee joka nurkan takaa) kaa kävi. Siis esim Percy Jacksonit on hyvä esimerkki ehkä älyvapaimmast fantasiasarjast mitä mä oon lukenu ja ne on silti tosi hyvii, mut tää ei oo kivaa et muutetaan kirjan maailmaa näin rajusti... -Mitja oli must jotenki ylimääränen :/ -täs ja yleisestikki jotenki ärsyttää et esim nyt suomalaiset kirjailijat alottaa rauhas siit et tapahtumapaikka on Suomes ja sit ne haluu tokas tai täs tapaukses kolmannes osas lähtee viemään henkilöit maailmal -Miten Raisa sai tuotuu sen veitsisalkku hommelin sielt saarelt? Eiks oo vähän epäilyttävää jos tyyppi ottaa heittoveitsisarjan mukaan ku se lähtee kattoo paraatii? -Miten Suomest lähteminen olis muka auttanu Mitjaa ja Raisaa ku niil oli vastas jotain mitälie jumalallisii kuningattarii tai mikä se olikaan se ärsyttävä Daimon muija, jonka nimee en muista xd -jälkeenpäin tää oli kyl kokonaisuutena ajatellen hyvä, mut alkupuolisko oli vähän puuduttavaa luettavaa. Sitku Mikael palas kuvioihin ni mul alko silmöt kiiluu kiinnostuksest, koska täähän lähti koko sarja siit et on Raisa ja Mikael, jotka rakastaa toisiaan vaiks niitten suhde on mahdoton/kielletty/jotain sellast Yksinkertasesti: Pliis haluun takas Hukkavaaraan! Haluun Nikon, haluun Mikaelin!!
Tän lukemisesta nyt kulunut kuukausi eikä kyl oikeen oo viel ainakaa inspannut lukee jatkoo. Väristys oli aika laimee, kevyttä, vaaleenpunasta luettavaa, eikä kyl erityisemmin koukuttanut. Pakko kyl ihmetellä ja nostaa hattuu miten kirjailija on jaksanut kirjottaa tällasta "jaaritteluu" näin monen sivun verran, eikä se kuitenkaa oo tylsää. Ihan perus menevää tekstii. Yleensä en tykkää siit et nimenomaan fantasiakirjois myös rakkaudest tehään yliluonnollist, et tyypit rakastaa toisiaan niin ehdottomasti et en voi tajutakaa (siis miettikää nyt joku Twilight: Bella rakastuu vampyyriin, jonka kaikki muut kiertää kaukaa! Ja sit tietty ylläri ylläri Jacobki on yhtäkkii niin ihana! Tää poikkee jo vähän aiheest) Väristykses on kyl aika ennenkuulumattoman rajojarikkovaa rakkautta Gracen ja Samin välillä. Siis Grace rakastuu SUTEEN ei POIKAAN, enkä oikeen tiiä mitä mun pitäis aatella tästä. Muutaku et se oli outoo ku Sam ja Grace sit käyttäyty ekaa kertaa virallisesti tavates sen tyylisesti ku ois tuntenu ikuisuuden, niin ku ne periaattees olikin... Jotenki tää juonen teoreettinen puoli ei vakuuttanu, se näitten Gracen ym. keksintö miten ihmissusi voi parantuu ja sit et miks Grace ite ei ylipäätään muutu sudeks. Anyway ihan lukemisen arvonen kirja.
Perushyvä fantasiakirja, joka kuitenkin muistuttaa liikaa Twiligt-kirjasarjaa. Suomennoksessa oli myöskin monia kirjoitusvirheitä, mikä häiritsi lukunautintoa. Ei ehkä aikuisille sopivinta fantasiakirjallisuutta, sillä teinirakkauteen on enää hieman vaikeahko samaistua. Aion silti tutustua ainakin seuraavaan jatko-osaan.
Loistavaa suomalaista fantasiaa! Miten tämä kirja onkin jäänyt niin vähälle huomiolle muiden fantasiakirjojen joukossa? Aion ehdottomasti ottaa selvää onko kirjan kirjoittaja Helena Waris julkaissut muitakin kirjoja. Yllätyin huomatessani kirjan yhdistelevän vanhaa pohjoismaista jumaltarustoa tulevaisuuden dystopiakuvaukseen. Ainoat minua häiritsevät seikat olivat possessiivisuffiksien puute (onko tämä nyt sitä kielen muuttumista?) sekä kirjan viimeinen virke, josta en kuitenkaan paljasta sen enempää. Kirja on yksi mielenkiintoisimmista fantasiakirjoista joita olen lukenut ja ahminkin sen yhdessä päivässä. Suosittelen!
Toven ensimmäinen muumikirja, joka mielestäni poikkeaa tyyliltään myöhemmistä muumikirjoista. Pidin kovasti ja suosittelen kirjaa muillekin!
Taattua Jansson-laatua. Kerronta on värikästä ja hahmot eivät niin positiivisia kuin animaatiosarjassa annetaan ymmärtää. Kirja oli jälleen täynnä jokaisen elämään sopivia aatelmia, jotka auttavat jaksamaan tasapaksussa arjessa. Kirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.
Hauska kirja, jonka luki hujauksessa! En malta odottaa, että pääsen käsiksi kirjasarjan muihinkin osiin. Turun pääkirjastossa kirja on lastenosastolla, mutta sijaintipaikan ei kannata antaa hämätä - kirjaa sopii aivan yhtä hyvin meille aikuisillekin. Angie Sage on todella taitava kirjoittaja, ja Kaisa Katteluksen suomennostyö loistavaa. Suosittelen!
Todella hyvä novellikokoelma, jota voin hyvillä mielin suositella muillekin. Novellien loppu jäi usein avoimeksi, joten lukija saa itse päätellä mahdollisen loppuratkaisun. Novellit olivat nopealukuisia ja kielenkäyttö taidokasta. Tämä oli ensimmäinen lukemani Anni Nupposen teos, mutta tämän innoittamana aion tutustua hänen muihinkin tuotoksiinsa.
Paras Replica kirja, jonka olen lukenut. Oli hienoa, että puolet kirjasta oli Amyn äidin, Nancyn, näkökulmasta.
Tässä osassa ei tapahtunut mitään kovin mullistavaa, mutta hyvä kirja silti. Pidin siitä, että Yökoulua käsiteltiin paljon enemmän tässä kirjassa ja se vaikuttaakin koko ajan salaperäisemmältä. Kumpa seuraava osa tulisi jo!
Todella mielenkiintoinen! Voi kun kolmas osa suomennettaisiin jo. Minulla tuli Cimmeriasta mieleen Tylypahka, paitsi ilman taikuutta. Vanha sisäoppilaitos, jossa ei käytetä tekniikkaa. Vaikka kirja onkin paksu niin ei sen lukemiseen mennyt kuin pari päivää. Pari päivää, joina kirjaa ei voinut laskea käsistään :D Vaikka takakannessa kysytäänkin, että Keneen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat niin en silti arvannut kirjan juonta etukäteen, vaikka yritinkin pysytellä varuillani sen suhteen kuka paljastuu huijariksi.
Kirja oli pohdiskeleva ja luin alkupuoliskon suurella mielenkiinnolla. Loppupuolisko olikin sitten aika pitkäveteinen. Eli tasan puolet tähdistä, koska puolet kirjasta oli hyvä.
Tykkään tällaisista seikkailukirjoista, joissa vaelletaan luonnossa. Kiva kun tuli uusia hahmoja ja että saatiin Kynkin näkökulma tarinaan. Tämän kirjan kohdalla ymmärrän, jos joku pettyi jatko-osaan, koska onhan tämä hyvin erilainen, kuin eka osa. Koska ensimmäisessä osassa käytiin läpi millaista on elää Yhteiskunassa, oli loogista, että tässä osassa kerrotiin millaista on elää sen ulkopuolella.
Ihmettelin sitä, että monet täälä eivät ole pitäneet tästä, koska itse pidin todella paljon! Oli mielenkiintoista lukea elämää tällaisessa Yhteiskunnassa. Vaikka yleensä inhoan sitä, että joka kirjaan tungetaan rakkaustarinoita (tässä jopa kolmiodraama) niin tässä se ei häirinnyt vaan sopi tarinaan. Seuraava osa on jo luettu ja odotan kolmannen lukemista innolla :)
Tarvitsin kipeästi lukemista ja satuin itseasiassa valitsemaan kirjan nimen Perusteella. Alussa vähän kummastelin, mutta se meni nopeasti ohi ja kirja tempaisi minut mukaani. Aivan mahtava kirja, ja on mukavaa lukea menneisyydestä ja susista ja ihan kaikesta mitä kirjassa oli! Aivan super ihana kirja ja sarjan toinenkin osa meni heti putkeen! <3 :)
Aina vain paranee! Rakastin (ja rakastan vieläkin) ensimmäistä osaa kesytöntä ja tätä ehkä vielä enemmän! <3 Kiitokset Rouhiaiselle mahtavista ensimmäisistä osista! :)
Loppua kohti aina vain parempi! :) Tykkäsin paljon, vaikka alussa tuntui siltä, että oikein mitään ei tapahdu...
Pidin enemmän aikaisemmista osista, mutta tämäkin vei kyllä täysin mukanaan! Suosittelen lämpimästi! :)
Upea teos Collinsilta tosin olisin toivonut enemmän varsinaista peliä. Vei täysin mukanaan! :)