Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Olen lukenut kerran kaikki osat. Rakastan sarjaa, mutta toinen osa oli pettymys. En tajua miksi Katniss joutuu Nälkäpeliin uudelleen.
Olen lukenut sarjan kaikki osat. Kirjassa oli hyvä juoni, mutta kaipasin enemmän esim. paikkojen kuvauksia. Toisen ja kolmannen osan välillä kesti pari vuotta, kunnes kiinnostuin sarjasta uudelleen. Tästä saan kiittää ystävää joka antoi kirjan minulle lahjaksi.
Loppu oli minusta aika outo. Miksi Maconin piti kuolla? Muuten kirja oli OK.
Pidin kirjasta todella paljon. Hahmot ovat mielenkiintoisia, ja juoni ei katkennut hetkeksikään. Ainoa miinus oli, että kirja loppui liian aikaisen. Suosittelen!
Ihan ok kirja, kuten koko sarjakin. Mutta loppujen lopuksi ehkä vähän mielikuvitukseton. Vähän inhottavakin, koko se Bellan ja Edwardin "millään muulla ei ole mitään väliä" -rakkaus...
Nousi suosikkeihin. Todella kaunista, runollistakin, kieltä, ja rauhallinen tunnelma. Ei ollut pakottavaa tarvetta lukea putkeen, niinkuin joissain kirjoissa, mutta tiesin heti, etten tule jättämään kesken. Voin kuvitella, että joku pitäisi vähän tylsänä luettavana, mutta omasta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen. Herätti tunteita ja ajatuksia. Vaikea kuvailla kirjaa niin, että tekisin sille oikeutta. Suosittelisin ehdottomasti.
Tämän lukemisesta on aikaa jo yli vuosi, mutta koitan parhaani mukaan muistaa kaiken olennaisen. Tykkäsin - ja tykkään vieläkin - tästä kirjasta tosi paljon. Aluksi kiinnostuin Sormusten Herroista kyseisten elokuvien ansiosta, ja isoveljeni suositteli lukemaan Hobitin ensin. Niin sitten tein. Hobitin teksti on paljon kevyempää kuin Sormusten Herrojen. Eikä se kyllä ole ihmekään, koska tämähän on alunperin lastenkirja. Kuvailu, juoni ja hahmot olivat hienoja. Luin tämän ennen Hobitti-elokuvien näkemistä, vaikka niistä ensimmäinen olikin jo ilmestynyt. Suosittelen muillekin kirjan lukemista ensimmäisenä, koska se ja leffat poikkeavat valtavasti toisistaan. Alusta alkaen lempihahmojani ovat olleet kääpiöt Fili ja Kili sekä itse päähenkilö Bilbo. Fili ja Kili vain olivat jotenkin hauskoja tyyppejä, ja Bilbossa minuun teki kai vaikutuksen se vaatimattomuus ja älykkyys. Yksi lempikohdistani oli ainakin arvoitusleikki Klonkun kanssa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!
Satuin huomaamaan tämän kerran kirjastossa, ja päätin lainata koska alunperin etsimääni kirjaa ei löytynyt. Roverandom oli mukavaa luettavaa heti Sormusten Herrojen jälkeen. Hobitinkin lukeneena oli hauskaa huomata samankaltaisuuksia eri kirjojen välillä. Jostain syystä minusta Artakserkses muistutti luonteeltaan Sormusten Herrojen Sarumania, Psamatos Radagastia ja Kuu-ukko Gandalfia. Roverandomin teksti on kaunista, ja se on muutenkin kaikinpuolin verraton kirja.
En enää edes muista, miten sain alunperin tietää tästä kirjasta. Varmaan huomasin vain sattumalta netissä mielipiteitä ja kehuja tästä, ja kiinnostus heräsi. Aloin pitää kirjasta paljon jo ensimmäisillä sivuilla. kirjoitustyyli on mielestäni hyvin samantapaista kuin Nälkäpeleissä, jotka ovat yksiä suosikkikirjoistani. Ja vaikkei tämä aivan niiden tasolle mielestäni yltänytkään, oli teksti silti vähintäänkin melkein yhtä koukuttavaa. Jossain keskivälin tienoilla (tai tarkemmin sanottuna heti, kun Neljä tuli mukaan kuvioihin enemmän kuin pelkkänä valmentajana) teksti alkoi mennä mielestäni vähän typeräksi. Koko juoni tuntui pyörivän pelkän Neljän ja Trisin suhteen ympärillä, ja melkein joka luvussa Tris tapasi Neljän vähintäänkin kerran. Yhdessä vaiheessa (taisi olla suunnilleen luku 30) koko juttu alkoi mennä niin typeräksi, että teki melkein mieli lopettaa lukeminen kokonaan. Onneksi en lopettanut, koska melkein heti perään tuli se lopun taistelu, joka oli hyvää luettavaa. Välillä, varsinkin lopussa, juoni tuntui välillä menevän vähän turhan nopeasti, mutta eipä se varsinaisesti häirinnyt. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja, ja aion lukea trilogian muutkin osat.
Pidin Näläkpelistä paljon ja voin vain sanoa, että se vie mukanaan. Olin nähnyt jo aikaisemmin elokuvan tästä kirjasta ja kuullut kavereiltani kehuja, kuinka hyvä Nälkäpeli on. En silti ajatellut lukea kirjaa, ennen kuin se sitten tuli koulun lukudiplominsuorituslistoille. Kun aloin lukea Nälkäpeliä, yllätyin miten hyvä se on. En tuon elokuvan perusteella osannut aavistaa, että kirja olisi noin hyvä ja mukaansatempaava. Olihan leffakin tosi hyvä, en minä sitä sano, mutta en olisi silti uskonut, että kirjakin voi olla noin hyvä. Monet tutuistani/kavereistani ovat sanoneet, että kirja on kymmenen kertaa huonompi kuin elokuva. Ehkä joidenkin mielestä olen väärässä kun sanon, etten ole samaa mieltä; minusta kirja oli parempi kuin elokuva. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät vähän jännittävämmästä kirjallisuudesta. Mielestäni Nälkäpeli ei sovi heikkohermoisille. Ei muuta kuin seuraavien osien kimppuun!
Huomasi, että kirjan maailmaa on mietitty paljon ja siihen on paneuduttu, mutta itse tarina meinasi jäädä maailman rakentamisen varjoon. Juoni hyppelehtii kummasti. Lupaavan alun jälkeen tarinassa on kummallisia ratkaisuja, jotka vähensivät ainakin minun mielenkiintoani saada tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Nyt on koko sarja luettu. Hiukan haikea fiilis. En haluaisi tämän loppuvan vielä. Kirja oli hyvä, mutta ratkaisi tavallaan kaiken. Kukaan merkittävä ei kuollut. Siis en edes pitänyt Jordanista. Sebastianin kuolema otti koville (yksi lempparihahmoistani.) Toisaalta oma vika oli, että kuoli. Jos tuntee yhtään Claryn, niin tietää, että ei luovuta taistelutta. Ja sitten tuli miekka sydämeen... Onko nyt hyvä mieli? Alecin ja Magnuksen yhteen paluu oli parasta koko kirjassa. Shippaan Malecia aivan täysillä. Cassandra Claren kirjoitustyyli on mahtava. (Luin englanniksi) Hän osaa kuvailla asiota taitavasti ja olisi mielenkiintoista nähdä jos hän kirjoittaisi aikuisten kirjan.
Pahin virhe mitä voi tehdä on lukea useampi Pratchett putkeen. Lyödään rahoiksi muistuttaa edellistä (posti kulkee) kirjaa kuin varjo. Jopa täysin samoja vitsejä toistetaan uudestaan. Erinomaisen posti-kirjan jälkeen pankkimaailma tuntuu lattealta. Tahmee käyttää jälleen erinomaista näkemystään luomalla toimivan järjestelmän mielikuvien ja markkinoinnin ympärille. Muutama hauska oivallus mukaan mahtuu mutta muuten meno on tasaisen latteaa. Ei kirja erityisen huono ole mutta kaikki sanottava sanottiin huomattavasti onnistuneemmin edellisessä osassa.
Posti kulkee kilpailee Yövartioston kanssa Pratchettin parhaan kirjan tittelistä. Päähenkilö omaa saman pelkurimaisen luonteen kuin Rincewind mutta toisin kuin typerä velho Tahmee ymmärtää miten maailma toimii. Tuttuun tyyliin Tahmee on luottavainen optimisti joka pyrkii hyvään vaikka onkin ammattihuijari. Teos pysyy erinomaisesti kasassa. Juoni etenee sutjakkaasti ja huumori on harvinaisen kantaaottavan ja älykästä. Vapaus, omistusoikeus ja oman luonteen heikkoudet nousevat kantaviksi teemoiksi. Puhutteleva kirja, joka toimii itsenäisesti vaikka tuttuja hahmoja sivurooleissa esiintyykin.
Tätä oli hauska lukea. Ehdottomasti yksi parhaista Darren Shaneista.
Tykästyin heti tähän kirjaan. Se oli heti alusta asti koukuttava. Luin kirjan yhdessä päivässä
Ihan yhtä tylsä kuin ensimmäinenkin osa. Sääli odotin tältä kirjalta enemän.
Juoni tuntuu tosi pitkä vetiseltä ja hahmot menee jatkuvasti sekaisn. Eikä nämä kirjat muutenkaan herätä minussa kiinnostusta.
Pidin enemmän ekasta osasta
Puoliksi paha oli mielenkiintoinen ja jaksoi lukea ihan hyvin loppuun. Alku oli aika epäselvä, eikä ihan tiennyt missä nyt mennään, mutta pidin kirjan juonesta. Kirjoitustyyli vaiheli aina välillä ja se jäi hiukan häiritsemään. Useimmat hahmot olivat hyvin keksittyjä ja muotoiltuja, mutta Annalise ei jostain syystä kuulunut lempihenkilöihini. Kirjassa oli hyvää myös se, kuinka noidat oli jaettu valkoisiin ja mustiin mutta siltikään ei voinut olla varma kummat niistä olivatkaan hyviä. Suosittelen yläkoululaisista ylöspäin.
Tarina on tyyliltään kovaksikeitetyn dekkarin oloinen ja aiheeltaan murhamysteeri. Yksityisetsivä ja tarinan minäkertoja Marid Audran joutuu murhavyyhdin keskelle selvittämään rikoksia. Tapahtumat sijoittuvan kurjaan ja tunkkaiseen Pohjois-Afrikkalaiseen Budayeen kaupunkiin, missä islamilaisuus on hallitseva uskonto ja se näkyy jokapäiväisessä kommunikoinnissa. Vääräuskoisten kalenterin mukaan eletään 2200 lukua. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ovat hajonneet. Huumeiden käyttö on arkipäivää ja aidot muokkaamattomat ihmiset on harvassa. Aivoja piuhoittamalla saadaan hankittua erilaisia modeja, millä persoonan voi muuttaa toiseksi ulkomuotoa myöten. Tarinassa ei ollut yhtään hahmoa, josta olisi voinut pitää ja osaltaan siksi lukukokemus jäi keskinkertaiseksi.
Niin voin sanoa että kirja OLI hyvä. Huonoja kirjoja ei nimittain minulla onnistu lukea loppuun. Juoni oli hyvä ja kirjoitus myös vaikka siinä on vielä vähän parantamisen varaa. Huomasin joitain kohtia joitten ilmaisemisia olisi voinut hioa. Kirjassa oli monia hauskoja kohtia joille nauroin ääneen. Raukka Emma. Ymmärrän häntä. Michaelin iänikuiset kääpiöpölinät ottaa kyllä päähän. Ajasta toiseen siirtyminen oli kirjoitetty hyvin.
Upea trilogia. Isoveljeni luki nämä kirjat joskus yli vuosi sitten, eikä minua silloin kiinnostanut pätkääkään. Elokuvat nähtyäni kuitenkin kiinnostuin, ja nyt olen vihdosta viimein saanut koko trilogian luettua (yli vuosi siinä meni, mutta luin siinä välissä pari kokonaista kirjasarjaakin). Toisaalta hävettää sanoa näin, koska kyseessä on kuitenkin tosi hieno ja mulle tärkeä aihe, mutta kirjat on mun mielestä monissa kohdissa aika pitkäveteisiä. Onhan siellä joukossa sitten tietenkin myös niitä jännittäviä taistelukohtia ja hauskoja kohtia joissa melkein nauran ääneen, mutta kuitenkin. Upeat hahmot, upea juoni, upea kirjailija. Kaiken kaikkiaan upea trilogia.
Huomautan taas, että tämänkin kirjan lukemisesta on melkein vuosi aikaa, mutta yritän muistaa kaiken olennaisen. Tämä kirja oli minusta trilogian huonoin. Ei millään lailla erityisen huono kirja, mutta kaksi ensimmäistä osaa vain olivat parempia. Osittain tämä mielipide varmaankin johtuu siitä, ettei tässä osassa ollut Nälkäpeliä. Pelit olivat muissa osissa juuri se kohokohta, jota tässä ei ollut. Mutta se tuskin on ainut syy. Yksi syy ainakin on loppu. Monet tärkeät ihmiset kuolivat. Sitä tosin tapahtuu monessa muussakin hyvässä kirjasarjassa. Eikä loppuratkaisukaan ollut mieleiseni, koska olen aina inhonnut Peetaa. Hieno kirja tämä silti oli, ja hieno on koko trilogia.
Tämänkin lukemisesta on melkein vuosi aikaa, mutta yritän parhaani mukaan muistella kirjan tapahtumia. Tästä en pitänyt ihan yhtä paljon kuin trilogian ensimmäisestä osasta. Peetasta aloin pitää vielä vähemmän kuin aikaisemmin pidin, ja se onkin jo aika vähän. Tämäkin kirja oli hyvin koukuttava, eikä mulla tän lukemisessa tainnut paljoakaan aikaa mennä. Kirja oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Mielenkiintoinen neljännesjuhla täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja henkilöitä. Tykkäsin siis tästäkin kirjasta tosi paljon.























