Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Hyvin kirjoitettu ja yllätyksellinen seikkailukirja, jonka erikoisuutena on runsas sananlaskujen käyttö repliikeissä.

Jälleen upea suoritus Wardilta. Kirjan luki hujauksessa, ja jäin taas janoamaan lisää. Omegaa ja lessereitä tuskin edes mainittiin kirjassa, mikä hieman yllätti.

Todella humoristinen sarjakuvakirja, jonka luki todella sujuvasti. Vaikka en tykkää yleensä sarjakuvista tämä oli todella hyvä. Suosittelen

Ihana kirja. Alku oli tylsä, mutta loppua kohden alkoi tapahtua. Erityistä plussaa kirjalle Juniperistä ja Setristä. Pidin paljon kirjasta. Suosittelen tätä kaikille, jotka tykkää eläimistä ja erityisesti oravista, siileistä, myyristä ja saukoista.

Kirja oli tosi mukaansatempaava ja hauska. Toisaalta kliseitä esiintyi aika paljon. Aluksi kuvittelin Yön talon olevan vähän kuin Harry Potterin Tylypahka, mutta kirjan edetessä unohdin koko vertauksen. Mielenkiintoa löytyy vielä sen verran, että luen seuraavan osan.

Mielestäni kirja on ja on olllut aina ihana! Vaikka teksti saattaa olla hieman lapsenomaista, se on todella viihdyttävää ja vie lukijan hienosti Enorannan itsekeksimään mielikuvitus maailmaan. Eri maat missä Nez matkustaa ovat kaikki erilaisia ja kertovat pintaakin syvemmän tarinan. Kaiken kaikkiaan romaani on hieno kudos tarinasta, joka kertoo ystävyydestä, luottamuksesta ja onnesta.

Lähtötilanne on kiinnostavin vähään aikaan, sen johdosta olin aika pettynyt siihen että kirja ei oikeastaan toiminut kovin hyvin. Kerronta etenee journalistin kokoamien haastattelujen ja tietojen avulla, ja jää vähän turhan kaukaiseksi. Kirjassa on hyvin vähän oikeasti pelottavia hetkiä ja ne kerääntyvät pääasiassa loppupuolelle. Jännitystä kyllä rakennetaan ihan onnistuneesti, mutta sitä ei viedä tarpeeksi pitkälle eikä tarpeeksi lähelle. Kirja on ihan kiva, mutta kun katsoo sen arvosteluja se jättää kyllä oikeastaan kaikki lupaukset täyttämättä.

Pienesti surettaa, että kirjasarja loppui, todella hyvä sarja, ei kuitenkaan yllä lemppareihini. Sookie valitsi lopussa oikean miehen, muuta kirjailija ei onneksin tehnyt siitä ällöttävän romannttista.

Vaikea kirjoitta arvioita tästä, koska en saanut sitä loppuun. Mutta mielestäni se kertoo ihan tarpeeksi, etten saanut kirjaa luettua, koska se on sen verran tylsä. Odotin paljon enemmän, muiden kirjojen perusteella. Siitä huolimatta kuinka palavasti halusin tietää loppuratkaisun, en vain jaksanut lukea.

Stiefvaterin väristys-trilogiasta en pahemmin perustanut, ihan hyvä sarja se toki oli, mutta en ikinä oikein ymmärtänyt miksi kaikki hössöttivät sen ympärillä niin kamalasti. Tämä Viettelys kirja oli mielestäni parempi. Oikeastaan kirjassa loppujen lopuksi tapahtui aika vähän, mutta Isabelin ja Colen tunteiden kirjoa kuvattiin hyvin. En kuitenkaan pitänyt kirjan lopun yksinkertaisuudesta, siitä miten kaikki olikin yhtäkkiä niin hyvin ja tultiin toimeen täydellisesti ja näin.

Loistava jatko-osa sarjan ensimmäiselle osalle! Kyseisen kirjasarjan juonikuviot alkavat tässä osassa kutoutua pikkuhiljaa yhteen. Juoni vie mukanaan, hahmot ovat eläväisiä ja jännittävät tapahtumat pitävät otteessaan. RIck Riordan on kekseliäs, ja kirja pääsee yllättämään. Mukaan mahtuu toisinaan myös ripaus huumoria. Välillä huomaan hahmoissa ja juonessa hiukan kliseisiä elementtejä, mutta se ei haittaa ollenkaan tarinan sujuvuutta. Suosittelen!

Tässä kokoelmassa ovat keskeiset dialogit Faidon, Faidros ja Pidot. Ne luettuaan tietää jo aika paljon Platonin filosofiasta. Mutta kannattaa lukea rivien välistä, Platon on leikkisä ja haluaa herättää ajattelemaan itse, eikä välttämättä tarkoita aivan sitä mitä hän tuntuu sanovan. Ja filosofiaa hän siis kirjoittaa, vaikka käyttääkin vertauksia, joista myös fantasiakirjallisuus on saanut vaikutteita.

Musta Kuu on selvästi parempi kuin Vänskän esikoinen Saattaja. Saattajassa ihmissuhdesotkut olivat enemmän esillä ja kauhuaines jäi taka-alalle, Mustassa Kuussa tilanne on toinen. Vaikka hahmoilla on luurankoja kaapissa ja menneisyyttä paljastetaan tarinan edetessä, ne eivät vie liikaa tilaa tarinassa vaan tukevat sitä. Miljöö on suomalainen – metsäinen ja syrjäinen mökki kylä. Metsästä ja mökistä tuli itselläni kaikuja Evil dead elokuvasta, jota 80-luvulla kavereiden kanssa katsottiin leikkaamattomana VHS nauhalta ja kuinka se olikaan pelottava silloin. Tässä ei ihan Evil dead fiiliksiin päästä, mutta kauhu on selkeästi läsnä ja tarina on yksityiskohtineen rakennettu hyvin. Teksti on sujuvaa ja tarinan halusi lukea melkein yhtä soittoa loppuun.

Pidin kirjasta yhtä paljon kuin edellisestä kirjasta, mutta odotin tältä kirjalta takakansi tekstin perusteella jotain suurta tämän kauden päättävää lopputaistelua. Mutta muuten oli todella hyvä kirja ja suosittelen tämä lämpimästi kaikille, jotka pitävät paljon eläimistä (etenkin kissoista) kertovista kirjoista.

Upea lopetus hienolle tarinalle. Loppu oli kuitenkin hieman ennalta-arvattava ja suomentaminen paikoittain tökeröä, mutta niistä vain pieni miinus. Joka tapauksessa nautinnollista ja tunnerikasta luettavaa alusta loppuu saakka. Suosittelen kaikille jotka nauttivat paranormaalista romantiikasta. Kärkeen meni ainakin minun listallani.

Järkyttävää, sairasta ja raivostuttavaa luettevaa. Ainoastaan Ruususen nöyryyttämistä ja raiskaamista. En missään tapauksessa lue tätä loppuun. .

Todella hyvä Star Wars kirja. Tykkäsin tästä todella paljon. Tämä oli ensimmäinen Star Wars kirja minkä luin, siksi ehkä pidin tästä niin paljon, mutta joku joka on lukenut näitä liikaa ei välttämättä pidä tästä. 4,5 tähteä annoin siksi, että tästä puuttui jotain eikä yltänyt siksi viiteen tähteen.

Hyvä kirja. Yllättäviä juonenkäänteitä oli useampikin. Itse pidin silti ehkä vielä enemmän edellisistä osista, mutta erittäin hyvä oli tämäkin kirja.

Tästä alkaa maailman paras kirjasarja! Koko maailma vetää mukaansa kuin imuri, kieli on sutjakkaa ja hahmot upeita. J.K. Rowling on täysi nero Potterin keksiessään. En koskaan lopeta rakastamasta tätä sarjaa :)

Kirja oli mielenkiintoinen, koska se oli aivan ihana ja ärsyttävä samaan aikaan. Juoni vain tuntui junnaavan paikallaan ja vasta loppukappaleissa alkoi tapahtua. Tykkäsin silti kovasti kirjasta ja päähenkilöön Unnaan samastuin jostain syystä hyvin.

Aivan ihana kirja. Soturikissat on kyllä parhaita. Muuten täydellinen kirja, mutta Oravaliidon ja Vatukkakynnen riita ja Soturilain hiirenaivoisuus (siinä kohtaa, kun Lehtilampi ei voi rakastua kehenkään) ärsytti hirmuisesti. Mutta toisaalta ilman niitä kirja olisi ollut todella tylsä. "Yllättävän vihollisen" kanssa käyty taistelu oli todella jännittävä. Plussaa siitä. Tekee mieli aloittaa seuraava kirja heti ja onneksi se on nyt mahdollista. Suosittelen kirja lämpimästi!!!

Ihan jees kirja, ei parhaimpia, mutta ihan hyvä kuitenkin. Seuraava kirja on jo kirjastosta lainassa, mielestäni on kiva vaihteeksi lukea sarjaa, jotka ovat kuitenkin itsenäisiä tarinoita. Jotkut sarjat venytetään välillä turhankin pitkiksi, joten oli ilo huomata että sarja jatkuu itsenäisellä jatko-osalla.

Tämä oli kyllä mulle pettymys. Tykkäsin edellisistä kirjoista enemmän, tämä kirja tuntui olevan hajuton, mauton ja väritön. Pakko oli lukea että näkee miten sarja päättyy ja tarina oli ihan ok, mutta jotenkin tästä jäi puuttumaan sama flow kun aiemmista kirjoista. Se jokin puuttui. :/ Kirjan taustateksteistä sai sen kuvan että kirjailijalla oli työ ja tuska saada opus tehtyä ja mielestäni se paistaa kirjasta.