Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Villiin luontoon on saanut kilpaijan paras soturikissat kisassa! Paras erikoisseikkailu tähän mennessä.
Varoitus: sisältää kirjan lopun! I <3 this! Alusta en kiinnostunut hirveästi. Kirjassa ei mennyt kauan. Odotan seuraavaa osaa innolla, sillä kirja loppui jännittävään kohtaan: "Aika valita Lykky. Aika valita, kummalle olet uskollinen." Suuri koirasusi astui lähemmäs Lykkyä ja Lykky värisi kauhuissaan. Ehkä valinta ei ollutkaan hänen. Ehkä oli vain aika kuolla.
Erittäin hyvä kirja. Kirja onnistuu hyvin ylläpitämään jännitystä ja pakottamaan lukemaan pidemmälle koska ei halua jättää kesken. Tarinan eteneminen on sujuvaa ja palat loksahtavat loppuakin myöden hienosti paikalleen. Kirja oli positiivinen yllätys. Annoin 4,5 tähteä 5 tähden sijaan siksi että osuudet joissa koira oli ns. kertojana ja kokijana olivat mielestäni aavistuksen verran lapsellisia.
Todella hyvä ja koukuttava kirja. Pidin kyllä Väristys- trilogiastakin, mutta tämä kirja oli kyllä jopa parempi. Päähenkilöidin tunteita kuvattiin hyvin ja niihin oli helppo päästä mukaan. Juoni kulki kohtalaisen sujuvasti läpi koko kirjan. Suosittelen :)
Olen lukenut kaikki sarjan osat lukuun ottamatta kahta viimeistä osaa. Sarja on OK, Joskus vähän tylsiä. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia.
Siitä on kauan kun luin tämän, mutta yritän taas parhaani mukaan muistaa kaiken olennaisen. En muista oliko tämä ensimmäinen Tolkienin kirja jonka luin, vai olinko jo lukenut Hobitin. Kuitenkin, isoveljeni käski minun lukea tämän ja minä sitten luin. Aina kun isoveljeni kysyi että onko kirja mielestäni hyvä, vastasin että ei. Se ei monissa kohdissa pitänyt aivan paikkaansa. Joitain kirjan kohtia voin sanoa jopa koukuttaviksi - muistan yhdenkin yön kun en saanut unta miettiessäni vain mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuu. Lempilukuni oli Túrin lainsuojattomien luona, ja väitänkin aina isoveljelleni että se on kirjan ainoa hyvä kohta :-D
Kirja on kirjoitettu hauskalla tavalla. Pidin juonen kulusta, ha idea on hauska. Suosittelen tytöille!
Ihan hyvä. Taidan lukea muutkin osat.
En jaksanut lukea kirjaa edes puoliväliin. Sanat menivät ohi enkä saanut juonesta kiinni.
Ihan OK. Joskus tuntui että juoni etenee liian hitaasti. Itse luin kirjaa lentokoneessa. Pelkään lentämistä, ja kirja tempoi mukaansa. En edes huomanut ajan kulkua.
Rrrrrakastan kirjaa! Se on ihana! Suosittelen kaikille. Katsokaa myös elokuva.
Kirja oli aika outo. En suosittelisi tätä kellekään. Alku oli hyvä, mutta lopusta tuli paljon miinusta.
Olen lukenut kerran kaikki osat. Rakastan sarjaa, mutta toinen osa oli pettymys. En tajua miksi Katniss joutuu Nälkäpeliin uudelleen.
Olen lukenut sarjan kaikki osat. Kirjassa oli hyvä juoni, mutta kaipasin enemmän esim. paikkojen kuvauksia. Toisen ja kolmannen osan välillä kesti pari vuotta, kunnes kiinnostuin sarjasta uudelleen. Tästä saan kiittää ystävää joka antoi kirjan minulle lahjaksi.
Loppu oli minusta aika outo. Miksi Maconin piti kuolla? Muuten kirja oli OK.
Pidin kirjasta todella paljon. Hahmot ovat mielenkiintoisia, ja juoni ei katkennut hetkeksikään. Ainoa miinus oli, että kirja loppui liian aikaisen. Suosittelen!
Ihan ok kirja, kuten koko sarjakin. Mutta loppujen lopuksi ehkä vähän mielikuvitukseton. Vähän inhottavakin, koko se Bellan ja Edwardin "millään muulla ei ole mitään väliä" -rakkaus...
Nousi suosikkeihin. Todella kaunista, runollistakin, kieltä, ja rauhallinen tunnelma. Ei ollut pakottavaa tarvetta lukea putkeen, niinkuin joissain kirjoissa, mutta tiesin heti, etten tule jättämään kesken. Voin kuvitella, että joku pitäisi vähän tylsänä luettavana, mutta omasta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen. Herätti tunteita ja ajatuksia. Vaikea kuvailla kirjaa niin, että tekisin sille oikeutta. Suosittelisin ehdottomasti.
Tämän lukemisesta on aikaa jo yli vuosi, mutta koitan parhaani mukaan muistaa kaiken olennaisen. Tykkäsin - ja tykkään vieläkin - tästä kirjasta tosi paljon. Aluksi kiinnostuin Sormusten Herroista kyseisten elokuvien ansiosta, ja isoveljeni suositteli lukemaan Hobitin ensin. Niin sitten tein. Hobitin teksti on paljon kevyempää kuin Sormusten Herrojen. Eikä se kyllä ole ihmekään, koska tämähän on alunperin lastenkirja. Kuvailu, juoni ja hahmot olivat hienoja. Luin tämän ennen Hobitti-elokuvien näkemistä, vaikka niistä ensimmäinen olikin jo ilmestynyt. Suosittelen muillekin kirjan lukemista ensimmäisenä, koska se ja leffat poikkeavat valtavasti toisistaan. Alusta alkaen lempihahmojani ovat olleet kääpiöt Fili ja Kili sekä itse päähenkilö Bilbo. Fili ja Kili vain olivat jotenkin hauskoja tyyppejä, ja Bilbossa minuun teki kai vaikutuksen se vaatimattomuus ja älykkyys. Yksi lempikohdistani oli ainakin arvoitusleikki Klonkun kanssa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!
Satuin huomaamaan tämän kerran kirjastossa, ja päätin lainata koska alunperin etsimääni kirjaa ei löytynyt. Roverandom oli mukavaa luettavaa heti Sormusten Herrojen jälkeen. Hobitinkin lukeneena oli hauskaa huomata samankaltaisuuksia eri kirjojen välillä. Jostain syystä minusta Artakserkses muistutti luonteeltaan Sormusten Herrojen Sarumania, Psamatos Radagastia ja Kuu-ukko Gandalfia. Roverandomin teksti on kaunista, ja se on muutenkin kaikinpuolin verraton kirja.
En enää edes muista, miten sain alunperin tietää tästä kirjasta. Varmaan huomasin vain sattumalta netissä mielipiteitä ja kehuja tästä, ja kiinnostus heräsi. Aloin pitää kirjasta paljon jo ensimmäisillä sivuilla. kirjoitustyyli on mielestäni hyvin samantapaista kuin Nälkäpeleissä, jotka ovat yksiä suosikkikirjoistani. Ja vaikkei tämä aivan niiden tasolle mielestäni yltänytkään, oli teksti silti vähintäänkin melkein yhtä koukuttavaa. Jossain keskivälin tienoilla (tai tarkemmin sanottuna heti, kun Neljä tuli mukaan kuvioihin enemmän kuin pelkkänä valmentajana) teksti alkoi mennä mielestäni vähän typeräksi. Koko juoni tuntui pyörivän pelkän Neljän ja Trisin suhteen ympärillä, ja melkein joka luvussa Tris tapasi Neljän vähintäänkin kerran. Yhdessä vaiheessa (taisi olla suunnilleen luku 30) koko juttu alkoi mennä niin typeräksi, että teki melkein mieli lopettaa lukeminen kokonaan. Onneksi en lopettanut, koska melkein heti perään tuli se lopun taistelu, joka oli hyvää luettavaa. Välillä, varsinkin lopussa, juoni tuntui välillä menevän vähän turhan nopeasti, mutta eipä se varsinaisesti häirinnyt. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja, ja aion lukea trilogian muutkin osat.
Pidin Näläkpelistä paljon ja voin vain sanoa, että se vie mukanaan. Olin nähnyt jo aikaisemmin elokuvan tästä kirjasta ja kuullut kavereiltani kehuja, kuinka hyvä Nälkäpeli on. En silti ajatellut lukea kirjaa, ennen kuin se sitten tuli koulun lukudiplominsuorituslistoille. Kun aloin lukea Nälkäpeliä, yllätyin miten hyvä se on. En tuon elokuvan perusteella osannut aavistaa, että kirja olisi noin hyvä ja mukaansatempaava. Olihan leffakin tosi hyvä, en minä sitä sano, mutta en olisi silti uskonut, että kirjakin voi olla noin hyvä. Monet tutuistani/kavereistani ovat sanoneet, että kirja on kymmenen kertaa huonompi kuin elokuva. Ehkä joidenkin mielestä olen väärässä kun sanon, etten ole samaa mieltä; minusta kirja oli parempi kuin elokuva. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät vähän jännittävämmästä kirjallisuudesta. Mielestäni Nälkäpeli ei sovi heikkohermoisille. Ei muuta kuin seuraavien osien kimppuun!
Huomasi, että kirjan maailmaa on mietitty paljon ja siihen on paneuduttu, mutta itse tarina meinasi jäädä maailman rakentamisen varjoon. Juoni hyppelehtii kummasti. Lupaavan alun jälkeen tarinassa on kummallisia ratkaisuja, jotka vähensivät ainakin minun mielenkiintoani saada tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Nyt on koko sarja luettu. Hiukan haikea fiilis. En haluaisi tämän loppuvan vielä. Kirja oli hyvä, mutta ratkaisi tavallaan kaiken. Kukaan merkittävä ei kuollut. Siis en edes pitänyt Jordanista. Sebastianin kuolema otti koville (yksi lempparihahmoistani.) Toisaalta oma vika oli, että kuoli. Jos tuntee yhtään Claryn, niin tietää, että ei luovuta taistelutta. Ja sitten tuli miekka sydämeen... Onko nyt hyvä mieli? Alecin ja Magnuksen yhteen paluu oli parasta koko kirjassa. Shippaan Malecia aivan täysillä. Cassandra Claren kirjoitustyyli on mahtava. (Luin englanniksi) Hän osaa kuvailla asiota taitavasti ja olisi mielenkiintoista nähdä jos hän kirjoittaisi aikuisten kirjan.
Pahin virhe mitä voi tehdä on lukea useampi Pratchett putkeen. Lyödään rahoiksi muistuttaa edellistä (posti kulkee) kirjaa kuin varjo. Jopa täysin samoja vitsejä toistetaan uudestaan. Erinomaisen posti-kirjan jälkeen pankkimaailma tuntuu lattealta. Tahmee käyttää jälleen erinomaista näkemystään luomalla toimivan järjestelmän mielikuvien ja markkinoinnin ympärille. Muutama hauska oivallus mukaan mahtuu mutta muuten meno on tasaisen latteaa. Ei kirja erityisen huono ole mutta kaikki sanottava sanottiin huomattavasti onnistuneemmin edellisessä osassa.






















