Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Rakastuin Säätiö -sarjaan vuonna 1989, lukion kynnyksellä. Minuun teki tuolloin tavattoman vaikutuksen Asimovin kyky kuvata ihmiskunnan kehityksen ja siihen liittyvien erilaisien vallankäytön muotojen vaikutuksia. Ajattelin tuolloin, että Asimov on kuin jumalolento, joka liikuttelee kirjan hahmoja Hari Seldonin profeetallisten psykohistoriaennustuksien kautta. Mystiikka, uskonto, talous, tekniika/tiede, humanismi... niistä me olemme mielestäni koostuneet. Olen jokseenkin sitä mieltä, että tuossa järjestyksessä ihminen myös kehittyy paremmaksi olennoksi. Säätiö "trilogiaa" voi suositella kaikille luettavaksi. Se voisi mielestäni olla jopa oppikirja ihmismielen motivaatiotekijöiden maailmaan. Elämäni kirjasarjoista tämä kuuluu top-5:n joukkoon. Eksyin tälle sivustolle, koska tarkoitus on pitkästä aikaa lukea tämä sarja läpi. Edellisestä kerrasta on jo 20 vuotta...

Tätä olikin jo odotettu. Kirja oli sopivan pituinen, että luettavaa oli vaikka luinkin sen muutamassa päivässä. Tapahtumia oli sopivasti ja kirja oli oikeastaan aika täydellinen päätös Varjojen kaupungit - sarjalle. Claryn ja Jacen suhteesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Emma oli kiva uusi hahmo, ainut asia mikä jäi auki oli se että Zachariah puhui jotain siitä, että hänen ja Emman välillä on joku yhteys, jota Zachariah ei saa vielä paljastaa Emmalle. Kyseinen asia taitaa jäädä mysteeriksi. Oli aika surullista että kun Sebastian oli kuolemassa taivaallinen tuli poltti hänestä kaiken pahan pois ja hänestä tuli Jonathan, joka vaikutti aivan eri ihmiseltä kuin hän aiemmin oli ollut. Oli surullista että se Jonathan kuoli. Oli myös kauheaa että Simonin muistot vietiin, mutta onneksi hän sai ainakin osan niistä takaisin. Joten näiden " ihmisten " tarina päättyi aika onnellisesti.

Todella hauska ja hyvin kirjoitettu! Sai nauramaan ääneen useastikin (kaverit vähän ihmettelivät). Kerronta oli sujuvaa eikä missään vaiheessa päässyt tylsistymään. Suosittelen lämpimästi jos on vasta aloittelemassa Terry Pratchettin kirjojen lukemista. Sopii kaikenikäisille.

Todella koukuttava luettava. Ensimmäinen ja toinen kirja olivat parhaimmat, mutta viimeisessä kirjassa jäi jokin vaivaamaan. Taoahtumat on kerrottu niin hyvin että voisi itse kuvitella olevansa paikalla ja siinä tapahtuukin niin paljon. Suosittelen sellaisille jotka ovat katsoneet elokuvat ja yläkoululaisista eteenpäin.

Minusta oli hauska lukea keräilystä ja selviytymisestä, sekä siitä kuinka susi ja Torak ystävystyvät. Monet tapahtumat tapahtuivat mielestäni vähän turhan nopeasti, olisin kaivannut vähän lisää kuvailua ja pohjustusta tapahtumille, esim Torakin ja hänen isänsä suhteelle. Kirja on käsittääkseni luokiteltu lasten kirjaksi, ja sitä se mielestäni on. Varmasti olisi ollut hienompi lukuelämys 15 vuotta sitten ^^ Luin pelkästään tämän ensimmäisen osan, mutta en usko että jaksan lukea seuraavia.

Kirja ei nyt mikään kovin erikoinen ollut, vaikka tapahtumat kävivät aika jänniksi lopussa. Teksti oli jotenkin kuivaa ja juoneen jäi aukkoja. Juonikaan ei ollut niin mielenkiintoinen kuin odotin. Satukirja viittaukset olivat ihan mukavia, mutta ne jäivät aika vähälle.

Kirjaa sai lukea pitkään ennen kuin alkoi tapahtua mitään, mutta sen jälkeen kirja vei mukanaan. Kirjassa on useampi henkilö joiden elämää ja osuutta tarinaan kuvataan. Useimmiten niin että kun kappale loppui, vaihtui myös kerrottava henkilö ja välillä kappaleet olivat turhan pitkiä suhteessa sisältöön. Päätarinan lopetuksessa ei ollut vikaa mutta kirjan viimeiset 10-20 sivua olivat mielestäni turhia ja tarinan olisi voinut lopettaa aikaisemmin ja jättää aivan viimeisten sivujen osalta auki. Suosittelen.

Ihastuin tähän kirjaan. Kirjailija käyttää kaunista kieltä ja 1920-luvun Alaska on mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Lukeminen oli yhtä tunteiden vuoristorataa, kun ensin oli kauhean surullista ja sitten taas onnellista. Pääsi heti lemikirjojeni joukkoon.

Alussa kirja ei vaikuttanut hyvältä, mutta lopulta se kuitenkin tempasi mukaansa. Mielestäni kirja loppui kuitenkin täysin kesken, joten seuraavaa osaa odotellessa. Parasta oli, että samoja asioita käydään läpi monen eri ihmisen näkökulmasta.

Tämä on vaikea arvioida. Arvioidako sarjakuvaosuus vaiko tarinallinen osuus vaiko molemmat. Tarinahan on todella hyvä (kiitos J.R.R Tolkien), mutta tykkään lukea enemmän tavallisia kirjoja kuin sarjakuva kirjoja. Toisin kuin elokuvissa sarjakuvaversiossa on noudateltu täsmälleen kirjan juonta, mikä on mielestäni hyvä juttu. Piirrosjälki on mielestäni hienoa ja siitä ei voi sanoa mitään muuta. Annoin tälle sarjakuvakirjalle vain neljä tähteä, koska kirja on mielestäni parempi. Suosittelen tätä jollekin, joka tykkää sarjakuvista, mutta ei tykkää lukea kirjoja (kuten minun kaverilleni, joka luki tämän nopeasti, mutta ei todellakaan lukisi kirjaa).

En ole varma pidinkö kirjasta vaiko enkö pitänyt. Tämä kirja on ollut minulla kesken jo vaikka kuinka kauan, koska en ole jaksanut lukea tätä, mutta nyt vähän aika sitten otin kirjan ja luin loppuun. Täytyy nyt sanoa, että mielestäni alku oli tylsä, mutta loppua kohden parani jopa niin paljon, että luin tätä todella innolla. Mielestäni Kanen aikakirjat eivät ole olleet yhtään niin hyviä kuin Percy Jacksonit, mutta kyllä nekin lukee. Mielestäni kirjasarjan parhaimmat olivat Punainen pyramidi ja tämän kirjan lopputaistelut ja sen jälkeinen elämä (mitä siitä vähän kerrottiin). Lopussa varsinkin oli iloista lukea miten henkilöiden elämä asettui niin normaalilleen kuin voi. On vaikea (niin kuin jo alussa sanoin) päättää suosittelisinko tätä vai en jotenka sanon näin, että alun perusteella en suosittelisi, (jotenka jos olisin luovuttanut (miten en kyllä oikein missään kirjoissa tee) kesken kirjan olisin antanut tälle huonomman arvosanan) mutta lopun perusteella suosittelisin. Meni vähän vaikeaksi. Ottakaa nyt mustakin selvää.

Arvio koskee Lohikäärmetanssia kokonaisuutena, siis osia 1 ja 2. Teos lisää Tulen ja jään lauluun uusia ulottuvuuksia, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että fantasiasarjasta on kehittymässä kokonaisuus, joka on merkittävää kirjallisuutta. GRRM on taitava kirjailija, jolla on näkemystä ja kykyä ohjata lukijaa pohtimaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä. Hän käyttää joitakin viihteellisä tehokeinoja kuten yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia minun mielestäni turhan runsaskätisesti. Ne ovat kuitenkin sivuseikka. Keskeistä on henkilöhahmojen ja heidän kehityksensä loistava kuvaus, ja juoni, joka ainakin tähän asti tuntuu kantavan kestävää eettistä viestiä.

Hyvin kirjoitettu ja yllätyksellinen seikkailukirja, jonka erikoisuutena on runsas sananlaskujen käyttö repliikeissä.

Jälleen upea suoritus Wardilta. Kirjan luki hujauksessa, ja jäin taas janoamaan lisää. Omegaa ja lessereitä tuskin edes mainittiin kirjassa, mikä hieman yllätti.

Todella humoristinen sarjakuvakirja, jonka luki todella sujuvasti. Vaikka en tykkää yleensä sarjakuvista tämä oli todella hyvä. Suosittelen

Ihana kirja. Alku oli tylsä, mutta loppua kohden alkoi tapahtua. Erityistä plussaa kirjalle Juniperistä ja Setristä. Pidin paljon kirjasta. Suosittelen tätä kaikille, jotka tykkää eläimistä ja erityisesti oravista, siileistä, myyristä ja saukoista.

Kirja oli tosi mukaansatempaava ja hauska. Toisaalta kliseitä esiintyi aika paljon. Aluksi kuvittelin Yön talon olevan vähän kuin Harry Potterin Tylypahka, mutta kirjan edetessä unohdin koko vertauksen. Mielenkiintoa löytyy vielä sen verran, että luen seuraavan osan.

Mielestäni kirja on ja on olllut aina ihana! Vaikka teksti saattaa olla hieman lapsenomaista, se on todella viihdyttävää ja vie lukijan hienosti Enorannan itsekeksimään mielikuvitus maailmaan. Eri maat missä Nez matkustaa ovat kaikki erilaisia ja kertovat pintaakin syvemmän tarinan. Kaiken kaikkiaan romaani on hieno kudos tarinasta, joka kertoo ystävyydestä, luottamuksesta ja onnesta.

Lähtötilanne on kiinnostavin vähään aikaan, sen johdosta olin aika pettynyt siihen että kirja ei oikeastaan toiminut kovin hyvin. Kerronta etenee journalistin kokoamien haastattelujen ja tietojen avulla, ja jää vähän turhan kaukaiseksi. Kirjassa on hyvin vähän oikeasti pelottavia hetkiä ja ne kerääntyvät pääasiassa loppupuolelle. Jännitystä kyllä rakennetaan ihan onnistuneesti, mutta sitä ei viedä tarpeeksi pitkälle eikä tarpeeksi lähelle. Kirja on ihan kiva, mutta kun katsoo sen arvosteluja se jättää kyllä oikeastaan kaikki lupaukset täyttämättä.

Pienesti surettaa, että kirjasarja loppui, todella hyvä sarja, ei kuitenkaan yllä lemppareihini. Sookie valitsi lopussa oikean miehen, muuta kirjailija ei onneksin tehnyt siitä ällöttävän romannttista.

Vaikea kirjoitta arvioita tästä, koska en saanut sitä loppuun. Mutta mielestäni se kertoo ihan tarpeeksi, etten saanut kirjaa luettua, koska se on sen verran tylsä. Odotin paljon enemmän, muiden kirjojen perusteella. Siitä huolimatta kuinka palavasti halusin tietää loppuratkaisun, en vain jaksanut lukea.

Stiefvaterin väristys-trilogiasta en pahemmin perustanut, ihan hyvä sarja se toki oli, mutta en ikinä oikein ymmärtänyt miksi kaikki hössöttivät sen ympärillä niin kamalasti. Tämä Viettelys kirja oli mielestäni parempi. Oikeastaan kirjassa loppujen lopuksi tapahtui aika vähän, mutta Isabelin ja Colen tunteiden kirjoa kuvattiin hyvin. En kuitenkaan pitänyt kirjan lopun yksinkertaisuudesta, siitä miten kaikki olikin yhtäkkiä niin hyvin ja tultiin toimeen täydellisesti ja näin.

Loistava jatko-osa sarjan ensimmäiselle osalle! Kyseisen kirjasarjan juonikuviot alkavat tässä osassa kutoutua pikkuhiljaa yhteen. Juoni vie mukanaan, hahmot ovat eläväisiä ja jännittävät tapahtumat pitävät otteessaan. RIck Riordan on kekseliäs, ja kirja pääsee yllättämään. Mukaan mahtuu toisinaan myös ripaus huumoria. Välillä huomaan hahmoissa ja juonessa hiukan kliseisiä elementtejä, mutta se ei haittaa ollenkaan tarinan sujuvuutta. Suosittelen!

Tässä kokoelmassa ovat keskeiset dialogit Faidon, Faidros ja Pidot. Ne luettuaan tietää jo aika paljon Platonin filosofiasta. Mutta kannattaa lukea rivien välistä, Platon on leikkisä ja haluaa herättää ajattelemaan itse, eikä välttämättä tarkoita aivan sitä mitä hän tuntuu sanovan. Ja filosofiaa hän siis kirjoittaa, vaikka käyttääkin vertauksia, joista myös fantasiakirjallisuus on saanut vaikutteita.

Musta Kuu on selvästi parempi kuin Vänskän esikoinen Saattaja. Saattajassa ihmissuhdesotkut olivat enemmän esillä ja kauhuaines jäi taka-alalle, Mustassa Kuussa tilanne on toinen. Vaikka hahmoilla on luurankoja kaapissa ja menneisyyttä paljastetaan tarinan edetessä, ne eivät vie liikaa tilaa tarinassa vaan tukevat sitä. Miljöö on suomalainen – metsäinen ja syrjäinen mökki kylä. Metsästä ja mökistä tuli itselläni kaikuja Evil dead elokuvasta, jota 80-luvulla kavereiden kanssa katsottiin leikkaamattomana VHS nauhalta ja kuinka se olikaan pelottava silloin. Tässä ei ihan Evil dead fiiliksiin päästä, mutta kauhu on selkeästi läsnä ja tarina on yksityiskohtineen rakennettu hyvin. Teksti on sujuvaa ja tarinan halusi lukea melkein yhtä soittoa loppuun.