Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tästä kirjasta on pitänyt kirjoittaa jo kauan, mutta olen pelännyt aloittamista, sillä en ole varma pystynkö tekemään sille oikeutta arviossani. Mainittakoon tosiaan aluksi että olen hieman jäävi arvioimaan, sillä minulla on kirjaan henkilökohtaine side. Mutta uskon että olisin rakastanut sitä muutenkin. Carolen fantasiamaailma on ainutlaatuinen - toisaalta hyvin suomalaisen tuntuinen, metsältä ja hiillokselta tuoksuva, ja toisaalta juuri sopivalla tavalla vieras. Ja se on tätä jotenkin... vaivattomasti. Mistään ei tehdä mahdottoman suurta numeroa; ei siitäkään, että yhteiskunta on kohtalaisen tasa-arvoinen ja seksuaalisesti vapautunut. Se voisi kalskahtaa riitasointuisesti enemmän keskiaikaa mukailevassa fantasiassa, mutta tämän kirjan maailmaan se sopii täysin luontevasti. Hahmot. Jokainen on minulle kuin tuttava, joiden äänen ja maneerit saatan palauttaa mieleeni, siinä määrin heihin kiinnyin ja niin hyvin heidät on kirjoitettu. Carolen kieli on sujuvaa paitsi kertojana, jokaisella hahmolla on selkeästi oma äänensä. Vähäisemmät sivuhahmotkin jäivät mieleeni elämään. Entä juoni sitten? Takakansitekstejäkin välttelevänä lukijana en halua keskustella juonen yksityiskohdista, mutta sen luonteesta on tärkeää puhua: Tämä ei ole fantasiaa jossa pelastetaan maailma pahuuden voimilta. Vaikka sota on yksi taustateemoista, sekään ei ole juonen ydin. Tämä on tarina rakkaudesta ja vapaudesta, ja hahmojen keskinäiset suhteet ja koettelemukset muodostavat juonen selkärangan. Eeppistä maailmanpelastusta odottavat joutuisivat siis pettymään, mutta allekirjoittaneelle nämä sydämen seikkailut olivat henkeäsalpaavaa ja mukaansatempavaa luettavaa. Tuo mielessäpitäen voin kuitenkin suositella kirjaa kaikille joita kiinnostavat romantiikka ja fantasia ja väkevät hahmokuvaukset.
Ryhdyin lukemaan Yösirkusta tietämättä siitä juuri mitään, kuten Rinja arviossaan toivoi. Odotukseni olivat kuitenkin aika korkealla, koska moni ystävistäni oli kirjaa minulle hehkuttanut. Osa täyttyi, mutta suurin osa taas valitettavasti ei. Yösirkuksen ongelma ei ole sen kerronnassa. Kieli on kaunista, kuvailu erittäin onnistunutta ja tunnelma kohdallaan. Yösirkus miljöönä on aivan ihana! Kaikki teltat, niistä löytyvät ihmeet ja taianomaisuus nivoutuvat yhteen saumattomasti. Tunnelmapalana tämä on todella mukavaa luettavaa: itsekin hotkaisin kirjan yhdessä iltapäivässä. Ongelmaksi omalla kohdallani kuitenkin koituivat henkilöt. Yhtä hahmoa (joka oli kyllä sitten erityisen mielenkiintoinen, mutta en voine kertoa, kenestä on kyse, etten spoilaa mahdollisia uusia lukijoita) lukuun ottamatta kaikki olivat mustavalkoisesti hyviä ja pahoja. Päähenkilöillä ei ollut lainkaan virheitä, heidän rakkaustarinansa oli tylsä ja ennalta-arvattava ja kolmiodraamakin aivan löperö. Kirjaa lukiessani turhauduin jatkuvasti siihen, että aivan loistavasta alkuasetelmasta ja miljööstä olisi saanut irti todella hyvän fantasiakirjan - mutta kirja ei toimi, jos sen hahmoista ei välitä tipan tippaa. Enkä minä oikeastaan välittänyt. Loppuratkaisu oli ihan hauska ja osoitti kekseliäisyyttä, mutta hieman ohueksi se silti jäi. Ylipäätään kirjaa kuvaa juurikin tuo: kun kirjailija on kirjoittanut suurista tunteista ja dramaattisista tapahtumista, ne eivät kuitenkaan pääse lukijan ihon alle. Siksi Yösirkus oli minulle pettymys - mutta jokaisen kannattanee silti lukea se läpi itse, koska varsin monet ovat kirjaan ihastuneet.
Viimeinen kirja nitoo hyvin koko sarjan yhteen. Vaikka olenkin lukenut kaksi edellistä kirjaa jo kauan aikaa sitten pääsin tarinaan heti mukaan. Päähenkilö Gwen ei ole ollut tarinan aikana ollenkaan makuuni. Gideon ja Gwen ovat tunteneet kaksi viikkoa ja Gwen puhuu rakkaudesta. Onkohan mulla väärä käsitys rakkaudesta koska mielestäni rakkaus ei synny kahdessa viikossa. Ärsytti aivan suunnattomasti koko kirjan ajan. Jos tarina olisi sijoittunut pitkään ajan jaksoon, niin pystyisin paremmin uskomaan Gideonin ja Gwenin rakkauteen. Muuten tarina on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Kokonaisuudessaan tarina loistava mutta ehkä välillä hiukan liian lapsellinen.
Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta joissain kohtia hieman tylsä. Tämä kirja oli myös jännittävä. Ihan hyvä kirja, muttei paraskaan. Loppu oli ihana. Suosittelen.
Todella hyvä kirja. Parempi kirja kuin edellinen (sekin todella hyvä), koska tässä oli Percy Jackson. Muutkin henkilöt olivat hyviä. Aluksi Frankin luvut olivat tylsiä, mutta sitten loppua kohden ne paranivat. Suosittelen!!!!
Kirjan maailma on upea ja häkellyttävä. Ensimmäisessä osassa raapaistiin vain maailman pintaa, nyt se laajenee ja syvenee uskomattomaksi. Fantasiassa varsin tavanomaisista hahmoista, keijuista, haltioista ja demoneista, on luotu jotain paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kuin nimi antaisi ymmärtää. Demonia ja itse demonit ovat yliampuvan kiihkeitä ja väkivaltaisia, ja silti niin uskottavia. Kun asiaa rupeaa miettimään, niin ei tässä varsinaista ole juonta, vaan kirjassa keskitytään siihen mitä Lila ja Zal tekevät. Sekä maailmoihin ja niiden väiseen suhteeseen. Välillä sivutapahtumat ovat epäselviä ja joutuu otsa rypyssä miettimään, että mitä tässä oikein tapahtuu. Mutta jollainlailla sekin sopii kirjaan, ettei kaikkia asioita selitetäkään eikä lukijan ehkä ole tarkoituskaan ymmärtää kaikkia interstitiaalitilan tapahtumia. Kirjaa lukee mielellään ja siinä on muutama yksittäinen luku, jotka ovat niin upeasti kirjoitettuja, että en tiedä olenko koskaan lukenut parempia. Toisaalta kirja herättää ristiriitaisia tunteita siitä, että onko tämä hyvä vai ei, koska välillä tapahtumat ovat hieman ontuvia, mutta lopulta kaikki sulautuvat melko hienoksi kokonaisuudeksi.
Oli todella hyvä kirja ja vihdoin kaikki ratkesi. Loppu jäi ärsyttävästi kesken ja kirjastostakaan ei löydy seuraavaa osaa ja jostain nettikaupasta sitä ei viitsi ostaa jollain kuudellatoista eurolla. Muuten todella hyvä kirja.
Kirja oli minusta hieno päätös hienolle sarjalle. Juoni oli hyvä, keskivaiheilla tosin vähän pitkäveteinen. Kerronta kulki sujuvasti, vaikka välillä oli hyvin vaikea erottaa kenen luku oikein oli, Trisin vai Tobiaksen. Loppu oli surullinen ja oikein hyvä. Minusta se ei edes ollut kovinkaan ennalta-arvattavissa. Se sopi kivasti koko sarjassa vallinneeseen tunnelmaan. Yksinkertaisesti hyvä kirja. Suosittelen ehdottomasti.
Oli jotenkin tylsää, että saatiin kirjaan mukaan taas uusi taikakalu. Jotenkin ärsyttää. Muuten hyvä kirja
Pidin ehdottomasti tästä kirjasta. aluksi kirja ei vaikuttanut kovin hyvältä, mutta mitä eteenpäin kirjassa pääsi, sen parempi se oikeastaan muuttui. Kirjan olisi voinut vaikka lukea yhdeltä istumalta, jos aika olisi riittänyt. Suosittelen kirjan lukemista, mutta en kyllä lähtisi vertaamaan sitä Stephenie Meyerin kirjoihin.
Ehdottomasti paras kirja trilogiassa! Suosittelen kaikille oikein lämpimästi tätä nerokasta kirjaa, matkijanärheä!
Kirja oli helppolukuinen ja aloittelijatkin voivat lukea sitä. Mutta sitä voi lukea myös kokeneemmatkin lukijat. Ja se, että kirja oli fantasiaa oli parempi, kuin että se oli ollut faktaa. Kirja oli sopivan mittainen. Kirjan kartat oli hienosti kuvitettu ja oli hauskasti keksitty, kun joka luvun alussa oli joku kuva.
Tarkoitukseni ei ollut lukea kirjaa vielä, mutta kuinkas sitten kävikään ;). Pieni varoituksen sana.. Kirjaa ei voi laskea käsistään kun sen aloittaa ja tämän tiiliskiven lukemiseen kannattaa varata aikaa. En odottanut kirjalta kovin paljoa, koska olin kuullut sen olevan sekava ja raaka, mutta yllätyin! Juoni oli monimutkainen ja yllättävä, tapahtumat esitettiin monien erilaisten ihmisten kautta ja tarina eteni juuri sopivaa vauhtia. Vaikka kirja sisältää mm. yksityiskohtaisia tappokohtauksia, se ei mielestäni ollut raaka. Tapahtumat sijoittuvat maailmaan ja aikakaudelle, joissa tällainen on "normaalia" ja mielestäni on hienoa että kirjailija tuo esille myös nämä puolet tarinasta, koska ilman niitä se ei olisi täysi. Hurjasudet, lohikäärmeet, ritarit, lordit, ihanan eeppistä! Annan kirjalle hyvällä omallatunnolla täydet viisi tähteä!
Mielestäni ihan hyvä kirja. Kirjailia käytti melko useasti ilmausta; "Niin tai näin...". Kirja eteni melko hitaasti, mutta oli siitä huolimatta hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa lämpimästi muollekkin. Sitten vain seuraavaa kirjaa lainaamaan kirjastosta :)
Luin koko sarjan joskus lapsena tai nuorena pariin kertaan sekä parhaat palat myöhemmin uudestaan. Sarja on jotenkin epätasainen: osa kirjoista on loistavia ja osa surkeita. Parhaat oli muistaakseni Hopeinen tuoli ja Velho ja leijona. En ole uskaltanut vielä lukea aikuisiällä koko sarjaa uudestaan, mutta tarkoitus olisi - hankin juuri sitä varten tämän kokoelmateoksen. Uusintaluvulla olisi tarkoitus tarkkailla enempi ainakin niitä kristillisiä viittauksia, joita en silloin lapsena tajunnut kirjoista etsiä.
Tämä on yksi ehdottomia lemppareitani Nuorten toivekirjastosta! Olisin niin halunnut itsekin viettää joskus kesää samalla tavalla. Tietty myös kirjallisuusviittaukset muualle on tekstissä plussaa.
Luin tämän vähän aikaa sitten, enkä odottanutkaan niin hyvää tekstiä, kuin Nälkäpeleissä. Ylismaan Gregor oli kuitenkin ihanan vauhdikas ja jollain tavalla hyvin satumainen kirja. Se koukutti ja luin aika nopeasti tämän kyseisen kirjan. Ei ollut yhtä hyvä kuin Nälkäpelit, mutta sopiipahan ainakin nuoremmillekkin lukijoille ja tarjoaa viihdyttävän ja fantasian täytteisen seikkailun!
Luin tämän viime vuonna, kun eräs ystäväni trilogiaa niin kovasti suositteli. Jäin heti koukkuun! Nälkäpelit pääsivät miltein heti suosikkikirjoikseni! Juoni oli hyvä ja mielenkiintoinen. Luin kirjaa välillä hengitystäni pidätellen. Juonenkäänteet olivat hyviä ja ennalta-arvaamattomia, jonka vuoksi osa niistä oli todella karmeitakin ja se teki kirjasta todella mielenkiintoisen ja jännittävän. Vaikkei Nälkäpeli ollut mielestäni yhtä hyvä kuin Vihan Liekit, oli se silti todella mielenkiintoinen ja mahtava lukukokemus, joka piti lukijan tiukasti otteessaan viimeisille sivuille asti.
Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä tai seuraajansa. Mielestäni Vihan Liekit oli trilogian paras kirja! Myös elokuvana oli tosi hieno. Juonenkäänteet olivat hyviä ja kirja oli edeltäjänsä tapaan koukuttava. Tykkäsin todella paljon myös uusista hahmoista, kuten Finnickistä ja Johannasta. En osaa oikein sanoa, miksi juuri tästä kirjasta eniten pidin mutta todellakin se kuuluu suosikkikirjoihini! Suzanne Collins on todella hyvä kirjailija ja hän kirjoittaa hyvin koukuttavasti ja lukijan mielenkiinto säilyy vikoille sivuille asti. Toki alku tässä kirjassa tuppasi olemaan hieman tylsähkö ja juoni seisoi paikallaan, mutta mitä pidemmälle kirjassa eteni, niin sitä jännemmäksi juoni kävi. Suosittelen lämpimästi lukemaan!
