Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Huono. minusta molemmat kirjat olivat huonoja. En vain päässyt mukaan kirjaan. Ei ole minun kirjoja kumpikaan.
Kirja vetäisi minut mukaansa heti ensi lauseesta lähtien. Aloitin lukemisen aamulla ja seuraavat tunnit kuluivat kirja kädessä. En pystynyt lopettamaan lukemista! Äskeinen ilmiö tapahtuu minulle hyvin usein, mutta tässä halusin sen erikseen mainita, sillä en odottanut kirjalta paljoakaan. Ajattelin sen olevan mukavaa lukemista, mutta se oli paljon enemmän. Teksi oli sulavaa ja mukaansa tempaava. En voinut koskaan tietää mitä seuraavalla sivulla lukee, mikä on minulle hyvin paljon. Pidin myös huumorista mitä oli piilotettu sivujen väliin. Henkilöt olivat omaperäisiä ja kiinnyin heihin heti. Halusin vain ahmia Unnan tarinaa enemmän ja enemmän. Yllättävää oli, että siskoni innostui lukemaan kirjan ja luki sen yhdeltä istumalta. Ja hän piti kirjasta! Se on paljon... Salama onnistui nostamaan suomalaisen fantasiakirjallisuuden pisteistä silmissäni huikeasti! Ihan mahtava kirja, ei tässä muuta voi sanoa!
Kansi oli hieno ja puoleensavetävä. Mutta minusta kirja oli huono en päässyt kirjan juoneen mukaan eikä se temmannut minua mukaani. Huono.
Kirja oli surkea. Rakastin trilogian kahta ensimmäistä osaa, mutta tämä viimeinen kirja oli kyllä huonoin opus jonka olen aikoihin lukenut. Ensimmäiset kirjat veivät mukanaan eikä niitä malttanut laskea käsistään, mutta tämän kirjan kanssa sai taistella, että jaksoi lukea edes yhden luvun loppuun. Kirjassa ei vain suoraan sanoen tapahtunut mitään. Ainoa hyvä puoli oli loppuratkaisu, joka yllätti ainakin minut. Suomennos oli myös aivan täynnä kirjoitusvirheitä ja sieltä täältä puuttui jopa sanoja, joka kirjan huonouden ohella ärsytti suunnattomasti.
Loistava kirja. Minusta oli parempi kuin ensinmäinen osa tämä oli todella mukaansa tempaava. Tykkään kirjan hiukan epäselvästä kuvista.
Hyvä kirja. Tempaisi alusta asti mukaansa. Suosittelen vähän pienemmätkin voivat lukea.
Todella hyvä kirja, mutta olisin odottanut enemmän kauhua. Nyt luen kolme korttia pakasta, ja sekin vaikuttaa ihan hyvältä
Tapahtumat sijoittuvat määrittelemättömään aikaan tulevaisuutta. Avaruussota on päättynyt 5 vuotta sitten ja nyt on aika jälkien korjaukselle. Ryhmä on lähetetty Jupiterin liepeille selvittämään kahden toisissaan kiinni olevan avaruusaluksen kohtaloa ja etsiä mahdollisia henkiin jääneitä sekä kuolleita kotiin haudattavaksi. Elämän kuvaus avaruusaluksessa on mielenkiintoista seurattavaa ja teknisesti uskottavaa. Jännittävät kohtaukset on hyvin luotu ja niihin pystyy hyvin eläytymään. Hieman saarnaavalta tuntuvaa yhteiskunnallista pohdintaa toteutetaan mm. spesismin ja ksenofobian käsittelyssä, joka on rinnastettavissa nykymaailman rasismiin. Kirja on kokonaisuudessaan oikein hyvä - paras lukemani Mäkelän kirja tähän asti.
Atkinsonin Elämä elämältä voitti taannoin Blogistanian parhaan käännöskirjan palkinnon. Tartuin siis kirjaan uteliaisuudella, kun se e-kirjastossa oli tarjolla. Mutta... plääh. Kirja kertoo vuonna 1910 syntyvän Ursulan tarinan Britanniasta (ja hieman Saksastakin) maailmansotien ajalta. Kirjan perusideana on se, että Ursula saa aina kuollessaan uuden mahdollisuuden aloittaa alusta. Hän siis syntyy lumipyryn keskelle kymmeniä kertoja ja elää milloin muutaman vuoden, milloin eläkeikään saakka. Jokainen elämä eroaa toisesta hieman, ja vähitellen Ursula oppii ymmärtämään, että osaa aavistaa tulevaa ja niin ollen välttää sudenkuopat. Idea on kiinnostava. Koska kyse on maailmansotien ajasta, kirja flirttailee myös vaihtoehtohistorialle. Atkinsonilla on kirjan edestakas poukkoileva rakenne hallussa: lukija ei koskaan tipu kyydistä. Kieli (ja myös Kaisa Katteluksen suomennos) on miellyttävää ja sujuvaa luettavaa. Atkinson osaa rakentaa ajankuvan – toisinaan jopa liiallisin yksityiskohdin, ja raaka ja kaunistelematon kuvaus koskettaa toisinaan lukijaa. Missä siis vika? Tarina itsessään on herttaisen yhdentekevä. Kirjasta puuttuu täysin jännite. Tarina ei oikeastaan anna mitään syytä, miksi Ursulan elämää pitäisi seurata alusta loppuun, ja vielä useita kertoja. Vasta aivan kirjan loppupuolella Ursulalla on jokin muu tavoite kuin... olla ja elää. Suurimman osan ajasta hän ei edes tunnu oppivan valtavan paljoa edellisistä elämistään, vaan kaikki toistuu miltei samanlaisena kuin aiemmin. Samaa Lontoon pommitusta toistetaan kolme tai neljä kertaa peräjälkeen. Tulos? Ursula kuolee taas, tavalla tai toisella. Olin suoraan sanoen pettynyt. En edes siksi, että Elämä elämältä oli vaatimaton. Maailmassa riittää vaatimattomia kirjoja. Vaan siksi, että tässä olisi ollut aineksia niin paljon enempäänkin! Tässä oli ainekset täytekakkuun, josta rohkeammalla käsittelyllä olisi joka leikkauksella voinut saada kuorittua uusia vaihtoehtohistoriallisia kerroksia ja silkkaa spekulaatiota. Mutta tulos oli pannukakku ja vähän kermavaahtoa päälle. Kuin kirjailijalla olisi ollut huimia ideoita, mutta viime tingassa hän olisi päättänyt, että kirjoittaakin myös mainstream-lukijalle kelpaavan romaanin. Ihan kelvollinen jälkiruoka, muttei vastaa annettuja mahdollisuuksia. Kirjaa kannattelee sen hallittu ja poikkeuksellinen rakenne. Siinä kaikki. Jos tarina(t) olisi kirjoitettu kronologisesti, niin tuloksena olisi ollut valju sotien aikaan sijoittuva kasvukertomus ja sukutarina. Ei taaskaan jännitettä. Vain liuta kesäpäiviä sotien välissä, perhelounaita, riitoja ja pommituksia. Ohuita henkilöitä. Ursula itsessään oli enimmäkseen miellyttävä päähenkilö, mutta useimmat muut, jopa hänen sisaruksensa, jäivät pintaraapaisuiksi ja kovin yksiulotteisiksi. Jokaisella tuntui olevan yksi hallitseva luonteenpiirre, jonka kautta häntä poikkeuksetta kuvattiin. Huomasin harppovani rivien yli. Varsinkin Hitlerin Saksaan sijoittuvat luvut olivat suorastaan pitkästyttäviä. Oikeastaan ainoa uteliaisuus kohdistui siihen, kuinka Ursula seuraavan kerran ottaisi ja herkeäisi hengittämästä.
Mifonki-sarjan kirjoja vaivaa kaikkia mielestäni sama ongelma. Punchline puuttuu. Tarinoissa ei ole mitään huipennusta, tai jos on, se on latteasti kirjoitettu. Tämän, niin kuin edellisten kirjojen loppua kohti aina odottaa että no nyt jotain paljastuu, joku tekijä kokoaa kaiken yhteen ja järkytyn ja jään odottamana kielipitkällä jatkoa... Vaan ei. MItään ihmeempää ei tapahdu ja kirja vaan loppuu. Tökeröjä lukijankoukutusyrityksiä löytyy, kyllä, niinkuin tässäkin kirjassa lopussa löytyvä kirjenippu. Täyttä sontaa kirjat eivät mielestäni ole, koska olen sentään kolmeosaa jo saanut luettua. :) Rondestanit ovat kaikki suosikkejani, mieluiten luen Dantesta ja Reusta. Toivon että lopulta Ardis saa nenilleen, esimerkiksi niin että Ardis on juuri hylännyt Connailin ja pyrkii Danten luo vannoakseen ikuista rakkautta, mutta ei ehdi ajoissa, sillä Dante menehtyy juuri ennen Ardisin saapumista. ;) Itseäni ei meinaan kauheasti sykähdyttäisi lukea yli viisikymppisten vihdoin "saavan toisensa".. Se latistaisi raadollisen tarinan saavuttamattomasta rakkaudesta, IMO..
Ihana kirja! :) Tässäkin eri henkilöhahmot kuin kahdessa edellisessä, mutta tarina soljuu hyvin ja juoni on mukaansatempaava. Suosittelen!
Upea jatko-osa Punahirven tyttärelle! Kirja on itsenäinen jatko-osa joten siinä ei ole oikeastaan samoja henkilöhahmoja kuin edellisessä kirjassa, mutta maailman on sama, ja henkilöhahmot tulee tarinoissa mukavasti esiin. Tykkäsin todella paljon!
Ihanaa paleofiktiota! :) Ensimmäinen paleofiktiokirja, minkä olen ikinä lukenut, ja ei ole valittamista! Kirja avasi paleofktion maailman minulle, ja ei ole ollut paluuta! ;) Juoni on sujuva, ja teksti on mukavaa luettavaa. Nopeatempoinen.
Upea päätös sarjalle! Kirjassa oli ehkä enemmän vikoja ja ärsyttäviä asioita kuin sarjan muissa kirjoissa, mutta kokonaisuutena ripeää luettavaa ja sujuva juoni! :)
Upeaa tarinankerrontaa! Tämä lukeutuu niihin kirjoihin, joita ei pysty laskemaan kädestään, vaan sitä on luettava kokoajan. Jäi unet hiukan lyhyiksi tätä lukiessa.. Aylan kasvaminen kirjasarjan aikana on mahtavaa luettavaa, ja Ayla on hahmona hyvin samaistuttava. Suosittelen!
Ihanan kirjasarjan ihana jatko-osa <3 Tämä oli tavallaan edellistä kirjaa parempi, koska juoni kulki sujuvammin eteenpäin. Matkanteko oli mukavaa luettavaa, ja oli mielenkiintoista lukea muista kansoista mitä matkanvarrella tuli vastaan. Jondalar <3 Susi <3
Taattua laatua taas kerran! :) Kirja oli hyvin kirjoitettu, ja juoni eteni riittävän sujuvasti, mutta henkilöt alkoivat paikoitellen ärsyttää, mutta onneksi ne kohtaukset loppuivat kun asiat saadaan selvitettyä ;) Ranec on hyihyi :D
Aylan seikkailuja on mahtava seurata! Kaikessa kuvailussaan, ja esittelyissään Auelin teksti voi olla raskasta paikoitellen, mutta itse olen niin kiinnostunut kyseisistä aiheista, että valmistusmetodeja ja tarveaineiden keräämistä lukee mielellään. Mahtava kirja, ja lempisarjojani!
Tämä kuuluu lapsuuden nostalgiakirjoihin, mikä pitäisi lukea taas uudestaan! Silloin tämä oli mukava ja nopeatempoinen luettava, ja jännittävä ainakin nuorelle lukijalle... Pitäisi tosissaan alkaa etsiä noita jatko-osia, joiden olemassa olosta en silloin ollut tietoinen.. :)
Jälleen hyvä Artemis Fowl kirja, joka kaikessa juonikäänteissään ja tilannekomiikassaan on aivan mahtavaa! Butler on paras ;)
Tämä kirja ei jatko-osana kalpene ollenkaan sarjan aikaisemille kirjoille, taattua Colferin laatutekstiä. Suosittelen!