Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjan takakansi ei tosiaan antanut oikeutta kirjalle, jonka takia jäi tämä monta kertaa kirjastossa hyllyyn, kun en osannut päättää lainaisinko vai enkö. Lopulta kaverini "haastoi" minut tämän lukemaan, ja hyvin iloinen olen että luin. Alku oli hiukan tahmea, turhan tekotaiteellisen tuntuine enkä saanut oikein otetta kirjan ideasta. Loppua kohden kertomus parani, ja aivan loppu oli sykähdyttävä - kokonaisuutena erittäin hieno tarina. Hahmoihin oli helppo samaistua, ja idea oli mukavan omaperäinen.
Oli todella mukava seurata kirjaa Närhitassun näkökulmasta (jos nyt sokeasta kissasta niin voi sanoa). Kirja veti puoleensa heti alussa enkä päästänyt sitä käsistäni ennenkuin olin lukenut sen. Kirja oli todella hyvä, välillä vähän otti päähän Närhitassun raukkamaisuus varsinkin parantajia kohataan, varsinkin kun tiesi jo etukäteen, että hänestä tulee parantajaoppilas.Närhitassun voimat ovat mahtavat ja myös se raukkamaisuus kuuluu asiaan, kun miettii itseensä ei-tyytyväistä sokeaa oppilasta. Jo Esinäytöksessä mieleeni tuli että Tulitähti voi joko "pelätä" kolmikkoa, tai yrittää antaa sen edetä opinnoissaan nopeasti. Oikeastaan molemmat osuivat jotenkuten oikein. Olen iloinen että Närhitassu löysi voimansa. Milloinkohan on Leijonatassun aika? Kirja oli kokonaisuudessa mahtava ja rakastuin ideaan heti. Olen lukenut kaikki muutkin Soturikissat, mutta Iltahämärän jälkeen tämä teki suurimman vaikutuksen. Suosittelen tätä ehdottomasti!!
Tämä oli yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista. Luin suurin piirtein yhdeltä istumalta, kun kirja imaisi mukaansa niin pahasti. Ja pienen mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että en pidä kirjan lopusta, viimeinen lause oli varsin häiritsevä. Mutta muuten lukukokemus oli täydellinen.
Rakastin tätä kirjaa niin paljon♥ En kuitenkaan pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin edellisistä osista, joten kesti vähän yli puoli viikkoa lukea (normaalisti tulee luettua parissa päivässä). Se johtunee luultavasti siitä, että Jace "ei ollut oma itsensä", joten en tykkä siitä niin paljon. Tällä hetkellä elämä on aika kamalaa kun mulla ei oo vielä seuraavaa osaa ja oon nii rakastunu Jaceen (tajusin just että oli ensimmäinen kerta ku iha kunnolla rakastuin johonki henkilöön kirjassa) Viimeisellä sivulla alkoi vaan kyynelet valua ja itken vieläkin aina kun ajattelen asiaa:'(
Kirjan alku oli rehellisesti sanottuna todella tylsä. Kirja lojui pöydälläni viikon, ennen kuin jaksoin jatkaa sitä. Annan alun kuitenkin anteeksi, sillä loppuosa kirjasta oli aivan mahtava ja ei ennalta-arvattava! Suosittelen! #TeamCarter
Lumoavan koukkuttava! Luin yhdeltä istumalta koko kirjan enkä varmasti aio jättää sitä siihen! Luen suurella mieltymyksellä ja innolla seuraavatkin osat! Suosittelen kaikille mahdollisille lukijoille kenellä on vähääkään kiinostusta fantasia- ja vampyyrikirjoihin! En antanut arvosanaani ilman hyviä perusteluja!
Tämä kirja oli ihan kiva. Minua houkutteli tämä kirja jotenkin erityisesti (en mä vaan tiedä miks kun ei koirat oo mitenkään mun lemppareita), jotenka kun näin sen kirjastossa lainasin sen. Alussa ajattelin, että kannattaisko mun lopettaa kesken, kun oli vähän tylsä, mutta tulin tulokseen, että ei ja jatkoin eteenpäin ja se kyllä kannatti. Loppua kohden kirja parani todella todella paljon. Ei voita kuitenkaan Soturikissoja. Suosittelen erityisesti henkilöille, jotka pitävät koirista enemmän kuin kissoista (itse en lukeudu niihin).
Pidin tästä kirjasta todella paljon!!!! Kun meidän koulussa oli lukupiiri täytyi mennä yhteen ryhmään ja mä päätin mennä tähän (tai oikeastaan aattelin mennä vaan lukemaan jonkin random kirjan). Olin kovin epäileväinen tämän kirjan suhteen (koska en vain ollut tiennyt kovinkaan montaa hyvää suomalaista fantasiakirjaa), mutta mun luulot karisivat, kun aloin lukemaan tätä. Koukutuin tähän ja halusin koko ajan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja pian kirja olikin jo lopussa. Suosittelen!
Olen nähnyt elokuvan aikaisemmin kuin olin lukenut tämän kirjan. En olisi lukenut tätä kirjaa varmaan ellen olisi nähnyt elokuvaa ensiksi. Nyt kirjaan. Kirja oli ihan ookoo ja odotin paljon paljon parempaa (koska olin nähnyt erinomaisen elokuvan(josta pidin tosi paljon)). En varmaankaan jaksa lukea seuraavia osia, koska tämä ei oikein innostanut. En suosittele.
Johanna Sinisalo on kirjailija, jonka teokset ovat tasalaatuisia ja erottuvat kotimaisesta kirjallisuudesta edukseen. Tämä novellikokoelma ei ole poikkeus. Sinisalon kyky löytää uusia lähestymiskulmia arkeen on mielenkiintoinen, joskaan nämä uudet katsantotavat eivät koskaan ole suoranaisesti maailmoja mullistavia. Kolmen tähden arviointini perustuu osuviin aihevalintoihin, sujuvaan kieleen ja rytmitykseen sekä yksinkertaisesti hyvään tarinankerrontaan. Erityisen ansiokasta on, että scifi onnistuu kiinnostamaan tässä muodossa myös kaltaistani scifiin melko välinpitämättömästi suhtautuvaa lukijaa. Neljäs ja viides tähti kuitenkin putoavat pois, sillä niin juonista, hahmoista kuin kokonaisuudestakin puuttuu "se jokin", joka veisi teoksen pelkästä viihdyttävästä ja ajatuksia herättävästä kohti todellista mestariteosta. Lisäksi monissa teksteissä on turhan voimakas alleviivauksen maku. Suosittelen novellikokoelmaa kaikille, joita scifi, yhteiskunnan kehitys ja dystopiat kiinnostavat edes pienessä määrin.
Hieno idea, pakko myöntää. En kyllä yhtään tiedä onko 'kielletty rakkaus' jo hiukan kulunut, mutta tykkäsin itse ainakin. Ainut miinus tulee ehkä kirjan ennalta-arvattavuudesta ja joistain pienistä yksityiskohdista mihin kiinnitin huomiota. Esimerkiksi joskus tuntui, että rakas päähenkilömme pyörtyi/menetti tajunsa jokaisessa niin sanotussa 'jännittävässä kohdassa'. En saanut hänestä selvää kuvaa, tuntui, että välissämme olisi sumea seinä. Tapahtumapaikka oli hyvin mielenkiintoinen, sain siitä selvä kuvan mikä teki lukemisesta ehdottomasti helpompaa. Aion ehdottomasti lukea sarjan loppuun, suosittelen tätä myös sinulle!
Taas kerran, yksinkertaisesti täydellistä! Luin Gierin Rubiininpunan neljänteen kertaan. En voi muuta sanoa kuin täydellistä! Luulisi, että näiden lukukertojen jälkeen kirja olisi muuttunut tylsemmäksi tai liian ennalta tiedettäväksi. Päin vastoin. Pystyin vain ahmimaan kirjan alusta loppuun! En tiedä mikä tässä minua kiehtoo, mutta jokin tekee tästä vain niin täydellisen, ettei mitään rajaa. Kirjaan oli kuin olikin piilotettu huumoria, mikä sai minut hymyilemään lukiessani. Teksti oli omaperäistä ja sujuvaa. Gwendolyn taas kerran yllätti minut omaperäisyydellään, olen kiintynyt häneen ehdottomasti näiden kirjojen takia. Haluaisin tutustua häneen kasvotusten ja lähteä aikamatkoille, katsella elokuvia hänen ja Leslien kanssa. Valitettavasti se ei taida olla mahdollista... Ja ainakun päädyn lukemaan tätä sarjaa tulee järkyttävä mielihalu ottaa lento Lontooseen ja mennä lumoavaan Hyde Parkiin ja muihin mahtaviin paikkoihin! Ehdottomasti ja yksinkertaisesti ihanaa! Lue ihmeessä tämä teos ja rakastu sarjaan jonka Gier on meille luonut! Ihanaa!
Todella hyvä kirja, mutta jotenkin odotin kuitenkin jotain parempaa. Siihen on syynä ehkä se, että olin kuullut tästä niin paljon hyvää, mutta muhun se ei iskenyt kuitenkaan sadalla prosentilla. Vain 90%:lla (jos laskee siitä kuinka paljon annoin tähtiä). Älkää kuitenkaan ymmärtäkö mua väärin. Pidin kirjasta todella paljon ja minun mielestäni kirjassa parasta oli kuinka ovela Artemis Fowl II oli. Toisaalta en pitänyt Artemiksen tunteettomuudesta sitten yhtään. Toisaalta Artemiksen teko pelastaa äitinsä oli todella hienoa. Mutta toisaalta se hienous mentiin pilaamaan kirjan viimeisillä sivuilla. Olenkin nyt kertonut kaiken mistä en pitänyt, mutta kerronkin nyt kaiken mistä pidin kirjassa. Pidin paljon kirjan maailmasta ja jo ennemmin sanoinkin, että pidin siitä miten ovela Artemis oli. Pidin myös monesta muusta asiasta kirjassa, mutta en tee tästä arvostelusta paljoa sen pidempää, jotenka en kerro niistä kaikista. No niin nyt olen ostanut jo seuraavankin osan jotenka taidan lukea sen jo pian. (Vihjailin siihen, että pidin kirjasta todella paljon ja aion lukea seuraavatkin osat).
Olen joskus lukenut tämän kirjan mutteise nyt mistään parhaasta päästä ole. Juoni on hieman pitkäveteinen ja niin pois päin...
Kirja oli hyvä. Olisin ehkä kaivannut lisää kauhua. Suosittelen
Kirja oli jännittävä muttei vetänyt vertojaan Soturikissoille. Suosittelen lämpimästi!
Kirja oli ihan hyvä, jostain syystä en vain itse onnistunut kiinnostumaan tästä vaikka juoni oli hyvä, eikä liian ennalta-arvattava. Suosittelen silti :)
Aika hyvä, toisaalta olen täysin addiktoitunut soturikissoihi eikä tämä(kään) ole sen valossa mielestäni tarpeeksi kiinnostava että lukisin jatko-osat
Aika hyvä, toisaalta harmittaa ettei tullu koskaan luettuu iha loppuun, enää kiinnostus ja aika ei riitä
Ensimmäinen kirja jonka olen oikeasti lukenut innolla. Ikan ok, mutta toisaalta olen kasvanut jo tämän yli
Selkeesti paras erikoisseikkailu. Vaikka Sinitähti oli ollu jo monissa kirjoissa niin tämä oli kumminkin tosi yllättävä! Suosittelen ehdottomasti!!
Jatkaa hyvin Tulitähden tehtävää.
Aika hyvä ja jännä. Kiva kun vaiteeksi olaan reviirin ulkopuolella :). Kokonaisuutena hyvä ja jännä.
Auringonlasku oli tosihyvä päätösosa. Ketunansat oli hyvä idea siitä plussaa. Lopun taistelu (Vatukkakynsu vs. Haukkahalla) oli jännittävä. Ihana kirja ja jättää odottamaan kolmikon mahtia <3
Tämä oli siis vaan niin aivan käsittämättömän upean ihana kirja. Kirjan alku vain kuin odottaa pahinta. Siinä kumminkin tapahtuu samalla kaikkea! Kuten jo Tähtiyön lopussa selvisi, Varissulka pelasti Lehtilammen. Siitä sitten alkaakin tuplasti kielletty rakkaustarina. Lehtilampi elää kamalaa elämänvaihetta miettiessään jättääkö klaanin vai Varissulan. Samalla Tuhkamarja saa tietää kuolevansa pian. Hän myös tietää että Lehtilampi tapailee varissulkaa. En olisi koskaan uskonut että Tuhkamarja ja Lehtilampi riitelisivät kynnet esillä. Lehtilampi lähti Varissulan matkaan. Kirjan loppu oli silti ylitse muun. Lopun keskustelu oli jo tarpeeksi saamaan minut murtumaan täysin: "Lopeta" Tuhkamarja kuiskasi "ei tuosta ole hyötyä" Lehtilampi näki Tuhkamarjan silmien kiiluvan tyhjänä pimeässä. "Minä lähden Tähtiklaaniin" "Älä sano niin!" Lehtilampi nyhti lisää sammalta, laittoi sen vasten verivirtaa, joka ei näyttänyt tyrehtymisen merkkejä. Parantaja yritti nostaa päätä, mutta se oli liian suuri ponnistus, ja hän antoi sen valahtaa takaisin. "Ei hätää" hän sanoi. "Tähtiklaani ilmoitti minulle, että hakisi minut pian, tämä on esi-isien minulle asettama kohtalo." "Sinäkö tiesit?" Lehtilammesta tuntui että hänen eteensä olisi avautunut syvä kuilu ja hän olisi Syöksynyt avuttomana sen syvyyksiin. "Sinäkö tiesit että kuolisit että kertonut minulle?" "Se oli minun kohtaloni, ei sinun" "Mutta sinähän tiesit että minä tapailin Varissulkaa! Sinä tiesit että jos lähtisin Myrskyklaani jäisi ilman parantajaa! Sinun olisi pitänyt pakottaa minut jäämään" Mestari räpäytti silmiään hitaasti. Hänen siniset silmänsä olivat kuvin kirkkaat. " En minä ikinä pakottaisi sinua mihinkään. En minä halunnut sinun jäävän, jos se olisi tehnyt sinut onnettomaksi. Sinun pitää haluta olla parantaja koko sydämestäsi" "Minä haluankin" Lehtilampi kuiskasi "Minä haluan" Kuuntela sydämesi ääntä, Täplälehti oli sanonut. "Sinä olet erinomainen parantaja" Tuhkamarja sanoi. "Enkä ole! Minä lähdin ja Jarin sinut, ja klaanini. Anteeksi!" Tuhkamarjan hännänpää liikahti. "Ei ole mitään anteeksiannettavaa, lähden Tähtiklaaniin hyvillä mielin kun tiedän, että Myrskyklaanista pidetään huolta" Suosittelen kaikille tätä kirjaa!! Tuon keskustelun takia rakastan Tuhkamarjaa <3























