Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Näin Outolinnun elokuvan ennen ku luin kirjan, joten tiesin juonen ennalt. Siks tää ei koukuttanut aivan pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta hyvät kirjat on aina nopealukusia. Tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat tosiaan aina säväyttää. Idea viidestä eri osastosta, jotka muodostettiin sodan jälkeen, kun ihmisten mielipiteet sodan aiheuttaneista luonteenpiirteistä erosivat toisistaan, on varsin kiehtova. Ite koen, että sopuisa sotii vähän tätä selkeää osasto -jakoa vastaan, sillä alunperinhän osastot muodostettiin sen takia, että rauha säilyisi. Eli yhtä hyvin kaikki olisivat voineet kuulua Sopuisaan. Kirjassa on joitakin muitakin kohtia, jolloin loogisuus oli vähän kateissa, mutta eikö se ole vähän aina? Siitä hitunen miinuspisteitä. Tris on todella ihana päähenkilö; hän ei ole sellainen ärsyttävän uhrautuva, aikaansaamaton, alistuva tai viisasteleva tyyppi. Sellaisten kanssa menee hermot enemmänkin päähenkilöön kuin hänen härnääjiinsä. Sen sijaan Tris on jämäkkä ja johdonmukainen ja uskalias ja epäitsekäs - kaikin puolin aito ja tasapainoinen hahmo. Four on myös aika mahtava, vaikka mua häiritsee toi nimen vaihtuminen pikkuhiljaa kesken kirjan Fourista - siis oikein suomeksi Neljästä- Tobiakseen. Hahmojen nimien yllättävää vaihtumista on vain aina aika vaikeaa sulatella, enkä ole niin rakastunut itse nimeen Tobias (hyi). Muutkin henkilöt ovat tavallaan aitoja ja heihin huomaa kiintyvänsä. Ainakin Uriah on ihana <3. Melkeinpä toivoin, että Tris olis rakastunut siihen. Jos miettii Outolinnun elokuvaa nyt kirjan luettuani, vaik muistankin sen enää hämärästi, oon aika tyytyväinen siihen miten hyvin siinä on pitäydytty kirjan tarinassa, juonessa ja sen kulussa. Kirjoihin perustuvia elokuvia pitäisi toki ajatella elokuvana ja kirjana erikseen, sillä silloin epäkohdat eivät ärsytä aivan niin paljoa. Outolinnun tapauksessa molemmat ihan mahtavia!!
Tasaisen hyvää teosta Clarelta, mutta ei minusta ollut edellisen kirjan veroinen. Loppu oli vähän noh, tylsä, koska sen pystyi arvaamaan ennalta. Muuten kyllä ihan hyvä. Odotan innolla seuraavaa osaa. Sebastian on minusta todella hyvä pahis, ja Jace-pahista oli hienosti kuvailtu. Alec ja Magnus ovat ihana pari, ja Simonin ja Isabellen mielenkiintoinen suhde antaa myös väriä tähän kirjaan. Eikun seuraavan kimppuun.
Lukukokemuksesta päällimmäiseksi mieleen jäi teoksen esittämän maailman pohjaton synkkyys ja armottomuus. Teoksen dystooppinen yhteiskunta toimii ihmisen raadollisimpia piirteitä mukaillen, mikä oli omiaan tuottamaan melko raskaan, joskin ajatuksia herättävän lukukokemuksen. Kiinnostavan sävyn tapahtumiin, näkökulmiin ja juonenkäänteisiin toi myös kulttuuripiiri, jossa teos on tuotettu. Toisaalta juuri erilainen kertomisen kulttuuri vaikeutti osaltaan tarinan sisälle pääsyä, mikä ehkä kertoo enemmän itsestäni lukijana kuin teoksesta sinänsä. Suosittelen Utopiaa erityisesti lukijoille, joita kiinnostaa uudenlainen näkökulma, dystopiat ja ihmisluonnon synkkä puoli.
Ihastuin kirjaan heti ensimmäisestä luvusta lähtien ja kirjan mukava tempo jatkui aina tähän 10. osaan asti! 11. kirjaa odotellessa!
Ihan hyvä mutta ei ehkä yllä aikaisempien kolmen kirjan tasolle. Olen samaa mieltä kuin varmasti moni muukin, että sarja olisi voinut loppua Lasikaupunkiin. Juoni oli ihan jees, vaikka tapahtumia olikin vähemman kuin aikasemmissa osissa. Jace oli tässä kirjassa vielä ärsyttävämpi kuin aikaisemmin. Simonkaan ei ollut ihan niin hyvä mitä olisin odottanut. Hyvä kirja kuitenkin ja luen varmasti seuraavat kun saan ne käsiini.
Tämä oli jo parempi kuin aiemmat osat, mutta, öh, en siltikään ollut ihan mukana. Jacen ja Claryn sukupaljastukset kirjan loppupuolella sekoittelivat vähän ja Idrisissä juoksentelu oli välillä päätöntä. Lopputaistelu oli hyvä ja lopusta tuli muutenkin plussapisteitä. Valentine oli parempi edellisessä kirjassa, vaikka oli tässäkin ihan ok. Luke ja Simon ovat edelleen sijoilla 1. ja 2. minun listallani.
Muuten samaa tasoa kuin eka osa, mutta juoni kyllä vähän lässähti. Claryn, Jacen ja Simonin kolmiodraama on vähän tyhmä, eikä siinä ole oikein ideaa. Jace on edelleen ärsyttävä, muttei ehkä ihan niin paljon kuin ekassa osasssa.
Luin tämän ihan äskettäin joten suurin kohu oli jo ehtinyt laantua. Muistin sarjan olemassa olon kun koko sarjan viimeinen osa ilmestyi ja sitä alkoi näkyä kirjakaupoissa ja muualla. Päätinpä sitten alkaa lukemaan. Juoni ja koko maailma on jännä ja kokonaisuudessaan kiehtova. Varjometsästäjät, ihmissudet ja kaikki muut rodut jne. ovat hyvin kuvailtuja, vaikka samoista jutuista on miljoona muutakin kirjaa. Saan varmaan suuret vihaajajoukot niskaani, mutta en pidä Jacesta. Hän vain ärsyttää, vaikka laukookin välillä ihan hyviäkin kommentteja. Sen sijaan Simon, Luke ja Alec ovat hyviä hahmoja. Clary taas on aikalailla tavallinen päähenkilö. Joka tapauksessa hyvä kirja, suosittelen.
Luin tämän jo aikoja, aikoja sitten mutta unohdin merkata tänne ja kirjoittaa arvion. Tämä on todellakin niin kuin scifi-raamattu tai muu vastaava. Tässä ei kuitenkaan ollut samaa tunnetta kuin elokuvissa, joten hienoinen pettymys jäi vaivaamaan.
Luin tämän itseasiassa koulun takia, kun meillä oli nuorten/lasten kirjan lukuprojekti, jä näin tämän kirjakaupassa. Päätin ostaa, vaikka vaikuttikin vähän pienemmille suunnatulta kuin minä itse. Ihan hyvä, alussa parempi, lopussa huonompi, mutta mikään ei ole täydellistä. Kirjan maailma on mielenkiintoinen ja se käsittelee naisten asemaa naisten näkökulmasta, mikä on hyvä minun mielestäni. Kirja ei ollut mitenkään toiminnantäyteinen, mutta itseasiassa en sellaista odottanutkaan. Tämä voitti finlandia-palkinnon ihan syystä.
Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta ajattelin nyt lukea uudelleen. Tykkään. Tykkään paljon. Tässä on jotain niin epätodellista mutta silti uskomatonta todenmukaisuutta, että se saa kaikki lumoutumaan. Ihanan omaperäinen ja monipuolinen.
Tykkäsin paljon paljon enemmän kuin olisin edes uskaltanut toivoa. Erittäin taitava kirja. Olin katsonut tv-sarjaa jo jonkun aikaa ennen kuin uskalsin tarttua tähän kirjaan, eli tiesin jo jotenkuten mitä ekoissa kirjoissa tapahtuu ja luulin että kirja olisi jopa vähän tylsä. Yllätyin. Kirja oli kiinnostava ja siinä oli kohtauksia joita telkkarissa ei ole näytetty ollenkaan. Ihana raakuus, mielenkiintoisuus ja aivan parhaat juonenkäänteet tekivät tästä erittäin hyvän ja hyvin kiehtovan kokonaisuuden. Aion vielä joskus lukea seuraavatkin osat.
En tavallisesti lue kauhua kovinkaan paljon, mutta nähtyäni elokuvaversion heräsi kiinnostus myös alkuteosta kohtaan. Lukukokemus oli varsin miellyttävä, ja ahmaisin kirjan parissa päivässä. Lindqvist on taitava kuvaamaan arkipäiväisiä asioita tavalla, joka koskettaa - aina siihen asti, että useammin kuin kerran teoksen aikana toivoin, ettei fantasiaelementtejä olisi sisällytetty lainkaan. Kun kauhuteoksessa yliluonnollisuus on kaikista pitkäveteisin osuus, voi sisällön tasapainoisuutta epäillä. Kauhuelementit onnistuivat silti aidosti säväyttämään useassa kohdassa. Loppujen lopuksi hirviömäisimmät hahmot ja painajaismaisimmat kohtaukset asettuvat silti kamaluudessa samalle viivalle kuin lapsen viikonloppuvierailu alkoholistivanhemman luona. Suosittelen teosta kaikille, joita kauhu kiinnostaa hiukankin ja jotka eivät ole vielä väsähtäneet vampyyritarinoihin (tai ehkä heillekin, jotka ovat), sekä mestarillista arjen kuvausta arvostaville.
Kirja oli loistavasti tehty ja kuuluu yksiin ehdotomiin suosikkeihini! Tris ja Tobias olivat ihania hahmoja, eikä kirjassa ollut kuin muutama ennalta arvattava asia. Pidin kohtauksesta kun tris ja Tobias menevät yhdessä Tobiaksen pelkoihin ja heidän välistä juttua oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen kaikille!
Nyt kaikki kuulolle!!! Tämä on toisiksi paras kirja jonka tiedän ja olen lukenut!!! Paras kirja on tämän kirjan jatko-osa Puoliksi Villi ja se on uskomaton! Nathan on kokenut kovia ja silti hän jaksaa elää eteenpäin. Toinenkin kirja on kieltämättä väkivaltainen ja täynnä verta, mutta se on niin kutkuttavan hyvä että heti ostettuani luin sen kahdessa päivässä. Nathan on kerrassaan hurmaava ja toimem kirja on täynnä yllätyksiä (joita et voisi kuvitella villeimmisäkään kuvitelmissa). Älkää siis haukkuko tätä upeaa kirjaa ja sen uskomatonta ja vahvaa päähenkilöä!
Mielenkiintoinen ja opettavainen. Kirja on suunnattu erityisesti 10-vuotiaille, mutta sitä pystyy lukemaan kyllä kaikki alakoululaiset. Kirjassa on paljon tekstiä, mutta on silti aika "tyhjä".
Loistava aloitusteos tälle upealle sarjalle. Kirjoittajan kieli on niin sujuvaa, että ei edes tunne lukevansa. Oli mukavaa tuntea olevansa Susi, ja Torakin ja suden ero riipaisi omaa sydäntänikin. Mutta kuten melkein aina, myöhemmät kirjat ovat parempia. Kirjan tapahtumat kulkevat turhankin vauhdikkaasti.
Kirja oli kerronnaltaan parempi kuin edellinen osa. Kuitenkin tietynlainen "taikuus" oli hieman kadonnut. Luin tämän kirjan, kun olin kuudennella ja voisin lukea vielä uudestaankin...
Ihan hyvä avaus tälle kirjasarjalle. Kertomisen tyyli on hieman mielenkiinnotonta, mutta tapahtumat korvaavat tämän puitteen. Eläydyin jokaiseen hahmoon. Arkipäiväistä ympäristöä olisi saanut olla enemmän. Mutta suosittelen.
Mielestäni Uskollinen oli hyvä kirja. Ainakin monta kertaa parempi kuin sarjan toinen kirja Kapinallinen jonka luin jotenkin epäuskoisena ja kyllästyneenä. Uskollista lukiessani heräsin jälleen lukemisen riemuun ja kahmin kirjan nopeasti jotta saisin tietää mitä sitten tapahtuu ja mitä sitten ja sitten ja... Kirjan päätös oli melkoinen yllätys itselleni. En uskonut kirjailijan kykenevän viemään tarinaansa siihen mitä koko kirjan alkuosa antoi ymmärtää. Tris oli hieno hahmo jota jäi kaipaamaan.
Edellistä osaa selvästi parempi, mukaansatempaava. Pidin erityisesti, että lasten vanhemmat ovat enemmän juonessa mukana, vaikkakin aivan lopussa. Suosittelen luettavaksi.