Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ei ihan niin hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta hyvä kuitenkin. Kirjan henkilöihin tutustutaan ehkä paremmin kuin ensimmäisessä osassa, mikä on positiivista. Kaikem kaikkiaan mukaansa tempaava tarina edelleen. Kannattaa lukea, jos on lukenut ensimmäisen osan.
Mielestäni todella hyvä kirja. Valinta takakannen perusteella kannatti. Tarinaan on helppo päästä mukaan ja se tempaa mukaansa todella nopeasti. Kannattaa lukea!
Ehdottomasti paras kirja! Mielenkiinto pysyy yllä, sillä kirja sisältää paljon juonenkäänteitä mitkä eivät rasita liiaksi lukukokemusta. Kirjassa kerrotaan myös hyvin tarkasti mutta lyhyesti Harryn vanhempien menneisyydestä mikä on ehdotonta plussaa!
Liian vähän Mikaelia. Liian vähän Nikoa. Liian vähän hukkavaaraa. Liian vähän susia. Olen samaa mieltä. Mutta silti pidin tästä kirjasta erittäin paljon. Miltei kaikki uudet hahmot olivat mukavia ja Kreikasta oli kiva lukea. Kirja olimparempi kuin edellinen, mikä on sinällään aika yllättävää. Mutta kaippa minä vähän ehdin jo kyllästyä Hukkavaaraan, vaihtelu virkistää. Kunhan seuraavassa osassa on paljon kaikkea sitä mitä mainitsin ensimmäisissä lauseissa tästä kirjasta puuttuvan.
Koukuttava kirja! Luin yhdeltä istumalta alusta loppuun vaikka muu perhe valittikin, etten muka tee muuta kuin luen.. Idiootteja. Kirjassa oli hieno juoni ja hahmotkin olivat kiinnostavia. Ihailen kirjailijaa syvästi, sillä kirjoitti näin ihastuttavan kirjan pelkän haasteen vuoksi, mikäli olette kannet lukeneet.. No kuitenkin.. Suosittelen kaikille!!
Sain tämän kirjan lahjaksi suurimman hypen aikaan ja odotin valtavan hypen taikia paljon. Olihan tää huomattavasti laadukkaampi ku useimmat lajityyppinsä edustajat, mutta mun mielestä ei kyllä sen hypen arvonen. Hahmot jäivät pääosin vain kuoriksi, lisäksi tässä oli paljon ennalta-arvattavia kohtia, joiden selvästi olisi tarkoitus olla yllättäviä. Silti jatko-osatkin pitää lukea, sillä jotkin asiat jäivät silleen auki, että on pakko tietää, mitä tapahtuu
Ihan mahtava kirja suosittelen, erityisen paljon tykkäsin kuinka kirjailija osasi kertoa muistakin hekilöistä niin että kokonaisuus nivoutui.
Kirja oli joissain kohdin sekava tuntui että tapahtumia vyöryi niin paljon että kokonaisuuden muodostaminen oli vaikeaa, tämä kirja loi kuitenkin hyvän pohjan jatko-osille jotka suosittelen lukemaan!
Ensimmäisellä lukukerralla kirja ei avautunut minulle, mutta nyt kun päätin sen toiseen kertaan lukea aivan uusi maailma avautui silmieni edessä. Kirjoitustyyli oli aluksi hiukan tönkköä ja menikin hetki, että ymmärsin tekstin tyylistä jotain. Se alkoi kuitenkin sivu sivulta vaikuttamaan järkevältä ja jotenkin myös salaperäiseltä. Pidin Aislinnista hahmona todella paljon. Hän oli juuri sopivan ujo/pelokas, mutta myös rohkea. Myös Seth oli mieleeni, paljon enemmän kuin Keenan mikä oli helpottavaa huomata. Ihastuin jotenkin Sethin tyyliin asua junanvaunussa ja elää siellä täysin normaalia elämää. Lopun prologi oli kuitenkin aivan turha ja pilasi ehdottomasti osan kirjasta. Olisipa prologi ollut mieleeni! Kirjan sai luettua melkein yhdeltä istumalta, jossain kohtaa oli hyvä pitää pieniä taukoja, että sai koottua ajatuksia. Aion ehdottomasti lukea myös toisen osan toiseen kertaan, katsotaan avautuuko se minulle paremmin.
Loistava päätös, loistavalle sarjalle! Tätä kirjaa olin aikoinani vuoden odottanut, enkä kyllä yhtään pettynyt kun kirjan sain käsiini ja luin sen. Enemminkin yllätyin positiivisesti! En yhtään osannut odottaa muutamaa tapahtumaa tässä kirjassa, muunmuuassa loppu yllätti minut täysin! Gwendolyn taas tapansa mukaan sai minut hymyilemään, vaikka sainkin huomata hänessä muutaman ärsyttävän piirteen. Gideonkin tuntui muuttuneen hiukan, tai sitten katsoin häntä vain eri kulmasta. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia piirteitä päähenkilöistä ja sivuhenkilöistä. Joudun vieläkin itkemään sitä, että tämä sarja jää kolmiosaiseksi, olisi ihanaa jos julkaistaisiin vielä neljäs osa, tähän sarjaan. Silti ei kyllä yhtään jäänyt tuntumaan, että jotain uupuisi tästä sarjasta. Viimeinen osa sitoi sarjan yhteen ja paljasti viimeisetkin salaisuudet. Kiitos Gier, että loit tämän upean sarjan meille! Olen varma, että luen sarjan vielä monia kertoja uudelleen ja suosittelen tätä muillekin!
Näin ensin Vieraasta tehdyn elokuvan, josta innostuin lukemaan itse kirjan. Kirja osoittautui onneksi paremmaksi kuin leffa versio :) Pidin Vieraasta paljon enemmän kuin Twilight-sarjasta, koska kirjan idea oli mielenkiintoisempi. Lukisin mielelläni Stephenie Meyeriltä muita tämän kaltaisia kirjoja!
Noita on aikuisten fantasiaa parhaimmillaan. Se lainaa elementtejä sekä alkuperäisestä Ihmemaa Oz -kirjasta että siitä tehdystä elokuvatulkinnasta. Kirjan keskiössä on Elfaba Thropp, epäonnisten tähtien alla syntynyt vihreäihoinen kummajainen, josta lopulta kasvaa Lännen Noita. Tarina ulottuu kirjaimellisesti Elfaban koko elämän halki, ja maalaa täysin toisenlaisen Ozin ihmemaan, kuin minkä Dorothy matkallaan näki. Kirja luo nokkelan vaihtoehtoisen näkökulman klassiselle tarinalle, joka kyseenalaistaa hyvyyden ja pahuuden rajat. Elfaban hahmo säväyttää inhimillisyydellään, ja hänen elämäntarinansa tavoittaa osuvasti elämän arvaamattomuuden. Maguiren tyyliin olisin kuitenkin kaivannut hieman syvemmälle pureutuvaa kerrontaa hänen näkökulmastaan. Elfaba on yksi parhaista päähenkilöistä koskaan, mutta koko kirjan aikana hän ei saa 'omaa ääntään' ennen aivan viimeisiä metrejä. Tämä pieni valitus on ainoa syy, miksi arvioni ei yllä ihan täyteen viiteen tähteen. Siitä huolimatta Noita on upea lukukokemus, lempikirjojani koskaan.
Maresi on parhaimmillaan oikein mukiinmenevää fantasiaa, mutta mestariteokseksi sitä en voi oikein nimittää. Kirjan suurin ongelma on se, että sen varsinainen konflikti ei millään muotoa saanut vangittua ainakaan minun mielenkiintoani. Jain isä jäi armottoman tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi pahikseksi, eikä hän missään vaiheessa tuntunut todelliselta uhalta. Muiden arvostelijoiden kanssa olen myös samaa mieltä siitä, ettei muussakaan hahmokaartissa oikein riittänyt syvyyttä. Lisäksi maailman romantisointi kävi parissa kohtaa hieman hermoilleni. On kuitenkin mukavaa nähdä näinkin perinteistä fantasiaa ihan kotimaasta, ja Turtschaninoffin luoma maailma tuntuu kiehtovalta. Alkuäidin uskonto ja luostari itse sen ympärillä ovat kirjan parasta antia, ja niiden vuoksi voin antaa anteeksi tietyt puutteet tarinankerronnassa. Pienistä valituksista lukuunottamatta Maresi on vallan kelpo pieni tarina, josta fantasian ystävä saa varmasti ainakin jotakin irti.
Tartuin tähän kirjaan, koska pidin Sarasvatin Hiekkaa -teoksesta, vaikka Isomäen muu tuotanto ei olekaan vakuuttanut. Valitettavasti kirja oli pettymys. Isomäki on osoittanut olevansa kaavamainen kirjoittaja, sillä kaikki häneltä lukemani kirjat etenevät samalla tavalla. Henkilöhahmot ovat yksipuolisia ja välillä jopa epäuskottavia. On kuin heillä ei ole muuta tarkoitusta kuin toimia kirjan tapahtumien todistajina. Siinä missä Sarasvatin Hiekkaa oli kiinnostava skenaario ja onnistunut ekotrilleri, Kurganin varjot on vain huonosti verhottua vihreää ideologiaa.
Hetkeen ei ole ennättänyt kirjoihin tarttua, mutta sain viimein tämän trilogian päätösosan luettua. Sarja vaikutti todella hyvältä ensimmäisen kirjan ja elokuvan katsottuani, mutta kuten moni muukin on sanonut niin taso laskee viimeistä kirjaa kohti. Toinen osa oli vielä ihan kelvollinen, mutta tämä kolmas osa oli melko tylsähkö ja tuntui, että asiat junnasivat vain paikoillaan siinä missä kirjaan olisi voinut ehkä vähän lisää saada aikaiseksi tapahtumaa ja juonenkäänteitä. Lopullinen juonikuvio oli vähän lässähtänyt ja tuli vähän sellainen "tämäkö oli nyt tässä" - fiilis kun päästiin kirjan loppupuolelle. Yhtä asiaa en kuitenkaan osannut lopussa odottaa ja yllätyinkin todella paljon kirjailijan melko rajuhkostakin päätöksestä tämän kirjan suhteen joka minua hiukan masensi, mutta myös toisaalta toi kirjalle aivan erilaisen lopun kuin mitä moni lukija olisi voinut odottaa. Ihan lukemisen arvoinen trilogia, mutta tuskinpa toista kertaa tartun näihin kirjoihin.
En yhtään päässyt syventymään tähän mutta voi olla että annan tälle toisen mahdollisuuden kun luen tätä toisen kerran. En edes tunne kirjailijaa niin hyvin mutta kait se on niin satuihin liittyvää nimittää hänet kuningattareksi ettei se tälläkään kerralla säväyttänyt lukemaan, mutta kun katoin sanaa Grimlinin veljekset olin jo sitä mieltä että tämä maailma tulee olemaan niin taikauskoja, vainoja ja kaameeta kansansatua täynnä vähintään lainauksissa kun tietyt tutut juonenkaavat esiintyy koska kyllä me sadut muistetaan. Katsotaan kuinka oikeassa olen toisessa osassa (just skipping this)
Erittäin söpö ja hauska satumainen kertomus - mukavan kevyttä ja lapsenmielistä luettavaa! Toisinaan ehkä tosin liiankin lapsenmielistä ja -luultavasti osin myös suomennoksen takia- sekavaa luettavaa, siitä tulee vähän miinusta. Hahmot olivat kaikki erittäin sympaattisia, pidin niin Septimuksesta, Marciasta kuin Stanleystakin! Sopii varmasti melko laajalle ikähaarukalle, itse ainakin voin kuvitella itseni lukemassa tätä keski-iän ylittäneenä omassa pehmeässä nojatuolissa vilttikasan alla. Suosittelen ehdottomasti.
Luukaupunki oli hienoinen pettymys ottaen huomioon kuinka paljon sitä minulle hehkutettiin. Hahmot olivat varsinkin sarjan loppua kohden kaikki melko samanlaisia, eikä yksittäisistä hahmoista siis saanut oikein otetta. Magnus, Alec ja Maia nousivat lempihahmoiksini melko nopeasti, heistä löysin edes jotain itseeni purevaa särmää. Tosin Jacen huumori ja ylimielinen asenne iski toisinaan, vaikka en kyllä todellisuudessa hänen kaltaisestaan ihmisestä pitäisi. Jäin kovasti kaipaamaan hahmojen kehittymistä - esimerkiksi Clary, sarjan päähenkilö, oli tämän kirjan, ja koko sarjan loppuun asti sama heiveröinen, epätoivoisesti rakkautensa puolesta taisteleva teini, toivoin enemmän. Tähän vielä haluan lisäksi mainita, etten ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, miten nopeasti Claryn ja Jacen lempi roimahti ja kuinka kiihkeästi he tarrautuivat ensi hetkestä lähtien toisiinsa. Tätähän oli sarjassa selitetty sillä, että varjometsästäjät kokevat tunteet voimakkaampina kuin ihmiset, joka oikeastaan minun makuuni ainoastaan lisäsi romanssin kliseisyyttä Kirjan kerronta oli joissakin kohdin älyttömän pitkäveteistä ja liian latteaa, ei aina meinannut jaksaa lukea (näin kävi varsinkin sarjan jälkimmäisissä osissa, kirjat vain toistavat itseään ja pitkää salahelinää on liikaa). Jäin kaipaamaan paljon jonkinlaista tiettyä nopeatempoisuutta, pitkät toiminnattomat kohdat alkoivat kyllästyttää jossain vaiheessa. Juoni oli melko ennalta- arvattava. Perusfantasiaa, ihan lukemisen arvoinen kirja muttei kyllä lempikirjakseni yllä. Täytyy tosin sanoa, että kyllä minä tämän kohtuumielelläni kuitenkin luin (kuten jo sanottu, sarjan viimeisimmät osat Lasikaupungista eteenpäin aiheuttivat enemmän tuskaa) ja oli myös kohtia, jotka Clare oli kirjoittanut niin että tunteitakin heräsi.
Pidin Lemenistä. Maailmanrakentelu oli taiten tehty, vaikka kovasti miljöö aiheutti Blade Runner-viboja. Juoni oli mielenkiintoinen ja tälläkin hetkellä olemassa olevia keksintöjä oltiin kehitelty loistavasti eteenpäin. Päähenkilöiden vuoksi sai jännittää useammassakin kohdassa. Kaikkia langanpäitä ei lopussa solmittu sievälle rusetille, joten jatko-osat voisivat olla hyvinkin mahdollisia. Minä ainakin voisin lukea lisää Lemenin maailmaan sijoittuvia tarinoita! Pidempi sepustus aiheesta löytyy blogista: http://kirjakuu.blogspot.fi/2015/03/lemen-tarjoilee-vetavaa-suomi-scifia.html
Tarinana Kuikansulka ei mielestäni ole huono. Maailma on mielenkiintoinen ja siitä lukisin mieluusti enemmänkin. Tarinan hamot jäivät kuitenkin aika ohuiksi ja melko mustavalkoisiksi. Tekstiä tuntui vaivaavan myös tietty hiomattomuus. Kaikissa kohdissa ei ollut selvää, oltiinko sisällä vai ulkona ja kenen kädessä mikäkin esine oli. Tämän vuoksi suhtauduin kirjaan varmaan jotenkin kriittisemmin kuin lukemaani yleensä, koska kerronta ei tuntunut ihan luotettavalta. Myös joillekin juonenkäänteille olisin kaivannut enemmän selitystä. Hengenvaarallisten temppujen seuraaminen ei ole ihan niin jännää, jos koko ajan joutuu ihmettelemään, miksei tätä nyt voitu tehdä sillä helpommalla tavalla, joka äskettäin tuli mieleeni.