Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja oli loistavasti tehty ja kuuluu yksiin ehdotomiin suosikkeihini! Tris ja Tobias olivat ihania hahmoja, eikä kirjassa ollut kuin muutama ennalta arvattava asia. Pidin kohtauksesta kun tris ja Tobias menevät yhdessä Tobiaksen pelkoihin ja heidän välistä juttua oli mielenkiintoista lukea. Suosittelen kaikille!
Nyt kaikki kuulolle!!! Tämä on toisiksi paras kirja jonka tiedän ja olen lukenut!!! Paras kirja on tämän kirjan jatko-osa Puoliksi Villi ja se on uskomaton! Nathan on kokenut kovia ja silti hän jaksaa elää eteenpäin. Toinenkin kirja on kieltämättä väkivaltainen ja täynnä verta, mutta se on niin kutkuttavan hyvä että heti ostettuani luin sen kahdessa päivässä. Nathan on kerrassaan hurmaava ja toimem kirja on täynnä yllätyksiä (joita et voisi kuvitella villeimmisäkään kuvitelmissa). Älkää siis haukkuko tätä upeaa kirjaa ja sen uskomatonta ja vahvaa päähenkilöä!
Siis aivan mahtava kirja. Rakastan Nathania ja hän on uskomattoman vahva myös henkisesti. Ihailen häntä myös, hänen saavutuksiaan , kokemuksiaan, luonnettaan ja kestävyyttään. Pidin kovasti myös hänen isästään Marcusista. Ja järkytyin hänen kuolemastaan. Nathanista on tullut aika julma ja pidän siitä hyvin paljon. Taistelu kohtaukset ovat suosikkejani ja haluan katsoa kuinka Nathan kehittyy. En jaksa odottaa viimeistä osaa, koska haluan tietää kuinka hyvin Nathan oppii käyttämään kaikkia isänsä lahjoja. Ennen pidin Annalisestä, mutta kirjan luettuani en pidä enää. Toivoisin että päätös osassa Nathan löytäisi Annalisen ja ottaisi hänet vangikseen ja/tai tappaisi hänet. Nathanin olisi kerrottavaa syvästä surustaan isäänsä kohtaan ja vihastaan Annaliseä kohtaan. Odotan innolla viimeistä osaa ja toivon sen olevan vähintääkin yhtä hyvä kuin kaksi ensimmäistä!
Pidän tästä. Vihdoin olen sopeutunut päähenkilön vaihdokseen ja alkanut tajuta, että ei se Tulitähti palaa enää päähenkilöksi. Vatukkakynnellä on tukalat paikat. Ei se olisi halunnut tappaa ketään. Ne muut olivat ihan "Vätukkakynsi on petturi." Tuhkapentu on suosikki hahmoni. Onhan hän aivan erityinen pentu, joka ei päässyt toteuttamaan kohtaloaan ja sai uuden mahdollisuuden.
Siitä oli ollut jo vähän aikaa kun viimeksi olin lukenut edellisen osan. Mutta se ei oikeastaan haitannut. Totta kai uusimmat hahmot ja Maconin palaaminen kuolleista oli unohtunut täysin ja olin ihan äimistynyt, että Macon onkin elossa ja selasin toista kirjaa ihan ihmeissäni. Tapahtumia kuitenkin kerrattiin, niin olihan sitä jotenkin kartoilla. Tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään hetkauttavaa. Tuntui vain, että kaikki toivo olisi heitetty pikku hiljaa pois. Amma ei ollutkaan voittamaton, Lenan valinta ei ollutkaan oikea ja koko kaupunki on ihan sekaisin. Vaikka kirja onkin sekava ja hahmot hyvin outoja, nautin niin paljon lukea näitä kirjoja. Tunnen olevani kotona kun luen näitä kirjoja. Ne vaan siirtävät ajatukset pois kaikesta muusta kun yrität miettiä, että ketä joutuu uhraamaan henkensä. Ja vaikka ei mitään huippu kirjoja ole, kannattaa lukea jos jaksat lukea teinidraamaa ja loihtijoiden arjesta.
Mielenkiintoinen ja opettavainen. Kirja on suunnattu erityisesti 10-vuotiaille, mutta sitä pystyy lukemaan kyllä kaikki alakoululaiset. Kirjassa on paljon tekstiä, mutta on silti aika "tyhjä".
Loistava aloitusteos tälle upealle sarjalle. Kirjoittajan kieli on niin sujuvaa, että ei edes tunne lukevansa. Oli mukavaa tuntea olevansa Susi, ja Torakin ja suden ero riipaisi omaa sydäntänikin. Mutta kuten melkein aina, myöhemmät kirjat ovat parempia. Kirjan tapahtumat kulkevat turhankin vauhdikkaasti.
Kirja oli kerronnaltaan parempi kuin edellinen osa. Kuitenkin tietynlainen "taikuus" oli hieman kadonnut. Luin tämän kirjan, kun olin kuudennella ja voisin lukea vielä uudestaankin...
Ihan hyvä avaus tälle kirjasarjalle. Kertomisen tyyli on hieman mielenkiinnotonta, mutta tapahtumat korvaavat tämän puitteen. Eläydyin jokaiseen hahmoon. Arkipäiväistä ympäristöä olisi saanut olla enemmän. Mutta suosittelen.
Sain juuri luettua Kumppanukset. Olin vältellyt tätä valkokantista kirjaa aika pitkään, sillä ajatus, että kuolleet hahmot tuodaan takaisin henkiin on aina yhtä epämiellyttävä. Varsinkin kun olin ollut melko tyytyväinen siitä mihin suuntaan kirjasarja oli menossa. Tämä kirja oli kyllä ihan hyvin kirjoitettu, mutta ainakin se kurja, inhottava Catti-Brie olisi saanut pysyä kuolleena. Siitä huolimatta, vaikka pidinkin Drizztistä huomattavasti enemmän hänen seikkaillessaan Artemiksen ja Dahlian kanssa, en voinut olla tuntematta suurta riemua, kun kirjan lopussa Wulfgar ilmestyi Bruenorin huipulle. Hän on tietyllä tapaa suosikkini Salin kumppanuksista. Tässä kirjassa ei ollut juurikaan Drizztiä, mikä oli vain hyvä. Minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset Drizztistä. Välillä hän on tosi kiehtova hahmo, koko kirjasarjan suola, ja välillä pelkkä raivostuttava, mustavalkoinen, tekopyhä, moralisoiva ja tuomitseva "pyhimys." Salvatore tuntuu myös kirjoittavan häntä aika mustasukkaisesti. Niinpä murheeni tosiaan oli suuri tämän kirjan lopussa, kun hän pääsi taas takaisin yhteen inhottavan Catti-Breensä kanssa. Nämä kaksi hahmoa tekevät toisistaan sietämättömät. Ja miksi heidän piti suudella heti 100 vuoden erossa olon jälkeen? Ja nyt Catti-Brie on sitten taas kaunis ja nuori ja ehjä saamaan Drizztin lapsia... yök. Juu, pidin kyllä tästä kirjasta ja paljon, mutta minusta oli suuri virhe, ettei Catti-Brie pysynyt siellä minne kuuluu: haudassaan.
Mielestäni Uskollinen oli hyvä kirja. Ainakin monta kertaa parempi kuin sarjan toinen kirja Kapinallinen jonka luin jotenkin epäuskoisena ja kyllästyneenä. Uskollista lukiessani heräsin jälleen lukemisen riemuun ja kahmin kirjan nopeasti jotta saisin tietää mitä sitten tapahtuu ja mitä sitten ja sitten ja... Kirjan päätös oli melkoinen yllätys itselleni. En uskonut kirjailijan kykenevän viemään tarinaansa siihen mitä koko kirjan alkuosa antoi ymmärtää. Tris oli hieno hahmo jota jäi kaipaamaan.
Edellistä osaa selvästi parempi, mukaansatempaava. Pidin erityisesti, että lasten vanhemmat ovat enemmän juonessa mukana, vaikkakin aivan lopussa. Suosittelen luettavaksi.
Luen harvemmin kirjoja englanniksi, mutta The Sookie Stackhouse Novels -kirjat olen lukenut alkuperäiskielellä, koska jopa kyseisten kirjojen suomennetut nimet saavat karvani nousemaan pystyyn. Tämänkin kirjan nimen suomennosta olisi voinut harkita vielä kertaalleen... Mutta asiaan! Pidän kovasti kirjailijan kirjoitustyylistä sekä hänen konstailemattomasta tavastaan kuvata tapahtumia. Aiemmat kirjasarjan osat ovat usein jossain vaiheessa olleet hieman tylsähköjä ja niiden loppuun lukeminen on ollut haastavaa, mutta tämän kirjan luin hujauksessa. Englannin kielikään ei tuottanut tällä kertaa juurikaan vaikeuksia. Suosittelen!
Kirjalla oli hyvät lähtökohdat. Se oli monisyinen ja dekkarimainen, mutta teksti ei ollut tasalaatuista. Hurmaavinta siinä olikin maailma, minne tapahtumat sidottiin. Kirjaa suosittelen välipalaksi tai luettavaksi silloin kun haluaa nielaista hyvän tarinan ilman syvää jälkimakua, tai on kiinnostunut teemasta.
Kirja oli mielenkiintoinen, ottaen huomioon, että olen itsekin opiskellut shamanismia oma-aloitteisesti ennen kirjan lukemista. Kirja on parantanut lukemattomia kesäpäiviäni aivan kuten muutkin sarjaan kuuluvat teokset. Mieltä jää kalvamaan, miten Liinan, Eetun,Sirin ja Violan käy tulevaisuudessa.
Eikä, tämä kirjasarja ei saa loppua! Tom oli mukavasti enemmän juonessa mukana. Lukiessani kirjaa minusta tuntui siltä, että Tom ja Ella rakastaisivat toisiaan, siis enemmän kuin pelkästään kaveruudessa. Jos Elena Mady ei näitä kirjoja enää kirjoita, minä aion kirjoittaa kyllä jatko-osia itse.
Nykyaika yhdistyy muinaisuuteen ja uskomukset tosielämään. Aivan MAHTAVAA! Suosittelen.
Löydettyäni kirjan ja avattuani sen jouduin lukemaan sen kannesta kanteen. Nykyisin kirjan tapahtumat ovat melkeinpä mahdollisia, ja siksi kirja on hyvin realistinen. Kirja yhdistää uskon,tieteen, historian ja kirjallisuuden kirjalle sopivalla tavalla.
Kuten edellinen kirja, tämäkin tempaisi minut mukaansa jo ensimmäisillä sivuilla. Ellan ja Tomin välinen side on sanoinkuvaamatonta. Kirja kertoo osuvasti hyvän ja pahan taistelusta, miten heikolta vaikuttava hyvä voittaa "voittamattoman" pahan. Kirjassa kerrotaan hyvin todenmukaisesti asioista. Eläköön, Elena Mady!
Michelle Paverin mestariteos mestarilliselle sarjalle. En hyväksy sitä,että sarja oikeasti päättyi, siihen on pakko kirjoittaa lisää kirjoja. Eostra nostatti ihoni kananlihalle ja melkein kuulin hänen äänensä, kun hän loitsusi luolassa. Kun Renn ja Torak jättivät toisensa, ja heidän olisi pitänyt erota kirjan lopussa, lävitseni kävi tuska, koska kirjan aikana elin Torakin hahmossa. En haluaisi menettää samankaltaista ihmistä kuin Renn. Suosittelen ihan oikeasti kaikkien luettavaksi.
Ehdottomasti paras kirja Potter-sarjasta. En ikinä unohda tätä kirjaa. Harry saattaa kuolla maailmassaan, mutta ihmisten sydämissä hän elää ajasta aikaan. Monta kertaa kirjaa lukiessani valtava tunnevyöry meinasi hukuttaa minut. Eläydyin Harryn rooliin ja opin paljon ihmisenä olosta. Ikuinen kiitos J.K. Rowlingille!
Mielestäni tämä kirja on hyvin onnistunut. Se on viihdyttävä ja puhutteleva, kuten hyvät kirjat aina. Ella Auran ja hänen ihmisensä välinen ystävyys on hellyyttävää ja jollaista tosiystävyys on parhaimmillaan. Lukuunottamatta telepatiaa ja haltijoita on kirja varsin tavallista elämää kuvaava ja paikoitellen varsin realistinen. Näin luettuani kirjan melkein toivon, että minullakin olisi oma "keitu" tuolla jossakin. Suosittelen aikuisillekin luettavaksi
Hyvä kirja. Aluksi tylsistyin ja melkein jätin kesken mutta kun aloin vain lukea pääsin mukaan kirjaan ja olihan se hyvä. Odatan mielenkiinnolla seuraavaa osaa
Kun luin kirjan, en osannut uskoa miten tämä sarja muuttaisi elämämi. Loistava aloitus! Jää heti koukkuun tähän maailmaan,
Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Noitalinna Hurraa:n ex.jäseneneltä mikä oli yhtiä seikkoja minkä takia halusin plarata tämän loppuun asti. Rakastan kirjan ulko-asua ihmeen paljon kuin myös muistan tästä asioita. Varsinkin sen kun Maarit antaa joululahjoja kavereilleen eikä se huivi/huppu niminen tyttö omastaan tykännyt. Maarit onkin se lempeäpuolinen päähenkilönä joka nauttii nörttiharrasteistaan ja jonkin aikaa myös joukon ainoalta pojalta saamastaan huomiosta. Voi olla että omaksun tosi hyvin Peltoniemen tyylin kotoisaksi kun se liittyy tavalliseen arkeen mutta myös keskiaikaiseen satukerrontaan, ja näitähän jostain suomalaisuuden oikuista löytyy. En ole kirjanörtti mutta diggasin lukemastani täysin pistein. :]
























