Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ahh..ihana trilogia sai yhä ihanamman lopetuksen! Rakastuin koko kirjasarjaan jo heti alusta alkaen, eikä mielipiteeni muuttunut missää kohtia. Henkilöt olivat harvinaisen hyviä, moniuloitteisia ja aitoja, rakastuin todella moniin, kuten teitysti Roariin, Perryyn, Soreniin, Taloniin, Cinderiin ymsyms..Loppu oli onnellinen ja onnistunut kirjailijalta, vaikkakin Cinderin kohtalo jäi harmittamaan, vaikka olihan se ihan hyvä ratkaisu ymmärrettävä, ei aina kaikkia voida pelastaa :( Tätäkin on verrattu ainakin Ally Condien Tarkoitettu-sarjaan ja Lauren Oliverin Deliriumiin, mutta mielestäni oli näistä kolmesta paras! vaikkakin Delirium vahvana kakkosena ;) Suosittelen lämpimästi! <3
Ihana kirja! Vaikka se vaikuttaa alussa kamalan pitkäveteiseltä, loppua kohti se paranee huimasti.
Kirjan kansi on tosi hieno, ja se oikeen houkuttelee lukemaan kirjan. Tämä on edellistä kirjaa parempi koska nyt tuli enemmän toimintaa ja tapahtumia. Oli tosi kivaa että Nathanin kyvyistä kerrottiin aika paljon ja sen ajatuksista kykyjään kohtaan. Annalise alkoi välillä vähän ärsyttämään ja Gabrieliin puolestaan tykästyin enemmän. Oli myös kiva, että Marcus tuli kunnolla tutuksi. Aiemmin ajattelin, että olis kiva jos Nathan ja Annalise voisivat olla yhdessä, mutta luettuani kirjan Gabriel voisi sittenkin olla parempi kumppani Nathanille. Kaikinpuolin hyvä kirja, ja nyt vaan odottelemaan jatko-osaa.
Ehdottomasti yksi suosikki kirjoistani! Tykkäsin tarinasta ja kuoleman toimiminen kertojana toi kirjaan omaperäisyyttä. Suosittelen kaikille historian ystäville, itseäni ainakin Natsi-Saksa tapahtuma aikana kiinnosti. (Jos tykkäsi tästä kirjasta, niin kannattaa katsoa myös siitä tehty elokuva, joka on harvinaisen onnistunut.)
Yösirkus on lumoava ja taidokkaan tunnelmallinen kertomus, joka erottuu edukseen fantasiahyllystä. Taianomaista maailmaa tukee sujuva kieli, joka rakentaa lukijan eteen pikkutarkasti koko sirkuksen kaikkine ihastuttavine yksityiskohtineen. Juonikin pitää otteessan, joskin puolet tarttuvuuden kunniasta kuuluu tunnelmalle, jonka pariin palaa aina mielellään. Täydellinen kokonaisuus teos ei kuitenkaan ole. Sen ongelmat ovat luonteeltaan perustavanlaatuisesti hienovaraisia mutta sitäkin häiritsevämpiä; suurin tällaisista ongelmista ovat vaihtoehtohistorian genrestä juontuvat aukot. 1800-luvulla eläviksi ihmisiksi hahmot ovat kovin moderneja ja yhteiskunta heidän ympärillään aikaansa nähden äärimmäisen liberaali. Syytä tähän ei koskaan selitetä, mikä luo vaikutelman, että kirjailija ole tullut asiaa edes ajatelleeksi. Edes ripaus 1800-luvun ajatusmaailmaa tai käytöstä olisi tuonut hahmoihin ja koko tarinamaailmaan mehevyyttä. Tällaisenaan teos ei oikein osaa väistää luomasta vaikutelmaa, että joukko 2000-lukulaisia ihannoi maanisesti viktoriaanista estetiikkaa ja on päällystänyt nykymaailman steampunk-henkisellä ulkokuorella - etenkin, kun hahmojen kiiltokuvamaisuus ei aina onnistu toimimaan satumaiseen tunnelmaan sulautuvana elementtinä vaan taantuu turhan usein saippuasarjatasolle. Jonathan Strange ja herra Norrell -tyyppisestä mestariteoksesta jäädään siis kauas jälkeen. Harmi, sillä muuten Yösirkuksessa on potentiaalia: se on oma persoonallinen unimaailmansa, johon lukija mielellään tuudittuu toistekin. Suosittelen Yösirkusta jokaiselle fantasian ystävälle.
En ole koskaan tuntenut vetoa rikoksen ja murhien siivittämiin kirjoihin koska ne ovat minusta melko tylsää ja masentavaa luettavaa. Tähän sarjaan päätin tutustua siksi, että se on Harrisin käsialaa. Kyllähän näissäkin ratkotaan mysteerejä, mutta huomattavasti kevyemmällä otteella kuin kunnon dekkareissa. Harper ja Tolliver ovat hyvin mielenkiintoinen kaksikko ja heistä lukee mielellään. Vaikka kirja olikin melko nopeasti luettavissa niin minusta kirjojen sivuilla oli liikaa sitä eestaas soutamista ja paikallaan jankkaamista. En tiedä kuuluuko se perinteisesti rikoskirjoihin, mutta ainakaan se ei saa minun mielenkiintoani heräämään millään. Hahmoja ja mahdollisia syyllisiä tursui esiin kirjassa melkoinen määrä ja loppujen lopuksi en enää pysynyt perässä kuka oli kukin. Eniten minua ehkä alkoi tässäkin kirjassa kiinnostaa lukijoille heitetty herkku joka ei liittynyt millään lailla kirjan rikoksiin. Minun on pakko lukea seuraava, että tiedän miten tämä asia alkaa edetä vaikkakin tarinan kulku on luultavamminkin melko ennustettavissa.
Tosi hyvä tarina, tosin Gwendolynin ikuinen mollaaminen kyllästyttää.
Liian raskasluontoista tekstiä minulle... Kirja jäi sitten puoleenväliin.
Taru sormusten herrasta elokuvat on hyviä, mutta nää kirjat on niin raskasluontoista luettavaa. Mua ei siis haittaa kirjan paksuus vaan sen kirjoitustyyli.
En vaan voi uskoa, että tää oli viimeinen osa :( Tätä sarjaa tulee ikävä.
Jordanin ja Maian suhde antaa vähän lisäväriä kirjaan.
Ihanaa, että sarjaa ei lopetettu lasikaupunkiin.
Lasikaupunki on mielestäni paras koko sarjassa. Alicante on mielenkiintoinen paikka.
Todella hyvä kirja. Jacen, Claryn ja Simonin kolmiodraama antaa tarinaan lisäväriä.
Luukaupunki on todella hyvä kirja. Luin sen saman päivän aikana.
Tosi kätevää kun on kaikki kirjat samoissa kansissa.
Minusta tarina on hyvä, koska siitä löytyy perus elementtejä, mutta kirjailija on myös lisännyt mukaan omia persoonallisia juttujaan.
Todella hyvä! Kirjan kerronta on sujuvaa. Drakit ovat fiksu keksintö, ja Jacindan luonne tuo tarinaan väriä.
Itse pidin enemmän ensimmäisestä osasta, mutta tämäkin menetteli. Loppu oli jotain ihan muuta, mitä itse odotin. Minusta alkoi tuntua, että Anaid muuttui pahikseksi, minkä takia kirja sai vielä lisää miinusta.
Odotin tältä kirjalta vähän enemmän, mutta kyllä tämäkin menetteli.
Itse en meinannut jaksaa lukea kirjaa loppuun, enkä päässyt missään vaiheessa juoneen sisälle.