Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En oikein tiedä mitä mieltä olisin tästä teoksesta. Juoni oli aivan mahtava ja eteni sopivaa vauhtia. Henkilöt olivat enimmikseen kiinnostavia. Mutta suomennos oli surkea. En ymmärrä miksi näin mielenkiintoiselle ja hyvin kirjoitetulle kirjalle tehdään huono suomennos. Gagnon on keksinyt hyvän idean kirjalleen ja sitten se suomennetaan huonosti, se ei ole reilua. Pitäisi ehdottomasti lukea kirja englanniksi, paranisi varmasti. Kuitenkin kun päätin parhaani mukaan olla välittämättä kirjan huonosta suomennoksesta ja se osoittautui todella hyväksi. Kuten aikaisemmin mainitsin kirja oli hyvin mielenkiintoinen. Se sai minut miettimään asioita eri näkökulmista. Eikä missään vaiheessa jäänyt pysähdyksiin vaan eteni, arvostan sitä. Henkilöistä pidin ehkä eniten Noasta. Aion todennäköisesti lukea kirjan muutkin osat. Suosittelen!
Koukuttava ja tietyllä tasolla omaperäinen kirja. Ei ollut toivoakaan, että olisin jättänyt kirjan lukemisen kesken. Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin vampyyrifantasiafaneille ;)
Kirja ei nyt oikein napannut. Innostuin hirveästi juoniselostuksesta, mutta itse tarina oli mielestäni tylsähkö ja heikosti mietitty. Tällaiset aikamatkakirjat ovat hirmu vaikeita toteuttaa, sillä menneisyys vaikuttaa aina tulevaisuuteen. Jos Sterkarmit varastelivat moderneja tavaroita, kuten kelloja, eivätkö arkeologit koskaan ihmetelleet miten he olivat saaneet ne käsiinsä. Henkilöhahmot jäivät aika pinnallisiksi. Perin näkökulmaa olisi voinut tuoda enemmän esille. Kirjan idea on kuitenkin mielenkiintoinen ja loppu katkeran haikea.
Niin se on tämäkin sarja tullut tiensä päähän. Pidin kyllä kirjoista todella paljon vaikkakin näistä ei tullut samanlaista innostusta ja fiilistä kuin BDB:tä lukiessa. Jim oli päähahmona loistava kuten myös Ad ja Eddie. Pidin näistä kolmesta todella paljon. Tämä viimeinen kirja ei ollut yhtä pitkä kuin aiemmat osat ja tätä lukiessa tuntui, että sivut vaan kuluivat kulumistaan ja ennen kuin tajusinkaan, olin lukenut kirjan loppuun. Pidin tästä osasta paljon ja nimenomaan Sissystä ja Jimistä, ja heidän välisestä kanssakäymisestä. Sissystä kasvoi jotenkin salakavalasti naiivin tytön sijaan nainen joka ei pienestä hätkähdä. Kirjaan oli upotettu pari ylläriä juonen muodossa ja olin entistä tyytyväisempi kirjaan kun sain sen loppuun. Hyviä kirjoja kaikenkaikkiaan ja mielenkiintoinen juoni ollut alusta asti. Varmasti moni joka lukee Wardin muita tuotoksia tykkää myös näistä. Melkein tulee ikävä noita karskeja enkeleitä, mutta ainahan nämä voi lukea uudelleen jos siltä tuntuu!
Rakastan vintagea. En itse pukeudu siihen, mutta siitä on kiva lukea.
I love this! Pidän just tällaisista kirjoista, joissa kerrotaan menneisyydestä.
Hyvä, niin kuin edellisetkin osat, mutta loppu jäi jotenkin vaivaamaan.
Rrrrakastan tätä! Jäin koukkuun heti ekasta sivuta alkaeen! Sen varmaan huomaa käyttäjänimestäkin...
Ihan hyvä kirja, suosittelen kaikille fantasiaa rakastaville! Kirja oli aika pitkä, itse luin sen lentokoneessa kun ei ollut muuta tekemistä.
Luettuani ensimmäiset reilu sata sivua, ajattelin kirjan olevan tappavan tylsä ja mietin jo kirjailijan epäonnistuneen tässä teoksessaan, mutta sitten jännitys alkoi pikku hiljaa nostaa päätään ja kirjan juoni tempaisi minut täysin mukanaan. Kirjassa tipahteli jatkuvasti uusia juonenkäänteitä, jotka saivat minut uppoutumaan kirjan juoneen oikein toden teolla ja sai lukemaan kirjaa eteenpäin nopeahkolla tempolla, jotta saan vastauksen mietteisiini. Kirjailija päätti kuitenkin vastata odotuksiini kertarysäyksellä kirjan lopussa, jolloin kaikkiin juonenkäänteisiin tuli selvyys. Odotin kirjan loppukohtauksen nostavan tunteitani pitaan, kuten elokuvassakin, mutta - ei mitään. Siihen olinkin aika pettynyt, ettei kirjailija saanut surulliseen loppuun tuotua vähän lisää tunnetta.
Tän koko trilogian oon ite innostunu lukemaan jo kaksi kertaa, eikä ole kummallakaan kerralla pettänyt, päinvastoin. Toisella lukukerralla sain jopa enemmän irti, vaikka ensimmäinen on aina ensimmäinen ;) Ihana tarina, onnellinen loppu, en paljoa innostunut henkilöistä, paitsi tietysti Alexista ja Korpista :c Deliriumin ja Pandemoniumin loput olivat niiin ihania ja kauheita samaan aikaan, jotain sellaista joka sai mut lukemaan ne loppusivut joka kirjasta pariin kertaan uudestaan kyyneleet silmissä.. "Kesän jälkeen, kuinka kukaan voisi valita talven"
Ahh..ihana trilogia sai yhä ihanamman lopetuksen! Rakastuin koko kirjasarjaan jo heti alusta alkaen, eikä mielipiteeni muuttunut missää kohtia. Henkilöt olivat harvinaisen hyviä, moniuloitteisia ja aitoja, rakastuin todella moniin, kuten teitysti Roariin, Perryyn, Soreniin, Taloniin, Cinderiin ymsyms..Loppu oli onnellinen ja onnistunut kirjailijalta, vaikkakin Cinderin kohtalo jäi harmittamaan, vaikka olihan se ihan hyvä ratkaisu ymmärrettävä, ei aina kaikkia voida pelastaa :( Tätäkin on verrattu ainakin Ally Condien Tarkoitettu-sarjaan ja Lauren Oliverin Deliriumiin, mutta mielestäni oli näistä kolmesta paras! vaikkakin Delirium vahvana kakkosena ;) Suosittelen lämpimästi! <3
Ihana kirja! Vaikka se vaikuttaa alussa kamalan pitkäveteiseltä, loppua kohti se paranee huimasti.
Kirjan kansi on tosi hieno, ja se oikeen houkuttelee lukemaan kirjan. Tämä on edellistä kirjaa parempi koska nyt tuli enemmän toimintaa ja tapahtumia. Oli tosi kivaa että Nathanin kyvyistä kerrottiin aika paljon ja sen ajatuksista kykyjään kohtaan. Annalise alkoi välillä vähän ärsyttämään ja Gabrieliin puolestaan tykästyin enemmän. Oli myös kiva, että Marcus tuli kunnolla tutuksi. Aiemmin ajattelin, että olis kiva jos Nathan ja Annalise voisivat olla yhdessä, mutta luettuani kirjan Gabriel voisi sittenkin olla parempi kumppani Nathanille. Kaikinpuolin hyvä kirja, ja nyt vaan odottelemaan jatko-osaa.
Ehdottomasti yksi suosikki kirjoistani! Tykkäsin tarinasta ja kuoleman toimiminen kertojana toi kirjaan omaperäisyyttä. Suosittelen kaikille historian ystäville, itseäni ainakin Natsi-Saksa tapahtuma aikana kiinnosti. (Jos tykkäsi tästä kirjasta, niin kannattaa katsoa myös siitä tehty elokuva, joka on harvinaisen onnistunut.)
Yösirkus on lumoava ja taidokkaan tunnelmallinen kertomus, joka erottuu edukseen fantasiahyllystä. Taianomaista maailmaa tukee sujuva kieli, joka rakentaa lukijan eteen pikkutarkasti koko sirkuksen kaikkine ihastuttavine yksityiskohtineen. Juonikin pitää otteessan, joskin puolet tarttuvuuden kunniasta kuuluu tunnelmalle, jonka pariin palaa aina mielellään. Täydellinen kokonaisuus teos ei kuitenkaan ole. Sen ongelmat ovat luonteeltaan perustavanlaatuisesti hienovaraisia mutta sitäkin häiritsevämpiä; suurin tällaisista ongelmista ovat vaihtoehtohistorian genrestä juontuvat aukot. 1800-luvulla eläviksi ihmisiksi hahmot ovat kovin moderneja ja yhteiskunta heidän ympärillään aikaansa nähden äärimmäisen liberaali. Syytä tähän ei koskaan selitetä, mikä luo vaikutelman, että kirjailija ole tullut asiaa edes ajatelleeksi. Edes ripaus 1800-luvun ajatusmaailmaa tai käytöstä olisi tuonut hahmoihin ja koko tarinamaailmaan mehevyyttä. Tällaisenaan teos ei oikein osaa väistää luomasta vaikutelmaa, että joukko 2000-lukulaisia ihannoi maanisesti viktoriaanista estetiikkaa ja on päällystänyt nykymaailman steampunk-henkisellä ulkokuorella - etenkin, kun hahmojen kiiltokuvamaisuus ei aina onnistu toimimaan satumaiseen tunnelmaan sulautuvana elementtinä vaan taantuu turhan usein saippuasarjatasolle. Jonathan Strange ja herra Norrell -tyyppisestä mestariteoksesta jäädään siis kauas jälkeen. Harmi, sillä muuten Yösirkuksessa on potentiaalia: se on oma persoonallinen unimaailmansa, johon lukija mielellään tuudittuu toistekin. Suosittelen Yösirkusta jokaiselle fantasian ystävälle.
En ole koskaan tuntenut vetoa rikoksen ja murhien siivittämiin kirjoihin koska ne ovat minusta melko tylsää ja masentavaa luettavaa. Tähän sarjaan päätin tutustua siksi, että se on Harrisin käsialaa. Kyllähän näissäkin ratkotaan mysteerejä, mutta huomattavasti kevyemmällä otteella kuin kunnon dekkareissa. Harper ja Tolliver ovat hyvin mielenkiintoinen kaksikko ja heistä lukee mielellään. Vaikka kirja olikin melko nopeasti luettavissa niin minusta kirjojen sivuilla oli liikaa sitä eestaas soutamista ja paikallaan jankkaamista. En tiedä kuuluuko se perinteisesti rikoskirjoihin, mutta ainakaan se ei saa minun mielenkiintoani heräämään millään. Hahmoja ja mahdollisia syyllisiä tursui esiin kirjassa melkoinen määrä ja loppujen lopuksi en enää pysynyt perässä kuka oli kukin. Eniten minua ehkä alkoi tässäkin kirjassa kiinnostaa lukijoille heitetty herkku joka ei liittynyt millään lailla kirjan rikoksiin. Minun on pakko lukea seuraava, että tiedän miten tämä asia alkaa edetä vaikkakin tarinan kulku on luultavamminkin melko ennustettavissa.
Tosi hyvä tarina, tosin Gwendolynin ikuinen mollaaminen kyllästyttää.
Liian raskasluontoista tekstiä minulle... Kirja jäi sitten puoleenväliin.
Taru sormusten herrasta elokuvat on hyviä, mutta nää kirjat on niin raskasluontoista luettavaa. Mua ei siis haittaa kirjan paksuus vaan sen kirjoitustyyli.
En vaan voi uskoa, että tää oli viimeinen osa :( Tätä sarjaa tulee ikävä.