Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
MELKEIN yhtähyvä kuin edellisetkin osat. Voih! Alku oli ihana, ja jatkui ihanana pitkään, mutta lopussa kun Gideon niin sanotusti tuli Gwendolyn ja Leslien puolelle, kirja tylsistyi hieman.
Superihana! Siis pidin todella paljon, jopa silloin kun Gideon osasi olla inhottava kakkiainen (kirjaimellisesti) Eli rakastin niin ylä- kuin alamäissäkin.
Namnam.. Magnus ja Alec >:)
Hyvä kirja, vaikka Luukaupunki olikin hiukkasen parempi.
Melkein yhtäkiinnostava kuin edeltäjänsä! Alku oli hieman tylsähkö, mutta muuttui heti kiinnostavammaksi kun Nathan suuteli Gabrielia ;) Annalise taas oli idiootimpi kuin koskaan.. Pidin lopusta ja kirja oli loppujen lopuksi jopa neljän tähden arvoinen.
Puoliksi paha oli kirjoitettu hirmukiinnostavasti ja tempaisi lukijan heti mukaansa! Pidin Nathanista ja Annalise heilui rajamailla, että tykkäänkö vai enkö tykkää. Kirja oli jokatapauksessa mukavaa luettavaa ja suosittelen!
Kirja oli minusta mukavaa luettavaa. Se eteni sujuvasti ja veti minut mukaansa. Suosittelen!
Tämähän olikin parempi mitä olisin uskonut. Luin etukäteen hirveästi huonoja arvosteluja sun muuta, mutta ei minusta mikään huono ollut. Ei tietenkään yllä esim. Potterien tai Nälkäpelien tasolle, ja siksi ihmettelin miksi ihmeessä jo etukannessa tätä kehuttiin Nälkäpelin veroiseksi...? Hahmot ovat ihan ok, vaikka Annalise onkin ärsyttävä ja Nathan ei mitenkään erityinen päähenkilö, vaikka hänen tarinansa onkin kiinnostava. Gabriel on minusta kiva ja moniulotteisempi kun muut. Ettei tästä arvostelusta tulisi hirveää romaania, painun nyt lisäämään Puoliksi villin lukulistalle.
Tässä kirjassa ei ole mitään moitittavaa. Itse rakastan tätä :) Suosittelen jokaiselle joka pitää fantasiasta.
Nimeni on Skellig on teos, josta aivan vilpittömästi haluaisin pitää. Se on suloinen kaistale arkipäivään piiloutuvaa taikuutta ja tarttuu teematiikkaansa miltei allegorisin elkein, mutta silti jotakin jää puuttumaan. Lyhytkin teos voi olla onnistunut, mutta Skelligin tapauksessa sivutilaa on käytetty lannistavan usein tyhjään alleviivaavaan jauhantaan tai turhien, kaavamaisten sivujuonten hahmotteluun. Sen sijaan, että joka sana merkitsisi, on lyhyeksi romaaniksi Skelligissä liikaa löyhyyttä. Itsetarkoituksellisuus ja alleviivaavuus ovat myös jossain määrin teoksen helmasyntejä. Hahmot on jätetty yksiulotteisiksi, ja kirjailija selkeästi toisinaan unohtaa kirjoittavansa lapsihahmoilla. Tiivistäen luonnehtisin Nimeni on Skelligiä moderniksi saduksi, joka ei kuitenkaan ole aikuisten satu. Suosittelen teosta lapsille ja niille lapsenmielisille, joilla on taito nauttia tunnelmasta kompastelevasta muodosta huolimatta tai jotka tematiikan tulkinta voi helposti napata mukaansa.
Kokonaisuudessaan kirja on hyvä ja koukuttava. Mutta päähenkilöön ei oikein voi samastua. Lend oli oikein hyvä hahmo. Päähenkilöstään huolimatta tämä kirja on oikein hyvää luettavaa. Suosittelen!
Jos pitää tämän tyyppisestä kirjallisuudesta, niin suosittelen lämpimästi. Hyvin kaunista tekstiä niin kuin Shakespearilla aina.
Kolmas osa Harry Potterista on nyt luettu. Tässä osassa sarjaa teksti mukaansatempaavampi mutta juonellisesti ei iskenyt samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Kaksi uutta hahmoa Sirius Musta ja professori Lupin olivat oikein mukavia ja pidin heistä suuresti, harmitti vain kun Ginny ei esiintynyt tässä osassa samalla tavalla kuin Salaisuuksien kammiossa. Loppu oli ehdottomasti yllättävä ja pidin siitä, että kaikki kysymykset mitä kirjan aikana mieleeni oli tupsahtanut saivat vastauksen. Suosittelen ehdottomasti!
Tätä kirjaa ei vain voi laskea kädestään! Tätä on fantasia parhaimmillaan. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!
Kirja oli hyytävä. En tiedä, miten muuten oikein kuvailisin sitä kuin että se oli loistavasti kehitelty ja kammottava tarina.
Hömppäähän tämä oli, mutta pitkästäaikaa hyvänlaatuista. Juoni oli erikoinen ja kekseliäs ja sitä luki hyvillä mielin. Kirja kertoi realistisesti ihmisten elämästä ja luonteista, eikä kehittänyt mitään kuvitelmaa täydellisistä ihmisestä ja täydellisestä maailmasta. Pidin myös siitä, ettei päähenkilöistä päässyt ihan heti perille vaan joutui vähän miettimään heidän tarkoituksiaan.
Hmm..mitäköhän tästä nyt taas sanoisi? Olen lukenut joskus nuorenpana Robertsin kirjoja paljoan, mutta nyt myöhemmin kun ajattelee, niin eiväthän ne ihan niin hyviä ollutkaan. Kirjoissa tuppaa olemaan aina samanlaisia henkilöitä ja juonia. Tai no, hömppäähän se on. Kirja oli ihan ok tylsäksi kesälomapäiväksi.
Voisi kuvitella, että näin pitkä historiallinen kirjasarja olisi jo kyllästyttävä, niin voin sanoa, kyllästyttävä tämä kirja ei ollut. Tämä oli ehkä paras Uhtred-sarjan kirjoista. En malta odottaa seuraavaa osaa.
Kirja on aivan uskomaton! Tämä on ehdottomasti paras kirja mitä olen lukenut. Tarina kulkee joutuisasti ja päähenkilö on hyvä kertoja. . Tarina on jotenkin kaunis ja herkkä ja meinasi itkutulla silmään moneen otteeseen.
Okei..ensimmäinen osa oli paljon parempi. Tämä oli pettymys. Päähenkilöistä molemmat käyttäytyvät täysin typerästi ja Nora ei osannut ollenkaan päättää oliko Patch kiva vai ei. Tuntui kuin olisin lukenut kirjaa Kauniista ja rohkeista. Olisin toivonut enemmän jännitystä. Tämä on myös yksi harvoista kirjoista jonka jätän kesken. Olen lukenut nyt 228 sivua eikä mielenkiinto vain yksinkertaisesti riitä.
Kirjan juoni on hieman ennalta arvattava. Henkilöt poikkeuksia lukuun ottamatta ovat hyviä. Kirjaa oli taitavasti kijoitettu ja sitä oli mukava lukea. Suosittelen!
Kirjan henkilöt ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Kirja on ihanasti kirjoitettu ja juoni on mielenkiintoinen alusta loppuun. Tämä kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini!
Kirja on aivan ihana! Alku on hieman pitkäveteinen, mutta kirja paranee loppua kohden. Kirjan juoni on jännittävä. Tästä kirjasta ei puutu yllättäviä käänteitä.
Tämän klassikkoteoksen ahmaisee hetkessä sekä sivumäärän että jännitystä oivasti rakentavan juonen vuoksi. Valitettavasti omalla kohdallani kokemus jäi juurikin noiden kahden seikan tasolle. Vaikka käsitelty tematiikka on ajaton ja laajempi kuin ensilukemalta arvaisi ja vaikka teos on eittämättä ilmestymisaikanaan ollut uraauurtava, olen lukenut paremminkin ikääntyneitä 1800-luvun klassikoita. Suosittelen teosta kuitenkin jokaiselle kyseisen vuosisadan kirjallisuudesta nauttivalle, kauhusta kiinnostuneelle tai klassikoilla sivistystään laajentavalle. Kuten kansipaperi toteaa, Tohtori Jekyll ja herra Hyde on jo käsite.






















