Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä oli todella hyvä kirja! Percy Jackson sarja oli kyllä myös minunkin mielestäni parempi kuin Olympoksen sankarit. Loppu oli etenkin mahtava. Nyt on jotenkin haikea olo, kun Percy ja kumppanit eivät ainakaan minun tiettäkseni palaa takaisin. Kaikki kymmenen kirjaa on nyt luettu(Percy Jackson sarja ja Olympoksen sankarit) ja tuossa kirjahyllyssähän ne kaikki ovat vierekkäin. Jään kaipaamaan Leon vitsejä ja kaikkea muutakin koko sarjasta ja hahmoista! Jos et ole lukenut yhtäkään Percy Jackson tai Olympoksen sankarit kirjaa, niin minä ainakin suosittelen sinua lukemaan. Itse jäin heti koukkuun ensimmäisen kirjan jälkeen.
Onnistuin itse pilaamaan lukukokemustani, kun automaattisesti vertasin sitä TV-sarjaan. Monessa kohdassa tuli mieleen, että eihän se siinä sarjassa näin mennyt. Onneksi en ollut ehtinyt katsoa loppua, näin kirja sai arvoisensa lopetuksen. Pidän kirjasta enemmän kuin sarjasta, se tosin johtunee siitä, että kirjaan on paljon helpompi syventyä ja voi itse pysähtyä sisäistämään lukemaansa. Tekstin raakuus tuli hieman yllätyksenä, mutta omalla tavallaan se oli upeaa ja pidin siitä todella paljon. Kingin tapa kuvata ihmisen mieltä ja ajatuksia sekä luonteva siirtyminen asiasta toiseen oli uskomatonta. Se sai koukuttumaan ja sitä halusi aina vain lisää.
Vähän tylsempi, kuin ensimmäinen osa, mutta pidin henkilöistä. Nopealukuinen, vähän ennalta-arvattava ja jotenkin paikoillaan jankkaava, en myöskään pysynyt täysin perässä, kuka kukin oikein oli. Kirjassa oli kuitenkin pari kohtaa, jotka jäivät kaihertamaan hyvässä mielessä, joten aion etsiä seuraavankin osan käsiini ja lukea sen. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta olen innokas ja kannatan lukemaan, jos kiinnostaa.
Ensin vertasin Harperia Sookieen, mutta kun olin lukenut hetken, tajusin että se oli tyhmää. Harperin ja Sookien tarinat ovat aivan erilaisia, vaikka joissakin kohdissa tulisi toinen mieleen. Pidin kirjasta, vaikka ensin tuli sellainen tunne, että kannattiko sittenkään lukea. Kannatti. Harperin erikoiskyky on aika mahtava, vaikka hieman karmiva. Kirjassa oli sekä mukavia että vähän ärsyttäviä henkilöitä, mutta se on vain hyvä. Jos mukana olisi ollut hieman enemmän romantiikkaa, olisin varmaan antanut viisi tähteä. Suosittelen!
Tämä oli ehdottomasti kirjasarjan paras osa. Koko kirjasarja on kauniisti kirjoitettu ja erilainen. Henkilöhahmot olivat todella jännittäviä, varsinkin narri. Olin aika paljon ymmälläni tätä lukiessani, en saanut ihan joka kohdasta kiinni. Lopustakaan en niin hirveästi pitänyt, vaikka olisi se nyt huononpikin voinut olla. Kutakuinkin loistava kirja.
Helppolukuinen, mukaansatempaava ja viihdyttävä. Olisi ehkä ollut jännäkin, jos en olisi katsonut TV-sarjaa. Harmittaa, että tuli katsottu telsusta ennen kuin luin kirjan, olisin varmasti nauttinut kirjasta paljon enemmän! Jännitys latistui, kun tiesi mitä tulee.
Periaatteessa hyvä, mutta jotenkin läpi kirjan säilyi ulkopuolisuuden tunne, kirja pysyi etäällä, se ei ns tullut iholle. Johtuiko se siitä, että kaikkea kirjassa oli mahdoton ymmärtää, vai siitä, ettei päähenkilöstä kerrottu paljoakaan, ikäänkuin ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Vai oliko se kirjoitustapa, jossa dialogikaan ei tuntunut luontevalta ja elävältä. Ja jos syy on viimeinen, johtuiko se suomentajasta. Toisella tavalla kirjoitettuna olisin antanut täydet viisi tähteä.
Carrie on ensimmäinen kauhukirja, jonka luin. Pelkoa tai minkäänlaista ahdistusta en tuntenut ollenkaan, mutta ehkä se ei ole Carriessa tarkoituskaan. Carrien kiihkouskovainen äiti on mielestäni kaikkein kammottavin hahmo kirjassa. Kerronta oli toteutettu erikoisesti Carrien lisäksi monen muunkin ihmisen näkökulmasta, kuten Sue Snellin muistelmien ja tutkintalautakuntakirjojen kautta. Ne ei sinänsä häirinnyt lukemista, mutta välillä toivoin että tarina olisi jatkunut ihan normaalisti nykyajassa. Oli kuitenkin kiva kokea tarinaa muidenkin näkökulmasta. Kirja oli uskottava ja todentuntuinen.
Olin hieman pettynyt aikoinaan sarjan päätökseen. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, että se oli pääsääntöisesti vähän tylsä. Silti harkitsen sarjan uudelleenlukua, sillä veikkaan, että ymmärtäisin sitä nyt paremmin kuin nuorempana.
Koin jonkinlaisen energialatauksen lukiessani kirjaa, sillä päähenkilö oli ainakin omasta mielestäni eloisa. Koko ajan ei tapahtunut, mutta se ei tehnyt kirjasta tylsää. Kuvaileva teksti toi elävyyden ja pystyin kuvittelemaan kaiken silmieni takana, aina paikasta henkilöiden ilmeisiin ja reaktioihin.Odotan kovasti jatkoa, jotta saisin tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Pidin paljon ja suosittelen lukemaan.
Siitä on vissiin pari vuotta kun viimeksi luin tätä sarjaa .. Tässä osassa portinvartijat ovat löytäneet toisensa, enää tarvitaan viimeinen portinvartija messiin mukaan. Mattin tarvitsee siis matkustaa Hong Kongiin asti, missä pahuus on jo ottamassa yliotteen. Supehyvä sarja, jota ei viitsitty sitten suomentaa loppuun! Järkyttävän törkeää jättää viimeinen, ratkaiseva kirja suomentamatta! Suorastaan kiehun kiukusta. Ei auttanut muu kuin ostaa netistä englanninkielinen versio. Mulla meni koko viime kesä sitä 800-sivuista murikkaa lukiessa, mutta oli se sen arvoista että saa sarjan päätökseen. Tietääkseni Alex Rider -sarjaakaan ei suomennettu loppuun. R-A-S-I-T-T-A-V-A-A
Tässä kirjassa seurataan kaksospoikien vaarallista vastarintaa Nightrise-yhtiötä vastaan. Tykkäsin kaksosista paljon. Joissain kohtiin kirja oli pitkäveteisempi kuin edelliset, mutta toimii edelleen.
Loistavaa jatkoa edelliselle. Jotenkin opin Horowitzin kirjoista paljon kaikennäkösitä. Alex Rider -sarjassa päähenkilö seikkailee huume- ja elinkauppiaiden perässä. Aika sivistävää nuortenkirjallisuutta siis.
Tutustuin tähän sarjaan kasiluokalla kun äidnkielenopettajamme pisti meidät lukemaan Korpinportin. Tykästyin kirjaan heti. Yksinkertaisesti rakastan Horowitzin kirjoitustyyliä! Se on Rowlingin tyylin ohella lemppareitani. Hän vain osaa kirjoittaa mielettömän jännittävästi ja pitäen lukijan puristusotteessa koko kirjan ajan.
Sainpas sen luettua! Tämä kirja on ehkä ainoa joka on minussa herättänyt näin paljon ristiriitaisia tunteita. Välillä juoni eteni vauhdikkaasti ja oli helppoa päästä eteenpäin, mutta välillä taas oli aivan kuolettavan tylsää tekstiä ettei mitään rajaa. Vasta 200 sivun jälkeen alkoi tapahtua. Vaikeat, pitkät lauserakenteet ja varsinkin haltioiden käyttämä hienostunut kirjakieli rasittivat ja hankaloittivat lukemista. Välillä juuri lukemani meni ihan ohi. Tykkään kuitenkin juonesta ja kirjan maailmasta. Kyllä muutkin osat tulen lukemaan ... joskus. Nyt kiinnostaa nähdä leffaversio!
Pidin kovasti. Oli mukavaa taas vaihteeksi lukea sankarista joka ei ollut täydellinen vaan hänelläkin oli ihan inhimillisiä vikoja. Olihan kirja surullinen ja välillä olisi tehnyt mieli kysyä kirjailijalta että miksi näin, mutta se ei huonontanut kirjaa ollenkaan. Välillä oli hidasta kerrontaa, mutta se oli kaunista. Henkilöt olivat hyvin keksittyjä vaikkakin jotkut ärsyttäviä. Fitz on taidokkaasti luotu hahmo. Aion ehdottamasti lukea toisen osan.
Mä jäin koukkuun koko Faunoidit-sarjaan jo ekasta kirjasta lähtien.. Etenkin just tähän viimeiseen osaan :D Muuten, kiitos jo tässä vaiheessa Annukka Salamalle! Silloin kun löysin Harakanloukun kirjakaupasta, mä melkein hypin riemusta. Annukka on mielestäni ihan mahtava kirjailija, yksi mun lemppareistani. Hahmot on mielenkiintoisia ja teksti nykyaikaista. Jos pitäisi sanoa lempihahmo, niin tulisi kyllä vaikea valinta, sen verran upeita tyyppejä on hahmokaartissa että.. Ei vaan, kyllä mun on pakko sanoa Joone ja Iivari. Sen verran söpöjä he kun ovat :3
Minulla ei oikeastaan ollut tarkoitus edes lukea tätä kirjaa, mutta voitin tämän kirja-arvonnassa joten sitä kautta tämä sitten tuli tutuksi. En ole pahemmin lukenut tämänkaltaista kirjallisuutta, mutta eipä tullut yllätyksenä kirjan sisältö missään määrin. Tässä kirjassa kuitenkin pitäydyttiin aika asiallisena jos sellaisesta nyt voi puhua. Hämmästyttävää jos joku ei perehdy mikä kirjan idea on ennen kuin alkaa lukea ja kauhistuu sitten siitä mitä sen sivuilla lukee :D Teksti oli aika nopeasti luettavaa ja ymmärrettävää. Enemmän olisin ehkä kaivannut sellaista normaalia kerrontaa ja hahmojen pään sisään pääsyä, mutta sivut omistautuivat lähes kokonaan pelkästään sadomasokistisiin tarinoihin kerta toisensa jälkeen joten puolen välin jälkeen lukeminen oli välillä jo vähän tympeää. Ruusunen oli aika herkkä tapaus, mutta samalla pidin hänen kapinahengestään joka ei katoa kirjan loppupuolellakaan vaan oikeastaan kasvaa. Lopulla alkaakin sitten hiukan yllättävästi tapahtua uusia juonenkäänteitä ja toisen orjan tulo kuvioihin sekoittaa aika kivasti pakkaa ja jäin miettimään onkohan kuviolla mitään järkevää tulevaisuutta jatkoa ajatellen. Sinänsä ainakin erilainen lukukokemus ja ehkäpä jossain välin tutustun toiseen osaan koska Ruususen kohtalo kiinnostaa.
Ehdottomasti hyvä kirja, kuten edeltäjänsäkin. Kirjaan jää nopeasti koukkuun ja se on pakko lukea loppuun melkein yhdeltä istumalta. Kannattaa lukea :)
Tämähän oli viihdyttävä kirja! Gierin kirjoitustyyli on selkeää ja synnyttää nauruntyrskähdyksiä joka kappaleessa. Aika paljon tämä muistuttaa mielestäni Rakkaus ei katso aikaa -sarjaa juonikuvionsa takia. Varsinkin poikaystäväkuvio tuntuu seuraavan edellisen sarjan muottia ... Joka tapauksessa jään odottamaan innolla jatkoa!
Kirjassa oli tälläkin kertaa sama kuvio: alussa kiinnostaa ja lukeminen on nopea, keskellä hidastuu, loppua kohti juoni muuttuu kiinnostavammaksi. Toisaalta tässä osassa äsken mainittu ilmiö oli heikompi ja kiinnostus pysyi melkein koko kirjan läpi. Melkein. Alastor oli todella kiva mukava pikku lisäys, mutta hänen puuttumisessa ei olisi minua haitannut. Harmittaa, että Ginnyä ei tässäkään osassa näkynyt, mutta Krum ja Cedrick olivat hahmolisäys mistä pidin kovasti. Teksti oli yhä hyvin kirjoitettua ja helposti luettavaa, kirjassa avautui uusia ikkunoita mitkä auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa velhomaailmasta. S.Y.L.K.Y. oli huvittava ja oli hauskaa seurata sen etenemistä. Odotan innolla jo jatko-osaa. Suosittelen lämpimästi!
Pärttylin kesä alkaa, kun kirjailija Markus Korpi löytää isoisälleen kuuluneita esineitä ja innostuu ratkomaan mysteeriä oman sukunsa menneisyydestä. Sukuselvitys alkaa kuitenkin pian saada melko epäilyttäviä piirteitä. Tarina alkaa vetävästi ja imaisee mukaansa. Loppu oli mielestäni sopivan pelottava, välillä jopa hyytävä. Onnistuin kirjaa lukiessani pari kertaa pelottelemaan itseäni ihan kunnolla. Kerronnan kiemurat toivat vähän mieleen Stephen Kingin tyylin. Itse pidän yleensä vähän maalailevammasta tyylistä, mutta tähän tarinaan tällainen kirjoitustyyli sopi hyvin. Pidin myös tekstin hauskasta dialogista ja mustasta huumorista, joka pääsi aina sopivissa paikoissa esiin. Luin Pärttylin kesän nopeasti ja ahmien. Suosittelisin kirjaa sopivan kevyttä ja mukaansatenpaavaa lomalukemista etsiville. Sen parissa viettää mukavasti muutaman päivän tai sateisen mökki-illan.