Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihan kelpo kirja tämä oli. Idea on hieno ja teksti eläväistä, kaikki jäi hyvin mieleen. Joitain ennalta-arvattavia ja kliseisiä kohtia havaitsin, mutta muuten nautin kirjasta tosi paljon. Leffa odottaa jo hyllyssä katsomista!
Maagiseksi realismiksi luokiteltu Kertomus näkevistä ei ole ainoastaan selittämättömien tapahtumien kuvaus, vaan myös yhteiskuntaa peilaava kannanotto. Saramago kirjoittaa lämpimästi mutta terävästi demokratian epäkohdista näyttämällä yksittäisten ihmisten näkökulmien kautta sekä monitasoisen ja tarkkasilmäisen dialogin kautta. Teoksen maailma on läpeensä inhimillinen, niin hyvässä kuin pahassa. Lukukokemustani häiritsi ainoastaan se, että vaikka teos oli itsenäinen jatko osa kirjalle Kertomus sokeudesta, tunsin jääväni jostakin tasosta paitsi, kun en ollut sitä lukenut. Suosittelen siis tarttumaan siihen ensiksi. Myös valloittava epäsuora kerronta kävi toisinaan raskaaksi, kun dialogit oli ladottu peräkkäisiksi teksteiksi eikä erotettu esimerkiksi omille riveilleen. Toisaalta sävyeron kannalta valinta on perusteltu, mutta lukijan täytyy aluksi totutella lukuisia aukeamia kestäviin kappaleisiin. Erinomainen ja ajatuksia herättävä lukukokemus, joka tosin tuntuisi hiukan kaipaavan alleen Kertomusta sokeudesta. Epäsuora kerronta on loistavaa ja ihmisluonnon kuvaus terävää mutta silti niin kovin armollista. Suosittelen ajankohtaisista aiheista kiinnostuneille lukijoille sekä epäsuoran kerronnan ystäville.
Olen lukenut kaikki kirjat, katsonut animet sekä elokuvat, mutta silti sarjan pättyminen harmittaa :c
Novelleja on hankala kirjoittaa ihan sen takia, että paljon asiaa pitäisi saada pieneen tilaan. Näissä useissa oli ongelmana lukujen vaihdoissa olevat aikahypyt joissa sekoittui tarina pahastikkin välillä(sama koskee edellistäkin kirjaa), mutta tässä toisessa kirjassa oli paremmin hallussa novellien ominaisuus kuin edeltäjässä. Myös itse tekstin seassa jäi monia asioita mietityttämään, kun ei ollut tilaa kertoa asiasta tarkemmin, vaikka olisi lopulta oleellisiakin asioita tarinan kannalta. Löytyi kirjasta onneksi muutama todella onnistunutkin kirjotelma ja niistä mainittakoon "Rafael" ja "Falachustin talossa". Osassa tarinoista jäi myös itse Steampunk hämärään ja melkein olemattomiin. Suosittelen kyllä lukemaan kirjan kokonaan, vaikka on paljon moitittavaakin, mutta lukija kohtaistahan tuokin on, tämä oli minun mielpiteeni.
Hauska ja jännittävä kirja. Kirjan hahmot ovat omalaatuisia omine salaisuuksineen ja parisuhde sotkuineen, päähenkilö Liv on aivan mahtava hahmo, mutta pikku sisko tuli ylitse muiden! Kyllä suosittelisin Gierin kirjoja kenelle tahansa romantikolle, jännitykselle haluaville että sekä kauhun, huumorin ja mysteereiden ystäville. Tässä kirjassa sitä saa! Jään innolla odottamaan jatko-osaa.
Äääh..koko sarja on jatkunut samalla hemmetin kaavalla, että ne menee Taliaan, niitten elämä muuttuu ymsymsyms. Mutta ihan ookoo kirja, juoni liikkuu hitaasti, eikä vastoinkäymisiä ollenkaan, mikä kirja se sellainen on? Mielestäni tämä kirja oli huonoin koko saagassa, anteeksi kun sanoin noin..
Mielestäni juuri tämä kirja on paras koko sarjasta. Tykkäsin paljon enemmän kuin aiemmista. Mutta se, että Barnsburyn koulusta tulee koko ajan vaan lisää stravagantteja häiritsee suunnattomasti, eikä tämä kirja eroa muista siinä, että kaikki matkaavat Taliaan, heidän elämänsä muuttuu yms. mutta ihana kirja, ei parempaa olekkaan. Tuntuu, että di Chimicit on kooko ajan mukana jossain pahassa..
Lucianosta olen pitänyt erityisesti koko sarjan ajan, nyt näkemykseni vain parantui. Tuntui siltä, että lisää stravagantteja tulee koko ajan, ja että kaikki ovat Barnsburyn koulusta, kaikki stravagantteja yms. joka alkaa valitettavasti käydä hieman pitkästyttäväksi koko sarjaan nähden. Kirja oli hyvä, Mattista tykkäsin paljon. Tuntuu, että tämä kirja lietsoi lisää kaunaa Di Chimicien ja Nuccien välille, eikä kiista tunnu ikinä loppuvan. Ja vanhan Niccolon kuolemakin tuli lisäyksenä koko sotkuun..no mutta ihan kiva kirja, samanlainen kuin edeltäjätkin.
En sano yhtään pahaa sanaa kirjasta, Skysta en hirveästi pitänyt, mutta Georgia on ihan hyvä, ja Luciano vielä parempi. Juoni liikkui vähän tahmeasti, mutta kyllä se siitä parantui. Hieno kirja, Veli Sulien on upea henkilö.
Tämä kirja oli lähellä sydäntä, muistuttaa itseä samassa tilanteessa. Kirja oli hyvä, mutta joudun sanomaan, että ensimmäinen osa oli mielestäni parempi, koska pidin Lucienista hitusen enemmän kuin Georgiasta. Hyvä kirja.
Kirja oli sinänsä ihan ookoo, tykkäsin kyllä valtavasti. Upea kirja, paikoitellen hieman tylsähkö, mutta se on okei. Suosittelen.
Itseääntoistava ja kaavamainen nuorten fantasiarakkausromaani. Siinä Langennut enkeli pähkinänkuoressa. Hyvää kirjassa oli se, että sen pystyi lukemaan alusta loppuun ilman vastustamatonta halua hyppiä sivujen yli. Vaikka alussa ja keskivaiheilla onkin paljon toistoa, kirja ei silti missään vaiheessa muutu puuduttavaksi luettavaksi. Tässä auttaa myös kirjan sopiva pituus. Hyvää on myös se, että kirjassa päähenkilö ei rakastu heti ensisilmäyksellä ah, niin ihanaan, mutta silti niin väärään Patchiin, vaan kyse on alusta loppuun asti pelkästä himosta. Paljon uskottavampaa ja myös kutkuttavampaa luettavaa. Kirjailija kuvailee himon tunteita hyvin menemättä kuitenkaan kioskikirjallisuuden puolelle. Loppua kohden toimintaa tulee enemmän ja samalla lukeminen muuttuu kiinnostavammaksi, kun vihdoinkin aletaan saada vastauksia. Jotkin käänteet aiheuttavat silmien pyörittelyä, kuten kohta, jossa päähenkilö yksinkertaisesti googlaamalla saa tärkeä tietoa tapahtumista ympärillään. Tässä mentiin nyt sieltä, mistä aita on matalin. Muutenkin yhtäkkiä joka suunnasta esiin hyppivät enkelit ja enkeli-ihmishybridit saavat aikaan tahattomia tuhauksia. Niin kuinka yleisiä nämä langenneet taas olivatkaan? Joka tapauksessa mukiinmenevä kirja, jonka lukeminen on kohtuullisen tuskatonta, mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa. Kun viimeisen sivun saa luettua, päällimmäisenä on tunne, että ihan kiva, mutta en tätä kyllä toiseen kertaan lukisi.
Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi oli ehdottomasti tähänastisista Harry Pottereista paras. Uusia ovia avattiin, hahmoista paljastui salaisia puolia, juoni eteni nopeasti, iloa ja surua riitti, enkä pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Rowling on kehittynyt valtavasti kirjailijana. Teksti on sujuvampaa ja kiinnostavaa. Eikä kirja ole enää yksitoistavuotiaiden lasten leikkiä, vaan vaarallista ja jännittävää. Tämä oli ensimmäinen Harry Potter missä oli kunnolla tunnetta mukana. Nauroin monesti kirjaa lukiessani, itkin ja jännitin. Rowling teki minulle palveluksen kun paljasti salaisuuksia ja vastasi kysymyksiini kirjassa. Odotan ehdottomasti, että saan viimeisen osan käsiini ja voin upota sisälle sen salaisuuksiin. Suosittelen!
Pakkopullaa. Kirja oli kertakaikkiaan tylsä ja muutenkin tuntui että tässä osassa vain valmistauduttiin tuleviin tapahtumiin. Tapahtumia oli erittäin niukasti. Vasta kirjan loppupuolella kiinnostus heräsi.
Selvästi parempi kuin edeltäjänsä. Kerronta sujuvampaa ja tapahtumia oli enemmän. Harmittaa sulkahännän kohtalo. Nosti tunteet pintaan kun kirjan loppu oli niin surullinen.
No niin...tähän osaan hurahdin enemmän kuin edelliseen. Kaipasin yhä vanhaa Fitziä, mutta nyt Mäyräviirusta tuli se mielenkiintoisempi puoli. Pölkky oli ihastuttava ja Narri/Lordi Kultainen oli jännittävä kuten aina. Saatoin ehkä vähän tirautella kirjan aikana kun siihen kunnolla uppouduin. Kirja oli luettu ennen kuin huomasinkaan ja aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.
Harry Potter veti minut vihdoin sisälle salaiseen velhomaailmaan! Olen odottanut yllättävää mielenkiintoa tässä sarjassa ja yllättäen se osui viidenteen osaan. Huomaamattani aloin lukemaan kirjaa nopeammin, enkä pystynyt enää laskemaan sitä käsistäni. Ehkä se johtuu Harryn ja hänen ystäviensä vanhenemisesta, juonesta, tai sitten Rowling on kehittynyt. Tässä osassa pidin ehdottomasti Luna Lovekivasta, uudesta unelmoivasta henkilöstä ja siitä, että vihdoin Ginny pääsi loistamaan läsnäolollaan enemmän. Jos olet lukenut neljä ensimmäistä osaa, tartu ihmeessä viidenteen, se vetää sinut mukaansa! Suosittelen!
Katsoin elokuvan pari vuotta sitten, kun se ilmestyi. En varsinaisesti pitänyt siitä. Tämä kirja ylitti odotukseni. Vaikka tapahtumia ei paljoa ollut, kuvailua ja syvällistä pohdintaa kirjasta löytyi. Tämä oli kaunis lukukokemus. Kirjaa ei vain pystynyt laskemaan käsistä ja löysin itseni hereiltä aamuneljältä vieläkin lukemasta.. Suosittelen kaikille joita vähänkään arvelluttaa pitäisikö lukea.
Olen lukenut kirjan monenmoista kertaa, enkä ikinä tunnu kyllästyvän. Enemmän pidin Gracesta ja vampiraattilaivasta, ja sen kapteeni oli todellisen salaperäisyyksien huipentuma, hän oli yksi lempihahmoistani. Ja ei Molucconkaan laivalla tylsää ollut. Cheng Li oli itsevarmuuden ja ilkeyden perikuva, mutta paikoitellen ihan mukava. Tästä kirjasta ei voi todellakaan olla pitämättä.
Kertakaikkiaan loistava kirja, muuta en voi sanoa. Peter on lempihahmoni, Sofia samaten. Upeita hahmoja kaikki. Kuulin kirjasta alunperin vanhalta kaveriltani, ja nyt voin olla kiitollinen, että luin sen. Suosittelen kaikille lämpimästi :)
Huikea päätösosa? Ollaanko tässä nyt ihan varmoja? Ei minun mielestäni. Ainoa hyvä puoli KOKO kirjassa on Jake, eipä tässä muuta ollutkaan kuin sitä että palvotaan Renesmeeta. Mutta ei se mitään. Näkemykseni Edwardistä on huonontunut koko ajan tätä sarjaa lukiessa, kun se on niiiin huolissaan Bellasta ettei mitään rajaa. Noh, onpa tääkin nyt tullut luettua, ja olen varma etten lue toista kertaa...
Tämä sentään on parempi siinä mielessä, että tässä on enemmän jännitystä.