Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Itseääntoistava ja kaavamainen nuorten fantasiarakkausromaani. Siinä Langennut enkeli pähkinänkuoressa. Hyvää kirjassa oli se, että sen pystyi lukemaan alusta loppuun ilman vastustamatonta halua hyppiä sivujen yli. Vaikka alussa ja keskivaiheilla onkin paljon toistoa, kirja ei silti missään vaiheessa muutu puuduttavaksi luettavaksi. Tässä auttaa myös kirjan sopiva pituus. Hyvää on myös se, että kirjassa päähenkilö ei rakastu heti ensisilmäyksellä ah, niin ihanaan, mutta silti niin väärään Patchiin, vaan kyse on alusta loppuun asti pelkästä himosta. Paljon uskottavampaa ja myös kutkuttavampaa luettavaa. Kirjailija kuvailee himon tunteita hyvin menemättä kuitenkaan kioskikirjallisuuden puolelle. Loppua kohden toimintaa tulee enemmän ja samalla lukeminen muuttuu kiinnostavammaksi, kun vihdoinkin aletaan saada vastauksia. Jotkin käänteet aiheuttavat silmien pyörittelyä, kuten kohta, jossa päähenkilö yksinkertaisesti googlaamalla saa tärkeä tietoa tapahtumista ympärillään. Tässä mentiin nyt sieltä, mistä aita on matalin. Muutenkin yhtäkkiä joka suunnasta esiin hyppivät enkelit ja enkeli-ihmishybridit saavat aikaan tahattomia tuhauksia. Niin kuinka yleisiä nämä langenneet taas olivatkaan? Joka tapauksessa mukiinmenevä kirja, jonka lukeminen on kohtuullisen tuskatonta, mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa. Kun viimeisen sivun saa luettua, päällimmäisenä on tunne, että ihan kiva, mutta en tätä kyllä toiseen kertaan lukisi.
Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi oli ehdottomasti tähänastisista Harry Pottereista paras. Uusia ovia avattiin, hahmoista paljastui salaisia puolia, juoni eteni nopeasti, iloa ja surua riitti, enkä pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Rowling on kehittynyt valtavasti kirjailijana. Teksti on sujuvampaa ja kiinnostavaa. Eikä kirja ole enää yksitoistavuotiaiden lasten leikkiä, vaan vaarallista ja jännittävää. Tämä oli ensimmäinen Harry Potter missä oli kunnolla tunnetta mukana. Nauroin monesti kirjaa lukiessani, itkin ja jännitin. Rowling teki minulle palveluksen kun paljasti salaisuuksia ja vastasi kysymyksiini kirjassa. Odotan ehdottomasti, että saan viimeisen osan käsiini ja voin upota sisälle sen salaisuuksiin. Suosittelen!
Pakkopullaa. Kirja oli kertakaikkiaan tylsä ja muutenkin tuntui että tässä osassa vain valmistauduttiin tuleviin tapahtumiin. Tapahtumia oli erittäin niukasti. Vasta kirjan loppupuolella kiinnostus heräsi.
Selvästi parempi kuin edeltäjänsä. Kerronta sujuvampaa ja tapahtumia oli enemmän. Harmittaa sulkahännän kohtalo. Nosti tunteet pintaan kun kirjan loppu oli niin surullinen.
No niin...tähän osaan hurahdin enemmän kuin edelliseen. Kaipasin yhä vanhaa Fitziä, mutta nyt Mäyräviirusta tuli se mielenkiintoisempi puoli. Pölkky oli ihastuttava ja Narri/Lordi Kultainen oli jännittävä kuten aina. Saatoin ehkä vähän tirautella kirjan aikana kun siihen kunnolla uppouduin. Kirja oli luettu ennen kuin huomasinkaan ja aion ehdottomasti lukea seuraavan osan.
Harry Potter veti minut vihdoin sisälle salaiseen velhomaailmaan! Olen odottanut yllättävää mielenkiintoa tässä sarjassa ja yllättäen se osui viidenteen osaan. Huomaamattani aloin lukemaan kirjaa nopeammin, enkä pystynyt enää laskemaan sitä käsistäni. Ehkä se johtuu Harryn ja hänen ystäviensä vanhenemisesta, juonesta, tai sitten Rowling on kehittynyt. Tässä osassa pidin ehdottomasti Luna Lovekivasta, uudesta unelmoivasta henkilöstä ja siitä, että vihdoin Ginny pääsi loistamaan läsnäolollaan enemmän. Jos olet lukenut neljä ensimmäistä osaa, tartu ihmeessä viidenteen, se vetää sinut mukaansa! Suosittelen!
Katsoin elokuvan pari vuotta sitten, kun se ilmestyi. En varsinaisesti pitänyt siitä. Tämä kirja ylitti odotukseni. Vaikka tapahtumia ei paljoa ollut, kuvailua ja syvällistä pohdintaa kirjasta löytyi. Tämä oli kaunis lukukokemus. Kirjaa ei vain pystynyt laskemaan käsistä ja löysin itseni hereiltä aamuneljältä vieläkin lukemasta.. Suosittelen kaikille joita vähänkään arvelluttaa pitäisikö lukea.
Olen lukenut kirjan monenmoista kertaa, enkä ikinä tunnu kyllästyvän. Enemmän pidin Gracesta ja vampiraattilaivasta, ja sen kapteeni oli todellisen salaperäisyyksien huipentuma, hän oli yksi lempihahmoistani. Ja ei Molucconkaan laivalla tylsää ollut. Cheng Li oli itsevarmuuden ja ilkeyden perikuva, mutta paikoitellen ihan mukava. Tästä kirjasta ei voi todellakaan olla pitämättä.
Kertakaikkiaan loistava kirja, muuta en voi sanoa. Peter on lempihahmoni, Sofia samaten. Upeita hahmoja kaikki. Kuulin kirjasta alunperin vanhalta kaveriltani, ja nyt voin olla kiitollinen, että luin sen. Suosittelen kaikille lämpimästi :)
Huikea päätösosa? Ollaanko tässä nyt ihan varmoja? Ei minun mielestäni. Ainoa hyvä puoli KOKO kirjassa on Jake, eipä tässä muuta ollutkaan kuin sitä että palvotaan Renesmeeta. Mutta ei se mitään. Näkemykseni Edwardistä on huonontunut koko ajan tätä sarjaa lukiessa, kun se on niiiin huolissaan Bellasta ettei mitään rajaa. Noh, onpa tääkin nyt tullut luettua, ja olen varma etten lue toista kertaa...
Tämä sentään on parempi siinä mielessä, että tässä on enemmän jännitystä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että Edwardin olisi pitänyt pysyä poissa kokonaan, vaikka kirjan pointtihan on se että Bella menee hakemaan Edwardia Volterrasta, eihän kirjassa muuten olisi oikeastaan mitään juonta. Jacobin luokittelisin parhaaksi hahmoksi koko sarjassa, ja ihmissudetkin on kivoja. Mielestäni Edward on edelleen ihan hemmetin ylisuojeleva Bellaa kohtaa. Kirja on ehkä hukkasen parempi kuin ensimmäinen, mutta lopetan nyt tähän tämän kirjoittamisen..
Äääh..en tiedä mitä tästä sanoisin. Kirja on ihan ookoo, mutta Edwardin ylisuojeleminen ärsyttää suunnattomasti, eikä Bellakaan mikään huippuhahmo ole. Bella ylisuurentelee kömpelyyttään ja huonouttaan kirjan alussa AIVAN liikaa. Jacob on hahmoista ainoa josta todella pidin, ja Jasper.
Heti kun sain kirjan loppuun piti heti sännätä kirjastoon ja lainata seuraavat kaksi osaa. Hyvin koukuttava sarja! Kirjaa oli hyvin helppo lukea enkä meinannut laskea sitä käsistäni hetkeksikään. Luokittelisin lempihahmokseni Hagridin (tietysti!), Ronin ja Potterin. Kirja on mahtava, en voi muuta sanoa!
Me luettiin Coraline joskus seiskaluokalla. Muistaakseni se oli hyvä ja jollain tavalla myös pelottava. Ehkä se johtuu siitä, että olin niin nuori silloin..
En ollut tätä teosta ennen tutustunut Ellisin tuotantoon, ja jäinkin pohtimaan, mitä mahdollisia hienouksia ohitseni lipui huomaamatta sen vuoksi. Koska teos oli paljolti omaelämäkerrallinen mutta ei täysin, täytyi minun väkisinkin käydä hakemassa tietoa Ellisistä ennen kuin sain mielenrauhan. Teksti on (Ellisin tuotantoon aiemmin perehtymättömälle) säpsähdyttävän suorasukaista, mikä toisaalta on kiehtovaa. Syvien teemojen vuoksi käsittelyn kepeys - esimerkiksi hirviöihin tutustuminen lähemmin - oli toisinaan mielestäni tarpeetonta, mutta ehkäpä osittain niiden takia Ellis on valtavaan suosioonsa noussut. Lunar Park oli kuitenkin kiinnostavaa seurattavaa rappion estetiikassaan ja etenkin rikkaan omakotitalolähiön arki oli usein kylmäävästi kuvattu. Suosittelen teosta etenkin Ellisin muuta tuotantoa lukeneille sekä toisaalta kenelle tahansa, joka kiinnostuu sanan "pseudoelämäkerta" kohdalla.
Kirja oli melankolinen. Suretti lukea Tom Mäyräviirusta joka oli joskus ollut niin iloinen Fitz. Mutta siitä huolimatta, kirja oli hirmu mielenkiintoinen ja ahmaisin sen heti. Toivon vaan, että kirjasarja loppuisi onnellisesti, sillä haluisin päähenkilölle tapahtuvan edes jotain hyvää. Narri oli huvittava hahmo jonka seikkailuja luki lämmöllä.
Mielestäni erittäin osuva kirja, ja ihanan kauhea, jos jotain tällaista oikeasti tulevaisuudessa tapahtuisi. Tarinat kuitenkin jäivät harmittavan pintapuolisiksi, olisin kaivannut Holopaiselta lisää kuvailua maailmasta ja ihmisistä, lisää tarinaa, tämä oli nyt tällainen raapaisu pintaan. Antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta, joten suosittelen.
Ei pitäisi tarttua tällaisiin kirjoihin joihin ei ilmeisesti ole tulossa jatkoa. Sain tämän nopeasti luettavan teoksen hetkessä luettua ja haluaisin vain niin kovasti toisen osan käsiini, mutta se ei ole mahdollista. Noh, tämä kirja oli tosiaankin helppolukuinen ja täynnä huumoria. Eliana on sarkastinen tyttö, jonka kummallinen perhe ja muut ihmissuhteet sekoittavat pakkaa. Pidin kirjan kuvailusta ja sainkin jonkinlaisen kuvan paikasta jossa Eliana asuu. Myrskylä on pieni paikka jossa kaikki tuntevat toisensa. Tarina keskittyy siis suomeen vaikka minua aina epäilyttää suomeen liittyvät fantasiatarinat. Niistä jotenkin katoaa uskottavuus. Tässä ei kuitenkaan menty näiden yliluonnollisten asioiden kanssa liian pitkälle ja se sopi mielestäni hyvin kirjan teemaan ja juoneen. Edelleen kyllä harmittelen jatko-osan puuttumista, mutta oli tämä kyllä tällaisenaankin ihan hyvä lukukokemus, mitä nyt jäi vähän jännään kohtaan.
Tartuin tähän kirjaan oikeastaan vain siksi, että siinä on Cassandra Claren käsialaa, Holly Blackin tuotoksia en ole lukenut. Mietin alkuun, että meneeköhän tämä kirja liian lastenkirjan tasolle, mutta kyllä tästä sitten sai irti tällainen vanhempikin kirjafani. Kun aloitin lukemaan tätä niin teksti vaikutti aika jähmeältä ja melkein jopa tylsältä. Mietin hetken jaksanko lukea edes koko kirjaa, mutta tarinan edetessä yhä enemmän uusia mielenkiintoisia asioita tulee lukijan eteen. Callum vaikuttaa melko räväkältä tapaukselta joka yrittää näyttää kovapintaiselta, mutta kovan pinnan alla löytyy epävarmuutta ja yksinäisyyttä. Ensimmäistä kertaa hän kuuluukin johonkin ryhmään ja saa ystäviä hankalasta alusta huolimatta. Magisteriumin maailma on erilainen ja jännittävä, se tuo tullessaan pahuutta ja hyvyyttä. Loppua kohden tunnelma vähän tiivistyy ja Callum saa tietää miksi hänen isänsä oli niin vastaan koko magian maailmaa. Sanoisinko, että tämä menee enemmän kuin mielenkiintoiseksi. Aion ehdottomasti lukea toisen osan ja kannattaa muidenkin katsastaa tämä jos yhtään kiinnostaa. Kevyttä lukemista jännittävän erilaisilla elementeillä.
Lastenkirjallisuuden parissa työskenteleville Martin Widmark lienee tullut ensisijaisesti tutuksi LasseMaijan etsivätoimistosta, mutta niiden lisäksi häneltä on suomennettu neljän osan verran Davidin ja Larissan seikkailuista kertovaa sarjaa hieman isommille lukijoille. Sarjan ensimmäinen osa "Sinisen peilin antikvariaatti" (Tammi, 2007) kertoo seitsemännen luokan aloittavasta Davidista, joka on hiljainen ja fiksu poika. Davidin vanhemmat ovat lähteneet työmatkalle Nigeriaan, ja niinpä poika asuu herra Melkiorin omistaman antikvariaatin yläkerrassa. Syrjäänvetäytyvä David ihastuu korviaan myöten kun luokalle saapuu uusi tyttö, venäläissyntyinen Larissa, joka osaa käyttää tietokonetta paremmin kuin kukaan toinen. Sitten Melkior katoaa, ja sen seurauksena kaksikko joutuu melkoiseen seikkailuun, jossa heidän on ratkottava koodattuja viestejä, hakkeroitava tietokoneiden turvajärjestelmiä ja yritettävä päästä aseistautuneiden vartijoiden mukaan höyrylaivalle. Spefi-aineksiakin on mukana. "Sinisen peilin antikvariaatti" on esiteini-ikäisille suunnattu seikkailuromaani, jossa on simppeli ja suoraviivainen juoni. Jännitystä on vain miedosti mukana, vaikka vähän pyssyjen kanssa heilutaankin. Plussaa täytyy antaa söpöstä ihastumiskuviosta.