Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Viides tuuli on odotellut lukemista kirjahyllyssäni yli puoli vuosikymmentä, vaikka olin sen jo kahdesti aiemmin yrittänyt aloittaa. Aina olin päässyt hieman aiempaa pidemmälle, kunnes tänä kesänä päätin suoriutua loppuun asti. Kohtasin kuitenkin samat ongelmat yhä uudelleen: teoksen hahmoihin on vaikea samastua tai heidän ajatuksenjuoksuaan edes ymmärtää, tapahtumat eivät seuraa toisiaan erityisen loogisesti ja maailma jää pitkälti etäiseksi. Tunnelmakin on vaikea tavoittaa ennen loppulukuja. Lisäksi useaan otteeseen kieli jäi häiritsemään turhalla, tyhjällä koristeellisuudellaan - useimmat viisaudet teoksessa eivät tarkoittaneet käytännössä mitään, ja Sawanan mieli ja tunteet oli kuorrutettu niin paksulla kuvakielellä, ettei koskaan voinut olla aivan varma, mistä edes oli kyse. Oli teoksella toki muutamia ansioitakin. Tuulien hallinta vaikutti kiinnostavalta ja maailman eteen oli nähty vaivaa. Runollinen kerronta teki parhaimmillaan tunnelmasta kiinnostavan ja aivan omanlaisensa, vaikka kostautuikin useammin kuin onnistui. Trilogian muita osia tuskin tulen lukemaan. Suosittelen Viidettä tuulta runollisen kielen ystäville ja niille, joita kiinnostaa kotimainen fantasiakirjallisuus.
Pidän Ericistä ehdottomasti enemmän kuin billistä. Kirja oli muutenkin jotenkin kivempi kun Bill ei ollut kuvioissa enää nii paljoa, vaikka joitakin sivuja tulikin hypittyä yli. Aion luke jatko-osat.
Pidin Colesta kerta kerralta enemmän ja rupesin kirjaimellisesti parkumaan bussissa kun luin hänen kuolleennsa ja meinasin saada sydänkohtauksen kun selvisi että hän olikin elossa, kun soitti Isabelille. Okei siis kirja oli sydämen pysäyttävä ja aivan ihana kuten edeltäjänsäkin! Rakastuin kirjasarjaan ja ja pakko sanoa että Maggie kirjoittaa parhaat alut ja loput. KIrjasarjalle nimittin.
Ookei.. eli alku oli mulle vähän töksähtelevä, mutta parani huomattavasti loppua kohden.
Aiempien arvioiden perusteella tarttui kirjastosta mukaan, ja yllätti silti positiivisesti! En edes muista koska olisin viimeksi joutunut laskemaan kirjan käsistäni koska en saanut naurua loppumaan. Huumori oli paikoitellen hyvin onnistunutta. ;) Kirjan eduksi on myös mainittava tapahtumien jouheva eteneminen, eli missään vaiheessa ei tuntunut siltä että olisi jääny liiaksi junnaamaan yhteen kohtaukseen. Jos jotain negatiivista pitää etsiä, niin sanottakoon että itseäni häiritsee luvattoman paljon se että Rufuksella on rastat.. Hyi olkoon! XD But maybe it's just me..
Idea on todella mielenkiintoinen, mutta toteutus ontuu. Kirja vaatisi joko älykkäämpää, huumorintajuisempaa tai edes rennompaa otetta. Juonen kehitys sortuu kliseisiin ja henkilöhahmot jäävät hyvin yksiulotteisiksi. Voisi suositella lapsille, muttei ehkä enää teini-ikäisille.
Suhtauduin hyvin ennakkoluuloisesti kyseiseen kirjaan, joka vaikutti huonolta harry potter -kopiolta. Kolme lasta, taikakoulu, maailma pitää pelastaa pahalta.... Yllätyin todella positiivisesti! Silkka viiden sivun lukeminen saa koukuttumaan. Mitä tämä oikein on, mitä tässä tapahtuu? Juoni lähtee kehittymään ehkä tarpeettoman hitaasti, mutta henkilöhahmot ovat särmikkäitä, monitahoisia ja mielenkiintoisia ja teksti nopealukuista. Loppua kohden lukijaa käännellään kuin vartaassa, en tiedä enää yhtään mitä odottaa sarjalta jatkossa. Paitsi lisää hämmentäviä käänteitä kiitos! Ainakin tämä ensimmäinen osa hakkaa kevyesti harry potterit. Taikajärjestelmä on ihan suht hyvin toteutettu. Pidän myös siitä, miten hyvä-paha asetelmaa keikutetaan niin, ettei ole enää ihan varma kenen puolella oikein olisi.
Kirja ylitti kirkkaasti odotukseni. Henkilöhahmot ovat raikkaita, uusia ja persoonallisia, ja tarinaa on paikoin vaikea arvata ennalta. Tyyli on hauskaa, rentoa ja nokkelaa. Mikäli kirjailija sortuu jossain kohtaa tarinaa tai hahmojen repliikkejä paatoksellisuuteen tai kliseisiin, niin hän pilkkaa kohta itseään päähenkilön repliikeillä. Unimaailma on toteutettu aika nokkelasti ja loogisesti ja istuu hyvin tarinaan. Pääasiassa kirja kuvaa vähän erilaisten nuorten koulunkäyntiä, uusioperheen elämää ja seurustelukuvioita. Nautin suuresti myös lempeästä pilkasta, jolla kirjassa suhtaudutaan romantiikkaan. Sai monet hyvät naurut!
Outolinnun pohjaidea on mielenkiintoinen, ja siksi tähän kirjaan tartuinkin. Mutta. Henkilöt jäävät pinnallisiksi ja mustavalkoisiksi, tapahtumat tuntuvat epäloogisilta ja etenkin päähenkilön luonne tuntuu muuttuvan yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin mitä hahmonkehittely olisi antanut ymmärtää. Eniten kirjassa harmittaa se, että sen idea yltää Suzanne Collinssin Nälkäpelille ja Ally Condien Tarkoitettu-sarjalle, mutta toteutus jää kauas. P.S. Myös loppu oli pettymys...
Tämä on todella hyvin kirjoitettu kirja, mutta selvästi lapsille suunnattu. Olisin nauttinut tämän lukemisesta eniten ehkä ala-asteikäisenä. Päähenkilö on välillä raivostuttavan sokea nenänsä edessä oleville tapahtumille ja lapsellisempi kuin mitä ikänsä edellyttäisi, mutta toisaalta, eikö monissa kirjoissa iät vähän falskaakin. Kuitenkin kirjan idea ja toteutus ovat loistavat: tarina suorastaan hengittää.
Tämäkin kirja oli mahtava! Mutta tämä ei ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Kirjaa lukiessani huomasin, että välillä ei kiinnostus meinannut riittää ja kirja oli joissakin kohdissa ehkä liian pitkäveteinen. Mutta juoni ja kuvaukset olivat taas kerran melkeimpä erinomaiset.
Hyvä kirja. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja etenkin Chiyokosta pidin. Olihan kirja tosin aika raaka, mutta sujuvaa ja hyvää tekstiä muuten. Loppu jäi koukuttavasti auki, joten jatkoa odotan innolla. Jaco ja Sarah olivat hyvä tiimi, samoin An Liu ja Chiyoko Takeda omalla merkillisellä tavallaan.
Kirja on ihan hyvää luettavaa, esimerkiksi ajankuluksi. Luen koko sarjan, kun kerran aloitin ja pientä mielenkiintoa kyllä kohdistuu tuohon sarjan päätösosaan. Nocholaksen ja kaksosten seikkailut ovat mielenkiintoista, mutta en juuri koskaan jaksaisi lukea Perenellen tapahtumista. Ne tuntuvat jotenkin niin tylsiltä. Suosittelen kaikille, jotka pitivät Kirjanvartijasta.
En juurikaan pitänyt kirjasta. Se oli milestäni aika tylsä ja juoni tuntui sekavalta. En varmaankaan lue seuraavia osia, en jäänyt odottamaan niitä.
Kirja oli mielestäni parempi kuin edelliset osat, mutta en välillä olisi jaksanut lukea ympäri Idrisiä tapahtuvia "kohtauksia". Jotenkin en vain aina pysynyt mukana, mitä tapahtui missäkin. Mutta loppu oli mielestäni erinomainen ja lisäpaljastukset Claryn ja Jacen sukulaisuuksista olivat mieluisia. Myös juoni oli ennalta-arvaamaton. Joitakin kohtauksia en olisi voinut millään uskoa todeksi, kun olin itse kuvitellut siihen kohtaan jotain muuta. Kirjailijan ratkaisut olivat kuitenkin parempia kuin omat olettamukseni. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka pitivät edellisistäkin osista.
Pidin enemmän Luukaupungista, mutta tämä ei todellakaan ollut huono. Päinvastoin. Pidin kirjasta paljon ja luin sen innolla. Harmittaa vain, että Clary ja Jace ovat sisarukset. Ties millainen romanssi syntyisi, jos he eivät olisikaan sukua toisilleen.
Todella hyvä kirja, jonka luin kerralla. Sitä ei vain voinut jättää kesken.
En juurikaan pitänyt kirjasta. Sen kerronta ei milestäni ollut kovin kiinnostavaa ja lukiessa tuntui siltä, että kahlasi kirjan läpi väkisin. Oli myös harmi, ettei todisteita ollut käännetty suomeksi. En siis jaksanut lukea niitä oikein kunnolla, kun en ihan kaikkea ymmärtänytkään. Suosittelen lukemaan ajankuluksi, silloin ihan viihdyttävä kirja.
Ensimmäinen osa oli mielestäni hieman parempi, mutta tämäkin oli hyvä. Odotan innolla, että seuraavat osat ilmestyisivät.
Kirja oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Juonenkäänteet olivat ennalta-arvaamattomia ja kerronta sujuvaa. Odotan innolla, että saisin seuraavan osan luettavakseni.
Pidin ehdottomasti kirjasta aivan yhtä paljo, kuin edellisistäkin osista. En tahtoisi ollenkaan palauttaa lainaamansa kirjaa kirjastoon vaan tahtoisin hypätä itse Gwendolynin ja Gideonin maailmaan, päästä aikamatkoille ja seurata kaikkia tapahtumia niiden keskipisteessä. On todella harmi, että sarja jäi trilogiaksi, mutta se oli paras trilogia, minkä olen lukenut. Siitä kiitos Kerstin Gierille. Suosittelen kaikille, jotka pitivät sarjan aiemmissakin osista.
Mielestäni Safiirinsini oli aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä ja ahmin tämänkin kirjan päivässä läpi. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku voi kirjoittaa näin hyviä kirjoja. Tekisi mieli vain lukea samaa kirjaa koko ajan, niin hyvä se oli.
Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, jotka koskaan olen lukenut! Olen lukenut Rubiininpunan nyt kolme kertaa ja nauran edelleen samoille hauskoille huumorinpätkille, jotka kirjaan on taitavasti sekoitettu. Gwendolyn on todella hyvä kertoja ja Gier on luonut juonen, joka pitää otteessaan kirjan loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät kirjoista, joissa on hieman huumoria ja rakkautta.
Vähän turhan pitkä, paikka paikoin jopa jaaritteleva, mutta muuna aikana ihan tunnelmallinen kirja. Hyvää kirjassa oli selkeästi kuvailu ja tunnelma. Romaani avautuu hitaasti - välillä tosiaan liiankin hitaasti. Joissain kohden hieman tuskastusti, kun kerrottiin lukijalle jo tuttuja asioita tai kun juoni muuttui ennalta arvattavaksi. Suurimmat ongelmat löytyvät noin puolivälin paikkeilla ja sen jälkeen. Kappale joka koostuu vain päähenkilön ja tämän tuttavien sähköpostiviesteistä on täysin turha ja sen yli voikin hyppiä aivan surutta ilman että menetti mitään. Samoin lemmenkuvailukohdat, kun päähenkilö sai vihdoinkin olla kahden salaperäisen Lucianinsa kanssa, muuttuivat nopeasti puuduttaviksi. Lopetus oli myös turhan ennalta arvattava. Mutta tosiaan tunnelmallinen kirja. Vähemmälläkin tunnelmoinnilla olisi varmaan pärjännyt, mutta kirjan yksityiskohtaisuus oli omalla tavallaan kiehtovaa.
Kirjan ulkonäöstä haluaisin sanoa sen verran, että mielestäni takakannen alkukirjainten eri fontit tekevät siitä hieman suttuisen näköisen (vaikka sitten kuvastavatkin Nickin ja Roddyn lukujen ensimmäistä kirjainta ja yhditävät sillä tapaa sisällön ja kannen). Muuten kirjan kannet ovat oikein kutsuvan näköiset. Kirjassa oli joissain kohdin melko yllättäviäkin juonenkäänteitä. Jotkut kohdat tuntuvat kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) hieman vaikeaselkoisilta ja monimutkaisilta. Kirjan loppu oli melko nopea, muihin kirjan tapahtumiin verrattaessa ja siihen olisi toivonut vielä hieman jatkotarinaa. Joskus myös tuntui, että kirjaan oli ängetty liikaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin melko hyvä ja suosittelen tätä muillekkin :)