Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Katsoin elokuvan ekaksi ja ostin kirjan kun se tuli. Kesti monta kuukautta kun avasin sen kunnolla ja luin sitä kunnolla, koska luulin tietäväni juonen,koska olin nähnyt elokuvan. Kaverini oli sanonut, että kirja on ihan erillainen kun elokuva. Totta joka sana. Kirja yllätti miut moneen kertaan miten erillainen se oli verrattuna elokuvaan ja se teki kirjasta upertuper kiinnostavan. Ajattelin eka että minun on vaikea lukea kirjaa josta tiedän jo juttuja kun on kattonut elokuvan ja lukenut englanniksi kirjan osa 2 vähän, mutta kirja oli siitä huolimatta hyvä. Hieman erillainen mutta jännittävä. Pidin kirjasta paljon. Se miten fiksuja teinit olivat ja se miten labyrintti oli hämmästyttävän upea juttu ja se miten kirjailia voi ikinä keksiä jotain niin nerokasta. Luin tämän 15 tunnissa ja en malttanut päästää sitä käsistäni. Thomas oli kiinnostava, vaikka hänellä ei ollut muistiansa, mikä hankaloitti ekaksi lukijan tarttumista päähenkilöön täysillä. Thomas oli kuitenkin ihana ja fiksu ja tämä lukija pitää fiksuista ihmisistä. Kirjailija oli luonut upeasti ja todellisesti juttuja ja reaktiot olivat niin todellisia siinä sekasorrossa.Vihaa,toivottumuutta,innostusta,pettymystä,sura,tuskaa,iloa ihan kaikki tuli aidosti esiin hahmoista. Teresa tai Theresa en muista oli hyvä tyyppi ja tykkäsin hänestä ja hänen ja Thomasin väisestä "yhteydestä". Kirjan loppu sai minut epäluuloiseksi ja sana "turvassa" ei kuulunut kirjaan, kun tietää että osia on 4 vielä jäljellä. Muutenkin koko loppu hämmensi minua toden teolla. Masensi myös se miten pahasti maailma oli kärsinyt ja ihmiskunta ja tartunta sai minut pahalle mielelle. Tää on toinen arvio jonka kirjotan, koska poistin vahongosa edellisen, joten vähemmän tekstiä tulee, mutta jos kaipaat jännittävää hämmentävää ja kirjaa joka pistää sut oikeen miettimään asioita niin kannattaa ehdottomasti lukea tämä.
Langennut enkeli - sarja on ollut nopeatempoista ja mielekästä luettavaa, tosin Hiljaisuus ei mielestäni kavunnut samalle tasolle aiempien osien kanssa. Välillä oli jopa hieman työlästä päästä kirjassa eteenpäin, mutta tapahtumien saadessa taas vauhtia alkoi lukeminenkin luistaa paremmin. Toivon Loppusoitolta mielenkiintoista ja hyvää lopetusta tarinalle.
Hieno kirja, kuuluu niihin kirjoihin/sarjoihin, joita ei voi lopettaa, ku on kerran alottanu. Harmi, et seuraavaa osaa pitää taas oottaa kauan, tätäki sai oottaa vuoden. :(
Pakko sanoa että tämä kirja yllätti minut täysin, ja vaikka ystäväni olivat kehuneet sitä hyväksi - en likimainkaan uskonuit sen olevan näion hyvä. Kirja tempaisi minut mukaansa, olin kuin olisin ollut yhtä kirjan kanssa, pystyin jopa kuvittelemaan mielessäni Ruen peitettynä kukkasilla, se oli kohta jossa itkin, siis ihan todella. Se oli niin liikuttavaa etten kehtaa edes ajatella. Tämä oli yksi harvoista kirjoista jossa liikutuin niin paljon. En säälinyt juuri kenenkään kohtaloa kirjassa, paitsi tietysti Ruen, mutta minua alkoi myös säälittää Caton kohtalo - en vain todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain on. Ennen kuin aloin itsekin kuvitella miltä tuntuisi jos kasa vainopistiäisiä hyökkäisi suorinta päätä kimppuuni, napsautin sormiani ja herätin itseni todellisuuteen. Kirja oli henkeäsalpaava, siis aivan upea, ja heti kun olin päässyt tämän kirjan loppuun oli pakko sännätä kirjastoon hakemaan kaksi seuraavaa osaa, sillä tämä oli yksinkertaisesti todella hyvä kirja, pääsee suorinta tietä Runsaudensarvelta huippukirjojen kärkilistalle. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka jaksavat kuunnella:)
Kirja oli hyvä, se minun on PAKKO myöntää. Tuntui, että meidän rakas vanha tuttu DomDaniel vaihtuu ja tilalle tulee Tertius Fume, joka ei ole yhtään sen juonikkaampi kuin DomDaniel aikoinaan. Mukava kirja, parempi kuin edellinen, sen sanon. Olin ensin silleen että mitä, mikä hemmetti on 'Vaelluskivi'? mutta sen jälkeen tilanne alkoi vähäsen olla selvempi. Tuntui, että Jenna, Beetle (joka on loistava hahmo, parempaa ei olekkaan), ja Semptimus tulivat vähän liiankin äkisti Foryxien talolle turvapaikasta, jopsta olivat ensin lähteneet, muta asialla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Kivi oli mukavaa vaihtelua koko sarjaan verrattuna, tykkäsin kovasti.
Tämä kirja oli runsain märin sekavampi kuin edelliset sarjan kirjat, mutta en aio valittaa, kirja oli ihan keskitasoa, parhaimpiin se ei kuitenkaan yllä. Marcellus Pye oli loistava hahmolisäys kirjaan, koska kaikki hahmot vain esittävät jotakin roolia - otetaan esimerkiksi vaikka Marcia - esittää koko ajan sitä samaa pitkäveteistä hahmoa joka ei muuksi muutu. Kirja oli keskitasolla, ei yhtään ylempänä tai alempana, mutta kärkilistojen huipulle se ei jaksanut kiivetä. En sano kirjaa huooksi, se vain ei ollut erityisen loistava kokonaisuus. Yllättäviä juonenkäänteitä olisi mielestäni saanut olla hieman enemmän, mutta kyllä se siitä. Suosittelen kaikille mahdollisille ihmisille, jotka edes harkistsevat tarttua kirjan kansiin ja avata ne.
Tämä kirja oli vähässä mielin huonompi kuin ensimmäinen, mutta ei tässäkään mitään valittamista tietenkään ole. Uusiin lempihahmoihini tuli vähäsen lisäystä, kuten Susipoika,ja Nicko. Tässä kirjassa oli enemmän yllättäviä juonenkäänteitä, enkä millään keksinyt mikä loppuratkaisu olisi, ennenkuin vasta viimeisillä sivuilla. Ihana kirja, muuta en voi sanoa.
En tietenkään voi antaa muuta kuin täydet, koska hirja on mukavan kevyttä luettavaa, ja kaikki hahmot ovat upeita. Erityisesti pidin Septimuksesta, Stanleysta ja Zelda-tädistä myös. Ihana kirja, kuuluu parhaimpiin mitä olen ikinä nähnyt. Suosittelen erityisen lämpimästi tätä kirjaa kaikille.
Kirja jatkaa samalla loistavalla tasolla kuin aiemmatkin osat. Mielestäni tämä osa oli hieman edellistä parempi. Kirja oli taas kerrassaan koukuttava ja se piti lukea melkein yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Viimein sain luettua tämänkin pikkutrilogian loppuun. Merkillinen erilaisia olentoja tursuava maailma esittelee maailmaansa aina navadeista krioneihin ja vedessä eläviin gashaneihin. On velhoja... ja eläimiksi muuttuvia ihmisiä. Vaikka tämä ei nyt suosikkeihin lukeudukaan niin on tässä maailmassa silti paljon mielenkiintoista luettavaa ja koettavaa. Tarina kulkee sopivalla tempolla eteenpäin ja pitää lukijansa otteessaan aina kaihoisille viimemetreille saakka. Dinja suuntaa matkansa kohti Ruususaarta epävarmana siitä, miten hän aikoo ratkaista vuosia kyteneen Lucindran kirouksen. Matka kirotuilla vesillä ei ole kuitenkaan helppo. Mukanaan hänellä on uskollinen Emron ja myrtsin oloinen Raug, joiden kanssa hän seikkailun aloitti ensimmäisessä kirjassa. Tähän taikamaailmaan uppoutuu kerralla ja se vie mukanaan. Melko kevyttä lukemista ja kyllä tämän seurassa aikansa viettää vaikkei se herätäkään suuria tunteita. Mielenkiintoinen trilogia.
Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi, mutta kyllä tämäkin aika koukuttva oli. Kirjassa tapahtui paljon asioita, mutta se oli kuitenkin omalla tavallaan silti selkeä. Kannattaa ehdottomasti lukea.
Mukaansatempaava kirja, johon jää herkästi koukkuun. Juoni on suhteellisen tyypillinen ja ennalta-arvattavissa, mutta ei tylsä. Mukava lukukokemus, vaikka ei ylläkään parhaimmistoon.
Hyvin erikoinen kirja, ja joistain kliseistä (koskien etenkin päähenkilöä) huolimatta oikein hyvä teos.
Valtaistuinpeli on pitkäveteisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Liikaa poliittista jargonia, liikaa "ah-niin-traagisia ja moniulotteisia" henkilöhahmoja - ja aivan liikaa sivuja. Yritin katsoa myös tv-sarjaa, ja sekin oli kuin Borgiat pahimmillaan: tappotylsä.
Inhottava ja ahdistava kirja. Pidin, mutta Pennyweren sanoin tämä todellakin oli vain "raapaisu pintaan", ja kirja olisi voinut olla pidempi. Jos tykkää tästä, vähän vielä rajumpaa menoa tarjoaa saman kirjailijan kirja Molemmin jaloin.
Ehdottomasti loistava kirja. Valitsin kirjan kannen perusteella ja se tosiaan kannatti. Kirja koukutti jo heti alusta alkaen ja sitä oli vaikea jättää kesken. Suosittelen!
Hmm..mielenkiintoista. Kirja herätti minussa aika ristiriitaisia tuntemuksia. Unimaailma oli kirjoitettu hyvin, niin että typerämpikin hahmottaisi sen. Vaikka kirjailija mainitsi itse kirjassa kliseensä, niin olihan niitä vähän ärsyttävä lukea. Kirja oli erilainen, mutta samalla tuli tunne että olen lukenut jo samankaltaista tekstiä useammankin kerran aiemmin. Päähenkilön mietteet oli kylläkin vangittu todella hyvin, siitä plussaa. Nautittava lukukokemus.
Chris Riddellin "Ada Gootti ja hiiren haamu" (Gummerus, 2015) on lapsille suunnattu fantasiaromaani, jonka nimen voinee piirtää samaan kummalliseen sukupuuhun kuin Addams Familyn ja Emily the Strangenkin. En kamalasti jaksanut innostua lukemastani. Suurimmaksi ongelmaksi kohdallani taisi muodostua juonen mitäänsanomattomuus, sillä tarinaa tunnuttiin kannattelevan eteenpäin sillä, että näyttämölle marssitettiin uusia ja entistä oudompia hahmoja. Lisäksi kohderyhmä tuntui olevan kirjailijalta hieman hakusessa; myönnän hymyilleeni useammalle intertekstuaaliselle viittaukselle, mutta veikkaanpa, ettei kovin moni alakoululainen tunne erityisen hyvin 1800-luvun kirjallisuutta (mukavaa tietysti, ettei lastenkirjallisuudessa aina mennä sieltä mistä aita on matalin). Chris Riddell on haastattelussa todennut ihailevansa John Tennielia, ja kieltämättä kirjan runsaassa kuvituksessa onkin löydettävissä vaikutteita hänen töistään.
En sanoisi, että oli sattumaa kun tartuin tähän kirjaan, sillä olen lukenut Thompsonin teoksen Yön eläjä ja pidin hänen kirjoitustyylistään. Tämä teos on ennen Yön eläjää julkaistu kirja minkä vuoksi saatoin huomata kirjoitustyylissä parantamisen varaa. Kirjassa esiintyvät hahmot ovat mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia. Halusin ahmia tietoa heistä. Myös ympäristö on mielenkiintoinen ja hyvin kuvattu. Itselleni aihe oli tärkeä, sillä olen kiinnostunut keijuista, en niinkään Irlannista. Idea oli kiitettävä ja hyvin toteutettu. Jostain syystä myös toivon, että kirjan jatko-osat olisi suomennettu. En tiedä johtuuko se ihanista hahmoista vaiko kirjan juonesta. Kirja ei ole yksi niistä parhaista mitä olen lukenut, mutta ei se myöskään huonoimpiin kuulu. Olen iloinen, että päätin tarttua tähän kirjaan. Suosittelen, varsinkin jos haluat helppolukuista ja nopeasti luettavaa tekstiä!
Valitsin kirjan kannen perusteella. Alku oli mielestäni aika pitkäveteinen. Loppua kohden kirja kyllä muuttui paremmaksi ja jopa koukuttavaksi.
Ihan luettava kirja. Sopiva kevyeksi välilukemiseksi. Kirja oli omalla tavallaan jopa hieman sekava, mutta samalla kuitenkin selkeä. Kirja sopii hyvin vähän nuoremmille lukijoille.
Otin kesän lukuprojektiksi Harry Potterit. Olen kuullut niistä niin paljon hyvää ja ollut sarjasta tehdyn elokuvan juurilla –siellä missä ne kuvattiin. Joten ajattelin, että olisi aika sivistää itseäni ja lukea jo melkein klassikoksi tullut sarja. Voin sanoa, että en pettynyt. Sarja ylitti odotukseni lentäen. Viimeinen osa oli ehdottomasti yksi sarjan parhaista osista. Pidin siitä, että vanhoista hahmoista paljastui uusia puolia ja siitä kuinka sain Harryn kanssa kokea millaista on todellisessa velhomaailmassa eikä vain Tylypahkassa. Myös loppuun laitettu pätkä tulevaisuudesta oli oikein miellyttävä. En voi mitenkään kirjoittaa tähän kuinka mahtava lukukokemus tämä kirja ja sen ohella koko sarja on ollut. Suosittelen ehdottomasti, että luet koko sarjan. Harry Potter on yksi monisävyisimmistä ja parhaiten tehdyistä sarjoista mihin olen elämässäni törmännyt. J.K Rowling on kehittynyt hirvittävästi kirjailijana tämän sarjan aikana. Teksti on ollut alusta asti todella helppolukuista, kevyttä ja tunteita herättävää. Suosittelen lämpimästi!
Aluksi vaikutti tosi hyvältä mut petyin hieman. Kirja ei ollut niin hyvä kuin luulin, mutta ihan ok silti.
Tosi hyvä kirja ja huumoria on myös. Alku vaan oli vähän tylsä mut tosi hyvä krija kuiteski