Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Haukansilmä ylitti odotukseni täydellisesti! Siitä kun luin edelliset osat on kulunut jo hetki, joten aluksi oli vaikeaa päästä mukaan tämän aikakauden elämään. Kuitenkin kun minulla oli aikaa lukea ajattelin, että lukisin nyt, vaikka vaikealta tuntuu. Laitoin myös tunnin ajaksi musiikkia soimaan taustalle. Kun minulle tuli tekstiviesti tajusin, että musiikki oli loppunut jo aikoja sitten. Teksti oli todella helposti luettavaa mikä oli ihanaa! Nyt ymmärrän kuinka vaikeasti luettavia ovat ne kirjat mitä luin hetki sitten. Teksti vain kulki sormieni lävitse ja sitten kirja olikin jo loppunut! Uusi henkilö Kaiku oli aivan ihana! Tykkäsin seurailla sen seikkailua Pirran, Hylaksen ja Täystuhon kanssa. Olin myös positiivisesti yllättynyt kun Täystuho ei jäänyt pois tästä osasta kirjaa. Oli hienoa, että hahmot olivat kehittyneet ja heistä oli tullut vanhempia. Odotan innolla seuraavaa osaa. Suosittelen!
Muukalainen on loistava kirja. Juoni on erilainen (ainakin oma kirjahyllyn kirjoista) ja hyvä. Pidin todella paljon Clairesta ja Jamiesta. He olivat ihana pari ja Jamie on yksi kaikkien aikojen parhaista kirjojen mieshahmoista. Ja yllättävää kyllä, kirja ei tuntunut ylipitkältä, vaikka se onkin yli 800 sivuinen järkäle. Pidin kirjan väkivalta- ja seksikohtauksista. Ne olivat niin todentuntuisia, että sain sairasta mielihyvää lukiessani niitä. Odotan innolla, että saan käsiini sarjan toisen osan.
Yllättävän hyvä kirja, mutta ei nyt sentään mestariteos. Loppuvaiheesa kirja oli hyvinkin koukuttava. Omalla tavallaan mukaansa tempaava kirjoitustyyli. Suosittelen!
Azkabanin vanki on ehdottomasti yksi parhaimpia Potter-kirjoja! Muistan edelleen sen mahtavan tunteen, kun luin tätä ensimmäistä kertaa. Lopussa piti vain haukkoa henkeä. Kirjassa esiintyy paljon uusia ihania hahmoja: Lupin, Sirius ja tietysti Hiinokka. Harryn vanhemmista opitaan lisää ja aletaan saada enemmän vihiä miksi Kalkaros vihaa Harryn isää niin pajon. Pottereissa on parasta juuri se, että joka kirjassa oppii jotai uutta taikamaailmasta. Tutustuu uusiin taikavempeleisiin, loitsuihin, hahmoihin ja otuksiin. Kertaakaan ei käy aika tylsäksi Potterien seurassa.
Stephen Kingin yksi arvostetuimmista teoksista. Pitkään meni ennenkuin pääsin kirjan lukemaan, koska sitä oli niin vaikea saada käsiin. Ilmeisesti kovakantisena kirja on harvinainen. Tämä on toinen yli tuhat sivuinen kirja, jonka olen Kingiltä lukenut ja samalla myöskin se ns. hitaammin alkava. Kuvun Alla oli ensimmäiseltä sivulta lähtien todella mukaansatempaava, kun taas Se alkoi vähän laiskemmin. Aluksi tuntui, että eri vuosiluvut ja eri tapahtumat tuntuivat jotenkin vaikealta seurata, mutta viimein kun kirja lähti käyntiin Se kyllä täytti odotukset. Sen kummemmin juoneen pureutumatta sanoisin, että juoni oli loistava. Kingin parhaimmistoa ja tarina kasvoi hienosti loistavasti kirjoitettuun loppuun asti. Kirjan henkilöt (luuserit) olivat kaikki mielenkiintoisia ja jokaisella oli oma persoonansa. Heidän kohtalostaan todella välitti kirjan edetessä. Bonuspisteet Henry Bowersille, joka oli yksi Kingin kirjojen K***PÄISIMPIÄ hahmoja! En ehkä suosittelisi tätä kirjaa ensimmäiseksi luettavaksi Kingiksi, koska kuten edellä mainitsin, eri henkilöt, vuosiluvut jne. saattavat käydä suhteellisen työlääksi lukea. Hieno kirja hienolta kirjailijalta! Highly Recommended! 4/5
Mielestäni hyvä kirja. Jos tykkää sarjan aiemmasta osasta, suosittelen. Helliconian kesä sisältää enemmän "draamaa" ja juonenkäänteitä kuin kevät, josta minä ainakin pidin. Kesä käsittelee myös laajemmin Helliconian eri paikkoja, joka on plussaa. Täytyy kyllä silti myöntää että tää sarja osaa olla välilä vähän ns.hidas, mutta ei se lukukokemusta (ainakaan minun kohdallani) haittaa.
Kerrassaan mahtava uusi kirja, tarina ja maailma. Pohjoismainen karuus yhdistettynä uskottavaan kuvitteellisen Yrminmaahan. Jotenkin tästä vain sai ihan äärettömän hyvät vibat! Kiehtovaa kerrontaa aikuiseen makuun, poliittista juonittelua ja jännitystä. Odotan jatkoa innolla!
Ensimmäinen kirja ei jättänyt erityistä jälkeä, mutta pidin siitä ja luin sitten tämänkin. Se oli viisas päätös.Kirjan edetessä rakastuin syvästi Marcukseen ja Nathaniin. Silti loppu oli sairaalla tavalla loistava ja niin odotan hyvin paljon seuraavaa kirjaa.
Fitzpatrick ei petä koskaan! Viimeinen osa on ehdottomasti sarjan parhaita osia! Se vetäisen sinut mukaan aivan eri tunnelmiin kuin muissa kirjoissa. Becca on mahtava kirjailija hän osaa vangita lukijansa tavalla mikä on melkein ennen kuulumatonta. Hän säilyttää mielenkiinnon lukukokemuksen ajan, alusta loppuun. Tässä osassa saimme tutustua uusiin henkilöihin ja myös huomata uusia puolia vanhoista. Muitakin salaisuuksia paljastui, jotkut olivat hämmentäviä, toiset koukuttavia. En voi uskoa, että tämä oli sarjan viimeinen osa lukisin niin mieluusti lisää Norasta ja Patchista. Toivon, että joskus tulevaisuudessa saan vielä lukea Fitzpartrickia. Suosittelen ehdottomasti!
Taas luettu yksi kirja. Yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen osa. Teresa oli outo ja pidin ehkä hieman enemmän ekasta osasta, vaikka tämäkin oli hyvä. Rakastuin Brendaan ja jätin Teresa kuvitelmat kauas pois. Minho ja Newt ovat ehdottomasti lemppareitani . Ei nyt tule kaikkia juttuja mieleen muutakun että tämä on hyvä kirja että pidin siitä vaikka juoni ei mennyt niin sulavasti kun ekassa. Luin tämän kirjan siis enkuksi aikoja sitten enkä ole lukenut suomennista mutta jaa...
Tämä nousi ihan kirjojen kärkeen. Se ei junnannut niinkuin ekassa osassa vähän. Se sujui sulavasti ja kivasti. En saa Nathanista tarpeekseni ja hänen havaintonsa ja impulssiivisuus ja kaikki tekee hänestä liian kiinnostavan. Pidin myös että Marcus tuli hyvin esiin. Uuden tyypit olivat todella mukavaa lisää. Annalise on aina ollut liian kiltti ja ärsyttävä minun makuuni ja olin iloinen siitä että Nathan oli "vihainen" hänelle lopussa. Minä en ikinä tykännyt tuosta parista vaan shippaan täysillä Nabrielia koska Gabriel nyt tuntuu aidommalta ja paremmalta. Kirja saa ajattelemaan yhtä sun toista ja ei todellakaan ole tylsä. Pidin tarinasta todella paljon. Paljon parempi kuin eka osa ja se oli tosi hyvä. Eniten minua viehättää tämä synkkyys ja kaikki miten voimakkaasti tunteet ja kaikki mahdolliset jutut tulee esiin. Kirjailija ei kaunistele hirveästi asioita. Loppu oli aika yllättävä ja surullinen ja teki mieli heittää kirja seinää ja paiskaa yksi narttu seinään ja hakata se tohjoksi vaikka tavallaan ymmärrän häntä. Käy sääliksi Nathania. Seuraavaa kirjaa odotellessa ja Nathanin kykyjä. Pidän tästä sarjasta enemmän kun odotin eli aivan liikaa.
Pidän, pidän, pidän. Rakastan kirja-sarjan hahmoja, mutta ykköseksi on tietenkin noussut Crepsley. Näin elokuvan ensimmäisestä ja toisesta kirjasta ja pakko sanoa, että surkea oli.
Okei, siis olen lukenut koko sarjan tavalisina kirjoina ja pitänyt aivan liian paljon ja nyt mangassa piirtäjä on näyttänyt meille näkemyksensä vampyyrimaailmasta, johon Drren joutuu. Rakastan tätä manga-versiota!
Pidin kirjasta aivan älyttömästi! Luin sen hujahduksessa ja olin mukana alusta alkaen loppuun asti, Pidin! Katsoin heti luettuani kirjan The maze runner-elokuvan ja pidin siitäkin. Näyttelijät olivan hyvät ja vaikka juonessa olikin joitakin muutoskohtia oli se silti kinnostava.
Alku oli hieman outo. Se sai minut paiskaamaan kannen kiinni ja avaamaan sen vasta sillon kun olin kipeä. Lukijat. Lukekaa se alku vaikka kipeet tekis. Tylsimmätkin kohdat tuntuivat kiinnostavilta varmaan koska päähenkilö on liian kiinnostava. Pidin taas tästäkin. Synkkä, mutta kiinnostava. Nathan oli todella kiinnostava henkilö, koska hän oli nin arvaamaton ja no syitä on monta. Markus herätti minussa ristiriitaisia tunteita lukiessani kirjaa. - Markus ei ole hyvä. Nathan tulee pettymään pahasti - Markus on semihyvä ja yrittää vain paeta metsästäjiä Markus oli jotain siltä väliltä. Tämä noita juttu oli ihan erillainen kunmuut noitakirjat. Annalise on outo ja arvaamaton ja en syty tälle romanssille. Enemmän sytyn Gabrielille :D Mec jotain en muista miten kirjotettiin oli tosi ärsyttävä. Tykkäsin Celiasta enemmän kuin odotin. Loppu oli hämmentävä ja odotin innolla että Nathan saa kykynsä. Loppui ihan kivasti ja pääsin suoraan käsiksi Puoliksi-Villliin kos se oli minulle ostettu jo nimpparilahjaksi. Pidin!!!!
Odotkukset ei kyllä ollleet hirveän korkealla, mutta lukemisen arvoinen se oli. Evien alkoi jo vähän kyllästyttää. Siis se että hänen ongelmia on niin paljon ja niin edespäin. Jotkut jutut oli hieman ennaltaarvattavia, mutta se nyt ei yllätäkkään. Keijut olivat jänniä ja muistuttaa minua Varjojen Kaupunkien haltijoista yllätys yllätys. Tästä arvostelusta ei tule pitkä, mutta jos on tylsää niin kivaa lukemista.
Voi että että pidin tästä kirjasta! Jacinda oli mun mielestä tosi kiinnostava ja Will omgg huh. Odotkuksia ei ollut mutta takakannen tai "tiedon"( mitä nyt sain ennenkn aloin lukea) perusteella olin ettinyt kirjaa hulluna ja löysin sen kirjastoauton perimmäisestä nurkasta. Luin sen tosi nopeasti ja tää oli jotenkin tosi koskettava ja ärsyttää kaikki maailman kusipäät tässä. Tamra oli MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN VARSINKIN KUN SE EI TIENNYT MITÄÄN vaikka kyllä säälin sitäkin. Tykkäsin todella, koska romanssit uppoo aina minuun. Loppu oli ehkä vääähän ennalta-arvattava mut lukemisen arvonen. Ärsyttävä loppu kyllä. Miten luen seuraavan jos en tiiä iten Wilillä menee?
Stephen King on sijoittanut tarinansa yllättäen Maineen, mutta tällä kertaa emme saa päähenkilöksemme juoppoa kirjailijaa, vaan lääkärin, joka muuttaa perheineen uuteen kaupunkiin. Siinä missä King on usein onnistunut kuvaamaan lapsia (Ruumis, Hohto, Pedon sydän...) tämän kirjan kohdalla en antaisi kymppiä. Louis Creed itse on ihan okei, mutta muu perhe ei juuri sympatiaa kerää. Tätä asiaa hieman pelastaa perheen naapurissa asuva vanha ukko Jud, josta pidin. Se, pelottaako jokin kirja, on hyvin yksilökohtaista. Uinu, uinu lemmikkini ei mielestäni ollut erityisen pelottava. Jännitystä söi kirjan ennalta-arvattavuus. Viimeisilläkään sivuilla tapahtumat eivät olleet erityisen kauhistuttavia, vaikkakin makaabereja. Kirja kuvaa myös mielen murtumista, joka mielestäni tapahtuu vähän turhan nopeasti ollakseen uskottavaa. Ei sillä, että olisin välttämättä halunnut lukea tätä kirjaa pitempään. Yhtäkaikki, Uinu, uinu lemmikkini on silti viihdyttävä ja vetävästi kirjoitettu teos, jonka maailmaan on helppo uppoutua ja todella nähdä asiat mielessään. En siis millään tavalla kadu tätä lukukokemusta, vaikka kirja ei lempparehin lukedukaan.
Ennen kuin kerron jotain kirjasta minun on taputettava kirjailijalle siitä, että hän osaa aloittaa kirjan oikealla tavalla: kiinnostavasti (en voinut päästää kirjaa käsistäni), jättämättä turhia rakoja kirjan alkuun/jatkamalla samasta kohtaa mihin jäätiin(tuntuu kuin koko sarja tähän mennessä olisi ollut samaa kirjaa), olemalla heti oma itsensä (jotkut kirjailijat pelleilevät jotain kirjojen alussa). Tässä kirjassa kaikki äsken mainitut toteutuivat, mutta voin myös todeta, että kirjan alku oli jopa koukuttavampi kuin loppu. Tai no, tietysti vietin viimeiset luvut nenä kirjassa kiinni, mutta tarkoitan siis, että puolen välin jälkeen lukeminen olikin satunnaista, eikä sitä tapahtunut joka päiväisesti. (Voihan se toki johtua kiireistä) Pidin ehdottomasti siitä, että tässä osassa Nora ei ollut niin omistushaluinen vaan enemminkin avoin. Hän oli selvästi hiukan aikuistunut. Joka tapauksessa kirja oli aivan mahtava! Suosittelen, mutta luethan ensin edelliset osat!
Ihan hyvä kirja. Paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Kirjan alku on hieman pitkäveteinen, mutta loppua kohden alkaa kyllä tapahtua. Kannattaa lukea, jos on lukenut ensimmäisen osan. Aion lukea kyllä seuraavankin osan, vaikka sarja ei kyllä suosikkeihini kuulukaan.
Tämä kirja on todellakin positiivisuutta täynnä. Ihmiskunta on onnistunut voittamaan ilmastonmuutoksen ja ikkuna universumiin on avoinna. Internetistä ja sen valvontakoneistosta on kehittynyt jotain positiivista. Muutenkin nykyajan orastavia teknologioita ekstrapoloidaan kauas tulevaisuuteen ja pohditaan millaisia sovellutuksia niillä voisi olla. Kaiken kaikkiaan teknologia on hyvin keskeisessä osassa tätä kirjaa. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka ole lukenut Reynoldsilta. Kirja alkaa hitaasti ja kirjan maailmaa kuvaillaan melko paljon alkusivuilla. Noin 200 sivun jälkeen kirja imaisee mukaansa ja juoni alkaa vetämään. Kirjan loppuosassa on mieltä kutkuttava käänne, joka ei jätä loppua tylsäksi. Toinen osa on pakko lukea. 4/5