Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Huonompi kuin edellinen kirja, mutta lukemisen arvoinen. Jack oli outo lisäys ja epäilykseni koko keiju juttuun ärsytti.Len oli etäisempi,koska hän oli siellä hiton yliopistossa. Hyvä kirja ei muuta sanottavaa. Juoni oli outo ja koko tyhjiö juttu hämmensi koko ajan enemmän. Tässä tällänen lyhyt arvio.
Twilight oli niitä ekoja sarjoja joita luin. Palvoin sitä mutta parin vuoden päästä en voinut sietää koko sarjaa. Yökk. Bella Swan ja Edward. Romanssi vaikuttaa ekaksi söpölltä ja kaikkea, mutta sittenkun luet epäilystä niin aivasi räjähtää jos shippaat Bellaa ja Jacobia. Sitten Aamunkoin jälkeen pidät vaan Jacobista ja laumasta ja Renesmeestä. Ainoa syy miksi luin kirjaa olivat he ja erikoisvoimat jotka kiinnostivat minua. Ne jotka rakastaa mahdotonta kolmiodraamaa ja Bellaa joka haluaa olla verenimijä niin kipeesti niin voi rakastaa tätä, mutta en minä. Selitän mielipiteeni varmaan jyrkästi, mutta näin se vain on. Kirjasarja olisi hyvä ilman tyhmää kolmiodraamaa ja ärsyttävää rakkaustarinaa ja Edward ei edes tunne hirveän todelliselta hahmolta. Kaikki muut kirjassa ja kirjasarjassa oli iha jees. Sytyin tälle kirjalle mutta roihu paloi loppuun ja tuhkat pyyhittiin pois ja jäi vaan musta läntti. Loppu oli muurenkin laimea ja ainoa hyvä asia oli se että Jacob ja Renesmee päätyvät kai yhteen. Sanon vaan että kirjasarja on lukioille suuri pettymys ainakin minulle se oli kun nyt sitä lukee.
Luukaupunki oli parempi, mutta Cassandra Claren kirjat ovat minun Top 3 listallani. Kirjotan tätä arviota silloin kun olen lukenut koko kirjasarjan kolmesti ainakin, joten se voi vaikuttaa arviooni. Taas loistava kirja luettu vaikka tosin kolmannetta kertaa. Jace ja Claryn tuskaa oli jännää seurata ja heidän kiintymistä, sekä kuinka paljon he välittävät toisistaan. Simonin vampyyri juttu oli surullistra, mutta se liitti Simonin varjomaailmaan pysyvästi, mikä on silleen hyvä asia. Claryn ja Jacen kyvyt olivat hämmästyttävä. Imogen Herondale oli todella ärsyttävä, mutta se miten hän pelasti Jacen oli sankarillista ja se tieto, että oli kantanut kaunaa Jacelle/Valentinelle olikin turhaa (tiedät mitä tarkotan jos olet lukenut kolmosen) Idris niinkui voin kuvitella on varmaan todella kaunis ja tärkeä kaupunki varjometsästäjille. Se miten Jace komentaa Clarya oli ärsyttävää ja Sebastian oli outo lisäys. Juoni oli kiva ja pidin Maiasta heti. Taas upeata työtä Clarelta! Jace <333333333
Jep. Hyvä kirja. Ei niin mullistava, mutta tykkäsin. Aria ei olut enää niin nynny. Hunter oli outo ja etäinen tässä kirjassa. Nousin shippaamaan Turkia ihan kybällä. Romantiikkaa tässä ei ollut niin paljoon kuin edellisessä ja se oli pettymys. Loppu oli hämmentävä. Niihän ne aina on. Odotan innolla seuraavaa osaa. Arian loppu juttu eli se kun hän syö sen sydämen oli ällöttävää ja meni jotenkin yli se että hänelläoli jotain ihme voimia. Sota on aina rankkaa ja outoa aikaa, mutta kirjoittaja on luonut kirjan ihan hyvin. Lukemisen arvoinen ja pidin siitä. Ei ylittänyt tai alittanut edeltäjäänsä.
Odotukseni olivat ehkä vähän liian korkealla, mutta Olympoksen veri kruunasi sarjan kivasti. Juoni meni ihan kivasti ja opin tykkäämään Hazelista enemmän. Normaalisti arvioni ovat pitkiä, mutta tässä ei ole muuta sanottavaa että kirja oli hyvä. Tulen aina rkastamaan tätä sarjaa ja pysyy Top 3 listassa. Rick on taas tehnyt mahtavaa työtä ja harmittaa,etä sarja loppuu tähän. Leo ja Calypso saivat onnellisen lopun samoin Nico ja kaikki muutkin. Hyvästit tälle sarjalle ja uusia kirjoja lukemaan!
Juu. Taas kirja josta pidin. Surullisinta oli se ettei Annabethiä ollut Percyn rinnalla. Tämä sarja on lähellä sydäntäni ja olen lukenut sarjan ainakin 5 kertaa. Titaanien kirous ei ole lempparini tässä sarjassa mutta tottakai minä pidän siitä. Rick osaa kirjoittaa niin hauskasti kirjoja, että nauran aina pienille vitseille. Thalia oli aluksi ärsyttävä, mutta muuttui kivemmaksi. Zoe oli kiva lisäys ja rakastuin heti Metsästäjiin ja Artemiin. Jumalat ja nykymaailma on taas mukavasti sujautettu tähän kirjaan. Loppu jäi ärsyttämään kyllä vähän
Paras kaikista Eoin Colferin kirjoista. Päähenkilö on juuri sopiva tälläiseen tarinaan. Kirja piti koko ajan otteessaan ja sitä ei malttanut laskea käsistään.
Oi miten paljon pidin tästä kirjasta. Olin ihan innoissasni ku tämä ilmestyi ja ostin sen heti kirjakaupasta. Sinitähden elämä oli tiivistetty yhteen kirjaan ja yllätyin miten vanha Sinitähti oli. Tärkeät hahmot olivat pieniä ja harmittaa kun suurin osa Myrskyklaanin kissoista oli kuollut ennen Villiin luontoon alkua. Ohdakekynsi raivostutti minua sanoin kuvaamaomasti. Eniten minä pidin Tammisydämestä. Vaikea kirjoittaa arviota kun on lukenut kirjan aikoja sitten, mutta pääasia on se että kirja on ihana ja loistava!
Katsoin elokuvan ekaksi ja ostin kirjan kun se tuli. Kesti monta kuukautta kun avasin sen kunnolla ja luin sitä kunnolla, koska luulin tietäväni juonen,koska olin nähnyt elokuvan. Kaverini oli sanonut, että kirja on ihan erillainen kun elokuva. Totta joka sana. Kirja yllätti miut moneen kertaan miten erillainen se oli verrattuna elokuvaan ja se teki kirjasta upertuper kiinnostavan. Ajattelin eka että minun on vaikea lukea kirjaa josta tiedän jo juttuja kun on kattonut elokuvan ja lukenut englanniksi kirjan osa 2 vähän, mutta kirja oli siitä huolimatta hyvä. Hieman erillainen mutta jännittävä. Pidin kirjasta paljon. Se miten fiksuja teinit olivat ja se miten labyrintti oli hämmästyttävän upea juttu ja se miten kirjailia voi ikinä keksiä jotain niin nerokasta. Luin tämän 15 tunnissa ja en malttanut päästää sitä käsistäni. Thomas oli kiinnostava, vaikka hänellä ei ollut muistiansa, mikä hankaloitti ekaksi lukijan tarttumista päähenkilöön täysillä. Thomas oli kuitenkin ihana ja fiksu ja tämä lukija pitää fiksuista ihmisistä. Kirjailija oli luonut upeasti ja todellisesti juttuja ja reaktiot olivat niin todellisia siinä sekasorrossa.Vihaa,toivottumuutta,innostusta,pettymystä,sura,tuskaa,iloa ihan kaikki tuli aidosti esiin hahmoista. Teresa tai Theresa en muista oli hyvä tyyppi ja tykkäsin hänestä ja hänen ja Thomasin väisestä "yhteydestä". Kirjan loppu sai minut epäluuloiseksi ja sana "turvassa" ei kuulunut kirjaan, kun tietää että osia on 4 vielä jäljellä. Muutenkin koko loppu hämmensi minua toden teolla. Masensi myös se miten pahasti maailma oli kärsinyt ja ihmiskunta ja tartunta sai minut pahalle mielelle. Tää on toinen arvio jonka kirjotan, koska poistin vahongosa edellisen, joten vähemmän tekstiä tulee, mutta jos kaipaat jännittävää hämmentävää ja kirjaa joka pistää sut oikeen miettimään asioita niin kannattaa ehdottomasti lukea tämä.
Langennut enkeli - sarja on ollut nopeatempoista ja mielekästä luettavaa, tosin Hiljaisuus ei mielestäni kavunnut samalle tasolle aiempien osien kanssa. Välillä oli jopa hieman työlästä päästä kirjassa eteenpäin, mutta tapahtumien saadessa taas vauhtia alkoi lukeminenkin luistaa paremmin. Toivon Loppusoitolta mielenkiintoista ja hyvää lopetusta tarinalle.
Hieno kirja, kuuluu niihin kirjoihin/sarjoihin, joita ei voi lopettaa, ku on kerran alottanu. Harmi, et seuraavaa osaa pitää taas oottaa kauan, tätäki sai oottaa vuoden. :(
Pakko sanoa että tämä kirja yllätti minut täysin, ja vaikka ystäväni olivat kehuneet sitä hyväksi - en likimainkaan uskonuit sen olevan näion hyvä. Kirja tempaisi minut mukaansa, olin kuin olisin ollut yhtä kirjan kanssa, pystyin jopa kuvittelemaan mielessäni Ruen peitettynä kukkasilla, se oli kohta jossa itkin, siis ihan todella. Se oli niin liikuttavaa etten kehtaa edes ajatella. Tämä oli yksi harvoista kirjoista jossa liikutuin niin paljon. En säälinyt juuri kenenkään kohtaloa kirjassa, paitsi tietysti Ruen, mutta minua alkoi myös säälittää Caton kohtalo - en vain todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain on. Ennen kuin aloin itsekin kuvitella miltä tuntuisi jos kasa vainopistiäisiä hyökkäisi suorinta päätä kimppuuni, napsautin sormiani ja herätin itseni todellisuuteen. Kirja oli henkeäsalpaava, siis aivan upea, ja heti kun olin päässyt tämän kirjan loppuun oli pakko sännätä kirjastoon hakemaan kaksi seuraavaa osaa, sillä tämä oli yksinkertaisesti todella hyvä kirja, pääsee suorinta tietä Runsaudensarvelta huippukirjojen kärkilistalle. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka jaksavat kuunnella:)
Kirja oli hyvä, se minun on PAKKO myöntää. Tuntui, että meidän rakas vanha tuttu DomDaniel vaihtuu ja tilalle tulee Tertius Fume, joka ei ole yhtään sen juonikkaampi kuin DomDaniel aikoinaan. Mukava kirja, parempi kuin edellinen, sen sanon. Olin ensin silleen että mitä, mikä hemmetti on 'Vaelluskivi'? mutta sen jälkeen tilanne alkoi vähäsen olla selvempi. Tuntui, että Jenna, Beetle (joka on loistava hahmo, parempaa ei olekkaan), ja Semptimus tulivat vähän liiankin äkisti Foryxien talolle turvapaikasta, jopsta olivat ensin lähteneet, muta asialla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Kivi oli mukavaa vaihtelua koko sarjaan verrattuna, tykkäsin kovasti.
Tämä kirja oli runsain märin sekavampi kuin edelliset sarjan kirjat, mutta en aio valittaa, kirja oli ihan keskitasoa, parhaimpiin se ei kuitenkaan yllä. Marcellus Pye oli loistava hahmolisäys kirjaan, koska kaikki hahmot vain esittävät jotakin roolia - otetaan esimerkiksi vaikka Marcia - esittää koko ajan sitä samaa pitkäveteistä hahmoa joka ei muuksi muutu. Kirja oli keskitasolla, ei yhtään ylempänä tai alempana, mutta kärkilistojen huipulle se ei jaksanut kiivetä. En sano kirjaa huooksi, se vain ei ollut erityisen loistava kokonaisuus. Yllättäviä juonenkäänteitä olisi mielestäni saanut olla hieman enemmän, mutta kyllä se siitä. Suosittelen kaikille mahdollisille ihmisille, jotka edes harkistsevat tarttua kirjan kansiin ja avata ne.
Tämä kirja oli vähässä mielin huonompi kuin ensimmäinen, mutta ei tässäkään mitään valittamista tietenkään ole. Uusiin lempihahmoihini tuli vähäsen lisäystä, kuten Susipoika,ja Nicko. Tässä kirjassa oli enemmän yllättäviä juonenkäänteitä, enkä millään keksinyt mikä loppuratkaisu olisi, ennenkuin vasta viimeisillä sivuilla. Ihana kirja, muuta en voi sanoa.
En tietenkään voi antaa muuta kuin täydet, koska hirja on mukavan kevyttä luettavaa, ja kaikki hahmot ovat upeita. Erityisesti pidin Septimuksesta, Stanleysta ja Zelda-tädistä myös. Ihana kirja, kuuluu parhaimpiin mitä olen ikinä nähnyt. Suosittelen erityisen lämpimästi tätä kirjaa kaikille.
Kirja jatkaa samalla loistavalla tasolla kuin aiemmatkin osat. Mielestäni tämä osa oli hieman edellistä parempi. Kirja oli taas kerrassaan koukuttava ja se piti lukea melkein yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Viimein sain luettua tämänkin pikkutrilogian loppuun. Merkillinen erilaisia olentoja tursuava maailma esittelee maailmaansa aina navadeista krioneihin ja vedessä eläviin gashaneihin. On velhoja... ja eläimiksi muuttuvia ihmisiä. Vaikka tämä ei nyt suosikkeihin lukeudukaan niin on tässä maailmassa silti paljon mielenkiintoista luettavaa ja koettavaa. Tarina kulkee sopivalla tempolla eteenpäin ja pitää lukijansa otteessaan aina kaihoisille viimemetreille saakka. Dinja suuntaa matkansa kohti Ruususaarta epävarmana siitä, miten hän aikoo ratkaista vuosia kyteneen Lucindran kirouksen. Matka kirotuilla vesillä ei ole kuitenkaan helppo. Mukanaan hänellä on uskollinen Emron ja myrtsin oloinen Raug, joiden kanssa hän seikkailun aloitti ensimmäisessä kirjassa. Tähän taikamaailmaan uppoutuu kerralla ja se vie mukanaan. Melko kevyttä lukemista ja kyllä tämän seurassa aikansa viettää vaikkei se herätäkään suuria tunteita. Mielenkiintoinen trilogia.
Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi, mutta kyllä tämäkin aika koukuttva oli. Kirjassa tapahtui paljon asioita, mutta se oli kuitenkin omalla tavallaan silti selkeä. Kannattaa ehdottomasti lukea.
Mukaansatempaava kirja, johon jää herkästi koukkuun. Juoni on suhteellisen tyypillinen ja ennalta-arvattavissa, mutta ei tylsä. Mukava lukukokemus, vaikka ei ylläkään parhaimmistoon.