Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Selkeästi parempi kuin eka osa! Mielenkiintoni sarjaan kasvoi huimasti. Odotan innolla seuraavaa osaa. Välillä häiritsee, kun näitä myyttisiä olentoja vilisee kauheasti eikä niistä kerrota paljonkaan taustatietoa. Menee vähän pää pyörälle.. mutta muuten Percy Jacksonin maailma on oikein viihdyttävä!
Tässä kirjassa alkaakin sitten tapahtua. Murhamysteeristä tulee erittäin raaka ja salaperäinen, ja tietenkin Harper ja Tolliver pääsevät molemmat sukeltamaan sen keskiöön. Tässä kirjassa tapahtui kyllä tasaisesti koko ajan eikä tylsää hetkeä tullut. Ja odottamaani juonikuvioon tuli kerralla erittäin mieluisa muutos. Aiemmissa kirjoissa nuo rikokset ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta tässä mentiin jo niin raakuuden puolelle, että ei voinut ummistaa silmiään tapahtumilta. Tämä kirja jatkaa tuttua Charlaine Harrisin linjaa helppolukuisuudellaan ja asiat eivät jääneet junnaamaan paikoilleen pitkäksi aikaa. Tämän kanssa "ei kauaa nokka tuhissut". Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa joka siis ilmeisesti on sarjan viimeinen osa? Ei ainakaan jatkoa ole englanniksikaan tullut. Tämä oli erittäin viihteellinen osa, suosittelen!
Pendergastia ja Constancea viedään pitkin valtamerialusta ja oikein kunnolla. Pelottava murhamysteeri keskellä valtamerta, jossa jotkut asiat jäivät, ainakin minulle, epäselviksi. Ja jälleen yllättävät loppulauseet, jotka koukuttavat lukemaan seuraavan kirjan. Hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä kirja: minä sekä pidin siitä että en pitänyt. Tai olin ehkä hieman pettynyt.
Erittäin erilainen, hieman ärsyttävä mutta kuitenkin hyvä kirja. Olen pitänyt kirjailija Lauren Oliverin tyylistä aina ja tämän Delirium-sarja onkin yltänyt suosikkeihini. Tämä teos oli sen sijaan vaikea arvioida ja siksi annoinkin kolme tähteä. Olin koukussa ja halusin jatkaa lukemista, mutta samaan aikaan ärsyynnyin pinnallisista henkilöistä, joista tekee poikkeuksen vain Kent, jonka käytöstä en kyllä myöskään aina ymmärtänyt. Jaksaa nyt roikkua sen saman vanhan tytön perässä yhdestä ala-aste "uroteosta", vaikka tämä vielä kohteleekin niin ala-arvoisesti? Hyvä juoni. Suosittelen.
Selvästi väliosan tuntua. Kahdessa aiemmassa osassa sentään oli selvä alku, keskikohta ja lopetus. Tämä kirja alkoi aikalailla tyhjästä ja samoin loppui tyhjään. Selvästi tässä vain pedattiin seuraavaa osaa. Ainoa hyvä asia oli se, että Zoey sai vihdoin ja viimein hoidettua poikaystävähuolensa loppuun. Ei ainakaan sitä tarvitse kärsiä seuraavassa osassa (toivon mukaan). Selvästi huonompi kuin kaksi edellistä kirjaa. Silti seuraava osa on pakko lukea, kun jäi niin kesken. Piru vie.
Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin "Tuli" (Basam, 2013) on toinen osa Engelsfors-trilogiassa, jonka avausosa oli mielestäni melkoisen toimivaa nuorten aikuisten viihdekirjallisuutta. Samoilla linjoilla jatketaan tälläkin kertaa: romaanissa yhdistyvät fantasia, kauhu ja teini-ikäisten ihmissuhteiden ympärillä pyörivä melodraama tavalla, joka tuo mieleen elävästi vanhan kunnon Buffy vampyyrintappaja -televisiosarjan. Heikkouksiakin on. Loppuhuipennus olisi voinut olla mieleenpainuvampi ja muutamat juonenkäänteet menevät vähän turhan epäuskottaviksi ja älyttömiksi.
Aika nopeasti tämän kirjan hotkaisi, vaikka onkin 400-sivuinen. Musta oli hienoa, että vihdoin selkeni miksi Zoey tuntee vetoa niin moneen poikaan samaan aikaan. Jotenkin en pysty enää kritisoimaan Zoeyta siitä. Sitä paitsi itsekin pidän näistä pojista. Paitsi Erikistä, en alkujaankaan pitänyt hänestä. Toivottavasti Zoey lemppaa sen :D Muutenkin juoni kulki mukavsti eteenpäin, vaikka olenkin sitä mieltä, että varmasti joidenkin kirjojen asioita voisi panna yhteen, ettei sarjan tarvitsisi olla niin pitkä. Jotenkin kamalaa ajatella, että täytyy vielä lukea 7 kirjaa että saa sarjan loppuun! Mutta ei auta...
Ehdottomasti hyvä kirja. Todella koukuttava. Tämä kirja selvensi mukavasti monia edellisten kirjojen tapahtumista ja asioista. Kannattaa lukea :)
Kun posti toimi tämän kotiin, minun oli ehdottomasti päästävä lukemaan tämä ennen muita kirjoja. Ensimmäinen osa tästä sarjasta sai minut kiintymään tähän maailmaan aivan totaalisesti. Olen ollut aiemmin vähän skeptinen suomeen sijoittuvien fantasia-kirjojen suhteen, mutta Kesytön muutti mieleni. Hukkavaara oli heti alusta todella mielenkiintoinen ja houkuttava maailmaa, ja melkein kiljuin ääneen kun hahmot palasivat Hukkavaaraan tässä viimeisessä osassa. Olisin lukenut Hukkavaarasta paljon enemmänkin kuin mitä kirjoissa oli. Daimon-kuvio jäi minulle edelleen aika etäiseksi asiaksi koska sudet veivät kaiken huomioni. Ehkä minusta on vieläkin vähän vaikea sulatella noita kreikan kuvioita, mutta ei se kirjasta huonompaa tee vaan antaa siihen vähän erikoista säväystä. Loppu olikin sitten tapahtumaa täynnä ja viimeisillä sivuilla tuntui, että putosin vähän kärryiltä Raisan "palatessa" taas kuvioihin. Hiukan haikeita fiiliksiä herättivät nämä viimeiset sivut, mutta onneksi minulla on kaikki neljä kirjaa hyllyssä jotka voi lukea uudelleenkin jos siltä tuntuu.
Kirjan takakannen kuvauksen luettuani pelästyin niin pahanpäiväisesti, etten pystynyt aivan täysin nauttimaan kirjan keskivaiheen tapahtumista, vaan mahdollinen kamala loppuratkaisu kummitteli mielessäni jatkuvasti. Kuitenkin näin jälkikäteen sanottuna itse tarina ja sen henkilöt saivat upealle tarinalleen, hienolle matkalleen, täydellisen lopetuksen. Tarinan ja sen henkilöiden kehityksen ohella myön kirjailijan itsensä kehitys oli minusta varsin hyvin huomattavissa monissa kohdissa, mikä on aivan mahtava asia. Jään kaipaamaan susirajaa kovasti! Hieno päätös mahtavalle sarjalle, ei voi muuta sanoa!
Odotin kirjan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa, mutta ikäväkseni jouduin hieman pettymään: kaikki aikaisemmat osat nimittäin nostattivat riman aika korkealle... Kirjan juoni tuntui lähinnä junnaavan paikallaan, eikä sen punaisesta langasta oikein tahtonut saada kiinni. Minusta tämä osa kokonaisuudessaan tuntui olevan hieman turha "väliosa" seuraavalle kirjalle, jonka uskon kuitenkin vievän tämän huikean sarjan ihan kunnialla loppuun.. Oli kuitenkin ihanaa jälleen palata Yön talon fantastiseen maailmaan niin pitkän odotuksen jälkeen! Ja kyllä kirjasta löytyi myös hyviä kohtia, joista löytyi samaa potentiaalia kuin edeltäjistään. Kaiken kaikkiaan sarjan ystäville kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Tartuin kirjaan, koska olen lukenut Claren muita kirjoja ja halusin lukea lisää hänen kirjojaan. En ole koskaan kylläkään lukenut Blackia, mutta hän yllätti minut positiivisesti. Minulla oli odotuksia tämän suhteen ja ne kutakuinkin täyttyivät. Pidin kirjan ideasta, juonesta. Se oli hyvin kekseliäs ja hyvin toteutettu. Hahmot olivat yksityiskohtaisia ja tarkkaan harkittuja. Teksti oli aivan ihanaa! Se oli helposti luettavaa ja sivut vain vilisivät ohitseni. Täydet viisi tähteä tämä kirja olisi ansainnut, jos siellä täällä ei olisi ollut kirjoitusvirheitä, eikö hahmoja oltaisi sekoitettu toisiinsa. En kuitenkaan voi sanoa sitä Claren ja Blackin viaksi, uskon, että vika oli nimittäin suomennoksessa. Ei se kuitenkaan mitään. Huomasin tekstissä pieniä ominaisuuksia mitkä tavallaan viittasivat, että kirja olisi suunnattu nuoremmille, mutta kyllä tämä tämänkin ikäiselle menee. Odotan innolla jatko-osaa ja varsinkin jos hahmot alkavat vanheta niin pian he kasvavat jo minunkin ohitse! Loppu oli todella jännä ja täynnä aivan uusia käänteitä, pidin siitä. Suosittelen ehdottomasti!
Tämä on kuin köyhän miehen Twilight. On " Edward" joka ei syö mitään, on kaikessa hyvä ja ei vanhene ollenkaan. Sitten on " Bella " joka on.. noh Bella, ei blaah. Teksti on ärsyttävää teinix slangia, ja hahmot tylsiä.
Petetty jatkaa suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Hahmot ovat yhä yhtä paperinohuita kuin ennenkin, mutta ainakin juoni rullaa ihan jouhevasti eteenpäin eikä kirjan lukemiseen mene paljoa aikaa. Juoni koostuu lähinnä siitä, kun päähenkilö Zoey pähkäilee kolmen pojan välillä samaan aikaan kun nuoria kuolee hämärissä olosuhteissa. Juoni on todella ennalta-arvattava, eikä sen "yllätyskäänteet" tuota hymähdystä suurempaa reaktiota. Hahmot tosiaan jäävät heppoiseksi niin kuin edellisessä osassa. Zoeyn kaverit ovat pelkkiä stereotypioita, eivätkä hänen ympärillään pyörivät pojat herätä mitään tunteita. Erik on yhä pelkkä nättipoika, Heath pelkkä juntti ja Loren... itseasiassa runojensa kanssa ihan kiehtova, mutta loppujen lopuksi aika karmiva oppilasta ahdistellessaan. Kaiken kaikkiaan hyvin keskinkertainen kirja, joka ei herätä tunteita. Tämä ei ole sellainen romaani, joka jäisi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen lukemisen jälkeen.
Ehdin lukea alle puoliväliin. Sen jälkeen ei kirja kiinnostanut. Sitten yhtenä iltana tuli tarve lukea. Loppu oli niin jännä että seuraavana iltana oli kirja jo luettu. Paras Etsijät tähän mennessä. Suosittelen kaikille luonnon ystäville tätä sarjaa.
Kirja on mielenkiintoinen juoneltaan ja Nathanin tunteiden kehittymistä oli tosi jännä seurata. Pidin kirjasta, mutta häiritsemään jäi kannesta löytyvä vertaus nälkäpeliin. En saanut lukemisen aikana vertausta pois päästäni ja vertailin siis tapahtumia koko ajan suosikki kirjasarjaani. Sanoisin, että kirja ei päihittänyt nälkäpeliä, mutta olen ystävältäni kuullut, että seuraava osa olisi vieläkin parempi kuin ensimmäinen. Suosittelen siis kirjaa, mutta väkivaltainen se kyllä on, eli ei välttämättä ihan kaikkia varten!
Hyvä jatko-osa! Paljon tapahtui ja uusia hahmojakin tuli matkaan, joka on aina kiva juttu. Klaanin petturi vaikuttaa tässä vaiheessa aivan liian selvältä.. Odotan suurta juonenkäännettä, jossa petturiksi paljastuu joku, jota ei olisi koskaan osannut kuvitella. Joudun ehkä pettymään .. tai sitten en :D Joka tapauksessa luen seuraavan osan hyvinkin pian!
Roverandom lukeutuu Tolkienin satutuotantoon, joskin päätyi julkaistavaksi vasta vuonna 1998, mikä ehkäpä selittää tämän helmen jäämistä pitkälti tuntemattomuuteen. Teokselle leimallista on kuitenkin se, että se on ehkäpä Tolkienin tuotannosta selkeiten osoitettu lapsiyleisölle (Joulupukki-kirjeiden ohella). Suulliseen kertomukseen perustuva tarina sisältää vauhdikkaita ja toisinaan hiukan - joskaan ei liian - hurjia käänteitä. Vauhdikkuus saattaa toisinaan uuvuttaa varttuneempaa lukijaa, mutta Tolkienin kieli lumoaa edelleen ja sivistyneimmät voivat huvitella napsimalla mytologiaviittauksia sadun tiimellyksessä. Kaunis kuvitus on myös silmäilyn arvoinen. Tämä teos saa toivomaan, että olisi edelleen kohdeyleisöä.
Siitä on nyt muutama kuukausi aikaa kun luin tämän kirjan mutta ei se oikeastaan haittaa. Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen ja aihe sellainen mihin tartun suht helposti. Mutta päähenkilöiden toiminta oli ylitsepääsemättömän tyhmää. Ymmärrän miksi jotkut vannoo tämän kirjan nimeen mutta itse en tästä syttynyt. Kirjoitustyyli oli kaunis mutta mitään ei tapahtunut. Pussailtiin ja mussutettiin kuinka toinen on NIIN kaunis ja tuoksuu NIIN hyvälle. Se siinä. En todennäköisesti tule lukemaan jatko-osaa.
Tartuin kirjaan syystä, että olin lukenut Enorannan edellisen teoksen ja halusin tietää oliko hän kehittynyt yhtään. Edellisen tapaan kirja oli vaikealukuinen ja hitaasti mukaan päästävä. Minulla meni peräti puoli kirjaa kunnes tajusin kunnolla mistä oli kyse. En tiedä johtuiko se juuri vaikea lukuisuudesta vaiko pitkistä tauoista, mitä lukemisen väliin tuli. Nyt kirjan lukemisen jälkeen kun mietin tajuan myös, että en muista sisällöstä melkeinpä mitään. Kyllä minä juonen muistan, mutta en pieniä kivoja yksityiskohtia. Aivan kuin kirjassa olisi ollut pelkästään alku, keskikohta ja loppu. Eikä loppukaan kyllä mikään hääppöinen ollut. Lisäksi idea oli aluksi hyvin vaikeasti hahmoitettava, mutta kun se hahmoitti siitä oli itse asiassa järkeä. Pidin kirjan hahmoista. He olivat kaikki omalla tavallaan omaperäisiä. Lisäksi se, että heistä huokui epätäydellisyys oli ihanaa. Kerrankin realistisia hahmoja! En voi oikein enää muuta sanoa kuin, että kirja oli hyvä. Suosittelen!
Tykkäsin todella paljon tästä kirjasarjasta! Vainuttu oli muiden osien tapaan todella hyvä ja juuri omaan makuuni sopiva. Lopetus oli hyvin mielenkiintoinen, sen verraan hämilleen se veti, että muutamaan otteeseen oli luettava uudestaan, ennen kuin uskoin lukemani...
Tiukkoja tilanteita, toimintaa, juonittelua ja piilottelua sairaalaympäristössä. Olafin joukkio saa lisää sävyjä. Klausin ja Sunnyn on pelastettava Violet Salojen sairaalassa. Olafin porukan häijy suunnitelma Violetia kohtaan on raju mutta kirja sisältää paljon tutuksi tullutta kieroa huumoria. Vapaaehtoinen piristyskomppania on myös hauska idea. Eri ikäryhmät näkevät erilaisia sävyjä sarjaa lukiessaan. "Nyt te kolme mukulaa olette liemessä. Te olette murhaajia, tuhopolttajia ja valelääkäreitä."
Omaleimaisen sarjan kolmannessa osassa lapset joutuvat kielioppia rakastavan Josefiina Wihellyksen taloon. Josefiina on lasten pikkuserkun miehen veljen vaimo ja uusi huoltaja. Avara akkuna käsittelee fobioita. Myrsky lähestyy... Tasaisesti kolme tähteä.