Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Teemestarin kirjassa on paljon hyvää, mutta se jäi silti kohdallani tasolle "ihan kiva". Päähenkilö on hieman etäinen, eikä hän reagoi dramaattisiin tapahtumiin kovinkaan dramaattisesti. Kerronta on paikoitellen hyvinkin lyyristä, mutta tämä ei mielestäni tee kirjasta varsinaisesti parempaa. Pidin kuitenkin kirjan juonesta ja erittäin paljon myös loppuratkaisusta. Myös dystopia-yhteiskunnan kuvaus oli itselleni mieluisa: karu, mutta ei toivoton ja synkkyydellä mässäilevä. PS. Kirjasta on olemassa painos, jossa on huomattavasti kauniimpi kansi kuin tässä...
Stalker on lähtökohdiltaan kiinnostava. Johtuneeko sitten kahdesta kirjailijasta, mutta rakenne on jokseenkin episodimainen ja vasta loppupuoliskolla juoni alkaa todella kiinnostaa. Stalker ei tarjonnut itselleni mitään suuria oivalluksia, vaikka takakansitekstissä puhutaankin Vyöhykkeestä ihmismielen kuvana. Kirja on 216 sivua eli varsin lyhyt. Sanomaa olisi voinut selkeyttää ja juonta rakennella hieman enemmän, niin kirja olisi voinut olla erinomainen.
Ehdottomasti loistava jatko edelliselle osalle. Selvensi montaa asiaa ja lisäksi kirjassa oli paljon yllättäviäkin asioita. Mielenkiintoinen ja koukuttava kirja.
Kirja oli todella hyvä. Omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja koukuttava. Ennalta-arvattavia kohtia ei juurikan ollut.
Tämä oli hyvä kirja, mutta en lopulta oikein päässyt asiaan kiinni. Ymmärsin mitä tapahtui, mutta jotenkin se ei koskettanut minua kovinkaan syvältä. Tämä oli jo toinen kerta kun olen lukenut Kuin viimeistä päivää: kirjan, enkä edellisellä kerralla saanut tarinasta kiinni sitten yhtään. Nyt vanhempana ymmärsin paremmin, mutta en vieläkään kiintynyt hahmoihin saati tarinaan. Kenties parin vuoden päästä uudelleen.
Upeat kannet, omaperäinen aihe... Siihen se sitten oikeastaan jääkin. En voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa vastavirtaan kahlausta koko kirjan lukeminen oli. Nora osoittautui lähes täydelliseksi idiootiksi jonka tekemisistä ei toden totta löytynyt sitten järjen hiventäkään, ja teki kyllä monessa kohtaa niin kovasti mieli repiä hiukset ihan kokonaan irti ihan juurian myöten. Koko kirja keskittyi sananmukaisesti siihen, miten Nora yritti parhaansa mukaan pönkittää egoaan saamalla Patchin mustasukkaiseksi vehkeilemällä toisten äijien kanssa, mutta kyllä neidillä meni aika pahasti herne nenään jos Patch itse kehtasi edes sivusilmällä vilkaista toiseen suuntaan kuin mikä Nora The Tuuliviirille sattui juuri sillä hetkellä sopimaan. Voisi kai sanoa aika kuvaavasti, että kun unohti kokonaan kirjasta sen fantasiaosion tuntui kuin olisi lukenut vain jotain perus teinitytön ihastumistuskaista tunnedraamakirjaa, ja minä kun olen niin paljon enemmän sen toiminnan ystävä. KUITENKIN mukaan mahtui muutamia ihan hyviäkin kohtia, mutta ikäväkseni nämä kaikki oli kyllä laskettavissa ihan yhden käden sormilla ja sijoittuivat viimeisten 100 -sivun puolelle. Loppu oli kieltämättä todella mielenkiintoinen ja jaksoi yhä vaan valaa minuun uutta toivoa kyseisen sarjan suhteen; koska totuus on se, että tykkään Patchista ihan tosissaan ja koko enkeliteemasta ylipäätään, enkä halua uskoa, että näin hyvä aihe on vain heitetty hukkaan.
Olin katsellut, selaillut ja käännellyt kyseistä kirjaa kirjastossa jo monen monta kertaa aikaisemminkin, ennen kuin vihdoista viimein sain vietyä sen ihan kotiin asti. Oikeastaan aina, kun olin mennyt kirjastoon määrätietoisesti mielessäni lainata jokin tietty teos, oli katseeni pysähtynyt ensin ihailemaan tämän sarjan kirjojen lumoavia kansikuvia ja mielenkiintoa herättäviä nimiä ja takakansia. Voin sanoa, että pettymys oli jokseenkin riipaiseva... Ideana kirja oli raikas ja aihepiiriltään omaperäinen, mutta toteutus kokonaisuudeltaan oli jotenkin keskeneräisin oloinen.. Ensinnäkin tuntui menevän kirjaimellisesti ikuisuus siihen, että Nora (Joka muuten ei ole ihan se penaalin terävin kynä) sai tietää totuuden Patchista, ja silti edelleen jäi liian monta kysymysmerkkiä leijumaan ilmaan. Päähenkilöistä Vee tuntui muutenkin olevan ainut johon sai kunnollisen yhteyden, mikä taas on aika turhauttavaa. Myös lopetus itsessään oli hieman kyseenalainen, mutta aihepiiri on edelleen niin virkistävä että lukemista oli jatkettava.
756:ssä sivussa on paljon asiaa. Siihen mahtui monia tunteita: ärtymystä, iloa ja tusina muita. Kirja oli pysäyttävä ja jätti lukijan, minut ainakin, sanattomaksi, vaikken mikään twilightin suurin fani olekkaan. Ihan jees päätös ;D
Kirja täytti odotukseni ja anuttisin kirjasta suunnattomasti. Kun ensikertaa näin kirjan kirjaston hyllyillä, en uskonut näkemääni: Colen ja Isabelin oma tarina? No olin tietenkin hirmu iloinen ja lainasin kirjan välittömäst. Suosittelen kaikille väristys-sarjasta pitäneille! i
Edward sai minut jälleen polttamaan käämini "täydellisyydellään", kuten Q_Black aiemmassa kommentissaan mainitsikin. Muuten kyllä pidin kirjasta paljonkin ja luin päivässä. Ei se kyllä suosikiksi ole noussut, eikä ikinä taidakkaan. Enää viimeinen kirja luettavana :)
Pidin tästä osasata huomattavasti enemmän kuin edeltäjästään. Ehkä osaksi sen takia kun Edward (ehdoton inhokkini) lähti ja suosikkipoikani Jacob tuli takaisin kuvioihin, nyt jopa suuressa osassa. Kirja eteni mukavaan tahtiin, enkä kirjan loputtua jäänyt tuppisuuna istumaan vaan nappasin jatko-osan käteeni ja ahmaisin senkin. Koukuttava sarja sanoisinko.
Epäluuloni sarjaa kohtaan olivat suuret, mutta jotenkin minut saatiin lukemaan tämäkin kirja. Luin kirjan hujauksessa ja olihan se ihan mukavaa ajanvietettä, vaikka ei se minua huikaissut niin kuin lupailtiin. Edwardista en perustanut paljoakaan, vaikka muut cullenit olivatkin mieleeni. Etenkin Carlisle ;)
Selkeästi parempi kuin eka osa! Mielenkiintoni sarjaan kasvoi huimasti. Odotan innolla seuraavaa osaa. Välillä häiritsee, kun näitä myyttisiä olentoja vilisee kauheasti eikä niistä kerrota paljonkaan taustatietoa. Menee vähän pää pyörälle.. mutta muuten Percy Jacksonin maailma on oikein viihdyttävä!
Tässä kirjassa alkaakin sitten tapahtua. Murhamysteeristä tulee erittäin raaka ja salaperäinen, ja tietenkin Harper ja Tolliver pääsevät molemmat sukeltamaan sen keskiöön. Tässä kirjassa tapahtui kyllä tasaisesti koko ajan eikä tylsää hetkeä tullut. Ja odottamaani juonikuvioon tuli kerralla erittäin mieluisa muutos. Aiemmissa kirjoissa nuo rikokset ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta tässä mentiin jo niin raakuuden puolelle, että ei voinut ummistaa silmiään tapahtumilta. Tämä kirja jatkaa tuttua Charlaine Harrisin linjaa helppolukuisuudellaan ja asiat eivät jääneet junnaamaan paikoilleen pitkäksi aikaa. Tämän kanssa "ei kauaa nokka tuhissut". Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa joka siis ilmeisesti on sarjan viimeinen osa? Ei ainakaan jatkoa ole englanniksikaan tullut. Tämä oli erittäin viihteellinen osa, suosittelen!
Pendergastia ja Constancea viedään pitkin valtamerialusta ja oikein kunnolla. Pelottava murhamysteeri keskellä valtamerta, jossa jotkut asiat jäivät, ainakin minulle, epäselviksi. Ja jälleen yllättävät loppulauseet, jotka koukuttavat lukemaan seuraavan kirjan. Hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä kirja: minä sekä pidin siitä että en pitänyt. Tai olin ehkä hieman pettynyt.
Erittäin erilainen, hieman ärsyttävä mutta kuitenkin hyvä kirja. Olen pitänyt kirjailija Lauren Oliverin tyylistä aina ja tämän Delirium-sarja onkin yltänyt suosikkeihini. Tämä teos oli sen sijaan vaikea arvioida ja siksi annoinkin kolme tähteä. Olin koukussa ja halusin jatkaa lukemista, mutta samaan aikaan ärsyynnyin pinnallisista henkilöistä, joista tekee poikkeuksen vain Kent, jonka käytöstä en kyllä myöskään aina ymmärtänyt. Jaksaa nyt roikkua sen saman vanhan tytön perässä yhdestä ala-aste "uroteosta", vaikka tämä vielä kohteleekin niin ala-arvoisesti? Hyvä juoni. Suosittelen.
Selvästi väliosan tuntua. Kahdessa aiemmassa osassa sentään oli selvä alku, keskikohta ja lopetus. Tämä kirja alkoi aikalailla tyhjästä ja samoin loppui tyhjään. Selvästi tässä vain pedattiin seuraavaa osaa. Ainoa hyvä asia oli se, että Zoey sai vihdoin ja viimein hoidettua poikaystävähuolensa loppuun. Ei ainakaan sitä tarvitse kärsiä seuraavassa osassa (toivon mukaan). Selvästi huonompi kuin kaksi edellistä kirjaa. Silti seuraava osa on pakko lukea, kun jäi niin kesken. Piru vie.
Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin "Tuli" (Basam, 2013) on toinen osa Engelsfors-trilogiassa, jonka avausosa oli mielestäni melkoisen toimivaa nuorten aikuisten viihdekirjallisuutta. Samoilla linjoilla jatketaan tälläkin kertaa: romaanissa yhdistyvät fantasia, kauhu ja teini-ikäisten ihmissuhteiden ympärillä pyörivä melodraama tavalla, joka tuo mieleen elävästi vanhan kunnon Buffy vampyyrintappaja -televisiosarjan. Heikkouksiakin on. Loppuhuipennus olisi voinut olla mieleenpainuvampi ja muutamat juonenkäänteet menevät vähän turhan epäuskottaviksi ja älyttömiksi.
Aika nopeasti tämän kirjan hotkaisi, vaikka onkin 400-sivuinen. Musta oli hienoa, että vihdoin selkeni miksi Zoey tuntee vetoa niin moneen poikaan samaan aikaan. Jotenkin en pysty enää kritisoimaan Zoeyta siitä. Sitä paitsi itsekin pidän näistä pojista. Paitsi Erikistä, en alkujaankaan pitänyt hänestä. Toivottavasti Zoey lemppaa sen :D Muutenkin juoni kulki mukavsti eteenpäin, vaikka olenkin sitä mieltä, että varmasti joidenkin kirjojen asioita voisi panna yhteen, ettei sarjan tarvitsisi olla niin pitkä. Jotenkin kamalaa ajatella, että täytyy vielä lukea 7 kirjaa että saa sarjan loppuun! Mutta ei auta...
Ehdottomasti hyvä kirja. Todella koukuttava. Tämä kirja selvensi mukavasti monia edellisten kirjojen tapahtumista ja asioista. Kannattaa lukea :)
Kun posti toimi tämän kotiin, minun oli ehdottomasti päästävä lukemaan tämä ennen muita kirjoja. Ensimmäinen osa tästä sarjasta sai minut kiintymään tähän maailmaan aivan totaalisesti. Olen ollut aiemmin vähän skeptinen suomeen sijoittuvien fantasia-kirjojen suhteen, mutta Kesytön muutti mieleni. Hukkavaara oli heti alusta todella mielenkiintoinen ja houkuttava maailmaa, ja melkein kiljuin ääneen kun hahmot palasivat Hukkavaaraan tässä viimeisessä osassa. Olisin lukenut Hukkavaarasta paljon enemmänkin kuin mitä kirjoissa oli. Daimon-kuvio jäi minulle edelleen aika etäiseksi asiaksi koska sudet veivät kaiken huomioni. Ehkä minusta on vieläkin vähän vaikea sulatella noita kreikan kuvioita, mutta ei se kirjasta huonompaa tee vaan antaa siihen vähän erikoista säväystä. Loppu olikin sitten tapahtumaa täynnä ja viimeisillä sivuilla tuntui, että putosin vähän kärryiltä Raisan "palatessa" taas kuvioihin. Hiukan haikeita fiiliksiä herättivät nämä viimeiset sivut, mutta onneksi minulla on kaikki neljä kirjaa hyllyssä jotka voi lukea uudelleenkin jos siltä tuntuu.
Kirjan takakannen kuvauksen luettuani pelästyin niin pahanpäiväisesti, etten pystynyt aivan täysin nauttimaan kirjan keskivaiheen tapahtumista, vaan mahdollinen kamala loppuratkaisu kummitteli mielessäni jatkuvasti. Kuitenkin näin jälkikäteen sanottuna itse tarina ja sen henkilöt saivat upealle tarinalleen, hienolle matkalleen, täydellisen lopetuksen. Tarinan ja sen henkilöiden kehityksen ohella myön kirjailijan itsensä kehitys oli minusta varsin hyvin huomattavissa monissa kohdissa, mikä on aivan mahtava asia. Jään kaipaamaan susirajaa kovasti! Hieno päätös mahtavalle sarjalle, ei voi muuta sanoa!
Odotin kirjan ilmestymistä kuin kuuta nousevaa, mutta ikäväkseni jouduin hieman pettymään: kaikki aikaisemmat osat nimittäin nostattivat riman aika korkealle... Kirjan juoni tuntui lähinnä junnaavan paikallaan, eikä sen punaisesta langasta oikein tahtonut saada kiinni. Minusta tämä osa kokonaisuudessaan tuntui olevan hieman turha "väliosa" seuraavalle kirjalle, jonka uskon kuitenkin vievän tämän huikean sarjan ihan kunnialla loppuun.. Oli kuitenkin ihanaa jälleen palata Yön talon fantastiseen maailmaan niin pitkän odotuksen jälkeen! Ja kyllä kirjasta löytyi myös hyviä kohtia, joista löytyi samaa potentiaalia kuin edeltäjistään. Kaiken kaikkiaan sarjan ystäville kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Tartuin kirjaan, koska olen lukenut Claren muita kirjoja ja halusin lukea lisää hänen kirjojaan. En ole koskaan kylläkään lukenut Blackia, mutta hän yllätti minut positiivisesti. Minulla oli odotuksia tämän suhteen ja ne kutakuinkin täyttyivät. Pidin kirjan ideasta, juonesta. Se oli hyvin kekseliäs ja hyvin toteutettu. Hahmot olivat yksityiskohtaisia ja tarkkaan harkittuja. Teksti oli aivan ihanaa! Se oli helposti luettavaa ja sivut vain vilisivät ohitseni. Täydet viisi tähteä tämä kirja olisi ansainnut, jos siellä täällä ei olisi ollut kirjoitusvirheitä, eikö hahmoja oltaisi sekoitettu toisiinsa. En kuitenkaan voi sanoa sitä Claren ja Blackin viaksi, uskon, että vika oli nimittäin suomennoksessa. Ei se kuitenkaan mitään. Huomasin tekstissä pieniä ominaisuuksia mitkä tavallaan viittasivat, että kirja olisi suunnattu nuoremmille, mutta kyllä tämä tämänkin ikäiselle menee. Odotan innolla jatko-osaa ja varsinkin jos hahmot alkavat vanheta niin pian he kasvavat jo minunkin ohitse! Loppu oli todella jännä ja täynnä aivan uusia käänteitä, pidin siitä. Suosittelen ehdottomasti!