Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Aloin lukemaan tätä todella innoissani(koska olin lukenut Arran, Anachen ja Maresin ja pitänyt niistä TOSI paljon) ja sain vähän pettyä :/ Jämähdin loppuvaiheessa, enkä päässyt enää eteenpäin. Toisin kuin suurin osa täällä näköjään, mielestäni tämä vaan huononi ja huononi loppua kohden!
Kirjan henkilöiden eriäviä mielipiteitä ja suhteita oli mielenkiintoista seurata ja aloin pohtia, millaista elämä tulevaisuudessa oikeasti tulee olemaan. Lopussa jäi mieltäni kaihertamaan, mitä Kiraille ja Asasille tapahtuu jatkossa. Jos aloittaa kirjan, suosittelen myös lukemaan sen loppuun asti.
Ihanaa luettavaa, kirjan henkilöihin samaistuminen ja tekstin elävöityminen kävi loppua kohden helpommaksi ja yllättäviä käänteitä löytyy myös. Jos joskus saan englannin kielisen kirjan käsiini, aion lukea myös sen. Elokuva on vielä katsomatta, mutta se tapahtunee melko pian... Suosittelen ehdottomasti!
Tämä on yksi ikisuosikeistani. Tykkään juonesta, henkilähahmoista ja huumorista. Yllättävän pelottavakin kirja osaa olla. Ties kuinka monta kertaa olen Henkienhoitajan lukenut. Harmi ettei tälle ole jatko-osia.
Olihan tämä aika kauhistuttava ja jännittävä, mutta odotin jotain vielä pahempaa. Ne Kuussa tapahtuvat jutut jäivät vähän liian auki, olisi ollut kiva tietää mikä oikeasti oli sen ilmiön taustalla. Kirjan alkuosaa olisi voinut vähän tiivistää, sillä tyypit pääsee Kuuhun vasta yli puolenvälin. Alussa mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä päähenkilöiden saamien yliluonnollisten kokemuksien ja vanhan Himmelfarbin johdosta. Päähenkilöihin en saanut oikein mitään kosketusta. En pystynyt samaistumaan kehenkään ja he jäivät aika etäisiksi, varsinkin Midori. Himmelfarbin hahmosta pidin, sillä kirjailija kuvailee hyvin hänen dementoituneita mielenliikkeitään. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja ja suosittelen kaikille kiinnostuneille. Loppu oli yllättävä ja siitä jäi turhautunut fiilis - hyvällä tavalla!
Itse luin kirjan, koska rakastuin TV-sarjaan koko sydämestäni. Tietenkin se häiritse lukemista hieman, koska mielessäni vertasin koko ajan kirjan tapahtumia ja henkilöitä sarjaan... Mutta kun blokkasin kaiken vertaamisen pois, kirja oli todella hyvä. Kuvailu oli erilaista kuin muissa kirjoissa, juoni uniikki ja hahmot taitavasti rakennettuja. Kirjaa oli rentoa ja helppoa lukea, ja Under the Domen suurena fanina taisin lukea sen peräti kahdesti kolmessa päivässä... Suosittelen!
Minulla oli hyvin suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Olinhan Gierin aiemman sarjan lukenut, ja se ol iaivan omaa luokkaansa. Lupaus ylitti odotukseni ja pienet epäilyni aivan totaalisesti! Kirja oli kuin hiekkaa mikä valui sormieni lomasta. Gierillä on sellainen taianomainen taito saada teksti niin helppolukuiseksi ja soljuvaksi, että melkein itkettää! Jouduin monesti käskemään itseäni lopettamaan lukemisen, sillä en halunnut sen loppuvan vielä. Ainut mihin hiukan petyin oli lopetus. Seuraavaa osaa odotellen... Suosittelen ehdottomasti!
Ihan kohtalainen kirja. Mielestäni kirja oli suhteellisen sekava ja tarinaan oli hankala eläytyä. Ihan luettava kirja kuitenkin.
Paras koskaan lukemani kirja! Kira on kirjoitettu erittäin hyvin ja tarina on mukaansatempaava ja koskettava.
Matkantekijä jatkaa taidokkaasti loistavaa sarjaa. Juoni pysyy edelleen hyvänä, eikä kirjaa meinaa malttaa laskea käsistään. Pidän Gabaldonin tyylistä kirjoittaa. Kirjat ovat todella pitkiä, mutta ne eivät ole kuitenkaan tylsiä, eikä missään vaiheessa tule tunnetta, että haluaisi jättää kirjan kesken. Claire ja Jamie ovat ihana pari. Heidän intohimonsa ja rakkautensa pystyy aistimaan niissäkin kohdissa, missä ei edes pitäisi olla noita tunteita. Tällaisia kirjoja lukiessani tulee sellainen fiilis, että haluaisi itsekin kokea tuollaista rakkautta :) Toivottavasti saan neljännen osan pian käsiini ja pääsen jälleen herkuttelemaan herrasväki Fraserin seikkailuilla :)
Edgar Rice Burroughsin "Tarzan taistelee jälleen" (Karisto, 1942) on sarjan kolmastoista romaani. Apinoiden kuningas päätyy tällä kertaa etsimään vuoristoon kadonutta tutkimusmatkailijaa, ja päätyy reissullaan syrjäisen laakson pohjukkaan rakennettuun kaupunkiin, jossa legioonalaisten jälkeläiset elävät kuten Antiikin Roomassa aikanaan. Jos juoni kuulostaa aavistuksen verran tutulta, voi se johtua siitä, että sarjan edellisessä osassa seikkailtiin keskiaikaisessa valtakunnassa, jonka olivat viidakkoon perustaneet ristiretkeläiset... "Tarzan taistelee jälleen" sisältää muitakin aikaisemmista romaaneista tuttuja piirteitä, kuten sotaa käyvät kaksoiskaupungit, paikalliseen kaunottareen rakastuvan ulkopuolisen, mustasukkaisen kilpakosijan ja ainakin pari ihmisryöstöä. Perusvarmaa settiä, siis, niin hyvässä kuin pahassa!
Kauhuromantiikan ystävänä pidin tästä kokoelmasta aivan valtavasti! Erityisesti tarinat Varjo Innsmouthin yllä sekä Kuiskaus pimeässä sykähdyttivät. Ensimmäisen kohdalla minun oli jopa vaikeaa laskea kirjaa käsistäni. Pidin tarinoiden ajankuvauksesta sekä Lovecraftin tavasta luoda pahaenteistä tunnelmaa. Novelleissa on jotakin dekkarimaista arvoituksellisuutta. Pienenä kritiikkinä voisin mainita tarinoiden kertojien samankaltaisuuden. Mutta mikä parasta, tämä hupi ei pääty tähän yhteen kokoelmaan, vaan näitä on vielä monta lisää.
Teemestarin kirjassa on paljon hyvää, mutta se jäi silti kohdallani tasolle "ihan kiva". Päähenkilö on hieman etäinen, eikä hän reagoi dramaattisiin tapahtumiin kovinkaan dramaattisesti. Kerronta on paikoitellen hyvinkin lyyristä, mutta tämä ei mielestäni tee kirjasta varsinaisesti parempaa. Pidin kuitenkin kirjan juonesta ja erittäin paljon myös loppuratkaisusta. Myös dystopia-yhteiskunnan kuvaus oli itselleni mieluisa: karu, mutta ei toivoton ja synkkyydellä mässäilevä. PS. Kirjasta on olemassa painos, jossa on huomattavasti kauniimpi kansi kuin tässä...
Stalker on lähtökohdiltaan kiinnostava. Johtuneeko sitten kahdesta kirjailijasta, mutta rakenne on jokseenkin episodimainen ja vasta loppupuoliskolla juoni alkaa todella kiinnostaa. Stalker ei tarjonnut itselleni mitään suuria oivalluksia, vaikka takakansitekstissä puhutaankin Vyöhykkeestä ihmismielen kuvana. Kirja on 216 sivua eli varsin lyhyt. Sanomaa olisi voinut selkeyttää ja juonta rakennella hieman enemmän, niin kirja olisi voinut olla erinomainen.
Ehdottomasti loistava jatko edelliselle osalle. Selvensi montaa asiaa ja lisäksi kirjassa oli paljon yllättäviäkin asioita. Mielenkiintoinen ja koukuttava kirja.
Kirja oli todella hyvä. Omalla tavallaan todella mielenkiintoinen ja koukuttava. Ennalta-arvattavia kohtia ei juurikan ollut.
Tämä oli hyvä kirja, mutta en lopulta oikein päässyt asiaan kiinni. Ymmärsin mitä tapahtui, mutta jotenkin se ei koskettanut minua kovinkaan syvältä. Tämä oli jo toinen kerta kun olen lukenut Kuin viimeistä päivää: kirjan, enkä edellisellä kerralla saanut tarinasta kiinni sitten yhtään. Nyt vanhempana ymmärsin paremmin, mutta en vieläkään kiintynyt hahmoihin saati tarinaan. Kenties parin vuoden päästä uudelleen.
Upeat kannet, omaperäinen aihe... Siihen se sitten oikeastaan jääkin. En voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa vastavirtaan kahlausta koko kirjan lukeminen oli. Nora osoittautui lähes täydelliseksi idiootiksi jonka tekemisistä ei toden totta löytynyt sitten järjen hiventäkään, ja teki kyllä monessa kohtaa niin kovasti mieli repiä hiukset ihan kokonaan irti ihan juurian myöten. Koko kirja keskittyi sananmukaisesti siihen, miten Nora yritti parhaansa mukaan pönkittää egoaan saamalla Patchin mustasukkaiseksi vehkeilemällä toisten äijien kanssa, mutta kyllä neidillä meni aika pahasti herne nenään jos Patch itse kehtasi edes sivusilmällä vilkaista toiseen suuntaan kuin mikä Nora The Tuuliviirille sattui juuri sillä hetkellä sopimaan. Voisi kai sanoa aika kuvaavasti, että kun unohti kokonaan kirjasta sen fantasiaosion tuntui kuin olisi lukenut vain jotain perus teinitytön ihastumistuskaista tunnedraamakirjaa, ja minä kun olen niin paljon enemmän sen toiminnan ystävä. KUITENKIN mukaan mahtui muutamia ihan hyviäkin kohtia, mutta ikäväkseni nämä kaikki oli kyllä laskettavissa ihan yhden käden sormilla ja sijoittuivat viimeisten 100 -sivun puolelle. Loppu oli kieltämättä todella mielenkiintoinen ja jaksoi yhä vaan valaa minuun uutta toivoa kyseisen sarjan suhteen; koska totuus on se, että tykkään Patchista ihan tosissaan ja koko enkeliteemasta ylipäätään, enkä halua uskoa, että näin hyvä aihe on vain heitetty hukkaan.
Olin katsellut, selaillut ja käännellyt kyseistä kirjaa kirjastossa jo monen monta kertaa aikaisemminkin, ennen kuin vihdoista viimein sain vietyä sen ihan kotiin asti. Oikeastaan aina, kun olin mennyt kirjastoon määrätietoisesti mielessäni lainata jokin tietty teos, oli katseeni pysähtynyt ensin ihailemaan tämän sarjan kirjojen lumoavia kansikuvia ja mielenkiintoa herättäviä nimiä ja takakansia. Voin sanoa, että pettymys oli jokseenkin riipaiseva... Ideana kirja oli raikas ja aihepiiriltään omaperäinen, mutta toteutus kokonaisuudeltaan oli jotenkin keskeneräisin oloinen.. Ensinnäkin tuntui menevän kirjaimellisesti ikuisuus siihen, että Nora (Joka muuten ei ole ihan se penaalin terävin kynä) sai tietää totuuden Patchista, ja silti edelleen jäi liian monta kysymysmerkkiä leijumaan ilmaan. Päähenkilöistä Vee tuntui muutenkin olevan ainut johon sai kunnollisen yhteyden, mikä taas on aika turhauttavaa. Myös lopetus itsessään oli hieman kyseenalainen, mutta aihepiiri on edelleen niin virkistävä että lukemista oli jatkettava.
756:ssä sivussa on paljon asiaa. Siihen mahtui monia tunteita: ärtymystä, iloa ja tusina muita. Kirja oli pysäyttävä ja jätti lukijan, minut ainakin, sanattomaksi, vaikken mikään twilightin suurin fani olekkaan. Ihan jees päätös ;D
Kirja täytti odotukseni ja anuttisin kirjasta suunnattomasti. Kun ensikertaa näin kirjan kirjaston hyllyillä, en uskonut näkemääni: Colen ja Isabelin oma tarina? No olin tietenkin hirmu iloinen ja lainasin kirjan välittömäst. Suosittelen kaikille väristys-sarjasta pitäneille! i
Edward sai minut jälleen polttamaan käämini "täydellisyydellään", kuten Q_Black aiemmassa kommentissaan mainitsikin. Muuten kyllä pidin kirjasta paljonkin ja luin päivässä. Ei se kyllä suosikiksi ole noussut, eikä ikinä taidakkaan. Enää viimeinen kirja luettavana :)
Pidin tästä osasata huomattavasti enemmän kuin edeltäjästään. Ehkä osaksi sen takia kun Edward (ehdoton inhokkini) lähti ja suosikkipoikani Jacob tuli takaisin kuvioihin, nyt jopa suuressa osassa. Kirja eteni mukavaan tahtiin, enkä kirjan loputtua jäänyt tuppisuuna istumaan vaan nappasin jatko-osan käteeni ja ahmaisin senkin. Koukuttava sarja sanoisinko.
Epäluuloni sarjaa kohtaan olivat suuret, mutta jotenkin minut saatiin lukemaan tämäkin kirja. Luin kirjan hujauksessa ja olihan se ihan mukavaa ajanvietettä, vaikka ei se minua huikaissut niin kuin lupailtiin. Edwardista en perustanut paljoakaan, vaikka muut cullenit olivatkin mieleeni. Etenkin Carlisle ;)