Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Ihmettelen miksi mulla kesti näin kauan, ennen kuin hankin tämän kirjasarjan. Tämähän on loistava! Sarjan toinen osa jatkaa loistavasti sarjaa. Olin hieman yllättynyt siitä, että tämä osa hyppää 20 vuotta eteenpäin ensimmäisestä. Luulin jo että se saattaisi pilata loistavana alkaneen sarjan, mutta niin ei käynyt. Kirja jatkaa vahvasti tarinaa ja juonenkäänteet takaavat sen että haluaa lukea vain lisää. Hahmot ovat edelleen hyviä. Claire ja Jamie pysyvät aika lailla samanlaisina kuin ensimmäisessäkin osassa, mikä on tietysti hyvä juttu, koska he ovat niin ihana pari. Toki kirjan loppupuolella kohta missä Clairen ja Jamien tiet eroavat on tosi haikea ja surullinen, mutta se vain parantaa kirjaa. Odotan innolla sarjan kolmannen osan lukemista :)

Äikän tunnille piti lukea suomalainen kirja, joten kirjastoon mennessäni valitsin ensimmäisen suomalaisen kirjan, jonka löysin. Ja olen onnellinen, että tämä löytyi ensimmäisenä! En ole pitkään aikaan saanut luettua oikeastaan mitään, mutta tätä luin oikein himolla. Pidin todella paljon kirjan kielestä ja hahmoista. Ainoa asia, joka jäi häiritsemään ja josta puoli tähteä lähtikin oli Unnan reagointi. Hänellä tuntui olevan koko ajan kyyneleet silmissä. Aion todellakin lukea seuraavat osat heti kun vain pääsen kirjastoon!

Olen eri mieltä Jackalburyn kanssa nimittäin Baudelairet eivät ole tässä kirjassa varttuneet aikuisiksi. Henkisesti he kyllä ovat kokeneet kovia ja muutenkin ovat kypsiä ja viisaita ikäisikseen. Esimerkiksi Sunny on edelleen hyvin nuori. Ratkaisun rajoilla eli The Penultimate Peril sisältää kysymyksiä vailla vastauksia. Tuttuja kasvoja, kolmoset, vahtimestarit, auringonpalvojat. Sokerikon etsintä jatkuu ja kirjailija pääsi vauhtiin. Lopuksi repliikki tästä toiseksi viimeisestä kirjasta: "Sinun ei tarvitse keekoilla keskellä yötä säädyttömissä bikineissä alikirjastoapulaisia uhkailemassa!"

Luikurin liuku eli The Slippery Slope on sisältörikas ja kiehtova; V.P.K-tietoa saadaan lisää, Sunny on siepattu ja eräs ihminen ei olekaan kuollut. Lumipartiolaiset, talvisääsket, valekevät, värväys, kotkat... Violetin ja Klausin on pelastettava pikkusiskonsa. Uudet tulipalot, uusia vihollisia, sokerikon arvoitus. Milloin jää sulaa? Kirjassa esiintyy myös jokseenkin nimettömät roistot eli mies, jolla on parta muttei hiuksia sekä nainen, jolla on hiukset muttei partaa.

Baudelairen lasten uudet huoltajat ovat Esmé ja Jerome Kurjimo. Esmé on muodin orja, joka halusi ottaa lapset kotiinsa vain siksi, että sillä hetkellä orvot olivat muotia. Kirja etenee tuttuja latuja lasten jännittäessä milloin näyttelijä kreivi Olaf taas putkahtaa heidän elämäänsä huonosti naamioituneena. Sarjassa lapset näkevät usein heti Olafin uuden henkilöllisyyden läpi, samaan aikaan kun mies onnistuu huijaamaan aikuisia.

The Austere Academy-kirjassa Baudelairen lapset joutuvat sisäoppilaitokseen. Kurjuutta ja vastoinkäymisiä on tuttuun tapaan tulossa. Sisarukset tutustuvat koulussa Quagmiren kolmosiin. Kreivi Olaf ei edelleenkään aio luovuttaa, vaan seuraa lapsia ja punoo juonia. Tämä kirja on sisällöltään hyvin yksipuolinen ja tylsä verrattuna muihin sarjan kirjoihin, siksi kaksi tähteä.

Tämä viimeinen osa oli ikävä kyllä pettymys. Kaikki Onawen osuudet olivat lähinnä juonittelua ja keskustelua. Mitään ei tapahtunut. Kirjassa on paljon nimiä, mikä teki seuraamisesta vaikeaa. Onneksi opin kirjan aikana pitämään Sarimista, muuten lukemisesta ei olisi tullut mitään. Onawe on kuitenkin jäänyt minulle koko ajan etäiseksi. Jos Onawen osuuksia olisi lyhennetty ja tapahtumia olisi lisätty roimasti, olisin varmasti nauttinut lukemisesta enemmän. Utun osuudet olivat mielestäni parempia kuin Onawen, mutta se johtuu vain siitä, että Utu on heti Routasisaruksista asti ollut tuttu. Juoni on minulle sen verran monimutkainen, että pitäisin koko trilogiasta varmasti enemmän jos lukisin sen toisen kerran. Suosittelen kuitenkin lukemaan vielä tämän viimeisen osan, sillä se päättää kunnialla aloitetun tarinan ja vastaa kysymyksiin hahmojen tulevaisuudesta.

Anna Hallavan "Sammakkoprinsessa" (WSOY, 2015) kertoo Ofelia-nimisestä tytöstä, joka elää ihan tavallista yläkoululaisen elämää. Päässä pyörivät lähinnä pojat ja suuteleminen, jota sankarittaremme ei ole päässyt harrastamaan. Vielä. Neljäntenätoista syntymäpäivänään vanhemmat haluavat kertoa Ofelialle jotakin tärkeää, mikä herättää tytössä lähinnä kauhua. Ei kai luvassa ole Kukat ja mehiläiset -saarna? No ei. Vanhemmat kertovat Ofelialle, että tämä on keiju. Suippokorvat puhkeavat ja kaiken lisäksi kummitäti on antanut lahjan, josta tuntuisi olevan enemmän haittaa kuin hyötyä: jokainen poika, joka ei satu olemaan se oikea tosirakkaus, muuttuu suudeltaessa sammakoksi. Ja sitten seikkaillaan kahden maailman välillä ja otetaan yritetään ottaa tuntumaa vastakkaiseen sukupuoleen, olipa kyseessä sitten koulun ihana nörttipoika Jetro tai keijuveljekset, joista toinen on ihana hurmuri ja toinen stiff upper lip -henkinen jäykkis. Nuorille suunnattu chick-lit ja/tai pararomantiikka on tuonut vastaan lähinnä pettymyksiä, mutta tämähän oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vaaleanpunaista hattaraahan tämä on ihan kauttaaltaan, mutta mitäpä siitä, kun kokki taitaa asiansa! Romantiikkaa, huumoria, fantasiaelementtejä ja yläkoululaista pissismiä on annosteltu sen verran taiten, että kokonaisuus jaksaa viihdyttää kannesta kanteen.

Sain tämän arvostelukappaleeksi itselleni joku aika takaperin ja viimein sain luettua tämän loppuun. Nuorille suunnattu tarina lähtee liikkeelle hiukan hitaasti veljesten ollessa vielä nuoria poikia. Alku oli ehkä vähän tahmea, mutta mitä pidemmälle tätä luki, sitä enemmän huomasi kahmivansa sivuja toisensa jälkeen. Pidin kyllä hahmoista vaikka suurin osa jäi vähän vielä peittoon. Suosikiksi kohosi ehdottomasti has'hassin Asha koska hänessä oli luonnetta kerrakseen. Rob oli minusta myös mahtava hahmo. Järkevä, mutta kuitenkin poikamainen kolttosineen ja temppuineen. Robin maailma on täynnä klaaneja ja sukuja, erilaisia elektroniikan ihmelaitteita kuten leijulautoja. Tarinassa sekoittuu hassusti "vanha aika" ja uusi teknologia. Uskon, että tämä kirja on etenkin nuorien mieleen. Se on luotu selkeäksi tarinaksi jossa jokainen pysyy mukana ja sen tunnelma on kevyt, mutta samalla jännittävä. Jopa minä aloin kiehua jännityksestä kirjan loppupuolella. Jos vaan aikani antaa periksi niin aion kyllä lukea seuraavankin osan koska tämä jäi jännään kohtaan.

Luin kaikki kolme osaa, ja jotenkin odotin että yhteenveto olisi tehty paremmin. Kirja lopppuin kuin seinään. Odotin että päähenkilö olisi valmistunut akatemiasta ja mennyt haistattamaan takaisin häntä kiusanneille tytöille värjäämössä tms. näyttänyt pärjäävänsä maailmassa hyvin kaikesta huolimatta. Odotin myös enemmän tekstiä Katrionan ja hevosen suhteesta kerta se tuntui olevan suuressa asemassa kirjassa. Olisin myös odottanut että hevosilla olisi ollut enemmän ns supervoimia. Melko tavallisia kaakkejahan ne oli, menivät vain lujempaa kuin normaalit :D ( ja tietysti pystyivät aistimaan ihmisten mielialoja )

Ensimmäinen osa oli ehdottomasti parempi. Hyvä jatko kuitenkin ensimmäiselle osalle. Kannatta ehdottomasti lukea, jos on lukenut ensimmäisenkin osan.

Todella hyvä kirja. Mielenkiintoinen ja jopa pelottava näkemys tulevaisuudesta. Ehdottomasti koukttava kirja alusta loppuun. Suosittelen :)

Olen yllättynyt! Olin erittäin pettynyt aikaisempiin kolmeen osaan, mutta tässä kiteytyi tarina järkevästi eikä tehnyt mieli jättää koko aika kirjaa kesken. Edellisissä osissa häiritsi kaikkien tyhmyys, huono tarinankerronta, huonot henkilöt. Suoraan sanottuna kaikki, mutta ne sain luettua pässin itsepäisyydellä. Tätä kirjaa suosittelen lukemaan ja voi jättää aikaisemmat osat lukematta, koska tarinaan on liitetty hyvin ns. edelliset tapahtumat, että lukija pysyy mukana mitä on tapahtunut ja miksi tapahtuu tässä kirjassa. Kokonaisuus kuitenkin tästä sarjasta on, että Cast olisi voinut keskittää energiansa Yön Talo -sarjaan kuitenkin. Nytten voi jo kuitenkin vielä viidettä osaa Partholonia aloitella kivalla mielellä, toivoen että tämä ei ole ainoa hyvä osa.

Huolimatta siitä, että kirjasta löytyy murhia, kummittelua ja yliluonnollisia kykyjä Tervetuloa Joylandiin on Kingin syvällisempää tuotantoa. Ei huonoa sekään, mutta puitteet vanhassa tivolissa olisi ollut loistavat kauhun kuninkaalle hyödyntää toisinkin.

Mahtava kirja! Vei mennessään heti kun pääsi vauhtiin. Toimintaa ja juonen käänteitä oli riittämiin ja jokainen kappale päättyi jännään kysymyksiä herättävään tilanteeseen. Pidin kirjan henkilöistä myös kovasti. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Tähän kirjaan ei voi kyllästyä. Vinkkinä myös, että tätä lukiessa kannattaa olla jo seuraava osa valmiina käden ulottuvilla!

Ihan mukava kirja, mutta muuttuu aika pitkäveteiseksi nopeasti. Alku on mielenkiintoinen ja antoi odottaa parempaa kirjaa. Myös ihan loppu oli hyvä ja tuli aika yllättäen pitkään jatkuneen tylsyyden jälkeen. Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen melkein tietokirjamainen kerronta monissa kohdissa. Alussa olleet hiukan jännittävämmät kohdat muuttuivat pettymyksiksi, kun ne olivatkin päähenkilön kuvitelmaa. Jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin kuvitus täydensi lukemista hyvin ja sivujen alareunan pienet huomautukset auttoivat käsitteiden ymmärtämistä. En välttämättä suosittelisi kirjaa, mutta jos meinaat lukea, neuvoisin skippaamaan nukketismista kertovat "muistiinpanot".

Minulla oli (kuten melkein aina) omat ennakkoluuloni kirjaa kohtaan. Kuitenkin niin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan takakannen tekstin perusteella päätin lukea kirjan. Hyvä niin. Juoni oli joiltakin osin hieman ennalta-arvattava, mutta paljon oli myös sellaisia juonenkäänteitä, jotka eivät olisi ensimmäisenä tulleet mieleen. Todella koukuttavaa luettavaa. Aion todellakin lukea myös seuraavan osan.

Todella koukuttava kirja. Olin katsonut ensin elokuvan ja mietin olisiko enää mitään ideaa lukea koko kirjaa, mutta onneksi päätin lukea. Tästä kirjasta sain enemmän kiinni kuin elokuvasta, joka sekin oli hyvä. Mutta kuitenkin kirjassa kerrottiin kaikki niin paljon yksityiskohtaisemmin ja mielenkiintoisemmin. Kirja parani todellakin loppua kohti. Todella hyvä kirja, suosittelen :)

Hyvä kirjasarja, mutta tämä osa ei oikein kolahtanut. Kirjassa ei oikein tapahtunut mitään merkittävää... mutta ei se nyt huonokaan ollut. :)

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Sitä lukiessa ei taatusti kyllästy, sen verran tapahtumarikas se on. Juonen käänteet osasivat monesti yllättää aika lailla. Alun perin syy siihen, että luin kyseisen kirjan oli, että rakastan kaikenlaisia satuolentoja, joita tässä kyseisessä kirjassa esiintyy monipuolinen joukko! Nyt odottelen jo malttamattomana kolmannen osan suomennosta..

Tykkäsin! Juoni on mielenkiintoinen ja erilainen. Eläminen jonkun toisen kehossa tuntuu karmivalta. Kirjan teema olikin hyvin keskellä koko ajan: millaista on elää, kun muut näkevät vain ulkokuoren eivätkä sieluasi. Jännitystä kirjaan lisää murhatutkimukset ja paikoitellen sydän alkoi pamppailla. Ja seuraava osa tulee vasta keväällä!

Vaikka Anne Leinonen on nimenä tuttu, vasta tämän kokoelman seurauksena nimi todella jää mieleen. Osan kokoelman novelleista olin lukenut aiemmin muissa yhteyksissä, mutta silloin en vielä ollut tajunnut, kuinka mielenkiintoisia novelleja Leinonen kirjoittaa. Pidin kaikista novelleista - luonnollisesti joistain enemmän kuin toisista. Pidin Leinosen tyylistä tuoda arkiseen maailmaan mukaan outoa ja esitellä oudossa maailmassa jotain tuiki tavallista. Mitään ei selitetty liikaa, mutta kaikki tarpeellinen mainittiin. Kokoelma innostaa tutustumaan Leinosen muihin kirjoihin.

Miten tämän nyt kauniisti sanoisi... Nymfit ei ole kovin kummoinen fantasiarakkausromaani. Suurin ongelma on selkeästi hahmot. Myöskään kuvailua ei ole kovinkaan paljoa. Tai tunnelmaa. Ja onhan siellä seassa jotain kirjoitusvirheitäkin. Kaiken kaikkiaan kirja vaikuttaa nopeasti ja hätäisesti väkerretyltä - se tuntuu siltä kuin romaani olisi kyhätty kasaan pelkästään tv-sarjaa mainostamaan. Mitä se luultavasti onkin.