Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kingin Lohikäärmeen Silmät oli mukava lukukokemus Mustien Tornien jälkeen. Tuttu ja turvallinen fantasiatarina velhoista, lohikäärmeistä ja linnoista. Kirja oli "lastenkirjan" tapainen kuten se ilmeisesti oli tarkoitettu; juoni eteni selkeästi ja rauhallisesti. Kirjan tarina oli mielestäni todella hyvä ja hahmot olivat mielenkiintoisia ja heidän kohtalonsa kiinnosti. Mielestäni kirja oli erittäin hyvä ja mukavaa vaihtelua Kingin omassa tuotannossa. Suosittelen lämpimästi kaikille perinteisen fantasiakirjallisuuden ja Kingin faneille.
Liseyn tarina oli ihan hyvä romaani Kingiltä. Luin sen välipalaksi kahden isomman kirjan välillä ( 22.11.63 ja Kuvun Alla). Kirja oli siinä mielessä hauskaa vaihtelua, että päähahmoina oli naisia. Ei kovin yleistä Kingin kirjoissa. Juoni oli ihan mukaansa tempaava ja kirjan eteneminen tasaista. Kirja oli hyvä, mutta ei Kingin parhaimmistoa 3/5
Katsoin muutaman jakson kuvun alla TV- sarjaa ja pidin sitä niin heikkona esityksenä , että päätin lykätä itse kirjan lukemista. Viimein sitten otin kirjan käteeni ja voin sano, että kylläpäs ennakko-odotukset voivat mennä väärin! Hienointa kirjassa oli se kuinka se oli alusta loppuun todella mukaansatempaava. Varsinaisia suvantokohtia ei tainnut olla yhtään. Reilu tuhat sivua meni todella sulavasti. Kirjan juoni oli minusta todella hyvä ja loppuun asti hyvin hiottu. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia. Paljon Kingiä lukeneena voin sanoa, että omasta mielestäni Kuvun Alla on yksi hänen parhaista kirjoista.. Ellei jopa yksi parhaista joita olen koskaan lukenut. Suosittelen kaikille jännityksen / scifin ystäville! 5/5
Langennut enkeli on mukaansa tempaavaa, salaperäinen ja tunteita herättävä teos! Kirjan teksti on todella sujuvaa ja suorastaan huutaa lukijaa jatkamaan lukemista luvun loputtua. Luin kirjan melkein yhdeltä istuimalta. Aloitin sen illalla ja luin loput aamulla. Joskus pitää nukkuakin, mutta jos se olisi ollut minusta kiinni olisin varmaan lukenut kirjaa yötä myöten. Tällä hetkellä en pysty sanomaan varmaan enää mitään muuta kuin, että kirja oli mahtava! Odotan järkyttävästi, että saan toisen osan käsiini! Suosittelen suuresti!
Mukavan vauhdikas ja viihdyttävä kirja. Idea on tosi mielenkiintoinen ja samalla opettavainen, kun samalla tulee tutuiksi monet kreikkalaiset jumalat ja otukset. Salamavarasta lukemalla ne oppii helpommin kuin historian kirjasta! Välillä juonen rakenne ja hahmot oli esitetty vähän naiivisti ja fantasiakirjojen tapaan tämäkin noudatti aika perinteistä kaavaa. Välillä olin myös vähän pihalla tapahtumista. En lähtisi unissanikaan pistämään tätä Harry Potterin tasolle, mutta noin muuten sarja on varmasti mielenkiintoinen. Seuraava osa kehiin vaan!
Hyvä ja koukuttava kirja. Jotain yllättävää ja jotain ennalta arvattavaa. Kannattaa lukea, jos on lukenut ensimmäisenkin osan.
Lukemisen arvoinen kirja. Tarina ei ollut ennalta arvattava. Tapahtumia oli paljon, mutta silti tarina pysyi koko ajan selkeänä. Kannattaa lukea, vaikka kotimainen fantasia epäilyttäisikin, se voi silti yllättää :)
Kirja oli hieno, kiinnostava ja muutenki mukaansa tempaava, mut yks asia siinä jäi häiritsemään. Ne amuletit löyty iha liian helposti, miten ne muka joka paikasta niitä löysi? Ja ne oli iha liian lähekkäin, siel kirkolki oli 3, ja kartanostaki löyty monta. Vaik se helppous ois psa jotai hienompaa juonta, nii se on silti hölmöä, et ne oli kaikki nii lähelkäin ja ne löyty nii helposti. Mut oli silti kiva kirja, erityisesti ne Rowanin menneisyydestä kertovat pätkät oli kiinnostavia.
Vähän parempi kuin edellinen osa. Kirjan ensimmäinen osio oli mielenkiintoisempi, kuin toinen. Toisessa osassa tuntui olevan kauheaa junnaamista, vaikka kyllä joitain mielenkiintoisia juttuja tapahtui ja kirja loppui myös yllättävästi. Tolkienin tyyli nyt vain on sellaista, että välillä teksti menee ihan ohi, mutta en antanut sen tässä kirjassa enää haitata vaan yritin ymmärtää joka kappaleesta vain pääkohdat.
En voi sanoa, että kirja oli nautinnollinen lukukokemus, koska en pitänyt siitä yhtään. Odotukseni olivat kutakuinkin korkealla, eivätkä ne täyttyneet. Kirjan kuuluisi olla sijoittunut 1600-luvulle, mikä on mielestäni ihanaa, sillä tykkään lukea menneisyydessä tapahtuneita asioita. Tässä kuitenkin rivien välistä pystyin huomaamaan 2000-luvun mikä on surullista. Lisäksi kirjassa esiintynyttä Sofiaa kutsuttiin joissain kohdissa Agnesiksi, mikä oli ärsyttävää ja häiritsi tekstin sujuvuutta. Peterille lopulliset pohdinnat mioritasta olivat epätoivoisia ja teki mieli kysyä, että miksi hänen piti tietää sen laulun idea. Lisäksi myös minusta takakannessa kerrotaan vampyyreistä, vaikka missään vaiheessa ei edes mainita sanaa vampyyri. Ymmärrän, että 1600-luvulla noita verenimijöitä ei kutsuttu nimellä vampyyri, mutta jos tarkemmin ajattelin eihän missään vaiheessa edes nämä kuolleet päässeet kunnolla ketään imemäänkään. Lopussa esiintynyt 'veriparta' oli mielestäni omituinen ja hämmentävä. Oli toki hienoa, että sinne oltiin lisätty tarina ns. tulevista ajoista, mutta se pilasi hiukan tämän ideaa. En voi sanoa, että suosittelisin suuresti, mutta vampyyrifaneille tämä saattaa olla ihan mielenkiintoinen lukukokemus!
Lyhyesti sanottuna, jos pidät Gene wWlffe/Robin Hobb kirjoista, niin iskee tämäkin. Mutta jos ne tankattu alle, ei tämä nyt ihan niin hyvä ole mitä top-listat antavat ymmärtää, vaikka hyvä onkin.
Loistava kirja! Ihan yhtä hyvä kuin aiemmatkin osat. Koukuttava kirja jälleen kerran. Tämä sarja saisi kyllä vielä jatkua tavalla tai toisella. Suosittelen!
Ensimmäiseen kirjaan verrattuna, tästä jäi hieman pettynyt fiilis. Kirjassa oli paljon kohtauksia, joissa aina jotakuta oltiin pelastamassa, joista puolet olisi voinut jättää pois ihan vain lukijan mielenkiinnon ylläpitämisen vuoksi. Kaikki tietävät, ettei päähenkilöt kuole vaikka olisivatkin vaarassa ja ne täytyisi pelastaa.. Vaikka mielenkiintoisia käänteitä kirja oli pullollaan, loppua kohden into kirjan lukemiseen hiipui. Loppuhuipennus pelasti hieman kirjaa! Luen kyllä seuraavatkin osat ja toivon, että olisivat tätä kirjaa parempia.
Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö saa erikoisen merkin otsaansa ja päätyy erikoislahjakkaiden, ei-ihmisille tarkoitettuun kouluun. Siellä hän välittömästi saa uusia kavereita sekä vaaleahiuksisen vihollisen, ja huomaa ettei olekaan ihan tavallinen muihin opiskelijatovereihinsa verrattuna. Kuulostaako tutulta? Ei, kyseessä ei ole kahdeksas Harry Potter. Eroa tässä siihen on, että päähenkilö on tyttö ja vampyyri ja öhm... Kaikki muu sitten kuulostaakin tutulta. Kirjassa on siis lainattu Harry Pottereista tuttu kaava, mutta mielestäni ihan onnistuneesti. Harry Potterit ovat ihan ok kirjoja, miksei sitten Harry Potter-kopio ei olisi? Hahmot ovat paperin ohuita, edes päähenkilö ei herätä suurempia tunteita. Vielä vähemmän sydänrihmoja värisyttää päähenkilön ihastus, joka on komea eikä oikeastaan mitään muuta. Luin kirjan e-kirjana, jossa laina-aika oli 14 päivää. Jouduin uusimaan lainan vain kerran ja sen jälkeen laina-aikaa jäi runsain mitoin jäljelle. Kirjassa siis ei kestä kauaa lukea ja se on kohtuullisen kivutonta. Kirja loppuu seuraavaa osaa pedaten. Ainoa mielenkiintoinen asia, päähenkilön näkemät "kummitukset" jäävät selittämättä eli seuraavakin osa on pakko lukea, valitettavasti. Tämä ei todellakaan ole parasta nuortenkirjallisuutta, mitä maailmassa on, mutta kyllähän tämän sai luettua. Vähän niin kuin Goosebumbs-kirjat; vaikka oikein hyvin tiedät, että näissä kirjoissa ei ole mitään järkeä, silti ne vain tuli teininä luettuna läpi.
Alotin tän lukemisen eniten siks, et tää tuo vahvasti mieleen kirjan Myyttihovi (Kirjailija on Brandon Mull) ja Myyttihovi on ehdottomasti mun lempikirja. Tässä oli paljon samanlaista, mut on silti oma tarinansa jännittävillä juonenkäänteillä, ja selkeellä juonella. Jokin täs jäi häiritsee, ehkä ois voinu olla vähä enemmän semmosta jännitystä ja toimintaa. Mut oli silti todella hyvä kirja, ja aion lukea loputki osat sarjasta, heti ku mahollista.
Vähän tylsä ehkä, ja juones ei loppujen lopuks tuntunu olevan paljonkaa järkee. Olis kaivannu ehkä vähä enemmän jännitystä ja tapahtumia. Luin kirjan vaan, koska se oli koulun lukupiirijutussa, nii oli melkeimpä pakko.
Upee kirja! Tää sarja kuuluu mun lempisarjoihin, ja jokanen osa on hyvä! Parhaita tosin on Iltatähden kilta, Käärmekonnun salaisuudet ja Demonivankilan avaimet. En tajuu miks, mut sieppauskohat on aina parhaita kirjoissa. Koko sarjan aikana ei kertaakaa tullu semmonen olo, et ois halunnu lopettaa lukemisen, koko sarjassa ei yksikertasesti oo yhtää tylsää kohtaa. Laitoin ton hienon juonipaljastusjutun, koska en haluu, et kukaa joka alottaa sarjan lukemisen saa tietää, et siin siepataa väkee. Varmuuden vuoks siis.
NO kaikkihan täsät jo tietä kaiken eli eipä oikein mitään uuttaa santtava minullakaan ole. Bella on säälittävä ja naivi ja Edward on itse säälissä elävä hirviö, jippiii....
Ihana kirja!! Ainoa harmi oli Unnan avuttomuus, vaikka kaipa senkin voisi anta anteeksi sen oravuuden piikkiin.
Pidin kirjasta todella paljon vaikka tämä pari ei ollutkaan mikään yllätys! Harmi ettei jatko-osia suomenneta ikinä
Kieltämättä vähän tylsä tunnelma ja Lauran ja Ludon "suhde" oli suorastaan naurettava. Ainoastaan Arianna ja Luciano olivat kivoja tässä kirjassa. Minua jäi vähän ihmetyttämään ettei kukaan starvaganteista vieraullut Taliassa uudestaan vain tapaamassa ystäviään..
Muuten tosi hyvä lopetus mutta tuntui että siihe lopetuksen olisi kiihreditty yht´äkkiä ja sitten se vain lopetetaan einään kun deadline loppuu... Ei tullut mitään yllätyksiä, mutta ei se haitannut ollenkaan.
Todella kevyttä luettavaa eli hyvä jos ei meinaa muuteen jaksaa oikein keskityyä lukemaan. Kirjan nimen suomennos häiritsee minua jostain sysytä kamalasti, miksei "syntinen" käynyt nimeksi?
Viimeinen partio jatkaa onnistuneesti Partio-sarjaa. En voi olla ihmettelemättä jokaisen kirjan jälkeen, että kuinka loistava mielikuvitus Lukjanenkolla on. Kirjasarja ei ole missään vaiheessa sortunut ylimääräiseen romantiikkahömpötykseen. Vaikka olenkin kirjojen suhteen joskus romantiikannälkäinen, niin tiettyihin kirjoihin se ei vain sovi. Ja Partio-sarja on juuri sellainen. Hahmot ovat pysyneet aika lailla samanlaisina. Anton on hyvä ja vahva hahmo. Jostain syystä pidän myös Geseristä, vaikka hän onkin aika omalaatuinen hahmo ja hänen motiivinsa menevät joskus yli ymmärrykseni. Niin paljon kuin pidinkin Viimeinen partio kirjasta, niin silti on hieman haikea olo siitä, että kohta tämäkin kirjasarja tulee päätökseensä. Tällaisten kirjasarjojen kohdalla on aina kamalaa, kun ne loppuvat, koska ne ovat niin mahtavia, että haluaisi vain lukea lisää. Viimeistä osaa odotellessa :)
En ole historian suurin ystävä, pidän fantasiasta. Kirjavaras sijoittuu natsi-Saksaan, toiseen maailmansotaan. Eikä siinä esiinny fantasiaa tykkäämälläni tavalla. Siksi on tavallaan ihmeellistä, että rakastuin tähän kirjaan. Kun aloitin kirjan lukemisen ajattelin, että minun kannattaisi lopettaa lukeminen ja lukea kirja muutaman vuoden päästä. En ajatellut sen sopivan ikäiselleni. Nyt olen enemmän kuin kiitollinen, että kirja oli tarpeeksi mielenkiintoinen ja mukaansa vetävä alusta, koska muuten olisin odottanut sen lukemista muutaman vuoden! Kirjan lukemiseen sekoittui paljon tunnetta. Monissa käänteissä nauroin, hymyilin. Toisissa itkin ja murehdin. Olen lukenut useita kirjoja missä sama tapahtuu, mutta tässä se tuntui aidolta, erilaiselta. Tässä pystyi lukemaan toisesta maailmansodasta aivan eri näkökulmasta ja se valaisi maailmaani suuresti. Zusakin kirjoitustyyli on vangitsevaa ja mukaansa vetävää. En sanoisi, että tämän teoksen teksti olisi helppolukuisinta mitä olen lukenut, mutta ei se vaikealukuistakaan ollut. Haluaisin lukea lisää Lieselistä, vaikka hänen tulevaisuudestaan, mutta toisaalta kirja ei jättänyt kysymyksiä mieleeni. Kirjan aikana esiintyneet hahmot olivat mahtavia! Hans ja Rudy olivat ehdottomat suosikkini Lieselin ja Maxin ohella. Aion lukea tämän teoksen monia kertoja uudelleen ja voin iloisin mielin suositella tätä sinulle!
























