Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

En juurikaan pitänyt kirjasta. Se oli milestäni aika tylsä ja juoni tuntui sekavalta. En varmaankaan lue seuraavia osia, en jäänyt odottamaan niitä.

Kirja oli mielestäni parempi kuin edelliset osat, mutta en välillä olisi jaksanut lukea ympäri Idrisiä tapahtuvia "kohtauksia". Jotenkin en vain aina pysynyt mukana, mitä tapahtui missäkin. Mutta loppu oli mielestäni erinomainen ja lisäpaljastukset Claryn ja Jacen sukulaisuuksista olivat mieluisia. Myös juoni oli ennalta-arvaamaton. Joitakin kohtauksia en olisi voinut millään uskoa todeksi, kun olin itse kuvitellut siihen kohtaan jotain muuta. Kirjailijan ratkaisut olivat kuitenkin parempia kuin omat olettamukseni. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka pitivät edellisistäkin osista.

Pidin enemmän Luukaupungista, mutta tämä ei todellakaan ollut huono. Päinvastoin. Pidin kirjasta paljon ja luin sen innolla. Harmittaa vain, että Clary ja Jace ovat sisarukset. Ties millainen romanssi syntyisi, jos he eivät olisikaan sukua toisilleen.

Todella hyvä kirja, jonka luin kerralla. Sitä ei vain voinut jättää kesken.

En juurikaan pitänyt kirjasta. Sen kerronta ei milestäni ollut kovin kiinnostavaa ja lukiessa tuntui siltä, että kahlasi kirjan läpi väkisin. Oli myös harmi, ettei todisteita ollut käännetty suomeksi. En siis jaksanut lukea niitä oikein kunnolla, kun en ihan kaikkea ymmärtänytkään. Suosittelen lukemaan ajankuluksi, silloin ihan viihdyttävä kirja.

Ensimmäinen osa oli mielestäni hieman parempi, mutta tämäkin oli hyvä. Odotan innolla, että seuraavat osat ilmestyisivät.

Kirja oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Juonenkäänteet olivat ennalta-arvaamattomia ja kerronta sujuvaa. Odotan innolla, että saisin seuraavan osan luettavakseni.

Pidin ehdottomasti kirjasta aivan yhtä paljo, kuin edellisistäkin osista. En tahtoisi ollenkaan palauttaa lainaamansa kirjaa kirjastoon vaan tahtoisin hypätä itse Gwendolynin ja Gideonin maailmaan, päästä aikamatkoille ja seurata kaikkia tapahtumia niiden keskipisteessä. On todella harmi, että sarja jäi trilogiaksi, mutta se oli paras trilogia, minkä olen lukenut. Siitä kiitos Kerstin Gierille. Suosittelen kaikille, jotka pitivät sarjan aiemmissakin osista.

Mielestäni Safiirinsini oli aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä ja ahmin tämänkin kirjan päivässä läpi. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku voi kirjoittaa näin hyviä kirjoja. Tekisi mieli vain lukea samaa kirjaa koko ajan, niin hyvä se oli.

Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, jotka koskaan olen lukenut! Olen lukenut Rubiininpunan nyt kolme kertaa ja nauran edelleen samoille hauskoille huumorinpätkille, jotka kirjaan on taitavasti sekoitettu. Gwendolyn on todella hyvä kertoja ja Gier on luonut juonen, joka pitää otteessaan kirjan loppuun asti. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka pitävät kirjoista, joissa on hieman huumoria ja rakkautta.

Vähän turhan pitkä, paikka paikoin jopa jaaritteleva, mutta muuna aikana ihan tunnelmallinen kirja. Hyvää kirjassa oli selkeästi kuvailu ja tunnelma. Romaani avautuu hitaasti - välillä tosiaan liiankin hitaasti. Joissain kohden hieman tuskastusti, kun kerrottiin lukijalle jo tuttuja asioita tai kun juoni muuttui ennalta arvattavaksi. Suurimmat ongelmat löytyvät noin puolivälin paikkeilla ja sen jälkeen. Kappale joka koostuu vain päähenkilön ja tämän tuttavien sähköpostiviesteistä on täysin turha ja sen yli voikin hyppiä aivan surutta ilman että menetti mitään. Samoin lemmenkuvailukohdat, kun päähenkilö sai vihdoinkin olla kahden salaperäisen Lucianinsa kanssa, muuttuivat nopeasti puuduttaviksi. Lopetus oli myös turhan ennalta arvattava. Mutta tosiaan tunnelmallinen kirja. Vähemmälläkin tunnelmoinnilla olisi varmaan pärjännyt, mutta kirjan yksityiskohtaisuus oli omalla tavallaan kiehtovaa.

Kirjan ulkonäöstä haluaisin sanoa sen verran, että mielestäni takakannen alkukirjainten eri fontit tekevät siitä hieman suttuisen näköisen (vaikka sitten kuvastavatkin Nickin ja Roddyn lukujen ensimmäistä kirjainta ja yhditävät sillä tapaa sisällön ja kannen). Muuten kirjan kannet ovat oikein kutsuvan näköiset. Kirjassa oli joissain kohdin melko yllättäviäkin juonenkäänteitä. Jotkut kohdat tuntuvat kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) hieman vaikeaselkoisilta ja monimutkaisilta. Kirjan loppu oli melko nopea, muihin kirjan tapahtumiin verrattaessa ja siihen olisi toivonut vielä hieman jatkotarinaa. Joskus myös tuntui, että kirjaan oli ängetty liikaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin melko hyvä ja suosittelen tätä muillekkin :)

Pidin enemmän ensimmäisestä osasta, mutta ei se mitään, tämäkin oli hyvä! Loppu oli yllättävä, ja pidin siitä, nyt vain odotan innolla jatko-osan ostamista (rahapula). Tris alkoi pännimään minua joissain kohdissa, ja ymmärsin hyvin Neljän uhkauksen erosta. Suosittelen sarjaa jännityksen ja scifin ystäville :)

Jees, vihdoin löysin uuden ihastuttavan kirjasarjan! Sain ensimmäisen osan joululahjaksi, ja ahmim sen loppuun samaisena iltana. Kirjassa oli paljon jännitystä, ja Neljä oli vähän erilainen poikaystävä. Pidin kirjasta, suosittelen.

Tätä kirjaa en kutsuisi hyväksi. Juoni ei jaksa kiinnostaa, ja parodia ei ollut niin ihmeellistä kuin olisin toivonut.

Siuntio Silosäkeen tarinat ovat kirja joka sisältää viisi ainutlaatuista ja erilaista tarinaa velhoista. Itse tykkään lasten tarinoista hirvittävästi. En ole lukenut niitä kuitenkaan vuosiin joten tämä oli hyvin virkistävää. Pitäisi ehdottomasti lukea näitä useammin! Joka tapauksessa tässä kirjassa tarinat olivat erilaisia. Aivan erilaisia kuin muissa kirjoissa. Ja nämä olivat juuri sopivan lyhyitä illalla luettavaksi. Iltasatuja. Dumbledoren pohdinnat olivat mielenkiintoisia ja mukava lisäys lyhyisiin tarinoihin. Olen myös hyvin kiitollinen selityksiin joita sivujen alareunoissa aina silloin tällöin oli. Ihan mahtavaa, että Rowling on jaksanut tehdä Harry Potter sarjastaan niin monisävyisen, että on jopa kirjoittanut Harry Potter sarjasta tutun kirjan. Tämän. En oikein voi muuta sanoa kuin mahtavaa! Suosittelen!

Matkijalintu on hämmentävä lukukokemus. Suuri fontti ja kannet johdattavat ajattelemaan, että kyse on nuortenkirjasta, mutta päähenkilönä onkin kolmikymppinen, elämänsä kanssa tuskaileva ja henkisesti teini-ikään jumittunut nainen. Myös luokitus maagiseksi realismiksi kummastutti minua pitkään, sillä käsittääkseni fantasian puolelle astutaan siinä vaiheessa, kun selkeitä maagisia olentoja on mukana kuvioissa - kuten Matkijalinnussa onkin. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin tarpeeksi selittämättömiä tai peräti vertauskuvallisia olentoja, jotta maagisen realismin vaatimukset täyttyvät. Kirjan rakenne oli sotkuinen ja juoni useinkin ennalta-arvattava. Tiivistämistä kaipailin useampaan otteeseen. "Tarkkaa arkielämän havainnointia", jota kannessa lupaillaan, en huomannut, ellei sellaiseksi käsitetä ruoka-ainemerkkien luettelua. Siihen tarkkasilmäisyys sitten jäikin. Sen sijaan perusjenkkiläinen pinnallinen ja kulutuskeskeinen elämäntapa on kritiikittömästi läsnä ja itsestäänselvyys. Hahmot olivat yksiulotteisia ja liioiteltuja ilman inhimillisiä vivahteita. En tiedä, kenelle teosta suositella; aikuisille, jotka tuntevat olevansa yhä teinejä, vaiko teineille, jotka jaksavat lukea kolmikymppisen naisen kriiseilystä omien järjettömin perustein tehtyjen valintojensa sokkelossa. Edes maagisen realismin ystäville en teosta suosittelisi varauksetta.

Tykkäsin, kirjassa oli jotain erikoista, mitä en ole ennen löytänyt kirjoista. Suosittelen :)

Mielestäni kirja muistutti aika paljon twilightia, mutta muuten se oli hyvin mukaansatempaava. Pidin siitä, että surunsyöjät ovat ihan uusi juttu, kukaan ei ole vielä kirjoittanut siitä. Toisaalta, Hopen menneisyys tuo tarinaan uutta näkökulmaa, ja jäin innolla odottamaan jatkoa. :)

Pidin tästä kirjasta kovin, etenkin pikkusisko Emmasta. Hän oli suloinen ja pippurinen. Äiti valitsi kirjan minulle joskus, ja suhtauduin aika epäilevästi siihen. Mutta kun aloitin lukemisen, en kyennyt lopettamaan. Erilainen kirja, suosittelen :)

Olen tätä kirjaa himoinnut jo pitkään, ja toivon että pääsisin pian sitä lukemaan. Kansi on kaunis, ja tarina kuulostaa kiehtovalta.