Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Ensimmäiseen kirjaan verrattuna, tästä jäi hieman pettynyt fiilis. Kirjassa oli paljon kohtauksia, joissa aina jotakuta oltiin pelastamassa, joista puolet olisi voinut jättää pois ihan vain lukijan mielenkiinnon ylläpitämisen vuoksi. Kaikki tietävät, ettei päähenkilöt kuole vaikka olisivatkin vaarassa ja ne täytyisi pelastaa.. Vaikka mielenkiintoisia käänteitä kirja oli pullollaan, loppua kohden into kirjan lukemiseen hiipui. Loppuhuipennus pelasti hieman kirjaa! Luen kyllä seuraavatkin osat ja toivon, että olisivat tätä kirjaa parempia.

Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö saa erikoisen merkin otsaansa ja päätyy erikoislahjakkaiden, ei-ihmisille tarkoitettuun kouluun. Siellä hän välittömästi saa uusia kavereita sekä vaaleahiuksisen vihollisen, ja huomaa ettei olekaan ihan tavallinen muihin opiskelijatovereihinsa verrattuna. Kuulostaako tutulta? Ei, kyseessä ei ole kahdeksas Harry Potter. Eroa tässä siihen on, että päähenkilö on tyttö ja vampyyri ja öhm... Kaikki muu sitten kuulostaakin tutulta. Kirjassa on siis lainattu Harry Pottereista tuttu kaava, mutta mielestäni ihan onnistuneesti. Harry Potterit ovat ihan ok kirjoja, miksei sitten Harry Potter-kopio ei olisi? Hahmot ovat paperin ohuita, edes päähenkilö ei herätä suurempia tunteita. Vielä vähemmän sydänrihmoja värisyttää päähenkilön ihastus, joka on komea eikä oikeastaan mitään muuta. Luin kirjan e-kirjana, jossa laina-aika oli 14 päivää. Jouduin uusimaan lainan vain kerran ja sen jälkeen laina-aikaa jäi runsain mitoin jäljelle. Kirjassa siis ei kestä kauaa lukea ja se on kohtuullisen kivutonta. Kirja loppuu seuraavaa osaa pedaten. Ainoa mielenkiintoinen asia, päähenkilön näkemät "kummitukset" jäävät selittämättä eli seuraavakin osa on pakko lukea, valitettavasti. Tämä ei todellakaan ole parasta nuortenkirjallisuutta, mitä maailmassa on, mutta kyllähän tämän sai luettua. Vähän niin kuin Goosebumbs-kirjat; vaikka oikein hyvin tiedät, että näissä kirjoissa ei ole mitään järkeä, silti ne vain tuli teininä luettuna läpi.

Alotin tän lukemisen eniten siks, et tää tuo vahvasti mieleen kirjan Myyttihovi (Kirjailija on Brandon Mull) ja Myyttihovi on ehdottomasti mun lempikirja. Tässä oli paljon samanlaista, mut on silti oma tarinansa jännittävillä juonenkäänteillä, ja selkeellä juonella. Jokin täs jäi häiritsee, ehkä ois voinu olla vähä enemmän semmosta jännitystä ja toimintaa. Mut oli silti todella hyvä kirja, ja aion lukea loputki osat sarjasta, heti ku mahollista.

Vähän tylsä ehkä, ja juones ei loppujen lopuks tuntunu olevan paljonkaa järkee. Olis kaivannu ehkä vähä enemmän jännitystä ja tapahtumia. Luin kirjan vaan, koska se oli koulun lukupiirijutussa, nii oli melkeimpä pakko.

NO kaikkihan täsät jo tietä kaiken eli eipä oikein mitään uuttaa santtava minullakaan ole. Bella on säälittävä ja naivi ja Edward on itse säälissä elävä hirviö, jippiii....

Ihana kirja!! Ainoa harmi oli Unnan avuttomuus, vaikka kaipa senkin voisi anta anteeksi sen oravuuden piikkiin.

Pidin kirjasta todella paljon vaikka tämä pari ei ollutkaan mikään yllätys! Harmi ettei jatko-osia suomenneta ikinä

Kieltämättä vähän tylsä tunnelma ja Lauran ja Ludon "suhde" oli suorastaan naurettava. Ainoastaan Arianna ja Luciano olivat kivoja tässä kirjassa. Minua jäi vähän ihmetyttämään ettei kukaan starvaganteista vieraullut Taliassa uudestaan vain tapaamassa ystäviään..

Muuten tosi hyvä lopetus mutta tuntui että siihe lopetuksen olisi kiihreditty yht´äkkiä ja sitten se vain lopetetaan einään kun deadline loppuu... Ei tullut mitään yllätyksiä, mutta ei se haitannut ollenkaan.

Todella kevyttä luettavaa eli hyvä jos ei meinaa muuteen jaksaa oikein keskityyä lukemaan. Kirjan nimen suomennos häiritsee minua jostain sysytä kamalasti, miksei "syntinen" käynyt nimeksi?

Viimeinen partio jatkaa onnistuneesti Partio-sarjaa. En voi olla ihmettelemättä jokaisen kirjan jälkeen, että kuinka loistava mielikuvitus Lukjanenkolla on. Kirjasarja ei ole missään vaiheessa sortunut ylimääräiseen romantiikkahömpötykseen. Vaikka olenkin kirjojen suhteen joskus romantiikannälkäinen, niin tiettyihin kirjoihin se ei vain sovi. Ja Partio-sarja on juuri sellainen. Hahmot ovat pysyneet aika lailla samanlaisina. Anton on hyvä ja vahva hahmo. Jostain syystä pidän myös Geseristä, vaikka hän onkin aika omalaatuinen hahmo ja hänen motiivinsa menevät joskus yli ymmärrykseni. Niin paljon kuin pidinkin Viimeinen partio kirjasta, niin silti on hieman haikea olo siitä, että kohta tämäkin kirjasarja tulee päätökseensä. Tällaisten kirjasarjojen kohdalla on aina kamalaa, kun ne loppuvat, koska ne ovat niin mahtavia, että haluaisi vain lukea lisää. Viimeistä osaa odotellessa :)

En ole historian suurin ystävä, pidän fantasiasta. Kirjavaras sijoittuu natsi-Saksaan, toiseen maailmansotaan. Eikä siinä esiinny fantasiaa tykkäämälläni tavalla. Siksi on tavallaan ihmeellistä, että rakastuin tähän kirjaan. Kun aloitin kirjan lukemisen ajattelin, että minun kannattaisi lopettaa lukeminen ja lukea kirja muutaman vuoden päästä. En ajatellut sen sopivan ikäiselleni. Nyt olen enemmän kuin kiitollinen, että kirja oli tarpeeksi mielenkiintoinen ja mukaansa vetävä alusta, koska muuten olisin odottanut sen lukemista muutaman vuoden! Kirjan lukemiseen sekoittui paljon tunnetta. Monissa käänteissä nauroin, hymyilin. Toisissa itkin ja murehdin. Olen lukenut useita kirjoja missä sama tapahtuu, mutta tässä se tuntui aidolta, erilaiselta. Tässä pystyi lukemaan toisesta maailmansodasta aivan eri näkökulmasta ja se valaisi maailmaani suuresti. Zusakin kirjoitustyyli on vangitsevaa ja mukaansa vetävää. En sanoisi, että tämän teoksen teksti olisi helppolukuisinta mitä olen lukenut, mutta ei se vaikealukuistakaan ollut. Haluaisin lukea lisää Lieselistä, vaikka hänen tulevaisuudestaan, mutta toisaalta kirja ei jättänyt kysymyksiä mieleeni. Kirjan aikana esiintyneet hahmot olivat mahtavia! Hans ja Rudy olivat ehdottomat suosikkini Lieselin ja Maxin ohella. Aion lukea tämän teoksen monia kertoja uudelleen ja voin iloisin mielin suositella tätä sinulle!

Huonompi kuin edellinen kirja, mutta lukemisen arvoinen. Jack oli outo lisäys ja epäilykseni koko keiju juttuun ärsytti.Len oli etäisempi,koska hän oli siellä hiton yliopistossa. Hyvä kirja ei muuta sanottavaa. Juoni oli outo ja koko tyhjiö juttu hämmensi koko ajan enemmän. Tässä tällänen lyhyt arvio.

Twilight oli niitä ekoja sarjoja joita luin. Palvoin sitä mutta parin vuoden päästä en voinut sietää koko sarjaa. Yökk. Bella Swan ja Edward. Romanssi vaikuttaa ekaksi söpölltä ja kaikkea, mutta sittenkun luet epäilystä niin aivasi räjähtää jos shippaat Bellaa ja Jacobia. Sitten Aamunkoin jälkeen pidät vaan Jacobista ja laumasta ja Renesmeestä. Ainoa syy miksi luin kirjaa olivat he ja erikoisvoimat jotka kiinnostivat minua. Ne jotka rakastaa mahdotonta kolmiodraamaa ja Bellaa joka haluaa olla verenimijä niin kipeesti niin voi rakastaa tätä, mutta en minä. Selitän mielipiteeni varmaan jyrkästi, mutta näin se vain on. Kirjasarja olisi hyvä ilman tyhmää kolmiodraamaa ja ärsyttävää rakkaustarinaa ja Edward ei edes tunne hirveän todelliselta hahmolta. Kaikki muut kirjassa ja kirjasarjassa oli iha jees. Sytyin tälle kirjalle mutta roihu paloi loppuun ja tuhkat pyyhittiin pois ja jäi vaan musta läntti. Loppu oli muurenkin laimea ja ainoa hyvä asia oli se että Jacob ja Renesmee päätyvät kai yhteen. Sanon vaan että kirjasarja on lukioille suuri pettymys ainakin minulle se oli kun nyt sitä lukee.

Luukaupunki oli parempi, mutta Cassandra Claren kirjat ovat minun Top 3 listallani. Kirjotan tätä arviota silloin kun olen lukenut koko kirjasarjan kolmesti ainakin, joten se voi vaikuttaa arviooni. Taas loistava kirja luettu vaikka tosin kolmannetta kertaa. Jace ja Claryn tuskaa oli jännää seurata ja heidän kiintymistä, sekä kuinka paljon he välittävät toisistaan. Simonin vampyyri juttu oli surullistra, mutta se liitti Simonin varjomaailmaan pysyvästi, mikä on silleen hyvä asia. Claryn ja Jacen kyvyt olivat hämmästyttävä. Imogen Herondale oli todella ärsyttävä, mutta se miten hän pelasti Jacen oli sankarillista ja se tieto, että oli kantanut kaunaa Jacelle/Valentinelle olikin turhaa (tiedät mitä tarkotan jos olet lukenut kolmosen) Idris niinkui voin kuvitella on varmaan todella kaunis ja tärkeä kaupunki varjometsästäjille. Se miten Jace komentaa Clarya oli ärsyttävää ja Sebastian oli outo lisäys. Juoni oli kiva ja pidin Maiasta heti. Taas upeata työtä Clarelta! Jace <333333333

Jep. Hyvä kirja. Ei niin mullistava, mutta tykkäsin. Aria ei olut enää niin nynny. Hunter oli outo ja etäinen tässä kirjassa. Nousin shippaamaan Turkia ihan kybällä. Romantiikkaa tässä ei ollut niin paljoon kuin edellisessä ja se oli pettymys. Loppu oli hämmentävä. Niihän ne aina on. Odotan innolla seuraavaa osaa. Arian loppu juttu eli se kun hän syö sen sydämen oli ällöttävää ja meni jotenkin yli se että hänelläoli jotain ihme voimia. Sota on aina rankkaa ja outoa aikaa, mutta kirjoittaja on luonut kirjan ihan hyvin. Lukemisen arvoinen ja pidin siitä. Ei ylittänyt tai alittanut edeltäjäänsä.

Odotukseni olivat ehkä vähän liian korkealla, mutta Olympoksen veri kruunasi sarjan kivasti. Juoni meni ihan kivasti ja opin tykkäämään Hazelista enemmän. Normaalisti arvioni ovat pitkiä, mutta tässä ei ole muuta sanottavaa että kirja oli hyvä. Tulen aina rkastamaan tätä sarjaa ja pysyy Top 3 listassa. Rick on taas tehnyt mahtavaa työtä ja harmittaa,etä sarja loppuu tähän. Leo ja Calypso saivat onnellisen lopun samoin Nico ja kaikki muutkin. Hyvästit tälle sarjalle ja uusia kirjoja lukemaan!

Juu. Taas kirja josta pidin. Surullisinta oli se ettei Annabethiä ollut Percyn rinnalla. Tämä sarja on lähellä sydäntäni ja olen lukenut sarjan ainakin 5 kertaa. Titaanien kirous ei ole lempparini tässä sarjassa mutta tottakai minä pidän siitä. Rick osaa kirjoittaa niin hauskasti kirjoja, että nauran aina pienille vitseille. Thalia oli aluksi ärsyttävä, mutta muuttui kivemmaksi. Zoe oli kiva lisäys ja rakastuin heti Metsästäjiin ja Artemiin. Jumalat ja nykymaailma on taas mukavasti sujautettu tähän kirjaan. Loppu jäi ärsyttämään kyllä vähän

Paras kaikista Eoin Colferin kirjoista. Päähenkilö on juuri sopiva tälläiseen tarinaan. Kirja piti koko ajan otteessaan ja sitä ei malttanut laskea käsistään.

Oi miten paljon pidin tästä kirjasta. Olin ihan innoissasni ku tämä ilmestyi ja ostin sen heti kirjakaupasta. Sinitähden elämä oli tiivistetty yhteen kirjaan ja yllätyin miten vanha Sinitähti oli. Tärkeät hahmot olivat pieniä ja harmittaa kun suurin osa Myrskyklaanin kissoista oli kuollut ennen Villiin luontoon alkua. Ohdakekynsi raivostutti minua sanoin kuvaamaomasti. Eniten minä pidin Tammisydämestä. Vaikea kirjoittaa arviota kun on lukenut kirjan aikoja sitten, mutta pääasia on se että kirja on ihana ja loistava!