Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Rakastan kissoja! Silti tartuin tähän sarjaan vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjan idea neljästä kissaklaanista on kiehtova ja kirja olikin kaiken kaikkiaan miellyttävää luettavaa. Todella ennalta-arvattava vain oli. Aavisti heti Tiikerinkynnessä jotain mätää. Hetken ajan mietin voisiko Leijonanharja olla syyllinen kunnes kallistuin taas Tiikerinkynnen puoleen. Harmi että Täplälehti kuoli, sillä Tulitassu oli selvästi ihastunut häneen. Keltahammas muuten muistutti ihan meidän vanhaa edesmennyttä persialaiskisua. Harmaa turkkinen ja hiukan äksy kissa meilläkin oli. Lepäköön rauhassa tähtiklaanissa. Odotan innolla Tulisydämen seikkailua ja kasvua mahtavaksi soturikissaksi!
Pidin enemmän ensimmäisestä osasta, mutta ei se mitään, tämäkin oli hyvä! Loppu oli yllättävä, ja pidin siitä, nyt vain odotan innolla jatko-osan ostamista (rahapula). Tris alkoi pännimään minua joissain kohdissa, ja ymmärsin hyvin Neljän uhkauksen erosta. Suosittelen sarjaa jännityksen ja scifin ystäville :)
Jees, vihdoin löysin uuden ihastuttavan kirjasarjan! Sain ensimmäisen osan joululahjaksi, ja ahmim sen loppuun samaisena iltana. Kirjassa oli paljon jännitystä, ja Neljä oli vähän erilainen poikaystävä. Pidin kirjasta, suosittelen.
Kirja oli hyvin tylsähkö. Kirja tarttui käteeni ilmastonmuutoksen jälkeisen elämän takia. Kirjasta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman enemmällä jännityksellä. Päähenkilö oli ärsyttävä, ja kun kaakao-orjat tulivat mukaan kuvioihin; päähenkilö näkee rääsyihin pukeutuneen pojan lasin läpi, olin että ooh, viimeinkin jotain jännitystä. Mutta ei. Ei tullut. Suosittelen kirjaa jos pidät pitkäveteisistä kirjoista.
Tätä kirjaa en kutsuisi hyväksi. Juoni ei jaksa kiinnostaa, ja parodia ei ollut niin ihmeellistä kuin olisin toivonut.
Siuntio Silosäkeen tarinat ovat kirja joka sisältää viisi ainutlaatuista ja erilaista tarinaa velhoista. Itse tykkään lasten tarinoista hirvittävästi. En ole lukenut niitä kuitenkaan vuosiin joten tämä oli hyvin virkistävää. Pitäisi ehdottomasti lukea näitä useammin! Joka tapauksessa tässä kirjassa tarinat olivat erilaisia. Aivan erilaisia kuin muissa kirjoissa. Ja nämä olivat juuri sopivan lyhyitä illalla luettavaksi. Iltasatuja. Dumbledoren pohdinnat olivat mielenkiintoisia ja mukava lisäys lyhyisiin tarinoihin. Olen myös hyvin kiitollinen selityksiin joita sivujen alareunoissa aina silloin tällöin oli. Ihan mahtavaa, että Rowling on jaksanut tehdä Harry Potter sarjastaan niin monisävyisen, että on jopa kirjoittanut Harry Potter sarjasta tutun kirjan. Tämän. En oikein voi muuta sanoa kuin mahtavaa! Suosittelen!
Matkijalintu on hämmentävä lukukokemus. Suuri fontti ja kannet johdattavat ajattelemaan, että kyse on nuortenkirjasta, mutta päähenkilönä onkin kolmikymppinen, elämänsä kanssa tuskaileva ja henkisesti teini-ikään jumittunut nainen. Myös luokitus maagiseksi realismiksi kummastutti minua pitkään, sillä käsittääkseni fantasian puolelle astutaan siinä vaiheessa, kun selkeitä maagisia olentoja on mukana kuvioissa - kuten Matkijalinnussa onkin. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin tarpeeksi selittämättömiä tai peräti vertauskuvallisia olentoja, jotta maagisen realismin vaatimukset täyttyvät. Kirjan rakenne oli sotkuinen ja juoni useinkin ennalta-arvattava. Tiivistämistä kaipailin useampaan otteeseen. "Tarkkaa arkielämän havainnointia", jota kannessa lupaillaan, en huomannut, ellei sellaiseksi käsitetä ruoka-ainemerkkien luettelua. Siihen tarkkasilmäisyys sitten jäikin. Sen sijaan perusjenkkiläinen pinnallinen ja kulutuskeskeinen elämäntapa on kritiikittömästi läsnä ja itsestäänselvyys. Hahmot olivat yksiulotteisia ja liioiteltuja ilman inhimillisiä vivahteita. En tiedä, kenelle teosta suositella; aikuisille, jotka tuntevat olevansa yhä teinejä, vaiko teineille, jotka jaksavat lukea kolmikymppisen naisen kriiseilystä omien järjettömin perustein tehtyjen valintojensa sokkelossa. Edes maagisen realismin ystäville en teosta suosittelisi varauksetta.
Tykkäsin, kirjassa oli jotain erikoista, mitä en ole ennen löytänyt kirjoista. Suosittelen :)
Mielestäni kirja muistutti aika paljon twilightia, mutta muuten se oli hyvin mukaansatempaava. Pidin siitä, että surunsyöjät ovat ihan uusi juttu, kukaan ei ole vielä kirjoittanut siitä. Toisaalta, Hopen menneisyys tuo tarinaan uutta näkökulmaa, ja jäin innolla odottamaan jatkoa. :)
Tämä on suorastaan paras mifonki-sarjasta. Luin tämän, ja ihastuin kirjaan. Dante oli hurmaava, mutta olisin toivonut enemmän Danten ja Adrisin rakkaustarinasta. Kirja oli aika karski joiltain kohdilta, ja minua harmitti, että Adris sai lapset. Pidin tästä kirjasta kovin. Mutta samaa ei voi sanoa seuraavista. Tuntuu, että Adris hylkäsi Danten. Ääliö. Luin n. 100 sivua seuraavasta osasta ja paiskasin menemään. En tykännyt uudesta miehestä. Enkä tykkää Adrisin kaksosistakaan. Ja mikäli olen nyt näitä takakansia seuraillut, niin koko ajan jauhetaan niistä typeristä lapsista. Tosiaan, jos saisin päättää, niin pitäisin sarjan yksi, tai kaksi osaisena. Tämä osa oli hyvä, ja mukavan paksu.
Pidin tästä kirjasta kovin, etenkin pikkusisko Emmasta. Hän oli suloinen ja pippurinen. Äiti valitsi kirjan minulle joskus, ja suhtauduin aika epäilevästi siihen. Mutta kun aloitin lukemisen, en kyennyt lopettamaan. Erilainen kirja, suosittelen :)
Olen tätä kirjaa himoinnut jo pitkään, ja toivon että pääsisin pian sitä lukemaan. Kansi on kaunis, ja tarina kuulostaa kiehtovalta.
Rakastan, rakastan, rakastan tätä kirjasarjaa! Gwendolyn tuntui ihan oikealta teinitytöltä jonka kanssa voisi ystävystyä. Lempihahmoni koko sarjassa oli ehdottomasti ihana Ranskalainen puvustaja ♥ järkytyin lopussa kun kuulin siitä, että Gwen olikin Lucyn tytär. Kääk. Ja Kideon.. Vaikutti aika samanlaiselta kuin pojat tällaisissa kirjoissa yleensä ovat, komentelevat ja taas seuraavassa hetkessä ovat lempeitä ja ihania jne. Saint-Germainin kreivi oli mielestäni hyvin toteutettu, ja vähän erilainen pahis. Pidin, ja pidän edelleen sarjasta kovin, etenkin kun siihen oli sekoitettu draamaa, romantiikkaa, fantasiaa ja historiaa. Itse olen hirveä muotihörhö, ja vanhanajan vaatteet ovat rakkautta. Siksi pidin erityisesti kohdista, joissa esiintyi tämä ihana puvustaja, tai joissa kuvailtiin mekkoja ja tyyliä.
Wow! Kirja oli vauhdikas ja täynnä toimintaa. Annalise alkoi ärsyttää minua tässä kirjassa, ja melkein toivoin, että Nathan ja Gabriel olisivat alkaneet olemaan yhdessä. No, katsotaan mitä tulevat osat tuovat tullessaan. Kun olin lukenut kirjan, ryntäsin samantien puhumaan äidille lopun juonenkäänteistä ja yllätyksistä. Suosittelen ehdottomasti! :)
Sanoisin että paras kirjasarja jonka olen lukenut. Kerronta vei mukanaan, ja lopussa oli valitettavan nopeasti. Koko sarjan aikana paljastui aina vain lisää juonenkäänteitä, enkä voi väittää, etten olisi itse naureskellut kirjoja lukiessani. Kendraan oli helppo samaistua, ja ukin takapihan rehottava metsä olikin vähän erilainen satumetsä, kun ajattelin alussa. Suosittelen lämpimästi kaikille fantasian ystäville. Omalla kohdallani opettajani suositteli kirjaa minulle, ja tartuin siihen hieman vastentahtoisesti, mutta kirja imaisi heti mukaansa.
Ihan ensiksi sanon että olen ehdottomasti #TeamCarter, koska jo heti esimmäisessä kirjassa huomasin Sylvainin olevan lipevä ja ällöttävä. Tuo kolmiodraama muistutti Mifongin perintöä, jonka jätin kesken koska toisessa osassa päähenkilö unohtaa rakkaansa ja menee naimisiin törpön kanssa. Ääliöitä. Mielestäni ensimmäinen kirja oli parempi, ja siihen on syynä se, että miksisinäääliöAllie päästit sen Carterin ja valitsit typerän Sylvainim?! No, toivon että asia korjaantuu tulevissa kirjoissa. #teamCarterforever
Kirja oli hyvin... Mielenkiintoinen.Erillainen, tai sanoisinko että poikkeava. Kirja oli mielestäni kirjoitettu kauniisti ja rakkaustarina oli hyvin suloinen, vaikka kolmiodraama ottikin aluksi päähän. Yhteiskunnasta ei saanut tavanomaista, ahdistavaa mielikuvaa kuten tulevaisuuden hallituksista yleensä, vaikka olihan tuo totaallinen vapaudenpuute kyllä hieman karmiva. Juoni ei pahemmin koukuttanut ja tylsiäkin pätkiä kirjasta löytyi. Seuraavat osat täytyy kuitenkin ehdottomasti lukea, ja ainakin minussa kirja herätti hyvin paljon ajatuksia. Hieno tarina, suosittelen kokeilemaan.
Tykästyin kirjaan kovasti. Kvothe oli kiehtova ja äkkipikainen kuten aina. Jotkut kohdat olivat aika pitkiä, mutta ne olivatkin täynnä kuvauksia. Lempi kohtani olivat kuvaukset Kvothen soittamisesta, jotka olivat kirjoitettu taitavasti. Yliopisto aika oli mieluisinta lukea. Kirjan tapahtumat jättivät monia kysymyksiä leijumaan ilmaan, joka tekee seuraavan osan odotuksesta entistäkin malttamattomampaa.
Mahtava kirja kaikin puolin! Luin tämän muistaakseni ihan parissa päivässä. Kaikki lippuset ja kartat ovat ihania selailla (sisältää kelmien kartan!!) kuvat on upeita ja tekstissä on mielenkiintoista tietoa leffojen synnystä.
Tosi hauska kirja! Ihmeotuksien kuvausten lisäksi saa naureskella Harryn ja kumppaneiden tuhrauksille. En panisi pahitteeksi jos kirja olisi kunnon oppikirjan kokoinen :D
Tämä kirja on jokaisen Potter-friikin unelma! Sisältää mielettömästi tietoa ja upeita kuvia. Koonsa puolesta kirja olisi tarvinnut trukin kun se piti kantaa kaupasta kotiin, mutta rehkiminen oli sen väärti. Vähän kevyttä iltalukemista, kuten Hermione sanoisi.
Kirja on uskomaton. Tämä ei ole samanlainen minkään tietämäni kirjan kanssa, niin kuin suurin osa uusimmista kirjoista. Kirja on muuten täydellinen, mutta vanhahtava puhe ja kirjan luotaan työntävä ulkonäkö vähentävät sen puoli tähteä. Ehkä ainoa kirja jonka elokuvaversio on hiukan parempi kuin kirja.
Herranjestas, yleensä en ole niitä ihmisiä, jotka fanaattisesti hyökkäävät fiktiivisten pariskuntien kimppuun, mutta missään välissä en pitänyt Annalisesta. Näin ollen valitsen Nathanin ja Gabrielin. Rakastan sitä, kun kirjan hahmojen seksuaalisista suuntautumisista ei tehdä haloota, ihminen nyt vain rakastuu. Siitä iso sydän. Mielestäni kirjan alkukaan ei ollut tylsä, luin sen monta kertaa. Taisteluiden lähestyessä aloin arvailemaan, ketkä kuolevat ja hieman jopa petyin, kun tuttuja hahmoja kuoli niin vähän. Marcusin kuoleman vuoksi minimaalinen osa itsestäni romahti hetkeksi, Nathan oli juuri saanut isän elämäänsä. Rakastuin jo trilogian ensimmäiseen osaan, ja nyt odotan päätösosaa entistäkin enemmän.
Enpäs ole aikoihin lukenut mitään näin erikoista kirjaa. Joissain kohtiin oli hirveän sekavaa tekstiä, mutta peruspiirteittäin juonen tajuaa. Huumori puree myös. Todella kekseliäästi kirjoitettu kirja! Mutta täytyy sanoa että onneksi se on lyhyt. Tekee mieli lukea seuraava osa kun tarina tuntui jäävän niin pahasti kesken. Lisäksi haluan saada vastauksen Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen :D
Tämä kirja oli nopealukuinen ja ihan mukava, mutta ei minusta niin hyvä kuin oli hehkutettu, ehkä se johtuu siitä että kirja on jo aika vanha eikä siinä käsiteltävät aiheet ole niin shokeeraavia kuin ennen. Kirjan hahmot olivat enimmäkseen ok, mutta suuriksi suosikeiksi nousivat itse peikko, Pessi, ja Mikaelin naapuri Palomita. Pessi oli suloisen eläimellinen, jonka käytöksestä ja ulkonäöstä oli mukava lukea. Palomitalla taas oli takanaan mielenkiintoinen, joskin surullinen tarina ja siksi minua hieman harmittaa kirjan loppu, joka jää hänen osaltaan avoimeksi. Sinisalo tuo kyllä raikasta näkökulmaa ja hauskoja ideoita suomalaiseen fantasiakirjallisuuteen ja luo uskottavia henkilöhahmoja. Lisäpisteitä myös peikkoja koskevista "artikkeleista", jotka oli hyvin rakennettu ja vaikuttivat realistisilta, jos Suomessa olisi peikkoja.























