Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Mahtavaa! Siis olen todella järkyttynyt, nimittäin positiivisesti, aina itsellä ollut sellainen mielikuva, että suomalaiset kirjailijat eivät osaa kirjoittaa mitään, todistetusti olin tämän teoksen kanssa väärässä!. Tämä oli hyvin kirjoitettu ja päähenkilöt olivat loistavia, onneksi lainasin kirjan ja luin ekana kyllä meinasin jättää kirjastoon. suosittelen lämpimästi lukemaan. Suna: mitä mainioin hahmo sydän paikallaan vaikkakin villi luonne ja jääräpäinen, (tuli oma tytär mieleen vaikka tyttäreni onkin vasta 4-vuotias), sunana hahmo jaksoi kyllä kiinnostaa kirjan loppuun saakka, lopussa kyllä piti jännittää kuoleeko vai ei, henkiolento vei kyllä osansa ennenkuin jätti sunan rauhaan. Io: Ihanasti kuvattu ketun luonne, yleensä en itke kirjaa lukiessani mutta tässä kohta missä veitsi kohtasi ketun nii silloin itku tuli. Lupus: Oli alussa vähän outo hahmo (mietinki että saapa nähdä pitikö lopettaa kirjan lukeminen kesken), mutta kannatti pinnistellä vähän matkaan eteenpäin, koska tarina parani loppua kohti lupuksen osalta vaikka en uskonut missään vaiheessa että hän sunan pelastaisi, lopusta lupus saa pisteet kun ei palannut pyhän kuun luokse. Ronan & korpiruhtinas: Ilman ronania ja korppiruhtinasta ei olisi ollut koko tarinan ideaa, (yllätys yllätys), olin niin onnessaan kun alkoi taka ajo että jännittää, mutta lopussa jo luulin että jes tuolta ikävältä tyypiltä lähtee henki nii mitä sitä *****, ei siltä lähtenykkää kunnes ronan & korppiruhtinas kohtasivat sunan ja lupuksen nii sillon aattelin että jes nyt tapahtu, mutta vain toinen heistä kuoli, lukekaa kirja nii puuttuvat palaset loksahtelevat paikoilleen. ;)

Muistan, että rakastuin edelliseen osaan täysin. Ahmin sen hetkessä ja jäin janoamaan lisää. Joten kun vihdoin sain tämän toisen osan kätösiini, minun oli kertakaikkisen pakko lukea se heti. Valitettavasti tämän arvostelun tekeminen kesti odotettua kauemmin, kiitos ihanan koulun. Luin siis tämän varmaan jo joskus huhtikuussa, mutta VASTA nyt pääsin koneelle kirjoittamaan. Täytyy sanoa, että petyin hieman. Ensimmäinen osa oli niin hyvä, että odotin tämän kirjan olevan vielä parempi, mikä näin jälkikäteen ajatellen oli aika iso virhe. Minun ei ehkä olisi kannattanut pitää odotuksiani niin korkealla, en olisi ehkä pettynytkään niin pahasti... En sano, että Ääretön meri oli huonointa mitä olen koskaan lukenut. Se oli hyvin kirjoitettu ja juoneen pääsi nopeasti kiinni, vaikka siitä onkin aikaa, kun ensimmäisen osan luin. Mikä minua kuitenkin harmitti oli se, että Cassien ja Evanin välillä ei ollut mitään samanlaista, kuin ensimmäisessä kirjassa. Cassie tuntui yhdessä hetkessä vihaavan Evania ja yhdessä hetkessä palvovan tätä... Äärettömässä meressä ei keskitytty niinkään enää Cassien koettelemuksiin, vaan päähenkilöiksi pääsi esimerkiksi edellisestä kirjasta tutut Haka ja Zombi/Ben. En koskaan oikein lämmennyt Hakalle, joten en olennaisestikkaan pitänyt siitä faktasta, että tämän näkökulmasta kerrottiin lähes puolet kirjasta. Zombista pidin ja tietyssä vaiheessa toivoin koko ajan, että hän ja Cassie päätyisivät yhteen, mutta vielä ainakan toiveeni ei ole toteutunut. Evan jäi hieman taka-alalle tässä kirjassa. Ei paljon, mutta tarpeeksi, että aloin hyppimään kappaleita, kunnes pääsin lukemaan haluamani henkilön näkökulmasta. Tämä kaikki ei olisi häirinnyt minua näinkään paljon, ellei koko kirjan kerronta tyyli olisi ollut niin..sekava? Ymmärsin kyllä koko ajan mitä tapahtui, mutta siihen tarvittiin suuria ponnistuksia. Tämä johtui ehkä siitä. että niin moni henkilö oli kertomassa tapahtumia. En enää tiennyt missä oltiin tapahtumishetkellä, koska yhdessä kappaleessa joku on vankina ja toisessa kappaleessa joku oli taas piilossa. Tuo sai minut niin sekaisin, että en lopulta lukenut kirjaa enää putkeen, vaan pidin moniakin taukoja. Kaiken tämän pettymyksen ja murjotuksen jälkeen, olisi ehkä hyvä puhua niistä hyvistäkin jutuista! Edelleen pidän kirjoitustyylistä, jota Yancey käyttää. Se sopii täydellisesti tällaiseen dystopia tyyppiseen kirjaan, joka oikeissa kohdissa osaa olla erittäin ahdistava, mutta mahtava samaan aikaan. Aion ehdottomasti lukea seuraavan osan, koska tämäkin kirja jäi kiduttavan kutkuttavaan kohtaan heh heeh.

Tämä kirja uhkuu jännitystä juonellaan, kun suuri lopputaistelu alkaa lähestyä. Olin kuitenkin jokseenkin pettynyt, kun Tiikeritähti on ollut niin suuressa osassa kaikissa kirjoissa, ja juoni on keskittynyt pitkälti tämän pahuudentekoihin, ja kun Tiikeritähti lopulta kuolee tässä osassa, on tuo kuolema nopea, eikä edes yhdenkään klaanikissan tekemä. Pidin kyllä ideasta tuoda kirjaan täysin uusi ja vahva vihollinen, ehkä vihollinen oli kuitenkin vähän liioiteltu kaikkine koiranhammaspantoineen ja kynsineen, joka vähän laski tämän kirjan pisteitä. Olen pitänyt kirjasarjassa juurikin siitä, että kissat ovat pysyneet kissamaisina, eikä niille ole luotu mitään ihmismäisiä piirteitä. Lopputaistelussa osa kohtauksista sai omiakin tunteita nousemaan vähän pintaan, varsinkin Valkomyrskyn kuollessa. Olisi ollut myös realistisempaa, että tässä suuressa lopputaistelussa olisi menetetty myös Myrskyklaanin osalta vähän enemmän henkiä, annettiin kuitenkin ymmärtää, että vastus on todella paha.