Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Aikalailla tasaista teinihömppää. Olisin pitänyt kirjoista enemmän paljon nuorempana. Kirja on hyvin helppolukuinen ja aika nopeatempoinen. Jatko osat luen vain periaatteen vain takia, että koko sarja on luettava. Muuten saattaisin jättää lukemisen tähän kirjaan.
Ensimmäistä kertaa elokuva on parempi kuin kirja. Kirjailija olisi saanut tästä aiheesta kirjoitettua niin paljon enemmänkin, mutta kirja on lyhyt. Olihan tämä ihan luettava ja viihdyttävä, mutta ehkä minä olen vain liian vanha tälle -.-'
Ensimmäinen kirja oli ihan luettava, tämä taas oli todella tylsä ja pitkästyttävä. Aiheesta olisi saanu niin paljon enemmänkin ammennettua, harmittaa. Ei ole hintansa väärti.
Ihana, upea kirja! Harmiksi ei kuitenkaan ihan niin ihana kuin edeltäjänsä. Kirjan alku oli hiukan...raskassoutuinen. Parani kuitenkin loppua kohden. Silti loppukaan ei kyllä ollut sellaista "pakollista" luettavaa, (klo.21"pakko lukea!"...klo.24"pakko lukea,ihana kirja!" ...klo.03."Väsyttää, mutta pakko lukea!...klo.04"Ää, se loppui, mahtava kirja!" Kolme tuntia aikaa nukkua - still worth it!) vaikkakin, se saattoi johtua siitä, että sain tietää lopun tapahtumat etukäteen. Suurpiirteisesti ja sekavasti. Silti. Nooh, oli kuitenkin hyvä kirja. Yksi parhaista. Ja upeasti kirjoitettu! Ja saihan tähänkin laitella niitä "hyvä kohta" lappusia lähes koko kirjan täyteen. Onhan aikamatkaus kuitenkin vaikea aihe kirjoittaa, ainakin omien kokemusten perusteella... Ja tässä siinä on onnistuttu niin hyvin. Sitten vielä, lopun kuolemattomuus juttu meni ehkä vähän överiksi. Ei kuitenkaan kovin paljoa liikaa, sillä tähän kirjaan se sopi kuin nenä päähän! Lisää olisin halunnut Gwennyn ja Gideonin välisiä kuhertelu kohtauksia, ja olisin myös toivonut, että he olisivat päässeet vielä vähän pidemmälle siinä... Myös Leslien ja Raphaelin romanssia (jos sitä siksi voi kutsua) olisin ollut kiinnostunut seuraamaan. Ja Xemerius oli aivan mahtava! Sai nauraa oikein kunnolla sen hyville heitoille, ja hahmo oli muutenkin loistavasti koottu. Toivottavasti tästä ei saanut kuvaa ettei kirja olisi ollut mielestäni tajuton, viehättävä ja fantastinen kirja... Sillä pidin kovasti, ja se oli kaikkea sitä! Suosittelen todellakin lukemaan. <3
Viettelys on juuri niin ihana, kuin ajattelinkin. Cole ja Isabel ovat ihana pari ja olin revetä liitoksistani kirjan viimeisten sivujen aikana. Myös parin yhteiset kohtaukset olivat todella ihania. Stiefvater on loistava kirjailija, jolla riittää mielikuvitusta sekä romantiikan tajua. Olisi upeaa saada lukea muitakin hänen teoksiaan. (vähän vinkkinä kustantajille)
Ärsyttävää kun pää henkilö vaihtui! Tulitähti alkoi vaikuttaa ihan ihme hyypiöltä. Sinitähti oli hyvä, mutta Tulitähdestä tuli hiljainen mörkki. Tämä on tähän mennessä huonoin soturikissa. Siis kaikki muut oli hyviä Ilta hämärään asti paitsi tämä!
Eric on kiva. Hotimpi kuin Bill. Vähän pettynyt olo. Kuuleman mukaan tämä on sarjan paras kirja... Ei siinä mitään. Myönnän minäkin, parempi kuin edelliset. Mutta... Nytkö lähdetään taas alamäkeen? Joo. Eka osa oli einiinkovinhyvä lukukokemus, toisesta ylöspäin meno on parantunut, tai ehkä sitä vaan tulee otettua nämä halpana viihteenä. Veren imussa on kuitenkin ensimmäinen sarjan kirja, josta pidin muutenkin kuin vain aivohöttönä. (Vaikka sainkin hysteerisiä naurukohtauksia, kun Sookie kertoi, ettei koskaan ollut tavannut muita kuin kristittyjä. Tai kun hän meni ja kehui laajaa sanavarastoaan. Rukoilen, että se oli sarkasmia. Tyyppi ei tiennyt mikä on wicca. 26-vuotias nainen. Hei pliis.) Loppu jäi vähän kutisemaan. En hirveän usein vedä kohtausta cliffhangereista. Jaksan ihan hyvin odottaa. Mutta nyt kun vitonen on näppien ulottuvissa ihan kirjaimellisesti... Ja eniten naurattaa se, että mua kiinnostaa Sookien ja Ericin jatko. Ei niinkään nämä yliluonnolliset taistelutappelusäätämiset. (Peukut pystyssä Ericin puolesta. Yhdeksän kirjaa jäljellä, ehtii Sookie pelehtiä muiden miesten kanssa myöhemminkin.)
Miten tämän sanoisi. Remekseksi hyvä, muttei edellistä kirjaa Omertan Liittoa parempi. Remeksen aikaisemma kirjat luettuna niin jokainen on kirja on vähän parempi kuin edeltäjänsä. Oma mielipiteeni oli että jotain jäi puuttumaan, en vain osaa sanoa mikä. Horna on hyvä ja suosittelen kaikille Remes faneille. Suomalaisia jännitys kirjailijoita ei ole koskaan liikaa.
Sookie-kirjat saivat onnellisen loppunsa, nyt on aika sukeltaa Charlaine Harrisin toisen sarjan pariin. Tätä nyt ei voi millään muotoa verrata muihin kirjailijan tuotoksiin ja jotenkin minusta jopa kirjoitustyyli on erilainen. Koska olen fanaattinen romanttisten kirjojen fani, tämä ei ainakaan ruokkinut nälkääni. Kirjassa on äärettömästi dekkarimaisia piirteitä ja se keskittyy lähinnä kummallisuuksien selvittämiseen kuin mihinkään muuhun mikä aiheutti minun tapauksessani sen, että kirja oli enemmänkin tylsä kuin mielenkiintoinen. En jaksa yleensäkään keskittyä tarinoihin joissa analysoidaan hahmoja ja heidän menneisyyttään ja mikä tapahtuman liittyy kehenkin. Juoni oli minusta jotenkin välillä olematon ja sitten seuraavana hetkenä täysin sekava ja jotenkin liian "helppo". Jos nyt jotain positiivista etsitään niin kirjahan oli helppolukuinen kuten Sookie-sarjakin joten tämän jaksoi lukea tahdonvoimalla läpi. Ei tämä ensimmäinen osa kauheasti herättänyt ainakaan minun kiinnostustani, mutta luenpa kokeeksi sitten jatko-osan. Joku mahtanee tykätäkin tästä joten kannattaa yrittää lukaista!
I love it! Orrinin kuvittelu oli hiukan vaikeaa, (kun se oli niin hassun värinen) mutta muut sujuivat aika helposti. Kiva kun Orrin itse ei ollut niin kauhean iso sankari, vaan tärkeä tekijä. Olisi ollut kiva jos olisi ollut muitakin eläimiä, kuin oravia, siilejä, saukkoja, joutsenia ja korppeja (joita ei tässä kirjassa ole).
Mukava lukukokemus. Ikävä vain että Mollya ahdistaa näissä kirjoissa niin paljon. Muuten ihan OK.
Pidin tästä kirjasta, vaikka se onkin erilainen kuin mihin olen tottunut. Kirja pisti ihan kunnolla miettimään itsekkin näitä aiheita. Vaikka loppu oli surullinen oli se slti hyvä, ja se sopi hyvin kirjan koko kuvaan.
On jo hetki siitä kun luin tämä, sillä luin englanniksi, mutta muistaakseni kirja oli hyvä ja mielenkintoinen kokoajan. OLin myös iloinen että Aria oppi puolustamaan itse itseään eikä hänen tarvitse tukeutua enään niin paljoa muihin.
Hyvä kolmas osa, vaikka olikin välillä kolmansille osille tyypillistä jaarittelua -varsinkin alussa- mutta loppua kohden toimintaa alkoi ilmestyä. Hyvä osa kokoinaisuudessaan :)
Charlaine Harris kyllä osaa kirjoitaa pakko myöntää! En voi verrata tätä kirjaa Sookie Stackhouse sarjaan... Se on omaperäinen, yllättävän ja voin vain toivo ja janota lisää! Kun olin lukenut tämän osan halusin vain saada käsille toisen osan! Ja toivonkin, että toinen osa tulee pian! Susittelen lämpimästi!
Arra ja Anaché olivat todella mahtavia lukukokemuksia ja siksi odotukset tätä uutta samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa kohtaan olivat minulla suuret. Se ei kuitenkaan täysin täyttänyt niitä. En sano ettei tämä olisi ollut hyvä kirja, sillä se oli. Mutta juoni ja kirjan tunnelma eivät kuitenkaan olleet yhtä vangitsevia kuin Arrassa ja Anachéssa. Myös Maresi ja muut kirjan henkilöt jäivät ehkä hiukan etäisiksi. Juoni oli kuitenkin mielenkiintoinen ja kirja mukavan nopealukuinen. Kaiken kaikkiaan ihan kiva pikku tarina, vaikka ei Arran ja Anachén veroinen ollutkaan.
Tässä kirjassa ei ollut mitään, mikä olisi millään tavalla liikauttanut tai jäänyt mieleen. Lupaillut yhteydet vanhoihin satuihin jäivät pintapuolisiksi. Ennalta-arvattava, kieleltäänkin keskinkertainen tarina. Olen toki iloinen, kun suomalaisen kirjan oikeudet myydään kymmeniin maihin, mutta en tajua miksi se kirja oli juuri Punainen kuin veri. Olen lukenut vuoden sisään huomattavan paljon kiinnostavampia kotimaisia kirjoja. En näe mitään syytä lukea Lumikkitrilogian jatko-osia, koska aloitusosa oli tätä tasoa.