Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin sarjasta, mutta olisi se voinut parempikin olla. Carterista pidän, hyvinkin paljon. Olin hyvin onnellinen kun Allie ja Carter päätyivät yhteen, koska mielestäni he ovat hyvä pari. Siksi minua harmittikin heidän eroamisensa toisessa osassa. Luin tämän kirjan hyvin nopeasti, mutta toinen osa jäi hyllyyn odottamaan oikeata lukuhetkeä, koska muutaman ensimmäisen sivun jälkeen tuomitsin kirjan jo aika huonoksi. Sain olla positiivisesti yllättynyt, kun vihdoin päätin lukea kirjan, mutta loppua kohden kirja muodostui aika epämiellyttäväksi minun makuuni. Tylsä tämä sarja ei onneksi ollut laisinkaan, mistä tykkäsin. Kokoajan tapahtui jotain, mikä on aina hyvä juttu. Pidin tästä sarjasta paljon!
I love it! Orrinin kuvittelu oli hiukan vaikeaa, (kun se oli niin hassun värinen) mutta muut sujuivat aika helposti. Kiva kun Orrin itse ei ollut niin kauhean iso sankari, vaan tärkeä tekijä. Olisi ollut kiva jos olisi ollut muitakin eläimiä, kuin oravia, siilejä, saukkoja, joutsenia ja korppeja (joita ei tässä kirjassa ole).
Mukava lukukokemus. Ikävä vain että Mollya ahdistaa näissä kirjoissa niin paljon. Muuten ihan OK.
Kirja oli mukiinmenevä joissain kohdissa ehkäpä kiinnostus hiipui.
Pidin tästä kirjasta, vaikka se onkin erilainen kuin mihin olen tottunut. Kirja pisti ihan kunnolla miettimään itsekkin näitä aiheita. Vaikka loppu oli surullinen oli se slti hyvä, ja se sopi hyvin kirjan koko kuvaan.
On jo hetki siitä kun luin tämä, sillä luin englanniksi, mutta muistaakseni kirja oli hyvä ja mielenkintoinen kokoajan. OLin myös iloinen että Aria oppi puolustamaan itse itseään eikä hänen tarvitse tukeutua enään niin paljoa muihin.
Hyvä kolmas osa, vaikka olikin välillä kolmansille osille tyypillistä jaarittelua -varsinkin alussa- mutta loppua kohden toimintaa alkoi ilmestyä. Hyvä osa kokoinaisuudessaan :)
Oikein hyvä päätös sarjalle, laittoi hienosti pisteen kokonaisuudelle joka kulki sujuvasti alusta aina loppuun asti. Suomentaja mokaili useampaankin otteeseen mutta jos ei antanut sen häiritä, tekstissä ei ollut muuta vikaa. Juoni oli parempi kuin edellisissä osissa ja mielestäni tämä oli muutenkin sarjan paras osa. Loppu oli surullinen ja jäi vähän harmittamaan kun Eragon, suuren voittonsa jälkeen, joutui sitten jättämään Aryan, Roranin ja kaiken muun minkä oli tuntenut. Sarjasta jäi jokatapauksessa hyvä tunne ja voisin lukea uudestaankin ;)
Charlaine Harris kyllä osaa kirjoitaa pakko myöntää! En voi verrata tätä kirjaa Sookie Stackhouse sarjaan... Se on omaperäinen, yllättävän ja voin vain toivo ja janota lisää! Kun olin lukenut tämän osan halusin vain saada käsille toisen osan! Ja toivonkin, että toinen osa tulee pian! Susittelen lämpimästi!
Huh... Minulla on kestänyt lähes vuosi saada tämä käsiini. Olen pihi ja kitsas nuori tyttönen, joten en ole suostunut ostamaan kirjaa omaan hyllyyni, varsinkaan, kun edelliset osat eivät ole olleet erityisen mahtavia ja mieleenpainuvia. Ensimmäinen osa oli loistava, mutta sitten se vähän laski, enkä odottanut uusien kirjojen ilmestymistä niin innolla. Nyt sitten viimeisen osan sain luettua. Aika puida lukukokemustani. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että sarjan taso siis laksi keskivaiheilla, mutta minusta tämä kirja nosti taas tason normaaleihin korkeuksiin. Tämäkin sarja on monien muiden tavalla aika kliseinen tietyissä kohdissa, ja ehkä se onkin jokin yleinen kriteeri, joka useimmissa nuorten kirjoissa pitää olla. Yllättävää kyllä (huomatkaa sarkastinen äänensävy) itseäni ei se kliseisyys haittaa. Okei, myönnetään. Joissakin kohdissa olin valmis repimään kirjasta sivut irti, mutta onneksi tajusin ajoissa olla tuhoamatta kirjaston omaisuutta. Oliko kirjassa mitään muuta mistä voisi kehitellä jotain valittamisen aihetta. Oli, mutta en näe mitään syytä miksi alkaisin sitä puimaan tässä, kun voisin puhua hyvistäkin asioista! Ensinnäkin Elämän värit kirjan juoni oli erinlainen. Se poikkesi täysin edellisistä osista. Se ei liittynyt pahiksiin, vaan pikemminkin kaiken päättämiseen. Kaikki se maailman pelastaminen, ja epäitsekäs vihollisen tuhoaminen on alkanut jo kyllästyttää minua joten tämä oli loistavaa vaihtelua. Everin ja Damienin pitäisi löytää vastalääke, jotta Damien ei kuolisi, kun he koskettavat toisiaan. Sinänsä idea oli varmasti hyvä, mutta toteutus on hieman kärsinyt. Kuunnelkaapas: Pääpari joutuu traagisesti erilleen toisistaan, kun vihollinen kangettaa heidän päälleen kirouksen, mikä estää heidän onnellisen yhdessäolonsa. Ainut mahdollisuus ikuiseen onneen ja onnellisuuteen, on löytää vastalääke ja tuhota kirous. Siihen tarvitaan tietenkin useiden ystävien apu. Pakkaa sekoittaa tietenkin toinen mies, joka on aina rakastanut sankaritartamme, mutta päättää lopulta pysyä vain ystävänä, sekä löytää uusi rakastettu. Yllättäen eräs vanha vihollinen vaihtaa puoltaan, ja antaa pienelle ryhmälle korvaamattoman apunsa. Lopussa sankarittaremme päättää olla epäitsekäs, ja valitsee oikean polun. Käy ilmi, että on olemassa parempikin vaihtoehto kuin mitä on luultu... Kuullostaako kenenkään korvaan tutulta? Ymmärrän kyllä, että uusia ja erinlaisia juonikuvioita on hankala keksiä, sillä niin monet on jo otettu käyttöön, mutta täytyykö silti aina päätyä siihen kaikkein kliseisimpään vaihtoehtoon. No ymmärsitte varmasti jo pointtini. Oli sinne muutamia yllätyksiäkin sujautettu. Esimerkiksi kirjan loppu oli minulla hieman yllätys. Olisin odottanut täysin erilaista loppua, mutta kirjailia onnistui tekemään hienon lopun sarjalle. Elämän värit kirjassa oli paljon erilaisia kohtauksia, jotka vaihtelivat surullisesta onneen. Varsinaisia tappelu kohtauksia ei juurikaan ollut, vaikka osasinkin odottaa pieniä säröjä rakkaudessa. Kohtauksia oli siis runsaasti, ja ehkä jopa liiankin runsaasti. Itse ainakaan en pysynyt täysin kärryillä. Yhdessä vaiheessa oltiin menneisyydessa, ja toisessa oltiinkin jollain joen varrella juttelemassa vanhan naisen kanssa.... Ever ei ole ikinä oikeastaan ärsyttänyt minua. Hän on normaali teini, jolla on kuitenkin pitkä menneisyys. Ever on aika perus henkilö, joka ei säväytä, mutta jota ei silti halua tappaa. Everin puhetyyli kielii siitä, että hän puhuu "nuorisokieltä" , sekä kirjakieltä. Hän saattaa sanoa "mä", tai "minä". Damien taas puhuu täydellistä kirjakieltä koko ajan. Hän myös vaikuttaa tietyissä tilanteissa kypsemmältä kuin Ever, mutta vastaavasti taas toisissa tilanteissa hän on aika "lapsellinen", jos niin voisi sanoa runsaasti yli 400 vuotta vanhasta miehestä. (En oikeasti muista kuinka vanha Damien oli, apua! :'D) Esimerkiksi Damien saattaa upota lähes koiranpentumaiseen käytökseen, kun hän kuhertelee Everin kanssa. Lisäksi Damien osasi olla tässä viimeisessä kirjassa aika... tyhmä? En osaa selittää miksi, mutta en vain lämmennyt hänelle niin kuin edellisissä kirjoiisa. Kokonais tiivistelmänä voisi sanoa, että Elämän värit oli viihdyttävä ja nopea lukukokemus. Ei mikään maailmoja mullistava, mutta ei huonokaan. Suosittelen niille, jotka ovat pitäneet edellisistäkin osista. Ette todennäköisesti pety tähän viimeiseenkään ;).
Arra ja Anaché olivat todella mahtavia lukukokemuksia ja siksi odotukset tätä uutta samaan maailmaan sijoittuvaa kirjaa kohtaan olivat minulla suuret. Se ei kuitenkaan täysin täyttänyt niitä. En sano ettei tämä olisi ollut hyvä kirja, sillä se oli. Mutta juoni ja kirjan tunnelma eivät kuitenkaan olleet yhtä vangitsevia kuin Arrassa ja Anachéssa. Myös Maresi ja muut kirjan henkilöt jäivät ehkä hiukan etäisiksi. Juoni oli kuitenkin mielenkiintoinen ja kirja mukavan nopealukuinen. Kaiken kaikkiaan ihan kiva pikku tarina, vaikka ei Arran ja Anachén veroinen ollutkaan.
Kirja oli ihan mukiinmenevä ja loppua kohti parani piti otteessaan hyvin. Itseäni harmitti sen Ellinooran kuolema, oisin kaivannu enemmän perhedraamaa. Kirjassa olisi ollut paljon parannettavaa..
Tässä kirjassa ei ollut mitään, mikä olisi millään tavalla liikauttanut tai jäänyt mieleen. Lupaillut yhteydet vanhoihin satuihin jäivät pintapuolisiksi. Ennalta-arvattava, kieleltäänkin keskinkertainen tarina. Olen toki iloinen, kun suomalaisen kirjan oikeudet myydään kymmeniin maihin, mutta en tajua miksi se kirja oli juuri Punainen kuin veri. Olen lukenut vuoden sisään huomattavan paljon kiinnostavampia kotimaisia kirjoja. En näe mitään syytä lukea Lumikkitrilogian jatko-osia, koska aloitusosa oli tätä tasoa.
Kaikki loppuu aikanaan. Niin kävi tällekkin loistokkaalle sarjalle. Viimeinen kirja oli loistokas, vaikka välillä piti miettiä mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, kuitenkin tämä kirja antoi kaikkiin hämäriin kohtiin pisteen ja syyn itkeä monta seuraavaa päivää. Ikinä ei ehkä Harry Potter tule olemaan se sama jos joku päättäisi jatkaa sarjaa. Näiden kirjojen parissa oli hyvä kasvaa aikuiseksi.
Tämä sarja on miun ehdoton suosikkini. Henkilöt, miljööja tarina ovat tässä uskomattoman hyviä ja on koukuttavaa miten kirjan käänteet saavat yllättämään kerta toisensa jälkeen. Mogget <3
Tapahtumat käyvät nopeasti, mutta tarina on kumminkin kiehtova ja jännä. Itse pidän kirjan salaperäisyydestä ja siitä miten pitkä tämä kirjasarja on. Odotan innolla kun pääsen lukemaann seuraavaa kirjaa.
Kirjan alkupuolisko oli mielestäni hauska ja humoristinen. Loppua kohden kirja kääntyi ennemminkin jännittäväksi ja liikuttavaksi. Luin tämän suunnilleen 11-vuotiaana, ja silloin tykkäsin tästä kovasti. Suosittelen kaikille fantasiasta pitäville, jotka etsivät tunteikasta ja kevyttä lukukokemusta. :)
MAAILMAN. PARAS. KIRJA. IKINÄ!!!!!!!!!!!! RAKASTANRAKASTANRAKASTAN!!! OIkeasti, kun tartuin tähän kirjaan, en odottanut mitään muuta kuin keskiverto scifiä... Mutta OMG!!! Aivan mahtava kerronta, joskin Zombin luvut alkoi kyllästyttää... Cassie oli AIVAN MAHTAVA! Se oli niin suloista, että se raahas sen veljen nallea mukanaan ja yritti pelastaa sen. <3 Ja Evan!! "Olen ihan hyvä ampumaan, mutta en minä ole mikään Evan Walker. Edes Evan Walker ei ole Evan Walker." R A K A S T A N ! Ja se loppu! Jos Evan kuolee, mäkin kuolen, mut ei se VOI kuolla! Se on niin ihana!! Jos mä saisin yhden toivomuksen, toivoisin, että voisin muuttaa tähän kirjaan! Oli sota ja avaruusolentoja tai ei!
Ei ollut yhtä hyvä kuin edellinen kirja ja jäin kaipaamaan tuota Akivan ja Karoun rakkaustarinaa. Ihan sydämeen koski, kun ne ei ollu yhdessä! Kamalaa, mutta IHANAA!! Hyvä kirja!
Siis, mä luin tästä ne muut osat ekaks ja oletin, että tää on ihan surkee kirja. Sitten aloin viime viikonloppuna lukea tätä, enkä voinutkaan laskea kirjaa kädestäni ja päädyin lukemaan sen loppuun asti, siinä muutaman tunnin aikana... Aivan MAHTAVA!! Parempi kuin Lirael tai Abhorsen! Suosittelen lämpimästi!!
Kirja oli tosi hyvä ja rakastuin heti Roariin, ei sillä etten pitäisi Perrystä... ;) En kyllä ymmärtänyt tota Veriherra juttua... Miks Perry halus olla Veriherra? Se ei välittäny siitä, että se joutuis tappamaan oman veljensä, mutta jätti ekaks tappamatta VELJENpoikansa vuoksi?? Koska ei halunnu satuttaa Talonia, vaan lähti ite ekaks? Talonhan välitti siitä enemmän kun isästään (joka oli muuten aika mustasukkanen)... Siis aivan pettämätön logiikka: Lähteä, ettei satuttais Talonia, mikä satutti Talonia. Tulla takaisin ja olla tappamatta Talonin isää Talonin vuoksi, vaikka Talon tiesi että hän haluaa Veriherraksi?? Ja sitten kun Talon oli kidnapattu ja sitä oli kidutettu ikuisuus sillä, että tappaisko Perry Valen, niin perry tappo sen, TALONIN vuoksi. Pettämätön logiikka, niinkuin sanoin!
Ihana kirja!! Jäin heti koukkuun tähän sarjan ensimmäiseen osaan, enkä voinutlopettaa lukemista yölläkään! Koko sarja on aivan mahtava ja Zoey on paras! Zoey on aivan mahtava hahmo! Ja se, että sillä on kamala perhe ja ihana isoäiti, tekee tästä kirjasta vielä paremman! Zo on ainakin mulle sellanen symppis -hahmo. Erik oli aika mukava ja muuta tässä alussa... (Tykkäsin kuitenkin Starkista ja Heathista enemmän) Mua kyllä alkoi välillä tympiä se taydellinen poika juttu... Heath oli aivan IIIIHANAAAA! Se oli sellanen ihana herrasmies ja sulonen ja hauska ja ihana... Tälläsiä poikia pitäis olla oikeestikin olemassa, eikä vaan kirjan kansien välissä... RAKASTAN! Damien oli ehkä mun suosikki Zoeyn kavereista. Jotenki se oli mahtavaa että tähän kirjaan oli otettu tällänenkin hahmo, joka on ihana ja sulonen ja huolehtiva ja sillä on ihana tapa sanoa "meidän Zoey"!!!! Stevie Rae oli ihanan iloinen ja paljon parempi valinta bestikseks kun joku Afrodite... Kaksoset oli sellanen mukava lisä, joka piristää päivää :)
Tosi hyvä kirja ja on tääkin useamman kerran luettu. :) AIvan mahtavasti kirjoitettu ja RAKASTAN Iania!!! Suosittelen KAIKILLE!
Ei yhtä hyvä kuin ensimmäinen kirja, mutta meneehän tämäkin ;D
Aloin lukea tätä sarjaa tästä toisesta osasta, kun isoveljeni toi sen kotiin ja valitti että oli saanut sen luettavaksi 2 viikossa. Makoilin siinä kuoleman kielissä sohvalla (siitä on useampi vuosi) ja kun veljeni jätti kirjan siihen, aloin lukea sitä. Luin sen 3 kertaa sinä aikana kun odotin, että äiti tuo minulle ne muut osat. Tämä kirja oli aivan MAHTAVA!(Vaikkakaan nyt jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen oli vielä parempi...)






















