Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Niin on kolmas osa luettu kotimaista historialliseen maailmaan sijoittuvaa sarjaa. Odotin niin kovasti Adrisia ja Dantea, mutta tässä osassa keskitytäänkin Adrisin lapsiin, Ciaraniin ja Fewrynniin. Tarina vetäisi jälleen kerran mukaansa erikoisine hahmoineen ja tarinoineen. Pidin hahmojen keskellä pyörivästä juonittelujen verkosta. Jokainen hahmo tuntui olevan vähän pihalla tilanteesta ja lukija kiristelee hampaitaan kirjan ääressä miettien, että "eikö se nyt tajua?!" Juonikuviot olivat siis nokkelia ja otteessaan pitäviä. Kirjan tapahtumien tahti oli hyvä ja tykästyin tässä osassa kovasti Fewrynniin. Pippurinen punapää, jolla on magiaa veressään. Mutta tottakai Adris ja Dante pysyvät edelleen suosikkeinani! Loppua kohden alkoi tapahtua ja tottakai kirja jäi jännään kohtaan joten jatkoa odotellaan sitten kieli poskella. Ehkä saamme seuraavaan osaan hiukan ensimmäisen kirjan odotettua romantiikkaa. Pidin ehkä tästä hiukan enemmän kuin edellisestä osasta.
Aivan ihana kirja!! On todella sääli, että Tuli tuli päättämään sarjan... Omastapuolestani Septimus Heapit olisivat saanet jatkua vaikka kuinka kauan. Toisaalta, nyt mikään sarjan osista ei toista itseään ja siitä plussaa. Lopussa selvisi myös mihin aikakauteen tapahtumat sijoittuvat, jota on voitu arvailla läpi sarjan. Pieniä aavistuksiakin oli, mutta silti löi ällikällä. :'D
Ei aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta tässäkin oli sitä jotakin. Toisaalta, Pimeä onnistui olemaan aika ajoin todella todella surullinen ja itselleni tuli itkukin sitä lukiessa...
Tähän kirjasarjan osaan kyllä rakastuin totaalisesti! :'D Saari on piristävän erilainen muihin sarjan kirjoihin ja jätti vain positiivisia mielikuvia. Lisäksi vielä plussan kannelle, pidin siitä kovastikkin. :')
Tästä osasta pidin paljon, pääosin tuon metsässä seikkailun ansiosta. Mukana oli sopivasti vauhtia, eikä kirja ollutkaan kovin ennalta-arvattava mitä se seikkailun alussa antoi ymmärtää. Niitä kirjoja, jotka on luettava heti aloittamisen jälkeen loppuun saakka.
Monessakin mielessä huonompi kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen opus. Mukavasti jännistystä, mutta slloin tällöin hyvin ennalta-arvattava. Luettuani sen nyt kirja oli itse asiassa paljon parempi kuin muistikuvani siitä, ajalta kun olin toisella luokalla. Todennäköisesti ei vain tuon lopun puolesta ollut ihan pikku-itselleni sopivaa luettavaa ja siitä traumat... :'D
Näkijä jatkui juuri siitä mikä Noitalapsessa jäi vaivaamaan, Maryn kohtalosta. Kirja on kirjoitettu ovelasti ja siten, että teoksen tapahtumiin onnistuu samaistumaan eikä liiallinen noitus vie tarinaa kauemmas tästä maailmasta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Intiaaneihin liittyvät tosiseikat pitävät kirjassa myös pääpiirteittäin paikkansa! :')
Ihana kirja ja hyvin todentuntuneinkin. Päiväkirjateemaa on silloin tällöin vaikea huomata kun tarina etenee niin sujuvasti ja taidokkaasti kuvailtuna tavalliseen päiväkirjaan verrattuna, mutta muistuttaa aina aikaajoin itsestään. Pidin kirjasta hyvin paljon, jo teema kutkutti lukemaan, enkä pettynyt. Kirja ei ole liian tyypillinen kielletyn rakkauden teos, vaan hahmot eivät ole kokonaan täydellisiä.
Luin kirjan Fimbul-Talvi ensimmäisen osan "hotkaisemalla", koska sen käsittelemä aihe, Pohjoinen Jumaltarusto, oli minulle ennestään tunnistamaton. Olin kyllä tietoinen siitä, että Pohjoisen Jumaltaruston ylijumala on Odin ja hänen vastustajansa on puoliverinen Loki, jonka Odin on kahlinnut syvälle kallioon siksi, että Loki oli tappanut hänen poikansa. Tarujen mukaan Loki murtautuu jonakin päiväänä ulos maanalaisista kahleistaan ja silloin alkaa Yhdeksän maailman sota, jossa kirjan päähenkilöllä Mavililla on oma osansa. Fimbul-Talvi on kirjoitettu Pohjoisen Jumaltaruston "sisällä" itsenäiseksi tarinaksi 12-vuotiaasta löytyölapsesta nimeltään Mavil. Mavil löytyy hylättynä lumihangesta ja hänet huostaansa ottaa kylän Tallimestari, joka päättää kasvattaa pojasta itselleen jatkajan Tallimestarin kunniakkaaseen ammattiin. Mavil on kuin kuka tahansa poika, joka uneksii suurista seikkailuista ja sankarin tulevaisuudesta, jossakin kaukana oman kotikylän turvallisesta tylsyydestä. Kun Mavil kuitenkin joutuu vasten tahtoaan seikkailuun, josta hän ei ollut osannut uneksiakkaan hän huomaa, kuinka kovin hän haluaisikaan jäädä omaan kotikyläänsä ja tulla muutaman vuoden kuluttua Tallimestariksi kasvatti-isänsä paikalle. Seikkailu, Yhdeksän maailman sota on syttynyt ja Mavililla on oma osansa tässä sodassa ja hän joutuu jättämään rakkaan Tallimestarin ja kotinsa ja lähtemään uuteen ennen kokemattomaan seikkailuun. Hänen turvakseen tuohon seikkailuun lähtee outo, yksinäinen, erakko, sokea HOD. V.M.Toivonen on kirjoittanut kirjan suurella lämmöllä ja lempeällä huumorilla höystäen. Hän on kuvannut Mavilin ottoisän Tallimestarin rosoisen karheaksi tyypiksi, jonka resuisten turkkien ja kauttaaltaan partaisen kuontalon alta löytyy lämmin ja rakastava isän sydän, jonka tapoihin ei kuitenkaa kuulu hymistellä turhia turinoita rakkaudesta ja lemmestä ja naisietkin Tallimestari haluaa kiertää kaukaa. Fimbul talvi on karkeiden, kovien ja julmienkin miesten ja sotilaiden maailmaa kuvaava kirja. Kaikesta tästä karkeudesta huolimatta kirjassa on annettu kiitettävästi tilaa myös pelon, surun ja eron tunteille. Mieskin itkee, vaikka olisi kuinka vahva, kova ja karkea. Kun luin kirjaa ajattelin, että se olisi hyvä joululahja koko perheelle. Sitä voitaisiin lukea ääneen vuorotellen koko perheen kesken. Itse isoäitinä, ja pljon lasten kanssa tekemisissä olleena, olen alkanut kaivata takaisin perheissä ennen niin suosittua tapaa ääneen lukemista. Mikäpä olisi parempaa nuorten kanssa yhdessä oloa, kuin se että isovanhemmat ja miksei myös vanhemmat ottaisivat tavakseen lukea kirjaa ääneen lapsilleen päivittäin. Kirjan ääneen luku olisi yhteistä perheen aikaa, jolloin koo perhe kokoontuisi kuuntelemaan kirjaa, jota jokainen lukea osaava perheenjäsen lukisi vuorollaan toisten hiljentyessä kuuntelemaan. Suosittelen lämpimästi FIBUL-TALVEA koko perheen yhteiseksi joululahjaksi ja jopa yhteisesti ääneen luettavaksi. Tarina on vauhdikas ja vyöryy eteenpäin omalla voimallaan ja kun viimeinen sivu on käsillä, alkaa odottaa maltamattomana kirjan toista osaa. Kirja sopii luettavaksi myös aikuiselle, koska se kertoo pohjoisen jumaltarustosta, joten sillä on annettavaa myös aikuiselle lukijalle.
Omasta mielestäni upea lopetus ihanalle sarjalle. :') Ingon ylitys oli mielenkiintoista luettavaa ja jännitystäkin oli tarpeeksi. Kirja tarjosi lisäksi uusia ympäristöjä muihin sarjan osiin verrattuna. Sarja vei ainakin minun sydämeni, jo aihe kiehtoi niin paljon. On siis ollut sinänsä hämmentävää lukea niinkin eriäviä mielipiteitä kirjasta, jota itse hehkutan täysillä... :'D Mutta kaipa Ingo-sarja vain jakaa mielipiteitä, mikä on omasta mielestäni yksi hyvän kirjasarjan ominaisuuksista!
Tavoitteessa lukea pian uudelleen. Alku oli ehkä vähän tylsempi, mutta loppua kohden kirja pääsee valloilleen ja kietoo lukijan pauloihinsa! :') Rakastuin juuri tuohon syvänmeren kohtaan, sen pimeyteen ja aavemaisuuteen. Tuolloin mukana oli sopivasti jännitystä turvan jouduttakin yllättäen pulaan. Suosittelen!
Olen myyty tästä sarjasta ja suosittelen opuksen lukemista lämpimästi. :') Jostain syystä kirjaa lukiessa tuntuu kuin itsekkin sukeltelisi aaltojen syövereissä, kaukana maanpinnan ongelmista. Ehkä kuitenkin sarjan ensimmäinen osa kirii hitusen paremmaksi...
Tästä sarjasta on niin paljon hyviä muistoja! <3 Kirja on kirjoitettu kivaavasti ja muistan nuorempana samaistuneeni päähenkilöön vahvasti. Upeat kuvaukset ja kertomukset merenalaisesta maailmasta virtaavat mieleen vuoroveden lailla ottaen vallan ja singoten merten syvyyksiin. Upea kirja ja jotenkin myös hyvin todellinen varsinaisen fantasiamaailman puuttuessa. Kirja saa jopa miltei uskomaan merten alaisiin syvyyksiin! :') Eli toisin sanoen, suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle!
Rakastan näitä ensimmäisiä Soturikissoja. Niissä on vain sitä jotain ja niitä voi suositella kaikille, vaikkei kissoista pitäisikään. Unelmakirjoja, joita voi lukea useaan otteeseen. Vankumattomana kissafanina ja omaa kissaa tarkkaileena voi myös todeta kissahahmojen käyttäytyvän luonnollisesti, mistä ehdottomasti plussaa! :'3
Joissain määrin huonompi kuin edellinen osa, vaikka upea teos olikin. Ja tämä ihan vain suosikkihahmoni (Issan) vähäisestä oleskelusta ja Brimstonen karusta kohtalosta. Myös Karoun ja Akivan suhdetta olisi voinut kuvata hieman tarkemmin ja enemmän. Näiden perusteella siis arvioinnin ei kai kuuluisi olla täydet, mutta edelleenkin verrattuna useisiin muihin lukemiini kirjoihin... tämä on täydellinen. Loppumainingeissa tahdon vielä hehkuttaa taidokasta kirjoitusta (joka on jopa tässä osassa parempaa kuin edellisessä), lumoavia kuvailuja ja persoonallisia hahmoja! :') Kolmatta osaa odotellessa, toivon mukaan tulisi jo suomennettavaksi... Loppu jäi sen verran kismittävään kohtaan. :'D
Rakastan kirjan juonta ja etenkin hahmojen nimiä. Hyvin inspiroiva kirja ja herättää ajatuksia fan fickienkin suhteen. Sai täydet pisteet lämminhenkisestä tunnelmastaan ja ihanasta aiheestaan, vaikka silloin tällöin jäi harmittamaan tietyt tylsät kohdat joissa ei varsinaisesti tapahtunut mitään ja jopa ylitsevuotavat kuvailut.
Aivan loistava ja mukaansatempaava kirja! Luettu on jo useampaan otteeseen, eikä kyllästytä varmaankaan koskaan. Silloin tällöin vähän liiankin arvattava, mutta toisaalta osa yksinkertaisimmista selityksistä on jätetty pois, mistä plussaa. Hahmoja on monipuolisesti oikeastaan jokaiseen makuun ja heissä kaikissa on myös sitä jotain. Jossain määrin verrattavissa myös Harry Pottereihin, vaikka juoni eroaakin suuresti.
Aivan upea kirja, jonka juoni vie todella mennessään. Silloin tällöin koin tapahtumien kulkevan sekavastikkin jolloin useat mielenkiintoiset kohdat jäivät kokonaan pois tai vain arvailun varaan. Mutta tämä taisi olla jopa tarkoituksellista? Kuvailut Prahasta asukkaineen ja tuosta toisesta mystisestä maailmasta ovat ihania ja maalaavat mieleen samaistuttavan ja kauniin kuvan, siitä ehdottomasti plussaa. Karou tuntui loppupelissä myös läheisemmältä kuin Madrigal... Loppuplussat menevät vielä Issalle, ihana hahmo! :')
Hmmh, ei vedä vertoja sarjan ensimmäiselle osalle, mutta hyvä silti. :') Oikeastaan joissain kohdin jopa kammottava ja pelottavakin herkkänahkaisemmasta näkökulmasta. Tästä huolimatta upea kirja, upeassa kirjasarjassa, joka kietoo taijanomaisesti lukijan pauloihinsa. ;')
Jostain syystä mielestäni ehkä kaikista paras Potter. Ensimmäinen lukuvuosi, kaikki tuo uusi ja ihmeellinen ja kirjan hahmoihin oli helppo samaistua heti alkuun. Rakastuin Tylypahkan kuvauksiin ja yleensäkin kirjan juoneen. Joka tapauksessa, olivatpa Potterit minulaiselleni jänishousulle kuinka raakoja hyvänsä, ne ovat vieneet sydämeni mennessäni... Kuin toinen maailma, jonne voi halutessaa paeta arjen kiireitä!
Endgame - Loppupeli on loistava kirja. Se on erilainen ja nerokas. Juoneen on selkeästi panostettu ja myös suurimpaan osaan hahmoista. Pari hahmoa oli kylläkin aika pelkistettyjä, mutta se ei suuremmin haitannut minua. Kirjassa oli myös romantiikkaa, mikä hieman yllätti allekirjoittaneen. Sarah ja Jago olivat hyvä pari, ja toivon seuraavassa osassa heidän välilleen lisää romantiikkaa. Kirjailijat ovat luoneet mahtavan maailman, missä on jännitystä, romantiikkaa ja arvoituksia. Ja mikä parasta, se jatkuu. Toivon mukaan hyvin pian.
Tämä osa on ehdottomasti huonoin kaikista kuudesta. Kaikki muut osat luin hetkessä, tämä tökkii jostain syystä ja kovasti.