Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Onnistunut esikoiskirja. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä tapahtumien edetessä rytmikkäästi. Henkilöhahmot ovat yksilöllisiä ja erityisesti päähenkilön ajatuksenkulkua on kiinnostavaa seurata. Toisaalta jatkuva jännitys ei jätä sijaa varsinaiselle huippukohdalle, jolloin kirjan potentiaali jää osittain lunastamatta. Kirjoitustyyli on tästä huolimatta koukuttava, ja kirja jättää odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa osaa. Toivottavasti Puoliksi villi ylittää edeltäjänsä niin, ettei sarja ala puuduttaa lukijaa. Joka tapauksessa erinomainen lukukokemus.
Rakastin tätä kirjaa pienenä ja rakastan edelleen, koska tällä on paljon tunnearvoa. Piilomaan pikku aasi olikin pitkään lempikirjani. Olen lukenut tämän useasti, ja joka kerta olen ihmetellyt kirjan tapahtumarikasta ja nerokasta juonta. Hahmotkin ovat rakastettavia ja sympaattisia. Olen lukenut myös monta muuta Lea Pennasen kirjaa pienenä, ja vaikka ne kaikki ovat olleet ihastuttavia, mikään ei vedä vertoja Piilomaan pikku aasille.
Mä oon pettynyt. Syvästi. Mä RAKASTIN ekaa osaa, mutta yleensä tuppaa käymään niin, että muut osat eivät ole yhtä hyviä ja TÄSSÄ on käynyt JUURI niin. Tiesin, että kyllä sillä jotain seurauksia on, jos Savano lähtee seikkailemaan menneen ajan Lontooseen, mutta tää kirja oli jotain sellasta, mikä meni mulla yli ymmärryksen. Ja oli tylsä. En jaksanut/voinut (koska en ymmärtänyt) lukea loppuun.
En osannut odottaa mitään tältä kirjalta, mutta kun luin, niin tarina veti puoleensa ja sitä oltiinkin jo toisessa maailmassa.Jotkut asiat olivat kyllä ennalta odotetettavissa, mutta se on sen nuortenkirjan juttu. :)
Ihan paras kirja IKINÄ!!!! Tykkäsin kirjasta TOSI paljon. Sarjan eka osa oli tosi hyvä mutta toka osa räjähti. (Ei siis kirjaimellisesti) En alussa oikein jaksanut keskittyä lukemiseen mutta lopussa en voinut päästä irti siitä. :D
Pitkä sota on minusta parempi kuin Pitkä Maa. Kirjan juoni on onnistuneempi ja rakenne toimivampi. Jos joitakin ihmetyttivät edellisessä osassa esitellyt useat näkökulmahahmot, tulee näiden merkitys tarinassa nyt selkeämmäksi. Pidin erityisesti siitä, että Pitkää Maata partioiva ja ongelmia ratkova zeppeliinilaivue toi vahvasti mieleen Star Trekin Tähtilaivaston. Kirjan hahmot tajusivat itsekin asian. Sellaiset ihmiset, jotka lukevat scifiä vain ideoiden takia, saattavat pettyä Pitkään sotaan. Pitkän Maan konsepti esiteltiin sarjan ensimmäisessä osassa, eikä siihen tuoda nyt mitään uutta.
Ihastuin sarjan ensimmäiseen osaan, koska se oli silloin jotain ihan uutta ja erilaista ja imaisi mukaansa heti. Toinen osa ei jollain tapaa kuitenkaan yltänyt ensimmäisen tasolle ja tämä viimeinen vielä vähemmän. Aikamatkustus on aiheena aika hankala ja helposti siinä tippuu kärryiltä, jos ei tarkkaan ajattele lukemaansa. Ehkä loppujen lopuksi siitä oli tehty liian hankalaa minun makuuni. Lukemisen arvoinen sarja on ehdottomasti! Kannattanee lukea sarjan osat aikalailla peräkkäin, että tapahtumat ja aikamatkustus ovat tuoreessa muistissa.
Kevyttä, helppolukuista, ehkä vähän liian yksinkertaista luettavaa. Olisin varmaan pitänyt 13-15 vuotiaana enemmän, mutta tämä sopi hyvin väsyneeseen ja päänsärkyiseen päivään. Kirjoitustyylistä tuli mieleen Finfanfunin Hunajaherttua-osasto. Pörröisenpehmoista hömppää erilaisilla otuksilla höystettynä.
Olipas vähän puulla päähän lyöty olo kun suljin tämän kirjan kannet. Täytyy myöntää, että tämä kirja oli hienoinen pettymys. Kirjailijan tavassa kirjoittaa sekä hahmoissa ei ole kyllä mitään vikaa, mutta olin pitänyt tätä niin umpisuomalaisena tarinana kuin olla ja voi ja petyin suunnattomasti, että tähän tuotiin mukaan jotain kreikan mytologiaa ja daimoneita. Vielä sen olisin tajunnut jos kuvio oli jollain tavalla liittynyt suomen mytologiaan tai vastaavaan, mutta kun ei. Rakastuin ensimmäisessä kirjassa niin silmittömästi suomalaisuuteen sekä Hukkavaaraan, että tässä kirjassa oli shokki lukea myös keijuista ja vaikka sun mistä jotka menivät minusta vähän yli hilseen. Loppua kohden tietysti saatiin taas vähän vanhoja kipinöitä syttymään mikä oli mahtavaa, mutta nyt toivon käsi sydämellä, että seuraava osa lupaa jälleen kerran suomalaisuutta yli äyräiden sekä Hukkavaaraa. En tunnistanut tätä oikein Susiraja-sarjan kirjaksi. Ei tämä nyt mikään huono kirja ollut, mutta tarina hyppäsi kyllä minusta vähän harhapoluille. Jatko-osaa odotellaan siis kovasti jotta nähdään mitä tuleman pitää.
Tämän kirjan spekulatiivisuden aste on varsin hienovarainen, joten kovin suuria taikatemppuja ei kannata odottaa. Muuten kirja kyllä oli oikein mainio. Jossain vaiheessa olin ihan varma, että tälle kirjalle pamahtaa viisi tähteä, mutta kyllä se neljään jää. Ei sekään huono suoritus ole, ei sentään! Pitkästä aikaa erittäin mukaansatempaiseva kirja, joka on nopealukuinen kiinnostavuutensa vuoksi, eikä siksi että sen kieli olisi äärimmäisen helppoa luettavaa. Loppuun tunnuttiin valitettavasti lataavan sen verran paljon panoksia, etten tiedä, olisiko ollut mihinkää tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan silti erittäin suositeltava kirja. Kirjan ajatusleikki on kiinnostava.
Tykkäsin aivan mielettömästi! Maailma oli ihana ja kieli todella monipuolista ja soljuvaa. Mielestäni keskivaiheilla homma junnasi paikallaan, sillä tapahtumapaikkoja ja henkilöitä oli niin paljon. (Pisteet tietenkin hienosta juonenrakenteesta) Kaikki jumalhahmot ovat aina kiinnostaneet minua ja tämä kirja ei ollut pettymys! Riimut ovat myös lähellä sydäntäni. Maddy oli perus-hauska-kiva päähklö, heistä on vaikea "erikoisia-päähklöitä". Loki oli ehdottomasti paras. Itkin ja nauroin ja jälleen itkin. Kerrassaan mainio kirja kaikin puolin! Yllätyin tajutessani, että kirjailija on mm. Pieni suklaapuoti kirjoittaja. Voi kunpa tulisi joskus kakkososa..
Pidin hahmojen nimistä, vaikka itse henkilöt jäivät hiukan haaleiksi. Vaikka pääosin porukka on pitänyt Teklaa ärsyttävänä, itse mielsin tytön aika neutraaliksi. Ja pikkuveikka kyllä ärsytti reippaasti enemmän. Kieli ei hurmannut lähinnä toistonsa vuoksi. Joihinkin sanoihin törmäsi liian usein saman kappaleen sisällä (suomessa taitanee löytyä muutama synonyymi sanalle lumi) mutta myös uusien asioiden vertailu vanhoihin. Tekla automaattisesti kertoo miten isoäidin lapsuudessa kaikki oli erilaista ja nyt Muutoksen jälkeen on näin. Jäi vähän kummallinen fiilis. Kun maailma on Teklalle normaali, miksi kaikkea piti pohtia niin tarkkaan? Plus minä taidan olla näitä isoäitejä. Minä tiedän jo, millainen maailma on nyt eli ennen. Nuorempana, joskus 12-vuotiaana olisi iskenyt. Piti sitten mennä kasvamaan. Niskaan putoava taivas on ihan mukava kirja, jonka voi haukata kesken paksumpien teosten. Leppoisa välipala. Tulee tuoreemmatkin osat lukaistua läpi aika varmasti. Ja kannesta on vielä mainittava. Hyvin kaunis.
Eragonista puhuttaessa yllätyn aina siitä, miten moni siihen on rakastunut. Voin itse rehellisesti sanoa, että ei tehnyt vaikutusta. Jos olet lukenut Eddingsejä, Tolkienia, (jostain syystä jota en osaa perustella tulee mieleen että myös Harry Pottereita) ja pari muuta satunnaista fantasiakirjaa tietystä tyylilajista, ei tämä kirja tarjoa sinulle enää juuri mitään uutta. Jos taas nimenomaan etsit mahdollisimman samantyylistä seikkailua kuin aikaisemmatkin, niin kirja on juuri sitä mitä etsit.
Ihan hyvä kirja. Jatkui sujuvasti Eragonista ja pysyi kiinnostavana loppuun asti vaikka kirjassa ei ollut kovinkaan paljon toimintaa. Ei millään vedä vertoja ekalle osalle, mutta toiset osat ovat yleensäkkin vähän valjumpia. Tärkeitä paljastuksiakin oli jonkun verran. Seuraavaa osaa sitten ;)