Uusimmat kirja-arviot

Pidän tätä itse yhtenä parhaimmista scifikirjoista joita olen koskaan lukenut, mutta tähän vaikuttaa suuresti se, että kirja on näkemyksiltään feministinen mikä käy taas allekirjoittaneelle mainiosti. Suurta plussaa tämä kirja saa myös siitä, että se onnistui yllättämään loppupäässä. Sellaiset yllätykset ovat loistavia, jotka laittavat lukijan miettimään juuri lukemaansa tarinaa ihan uudessa valossa.

Loru sorbusten herrasta oli vuosituhannan vaihteessa lähinnä legenda erittäin huonon saatavuutensa vuoksi, mutta kiitos Taru sormusten herrasta elokuvien saatiin tästäkin kulttuuriteoksesta uusi painos. Loru on verbaalista pelleilyä ja huulen heittoa joka lauseella. Vitsejä riittää ja naurettavaa, mutta se että hauskuutusta löytyy joka sivulta tekee kirjasta vähän raskaslukuisen. Tietysti aina voi yrittää sivuttaa yksiytiskohdat ja keskittyä tarinaan, mutta tässä tapauksessa menisi se varsinainen pointti hukkaan.

Taru sormusten herrasta on fantasiakirjallisuudessa sellainen kulttiteos, että se kuuluu jokaisen harrastajan lukemistoon. Siltikin sitä on hirveän vaikea arvostella kirjana, kun kirjan elementit ovat levinneet laajaan käyttöön ympäri fantasiagenreä ja viittauksia kirjaan tapaa usein. Tarinana Taru sormusten herrasta on mahtipontinen ja polveileva. Lähtöpisteestä päästään kauas, tullaan takaisin ja lähdetään jälleen liikkeelle. Kirjan selvänä heikkoutuna on sen lievä raskaslukuisuus ja hetket jolloin ei hirveästi muuta tapahdu kuin taivalletaan eteenpäin. Maailma on luotu erinomaisella tarkkuudella ja jos siihen haluaa tutustua tarkemmin niin, silloin kannattaa lukea muita Tolkienin kirjoittamia Keskimaahan sijoittuvia tarinoita.

Annan kirjalle kolme tähteä sen vuoksi, että minulta kesti hetkinen ennen kuin pääsin tarinaan sisälle, mutta loppua kohden paljastuva tarinan idea ja suuri salaisuus on sen verran hyvin keksitty, että se minulta pisteet. Kivaa pientä lukemista fantasiasta pitäville.

Tuli ja myrkkykato oli pettymys Dianna Wynne Jonesin kirjaksi. Tämä tarina vaikuttaa tällä hetkellä hänen suomennetuista kirjoistaan heikoimmalta. Tarinassa on kyllä loistavia fantasiaelementtejä ja erikoinen juoni, mutta se ei vie mukanaan niin kuin sen toivoisi.

Liikkuva linnan maailma on kiehtova ja sisälle imaiseva. Tässä tarinassa pienet yksityiskohdat syventävät juonta, eivätkä tylsytä sitä. On myös rohkeaa käyttää tarinassa päähenkilönä vanhaa mummoa, kun suurin osa tarinoista tuntuu edelleen käyttävät sitä köyhää sikopaimenta josta sittemmin tulee kuningas.