Kategoria: Leirinuotio | 1 viesti | 18 lukukertaa
Aloittanut: Melian, 08.07.2026
Kategoria: Konserttisali | 254 viestiä | 133,6 t lukukertaa
Vastannut: LordStenhammar, 05.07.2026
12
Luettua vuonna 2013
03.01.2014
Mitkä olivat parhaat vuonna 2013 lukemanne kirjat? Teittekö mielenkiintoisia kirjailijalöytöjä? Luitteko paljon kirjoja? Jotain muuta aiheeseen liittyvää ja huomion arvoista?
Minä luin vuonna 2013 yhteensä 43 kirjaa (mukaan lukien ainakin yksi sarjakuva). Vuoden 2012 kirjamäärä oli pikaisesti laskettuna 31 eli viime vuoden saldo oli selkeästi suurempi. Olisikohan tänä vuonna mahdollisuuksia noin viiteenkymmeneen?
Osallistuin myös ensimmäistä kertaa Atorox-äänestykseen, johon liittyen luin parisenkymmentä novellia. Atoroxiin osallistuminen oli mukava kokemus ja tavoitteena olisi ottaa se tavaksi. Luen novelleja varsin vähän, joten Atoroxin avulla pääsee näppärästi edes hieman kartalle siitä, mitä huomionarvoista suomalaisella spefinovellikentällä on edellisenä vuonna julkaistu.
J. Pekka Mäkelän Alshain ja Hannu Rajaniemen Kvanttivaras olivat edellisinä vuosina vähitellen herätelleet kiinnostustani scifiä kohtaan ja viime vuonna sitten jatkoin varovaista tutustumistani tähän genreen. Rajaniemen Fraktaaliruhtinaan lisäksi luin kesällä pari kirjaa Richard Morganilta (Muuntohiili ja Musta mies) ja aivan vuoden lopussa luin ensimmäisen kirjani Alastair Reynoldsilta (Pääteasema). Kaikki lukemani olivat erittäin kiinnostavia ja aiemmat ennakkoluuloni scifin lukemista kohtaan ovat nyt varsin tehokkaasti kadonneet. Tänä vuonna aion lukea lisää ja tutustua jälleen uusiin kirjailijoihin.
Reynoldsin ja Morganin ohella lukulistalta löytyy myös muutama muu huomionarvoinen kirjailija, joiden tuotantoon en aiemmin ollut tutustunut. Luin ensimmäistä kertaa Stephen Kingiä (en ole koskaan pitänyt kauhusta) ja tykästyin Revolverimiehen myötä hänen Musta torni -sarjaansa. Lisäksi tutustuin pariin loistavaan suomalaiskirjailijaan: Jenny Kangasvuo ja Tiina Raevaara.
Luin myös Ajan pyörä -sarjan viimeisen osan eli A Memory of Lightin. Jordanin kirjoittamat aiemmat osat olivat viihdyttäviä, mutta pidin kuitenkin Sandersonin tyylistä huomattavasti enemmän. (Jossain vaiheessa aion tutustua myös hänen omaan tuotantoonsa.) Ajan pyörä -sarja on selkeästi pisimpään kesken luvun ollut sarja, jonka olen lopulta todella lukenut myös päätökseen.
Seuraavaksi vuonna 2013 luettujen top 12, sukunimen mukaan aakkosjärjestettynä. (En osannut tiivistää kymmeneen saati pienempään määrään, enkä todellakaan laittaa kirjoja mihinkään järjestykseen.)
Jim Butcher: Cold Days (Dresden Files #14)
Pasi I. Jääskeläinen.: Sielut kulkevat sateessa
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Stephen King: Revolverimies
Ursula K. Le Guin: Lavinia
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio
Richard Morgan: Muuntohiili
J. Pekka Mäkelä: Muurahaispuu
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Tiina Raevaara: Hukkajoki
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
Steph Swainston: Uusi maailma
Kiinnostavana huomiona todettakoon, että tasan puolet listan kirjoista on suomalaisten kirjoittamia.
Jim Butcherilta olisi listalle voinut päätyä myös pari muutakin Dresden Files -kirjaa. Luin niitä viime vuonna yhteensä kuusi kappaletta ja viimeisiä osia kohden sarjan fanitukseni oli huipussaan. En tainnut olla mistään kirjoista yhtä innoissaan viime vuonna kuin juuri Dresdeneistä. Sarja on tuntunut jatkuvasti parantuvan ja eniten odotettamani kirja tänä vuonna lieneekin sarjan seuraava eli viidestoista osa.
Minä luin vuonna 2013 yhteensä 43 kirjaa (mukaan lukien ainakin yksi sarjakuva). Vuoden 2012 kirjamäärä oli pikaisesti laskettuna 31 eli viime vuoden saldo oli selkeästi suurempi. Olisikohan tänä vuonna mahdollisuuksia noin viiteenkymmeneen?
Osallistuin myös ensimmäistä kertaa Atorox-äänestykseen, johon liittyen luin parisenkymmentä novellia. Atoroxiin osallistuminen oli mukava kokemus ja tavoitteena olisi ottaa se tavaksi. Luen novelleja varsin vähän, joten Atoroxin avulla pääsee näppärästi edes hieman kartalle siitä, mitä huomionarvoista suomalaisella spefinovellikentällä on edellisenä vuonna julkaistu.
J. Pekka Mäkelän Alshain ja Hannu Rajaniemen Kvanttivaras olivat edellisinä vuosina vähitellen herätelleet kiinnostustani scifiä kohtaan ja viime vuonna sitten jatkoin varovaista tutustumistani tähän genreen. Rajaniemen Fraktaaliruhtinaan lisäksi luin kesällä pari kirjaa Richard Morganilta (Muuntohiili ja Musta mies) ja aivan vuoden lopussa luin ensimmäisen kirjani Alastair Reynoldsilta (Pääteasema). Kaikki lukemani olivat erittäin kiinnostavia ja aiemmat ennakkoluuloni scifin lukemista kohtaan ovat nyt varsin tehokkaasti kadonneet. Tänä vuonna aion lukea lisää ja tutustua jälleen uusiin kirjailijoihin.
Reynoldsin ja Morganin ohella lukulistalta löytyy myös muutama muu huomionarvoinen kirjailija, joiden tuotantoon en aiemmin ollut tutustunut. Luin ensimmäistä kertaa Stephen Kingiä (en ole koskaan pitänyt kauhusta) ja tykästyin Revolverimiehen myötä hänen Musta torni -sarjaansa. Lisäksi tutustuin pariin loistavaan suomalaiskirjailijaan: Jenny Kangasvuo ja Tiina Raevaara.
Luin myös Ajan pyörä -sarjan viimeisen osan eli A Memory of Lightin. Jordanin kirjoittamat aiemmat osat olivat viihdyttäviä, mutta pidin kuitenkin Sandersonin tyylistä huomattavasti enemmän. (Jossain vaiheessa aion tutustua myös hänen omaan tuotantoonsa.) Ajan pyörä -sarja on selkeästi pisimpään kesken luvun ollut sarja, jonka olen lopulta todella lukenut myös päätökseen.
Seuraavaksi vuonna 2013 luettujen top 12, sukunimen mukaan aakkosjärjestettynä. (En osannut tiivistää kymmeneen saati pienempään määrään, enkä todellakaan laittaa kirjoja mihinkään järjestykseen.)
Jim Butcher: Cold Days (Dresden Files #14)
Pasi I. Jääskeläinen.: Sielut kulkevat sateessa
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Stephen King: Revolverimies
Ursula K. Le Guin: Lavinia
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio
Richard Morgan: Muuntohiili
J. Pekka Mäkelä: Muurahaispuu
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Tiina Raevaara: Hukkajoki
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
Steph Swainston: Uusi maailma
Kiinnostavana huomiona todettakoon, että tasan puolet listan kirjoista on suomalaisten kirjoittamia.
Jim Butcherilta olisi listalle voinut päätyä myös pari muutakin Dresden Files -kirjaa. Luin niitä viime vuonna yhteensä kuusi kappaletta ja viimeisiä osia kohden sarjan fanitukseni oli huipussaan. En tainnut olla mistään kirjoista yhtä innoissaan viime vuonna kuin juuri Dresdeneistä. Sarja on tuntunut jatkuvasti parantuvan ja eniten odotettamani kirja tänä vuonna lieneekin sarjan seuraava eli viidestoista osa.
Mitkä olivat parhaat vuonna 2013 lukemanne kirjat? Teittekö mielenkiintoisia kirjailijalöytöjä? Luitteko paljon kirjoja? Jotain muuta aiheeseen liittyvää ja huomion arvoista?
 
Minä luin vuonna 2013 yhteensä 43 kirjaa (mukaan lukien ainakin yksi sarjakuva). Vuoden 2012 kirjamäärä oli pikaisesti laskettuna 31 eli viime vuoden saldo oli selkeästi suurempi. Olisikohan tänä vuonna mahdollisuuksia noin viiteenkymmeneen?
 
Osallistuin myös ensimmäistä kertaa [url=http://www.tsfs.fi/atorox/]Atorox[/url]-äänestykseen, johon liittyen luin parisenkymmentä novellia. Atoroxiin osallistuminen oli mukava kokemus ja tavoitteena olisi ottaa se tavaksi. Luen novelleja varsin vähän, joten Atoroxin avulla pääsee näppärästi edes hieman kartalle siitä, mitä huomionarvoista suomalaisella spefinovellikentällä on edellisenä vuonna julkaistu.
 
J. Pekka Mäkelän [i]Alshain[/i] ja Hannu Rajaniemen [i]Kvanttivaras[/i] olivat edellisinä vuosina vähitellen herätelleet kiinnostustani scifiä kohtaan ja viime vuonna sitten jatkoin varovaista tutustumistani tähän genreen. Rajaniemen [i]Fraktaaliruhtinaan[/i] lisäksi luin kesällä pari kirjaa Richard Morganilta ([i]Muuntohiili[/i] ja [i]Musta mies[/i]) ja aivan vuoden lopussa luin ensimmäisen kirjani Alastair Reynoldsilta ([i]Pääteasema[/i]). Kaikki lukemani olivat erittäin kiinnostavia ja aiemmat ennakkoluuloni scifin lukemista kohtaan ovat nyt varsin tehokkaasti kadonneet. Tänä vuonna aion lukea lisää ja tutustua jälleen uusiin kirjailijoihin.
 
Reynoldsin ja Morganin ohella lukulistalta löytyy myös muutama muu huomionarvoinen kirjailija, joiden tuotantoon en aiemmin ollut tutustunut. Luin ensimmäistä kertaa Stephen Kingiä (en ole koskaan pitänyt kauhusta) ja tykästyin [i]Revolverimiehen[/i] myötä hänen [i]Musta torni[/i] -sarjaansa. Lisäksi tutustuin pariin loistavaan suomalaiskirjailijaan: Jenny Kangasvuo ja Tiina Raevaara.
 
Luin myös [i]Ajan pyörä[/i] -sarjan viimeisen osan eli [i]A Memory of Lightin[/i]. Jordanin kirjoittamat aiemmat osat olivat viihdyttäviä, mutta pidin kuitenkin Sandersonin tyylistä huomattavasti enemmän. (Jossain vaiheessa aion tutustua myös hänen omaan tuotantoonsa.) [i]Ajan pyörä[/i] -sarja on selkeästi pisimpään kesken luvun ollut sarja, jonka olen lopulta todella lukenut myös päätökseen.
 
Seuraavaksi vuonna 2013 luettujen top 12, sukunimen mukaan aakkosjärjestettynä. (En osannut tiivistää kymmeneen saati pienempään määrään, enkä todellakaan laittaa kirjoja mihinkään järjestykseen.)
 
Jim Butcher: Cold Days (Dresden Files #14)
Pasi I. Jääskeläinen.: Sielut kulkevat sateessa
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Stephen King: Revolverimies
Ursula K. Le Guin: Lavinia
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio
Richard Morgan: Muuntohiili
J. Pekka Mäkelä: Muurahaispuu
Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas
Tiina Raevaara: Hukkajoki
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
Steph Swainston: Uusi maailma
 
Kiinnostavana huomiona todettakoon, että tasan puolet listan kirjoista on suomalaisten kirjoittamia.
 
Jim Butcherilta olisi listalle voinut päätyä myös pari muutakin [i]Dresden Files[/i] -kirjaa. Luin niitä viime vuonna yhteensä kuusi kappaletta ja viimeisiä osia kohden sarjan fanitukseni oli huipussaan. En tainnut olla mistään kirjoista yhtä innoissaan viime vuonna kuin juuri Dresdeneistä. Sarja on tuntunut jatkuvasti parantuvan ja eniten odotettamani kirja tänä vuonna lieneekin sarjan seuraava eli viidestoista osa.
Muokannut Hiistu (22.06.2015)
03.01.2014
Scartti
228 kirjaa, 16 kirja-arviota, 209 viestiä
Luin 81 kirjaa. Tutustuin e-kirjoihin, vaikka muutama vuosi sitten ilmoitin, etten ikinä.. Luin yhteensä 15 e-kirjaa ja tabsulla odottaa n. 40 kirjaa lukuvuoroaan.
Koen 13 kotimaista kirjailijaa -lukuhaasteen myötä tutustuin uusiin kirjailijoihin ja niistä suosikeiksi nousi Siiri Enorannan Nokkosvallankumous, Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Lukuhaaste meni silleen puihin, että päätökseni vältellä fantasiakirjallisuutta ei ihan onnistunut :lol:
Muita suosikkeja: Eowyn Iveyn Lumilapsi, Cassanda Claren The Infernal Devices-sarja ja Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas
Osallistuin epävirallisesti lukumaratoniin ja sain 24 h aikana luettua 848 sivua.. Oliko järkeä? Ei, mutta tulipahan koettua.
Koen 13 kotimaista kirjailijaa -lukuhaasteen myötä tutustuin uusiin kirjailijoihin ja niistä suosikeiksi nousi Siiri Enorannan Nokkosvallankumous, Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Lukuhaaste meni silleen puihin, että päätökseni vältellä fantasiakirjallisuutta ei ihan onnistunut :lol:
Muita suosikkeja: Eowyn Iveyn Lumilapsi, Cassanda Claren The Infernal Devices-sarja ja Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas
Osallistuin epävirallisesti lukumaratoniin ja sain 24 h aikana luettua 848 sivua.. Oliko järkeä? Ei, mutta tulipahan koettua.
Luin 81 kirjaa. Tutustuin e-kirjoihin, vaikka muutama vuosi sitten ilmoitin, etten ikinä.. Luin yhteensä 15 e-kirjaa ja tabsulla odottaa n. 40 kirjaa lukuvuoroaan.
 
Koen 13 kotimaista kirjailijaa -lukuhaasteen myötä tutustuin uusiin kirjailijoihin ja niistä suosikeiksi nousi Siiri Enorannan [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6789-nokkosvallankumous][b]Nokkosvallankumous[/b][/url], Ulla-Lena Lundbergin [b]Jää[/b] ja Juha Itkosen [b]Anna minun rakastaa enemmän[/b]. Lukuhaaste meni silleen puihin, että päätökseni vältellä fantasiakirjallisuutta ei ihan onnistunut :lol:
 
Muita suosikkeja: Eowyn Iveyn [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6923-lumilapsi][b]Lumilapsi[/b][/url], Cassanda Claren [url=http://www.risingshadow.net/library/series/4202-the-infernal-devices][b]The Infernal Devices-sarja[/b][/url] ja Hannu Rajaniemen [url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6573-fraktaaliruhtinas][b]Fraktaaliruhtinas[/b][/url]
 
Osallistuin epävirallisesti lukumaratoniin ja sain 24 h aikana luettua 848 sivua.. Oliko järkeä? Ei, mutta tulipahan koettua.
03.01.2014
Eija
1505 kirjaa, 455 kirja-arviota, 1459 viestiä
Luin viime vuonna 60 kirjaa, joista kolme oli uusinta lukua. Kokonaislukema tuntuu vakiintuneen tälle tasolle, sillä luin vuonaa 2012 saman verran. Toivoisin, että kykenisin vähän parempaan vuosisaldoon, koska luettavaa todellakin riittäisi - jospa tänä vuonna saisi hiukan enemmän aikaiseksi.
Novellikokoelmia oli joukossa 7 kappaletta ja kotimaisten kirjailijoiden kirjoja luin myöskin vain 7, joista yksi, Kvanttivaras, oli uusintaluku.
Monet lukemistani kirjoista olivat erittäin hyviä, mutta listaan tähän kuusi parhaaksi kokemaani (ei uusintalukuja).
Margaret Atwood: Orjattaresi
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
George R. R. Martin: Dreamsongs
Michael Moorcock: Prince with the Silver hand
Joe Abercrombie: Ennen hirttämistä
Vernor Vinge: Taivaan syvyydet
Novellikokoelmia oli joukossa 7 kappaletta ja kotimaisten kirjailijoiden kirjoja luin myöskin vain 7, joista yksi, Kvanttivaras, oli uusintaluku.
Monet lukemistani kirjoista olivat erittäin hyviä, mutta listaan tähän kuusi parhaaksi kokemaani (ei uusintalukuja).
Margaret Atwood: Orjattaresi
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
George R. R. Martin: Dreamsongs
Michael Moorcock: Prince with the Silver hand
Joe Abercrombie: Ennen hirttämistä
Vernor Vinge: Taivaan syvyydet
Luin viime vuonna 60 kirjaa, joista kolme oli uusinta lukua. Kokonaislukema tuntuu vakiintuneen tälle tasolle, sillä luin vuonaa 2012 saman verran. Toivoisin, että kykenisin vähän parempaan vuosisaldoon, koska luettavaa todellakin riittäisi - jospa tänä vuonna saisi hiukan enemmän aikaiseksi.
 
Novellikokoelmia oli joukossa 7 kappaletta ja kotimaisten kirjailijoiden kirjoja luin myöskin vain 7, joista yksi, [i]Kvanttivaras[/i], oli uusintaluku.
 
Monet lukemistani kirjoista olivat erittäin hyviä, mutta listaan tähän kuusi parhaaksi kokemaani (ei uusintalukuja).
 
Margaret Atwood: [i]Orjattaresi[/i]
Hannu Rajaniemi: [i]Fraktaaliruhtinas[/i]
George R. R. Martin: [i]Dreamsongs[/i]
Michael Moorcock: [i]Prince with the Silver hand[/i]
Joe Abercrombie: [i]Ennen hirttämistä[/i]
Vernor Vinge: [i]Taivaan syvyydet[/i]
03.01.2014
Moonlord
1006 kirjaa, 2038 viestiä
Luin viime vuonna 43 kirjaa ja lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa äänikirjojen kuuntelua, tykästyin siihen, ja niitä tulikin kuunneltua 25 kpl ulkona liikkuessani. Pikkuisen olisi kyllä voinut lukea enemmän, varsinkin kun samaan aikaan ostin yli 100 kirjaa. Parhaat luku- tai kuunteluelämykset viime vuodelta olivat:
Jeremy Adams: Neolithic Europe audiobook
Michael Wood: Legacy - A Search for Origins of Civilization
George R. Martin: Tulen ja jään laulu 2 - Kuninkaiden koitos
Brandon Sanderson: Elantris audiobook
David Brin: Uplift Saga 3 - Uplift War
David Brin: Uplift Saga 6 - Heaven's Reach
Evan C. Currie: Odyssey One 1 - Into the Black
Evan Currie: Odyssey One 3 - Homeworld
Stascheff & Forstchen: Wing Commander - End Run
Andy Weir: The Martian
Eli kovasti avaruusoopperapainotteinen...
Jeremy Adams: Neolithic Europe audiobook
Michael Wood: Legacy - A Search for Origins of Civilization
George R. Martin: Tulen ja jään laulu 2 - Kuninkaiden koitos
Brandon Sanderson: Elantris audiobook
David Brin: Uplift Saga 3 - Uplift War
David Brin: Uplift Saga 6 - Heaven's Reach
Evan C. Currie: Odyssey One 1 - Into the Black
Evan Currie: Odyssey One 3 - Homeworld
Stascheff & Forstchen: Wing Commander - End Run
Andy Weir: The Martian
Eli kovasti avaruusoopperapainotteinen...
Luin viime vuonna 43 kirjaa ja lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa äänikirjojen kuuntelua, tykästyin siihen, ja niitä tulikin kuunneltua 25 kpl ulkona liikkuessani. Pikkuisen olisi kyllä voinut lukea enemmän, varsinkin kun samaan aikaan ostin yli 100 kirjaa. Parhaat luku- tai kuunteluelämykset viime vuodelta olivat:
 
Jeremy Adams: Neolithic Europe audiobook
Michael Wood: Legacy - A Search for Origins of Civilization
 
George R. Martin: Tulen ja jään laulu 2 - Kuninkaiden koitos
Brandon Sanderson: Elantris audiobook
 
David Brin: Uplift Saga 3 - Uplift War
David Brin: Uplift Saga 6 - Heaven's Reach
Evan C. Currie: Odyssey One 1 - Into the Black
Evan Currie: Odyssey One 3 - Homeworld
Stascheff & Forstchen: Wing Commander - End Run
Andy Weir: The Martian
 
Eli kovasti avaruusoopperapainotteinen...
03.01.2014
Pisania
1191 kirjaa, 1844 viestiä
Luin viime vuonna 156 kirjaa (sekä epämääräisen kasan sarjakuvia), mikä on 17 enemmän kuin edellisenä vuotena. Olisi voinut olla parempikin tulos, mutta lukutahtini hidastui parin viimeisen kuukauden aikana. Pistin alkuvuodesta pystyyn kotimaisen kirjallisuuden lukuprojektin (jota en vieläkään ole saanut päätökseen), mikä korjasi minulle tyypillistä kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden välistä epäsuhtaa. Yleensä tuppaan lukemaan roimasti enemmän ulkomaista kirjallisuutta, mutta viime vuonna suhdeluku oli n. puolet ja puolet.
Lukemieni kirjojen taso oli keskivertoa (tai keskiverto plus). En lukenut yhtään häikäisevän hyvää viiden tähden kirjaa, mutta monta oikein hyvää neljän tähden veroista. Surkean huonoja osui kohdalle vain muutamia, onneksi.
Parhaat spefikirjat
Mark Hodder: The secret of Abdu El Yezdi
Neil Gaiman: The ocean at the end of the lane
Iain M. Banks: Siirtymä
Parhaat kotimaiset klassikot
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus
Parhaat sarjakuvat
Ville Pirinen: Yhes paikas -sarja
Mauri Kunnas: Piitles
Jaakko Ahonen: Pikku Närhi
Parhaat tietokirjat
David Grann: Z - Amazonin kadonnut kaupunki
Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina
Gustav Björkstrand: Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs
Huonoimmat lukukokemukset
Axel Gabriel Ingelius: Harmaa linna
Hannu Salama: Juhannustanssit
Philip Kerr: Liekit Berliinissä
Perinteiset Vuoden kirjailija ja sarja -palkinnot jäävät tällä kertaa jakamatta, sillä en viime vuonna löytänyt uusia ahmittavia kirjailijoita tai sarjoja.
Lukemieni kirjojen taso oli keskivertoa (tai keskiverto plus). En lukenut yhtään häikäisevän hyvää viiden tähden kirjaa, mutta monta oikein hyvää neljän tähden veroista. Surkean huonoja osui kohdalle vain muutamia, onneksi.
Parhaat spefikirjat
Mark Hodder: The secret of Abdu El Yezdi
Neil Gaiman: The ocean at the end of the lane
Iain M. Banks: Siirtymä
Parhaat kotimaiset klassikot
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus
Parhaat sarjakuvat
Ville Pirinen: Yhes paikas -sarja
Mauri Kunnas: Piitles
Jaakko Ahonen: Pikku Närhi
Parhaat tietokirjat
David Grann: Z - Amazonin kadonnut kaupunki
Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina
Gustav Björkstrand: Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs
Huonoimmat lukukokemukset
Axel Gabriel Ingelius: Harmaa linna
Hannu Salama: Juhannustanssit
Philip Kerr: Liekit Berliinissä
Perinteiset Vuoden kirjailija ja sarja -palkinnot jäävät tällä kertaa jakamatta, sillä en viime vuonna löytänyt uusia ahmittavia kirjailijoita tai sarjoja.
Luin viime vuonna 156 kirjaa (sekä epämääräisen kasan sarjakuvia), mikä on 17 enemmän kuin edellisenä vuotena. Olisi voinut olla parempikin tulos, mutta lukutahtini hidastui parin viimeisen kuukauden aikana. Pistin alkuvuodesta pystyyn kotimaisen kirjallisuuden lukuprojektin (jota en vieläkään ole saanut päätökseen), mikä korjasi minulle tyypillistä kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden välistä epäsuhtaa. Yleensä tuppaan lukemaan roimasti enemmän ulkomaista kirjallisuutta, mutta viime vuonna suhdeluku oli n. puolet ja puolet.
 
Lukemieni kirjojen taso oli keskivertoa (tai keskiverto plus). En lukenut yhtään häikäisevän hyvää viiden tähden kirjaa, mutta monta oikein hyvää neljän tähden veroista. Surkean huonoja osui kohdalle vain muutamia, onneksi.
 
[u]Parhaat spefikirjat[/u]
Mark Hodder: [i]The secret of Abdu El Yezdi[/i]
Neil Gaiman: [i]The ocean at the end of the lane[/i]
Iain M. Banks: [i]Siirtymä[/i]
 
[u]Parhaat kotimaiset klassikot[/u]
Pirkko Saisio: [i]Elämänmeno[/i]
Lassi Sinkkonen: [i]Solveigin laulu[/i]
F.E. Sillanpää: [i]Hurskas kurjuus[/i]
 
[u]Parhaat sarjakuvat[/u]
Ville Pirinen: [i]Yhes paikas[/i] -sarja
Mauri Kunnas: [i]Piitles[/i]
Jaakko Ahonen: [i]Pikku Närhi[/i]
 
[u]Parhaat tietokirjat[/u]
David Grann: [i]Z - Amazonin kadonnut kaupunki[/i]
Ulla Appelsin: [i]Lapsuus lahkon vankina[/i]
Gustav Björkstrand: [i]Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs[/i]
 
[u]Huonoimmat lukukokemukset[/u]
Axel Gabriel Ingelius: [i]Harmaa linna[/i]
Hannu Salama: [i]Juhannustanssit[/i]
Philip Kerr: [i]Liekit Berliinissä[/i]
 
Perinteiset Vuoden kirjailija ja sarja -palkinnot jäävät tällä kertaa jakamatta, sillä en viime vuonna löytänyt uusia ahmittavia kirjailijoita tai sarjoja. :sad:
03.01.2014
Snowshadow
64 kirjaa, 13 kirja-arviota, 3 viestiä
Luin viime vuonna varmaan jonkun parisen kymmentä kirjaa. En oo ihan varman ku mihin kään ei oo tulla merkkailtua. Ku risingshadowin löysin vasta tänään... No onneks löysin. Aivan mahtava sivusto.... 
Luin viime vuonna varmaan jonkun parisen kymmentä kirjaa. En oo ihan varman ku mihin kään ei oo tulla merkkailtua. Ku risingshadowin löysin vasta tänään... No onneks löysin. Aivan mahtava sivusto.... :heart:
03.01.2014
Tapsa
155 kirjaa, 7 kirja-arviota, 252 viestiä
18 kirjaa, tittelin kieli osoittaa myös millä kielellä kirjan luin, joulukuusta tammikuuhun:
Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Donna Tartt: The Secret History
Ursula LeGuin: The Tombs of Atuan
Ursula LeGuin: A Wizard of Earthsea
Neil Gaiman: Smoke and Mirrors
George R. R. Martin: Dreamsongs Vol. 1
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Dan Simmons: The Fall of Hyperion
A.S. Byatt: Pieni musta kirja
J.K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Marko Lamberg: Päätön ritari - kauhutarinoita keskiajalta
Charlaine Harris: Veren voima
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Peter Høeg: Lumen taju
J.R.R. Tolkien: Hobitti
Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Donna Tartt: The Secret History
Ursula LeGuin: The Tombs of Atuan
Ursula LeGuin: A Wizard of Earthsea
Neil Gaiman: Smoke and Mirrors
George R. R. Martin: Dreamsongs Vol. 1
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Dan Simmons: The Fall of Hyperion
A.S. Byatt: Pieni musta kirja
J.K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Marko Lamberg: Päätön ritari - kauhutarinoita keskiajalta
Charlaine Harris: Veren voima
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Peter Høeg: Lumen taju
J.R.R. Tolkien: Hobitti
18 kirjaa, tittelin kieli osoittaa myös millä kielellä kirjan luin, joulukuusta tammikuuhun:
 
Mark Z. Danielewski: [color=#0000ff]House[/color] of Leaves
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Donna Tartt: The Secret History
Ursula LeGuin: The Tombs of Atuan
Ursula LeGuin: A Wizard of Earthsea
Neil Gaiman: Smoke and Mirrors
George R. R. Martin: Dreamsongs Vol. 1
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Dan Simmons: The Fall of Hyperion
A.S. Byatt: Pieni musta kirja
J.K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Marko Lamberg: Päätön ritari - kauhutarinoita keskiajalta
Charlaine Harris: Veren voima
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Peter Høeg: Lumen taju
J.R.R. Tolkien: Hobitti
04.01.2014
Rinja
847 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1031 viestiä
Minä olen Risingin mukaan lukenut viime vuonna tasan 20 kirjaa, minkä lisäksi muistan lukeneeni yhden ei-spefin [strike]kirjan[/strike] romaanin, joten luullakseni luku on 21. Tämä on enemmän kuin oletin. Suuri osa saldosta koostuu tosin sellaisista romantiikka- ja nuortenkirjasarjoista, jotka tiesin jo aiemmin lukemieni osien perusteella helpoiksi ja nopealukuisiksi mutta silti viihdyttäviksi; en muka jaksa/ehdi tenttikirjojen lomassa lukea mitään oikeasti uutta. En tosin vielä ole juurikaan ns. sortunut uusintalukemaan tällaisia helppoja kirjoja. Pari haastavampaa kirjasarjaa (kuten Martinin Tulen ja jään laulu tai Lappalaisen & Leinosen Routasisarukset) oli tarkoitus ottaa kyllä ihan viralliseen uusintalukuun, mutta enpä taaskaan tuntenut jaksavani/ehtiväni.
Mutta joka tapauksessa, ainoat uudet tuttavuudet painottuivat loppukesälle (jolloin saatoin alkaa kulkea työmatkat bussilla pyörän sijaan ja olin siten paljon pirteämpi iltaisin) ja vielä meneillään olevalle joululomalle. Kesällä tutustuin Annukka Salaman kirjoihin, jotka tekivät vaikutuksen, ja joululomalla taas luin Scartinkin mainitseman Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksen, jonka dystopiamaailmasta tykkäsin kovin. Joululomalla luin myös ns. tutun kirjailijan eli Maria Turtschaninoffin Anachén, jolta odotin paljon enkä yhtään pettynyt. Se sai minut listaamaan Turtschaninoffin lempikirjailijoihini. Meillä alkaa olla paljon kotimaisia nousevia spefikykyjä.
EDIT: Ei kun hetkonen, luku on ainakin 22, koska kuuntelin junassa Pikku Prinssin!
Mutta joka tapauksessa, ainoat uudet tuttavuudet painottuivat loppukesälle (jolloin saatoin alkaa kulkea työmatkat bussilla pyörän sijaan ja olin siten paljon pirteämpi iltaisin) ja vielä meneillään olevalle joululomalle. Kesällä tutustuin Annukka Salaman kirjoihin, jotka tekivät vaikutuksen, ja joululomalla taas luin Scartinkin mainitseman Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksen, jonka dystopiamaailmasta tykkäsin kovin. Joululomalla luin myös ns. tutun kirjailijan eli Maria Turtschaninoffin Anachén, jolta odotin paljon enkä yhtään pettynyt. Se sai minut listaamaan Turtschaninoffin lempikirjailijoihini. Meillä alkaa olla paljon kotimaisia nousevia spefikykyjä.
EDIT: Ei kun hetkonen, luku on ainakin 22, koska kuuntelin junassa Pikku Prinssin!
Minä olen Risingin mukaan lukenut viime vuonna tasan 20 kirjaa, minkä lisäksi muistan lukeneeni yhden ei-spefin [strike]kirjan[/strike] romaanin, joten luullakseni luku on 21. Tämä on enemmän kuin oletin. Suuri osa saldosta koostuu tosin sellaisista romantiikka- ja nuortenkirjasarjoista, jotka tiesin jo aiemmin lukemieni osien perusteella helpoiksi ja nopealukuisiksi mutta silti viihdyttäviksi; en muka jaksa/ehdi tenttikirjojen lomassa lukea mitään oikeasti uutta. En tosin vielä ole juurikaan ns. sortunut uusintalukemaan tällaisia helppoja kirjoja. Pari haastavampaa kirjasarjaa (kuten Martinin Tulen ja jään laulu tai Lappalaisen & Leinosen Routasisarukset) oli tarkoitus ottaa kyllä ihan viralliseen uusintalukuun, mutta enpä taaskaan tuntenut jaksavani/ehtiväni.
 
Mutta joka tapauksessa, ainoat uudet tuttavuudet painottuivat loppukesälle (jolloin saatoin alkaa kulkea työmatkat bussilla pyörän sijaan ja olin siten paljon pirteämpi iltaisin) ja vielä meneillään olevalle joululomalle. Kesällä tutustuin [b]Annukka Salaman[/b] kirjoihin, jotka tekivät vaikutuksen, ja joululomalla taas luin Scartinkin mainitseman [b]Siiri Enorannan[/b] [i]Nokkosvallankumouksen[/i], jonka dystopiamaailmasta tykkäsin kovin. Joululomalla luin myös ns. tutun kirjailijan eli [b]Maria Turtschaninoffin[/b] [i]Anachén[/i], jolta odotin paljon enkä yhtään pettynyt. Se sai minut listaamaan Turtschaninoffin lempikirjailijoihini. Meillä alkaa olla paljon kotimaisia nousevia spefikykyjä.
 
EDIT: Ei kun hetkonen, luku on ainakin 22, koska kuuntelin junassa [i]Pikku Prinssin[/i]!
Muokannut Rinja (04.01.2014)
04.01.2014
Skie
466 kirjaa, 951 viestiä
Luin tänä vuonna vähemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin. Minkäänlaista listausta en pitänyt lukemistani kirjoista, unohdin myös katsoa viime vuoden puolella kirjaston nettisivujen listauksen lainaamieni kirjojen määrästä. Villi veikkaus menee lainausten määrässä 80-90 kirjaan, mutta (uusia) luettuja kirjoja oli varmaan alle 30. Luen edelleen aika paljon aikaisemmin lukemiani kirjoja (tänä jouluna lukuvuorossa oli kaikki Modesty Blaise-romaanit ja sarjakuvat), mutta niitä en laskeskele luettuihin kirjoihin mukaan.
Fantasiakirjallisuuden lukeminen on vähentynyt vuosi vuodelta entisestään ja epäilenpä että suunta jatkuu samana tulevaisuudessakin. Tästä huolimatta mielestäni vuoden paras lukukokemus sattui kuitenkin sellaisen kirjan kohdalle, jossa seikkailtiin rinnakkaistodellisuudessa. Haruki Murakamin 1Q84 osat 1 ja 2 oli ehdottomasti paras lukemani kirja viime vuodelle. Tällä kertaa ehkä enemmän tunnelman kuin tarinan vuoksi.
Fantasiakirjallisuuden lukeminen on vähentynyt vuosi vuodelta entisestään ja epäilenpä että suunta jatkuu samana tulevaisuudessakin. Tästä huolimatta mielestäni vuoden paras lukukokemus sattui kuitenkin sellaisen kirjan kohdalle, jossa seikkailtiin rinnakkaistodellisuudessa. Haruki Murakamin 1Q84 osat 1 ja 2 oli ehdottomasti paras lukemani kirja viime vuodelle. Tällä kertaa ehkä enemmän tunnelman kuin tarinan vuoksi.
Luin tänä vuonna vähemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin. Minkäänlaista listausta en pitänyt lukemistani kirjoista, unohdin myös katsoa viime vuoden puolella kirjaston nettisivujen listauksen lainaamieni kirjojen määrästä. Villi veikkaus menee lainausten määrässä 80-90 kirjaan, mutta (uusia) luettuja kirjoja oli varmaan alle 30. Luen edelleen aika paljon aikaisemmin lukemiani kirjoja (tänä jouluna lukuvuorossa oli kaikki Modesty Blaise-romaanit ja sarjakuvat), mutta niitä en laskeskele luettuihin kirjoihin mukaan.
 
Fantasiakirjallisuuden lukeminen on vähentynyt vuosi vuodelta entisestään ja epäilenpä että suunta jatkuu samana tulevaisuudessakin. Tästä huolimatta mielestäni vuoden paras lukukokemus sattui kuitenkin sellaisen kirjan kohdalle, jossa seikkailtiin rinnakkaistodellisuudessa. [b]Haruki Murakamin 1Q84[/b] osat 1 ja 2 oli ehdottomasti paras lukemani kirja viime vuodelle. Tällä kertaa ehkä enemmän tunnelman kuin tarinan vuoksi.
04.01.2014
Celestine
234 kirjaa, 50 kirja-arviota, 430 viestiä
Mulla kanssa tuli luettua vähemmän kuin yleensä, 83 kirjaa vrt. viime vuonna yli sata. Alkukeväästä tehtiin koulussa villasukkia ja aika meni neulomiseen eikä lukemiseen. Mutta joo-o, hyviä kirjoja tuli luettua.
Vuoden parhaat: (kaikki kirjat luettu ensmmäisen kerran, eli uusintoja ei ole merkitty. Muuten tähän olsi tullut tosi mokta Montgomeryä ja useampi James Herriot...
)
Tolkien: Taru Sormusten Herrasta-trilogia
Carranza: Noitien taistelu-trilogia
Montgomery: Sininen linna
Cashore: Syntymälahja
Stephens: Tulikronikka
Kanto&Rannela: Korkea puoliso ja jatko-osa Kapinallinen
Hoeye: Hetki lyö hiirelle ja jatko-osa Hiekkaan haudattu
Waris: Uniin piirretty polku
Meloy: Maanalainen Sysimetsä
Montgomery: Marigoldin lumottu maailma
Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Carter: Pikku Puun kasvatus
Valente: Tyttö, joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Rossi: Paljaan taivaan alla ja jatko-osa Halki ikiyön
Peltoniemi: Kummat
Hai: Kerjäläisprinsessa ja jatko-osa Kellopelikuningas
Grier: Safiirinsini
Milne: Nalle Puh
Turtschaninoff: Arra
Christie: Eikä yksikään pelastunut
Frank: Päiväkirja
Montgomery: Pat vanhan kartanon valtiatar
Meresmaa: Mifongin perintö
Vuoden parhaat: (kaikki kirjat luettu ensmmäisen kerran, eli uusintoja ei ole merkitty. Muuten tähän olsi tullut tosi mokta Montgomeryä ja useampi James Herriot...
Tolkien: Taru Sormusten Herrasta-trilogia
Carranza: Noitien taistelu-trilogia
Montgomery: Sininen linna
Cashore: Syntymälahja
Stephens: Tulikronikka
Kanto&Rannela: Korkea puoliso ja jatko-osa Kapinallinen
Hoeye: Hetki lyö hiirelle ja jatko-osa Hiekkaan haudattu
Waris: Uniin piirretty polku
Meloy: Maanalainen Sysimetsä
Montgomery: Marigoldin lumottu maailma
Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Carter: Pikku Puun kasvatus
Valente: Tyttö, joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Rossi: Paljaan taivaan alla ja jatko-osa Halki ikiyön
Peltoniemi: Kummat
Hai: Kerjäläisprinsessa ja jatko-osa Kellopelikuningas
Grier: Safiirinsini
Milne: Nalle Puh
Turtschaninoff: Arra
Christie: Eikä yksikään pelastunut
Frank: Päiväkirja
Montgomery: Pat vanhan kartanon valtiatar
Meresmaa: Mifongin perintö
Mulla kanssa tuli luettua vähemmän kuin yleensä, 83 kirjaa vrt. viime vuonna yli sata. Alkukeväästä tehtiin koulussa villasukkia ja aika meni neulomiseen eikä lukemiseen. Mutta joo-o, hyviä kirjoja tuli luettua.
 
Vuoden parhaat: (kaikki kirjat luettu ensmmäisen kerran, eli uusintoja ei ole merkitty. Muuten tähän olsi tullut tosi mokta Montgomeryä ja useampi James Herriot... :roll: )
 
Tolkien: Taru Sormusten Herrasta-trilogia
Carranza: Noitien taistelu-trilogia
Montgomery: Sininen linna
Cashore: Syntymälahja
Stephens: Tulikronikka
Kanto&Rannela: Korkea puoliso ja jatko-osa Kapinallinen
Hoeye: Hetki lyö hiirelle ja jatko-osa Hiekkaan haudattu
Waris: Uniin piirretty polku
Meloy: Maanalainen Sysimetsä
Montgomery: Marigoldin lumottu maailma
Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Carter: Pikku Puun kasvatus
Valente: Tyttö, joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Rossi: Paljaan taivaan alla ja jatko-osa Halki ikiyön
Peltoniemi: Kummat
Hai: Kerjäläisprinsessa ja jatko-osa Kellopelikuningas
Grier: Safiirinsini
Milne: Nalle Puh
Turtschaninoff: Arra
Christie: Eikä yksikään pelastunut
Frank: Päiväkirja
Montgomery: Pat vanhan kartanon valtiatar
Meresmaa: Mifongin perintö
04.01.2014
Kirjaneito
402 kirjaa, 87 kirja-arviota, 567 viestiä
Itsellä saldoa kertyi suurinpiirtein samanverran kuin viime vuonnakin, eli 189 kirjaa. Niistä aika moni oli kyllä uudelleen luettuja, mutta sivujahan kertyi yhtä lailla.
Vuoden parhaita meikäläisen osalta olivat (ei missään paremmuusjärjestyksessä):
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirja särki sydämeni tuhansiksi sirpaleiksi, itketti ja nauratti. Luettu nyt monta kertaa. Kaunis ja ihana. Tässä on "sitä jotain."
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Loistava, kaunis ja salaperäinen. Pelottavakin. Kirjoja, ihmiskohtaloita ja Barcelona. Upeasti kirjoitettu. Tarvitseeko sitä enää mitään muuta?
Veronica Roth: Divergent
Koko trilogia siis. Laadukas, ajatuksia herättävä ja kaunis nuortendystopia. Lisäksi omaperäinen idea (vaikkei aluksi niin mullistavalta vaikuttakaan) ja jännittävää luettavaa alusta loppuun. Divergentistä on tullut näin suureellisesti sanottuna osa elämää, sarjalla on paikka sydämessäni. (Melkein lähtisin jo vertaamaan siinä suhteessa Pottereihin, mutta ehkä se olisi jo hiukan liikaa... Mutta vain hiukan.)
George R.R Martin: Tulen ja jään laulu
Tätä tuskin tällä foorumilla hirveästi tarvitsee perustella...
Mutta siis, upea maailma, monipolvinen juoni iskivät napakymppiin. Odotamme Lohikäärmetanssia.
Eoin Colfer: Artemis Fowl
Hassua, että tämänkin sarjan lukemisesta on vasta vuosi! Hauskaa luettavaa ja Artemis on näsäviisaudessaan ja nerokkuudessaan hurmaava. Minäkin haluan tuollaiset aivot!
Kaiken kaikkiaan erinomainen kirjavuosi. Paljon uusia tuttavuuksia ja vähän sivistävää klassikkopuoltakin mahtui mukaan. (Ainakin Tuulen viemää jäi loppunsa ansiosta muistiin...)
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirja särki sydämeni tuhansiksi sirpaleiksi, itketti ja nauratti. Luettu nyt monta kertaa. Kaunis ja ihana. Tässä on "sitä jotain."
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Loistava, kaunis ja salaperäinen. Pelottavakin. Kirjoja, ihmiskohtaloita ja Barcelona. Upeasti kirjoitettu. Tarvitseeko sitä enää mitään muuta?
Veronica Roth: Divergent
Koko trilogia siis. Laadukas, ajatuksia herättävä ja kaunis nuortendystopia. Lisäksi omaperäinen idea (vaikkei aluksi niin mullistavalta vaikuttakaan) ja jännittävää luettavaa alusta loppuun. Divergentistä on tullut näin suureellisesti sanottuna osa elämää, sarjalla on paikka sydämessäni. (Melkein lähtisin jo vertaamaan siinä suhteessa Pottereihin, mutta ehkä se olisi jo hiukan liikaa... Mutta vain hiukan.)
George R.R Martin: Tulen ja jään laulu
Tätä tuskin tällä foorumilla hirveästi tarvitsee perustella...
Eoin Colfer: Artemis Fowl
Hassua, että tämänkin sarjan lukemisesta on vasta vuosi! Hauskaa luettavaa ja Artemis on näsäviisaudessaan ja nerokkuudessaan hurmaava. Minäkin haluan tuollaiset aivot!
Kaiken kaikkiaan erinomainen kirjavuosi. Paljon uusia tuttavuuksia ja vähän sivistävää klassikkopuoltakin mahtui mukaan. (Ainakin Tuulen viemää jäi loppunsa ansiosta muistiin...)
Itsellä saldoa kertyi suurinpiirtein samanverran kuin viime vuonnakin, eli 189 kirjaa. Niistä aika moni oli kyllä uudelleen luettuja, mutta sivujahan kertyi yhtä lailla. :wink: Vuoden parhaita meikäläisen osalta olivat (ei missään paremmuusjärjestyksessä):
 
[i]John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe[/i]
Kirja särki sydämeni tuhansiksi sirpaleiksi, itketti ja nauratti. Luettu nyt monta kertaa. Kaunis ja ihana. Tässä on "sitä jotain."
 
[i]Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo[/i]
Loistava, kaunis ja salaperäinen. Pelottavakin. Kirjoja, ihmiskohtaloita ja Barcelona. Upeasti kirjoitettu. Tarvitseeko sitä enää mitään muuta? :wink:
 
[i]Veronica Roth: Divergent[/i]
Koko trilogia siis. Laadukas, ajatuksia herättävä ja kaunis nuortendystopia. Lisäksi omaperäinen idea (vaikkei aluksi niin mullistavalta vaikuttakaan) ja jännittävää luettavaa alusta loppuun. Divergentistä on tullut näin suureellisesti sanottuna osa elämää, sarjalla on paikka sydämessäni. (Melkein lähtisin jo vertaamaan siinä suhteessa Pottereihin, mutta ehkä se olisi jo hiukan liikaa... Mutta vain hiukan.)
 
[i]George R.R Martin: Tulen ja jään laulu[/i]
Tätä tuskin tällä foorumilla hirveästi tarvitsee perustella... :wink: Mutta siis, upea maailma, monipolvinen juoni iskivät napakymppiin. Odotamme Lohikäärmetanssia.
 
[i]Eoin Colfer: Artemis Fowl[/i]
Hassua, että tämänkin sarjan lukemisesta on vasta vuosi! Hauskaa luettavaa ja Artemis on näsäviisaudessaan ja nerokkuudessaan hurmaava. Minäkin haluan tuollaiset aivot!
 
Kaiken kaikkiaan erinomainen kirjavuosi. Paljon uusia tuttavuuksia ja vähän sivistävää klassikkopuoltakin mahtui mukaan. (Ainakin Tuulen viemää jäi loppunsa ansiosta muistiin...)
07.01.2014
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Tänä vuonna ylitin itseni ihan totaalisesti, luin ~270 kirjaa, joista kolmannes tai neljännes oli spefiä. Eli ihan hyvä saalis. Tuohon määrään mahtui vähän kaikennäköistä (spefi)kirjallisuutta, mutta tässä muutaman genren/luokan parhaimpia.
--------------------------------------------------------------------------
Fantasia
Luin spefikirjoista eniten fantasiaa, ja vuoden suosikkeja oli monta.
Erin Morgenstern: Yösirkus
Mielenkiintoinen tarina, hyvät hahmot. Vähän kliseinen, mutta taikuus oli hyvin tehty ja kaikkea ei kerrottu auki.
Ursula le Guin: Lavinia
Tämän luokittelen fantasiaksi. Mielenkiintoisia juonirakenteita ja havaintoja, jäin pohtimaan asioita pitkäksi aikaa tämän luettuani.
Sergei Lukjanenko: Päiväpartio ja Yöpartio
Venäläistä fantasiaa, jota on ilo lukea. Päähenkilön aseman ottanut Anton on symppis kaveri, tarinaa lukisi jo pelkästään hänen takiaa. Oman mukavan lisänsä tarinaan tuo venäläisen kulttuurin näkyminen taustalla.
Susanna Clarke: Jonathan Strange & Mr Norrell
Tämä oli hauska tarina. Mielsin koko ajan, että tarinassa kiistelivät teoreettiset ja käytännölliset matemaatikot, ei maagikot. :P
---------------------------------------------------------------
Scifi
Tämä genre oli tänä vuonna melko aliedustettuna, mutta muutama kirja sieltäkin nousi esiin.
Suzanne Collins: Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi
Tämä trilogia kolahti ja kovaa. Ensimmäinen kirja oli parhain, en ihan näe miksi tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi. Mutta siitä huolimatta hyvä kokonaisuus, toinen kirja oli ehkä hitupikkusen turha.
Stephen King: 22.11.63
Tämän kirjan luokittelen pitkälti scifiksi sen aikamatkustusteeman vuoksi, vaikka se ei olekaan ainoa esiin nouseva teema. Pitkä kirja Kingiltä taas vaihteeksi, mutta mukavaa pikkukaupunkikuvailua, jossa vähän jokaisella tapahtumalla tuntui olevan merkitystä.
-----------------------------------------------------------------
Kauhu
Guillermo del Toro: Vitsaus, Lankeemus, Yö ikuinen
del Toron vampyyri-trilogia oli ihan mielenkiintoinen selviytymistarina. Hiukan turhan pitkä, tässäkin toinen kirja tuntui melko turhalta.
Robert Louis Stevenson: Tri Jekylll & Mr. Hyde
Tänäkin vuonna luin muutaman klassikon ja nyt osui paremmat kohdalle kuin viime vuonna. Tämä oli lyhykäinen, mutta mukaansatempaava tarina.
Stephen King: Carrie
Aloitin Kingin lukemisen tästä kirjasta, ja pidin paljon. Tästä puuttui aika paljon sittemmin kingimäiseksi luokittelemani aines eli jaarittelu ja liiallinen selittely. Nopeasti luettava tarina, joka eteni soljuvasti.
------------------------------------------------
Suomalainen spefikirjallisuus
Tämä luokka päätyi omaksi kohdakseen, sillä tänä vuonna luin jopa muutaman suomalaisen kirjoittaman teoksen (hyvin harvinaista minulle). Näiden pohjalta voin sanoa, että pitää tutustua lisää suomalaisiin kirjoihin.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Mielenkiintoinen tarina, joka imaisi heti mukaansa. Juonirakenteeseen kuului kirjailijaseura sekä mysteeri, ja näistä oli onnistuttu punomaan jännittävä kokonaisuus.
Aleksi Peura: Laulava ääni olkapäälläni
Tämä oli viime vuoden toinen suomalainen yllättäjä. Kirjan alkuasetelma ei ihan vakuuttanut, mutta mitä pidemmälle tarina eteni, sitä enemmän se vei mukanaan.
--------------------------------------------------------
Maaginen realismi
Tästä genrestä ei tullut luettua kuin muutama kirja, mutta ne olivat sitten niitä vuoden parhaimpia.
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki
Jokainen kirja oli oma kokonaisuutensa, mutta kuitenkin ne oli sidottu toisiinsa. Jokainen tarina oli jännittävä ja täynnä sellaisia ratkaisuja, että nämä kirjat tuntuivat raikkailta lukea.
----------------------------------------------------------------------
Sarjakuva
Tänä vuonna kunnostauduin myös tällä saralla.
Neil Gaiman: Sandman
Luin tästä sarjasta 4 ensimmäistä albumia, ja lisää on pakko saada.
Frank Cho: Liberty Meadows 1-4
Tämä Liberty Meadows -eläinkotiin/eläinten suojapaikkaan sijoittuva sarjakuva on hyvää tavaraa. Cho osaa piirtää hyvin ja hänellä on mainioita ajatuksia.
Lauri Ahonen: Pikku Närhi
Ja tämän genren suomalaisvahvistus. Aivan loistava tarina, synkkä ja dramaattinen.
Tulipa pitkä viesti....
--------------------------------------------------------------------------
Fantasia
Luin spefikirjoista eniten fantasiaa, ja vuoden suosikkeja oli monta.
Erin Morgenstern: Yösirkus
Mielenkiintoinen tarina, hyvät hahmot. Vähän kliseinen, mutta taikuus oli hyvin tehty ja kaikkea ei kerrottu auki.
Ursula le Guin: Lavinia
Tämän luokittelen fantasiaksi. Mielenkiintoisia juonirakenteita ja havaintoja, jäin pohtimaan asioita pitkäksi aikaa tämän luettuani.
Sergei Lukjanenko: Päiväpartio ja Yöpartio
Venäläistä fantasiaa, jota on ilo lukea. Päähenkilön aseman ottanut Anton on symppis kaveri, tarinaa lukisi jo pelkästään hänen takiaa. Oman mukavan lisänsä tarinaan tuo venäläisen kulttuurin näkyminen taustalla.
Susanna Clarke: Jonathan Strange & Mr Norrell
Tämä oli hauska tarina. Mielsin koko ajan, että tarinassa kiistelivät teoreettiset ja käytännölliset matemaatikot, ei maagikot. :P
---------------------------------------------------------------
Scifi
Tämä genre oli tänä vuonna melko aliedustettuna, mutta muutama kirja sieltäkin nousi esiin.
Suzanne Collins: Nälkäpeli, Vihan liekit ja Matkijanärhi
Tämä trilogia kolahti ja kovaa. Ensimmäinen kirja oli parhain, en ihan näe miksi tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi. Mutta siitä huolimatta hyvä kokonaisuus, toinen kirja oli ehkä hitupikkusen turha.
Stephen King: 22.11.63
Tämän kirjan luokittelen pitkälti scifiksi sen aikamatkustusteeman vuoksi, vaikka se ei olekaan ainoa esiin nouseva teema. Pitkä kirja Kingiltä taas vaihteeksi, mutta mukavaa pikkukaupunkikuvailua, jossa vähän jokaisella tapahtumalla tuntui olevan merkitystä.
-----------------------------------------------------------------
Kauhu
Guillermo del Toro: Vitsaus, Lankeemus, Yö ikuinen
del Toron vampyyri-trilogia oli ihan mielenkiintoinen selviytymistarina. Hiukan turhan pitkä, tässäkin toinen kirja tuntui melko turhalta.
Robert Louis Stevenson: Tri Jekylll & Mr. Hyde
Tänäkin vuonna luin muutaman klassikon ja nyt osui paremmat kohdalle kuin viime vuonna. Tämä oli lyhykäinen, mutta mukaansatempaava tarina.
Stephen King: Carrie
Aloitin Kingin lukemisen tästä kirjasta, ja pidin paljon. Tästä puuttui aika paljon sittemmin kingimäiseksi luokittelemani aines eli jaarittelu ja liiallinen selittely. Nopeasti luettava tarina, joka eteni soljuvasti.
------------------------------------------------
Suomalainen spefikirjallisuus
Tämä luokka päätyi omaksi kohdakseen, sillä tänä vuonna luin jopa muutaman suomalaisen kirjoittaman teoksen (hyvin harvinaista minulle). Näiden pohjalta voin sanoa, että pitää tutustua lisää suomalaisiin kirjoihin.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Mielenkiintoinen tarina, joka imaisi heti mukaansa. Juonirakenteeseen kuului kirjailijaseura sekä mysteeri, ja näistä oli onnistuttu punomaan jännittävä kokonaisuus.
Aleksi Peura: Laulava ääni olkapäälläni
Tämä oli viime vuoden toinen suomalainen yllättäjä. Kirjan alkuasetelma ei ihan vakuuttanut, mutta mitä pidemmälle tarina eteni, sitä enemmän se vei mukanaan.
--------------------------------------------------------
Maaginen realismi
Tästä genrestä ei tullut luettua kuin muutama kirja, mutta ne olivat sitten niitä vuoden parhaimpia.
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki
Jokainen kirja oli oma kokonaisuutensa, mutta kuitenkin ne oli sidottu toisiinsa. Jokainen tarina oli jännittävä ja täynnä sellaisia ratkaisuja, että nämä kirjat tuntuivat raikkailta lukea.
----------------------------------------------------------------------
Sarjakuva
Tänä vuonna kunnostauduin myös tällä saralla.
Neil Gaiman: Sandman
Luin tästä sarjasta 4 ensimmäistä albumia, ja lisää on pakko saada.
Frank Cho: Liberty Meadows 1-4
Tämä Liberty Meadows -eläinkotiin/eläinten suojapaikkaan sijoittuva sarjakuva on hyvää tavaraa. Cho osaa piirtää hyvin ja hänellä on mainioita ajatuksia.
Lauri Ahonen: Pikku Närhi
Ja tämän genren suomalaisvahvistus. Aivan loistava tarina, synkkä ja dramaattinen.
Tulipa pitkä viesti....
Tänä vuonna ylitin itseni ihan totaalisesti, luin ~270 kirjaa, joista kolmannes tai neljännes oli spefiä. Eli ihan hyvä saalis. Tuohon määrään mahtui vähän kaikennäköistä (spefi)kirjallisuutta, mutta tässä muutaman genren/luokan parhaimpia.
 
 
--------------------------------------------------------------------------
 
[b][u]Fantasia[/u][/b]
Luin spefikirjoista eniten fantasiaa, ja vuoden suosikkeja oli monta.
 
[b]Erin Morgenstern[/b]: [i]Yösirkus[/i]
Mielenkiintoinen tarina, hyvät hahmot. Vähän kliseinen, mutta taikuus oli hyvin tehty ja kaikkea ei kerrottu auki.
 
[b]Ursula le Guin[/b]: [i]Lavinia[/i]
Tämän luokittelen fantasiaksi. Mielenkiintoisia juonirakenteita ja havaintoja, jäin pohtimaan asioita pitkäksi aikaa tämän luettuani.
 
[b]Sergei Lukjanenko[/b]: [i]Päiväpartio[/i] ja [i]Yöpartio[/i]
Venäläistä fantasiaa, jota on ilo lukea. Päähenkilön aseman ottanut Anton on symppis kaveri, tarinaa lukisi jo pelkästään hänen takiaa. Oman mukavan lisänsä tarinaan tuo venäläisen kulttuurin näkyminen taustalla.
 
[b]Susanna Clarke[/b]: [i]Jonathan Strange & Mr Norrell [/i]
Tämä oli hauska tarina. Mielsin koko ajan, että tarinassa kiistelivät teoreettiset ja käytännölliset [i]matemaatikot[/i], ei maagikot. :P
 
 
---------------------------------------------------------------
 
[b][u]Scifi[/u][/b]
Tämä genre oli tänä vuonna melko aliedustettuna, mutta muutama kirja sieltäkin nousi esiin.
 
[b]Suzanne Collins[/b]: [i]Nälkäpeli[/i], [i]Vihan liekit[/i] ja [i]Matkijanärhi[/i]
Tämä trilogia kolahti ja kovaa. Ensimmäinen kirja oli parhain, en ihan näe miksi tämä on luokiteltu nuortenkirjaksi. Mutta siitä huolimatta hyvä kokonaisuus, toinen kirja oli ehkä hitupikkusen turha.
[b]
Stephen King[/b]: [i]22.11.63[/i]
Tämän kirjan luokittelen pitkälti scifiksi sen aikamatkustusteeman vuoksi, vaikka se ei olekaan ainoa esiin nouseva teema. Pitkä kirja Kingiltä taas vaihteeksi, mutta mukavaa pikkukaupunkikuvailua, jossa vähän jokaisella tapahtumalla tuntui olevan merkitystä.
 
 
-----------------------------------------------------------------
 
[b][u]Kauhu[/u][/b]
 
[b]Guillermo del Toro[/b]:[i] Vitsaus[/i], [i]Lankeemus[/i], [i]Yö ikuinen[/i]
del Toron vampyyri-trilogia oli ihan mielenkiintoinen selviytymistarina. Hiukan turhan pitkä, tässäkin toinen kirja tuntui melko turhalta.
 
[b]Robert Louis Stevenson[/b]: [i]Tri Jekylll & Mr. Hyde[/i]
Tänäkin vuonna luin muutaman klassikon ja nyt osui paremmat kohdalle kuin viime vuonna. Tämä oli lyhykäinen, mutta mukaansatempaava tarina.
[b]
Stephen King[/b]: [i]Carrie[/i]
Aloitin Kingin lukemisen tästä kirjasta, ja pidin paljon. Tästä puuttui aika paljon sittemmin kingimäiseksi luokittelemani aines eli jaarittelu ja liiallinen selittely. Nopeasti luettava tarina, joka eteni soljuvasti.
 
 
------------------------------------------------
 
[b][u]Suomalainen spefikirjallisuus[/u][/b]
Tämä luokka päätyi omaksi kohdakseen, sillä tänä vuonna luin jopa muutaman suomalaisen kirjoittaman teoksen (hyvin harvinaista minulle). Näiden pohjalta voin sanoa, että pitää tutustua lisää suomalaisiin kirjoihin.
 
 
[b]Pasi Ilmari Jääskeläinen[/b]: [i]Lumikko ja yhdeksän muuta[/i]
Mielenkiintoinen tarina, joka imaisi heti mukaansa. Juonirakenteeseen kuului kirjailijaseura sekä mysteeri, ja näistä oli onnistuttu punomaan jännittävä kokonaisuus.
 
[b]Aleksi Peura[/b]: [i]Laulava ääni olkapäälläni[/i]
Tämä oli viime vuoden toinen suomalainen yllättäjä. Kirjan alkuasetelma ei ihan vakuuttanut, mutta mitä pidemmälle tarina eteni, sitä enemmän se vei mukanaan.
 
 
--------------------------------------------------------
 
[b][u]Maaginen realismi[/u][/b]
Tästä genrestä ei tullut luettua kuin muutama kirja, mutta ne olivat sitten niitä vuoden parhaimpia.
 
[b]Carlos Ruiz Zafón[/b]: [i]Tuulen varjo[/i], [i]Enkelipeli[/i] ja [i]Taivasten vanki[/i]
Jokainen kirja oli oma kokonaisuutensa, mutta kuitenkin ne oli sidottu toisiinsa. Jokainen tarina oli jännittävä ja täynnä sellaisia ratkaisuja, että nämä kirjat tuntuivat raikkailta lukea.
 
 
----------------------------------------------------------------------
 
[b][u]Sarjakuva[/u][/b]
Tänä vuonna kunnostauduin myös tällä saralla.
 
[b]Neil Gaiman[/b]: [i]Sandman[/i]
Luin tästä sarjasta 4 ensimmäistä albumia, ja lisää on pakko saada.
 
[b]Frank Cho[/b]: [i]Liberty Meadows 1-4[/i]
Tämä Liberty Meadows -eläinkotiin/eläinten suojapaikkaan sijoittuva sarjakuva on hyvää tavaraa. Cho osaa piirtää hyvin ja hänellä on mainioita ajatuksia.
 
[b]Lauri Ahonen[/b]: [i]Pikku Närhi[/i]
Ja tämän genren suomalaisvahvistus. Aivan loistava tarina, synkkä ja dramaattinen.
 
 
Tulipa pitkä viesti....
11.01.2014
haplotus
360 kirjaa, 11 kirja-arviota, 636 viestiä
Tarkkaan en muista, mutta taisin viime vuonna lukea suunnilleen yhtä monta kirjaa kuin edeltävänäkin. Se tarkoittaa noin pariakymmentä teosta, joista iso osa oli spefiä.
Vuoteen 2013 mahtui muutamakin paras lukuelämys. Margaret Atwoodin teosta Orjattaresi pidän tällä hetkellä parhaana ikinä lukemanani kirjana. Tulevaisuudessa täytyy katsastaa ehkä lisää Atwoodia.
Muita erittäin hyviä kirjoja olivat maailmanlopun odotus Viimeisellä rannalla, etelä-amerikkalaista sielunelämää avaava Sadan vuoden yksinäisyys sekä trilogian avannut Helliconian kevät.
Mitään isompia huteja ei tullut edes luettua, mikä toivoakseni viittaa siihen että tunnen oman makuni hyvin. Ainoastaan muistuu pettymyksenä mieleen Kafkan Linna.
Vuoteen 2013 mahtui muutamakin paras lukuelämys. Margaret Atwoodin teosta Orjattaresi pidän tällä hetkellä parhaana ikinä lukemanani kirjana. Tulevaisuudessa täytyy katsastaa ehkä lisää Atwoodia.
Muita erittäin hyviä kirjoja olivat maailmanlopun odotus Viimeisellä rannalla, etelä-amerikkalaista sielunelämää avaava Sadan vuoden yksinäisyys sekä trilogian avannut Helliconian kevät.
Mitään isompia huteja ei tullut edes luettua, mikä toivoakseni viittaa siihen että tunnen oman makuni hyvin. Ainoastaan muistuu pettymyksenä mieleen Kafkan Linna.
Tarkkaan en muista, mutta taisin viime vuonna lukea suunnilleen yhtä monta kirjaa kuin edeltävänäkin. Se tarkoittaa noin pariakymmentä teosta, joista iso osa oli spefiä.
 
Vuoteen 2013 mahtui muutamakin paras lukuelämys. Margaret Atwoodin teosta [i]Orjattaresi[/i] pidän tällä hetkellä parhaana ikinä lukemanani kirjana. Tulevaisuudessa täytyy katsastaa ehkä lisää Atwoodia.
 
Muita erittäin hyviä kirjoja olivat maailmanlopun odotus [i]Viimeisellä rannalla[/i], etelä-amerikkalaista sielunelämää avaava [i]Sadan vuoden yksinäisyys[/i] sekä trilogian avannut [i]Helliconian kevät[/i].
 
Mitään isompia huteja ei tullut edes luettua, mikä toivoakseni viittaa siihen että tunnen oman makuni hyvin. Ainoastaan muistuu pettymyksenä mieleen Kafkan [i]Linna[/i].
29.01.2014
Formaldehyde
120 kirjaa, 322 viestiä
Oletan lukeneeni viime vuonna noin vajaat viitisenkymmentä kirjaa. Kovin hurjaa lukutahtia ei ole tullut pidettyä yllä viime vuosina, vaikka kiinnostavaa luettavaa riittäisikin.
Gary Valentine Lachmanin Tajunnan alkemistit käsittelee 1900-luvun alkupuolen ja erityisesti hippi-aikakauden mystiikkaa ja okkultismia. Puhetta riittää tajunnan laajentamisesta, guruista, Crowleysta, Mansonista ynnä muusta rauhan ja rakkauden toiselle puolelle menevästä. Pitkään lukulistallani ollut teos, joka osoittautui pettymykseksi. Teoksen ansioiksi luettakoon, että sen innoittamana tuli katsottua hapokkaahko The Trip (1967) ja tutustuttua kerrankin The Beatlesin Sgt. Pepper -albumin kanteen tarkemmin.
Quentin Crispiltä luin ensin varsin viihdyttävän omaelämäkerran The Naked Civil Servant, mutta jo elokuvan nähneenä koen sitä tärkeämmäksi lukukokemukseksi yhdessä Donald Carrollin kanssa kynäillyn Tyylikirjan, jossa miehet esittävät näkemyksensä tyylin olemuksesta. Valaisevaa, terävää ja hauskaa tekstiä, vaikka joitakin kohtia en kykenekään sellaisenaan täysin allekirjoittamaan.
Anna Kortelaisen Levoton nainen: Hysterian kulttuurihistoriaa olisi minun puolestani voinut käsitellä aihettaan vielä vähän laajemminkin, mutta auttaa se tällaisenaankin rakentamaan mielikuvan naisen asemasta 1800-luvulla. Mielenkiintoinen ja vakavampi kaveri Hysteria-elokuvalle.
Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogia tuli ahmaistua keväällä. Moni asia kirjoissa ärsytti ja koen sarjan melko viihteelliseksi, mutta kuten mainittua, siitä huolimatta luin kirjat nopeasti ja kyseessä on luultavasti eniten tunteita herättänyt lukuprojekti viime vuodelta.
Sapkowskin Noituri -sarja ja Sergei Lukjanenkon Yöpartio tulivat myös uusina tuttavuuksina ja kumpaankin tykästyin nopeasti. Ensinmainittu ei tarjoa mitään radikaalisti uutta genressään tällä vuosituhannella, mutta Lukjanenkon tekstistä välittyvä slaavilaisuus tuntuu yllättävän raikkaalta, kun venäläistä nykykirjallisuutta ei muuten tule luettua. Miehellä on myös erikoislaatuinen tapa viljellä piste-piste-piste -lopetuksia tähän malliin... Olen mielissäni, että kumpaakin sarjaa riittää kahlattavaksi vielä tulevaisuudessakin.
Sarjakuvia en tullut juuri lukeneeksi, mutta vuoden tapauksena pidän Neil Gaimanin paluuta The Sandmanin äärelle ja vuoden sarjakuvana yhtä harvoista lukemistani uutuuksista, kotimaista JP Ahosen ja KP Alareen Perkerosta, joka tuli täysin puskista ja yllätti huumorillaan ja kyvyllään kuvata musiikkia kuvallisessa muodossa.
Gary Valentine Lachmanin Tajunnan alkemistit käsittelee 1900-luvun alkupuolen ja erityisesti hippi-aikakauden mystiikkaa ja okkultismia. Puhetta riittää tajunnan laajentamisesta, guruista, Crowleysta, Mansonista ynnä muusta rauhan ja rakkauden toiselle puolelle menevästä. Pitkään lukulistallani ollut teos, joka osoittautui pettymykseksi. Teoksen ansioiksi luettakoon, että sen innoittamana tuli katsottua hapokkaahko The Trip (1967) ja tutustuttua kerrankin The Beatlesin Sgt. Pepper -albumin kanteen tarkemmin.
Quentin Crispiltä luin ensin varsin viihdyttävän omaelämäkerran The Naked Civil Servant, mutta jo elokuvan nähneenä koen sitä tärkeämmäksi lukukokemukseksi yhdessä Donald Carrollin kanssa kynäillyn Tyylikirjan, jossa miehet esittävät näkemyksensä tyylin olemuksesta. Valaisevaa, terävää ja hauskaa tekstiä, vaikka joitakin kohtia en kykenekään sellaisenaan täysin allekirjoittamaan.
Anna Kortelaisen Levoton nainen: Hysterian kulttuurihistoriaa olisi minun puolestani voinut käsitellä aihettaan vielä vähän laajemminkin, mutta auttaa se tällaisenaankin rakentamaan mielikuvan naisen asemasta 1800-luvulla. Mielenkiintoinen ja vakavampi kaveri Hysteria-elokuvalle.
Suzanne Collinsin Nälkäpeli -trilogia tuli ahmaistua keväällä. Moni asia kirjoissa ärsytti ja koen sarjan melko viihteelliseksi, mutta kuten mainittua, siitä huolimatta luin kirjat nopeasti ja kyseessä on luultavasti eniten tunteita herättänyt lukuprojekti viime vuodelta.
Sapkowskin Noituri -sarja ja Sergei Lukjanenkon Yöpartio tulivat myös uusina tuttavuuksina ja kumpaankin tykästyin nopeasti. Ensinmainittu ei tarjoa mitään radikaalisti uutta genressään tällä vuosituhannella, mutta Lukjanenkon tekstistä välittyvä slaavilaisuus tuntuu yllättävän raikkaalta, kun venäläistä nykykirjallisuutta ei muuten tule luettua. Miehellä on myös erikoislaatuinen tapa viljellä piste-piste-piste -lopetuksia tähän malliin... Olen mielissäni, että kumpaakin sarjaa riittää kahlattavaksi vielä tulevaisuudessakin.
Sarjakuvia en tullut juuri lukeneeksi, mutta vuoden tapauksena pidän Neil Gaimanin paluuta The Sandmanin äärelle ja vuoden sarjakuvana yhtä harvoista lukemistani uutuuksista, kotimaista JP Ahosen ja KP Alareen Perkerosta, joka tuli täysin puskista ja yllätti huumorillaan ja kyvyllään kuvata musiikkia kuvallisessa muodossa.
Oletan lukeneeni viime vuonna noin vajaat viitisenkymmentä kirjaa. Kovin hurjaa lukutahtia ei ole tullut pidettyä yllä viime vuosina, vaikka kiinnostavaa luettavaa riittäisikin.
 
[b]Gary Valentine Lachmanin[/b] [i]Tajunnan alkemistit[/i] käsittelee 1900-luvun alkupuolen ja erityisesti hippi-aikakauden mystiikkaa ja okkultismia. Puhetta riittää tajunnan laajentamisesta, guruista, Crowleysta, Mansonista ynnä muusta rauhan ja rakkauden toiselle puolelle menevästä. Pitkään lukulistallani ollut teos, joka osoittautui pettymykseksi. Teoksen ansioiksi luettakoon, että sen innoittamana tuli katsottua hapokkaahko [i]The Trip (1967)[/i] ja tutustuttua kerrankin The Beatlesin [i]Sgt. Pepper[/i] -albumin kanteen tarkemmin.
 
[b]Quentin Crispiltä[/b] luin ensin varsin viihdyttävän omaelämäkerran [i]The Naked Civil Servant[/i], mutta jo elokuvan nähneenä koen sitä tärkeämmäksi lukukokemukseksi yhdessä Donald Carrollin kanssa kynäillyn [i]Tyylikirjan[/i], jossa miehet esittävät näkemyksensä tyylin olemuksesta. Valaisevaa, terävää ja hauskaa tekstiä, vaikka joitakin kohtia en kykenekään sellaisenaan täysin allekirjoittamaan.
 
[b]Anna Kortelaisen[/b] [i]Levoton nainen: Hysterian kulttuurihistoriaa[/i] olisi minun puolestani voinut käsitellä aihettaan vielä vähän laajemminkin, mutta auttaa se tällaisenaankin rakentamaan mielikuvan naisen asemasta 1800-luvulla. Mielenkiintoinen ja vakavampi kaveri [i]Hysteria[/i]-elokuvalle.
 
[b]Suzanne Collinsin[/b] [i]Nälkäpeli[/i] -trilogia tuli ahmaistua keväällä. Moni asia kirjoissa ärsytti ja koen sarjan melko viihteelliseksi, mutta kuten mainittua, siitä huolimatta luin kirjat nopeasti ja kyseessä on luultavasti eniten tunteita herättänyt lukuprojekti viime vuodelta.
 
[b]Sapkowskin[/b] [i]Noituri[/i] -sarja ja [b]Sergei Lukjanenkon[/b] [i]Yöpartio[/i] tulivat myös uusina tuttavuuksina ja kumpaankin tykästyin nopeasti. Ensinmainittu ei tarjoa mitään radikaalisti uutta genressään tällä vuosituhannella, mutta Lukjanenkon tekstistä välittyvä slaavilaisuus tuntuu yllättävän raikkaalta, kun venäläistä nykykirjallisuutta ei muuten tule luettua. Miehellä on myös erikoislaatuinen tapa viljellä piste-piste-piste -lopetuksia tähän malliin... Olen mielissäni, että kumpaakin sarjaa riittää kahlattavaksi vielä tulevaisuudessakin.
 
Sarjakuvia en tullut juuri lukeneeksi, mutta vuoden tapauksena pidän [b]Neil Gaimanin[/b] paluuta [i]The Sandmanin[/i] äärelle ja vuoden sarjakuvana yhtä harvoista lukemistani uutuuksista, kotimaista [b]JP Ahosen[/b] ja [b]KP Alareen[/b] [i]Perkerosta[/i], joka tuli täysin puskista ja yllätti huumorillaan ja kyvyllään kuvata musiikkia kuvallisessa muodossa.
Muokannut Formaldehyde (29.01.2014)
29.01.2014
max
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
TapsaAiotko lukea muita? Omasta mielestä paras suomalainen kirja.... ikinä. Mutta Jääskeläisen muut kirjat on kyllä olleet pettymyksiä ja uusin ei kiinnosta..
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
FormaldehydeOletan lukeneeni viime vuonna noin vajaat viitisenkymmentä kirjaa. Kovin hurjaa lukutahtia ei ole tullut pidettyä yllä viime vuosinaNyt on kyllä aika kovan luokan lukutoukkalasit silmillä, jos vajaat viisikymmentä kirjaa ei ole hurja lukutahti.
Parhaan osaan sanoa joko naurettavan tiivisti - eli parhaasta novellista olen varmaan Hugon linjoilla eli Ken Liun Mono no Aware, paras ya-kirja Brandon Sandersonin Steelheart ja paras kirja James S.A. Coreyn Abaddon's Gate - tai sitten en lainkaan, joten listaanpa muiden tapaan kaiken. Aika paljon taas uutta spefiä, vaikka klassikoitakin pitäis..
Paitsi heti alkuun poikkeukset eli jotain vanhaakin luin: James S.A. Corey: koko Expanse-sarja - uusin suosikkisarja, kaikki avaruusoopperafanit LUKEKAA, tätä sarjaa ei ole pilattu millään lässynlää filosofoinnilla (jos on energiaa sellaisen niin edistän opintojani enkä lue spefiä; siihen syyllistyvä Ancillary Justicella on kunnia olla vuoden ainoa keskenjätetty kirja) vaan kunnon actionia (ok, ei kovin vanha, mutta meni itseltä ohi alkaessaan)
sekä David Weber: Honor Harrington-sarjaa monen monta kirjaa - uusi vanha suosikkisarja, otin spurtin ja nyt olen ajan tasalla, suosittelen kaikille.. vähän kuin Star Trekiä kirjana paitsi oikeasti hyvää (toisin kuin 95% oikeista Star Trek-kirjoista, badumtshh)
Brandon Sandersonin kirjoittamat Wheel of Timet, melkein - monen yrityksen jälkeen olen pääsemässä maaliin (ekan kerran luin Ajan pyörää n. 12v sitten), projekti jatkuu vielä tänä vuonna mutta maali häämöttää jo, Sanderson-fanina vikat osat on edenneet triplavauhtia Jordaniin verrattuna
Sit asiaan:
Timothy Zahn: Winners Take All ja Scoundrels - mahtavaa veijarimenoa klassisin Star Wars-hahmoin.
Tim Lebbon: Into the Void - Perus Star Wars-mätkettä, en paljoa enää muista, ehkä olisin osannut arvostaa enemmän jos olisin silloin tiennyt että SW EU-kirjat laitetaan jäihin uusiin leffoihin asti
Martha Wells: Razor's Edge - Sama kuin yllä paitsi muistan juonen, tosin panostin sen muistamiseen erityisesti, koska James S.A. Corey kirjoittaa seuraavan osan jolta odotan siis paljon
John Jackson Miller: Kenobi - Toinenkin hyvä SW-kirja onneksi nähtiin, nimittäin tämä. Tai siis perussettiä, mutta nämä juurille palaamiset aina viihdyttää.
Alastair Reynolds: On the Steel Breeze - pieni pettymys mahtavan ykkösosan jälkeen
Brandon Mull: Chasing the Prophecy - perus YA-fantsuhuttua, en fanita Mullia erityisesti, mutta kun ne on nopealukuisia niin tulee luettua, parempi sarja kuin Fablehaven kyllä mutta alkoi puuduttaa jo viime osassa
Rick Riordan: The House of Hades - Riordan ei nappaa Mullin vertaa, mutta jälleen, nopealukuisuus saa näihin tarttumaan, tämän sarjan on säilynyt edelleen varsin hyvällä tasolla verrattuna edelliseen
R.A. Salvatore: Last Threshold ja Companions - jeps, onhan Salvatore vähän "lohturuoka"/taantumus-osastoa mutta vielä näitä jaksaa kaikkien vuosien jälkeen, tupla-Drizzt-pläjäys täytti taas jonkun lapsekkaan aukon sydämessä ja nyt kyllä Salvatoret tauolle vähintään vuodeksi taas
Michael J. Sullivan: The Crown Tower - Kakkososakin on luettu nyt, mutta tämän vuoden puolella, Sullivan on mielestäni aliarvostetuimpia fantasiakirjoittajia ja tämä sarja on edellistäkin parempi
Mark Lawrence: Emperor of Thorns - Tässä taas yliarvostettua fantsua. Hyvää toki, en muuten seuraisi enää koko sarjaa (varsinkin kun se on semmosta goreilua mitä yleensä vihaan), mutta vähän liikaa tunnutaan kehuvan heti kun keksii mahdollisimman synkän maailman ja raivostuttavat hahmot (George R.R. Martin-efekti).
Peter V. Brett: The Daylight War - Kohtalaisen sarjan paras osa, jatkan seuraamista.
Kim Stanley Robinson: Shaman - Zzzzz. Luin puolet ja selasin loput, en jaksa tällaisia.
Marie Brennan: A Natural History of Dragons: A Memoir by Lady Trent - Ihan ok, mutta eiköhän tämä jippo nähty jo Susanna Clarkella. En lue kirjailijan seuraavia.
Ilona Andrews: Magic Rises - Melkosta kuraa taas, ja luen seuraavatkin.
Patricia Briggs: Frost Burned - Ok-sarjaan taas uusi ok osa. Alpha & Omega sarja kiinnostaa jonkun verran enemmän eli ei oikeasti kiinnosta mutta luen sitä silti, Briggs on kyllä yksi ekoja joka lentää lukulistalta pois jos aika ei tänä vuonna riitä.
Cassandra Clare: Clockwork Princess - Jälleen taattua 15v-fanifiktion tasoista scheissea Clarelta. No olihan tää sarja onneksi parempi kuin Mortal Instruments.
Veronica Roth: Allegiant - Leffauutisen innostamana tähän kelkkaan lähinnä hyppäsin ja löysin ehkä vime vuosien laadukkaimman (toki myös tasapaksuhkon) YA-sarjan, joka nyt sitten lässähti vähän lopussa. Kuulun "en pitänyt lopusta"-leiriin, ylipitkä kirja myös, mutta jotenkin silti aika hyvä.
Brandon Sanderson: Steelheart - Suosikkikirjailijaltani taas vasemmalla kädellä sivutyönä heitetty mestariteos, tällä kertaa dystoppisessa ya-genressä (jepjep, mutta:) supersankarein. Nopeiten luettu kirja viime vuonna..
Robin Hobb: Blood of Dragons - En ole erityinen Hobb-fani ja tämä sarja meni loppua kohden pakkopullan puolelle mutta tulipahan luettua ja täytettyä vuoden lohikäärmekiitiö tällä ja Brennanilla.
Brian McClellan: Promise of Blood - Tätä verrattiin niin paljon Sandersoniin että oli pakko lukea ja erittäin yllättäen en edes pettynyt. Suvereeni kirja, potentiaalinen suosikkikirjailija jos taso pysyy.
Joe Hill: NOS4A2 - Ok jännärikirja, vähän kuin isänsä eli tajunta ei räjähtänyt mutta viihdyin.
Isä Kingiltä luin Joylandin ja Doctor Sleepin - Joyland oli perussettiä mutta Doctor Sleep 11/22/63:n ja Under the Domen ohella parasta Kingiä tällä vuosituhannella, uuteen nousuun?
John Scalzi: The Human Division - Taattua Scalzia mutta voisi olla aika siirtyä uuteen sarjaan? Redshirts oli siinä mielessä piristävä vaikka mielestäni vähän epäonnistuikin. Old Man's War-universumi ei vaan enää kamalasti säväytä. Kirjan julkaisutapa oli hauska.
Kevin Hearne: Hunted - Kivaa höttöä, joka on edetessään alkanut seistä paremmin omilla jaloillaan. Sarjan paras.
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla - 5 sivun jälkeen tiesin ettei kiinnosta yhtään mutta luin silti, koska kirja oli suomeksi ja ohut ja halusin olla muotitietoinen didididi muotitietoinen jne. En tykkää näistä taiderävellyksistä, mutta ymmärrän kyllä miksi tätä on kehuttu. Sadut ja spefit kuitenkin minulle erillään ja ilman kikkailua molemmat.
Jack Campbell: The Lost Fleet: Beyond the Frontier - Tämä tuntui kamalalta pakkopullalta, vaikka olen Campbell-fani. Luin tätä Weberien välissä, mikä saattoi jotenkin laimentaa kokemusta. Uudelleen näitä ei kuitenkaan jaksa lukea, joten laitetaan mysteeriarkistoon ja seuraavaa Campbellia putkeen, Lost Stars 2 odottaa tabletilla.
John Ringo: Under a Graveyard Sky - Karmaiseva pettymys Ringolta, en aio lukea tätä sarjaa enempää. Jotenkin tuntuu että dollarinkuvat kiilsi aika pahasti silmissä tätä suoltaessa.
Scott Lynch: The Republic of Thieves - Ja tietty tuhansien muiden nörttien tavoin Lynchin uusin. Siitä olen kirjoittanut jo jotain Lynch ketjuun ja tästä tuli muutenkin järjetön viesti joten nyt riittää.
[quote="Tapsa" post=8400]
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
[/quote]
Aiotko lukea muita? Omasta mielestä paras suomalainen kirja.... ikinä. Mutta Jääskeläisen muut kirjat on kyllä olleet pettymyksiä ja uusin ei kiinnosta..
 
[quote="Formaldehyde" post=9755]Oletan lukeneeni viime vuonna noin vajaat viitisenkymmentä kirjaa. Kovin hurjaa lukutahtia ei ole tullut pidettyä yllä viime vuosina[/quote]
Nyt on kyllä aika kovan luokan lukutoukkalasit silmillä, jos vajaat viisikymmentä kirjaa ei ole hurja lukutahti. :smile: Itselleni se on ainakin sellainen saldo että kun sen saavuttaa niin erinomainen vuosi on takana, ja yleensä sen eteen pitää jostain muusta harrastuksesta tai jopa jostain tärkeästä karsia..
 
Parhaan osaan sanoa joko naurettavan tiivisti - eli parhaasta novellista olen varmaan Hugon linjoilla eli Ken Liun Mono no Aware, paras ya-kirja Brandon Sandersonin Steelheart ja paras kirja James S.A. Coreyn Abaddon's Gate - tai sitten en lainkaan, joten listaanpa muiden tapaan kaiken. Aika paljon taas uutta spefiä, vaikka klassikoitakin pitäis..
 
Paitsi heti alkuun poikkeukset eli jotain vanhaakin luin: [b]James S.A. Corey: koko Expanse-sarja[/b] - uusin suosikkisarja, kaikki avaruusoopperafanit LUKEKAA, tätä sarjaa ei ole pilattu millään lässynlää filosofoinnilla (jos on energiaa sellaisen niin edistän opintojani enkä lue spefiä; siihen syyllistyvä Ancillary Justicella on kunnia olla vuoden ainoa keskenjätetty kirja) vaan kunnon actionia (ok, ei kovin vanha, mutta meni itseltä ohi alkaessaan)
sekä [b]David Weber: Honor Harrington-sarjaa monen monta kirjaa[/b] - uusi vanha suosikkisarja, otin spurtin ja nyt olen ajan tasalla, suosittelen kaikille.. vähän kuin Star Trekiä kirjana paitsi oikeasti hyvää (toisin kuin 95% oikeista Star Trek-kirjoista, badumtshh)
[b]Brandon Sandersonin kirjoittamat Wheel of Timet, melkein[/b] - monen yrityksen jälkeen olen pääsemässä maaliin (ekan kerran luin Ajan pyörää n. 12v sitten), projekti jatkuu vielä tänä vuonna mutta maali häämöttää jo, Sanderson-fanina vikat osat on edenneet triplavauhtia Jordaniin verrattuna
 
Sit asiaan:
[b]Timothy Zahn: Winners Take All[/b] ja [b]Scoundrels[/b] - mahtavaa veijarimenoa klassisin Star Wars-hahmoin.
[b]Tim Lebbon: Into the Void[/b] - Perus Star Wars-mätkettä, en paljoa enää muista, ehkä olisin osannut arvostaa enemmän jos olisin silloin tiennyt että SW EU-kirjat laitetaan jäihin uusiin leffoihin asti
[b]Martha Wells: Razor's Edge[/b] - Sama kuin yllä paitsi muistan juonen, tosin panostin sen muistamiseen erityisesti, koska James S.A. Corey kirjoittaa seuraavan osan jolta odotan siis paljon
[b]John Jackson Miller: Kenobi[/b] - Toinenkin hyvä SW-kirja onneksi nähtiin, nimittäin tämä. Tai siis perussettiä, mutta nämä juurille palaamiset aina viihdyttää.
[b]Alastair Reynolds: On the Steel Breeze[/b] - pieni pettymys mahtavan ykkösosan jälkeen
[b]Brandon Mull: Chasing the Prophecy[/b] - perus YA-fantsuhuttua, en fanita Mullia erityisesti, mutta kun ne on nopealukuisia niin tulee luettua, parempi sarja kuin Fablehaven kyllä mutta alkoi puuduttaa jo viime osassa
[b]Rick Riordan: The House of Hades[/b] - Riordan ei nappaa Mullin vertaa, mutta jälleen, nopealukuisuus saa näihin tarttumaan, tämän sarjan on säilynyt edelleen varsin hyvällä tasolla verrattuna edelliseen
[b]R.A. Salvatore: Last Threshold[/b] ja [b]Companions[/b] - jeps, onhan Salvatore vähän "lohturuoka"/taantumus-osastoa mutta vielä näitä jaksaa kaikkien vuosien jälkeen, tupla-Drizzt-pläjäys täytti taas jonkun lapsekkaan aukon sydämessä ja nyt kyllä Salvatoret tauolle vähintään vuodeksi taas
[b]Michael J. Sullivan: The Crown Tower[/b] - Kakkososakin on luettu nyt, mutta tämän vuoden puolella, Sullivan on mielestäni aliarvostetuimpia fantasiakirjoittajia ja tämä sarja on edellistäkin parempi
[b]Mark Lawrence: Emperor of Thorns[/b] - Tässä taas yliarvostettua fantsua. Hyvää toki, en muuten seuraisi enää koko sarjaa (varsinkin kun se on semmosta goreilua mitä yleensä vihaan), mutta vähän liikaa tunnutaan kehuvan heti kun keksii mahdollisimman synkän maailman ja raivostuttavat hahmot (George R.R. Martin-efekti).
[b]Peter V. Brett: The Daylight War[/b] - Kohtalaisen sarjan paras osa, jatkan seuraamista.
[b]Kim Stanley Robinson: Shaman[/b] - Zzzzz. Luin puolet ja selasin loput, en jaksa tällaisia.
[b]Marie Brennan: A Natural History of Dragons: A Memoir by Lady Trent[/b] - Ihan ok, mutta eiköhän tämä jippo nähty jo Susanna Clarkella. En lue kirjailijan seuraavia.
[b]Ilona Andrews: Magic Rises[/b] - Melkosta kuraa taas, ja luen seuraavatkin.
[b]Patricia Briggs: Frost Burned[/b] - Ok-sarjaan taas uusi ok osa. Alpha & Omega sarja kiinnostaa jonkun verran enemmän eli ei oikeasti kiinnosta mutta luen sitä silti, Briggs on kyllä yksi ekoja joka lentää lukulistalta pois jos aika ei tänä vuonna riitä.
[b]Cassandra Clare: Clockwork Princess[/b] - Jälleen taattua 15v-fanifiktion tasoista scheissea Clarelta. No olihan tää sarja onneksi parempi kuin Mortal Instruments.
[b]Veronica Roth: Allegiant[/b] - Leffauutisen innostamana tähän kelkkaan lähinnä hyppäsin ja löysin ehkä vime vuosien laadukkaimman (toki myös tasapaksuhkon) YA-sarjan, joka nyt sitten lässähti vähän lopussa. Kuulun "en pitänyt lopusta"-leiriin, ylipitkä kirja myös, mutta jotenkin silti aika hyvä.
[b]Brandon Sanderson: Steelheart[/b] - Suosikkikirjailijaltani taas vasemmalla kädellä sivutyönä heitetty mestariteos, tällä kertaa dystoppisessa ya-genressä (jepjep, mutta:) supersankarein. Nopeiten luettu kirja viime vuonna..
[b]Robin Hobb: Blood of Dragons [/b] - En ole erityinen Hobb-fani ja tämä sarja meni loppua kohden pakkopullan puolelle mutta tulipahan luettua ja täytettyä vuoden lohikäärmekiitiö tällä ja Brennanilla.
[b]Brian McClellan: Promise of Blood[/b] - Tätä verrattiin niin paljon Sandersoniin että oli pakko lukea ja erittäin yllättäen en edes pettynyt. Suvereeni kirja, potentiaalinen suosikkikirjailija jos taso pysyy.
[b]Joe Hill: NOS4A2[/b] - Ok jännärikirja, vähän kuin isänsä eli tajunta ei räjähtänyt mutta viihdyin.
[b]Isä Kingiltä luin Joylandin ja Doctor Sleepin[/b] - Joyland oli perussettiä mutta Doctor Sleep 11/22/63:n ja Under the Domen ohella parasta Kingiä tällä vuosituhannella, uuteen nousuun?
[b]John Scalzi: The Human Division[/b] - Taattua Scalzia mutta voisi olla aika siirtyä uuteen sarjaan? Redshirts oli siinä mielessä piristävä vaikka mielestäni vähän epäonnistuikin. Old Man's War-universumi ei vaan enää kamalasti säväytä. Kirjan julkaisutapa oli hauska.
[b]Kevin Hearne: Hunted[/b] - Kivaa höttöä, joka on edetessään alkanut seistä paremmin omilla jaloillaan. Sarjan paras.
[b]Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla[/b] - 5 sivun jälkeen tiesin ettei kiinnosta yhtään mutta luin silti, koska kirja oli suomeksi ja ohut ja halusin olla muotitietoinen didididi muotitietoinen jne. En tykkää näistä taiderävellyksistä, mutta ymmärrän kyllä miksi tätä on kehuttu. Sadut ja spefit kuitenkin minulle erillään ja ilman kikkailua molemmat.
[b]Jack Campbell: The Lost Fleet: Beyond the Frontier[/b] - Tämä tuntui kamalalta pakkopullalta, vaikka olen Campbell-fani. Luin tätä Weberien välissä, mikä saattoi jotenkin laimentaa kokemusta. Uudelleen näitä ei kuitenkaan jaksa lukea, joten laitetaan mysteeriarkistoon ja seuraavaa Campbellia putkeen, Lost Stars 2 odottaa tabletilla.
[b]John Ringo: Under a Graveyard Sky [/b] - Karmaiseva pettymys Ringolta, en aio lukea tätä sarjaa enempää. Jotenkin tuntuu että dollarinkuvat kiilsi aika pahasti silmissä tätä suoltaessa.
[b]Scott Lynch: The Republic of Thieves[/b] - Ja tietty tuhansien muiden nörttien tavoin Lynchin uusin. Siitä olen kirjoittanut jo jotain Lynch ketjuun ja tästä tuli muutenkin järjetön viesti joten nyt riittää.
30.01.2014
Emelie
729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä
Formaldehyde Gary Valentine Lachmanin Tajunnan alkemistit
Pitkään lukulistallani ollut teos, joka osoittautui pettymykseksi.Oi ei. Minulla on myös tuo samainen kirja hyllyssäni, on ollut jo pitkään. Jonkun matkaa olen sitä lukenut, mutta ajattelin tänä vuonna kunnostautua ja lukea se loppuun. Mikä teki kirjasta petymyksen?
[quote="Formaldehyde" post=9755] [b]Gary Valentine Lachmanin[/b] [i]Tajunnan alkemistit[/i][/quote]
[quote]Pitkään lukulistallani ollut teos, joka osoittautui pettymykseksi. [/quote]
 
Oi ei. Minulla on myös tuo samainen kirja hyllyssäni, on ollut jo pitkään. Jonkun matkaa olen sitä lukenut, mutta ajattelin tänä vuonna kunnostautua ja lukea se loppuun. Mikä teki kirjasta petymyksen?
31.01.2014
H.C.
43 kirjaa, 6 viestiä
Luin viime vuonna 46 kirjaa, saman verran kuin sitä edellisenä, ja moneen hyvään kirjailijaan tuli tutustuttua.
Paras löytö viime vuonna oli Christopher Priest, joka jokin vuosi takaperin herätti mielenkiinnon kritisoimalla China Mievillen Embassytownin ehdokkuutta Arthur C Clarke palkinnon saajaksi. Yli vuoden ehti Priestin Islanders lojua hyllyllä ennen kuin pakottauduin sen ääreen. Matkaoppaan muotoon kirjoitettu tarina ei hirveän innostavalta kuulosta, mutta kirja oli jotain aivan uskomatonta - miten voikaan kirja, jossa jokainen luku (aakkosjärjestyksessä) kertoo jostakin kuvitteellisen saariston saaresta, pitää sisällään niin monta erilaista tarinaa ja mielenkiintoista henkilöä? Tavalliseen tapaani skippasin jonkun tyypin kirjoittaman esipuheen, kunnes kirjan puolivälissä älysin sen olevan osa tarinaa. Myöhemmin selvisi että Priest on käsitellyt tätä saaristoaan jo aiemmissa kirjoissaan ja Islandersista olisi varmasti saanut enemmänkin irti jos olisi tutustunut ensin niihin. Priestiltä ehdin lukea myös Fugue for a Darkening Islandin (uudellenkäsitellyn version), joka on todella synkkä ja lohduton kuvaus tulevaisuudesta jossa ydinsota ajaa pakolaisia Afrikasta joka puolelle ja mm. sen seurauksena sisällisotaan ajautuvasta Britanniasta. Tämän vuoden puolella on tullut jo luettua Affirmation, jossa Islandersissa kuvattu samainen Dream archipelago esiintyy.
Toinen itselleni ennenstään tuntematon kirjailija oli Stephen R. Donaldson jonka Gap-sarjasta ehdin lukea kolme osaa viime vuonna. Se on tosiaan yksi parhaista avaruusoopperoista ja tässä keväällä on tarkoitus lukea se loppuun. Ja varmasti muutakin tulee Donaldsonilta jatkossa luettua.
Ja sitten löytyi myös Adam Roberts, jolta luin kirjat By Light Alone ja Jack Glass. Molemmat erikoisia ja hienoja kirjoja. Pidin enemmän BLAsta, joka on dystopia tulevaisuudesta jossa nälänhätä on onnistuttu poistamaan kehittämällä ihmisille hiukset joilla voi auringon valosta kerätä energiaa. JG taas oli hauska sekoitus vanhanaikaista scifiä ja murhamyysteeriä. Molemmissa kirjoissa ominaista se, että kirja koostui useammasta toisiinsa nivoutuvasta tarinasta.
Joe Abercrombie on myös mainittava ja First Law-trilogia, jonka sain aloitettua. Herätti kiinnostuksen lukea perinteisempää fantasiaa.
Muita vaikutuksen tehneitä yksittäisiä kirjoja oli:
Strugatskyn veljesten Stalker,
Neil Gaimanin The Ocean at the end of the Lane ja
Iain M Banksin Against a Dark Background
Pettymyksiä oli:
Hugh Howeyn Wool ja
Justin Croninin The Passage
Wool ei vaan millään jaksanut innostaa ensimmäistä tarinaa lukuunottamatta ja Pasaasi lässähti lupaavan alun jälkeen todella pahasti ja sortui kaiken maailman ärsyttävyyksiin - teki useammassa kohdassa mieli paiskata kirja seinään.
Ja ei-spefi kirjoista parhaita oli:
Nicholas Monsarratin Julma Meri - kuvaus toisesta maailmansodasta brittien laivaston näkökulmasta.
Iain Banksin Complicity - olipas raaka ja riisuttu kirja Banksin ämmälliseen tuotantoon verrattuna :)
Jo Nesbøn Pelastaja - yleensä joku asia jää aina hiertämään Nesbøn kirjoissa, tai dekkareissa yleensä, mutta tässä tykästyin kirjan äärimmäisen synkkään ja kylmään tunnelmaan.
Ja koko vuoden ikävin tapaus oli tietenkin Iain Banksin kuolema
. Sitä on vaikea vieläkään hyväksyä.
Paras löytö viime vuonna oli Christopher Priest, joka jokin vuosi takaperin herätti mielenkiinnon kritisoimalla China Mievillen Embassytownin ehdokkuutta Arthur C Clarke palkinnon saajaksi. Yli vuoden ehti Priestin Islanders lojua hyllyllä ennen kuin pakottauduin sen ääreen. Matkaoppaan muotoon kirjoitettu tarina ei hirveän innostavalta kuulosta, mutta kirja oli jotain aivan uskomatonta - miten voikaan kirja, jossa jokainen luku (aakkosjärjestyksessä) kertoo jostakin kuvitteellisen saariston saaresta, pitää sisällään niin monta erilaista tarinaa ja mielenkiintoista henkilöä? Tavalliseen tapaani skippasin jonkun tyypin kirjoittaman esipuheen, kunnes kirjan puolivälissä älysin sen olevan osa tarinaa. Myöhemmin selvisi että Priest on käsitellyt tätä saaristoaan jo aiemmissa kirjoissaan ja Islandersista olisi varmasti saanut enemmänkin irti jos olisi tutustunut ensin niihin. Priestiltä ehdin lukea myös Fugue for a Darkening Islandin (uudellenkäsitellyn version), joka on todella synkkä ja lohduton kuvaus tulevaisuudesta jossa ydinsota ajaa pakolaisia Afrikasta joka puolelle ja mm. sen seurauksena sisällisotaan ajautuvasta Britanniasta. Tämän vuoden puolella on tullut jo luettua Affirmation, jossa Islandersissa kuvattu samainen Dream archipelago esiintyy.
Toinen itselleni ennenstään tuntematon kirjailija oli Stephen R. Donaldson jonka Gap-sarjasta ehdin lukea kolme osaa viime vuonna. Se on tosiaan yksi parhaista avaruusoopperoista ja tässä keväällä on tarkoitus lukea se loppuun. Ja varmasti muutakin tulee Donaldsonilta jatkossa luettua.
Ja sitten löytyi myös Adam Roberts, jolta luin kirjat By Light Alone ja Jack Glass. Molemmat erikoisia ja hienoja kirjoja. Pidin enemmän BLAsta, joka on dystopia tulevaisuudesta jossa nälänhätä on onnistuttu poistamaan kehittämällä ihmisille hiukset joilla voi auringon valosta kerätä energiaa. JG taas oli hauska sekoitus vanhanaikaista scifiä ja murhamyysteeriä. Molemmissa kirjoissa ominaista se, että kirja koostui useammasta toisiinsa nivoutuvasta tarinasta.
Joe Abercrombie on myös mainittava ja First Law-trilogia, jonka sain aloitettua. Herätti kiinnostuksen lukea perinteisempää fantasiaa.
Muita vaikutuksen tehneitä yksittäisiä kirjoja oli:
Strugatskyn veljesten Stalker,
Neil Gaimanin The Ocean at the end of the Lane ja
Iain M Banksin Against a Dark Background
Pettymyksiä oli:
Hugh Howeyn Wool ja
Justin Croninin The Passage
Wool ei vaan millään jaksanut innostaa ensimmäistä tarinaa lukuunottamatta ja Pasaasi lässähti lupaavan alun jälkeen todella pahasti ja sortui kaiken maailman ärsyttävyyksiin - teki useammassa kohdassa mieli paiskata kirja seinään.
Ja ei-spefi kirjoista parhaita oli:
Nicholas Monsarratin Julma Meri - kuvaus toisesta maailmansodasta brittien laivaston näkökulmasta.
Iain Banksin Complicity - olipas raaka ja riisuttu kirja Banksin ämmälliseen tuotantoon verrattuna :)
Jo Nesbøn Pelastaja - yleensä joku asia jää aina hiertämään Nesbøn kirjoissa, tai dekkareissa yleensä, mutta tässä tykästyin kirjan äärimmäisen synkkään ja kylmään tunnelmaan.
Ja koko vuoden ikävin tapaus oli tietenkin Iain Banksin kuolema
Luin viime vuonna 46 kirjaa, saman verran kuin sitä edellisenä, ja moneen hyvään kirjailijaan tuli tutustuttua.
 
Paras löytö viime vuonna oli [b]Christopher Priest[/b], joka jokin vuosi takaperin herätti mielenkiinnon kritisoimalla China Mievillen Embassytownin ehdokkuutta Arthur C Clarke palkinnon saajaksi. Yli vuoden ehti Priestin [i]Islanders[/i] lojua hyllyllä ennen kuin pakottauduin sen ääreen. Matkaoppaan muotoon kirjoitettu tarina ei hirveän innostavalta kuulosta, mutta kirja oli jotain aivan uskomatonta - miten voikaan kirja, jossa jokainen luku (aakkosjärjestyksessä) kertoo jostakin kuvitteellisen saariston saaresta, pitää sisällään niin monta erilaista tarinaa ja mielenkiintoista henkilöä? Tavalliseen tapaani skippasin jonkun tyypin kirjoittaman esipuheen, kunnes kirjan puolivälissä älysin sen olevan osa tarinaa. Myöhemmin selvisi että Priest on käsitellyt tätä saaristoaan jo aiemmissa kirjoissaan ja [i]Islanders[/i]ista olisi varmasti saanut enemmänkin irti jos olisi tutustunut ensin niihin. Priestiltä ehdin lukea myös [i]Fugue for a Darkening Island[/i]in (uudellenkäsitellyn version), joka on todella synkkä ja lohduton kuvaus tulevaisuudesta jossa ydinsota ajaa pakolaisia Afrikasta joka puolelle ja mm. sen seurauksena sisällisotaan ajautuvasta Britanniasta. Tämän vuoden puolella on tullut jo luettua [i]Affirmation[/i], jossa Islandersissa kuvattu samainen Dream archipelago esiintyy.
 
Toinen itselleni ennenstään tuntematon kirjailija oli [b]Stephen R. Donaldson[/b] jonka [b]Gap[/b]-sarjasta ehdin lukea kolme osaa viime vuonna. Se on tosiaan yksi parhaista avaruusoopperoista ja tässä keväällä on tarkoitus lukea se loppuun. Ja varmasti muutakin tulee Donaldsonilta jatkossa luettua.
 
Ja sitten löytyi myös [b]Adam Roberts[/b], jolta luin kirjat [i]By Light Alone[/i] ja [i]Jack Glass[/i]. Molemmat erikoisia ja hienoja kirjoja. Pidin enemmän BLAsta, joka on dystopia tulevaisuudesta jossa nälänhätä on onnistuttu poistamaan kehittämällä ihmisille hiukset joilla voi auringon valosta kerätä energiaa. JG taas oli hauska sekoitus vanhanaikaista scifiä ja murhamyysteeriä. Molemmissa kirjoissa ominaista se, että kirja koostui useammasta toisiinsa nivoutuvasta tarinasta.
 
[b]Joe Abercrombie[/b] on myös mainittava ja [i]First Law[/i]-trilogia, jonka sain aloitettua. Herätti kiinnostuksen lukea perinteisempää fantasiaa.
 
Muita vaikutuksen tehneitä yksittäisiä kirjoja oli:
Strugatskyn veljesten [i]Stalker[/i],
Neil Gaimanin [i]The Ocean at the end of the Lane[/i] ja
Iain M Banksin [i]Against a Dark Background[/i]
 
Pettymyksiä oli:
Hugh Howeyn [i]Wool[/i] ja
Justin Croninin [i]The Passage[/i]
Wool ei vaan millään jaksanut innostaa ensimmäistä tarinaa lukuunottamatta ja Pasaasi lässähti lupaavan alun jälkeen todella pahasti ja sortui kaiken maailman ärsyttävyyksiin - teki useammassa kohdassa mieli paiskata kirja seinään.
 
 
Ja ei-spefi kirjoista parhaita oli:
Nicholas Monsarratin [i]Julma Meri[/i] - kuvaus toisesta maailmansodasta brittien laivaston näkökulmasta.
 
Iain Banksin [i]Complicity[/i] - olipas raaka ja riisuttu kirja Banksin ämmälliseen tuotantoon verrattuna :)
 
Jo Nesbøn [i]Pelastaja[/i] - yleensä joku asia jää aina hiertämään Nesbøn kirjoissa, tai dekkareissa yleensä, mutta tässä tykästyin kirjan äärimmäisen synkkään ja kylmään tunnelmaan.
 
 
Ja koko vuoden ikävin tapaus oli tietenkin Iain Banksin kuolema :sad: . Sitä on vaikea vieläkään hyväksyä.
31.01.2014
Hiistu
679 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3862 viestiä
Luin viime vuonna fiktiota noin 40 romaanin verran. Fantasiaa ja scifiä tuppaavat olemaan. Ei huvita muuhun tarttua, kun kiinnostavaa spefiäkin on ihan liikaa luettavaksi. Lisäksi kymmenkunta kirjaa jäi kesken (tai en muista, luinko ihan kokonaan), aikomuksena kyllä lukea joskus loppuun. Toivottavasti tänä vuonna.
Olen huono mainitsemaan mitään absoluuttisia suosikkejani, joten tein samalla tavoin kuin viime vuonna eli kasasin lukemistani kirjoista mielivaltaisia "kilpaluokkia", joista lähinnä sitä iloa, että niitä oli hauska askarrella.
Ihan kaikki lukemani kirjat eivät sopineet mukaan, mutta suurin osa kuitenkin.
[strike]. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . [/strike]
Vuoden sarja-aloitus:
Ehdokkaat:
Glen Duncan : Viimeinen ihmissusi
Peter Higgins: Susikoiran aika
Justina Robson: Aitoa peliä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Viime vuonna ilahduttivat jälleen monet koukuttavat uuden sarjan aloittavat kirjat, jotka antavat uskoa, että jatkossakin on tiedossa mukavaa luettavaa. Käärmeenlumoojalle ilmestyikin jatkoa jo viime vuonna, muiden suomentaminen toivottavasti jatkuu tänä vuonna.
Viimeinen ihmissusi on omaperäisellä otteella kirjoitettu, elämäänsä kyllästyneen kosmopoliitti-ihmissusi Jaken dekadentti seikkailupäiväkirja. Maailma näyttää erilaiselta hirviön silmin katsottuna.
Aito peli heittää kehiin sellaisen määrän erilaisia maailmoja, olentoja, kiehtovaa taikuutta sekä kyborgitekniikkaa, että uutta ihmeteltävää luulisi riittävän monen monituiseen jatko-osaan.
Susikoiran aika seuraa etsivä Vissarion Lomin työtä Mirgorodin kaupungissa, jonka laki on leppymätön, pinnan ailla kuohuu vallankumous ja mahdolliset tulevaisuudet saavat kadut vääntymään sijoiltaan.
Käärmeenlumooja tarjoaa nuorekasta vauhtia ja vaarallisia suhteita faunoidi-jengin tapaan. Sarjan suosio on sitä luokkaa, että kirjoihin kannattaa tutustua, jottei ihan putoa kotimaisesta spefikelkasta.
Voittaja on teos, jolle jäin kaikkein kipeimmin kaipaamaan jatkoa:
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden jatko-osa(t):
Ehdokkaat:
Stephen King : Tuulen avain (Musta torni #4.5)
Liz Williams: Demonien taivas (Rikoskomisario Chen #2)
Roger Zelazny: Sign of the Unicorn, The Hand of Oberon & The Courts of Chaos (The Chronicles of Amber #3-5)
Tuulen avain on odottamaton ja ilahduttava "väliosa" Musta torni -saagalle ja syventää sarjan maailmaa kolmen eri aikoihin sijoittuvan tarinan voimin.
Demonien taivaassa rikoskomisario Chenin maailma laajenee ja uudet sivuhenkilöt ovat kiinnostavia ja mukana on myös oleellisin eli Zhu Irzh.
Amberin kronikoiden kolme osaa veivät tyydyttävään päätökseen kahdessa suomennetussa osassa alkaneen tarinan ja paljastavat, mitä oikeasti tapahtui ja kuka teki mitä.
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden novelli:
Ehdokkaat:
Aliette de Bodard: Varjo Jaguaarien huoneessa ( Perhonen ja jaguaari )
Lordi Dunsany: Welleranin miekka (Velhojen valtakunta )
Anders Fager: Mummin matka ( Pohjoiset kultit)
Gabriel García Márquez: Ikivanha mies jolla oli valtavat siivet ( Surullinen ja uskomaton tarina )
De Bodardin novelli kertoo vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta, jossa Mexican intiaanivaltakunnassa käydään veristä sisällissotaa. Tarina paljastaa tapahtumiaan ja henkilöiden vaikuttimia tyylikkään salamyhkäisesti.
Lordi Dunsanyn novellissa on satuvaltakunta, joka uinuu menneiden aikojen loistossaan. Tunnelma on surumielinen ja unenomainen ja miehen ja miekan vuoropuhelu mieleenpainuva.
Fagerin novellissa kaksi yhä kummemmaksi käyvää kaverusta ovat käyneet ahdistavan mukaansatempaavaan matkaan halki Euroopan. Ei saa lakata hymyilemästä eikä pysähtyä, sillä heillä on tehtävä suoritettavanaan.
Márquezin absurdissa tarinassa ollaan epätietoisia, kuinka tulisi suhtautua kylään pudonneeseen siivekkääseen mieheen: onko kyseessä pyhä olento vai kenties lentävä norjalainen? Pitäisikö se varmuuden vuoksi hakata seipäillä?
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden tiedostava teos:
Ehdokkaat:
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt
Viktor Martinovits: Paranoia
Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia
Jaa mikäkö on "tiedostava teos"? Sen kun tietäisi... Mutta tämän luokan teokset siis jollain tapaa tarttuvat yhteiskunnallisiin epäkohtiin, läpivalaisevat sortovaltaa ja nostavat näkösälle kaltoinkohdeltuja kansanryhmiä. Yms.
Säkenöivät tytöt nostaa esille historiankirjoitusten marginaaliin jääneitä oman aikansa edelläkävijöitä: naisia, tummaihoisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajia. Eritoten näyttämönä Yhdysvaltain Chicago, jonka kaduilta huokuu rappio.
Paranoia vie diktatuuriin nimeltä Valko-Venäjä, jossa neuvostoajan henki elää ja voi paksusti. Päähenkilö on toisinajattelijakirjailija, jonka talousjätteen sisällöstä valtion turvallisuusministeriön virkamiehet laativat raporttejaan.
Utopissa Egypti on jakautunut yltäkylläisyydessä rypevien rikkaiden asuttamiin siirtokuntiin ja siirtokuntien ulkopuolella kurjaakin kurjemmassa köyhyydessä elävään kansaan. Merkit kuten tuloerojen kasvu ja esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ovat jo nähtävillä.
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden K-100:
Ehdokkaat:
William Shakespeare: Juhannusyön uni (1595-96)
Lewis Carroll: Kraukijahti (1876)
H. G. Wells : Aikakone (1895)
Guillaume Apollinaire : Mätänevä velho (1909)
Tähän luokkaan olivat kelpoisia teokset, jotka ilmestyivät ensimmäistä kertaa yli 100 vuotta sitten. Ehdokkaina näytelmää, runoa, proosaa, jotain hyvin kokeellista viritelmää…
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden postapokalypsi:
Ehdokkaat:
Hugh Howey: Siilo
Leena Krohn: Hotel Sapiens
Moira Young: Julma maa
Roger Zelazny: Kujanjuoksu
Kertomuksia ajoilta, jolloin pahin on tapahtunut, ja ihmiskunta ottaa nuppilukua jäljelle jääneistä jäsenistään.
Ihmiskunta elää maanalaisessa siilossa, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Ihmiskunta elää sumun saartamassa hotellissa, jossa itsenäistynyt tekoäly antaa heille moraalikasvatusta. Ihmiskunta elää kuivassa erämaassa, jonka halki nuoren äreän sankarittaren on taivallettava löytääkseen veljensä. Ihmiskunta elää ydinsodan saastuttamassa Yhdysvalloissa, jonka halki äreän sankarin on kuljetettava lääkeseerumia.
Missä on elo ankeinta?
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden Sookie-kirja:
Ehdokkaat:
Charlaine Harris: Pedon veri (Sookie Stackhouse #9)
Charlaine Harris: Samaa verta (Sookie Stackhouse #10)
Charlaine Harris: Veren muisti (Sookie Stackhouse #11)
Charlaine Harris: Veri kielellä (Sookie Stackhouse #12)
Voisi sanoa, että tähän luokkaan oli tiukimmat pääsykriteerit.. Luin viime vuonna neljä sarjan osaa, joten näiden välinen skaba.
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden vampyyri:
Ehdokkaat:
Michel Beheim (Lucius Shepard: Kultainen)
Eric Northman (Charlaine Harris: Sookie Stackhouse –sarja 9-12)
Jukka Sarasti (Peter Watts: Sokeanäkö)
Jokin spesiaalihahmosarja piti saada. Toinen vaihtoehto olisi ollut jokin "lainvalvojat" tms., mutta nämä on jännempiä tyyppejä. Joten jännin voittakoon.
Beheim on entinen poliisi ja tuore vampyyri, joka seikkailee painajaismaisen ihmeellisessä vampyyrilinnassa yrittäen ratkaista murhamysteeriä sekä säilyttää inhimillisyytensä ja järkensä rippeitä.
Eric on entinen viikinki, nykyinen louisianalainen vampyyrisheriffi, yökerhonpitäjä, naisenelättäjä ja tiukkojen tilanteiden erikoispukari, jolla ei omien sanojensa mukaan ole helppoa.
Sarasti on geeniteknologialla henkiin herätetty pleistoseenikautinen sosiopaattivampyyri, nykyisin avaruusretkikunnan komentaja, joka toivottavasti yrittää olla syömättä miehistöään.
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden pohjoiseen sijoittuva tarina:
Ehdokkaat:
Ante Aikio: Jänkäjärven syöverit
Ilkka Auer ja Antti Jokinen: Kalmattaren kirous
Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta
Stefan Spjut: Staalo
Kaikesta voi kilpailla. Mukana on saameilaismytologiaa jostain Anar-järven tietämiltä, seikkailukertomus mukavalla tavalla tutunomaisesta pohjoisesta fantasiamaailmasta, novellikokoelma Lapin mystisistä erämaista ja meriltä sekä peikkotarina pohjoisimmasta Ruotsista.
[Voittaja - klikkaa]
Vuoden uusintaluku:
Luen harvoin jo kertaalleen lukemiani kirjoja alusta loppuun uudelleen, vaikka etenkin oman hyllyn kirjoja muutoin saatan selailla. Viime vuonna luin kannesta kanteen uusiksi:
[Voittaja - klikkaa]
Olen huono mainitsemaan mitään absoluuttisia suosikkejani, joten tein samalla tavoin kuin viime vuonna eli kasasin lukemistani kirjoista mielivaltaisia "kilpaluokkia", joista lähinnä sitä iloa, että niitä oli hauska askarrella.
[strike]. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . [/strike]
Vuoden sarja-aloitus:
Ehdokkaat:
Glen Duncan : Viimeinen ihmissusi
Peter Higgins: Susikoiran aika
Justina Robson: Aitoa peliä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Viime vuonna ilahduttivat jälleen monet koukuttavat uuden sarjan aloittavat kirjat, jotka antavat uskoa, että jatkossakin on tiedossa mukavaa luettavaa. Käärmeenlumoojalle ilmestyikin jatkoa jo viime vuonna, muiden suomentaminen toivottavasti jatkuu tänä vuonna.
Viimeinen ihmissusi on omaperäisellä otteella kirjoitettu, elämäänsä kyllästyneen kosmopoliitti-ihmissusi Jaken dekadentti seikkailupäiväkirja. Maailma näyttää erilaiselta hirviön silmin katsottuna.
Aito peli heittää kehiin sellaisen määrän erilaisia maailmoja, olentoja, kiehtovaa taikuutta sekä kyborgitekniikkaa, että uutta ihmeteltävää luulisi riittävän monen monituiseen jatko-osaan.
Susikoiran aika seuraa etsivä Vissarion Lomin työtä Mirgorodin kaupungissa, jonka laki on leppymätön, pinnan ailla kuohuu vallankumous ja mahdolliset tulevaisuudet saavat kadut vääntymään sijoiltaan.
Käärmeenlumooja tarjoaa nuorekasta vauhtia ja vaarallisia suhteita faunoidi-jengin tapaan. Sarjan suosio on sitä luokkaa, että kirjoihin kannattaa tutustua, jottei ihan putoa kotimaisesta spefikelkasta.
Voittaja on teos, jolle jäin kaikkein kipeimmin kaipaamaan jatkoa:
[Voittaja - klikkaa]
Susikoiran aika.
Valitettavasti sama seikka, joka tekee Susikoiran ajasta todella koukuttavan sarja-aloituksen, on samalla myös kirjan suurin heikkous: loppu jää täysin levälleen. Tavallaan on selvitty yhdestä seikkailusta, mutta on ilmeistä, että tärkeimmät koitokset ja paljastukset ovat vasta edessäpäin. Mitä tapahtui vuosisatoja sitten enkelten sodassa, mitä ne kaikki todellisuuspotentiaalit ovat, kuinka käy universumin... Toisaalta pidin kovasti Higginsin kirjoitustyylistä, joka on todella aistivoimaista, useat kohtaukset jopa graafisia, joten sikäli luen seuraavat kirjat mielelläni, vaikka sitten kävisikin niin hassusti, ettei koko touhuun saada mitään tolkkua.
Kaikkien jatkot aion lukea, kunhan joskus ehdin. Piraijakuiskaajan voisi käydä lainaamassa kirjastosta.. Minun on ikävä Vikkeä.
Valitettavasti sama seikka, joka tekee Susikoiran ajasta todella koukuttavan sarja-aloituksen, on samalla myös kirjan suurin heikkous: loppu jää täysin levälleen. Tavallaan on selvitty yhdestä seikkailusta, mutta on ilmeistä, että tärkeimmät koitokset ja paljastukset ovat vasta edessäpäin. Mitä tapahtui vuosisatoja sitten enkelten sodassa, mitä ne kaikki todellisuuspotentiaalit ovat, kuinka käy universumin... Toisaalta pidin kovasti Higginsin kirjoitustyylistä, joka on todella aistivoimaista, useat kohtaukset jopa graafisia, joten sikäli luen seuraavat kirjat mielelläni, vaikka sitten kävisikin niin hassusti, ettei koko touhuun saada mitään tolkkua.
Kaikkien jatkot aion lukea, kunhan joskus ehdin. Piraijakuiskaajan voisi käydä lainaamassa kirjastosta.. Minun on ikävä Vikkeä.
Vuoden jatko-osa(t):
Ehdokkaat:
Stephen King : Tuulen avain (Musta torni #4.5)
Liz Williams: Demonien taivas (Rikoskomisario Chen #2)
Roger Zelazny: Sign of the Unicorn, The Hand of Oberon & The Courts of Chaos (The Chronicles of Amber #3-5)
Tuulen avain on odottamaton ja ilahduttava "väliosa" Musta torni -saagalle ja syventää sarjan maailmaa kolmen eri aikoihin sijoittuvan tarinan voimin.
Demonien taivaassa rikoskomisario Chenin maailma laajenee ja uudet sivuhenkilöt ovat kiinnostavia ja mukana on myös oleellisin eli Zhu Irzh.
Amberin kronikoiden kolme osaa veivät tyydyttävään päätökseen kahdessa suomennetussa osassa alkaneen tarinan ja paljastavat, mitä oikeasti tapahtui ja kuka teki mitä.
[Voittaja - klikkaa]
Tuulen avain.
Yllätykset ovat aina ihania. Musta torni -sarja olisi pärjännyt ilman tätä osaakin, mutta oli ihana päästä takaisin Rolandin nuoruusseikkailuihin, joista en uskonut kuulevani enää enempää. Sitäkin enemmän mieleeni oli silti muinaisaikoihin sijoittuva satu urheasta Tim Rossista. King satuilee hyvin.
Yllätykset ovat aina ihania. Musta torni -sarja olisi pärjännyt ilman tätä osaakin, mutta oli ihana päästä takaisin Rolandin nuoruusseikkailuihin, joista en uskonut kuulevani enää enempää. Sitäkin enemmän mieleeni oli silti muinaisaikoihin sijoittuva satu urheasta Tim Rossista. King satuilee hyvin.
Vuoden novelli:
Ehdokkaat:
Aliette de Bodard: Varjo Jaguaarien huoneessa ( Perhonen ja jaguaari )
Lordi Dunsany: Welleranin miekka (Velhojen valtakunta )
Anders Fager: Mummin matka ( Pohjoiset kultit)
Gabriel García Márquez: Ikivanha mies jolla oli valtavat siivet ( Surullinen ja uskomaton tarina )
De Bodardin novelli kertoo vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta, jossa Mexican intiaanivaltakunnassa käydään veristä sisällissotaa. Tarina paljastaa tapahtumiaan ja henkilöiden vaikuttimia tyylikkään salamyhkäisesti.
Lordi Dunsanyn novellissa on satuvaltakunta, joka uinuu menneiden aikojen loistossaan. Tunnelma on surumielinen ja unenomainen ja miehen ja miekan vuoropuhelu mieleenpainuva.
Fagerin novellissa kaksi yhä kummemmaksi käyvää kaverusta ovat käyneet ahdistavan mukaansatempaavaan matkaan halki Euroopan. Ei saa lakata hymyilemästä eikä pysähtyä, sillä heillä on tehtävä suoritettavanaan.
Márquezin absurdissa tarinassa ollaan epätietoisia, kuinka tulisi suhtautua kylään pudonneeseen siivekkääseen mieheen: onko kyseessä pyhä olento vai kenties lentävä norjalainen? Pitäisikö se varmuuden vuoksi hakata seipäillä?
[Voittaja - klikkaa]
Ikivanha mies jolla oli valtavat siivet.
En tuosta kokoelmasta muutoin niin paljoa pitänyt, mutta aloitusnovelli kolahti. Oudon raihnaisen olennon alennustila on sydämeenkäyvästi kuvattua ja kyläläisten suhtautuminen häneen vaihtelee hulvattomasti joukkohysterian, karnevaalihengen ja arkisen piittaamattomuuden välillä. Karibialainen miljöö on aivan oma lukunsa… Itse asiassa eniten minua koko tarinassa ihmetyttivät ravut. Siivekkäitä miehiä kyllä voi pudota taivaalta, mutta että rapuja kömpii yöllä asuntoihin. Se on luonnotonta!
Pidin paljon myös Mummin matkasta, joten ei ollut mikään helppo valinta.
En tuosta kokoelmasta muutoin niin paljoa pitänyt, mutta aloitusnovelli kolahti. Oudon raihnaisen olennon alennustila on sydämeenkäyvästi kuvattua ja kyläläisten suhtautuminen häneen vaihtelee hulvattomasti joukkohysterian, karnevaalihengen ja arkisen piittaamattomuuden välillä. Karibialainen miljöö on aivan oma lukunsa… Itse asiassa eniten minua koko tarinassa ihmetyttivät ravut. Siivekkäitä miehiä kyllä voi pudota taivaalta, mutta että rapuja kömpii yöllä asuntoihin. Se on luonnotonta!
Pidin paljon myös Mummin matkasta, joten ei ollut mikään helppo valinta.
Vuoden tiedostava teos:
Ehdokkaat:
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt
Viktor Martinovits: Paranoia
Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia
Jaa mikäkö on "tiedostava teos"? Sen kun tietäisi... Mutta tämän luokan teokset siis jollain tapaa tarttuvat yhteiskunnallisiin epäkohtiin, läpivalaisevat sortovaltaa ja nostavat näkösälle kaltoinkohdeltuja kansanryhmiä. Yms.
Säkenöivät tytöt nostaa esille historiankirjoitusten marginaaliin jääneitä oman aikansa edelläkävijöitä: naisia, tummaihoisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajia. Eritoten näyttämönä Yhdysvaltain Chicago, jonka kaduilta huokuu rappio.
Paranoia vie diktatuuriin nimeltä Valko-Venäjä, jossa neuvostoajan henki elää ja voi paksusti. Päähenkilö on toisinajattelijakirjailija, jonka talousjätteen sisällöstä valtion turvallisuusministeriön virkamiehet laativat raporttejaan.
Utopissa Egypti on jakautunut yltäkylläisyydessä rypevien rikkaiden asuttamiin siirtokuntiin ja siirtokuntien ulkopuolella kurjaakin kurjemmassa köyhyydessä elävään kansaan. Merkit kuten tuloerojen kasvu ja esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ovat jo nähtävillä.
[Voittaja - klikkaa]
Paranoia.
Tämä oli kaikista vaikein valinta... Pidän myös Säkenöiviä tyttyöjä yhtenä parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, mutta Paranoia puhutteli vielä sitäkin enemmän.
En olisi ennakkoon arvannut, mutta kyseessä on paitsi yhteiskuntakritiikki myös herkkä rakkaustarina. Kirjan tyyli on vähintään omalaatuinen ja päähenkilö Anatolilla on taipumusta mm. parin sivun mittaisiin monologeihin.. Mutta tekstin kautta pääsi todella lähelle hahmon ajatusmaailmaa ja kaikki se sekopäinen toivo ja pelko tuntui syvästi pahalta. Suomentajaa on pakko suuresti arvostaa.
Tämä oli kaikista vaikein valinta... Pidän myös Säkenöiviä tyttyöjä yhtenä parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, mutta Paranoia puhutteli vielä sitäkin enemmän.
En olisi ennakkoon arvannut, mutta kyseessä on paitsi yhteiskuntakritiikki myös herkkä rakkaustarina. Kirjan tyyli on vähintään omalaatuinen ja päähenkilö Anatolilla on taipumusta mm. parin sivun mittaisiin monologeihin.. Mutta tekstin kautta pääsi todella lähelle hahmon ajatusmaailmaa ja kaikki se sekopäinen toivo ja pelko tuntui syvästi pahalta. Suomentajaa on pakko suuresti arvostaa.
Vuoden K-100:
Ehdokkaat:
William Shakespeare: Juhannusyön uni (1595-96)
Lewis Carroll: Kraukijahti (1876)
H. G. Wells : Aikakone (1895)
Guillaume Apollinaire : Mätänevä velho (1909)
Tähän luokkaan olivat kelpoisia teokset, jotka ilmestyivät ensimmäistä kertaa yli 100 vuotta sitten. Ehdokkaina näytelmää, runoa, proosaa, jotain hyvin kokeellista viritelmää…
[Voittaja - klikkaa]
Aikakone.
Voisi kuvitella, että toissavuosisadalla luotu tieteistarina vaikuttaisi auttamatta vanhentuneelta… Mutta vuoteen 802 701 sijoittuva tulevaisuudenennuste ei niin vain pääse vanhenemaan. Aivan yhtä hyvin kirjaa tänä päivänä lukiessaan voi miettiä, mitkä ilmiöt meidän ajassamme saattaisivat johtaa tarinan kuvaamaan tulevaisuuteen. Rakkautta on tarinassa tosin kuvattu niin hienovaraisesti, että sitä voi ronskimpaan menoon tottuneen lukijan olla vaikea tavoittaa. Mutta ei se kai kirjan vika ole.
Kraukijahdille erityismaininta Tove Janssonin kuvituksesta. Velholle outoudesta, joka kylläkin sopii hyvin täydentämään Merlin-myyttiä.
Voisi kuvitella, että toissavuosisadalla luotu tieteistarina vaikuttaisi auttamatta vanhentuneelta… Mutta vuoteen 802 701 sijoittuva tulevaisuudenennuste ei niin vain pääse vanhenemaan. Aivan yhtä hyvin kirjaa tänä päivänä lukiessaan voi miettiä, mitkä ilmiöt meidän ajassamme saattaisivat johtaa tarinan kuvaamaan tulevaisuuteen. Rakkautta on tarinassa tosin kuvattu niin hienovaraisesti, että sitä voi ronskimpaan menoon tottuneen lukijan olla vaikea tavoittaa. Mutta ei se kai kirjan vika ole.
Kraukijahdille erityismaininta Tove Janssonin kuvituksesta. Velholle outoudesta, joka kylläkin sopii hyvin täydentämään Merlin-myyttiä.
Vuoden postapokalypsi:
Ehdokkaat:
Hugh Howey: Siilo
Leena Krohn: Hotel Sapiens
Moira Young: Julma maa
Roger Zelazny: Kujanjuoksu
Kertomuksia ajoilta, jolloin pahin on tapahtunut, ja ihmiskunta ottaa nuppilukua jäljelle jääneistä jäsenistään.
Ihmiskunta elää maanalaisessa siilossa, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Ihmiskunta elää sumun saartamassa hotellissa, jossa itsenäistynyt tekoäly antaa heille moraalikasvatusta. Ihmiskunta elää kuivassa erämaassa, jonka halki nuoren äreän sankarittaren on taivallettava löytääkseen veljensä. Ihmiskunta elää ydinsodan saastuttamassa Yhdysvalloissa, jonka halki äreän sankarin on kuljetettava lääkeseerumia.
Missä on elo ankeinta?
[Voittaja - klikkaa]
Kujanjuoksu.
Valintaan saattoi tosin vaikuttaa seikka, että pidin tästä kirjasta eniten, viihdyttävä seikkailu kun on. Rehellisesti sanottuna Siilon maailma oli vielä enemmän ihmisepäystävällisempi ja Krohnin tolkullisempi. Mutta heilläpä ei ollut mutanttiliskoja.
Valintaan saattoi tosin vaikuttaa seikka, että pidin tästä kirjasta eniten, viihdyttävä seikkailu kun on. Rehellisesti sanottuna Siilon maailma oli vielä enemmän ihmisepäystävällisempi ja Krohnin tolkullisempi. Mutta heilläpä ei ollut mutanttiliskoja.
Vuoden Sookie-kirja:
Ehdokkaat:
Charlaine Harris: Pedon veri (Sookie Stackhouse #9)
Charlaine Harris: Samaa verta (Sookie Stackhouse #10)
Charlaine Harris: Veren muisti (Sookie Stackhouse #11)
Charlaine Harris: Veri kielellä (Sookie Stackhouse #12)
Voisi sanoa, että tähän luokkaan oli tiukimmat pääsykriteerit.. Luin viime vuonna neljä sarjan osaa, joten näiden välinen skaba.
[Voittaja - klikkaa]
Samaa verta.
Koska tämä oli jopa kirjallisesti kunnianhimoinen, siis muihin osiin verrattuna. Alun kerronta poikkeaa muista osista, sillä Sookien ns. arkielämästä esitetään palasia edellisen kirjan lopun ja tämän kirjan "varsinaisten" tapahtumien väliseltä ajalta. Aiemmista tapahtumista toipuminen ei myöskään ole enää niin helppoa. Lisäksi varsinainen tarina sisältää peräti kiinnostavaa vaihtoehtohistoriaa, jossa uusiksi Venäjän vallankumouksen kulkua.
Toiseksi eniten pidin osasta nro. 12. Kirjoitan lukufiiliksiä sarjan ketjuun joskus viitsiessäni.
Koska tämä oli jopa kirjallisesti kunnianhimoinen, siis muihin osiin verrattuna. Alun kerronta poikkeaa muista osista, sillä Sookien ns. arkielämästä esitetään palasia edellisen kirjan lopun ja tämän kirjan "varsinaisten" tapahtumien väliseltä ajalta. Aiemmista tapahtumista toipuminen ei myöskään ole enää niin helppoa. Lisäksi varsinainen tarina sisältää peräti kiinnostavaa vaihtoehtohistoriaa, jossa uusiksi Venäjän vallankumouksen kulkua.
Toiseksi eniten pidin osasta nro. 12. Kirjoitan lukufiiliksiä sarjan ketjuun joskus viitsiessäni.
Vuoden vampyyri:
Ehdokkaat:
Michel Beheim (Lucius Shepard: Kultainen)
Eric Northman (Charlaine Harris: Sookie Stackhouse –sarja 9-12)
Jukka Sarasti (Peter Watts: Sokeanäkö)
Jokin spesiaalihahmosarja piti saada. Toinen vaihtoehto olisi ollut jokin "lainvalvojat" tms., mutta nämä on jännempiä tyyppejä. Joten jännin voittakoon.
Beheim on entinen poliisi ja tuore vampyyri, joka seikkailee painajaismaisen ihmeellisessä vampyyrilinnassa yrittäen ratkaista murhamysteeriä sekä säilyttää inhimillisyytensä ja järkensä rippeitä.
Eric on entinen viikinki, nykyinen louisianalainen vampyyrisheriffi, yökerhonpitäjä, naisenelättäjä ja tiukkojen tilanteiden erikoispukari, jolla ei omien sanojensa mukaan ole helppoa.
Sarasti on geeniteknologialla henkiin herätetty pleistoseenikautinen sosiopaattivampyyri, nykyisin avaruusretkikunnan komentaja, joka toivottavasti yrittää olla syömättä miehistöään.
[Voittaja - klikkaa]
Jukka. Koska se vaan on niin ihmetyyppi ja vampyyrien aivotoiminta oli kiintoisaa. Ja sen nimi on Jukka.
Kultaisen kohdalle olen muistivihkooni piirustellut paljon sydämiä, mutta valitettavasti ne eivät liity Beheimiin, vaan ylipäänsä kirjaan, jonka lukemisesta kyllä pidin enemmän kuin Sokeanäöstä.
Ericin ei sovi valittaa, koska Sookie-kirjat saivat kokonaan oman luokkansa. Joku tolkku.
Kultaisen kohdalle olen muistivihkooni piirustellut paljon sydämiä, mutta valitettavasti ne eivät liity Beheimiin, vaan ylipäänsä kirjaan, jonka lukemisesta kyllä pidin enemmän kuin Sokeanäöstä.
Ericin ei sovi valittaa, koska Sookie-kirjat saivat kokonaan oman luokkansa. Joku tolkku.
Vuoden pohjoiseen sijoittuva tarina:
Ehdokkaat:
Ante Aikio: Jänkäjärven syöverit
Ilkka Auer ja Antti Jokinen: Kalmattaren kirous
Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta
Stefan Spjut: Staalo
Kaikesta voi kilpailla. Mukana on saameilaismytologiaa jostain Anar-järven tietämiltä, seikkailukertomus mukavalla tavalla tutunomaisesta pohjoisesta fantasiamaailmasta, novellikokoelma Lapin mystisistä erämaista ja meriltä sekä peikkotarina pohjoisimmasta Ruotsista.
[Voittaja - klikkaa]
Tunturien yöpuolta.
Kirjassa on useita mieleenpainuvia, liikuttavia ja jopa karmivia tarinoita, jotka kuvastavat hienosti elämää säälimättömän erämään ja yliluonnollisten voimien kanssa. Murteellinen kieli tuo omaa aitouttaan.
Kirjassa on useita mieleenpainuvia, liikuttavia ja jopa karmivia tarinoita, jotka kuvastavat hienosti elämää säälimättömän erämään ja yliluonnollisten voimien kanssa. Murteellinen kieli tuo omaa aitouttaan.
Vuoden uusintaluku:
Luen harvoin jo kertaalleen lukemiani kirjoja alusta loppuun uudelleen, vaikka etenkin oman hyllyn kirjoja muutoin saatan selailla. Viime vuonna luin kannesta kanteen uusiksi:
[Voittaja - klikkaa]
Tove Jansson: Muminvaters wildbewegte Jugend.
Siis Muumipapan urotyöt. Luin kirjan viime kesänä Lukupiirin kesälukuhaasteeseen. Aiemmin olen lukenut suomeksi, nyt saksankielisen käännöksen.. mutta periaatteessa, uusintaluku.
Uusintaluku tulikin tarpeeseen, sillä huomasin, että animaatiosarja oli värittänyt melkoisesti muistojani itse kirjankin tapahtumista. En lainkaan muistanut esimerkiksi, kuinka paljon kaikenlaisia syvällisiä olemassaolon arvoituksia nuori Muumipappa pohdiskeli tai kuinka mainio heppu Yksinvaltias olikaan. Toisaalta mieleeni paremmin painuneet vauhdikkaammat seikkailut jaksoivat nekin yhä hykerryttää. Muumipappa on loistava pakkaus idealistista uhoa, melodramaattista maailmantuskaa ja hyväsydämistä pikkupeikkoa.
Muumien seikkailut vain paranevat uudelleen lukemalla, sillä niistä löytää aina jotain uutta itseään puhuttelevaa. Voisi kerrata niitä muitakin.
Siis Muumipapan urotyöt. Luin kirjan viime kesänä Lukupiirin kesälukuhaasteeseen. Aiemmin olen lukenut suomeksi, nyt saksankielisen käännöksen.. mutta periaatteessa, uusintaluku.
Uusintaluku tulikin tarpeeseen, sillä huomasin, että animaatiosarja oli värittänyt melkoisesti muistojani itse kirjankin tapahtumista. En lainkaan muistanut esimerkiksi, kuinka paljon kaikenlaisia syvällisiä olemassaolon arvoituksia nuori Muumipappa pohdiskeli tai kuinka mainio heppu Yksinvaltias olikaan. Toisaalta mieleeni paremmin painuneet vauhdikkaammat seikkailut jaksoivat nekin yhä hykerryttää. Muumipappa on loistava pakkaus idealistista uhoa, melodramaattista maailmantuskaa ja hyväsydämistä pikkupeikkoa.
Muumien seikkailut vain paranevat uudelleen lukemalla, sillä niistä löytää aina jotain uutta itseään puhuttelevaa. Voisi kerrata niitä muitakin.
Luin viime vuonna fiktiota noin 40 romaanin verran. Fantasiaa ja scifiä tuppaavat olemaan. Ei huvita muuhun tarttua, kun kiinnostavaa spefiäkin on ihan liikaa luettavaksi. Lisäksi kymmenkunta kirjaa jäi kesken (tai en muista, luinko ihan kokonaan), aikomuksena kyllä lukea joskus loppuun. Toivottavasti tänä vuonna.
 
Olen huono mainitsemaan mitään absoluuttisia suosikkejani, joten tein samalla tavoin kuin viime vuonna eli kasasin lukemistani kirjoista mielivaltaisia "kilpaluokkia", joista lähinnä sitä iloa, että niitä oli hauska askarrella. :tongue: Ihan kaikki lukemani kirjat eivät sopineet mukaan, mutta suurin osa kuitenkin.
[u][strike]. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . [/strike][/u]
 
[u][b]Vuoden sarja-aloitus:[/b][/u]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6876-viimeinen-ihmissusi]Glen Duncan : [i]Viimeinen ihmissusi [/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6762-susikoiran-aika]Peter Higgins: [i]Susikoiran aika[/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6806-aitoa-pelia]Justina Robson: [i]Aitoa peliä[/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6677-kaarmeenlumooja]Annukka Salama: [i]Käärmeenlumooja [/i][/url]
 
Viime vuonna ilahduttivat jälleen monet koukuttavat uuden sarjan aloittavat kirjat, jotka antavat uskoa, että jatkossakin on tiedossa mukavaa luettavaa. Käärmeenlumoojalle ilmestyikin jatkoa jo viime vuonna, muiden suomentaminen toivottavasti jatkuu tänä vuonna.
 
Viimeinen ihmissusi on omaperäisellä otteella kirjoitettu, elämäänsä kyllästyneen kosmopoliitti-ihmissusi Jaken dekadentti seikkailupäiväkirja. Maailma näyttää erilaiselta hirviön silmin katsottuna.
 
Aito peli heittää kehiin sellaisen määrän erilaisia maailmoja, olentoja, kiehtovaa taikuutta sekä kyborgitekniikkaa, että uutta ihmeteltävää luulisi riittävän monen monituiseen jatko-osaan.
 
Susikoiran aika seuraa etsivä Vissarion Lomin työtä Mirgorodin kaupungissa, jonka laki on leppymätön, pinnan ailla kuohuu vallankumous ja mahdolliset tulevaisuudet saavat kadut vääntymään sijoiltaan.
 
Käärmeenlumooja tarjoaa nuorekasta vauhtia ja vaarallisia suhteita faunoidi-jengin tapaan. Sarjan suosio on sitä luokkaa, että kirjoihin kannattaa tutustua, jottei ihan putoa kotimaisesta spefikelkasta.
 
Voittaja on teos, jolle jäin kaikkein kipeimmin kaipaamaan jatkoa:
[spoiler=Voittaja][i]Susikoiran aika.[/i]
 
Valitettavasti sama seikka, joka tekee Susikoiran ajasta todella koukuttavan sarja-aloituksen, on samalla myös kirjan suurin heikkous: loppu jää täysin levälleen. Tavallaan on selvitty yhdestä seikkailusta, mutta on ilmeistä, että tärkeimmät koitokset ja paljastukset ovat vasta edessäpäin. Mitä tapahtui vuosisatoja sitten enkelten sodassa, mitä ne kaikki todellisuuspotentiaalit ovat, kuinka käy universumin... Toisaalta pidin kovasti Higginsin kirjoitustyylistä, joka on todella aistivoimaista, useat kohtaukset jopa graafisia, joten sikäli luen seuraavat kirjat mielelläni, vaikka sitten kävisikin niin hassusti, ettei koko touhuun saada mitään tolkkua.
 
Kaikkien jatkot aion lukea, kunhan joskus ehdin. Piraijakuiskaajan voisi käydä lainaamassa kirjastosta.. Minun on ikävä Vikkeä. [/spoiler]
[b][u]Vuoden jatko-osa(t):[/u] [/b]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6852-tuulen-avain] Stephen King : [i]Tuulen avain [/i][/url] (Musta torni #4.5)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6813-demonien-taivas]Liz Williams: [i]Demonien taivas[/i][/url] (Rikoskomisario Chen #2)
[url=http://www.risingshadow.net/library/series/156-the-chronicles-of-amber] Roger Zelazny: [i]Sign of the Unicorn[/i], [i]The Hand of Oberon [/i]& [i]The Courts of Chaos[/i][/url] (The Chronicles of Amber #3-5)
 
Tuulen avain on odottamaton ja ilahduttava "väliosa" Musta torni -saagalle ja syventää sarjan maailmaa kolmen eri aikoihin sijoittuvan tarinan voimin.
 
Demonien taivaassa rikoskomisario Chenin maailma laajenee ja uudet sivuhenkilöt ovat kiinnostavia ja mukana on myös oleellisin eli Zhu Irzh.
 
Amberin kronikoiden kolme osaa veivät tyydyttävään päätökseen kahdessa suomennetussa osassa alkaneen tarinan ja paljastavat, mitä oikeasti tapahtui ja kuka teki mitä.
 
[spoiler=Voittaja][i]Tuulen avain.[/i]
 
Yllätykset ovat aina ihania. Musta torni -sarja olisi pärjännyt ilman tätä osaakin, mutta oli ihana päästä takaisin Rolandin nuoruusseikkailuihin, joista en uskonut kuulevani enää enempää. Sitäkin enemmän mieleeni oli silti muinaisaikoihin sijoittuva satu urheasta Tim Rossista. King satuilee hyvin.
[/spoiler]
[b][u]Vuoden novelli: [/u][/b]
 
Ehdokkaat:
Aliette de Bodard: [i]Varjo Jaguaarien huoneessa[/i] ([url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6913-perhonen-ja-jaguaari] Perhonen ja jaguaari [/url])
Lordi Dunsany: [i]Welleranin miekka [/i]([url=http://www.risingshadow.fi/library/book/619-velhojen-valtakunta]Velhojen valtakunta [/url])
Anders Fager: [i]Mummin matka [/i]([url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6693-pohjoiset-kultit-kauhukertomuksia] Pohjoiset kultit[/url])
Gabriel García Márquez: [i]Ikivanha mies jolla oli valtavat siivet [/i]([url=http://www.risingshadow.fi/library/book/2584-surullinen-ja-uskomaton-tarina] Surullinen ja uskomaton tarina [/url])
 
De Bodardin novelli kertoo vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta, jossa Mexican intiaanivaltakunnassa käydään veristä sisällissotaa. Tarina paljastaa tapahtumiaan ja henkilöiden vaikuttimia tyylikkään salamyhkäisesti.
 
Lordi Dunsanyn novellissa on satuvaltakunta, joka uinuu menneiden aikojen loistossaan. Tunnelma on surumielinen ja unenomainen ja miehen ja miekan vuoropuhelu mieleenpainuva.
 
Fagerin novellissa kaksi yhä kummemmaksi käyvää kaverusta ovat käyneet ahdistavan mukaansatempaavaan matkaan halki Euroopan. Ei saa lakata hymyilemästä eikä pysähtyä, sillä heillä on tehtävä suoritettavanaan.
 
Márquezin absurdissa tarinassa ollaan epätietoisia, kuinka tulisi suhtautua kylään pudonneeseen siivekkääseen mieheen: onko kyseessä pyhä olento vai kenties lentävä norjalainen? Pitäisikö se varmuuden vuoksi hakata seipäillä?
 
 
[spoiler=Voittaja][i]Ikivanha mies jolla oli valtavat siivet.
 
[/i]En tuosta kokoelmasta muutoin niin paljoa pitänyt, mutta aloitusnovelli kolahti. Oudon raihnaisen olennon alennustila on sydämeenkäyvästi kuvattua ja kyläläisten suhtautuminen häneen vaihtelee hulvattomasti joukkohysterian, karnevaalihengen ja arkisen piittaamattomuuden välillä. Karibialainen miljöö on aivan oma lukunsa… Itse asiassa eniten minua koko tarinassa ihmetyttivät ravut. Siivekkäitä miehiä kyllä voi pudota taivaalta, mutta että rapuja kömpii yöllä asuntoihin. Se on luonnotonta!
 
Pidin paljon myös Mummin matkasta, joten ei ollut mikään helppo valinta.[/spoiler]
[b][u]Vuoden tiedostava teos: [/u][/b]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6898-sakenoivat-tytot]Lauren Beukes: [i]Säkenöivät tytöt[/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6963-paranoia]Viktor Martinovits:[i] Paranoia[/i] [/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6814-utopia]Ahmad Khalid Tawfiq: [i]Utopia[/i][/url]
 
Jaa mikäkö on "tiedostava teos"? Sen kun tietäisi... Mutta tämän luokan teokset siis jollain tapaa tarttuvat yhteiskunnallisiin epäkohtiin, läpivalaisevat sortovaltaa ja nostavat näkösälle kaltoinkohdeltuja kansanryhmiä. Yms.
 
Säkenöivät tytöt nostaa esille historiankirjoitusten marginaaliin jääneitä oman aikansa edelläkävijöitä: naisia, tummaihoisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajia. Eritoten näyttämönä Yhdysvaltain Chicago, jonka kaduilta huokuu rappio.
 
Paranoia vie diktatuuriin nimeltä Valko-Venäjä, jossa neuvostoajan henki elää ja voi paksusti. Päähenkilö on toisinajattelijakirjailija, jonka talousjätteen sisällöstä valtion turvallisuusministeriön virkamiehet laativat raporttejaan.
 
Utopissa Egypti on jakautunut yltäkylläisyydessä rypevien rikkaiden asuttamiin siirtokuntiin ja siirtokuntien ulkopuolella kurjaakin kurjemmassa köyhyydessä elävään kansaan. Merkit kuten tuloerojen kasvu ja esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ovat jo nähtävillä.
 
[spoiler=Voittaja][i]Paranoia.[/i]
 
Tämä oli kaikista vaikein valinta... Pidän myös Säkenöiviä tyttyöjä yhtenä parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, mutta Paranoia puhutteli vielä sitäkin enemmän.
 
En olisi ennakkoon arvannut, mutta kyseessä on paitsi yhteiskuntakritiikki myös herkkä rakkaustarina. Kirjan tyyli on vähintään omalaatuinen ja päähenkilö Anatolilla on taipumusta mm. parin sivun mittaisiin monologeihin.. Mutta tekstin kautta pääsi todella lähelle hahmon ajatusmaailmaa ja kaikki se sekopäinen toivo ja pelko tuntui syvästi pahalta. Suomentajaa on pakko suuresti arvostaa. [/spoiler]
[b][u]Vuoden K-100:[/u][/b]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/1726-juhannusyon-uni]William Shakespeare: [i]Juhannusyön uni[/i][/url] (1595-96)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/7014-kraukijahti]Lewis Carroll: [i]Kraukijahti[/i] [/url] (1876)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/1060-aikakone]H. G. Wells : [i]Aikakone[/i] [/url] (1895)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/1666-mataneva-velho]Guillaume Apollinaire : [i]Mätänevä velho [/i][/url] (1909)
 
Tähän luokkaan olivat kelpoisia teokset, jotka ilmestyivät ensimmäistä kertaa yli 100 vuotta sitten. Ehdokkaina näytelmää, runoa, proosaa, jotain hyvin kokeellista viritelmää…
 
[spoiler=Voittaja][i]Aikakone.[/i]
 
Voisi kuvitella, että toissavuosisadalla luotu tieteistarina vaikuttaisi auttamatta vanhentuneelta… Mutta vuoteen 802 701 sijoittuva tulevaisuudenennuste ei niin vain pääse vanhenemaan. Aivan yhtä hyvin kirjaa tänä päivänä lukiessaan voi miettiä, mitkä ilmiöt meidän ajassamme saattaisivat johtaa tarinan kuvaamaan tulevaisuuteen. Rakkautta on tarinassa tosin kuvattu niin hienovaraisesti, että sitä voi ronskimpaan menoon tottuneen lukijan olla vaikea tavoittaa. Mutta ei se kai kirjan vika ole.
 
Kraukijahdille erityismaininta Tove Janssonin kuvituksesta. Velholle outoudesta, joka kylläkin sopii hyvin täydentämään Merlin-myyttiä.[/spoiler]
[b][u]Vuoden postapokalypsi: [/u][/b]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6910-siilo]Hugh Howey: [i]Siilo[/i] [/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6811-hotel-sapiens]Leena Krohn: [i]Hotel Sapiens[/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6769-julma-maa]Moira Young: [i]Julma maa[/i] [/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/828-kujanjuoksu]Roger Zelazny: [i]Kujanjuoksu[/i] [/url]
 
Kertomuksia ajoilta, jolloin pahin on tapahtunut, ja ihmiskunta ottaa nuppilukua jäljelle jääneistä jäsenistään.
 
Ihmiskunta elää maanalaisessa siilossa, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Ihmiskunta elää sumun saartamassa hotellissa, jossa itsenäistynyt tekoäly antaa heille moraalikasvatusta. Ihmiskunta elää kuivassa erämaassa, jonka halki nuoren äreän sankarittaren on taivallettava löytääkseen veljensä. Ihmiskunta elää ydinsodan saastuttamassa Yhdysvalloissa, jonka halki äreän sankarin on kuljetettava lääkeseerumia.
 
Missä on elo ankeinta? [spoiler=Voittaja][i]Kujanjuoksu.[/i]
 
Valintaan saattoi tosin vaikuttaa seikka, että pidin tästä kirjasta eniten, viihdyttävä seikkailu kun on. Rehellisesti sanottuna Siilon maailma oli vielä enemmän ihmisepäystävällisempi ja Krohnin tolkullisempi. Mutta heilläpä ei ollut mutanttiliskoja.
[/spoiler]
[u][b]Vuoden Sookie-kirja:[/b][/u]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6640-pedon-veri]Charlaine Harris: [i]Pedon veri [/i][/url] (Sookie Stackhouse #9)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6797-samaa-verta]Charlaine Harris: [i]Samaa verta[/i] [/url] (Sookie Stackhouse #10)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6871-veren-muisti]Charlaine Harris: [i]Veren muisti[/i] [/url] (Sookie Stackhouse #11)
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6872-veri-kielella]Charlaine Harris: [i]Veri kielellä[/i] [/url] (Sookie Stackhouse #12)
 
Voisi sanoa, että tähän luokkaan oli tiukimmat pääsykriteerit.. Luin viime vuonna neljä sarjan osaa, joten näiden välinen skaba.
[spoiler=Voittaja][i]Samaa verta.[/i]
 
Koska tämä oli jopa kirjallisesti kunnianhimoinen, siis muihin osiin verrattuna. Alun kerronta poikkeaa muista osista, sillä Sookien ns. arkielämästä esitetään palasia edellisen kirjan lopun ja tämän kirjan "varsinaisten" tapahtumien väliseltä ajalta. Aiemmista tapahtumista toipuminen ei myöskään ole enää niin helppoa. Lisäksi varsinainen tarina sisältää peräti kiinnostavaa vaihtoehtohistoriaa, jossa uusiksi Venäjän vallankumouksen kulkua.
 
Toiseksi eniten pidin osasta nro. 12. Kirjoitan lukufiiliksiä sarjan ketjuun joskus viitsiessäni.[/spoiler]
[b][u]Vuoden vampyyri: [/u][/b]
 
Ehdokkaat:
[i]Michel Beheim[/i] ([url=http://www.risingshadow.fi/library/book/1074-kultainen]Lucius Shepard: Kultainen[/url])
[i]Eric Northman[/i] (Charlaine Harris: Sookie Stackhouse –sarja 9-12)
[i]Jukka Sarasti[/i] ([url= http://www.risingshadow.fi/library/book/6731-sokeanako]Peter Watts: Sokeanäkö[/url])
 
Jokin spesiaalihahmosarja piti saada. Toinen vaihtoehto olisi ollut jokin "lainvalvojat" tms., mutta nämä on jännempiä tyyppejä. Joten jännin voittakoon.
 
Beheim on entinen poliisi ja tuore vampyyri, joka seikkailee painajaismaisen ihmeellisessä vampyyrilinnassa yrittäen ratkaista murhamysteeriä sekä säilyttää inhimillisyytensä ja järkensä rippeitä.
 
Eric on entinen viikinki, nykyinen louisianalainen vampyyrisheriffi, yökerhonpitäjä, naisenelättäjä ja tiukkojen tilanteiden erikoispukari, jolla ei omien sanojensa mukaan ole helppoa.
 
Sarasti on geeniteknologialla henkiin herätetty pleistoseenikautinen sosiopaattivampyyri, nykyisin avaruusretkikunnan komentaja, joka toivottavasti yrittää olla syömättä miehistöään.
 
[spoiler=Voittaja][i]Jukka.[/i] Koska se vaan on niin ihmetyyppi ja vampyyrien aivotoiminta oli kiintoisaa. Ja sen nimi on Jukka.
 
Kultaisen kohdalle olen muistivihkooni piirustellut paljon sydämiä, mutta valitettavasti ne eivät liity Beheimiin, vaan ylipäänsä kirjaan, jonka lukemisesta kyllä pidin enemmän kuin Sokeanäöstä.
 
Ericin ei sovi valittaa, koska Sookie-kirjat saivat kokonaan oman luokkansa. Joku tolkku. [/spoiler]
[b][u]Vuoden pohjoiseen sijoittuva tarina:[/u] [/b]
 
Ehdokkaat:
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6916-jankajarven-syoverit]Ante Aikio: [i]Jänkäjärven syöverit[/i][/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6429-kalmattaren-kirous]Ilkka Auer ja Antti Jokinen: [i]Kalmattaren kirous[/i] [/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/2926-tunturien-yopuolta]Samuli Paulaharju: [i]Tunturien yöpuolta[/i] [/url]
[url=http://www.risingshadow.fi/library/book/6911-staalo]Stefan Spjut: [i]Staalo[/i] [/url]
 
Kaikesta voi kilpailla. Mukana on saameilaismytologiaa jostain Anar-järven tietämiltä, seikkailukertomus mukavalla tavalla tutunomaisesta pohjoisesta fantasiamaailmasta, novellikokoelma Lapin mystisistä erämaista ja meriltä sekä peikkotarina pohjoisimmasta Ruotsista.
 
[spoiler=Voittaja][i]Tunturien yöpuolta.[/i]
 
Kirjassa on useita mieleenpainuvia, liikuttavia ja jopa karmivia tarinoita, jotka kuvastavat hienosti elämää säälimättömän erämään ja yliluonnollisten voimien kanssa. Murteellinen kieli tuo omaa aitouttaan.
[/spoiler]
[b][u]Vuoden uusintaluku:[/u] [/b]
 
Luen harvoin jo kertaalleen lukemiani kirjoja alusta loppuun uudelleen, vaikka etenkin oman hyllyn kirjoja muutoin saatan selailla. Viime vuonna luin kannesta kanteen uusiksi:
[spoiler=Voittaja] [i]Tove Jansson: Muminvaters wildbewegte Jugend.[/i]
 
Siis Muumipapan urotyöt. Luin kirjan viime kesänä Lukupiirin kesälukuhaasteeseen. Aiemmin olen lukenut suomeksi, nyt saksankielisen käännöksen.. mutta periaatteessa, uusintaluku.
 
Uusintaluku tulikin tarpeeseen, sillä huomasin, että animaatiosarja oli värittänyt melkoisesti muistojani itse kirjankin tapahtumista. En lainkaan muistanut esimerkiksi, kuinka paljon kaikenlaisia syvällisiä olemassaolon arvoituksia nuori Muumipappa pohdiskeli tai kuinka mainio heppu Yksinvaltias olikaan. Toisaalta mieleeni paremmin painuneet vauhdikkaammat seikkailut jaksoivat nekin yhä hykerryttää. Muumipappa on loistava pakkaus idealistista uhoa, melodramaattista maailmantuskaa ja hyväsydämistä pikkupeikkoa.
 
Muumien seikkailut vain paranevat uudelleen lukemalla, sillä niistä löytää aina jotain uutta itseään puhuttelevaa. Voisi kerrata niitä muitakin. [/spoiler]
31.01.2014
Dyn
542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä
Ihan alkuun täytyy tunnustaa, että luin viime(kin) vuonna vähemmän kirjoja kuin olisin halunnut. Vapaa-aikaa söi eniten graduprosessi, joka onneksi päättyi lokakuussa (vaihtuakseen väitöskirjaprosessiin!) ja sen jälkeen lupasin itselleni, että jatkossa yritän varata enemmän aikaa lukemiselle. Väikkäriä ei sentään tarvitse tehdä puolessa vuodessa.
Poimintoja ja palkintoja siis minultakin viime vuonna lukemistani kirjoista:
Paras ulkomainen kirja
A. S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho
A. S. Byatt on ehdottomasti uusia suosikkikirjailijoitani! Toivottavasti rouvalta käännetään vielä lisää, sillä myös käännökset ovat tähän asti olleet onnistuneita. Ragnarök käsittelee minusta aina kiehtovaa skandinaavista mytologiaa ja nivoo sitä yhteen toisen kiinnostavan historiallisen ajanjakson, maailmansotien, kanssa. Tästä on julkaistu arvosteluni Risingilla, siellä lisää analyysiä. Kaunista kieltä, jännittäviä teemoja, synkkyyttä ja herkkyyttä.
Toim. huom. Luin Byattin Pienen mustan kirjan viime vuonna vuodenvaihteessa, enkä muista, oliko se silloin vastaavalla listallani - todennäköisesti oli, mutta en kyllä nyt ala kaivamaan arkistosta. Jos ei ollut, laitetaan sekin tähän.
Paras kotimainen kirja
J. Pekka Mäkelä: Alas
J. Pekka Mäkelän Alshain-maailma on kiehtova ja uskottava, Le Guinin Hain-kirjojen hengessä juuri sellainen kuin tulevaisuuden avaruusajan maailman voisi oikeasti kuvitella olevan. Tarinaan ja kerrontaan on helppo eläytyä. Alshain-planeetalle oli hienoa palata uudelleen, ja riemastusta on tulossa ehkä jatkossakin, jos Mäkelä tosiaan pitää lupauksensa ja jatkaa sarjaa. Tästäkin kirjoitin arvostelun.
Paras kauhukirja / matkalukeminen
Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä
Luin tästä suurimman osan työmatkalla lentokoneessa, kun kevytrakenteinen kirja oli helppo sujauttaa käsimatkatavaroihin. Koukuttavasti kerrottu, psykeeelistä ja surrealistista otetta viljelevä vampyyriromaani, jossa eletään niin nykyisyyttä kuin menneisyyttäkin. Muutamat kohtaukset jäivät kummittelemaan mieleen pitkäkti aikaa, erittäin kiinnostava ja kiehtova teos.
Suurin yllättäjä / paras esikoinen
Erkki Kauhanen: Segrfellin unikuningas
Valkkasin tämän Teoksen katalogista arvostelukirjaksi, sillä Teokselta on tottunut odottamaan laatua ja silloin tällöin on hyvä lukea myös perinteisempää fantasiaa. Arvostelussani tarkempaa tekstiä, mutta tiivistetysti tykkäsin enemmän kuin odotin. Kiehtova maailma, hyvä avaus, esikoiseksi kiitettävän tasalaatuista tekstiä. Juttu koukuttaa mukavasti.
Paras lukupiirikirja
Ursula K. Le Guin: Lavinia
Okei, vähän teennäinen kategoria, tämä oli uuden Risingin kahdesta lukupiirikirjasta ainoa jonka sain loppuun (ja muihin lukupiireihin en ole osallistunut). Mutta haluan mainita. Pidän valtavasti Le Guinin scifi- ja fantasiatuotannosta, ja Lavinia liikkuu myös siellä rajoilla yhdistellen mytologiaa ja antiikin kirjallisuutta. Vergiliuksen Aeneis-eepoksen naisnäkökulmaa tuova Lavinia erottuu edukseen runsaalla ja kauniilla luontokuvauksellan, historiaa elävöittävällä kerronnallaan ja no, latinajutuilla. Hieno kirja, hyvä valinta lukupiiriin, suosittelen muillekin luettavaksi. ^^
Paras ostos
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen vanki, Enkelipeli ja Taivasten vanki
Kesätarjouksena suomalaisesta kolme pokkaria noin kymmenellä eurolla! Ostin nämä lomalukemiseksi, mutta en ehtinyt sitten lukea kuin ensimmäistä puoleenväliin. Kiinnostavaa tekstiä, palaan tähän vielä tänä vuonna uudelleen (toivottavasti jo ennen kesää).
Poimintoja ja palkintoja siis minultakin viime vuonna lukemistani kirjoista:
Paras ulkomainen kirja
A. S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho
A. S. Byatt on ehdottomasti uusia suosikkikirjailijoitani! Toivottavasti rouvalta käännetään vielä lisää, sillä myös käännökset ovat tähän asti olleet onnistuneita. Ragnarök käsittelee minusta aina kiehtovaa skandinaavista mytologiaa ja nivoo sitä yhteen toisen kiinnostavan historiallisen ajanjakson, maailmansotien, kanssa. Tästä on julkaistu arvosteluni Risingilla, siellä lisää analyysiä. Kaunista kieltä, jännittäviä teemoja, synkkyyttä ja herkkyyttä.
Toim. huom. Luin Byattin Pienen mustan kirjan viime vuonna vuodenvaihteessa, enkä muista, oliko se silloin vastaavalla listallani - todennäköisesti oli, mutta en kyllä nyt ala kaivamaan arkistosta. Jos ei ollut, laitetaan sekin tähän.
Paras kotimainen kirja
J. Pekka Mäkelä: Alas
J. Pekka Mäkelän Alshain-maailma on kiehtova ja uskottava, Le Guinin Hain-kirjojen hengessä juuri sellainen kuin tulevaisuuden avaruusajan maailman voisi oikeasti kuvitella olevan. Tarinaan ja kerrontaan on helppo eläytyä. Alshain-planeetalle oli hienoa palata uudelleen, ja riemastusta on tulossa ehkä jatkossakin, jos Mäkelä tosiaan pitää lupauksensa ja jatkaa sarjaa. Tästäkin kirjoitin arvostelun.
Paras kauhukirja / matkalukeminen
Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä
Luin tästä suurimman osan työmatkalla lentokoneessa, kun kevytrakenteinen kirja oli helppo sujauttaa käsimatkatavaroihin. Koukuttavasti kerrottu, psykeeelistä ja surrealistista otetta viljelevä vampyyriromaani, jossa eletään niin nykyisyyttä kuin menneisyyttäkin. Muutamat kohtaukset jäivät kummittelemaan mieleen pitkäkti aikaa, erittäin kiinnostava ja kiehtova teos.
Suurin yllättäjä / paras esikoinen
Erkki Kauhanen: Segrfellin unikuningas
Valkkasin tämän Teoksen katalogista arvostelukirjaksi, sillä Teokselta on tottunut odottamaan laatua ja silloin tällöin on hyvä lukea myös perinteisempää fantasiaa. Arvostelussani tarkempaa tekstiä, mutta tiivistetysti tykkäsin enemmän kuin odotin. Kiehtova maailma, hyvä avaus, esikoiseksi kiitettävän tasalaatuista tekstiä. Juttu koukuttaa mukavasti.
Paras lukupiirikirja
Ursula K. Le Guin: Lavinia
Okei, vähän teennäinen kategoria, tämä oli uuden Risingin kahdesta lukupiirikirjasta ainoa jonka sain loppuun (ja muihin lukupiireihin en ole osallistunut). Mutta haluan mainita. Pidän valtavasti Le Guinin scifi- ja fantasiatuotannosta, ja Lavinia liikkuu myös siellä rajoilla yhdistellen mytologiaa ja antiikin kirjallisuutta. Vergiliuksen Aeneis-eepoksen naisnäkökulmaa tuova Lavinia erottuu edukseen runsaalla ja kauniilla luontokuvauksellan, historiaa elävöittävällä kerronnallaan ja no, latinajutuilla. Hieno kirja, hyvä valinta lukupiiriin, suosittelen muillekin luettavaksi. ^^
Paras ostos
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen vanki, Enkelipeli ja Taivasten vanki
Kesätarjouksena suomalaisesta kolme pokkaria noin kymmenellä eurolla! Ostin nämä lomalukemiseksi, mutta en ehtinyt sitten lukea kuin ensimmäistä puoleenväliin. Kiinnostavaa tekstiä, palaan tähän vielä tänä vuonna uudelleen (toivottavasti jo ennen kesää).
Ihan alkuun täytyy tunnustaa, että luin viime(kin) vuonna vähemmän kirjoja kuin olisin halunnut. Vapaa-aikaa söi eniten graduprosessi, joka onneksi päättyi lokakuussa (vaihtuakseen väitöskirjaprosessiin!) ja sen jälkeen lupasin itselleni, että jatkossa yritän varata enemmän aikaa lukemiselle. Väikkäriä ei sentään tarvitse tehdä puolessa vuodessa.
 
Poimintoja ja palkintoja siis minultakin viime vuonna lukemistani kirjoista:
 
Paras ulkomainen kirja
[b]A. S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho[/b]
 
A. S. Byatt on ehdottomasti uusia suosikkikirjailijoitani! Toivottavasti rouvalta käännetään vielä lisää, sillä myös käännökset ovat tähän asti olleet onnistuneita. Ragnarök käsittelee minusta aina kiehtovaa skandinaavista mytologiaa ja nivoo sitä yhteen toisen kiinnostavan historiallisen ajanjakson, maailmansotien, kanssa. Tästä on julkaistu [url=http://www.risingshadow.fi/artikkelit/489-arvostelu-a-s-byatt-ragnaroek]arvosteluni[/url] Risingilla, siellä lisää analyysiä. Kaunista kieltä, jännittäviä teemoja, synkkyyttä ja herkkyyttä.
 
Toim. huom. Luin Byattin [b]Pienen mustan kirjan[/b] viime vuonna vuodenvaihteessa, enkä muista, oliko se silloin vastaavalla listallani - todennäköisesti oli, mutta en kyllä nyt ala kaivamaan arkistosta. Jos ei ollut, laitetaan sekin tähän. :smile:
 
Paras kotimainen kirja
[b]J. Pekka Mäkelä: Alas[/b]
 
J. Pekka Mäkelän Alshain-maailma on kiehtova ja uskottava, Le Guinin Hain-kirjojen hengessä juuri sellainen kuin tulevaisuuden avaruusajan maailman voisi oikeasti kuvitella olevan. Tarinaan ja kerrontaan on helppo eläytyä. Alshain-planeetalle oli hienoa palata uudelleen, ja riemastusta on tulossa ehkä jatkossakin, jos Mäkelä tosiaan pitää lupauksensa ja jatkaa sarjaa. Tästäkin kirjoitin [url=http://www.risingshadow.fi/artikkelit/kirja-arvostelut/528-arvostelu-j-pekka-maekelae-alas]arvostelun[/url].
 
Paras kauhukirja / matkalukeminen
[b]Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä[/b]
 
Luin tästä suurimman osan työmatkalla lentokoneessa, kun kevytrakenteinen kirja oli helppo sujauttaa käsimatkatavaroihin. Koukuttavasti kerrottu, psykeeelistä ja surrealistista otetta viljelevä vampyyriromaani, jossa eletään niin nykyisyyttä kuin menneisyyttäkin. Muutamat kohtaukset jäivät kummittelemaan mieleen pitkäkti aikaa, erittäin kiinnostava ja kiehtova teos.
 
Suurin yllättäjä / paras esikoinen
[b]Erkki Kauhanen: Segrfellin unikuningas[/b]
 
Valkkasin tämän Teoksen katalogista arvostelukirjaksi, sillä Teokselta on tottunut odottamaan laatua ja silloin tällöin on hyvä lukea myös perinteisempää fantasiaa. [url=http://www.risingshadow.fi/artikkelit/kirja-arvostelut/542-arvostelu-erkki-kauhanen-segrfelin-unikuningas]Arvostelussani[/url] tarkempaa tekstiä, mutta tiivistetysti tykkäsin enemmän kuin odotin. Kiehtova maailma, hyvä avaus, esikoiseksi kiitettävän tasalaatuista tekstiä. Juttu koukuttaa mukavasti.
 
Paras lukupiirikirja
[b]Ursula K. Le Guin: Lavinia[/b]
 
Okei, vähän teennäinen kategoria, tämä oli uuden Risingin kahdesta lukupiirikirjasta ainoa jonka sain loppuun (ja muihin lukupiireihin en ole osallistunut). Mutta haluan mainita. Pidän valtavasti Le Guinin scifi- ja fantasiatuotannosta, ja Lavinia liikkuu myös siellä rajoilla yhdistellen mytologiaa ja antiikin kirjallisuutta. Vergiliuksen Aeneis-eepoksen naisnäkökulmaa tuova Lavinia erottuu edukseen runsaalla ja kauniilla luontokuvauksellan, historiaa elävöittävällä kerronnallaan ja no, latinajutuilla. Hieno kirja, hyvä valinta lukupiiriin, suosittelen muillekin luettavaksi. ^^
 
Paras ostos
[b]Carlos Ruiz Zafón: Tuulen vanki, Enkelipeli ja Taivasten vanki[/b]
 
Kesätarjouksena suomalaisesta kolme pokkaria noin kymmenellä eurolla! Ostin nämä lomalukemiseksi, mutta en ehtinyt sitten lukea kuin ensimmäistä puoleenväliin. Kiinnostavaa tekstiä, palaan tähän vielä tänä vuonna uudelleen (toivottavasti jo ennen kesää).
05.02.2014
tnjrp
2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 23 viestiä
Tärkein lukukokemukseni vuodelta 2013 on kilpailemati uusintapainoksena ilmestynyt Luigi Serafinin Codex Seraphinianus. Tosin lukemisesta ei ehkä tässä tapauksessa voi varsinaisesti puhua ja sitäpaitsi homma on vielä kesken. Joka tapauksessa sitä spekulatiivisemmaksi fiktio ei enää oikeastaan voi mennä. Hieno tekele. TJEU:
http://www.wired.com/table_of_malcontents/2007/05/surreal_flora_a/
http://www.wired.com/table_of_malcontents/2007/05/surreal_flora_a/
Tärkein lukukokemukseni vuodelta 2013 on kilpailemati uusintapainoksena ilmestynyt Luigi Serafinin [i]Codex Seraphinianus[/i]. Tosin lukemisesta ei ehkä tässä tapauksessa voi varsinaisesti puhua ja sitäpaitsi homma on vielä kesken. Joka tapauksessa sitä spekulatiivisemmaksi fiktio ei enää oikeastaan voi mennä. Hieno tekele. TJEU:
http://www.wired.com/table_of_malcontents/2007/05/surreal_flora_a/
05.02.2014
Tapsa
155 kirjaa, 7 kirja-arviota, 252 viestiä
maxSamaa mieltä. Aion lukea muitakin mutta en tiedä vielä mistä jatkaisin, ei ole ihan ykkösenä lukulistalla.TapsaAiotko lukea muita? Omasta mielestä paras suomalainen kirja.... ikinä.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
[quote="max" post=9776][quote="Tapsa" post=8400]
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
[/quote]
Aiotko lukea muita? Omasta mielestä paras suomalainen kirja.... ikinä.[/quote]
 
Samaa mieltä. Aion lukea muitakin mutta en tiedä vielä mistä jatkaisin, ei ole ihan ykkösenä lukulistalla.
10.02.2014
Mustelmann
64 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1292 viestiä
Luin viime vuonna vain yhden kirjan ja sekään ei ollut fiktiota vaan Arnold Schwarzeneggerin elämäkerta. Fiilikset olivat tosin välillä melko fantasiamaiset, mutta eiköhän se silti faktaa ollut suurimmaksi osaksi. Parhaiten lukukokemusta voisi luonnehtia adjektiivilla hauska, tälle miehelle kun on todellakin sattunut yhtä sun toista.
Sarjakuvien osalta vuosi oli hedelmällinen, luettuja ja hyllyyn päätyneitä teoksia kertyi enemmän kuin koskaan. Ultimaattista parhautta edusti selkeästi Conan - Palkkasoturi, joka kokoaa yhteen sekalaisen annoksen 70/80-luvuilla ilmestyneitä mustavalkoisia Conan-sarjiksia. Kimmerian barbaari on miehistä miehisin ja sotureista julmin, naisen paikankin hän osaa tarvittaessa osoittaa ihailtavalla jämäkkyydellä.
Tämä kovakantinen ja tuhti paketti on aika kirkkaasti sarjakuvakokoelmani arvokkain aarre, jota kelpaa ihailla ja esitellä vieraille. Pakollinen hankinta kaikille rehtiä seikkailumeininkiä arvostaville.
Sarjakuvien osalta vuosi oli hedelmällinen, luettuja ja hyllyyn päätyneitä teoksia kertyi enemmän kuin koskaan. Ultimaattista parhautta edusti selkeästi Conan - Palkkasoturi, joka kokoaa yhteen sekalaisen annoksen 70/80-luvuilla ilmestyneitä mustavalkoisia Conan-sarjiksia. Kimmerian barbaari on miehistä miehisin ja sotureista julmin, naisen paikankin hän osaa tarvittaessa osoittaa ihailtavalla jämäkkyydellä.
Tämä kovakantinen ja tuhti paketti on aika kirkkaasti sarjakuvakokoelmani arvokkain aarre, jota kelpaa ihailla ja esitellä vieraille. Pakollinen hankinta kaikille rehtiä seikkailumeininkiä arvostaville.
Luin viime vuonna vain yhden kirjan ja sekään ei ollut fiktiota vaan Arnold Schwarzeneggerin elämäkerta. Fiilikset olivat tosin välillä melko fantasiamaiset, mutta eiköhän se silti faktaa ollut suurimmaksi osaksi. Parhaiten lukukokemusta voisi luonnehtia adjektiivilla hauska, tälle miehelle kun on todellakin sattunut yhtä sun toista.
 
Sarjakuvien osalta vuosi oli hedelmällinen, luettuja ja hyllyyn päätyneitä teoksia kertyi enemmän kuin koskaan. Ultimaattista parhautta edusti selkeästi [b]Conan - Palkkasoturi[/b], joka kokoaa yhteen sekalaisen annoksen 70/80-luvuilla ilmestyneitä mustavalkoisia Conan-sarjiksia. Kimmerian barbaari on miehistä miehisin ja sotureista julmin, naisen paikankin hän osaa tarvittaessa osoittaa ihailtavalla jämäkkyydellä.
 
Tämä kovakantinen ja tuhti paketti on aika kirkkaasti sarjakuvakokoelmani arvokkain aarre, jota kelpaa ihailla ja esitellä vieraille. Pakollinen hankinta kaikille rehtiä seikkailumeininkiä arvostaville.
19.04.2014
Q_Black
289 kirjaa, 282 kirja-arviota, 117 viestiä
Itse luin 63 kirjaa (vuonna 2012 kirjoja oli 75). Suurin osa tai siis miltei kaikki kyllä keskittyi fantasiaan. Mikäli haluat lukea koko listan mitä luin viime vuonna, kurkkaa tänne.
Kymmenen viime vuoden suosikkia paremmuusjärjestyksessä:
1. Tiffany Reisz - Enkeli
2. J. R. Ward - Rakastaja vihdoinkin
3. Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa
4. Annukka Salama - Piraijakuiskaaja
5. P.C. & Kristin Cast - Kahlittu
6. Elina Rouhiainen - Uhanalainen
7. C. J. Daugherty - Night School : Yön valitut
8. Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - Tuli
9. Veronica Rossi - Halki ikiyön
10. Becca Fitzpatrick - Loppusoitto
Hah, huvittavaa sinänsä, että kärkikaksikossa on slashia :lol: Mulla on alkanu maku muuttumaan!
Kymmenen viime vuoden suosikkia paremmuusjärjestyksessä:
1. Tiffany Reisz - Enkeli
2. J. R. Ward - Rakastaja vihdoinkin
3. Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa
4. Annukka Salama - Piraijakuiskaaja
5. P.C. & Kristin Cast - Kahlittu
6. Elina Rouhiainen - Uhanalainen
7. C. J. Daugherty - Night School : Yön valitut
8. Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - Tuli
9. Veronica Rossi - Halki ikiyön
10. Becca Fitzpatrick - Loppusoitto
Hah, huvittavaa sinänsä, että kärkikaksikossa on slashia :lol: Mulla on alkanu maku muuttumaan!
Itse luin 63 kirjaa (vuonna 2012 kirjoja oli 75). Suurin osa tai siis miltei kaikki kyllä keskittyi fantasiaan. Mikäli haluat lukea koko listan mitä luin viime vuonna, kurkkaa [url=http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/2013/12/vuoden-2013-luetut-kirjat.html]tänne[/url].
 
Kymmenen viime vuoden suosikkia paremmuusjärjestyksessä:
 
1. Tiffany Reisz - Enkeli
2. J. R. Ward - Rakastaja vihdoinkin
3. Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa
4. Annukka Salama - Piraijakuiskaaja
5. P.C. & Kristin Cast - Kahlittu
6. Elina Rouhiainen - Uhanalainen
7. C. J. Daugherty - Night School : Yön valitut
8. Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - Tuli
9. Veronica Rossi - Halki ikiyön
10. Becca Fitzpatrick - Loppusoitto
 
Hah, huvittavaa sinänsä, että kärkikaksikossa on slashia :lol: Mulla on alkanu maku muuttumaan!
20.04.2014
pihlajapuu
27 kirjaa, 5 kirja-arviota, 271 viestiä
Mie luin vuonna 2013 näköjään Goodreadsin mukaan viisi kirjaa, joista neljä tenttikirjoja. Luvussa tuskin ovat kaikki tenttikirjat tai alkuvuonna luetut kirjat, mutta yksi syy siihen, miksi lähdin töihin, vaikka opinnot ovat vielä hieman kesken, oli kuitenkin juuri se, että erityisesti lukemiselle ei tuntunut ikinä olevan aikaa.
(vrt. tämä vuosi, jonka aikana olen tähän mennessä lukenut 20 kirjaa)
(vrt. tämä vuosi, jonka aikana olen tähän mennessä lukenut 20 kirjaa)
Mie luin vuonna 2013 näköjään Goodreadsin mukaan viisi kirjaa, joista neljä tenttikirjoja. Luvussa tuskin ovat kaikki tenttikirjat tai alkuvuonna luetut kirjat, mutta yksi syy siihen, miksi lähdin töihin, vaikka opinnot ovat vielä hieman kesken, oli kuitenkin juuri se, että erityisesti lukemiselle ei tuntunut ikinä olevan aikaa.
 
(vrt. tämä vuosi, jonka aikana olen tähän mennessä lukenut 20 kirjaa)
21.04.2014
Xariel
611 kirjaa, 34 kirja-arviota, 186 viestiä
Vuonna 2013 luin erään kirjanpidon mukaan 168 kirjaa, mukaan ei lasketa uusintalukuja. Luonnollisesti mukaan mahtuu monenlaisia sarjoja ja teoksia, yritänpäs poimia sieltä suosikeiksi nousseita.
Ilona Andrews on todellisuudessa kahden hengen kirjoittajatiimi, aviopari Gordon ja Ilona Andrews. Heidän kirjansa uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Heistä on tullut minulle luottonimi, jos heiltä jotain julkaistaan niin minä luen sen. Heiltä ilmestyi Kate Daniels -sarjan kuudes osa, ihan loistavaa fantasiaa. Kiehtovaa on heidän maailmansa, joka on perusteiltaan tämä sama maailma missä elämme, mutta uutta on "magic waves", jotka oikeiden aaltojen tavoin pyyhkäisevät yli ja muuttavat lähes kaiken teknologian hyödyttömäksi, kunnes aalto vetäytyy pois, minuuttien, tuntien tai päivien kuluttua... Ja heidän tapansa ottaa sana vampyyri ja kiepsauttaa siitä jotain heille omaa. Ja se huumori...
[Spoileri - klikkaa]
Erityisen ihana yllätys edellämainitulta kirjailijalta oli tarina Clean Sweep, jota he julkaisivat viikoittain sivuillaan ihan ilmaiseksi. Nyt sen saa ostettua kokonaisena ainakin e-kirjana, mutta se on edelleen myös luettavana heidän sivuillaan.
Karen Marie Moning on toinen luottonimi. Hänen Fever-sarjansa on mahtava siitä, että jokaisen kirjan jälkeen muistan ajatelleeni, että ei tämä tästä enää paremmaksi muutu. Ja joka kerta olin väärässä.
[Spoileri - klikkaa]
Nalini Singh (Guild Hunter), Seanan McGuire (October Daye), nuortenfantasian puolelta loistavat Amy Plum (The Revenants) ja Alexandra Bracken (The Darkest Minds).
Alexandra Brackenista vielä: Brightly Woven, hänen esikoisensa, oli hyvä. Darkest Minds on jo ihan eri tasolla. Darkest Minds ilmestyi englanniksi 2012 ja kakkososa 2013, trilogian viimeinen osa tänä vuonna. En löytänyt nopealla haulla tietoa siitä, onko sarjan käännösoikeuksia myyty mihin, mutta Hunger Gamesin ja Divergentin yleisöihin tämä uppoaa taatusti.
Nämä näin aluksi.
Ilona Andrews on todellisuudessa kahden hengen kirjoittajatiimi, aviopari Gordon ja Ilona Andrews. Heidän kirjansa uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Heistä on tullut minulle luottonimi, jos heiltä jotain julkaistaan niin minä luen sen. Heiltä ilmestyi Kate Daniels -sarjan kuudes osa, ihan loistavaa fantasiaa. Kiehtovaa on heidän maailmansa, joka on perusteiltaan tämä sama maailma missä elämme, mutta uutta on "magic waves", jotka oikeiden aaltojen tavoin pyyhkäisevät yli ja muuttavat lähes kaiken teknologian hyödyttömäksi, kunnes aalto vetäytyy pois, minuuttien, tuntien tai päivien kuluttua... Ja heidän tapansa ottaa sana vampyyri ja kiepsauttaa siitä jotain heille omaa. Ja se huumori...
[Spoileri - klikkaa]
“The vampire stared at me, his mouth slack as Ghastek assessed his options. I took a couple of forms from my desk, put them into the vamp's mouth, and pulled them up by their edges.
"What are you doing?" Ghastek asked.
"My hole puncher broke."
"You have no respect for the undead.”
"What are you doing?" Ghastek asked.
"My hole puncher broke."
"You have no respect for the undead.”
Erityisen ihana yllätys edellämainitulta kirjailijalta oli tarina Clean Sweep, jota he julkaisivat viikoittain sivuillaan ihan ilmaiseksi. Nyt sen saa ostettua kokonaisena ainakin e-kirjana, mutta se on edelleen myös luettavana heidän sivuillaan.
Karen Marie Moning on toinen luottonimi. Hänen Fever-sarjansa on mahtava siitä, että jokaisen kirjan jälkeen muistan ajatelleeni, että ei tämä tästä enää paremmaksi muutu. Ja joka kerta olin väärässä.
[Spoileri - klikkaa]
“Some people bring out the worst in you, others bring out the best, and then there are those remarkably rare, addictive ones who just bring out the most. Of everything.
They make you feel so alive that you'd follow them straight into hell, just to keep getting your fix.”
They make you feel so alive that you'd follow them straight into hell, just to keep getting your fix.”
Nalini Singh (Guild Hunter), Seanan McGuire (October Daye), nuortenfantasian puolelta loistavat Amy Plum (The Revenants) ja Alexandra Bracken (The Darkest Minds).
Alexandra Brackenista vielä: Brightly Woven, hänen esikoisensa, oli hyvä. Darkest Minds on jo ihan eri tasolla. Darkest Minds ilmestyi englanniksi 2012 ja kakkososa 2013, trilogian viimeinen osa tänä vuonna. En löytänyt nopealla haulla tietoa siitä, onko sarjan käännösoikeuksia myyty mihin, mutta Hunger Gamesin ja Divergentin yleisöihin tämä uppoaa taatusti.
Nämä näin aluksi.
Vuonna 2013 luin erään kirjanpidon mukaan 168 kirjaa, mukaan ei lasketa uusintalukuja. Luonnollisesti mukaan mahtuu monenlaisia sarjoja ja teoksia, yritänpäs poimia sieltä suosikeiksi nousseita.
 
Ilona Andrews on todellisuudessa kahden hengen kirjoittajatiimi, aviopari Gordon ja Ilona Andrews. Heidän kirjansa uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin. Heistä on tullut minulle luottonimi, jos heiltä jotain julkaistaan niin minä luen sen. Heiltä ilmestyi [url=http://www.risingshadow.net/library/series/1407-kate-daniels]Kate Daniels -sarjan[/url] kuudes osa, ihan loistavaa fantasiaa. Kiehtovaa on heidän maailmansa, joka on perusteiltaan tämä sama maailma missä elämme, mutta uutta on "magic waves", jotka oikeiden aaltojen tavoin pyyhkäisevät yli ja muuttavat lähes kaiken teknologian hyödyttömäksi, kunnes aalto vetäytyy pois, minuuttien, tuntien tai päivien kuluttua... Ja heidän tapansa ottaa sana vampyyri ja kiepsauttaa siitä jotain heille omaa. Ja se huumori...
 
[spoiler]“The vampire stared at me, his mouth slack as Ghastek assessed his options. I took a couple of forms from my desk, put them into the vamp's mouth, and pulled them up by their edges.
"What are you doing?" Ghastek asked.
"My hole puncher broke."
"You have no respect for the undead.” [/spoiler]
 
Erityisen ihana yllätys edellämainitulta kirjailijalta oli tarina [url=http://www.risingshadow.net/library/book/45528-clean-sweep]Clean Sweep[/url], jota he julkaisivat viikoittain sivuillaan ihan ilmaiseksi. Nyt sen saa ostettua kokonaisena ainakin e-kirjana, mutta se on edelleen myös luettavana heidän sivuillaan.
 
Karen Marie Moning on toinen luottonimi. Hänen Fever-sarjansa on mahtava siitä, että jokaisen kirjan jälkeen muistan ajatelleeni, että ei tämä tästä enää paremmaksi muutu. Ja joka kerta olin väärässä.
 
[spoiler]“Some people bring out the worst in you, others bring out the best, and then there are those remarkably rare, addictive ones who just bring out the most. Of everything.
They make you feel so alive that you'd follow them straight into hell, just to keep getting your fix.” [/spoiler]
 
Nalini Singh ([url=http://www.risingshadow.net/library/series/2655-guild-hunter]Guild Hunter[/url]), Seanan McGuire ([url=http://www.risingshadow.net/library/series/2699-october-daye]October Daye[/url]), nuortenfantasian puolelta loistavat Amy Plum ([url=http://www.risingshadow.net/library/series/4551-revenants]The Revenants[/url]) ja Alexandra Bracken ([url=http://www.risingshadow.net/library/book/37289-the-darkest-minds]The Darkest Minds[/url]).
 
Alexandra Brackenista vielä: Brightly Woven, hänen esikoisensa, oli hyvä. Darkest Minds on jo ihan eri tasolla. Darkest Minds ilmestyi englanniksi 2012 ja kakkososa 2013, trilogian viimeinen osa tänä vuonna. En löytänyt nopealla haulla tietoa siitä, onko sarjan käännösoikeuksia myyty mihin, mutta Hunger Gamesin ja Divergentin yleisöihin tämä uppoaa taatusti.
 
Nämä näin aluksi. :wink:
12