George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
George Raymond Richard Martin (alias GRRM, s. 1948) on palkittu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen eeppisen fantasiasarjansa Tulen ja jään laulu kirjoja on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 47 kielelle. Martin sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään vuonna 2012.
Martin syntyi Bayonnessa New Jerseyssa. Martin oli ahkera sf-fani ja kirjoitti etenkin sarjakuvista lehtien kirjepalstoille ja fanzineihin. Hän alkoi kirjoittaa omia tarinoita jo nuorena ja ansaitsi rahaa kauppaamalla kauhutarinoittensa lukuhetkiä naapuruston lapsille. Martin opiskeli toimittajaksi valmistuen tiedotusoppi pääaineenaan vuonna 1970 Northwestern Universitysta.
Lue lisää ...
Vakavamman kirjoittajauransa Martin alkoi sarjakuvien parissa, ensimmäisen sarjakuvakäsikirjoituksensa hän myi 21-vuotiaana. Ensimmäisen tieteisnovellinsa Martin myi vuonna 1971. Martin oli 1970-luvulla tuottelias novellisti. Hugo- ja Nebula-palkinnot hän voitti useaan kertaan. Kirjailijanuransa ohessa Martin työskenteli muun muassa opettajana ja shakkiturnausten toimitsijana. Vuonna 1979 George R. R. Martinista tuli kokopäiväinen kirjoittaja. Hän julkaisi neljä romaania, jotka saivat arvosteluissa hyvän vastaanoton mutta eivät olleet varsinaisia myyntimenestyksiä. 1980-luvulla Martin keskittyi pääasiassa käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen televisiolle sekä novellivalikoimien toimittamiseen.
Martin palasi romaanien pariin vuonna 1991, kun hän alkoi luonnostella omaa tarinaa kyllästyneenä rajoituksiin, jotka olivat televisiokirjoittamisessa välttämättömiä. Hän halusi maalata niin laajalle kankaalle kuin halusi, vaikkei vielä aavistanut miten valtava sarjasta lopulta tulisi. Martin halusi sarjassaan yhdistää keskiajan realistisen kuvauksen ja fantasian kiehtovuuden. Hän halusi luoda lukijaa kiinnostavia henkilöitä, joiden kohtalosta ei voi olla varma.
Vuonna 1996 alkoi Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan julkaisu. Kolme ensimmäistä osaa voittivat Locus-lehden äänestykset vuoden parhaasta fantasiaromaanista. Tulen ja jään laulusta on tulossa seitsenosainen sarja. Suomalainen kustantaja on jakanut kolmannen ja viidennen osan käännöksessä kahtia, sillä nämä kirjat ovat todella pitkiä.
Tulen ja jään laulu on saanut vaikutteita etenkin myöhäiskeskiajan Englannista, satavuotisesta sodasta ja ruusujen sodasta. Keskiaika on Martinin suosikkiajankohtia historiassa. ”Pidän satavuotisen sodan prameudesta: heraldiikasta, kilvistä, väreistä, hienostuneisuudesta. Ei niin, että olisin halunnut elää tuona aikana, silloin kun ei todennäköisesti elänyt kovin pitkään. Mutta draamallisesti se on hieno aika josta kirjoittaa, koska vastakohtaisuus jokapäiväisessä elämässä oli niin jyrkkä. – Äärimmäisyyksiä väriloistossa ja värittömyydessä, rikkaudessa ja köyhyydessä. Se sopii hyvin kirjallisuuteen dramatisoitavaksi”, Martin tunnusti Tähtivaeltaja-lehden haastattelussa. Muun muassa Walter Scottin romaani Ivanhoe toimi innoittajana.
Martin ei ole turhan tarkka siitä, pidetäänkö häntä scifi-, fantasia- vai kauhukirjailijana. Lapsena hän luki supersankarisarjakuvia, tieteiskertomuksia ja kauhufantasioita – tarinoita, joita hänen isänsä kutsui ”oudoiksi jutuiksi” – ja ne näkyvät edelleen vaikutteina hänen tuotannossaan. Suosikkikirjailijakseen Martin on nimennyt Jack Vancen.
Martin asuu Santa Fessä Uudessa Meksikossa vaimonsa Parris McBriden kanssa. Hän keräilee kirjoja ja sarjakuvalehtiä sekä keskiaikateemaisia miniatyyrejä.
Martin oli Helsingin vuoden 2009 Finnconin kunniavieras. Hän vieraili myös Helsingin Worldconissa 2017. Tulen ja jään laulu -sarjaan perustuva suosittu televisiosarja Game of Thrones esitettiin 2011–2019. Time-lehti nimesi Martinin vuoden 2011 maailman vaikutusvaltaisimpien henkilöiden listalleen.
Tulen ja jään laulu
1. Valtaistuinpeli (1996)
2. Kuninkaiden koitos (1998)
3. Miekkamyrsky (2000)
4. Korppien kestit (2005)
5. Lohikäärmetanssi (2011)
6. The Winds of Winter, ei vielä ilmestynyt
7. A Dream of Spring, ei vielä ilmestynyt, viimeinen osa
Lähteitä
Kirjallisuutta
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. BTJ, 2009.
JussiVoisi sanoa: "ja sen kyllä huomaa". Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä kipeämmin GRRM tarvitsisi kunnon kustannustoimittajaa, jota myös tottelisi. Kevyesti olisi voinut parista viimeisestä kirjasta sellaisen 20% vähintään leikata, ja lopputulos olisi parempi.
Kuinka GRRM suhtautuu kustannustoimittajansa ehdotuksiin:“If I don’t like one of Anne’s suggestions” — that would be his editor at Bantam Books, Anne Groell — “I just don’t take it. In TV, you have the network, the studio over your head like Zeus on high.”
tpiEi näin. Yleinsä enemmän on enemmän, niin tässäkin. Voit hyppiä vaikka osia yli, jso niin häiritsee. Pidempi kirja tarkoittaa enemmän laaduksata sisältöä. JA enemmän taustoja, dialogia, yms. Se, että Loistavasta poistaa kaikki erinomaiset osuudet, parantaa ehkä kirjan keskitasoa, muttei kokonaistasoa.JussiVoisi sanoa: "ja sen kyllä huomaa". Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä kipeämmin GRRM tarvitsisi kunnon kustannustoimittajaa, jota myös tottelisi. Kevyesti olisi voinut parista viimeisestä kirjasta sellaisen 20% vähintään leikata, ja lopputulos olisi parempi.
Kuinka GRRM suhtautuu kustannustoimittajansa ehdotuksiin:“If I don’t like one of Anne’s suggestions” — that would be his editor at Bantam Books, Anne Groell — “I just don’t take it. In TV, you have the network, the studio over your head like Zeus on high.”
Muutamaan aiempaan ketjun viestiin liittyen: Minusta A Dance with Dragonsissa ei ollut mitään ylimääräistä. En itse poistaisi yhtään lukua, vaikka se olisikin tuonut kirjan loppuun tilaa jatkaa joitakin juonilinjoja vähän eteenpäin, sillä jokainen tuntui tärkeältä. Mielestäni Martinin suurimpia vahvuuksia Tulen ja jään laulussa on juuri se, että hän keskittyy olennaiseen.
Ei niin, ettenkö tietäisi, mitä ns. täytemateriaali tarkoittaa. Luen paljon eeppisiä fantasiasarjoja, ja "filleriin" törmää usein. Esimerkiksi Robert Jordanin Ajan pyörän alkukielinen 10. osa Crossroads of Twilight oli käytännössä koko kirja pelkkää filleriä. Martin ei ole koskaan sortunut tämän tapaiseen. Mutta eri ihmiset tosiaan suhtautuvat asiaan eri tavoin. Patrick Rothfussin tuhatsivuinen The Wise Man's Fear oli minusta loistava ja koukuttava teos, mutta monet moittivat sitä samoilla argumenteilla kuin Lohikäärmetanssia.
Martin bloggasi elokuussa 2012 siitä, että ADwD oli pysynyt vuoden New York Timesin bestseller-listalla. Hän kirjoitti:
Thank you to all the critics and reviewers, who gave the book such outstanding notices, not to mention all sorts of cool awards. I have never had a book better reviewed.
GRRM puhuu The Winds of Winteristä. Tänään julkaistua artikkelia ei kannata lukea, jos ei halua yhtään spoilaantua kirjasta.
David Benioff ja Dan Weiss uskovat yhä tuoreessa haastattelussa, että tv-sarjassa on vain seitsemän kautta.
It almost feels like this is the midpoint for us. If we’re going to go seven seasons, which is the plan, season 4 is right town the middle. It’s the pivot point, as you say. It’s been an expanding universe and will now start to contract. Which doesn’t mean we won’t meet any new characters in season 5, because we will. But it’s going to start to shrink for sure.
noreentpiYleensä olen kuullut sanottavan, että vähemmän on enemmän.LichRiittävän pitkässä kirjassa kun yleensä se sisältö ei enää ole niin laadukasta. Yli 1000 sivuisissa kirjoissa tavallisesti on tiivistämisen varaa, etenkin puheena olevassa,
Ei näin. Yleinsä enemmän on enemmän, niin tässäkin. Voit hyppiä vaikka osia yli, jso niin häiritsee. Pidempi kirja tarkoittaa enemmän laaduksata sisältöä. JA enemmän taustoja, dialogia, yms. Se, että Loistavasta poistaa kaikki erinomaiset osuudet, parantaa ehkä kirjan keskitasoa, muttei kokonaistasoa.
https://www.youtube.com/watch?v=QHZ48AE3TOI
24.3 sanotteiin että L2 viimeistelyyn menee muutama kuukausi. Nyt on odotettu jo kolme kuukautta ja hieman päälle. Mikä hemmetti siinä on, että Kirjavaa saa aina odottaa. Ymmärrän kaikki taustat ja olen syitä lukenutkin, mutta pikkuhiljaa turhautuneisuus ja suora v*tutus alkaa puskea järjen yli. Jos olisi mahdollista, lukisin kirjan mielelläni joltakin muulta kustannusyhtiöltä, tälläsen ainaisen odottelun ja deadlinejen rikkoutumisen kestää vain kirjailijalta itseltään, ei suomentajalta. Lukisin englanniksi, mutta keskiverto englannilla ei ihan Martinin teksti ole ymmärrettävää :P
maxWheel of Timenkin venyttelyt on etenkin nyt jälkikäteen ja kokonaisuutena luettuna aika nautinnollisia, mutta jos kirjojen välillä olisi ollut 5 vuotta ja ratkaisut lykkääntyneet ikuisuuksien päähän, niin aika nopeastihan se olisi lentänyt kiinnostuslistan alapäähän.Pisin tauko WoT:ssa, neljä vuotta Knife of Dreamsin jälkeen, johtui Jordanin kuolemasta. Itse aloitin sarjan lukemisen helmikuussa 1997, joten loppuratkaisua piti odottaa melko kauan. Tulen jään laulu ei tunnu olevan samalla tavalla riippuvainen lopetuksesta kuin Ajan pyörä, jossa Viimeinen taistelu oli selvänä päämääränä ensimmäisestä kirjasta lähtien.
maxGRRM:lla on onneksi hyvin tehty, ja sopivasti kirjojen jäljessä laahaava tvsarja pitämässä ihmisten mielenkiintoa yllä..Totta!
Hudson Reporter haastatteli Martinia toukokuussa.
The Winds of Winter is expected sometime in 2015.Näyttelijä Aidan Gillen sanoi tuoreessa haastattelussa tv-sarjasta:
But in season five, the show will storm past the books.
“It’s an adventure everyone is on — the audience, the cast. Not knowing where it’s going, that’s good,” he says. “People playing end games could work … but if you don’t know what the end game is, maybe you won’t play the obvious thing.”
Minäkin sain Lohikäärmetanssin ensimmäisen niteen luettua tuossa joku puolen kuukautta sitten. Odotan erityisesti, josko kakkosniteessä Aryan tarina jatkuisi, koska se jäi edellisessä kirjassa niin inhottavaan kohtaan. Mutta on niitä onneksi kirjoja muitakin, olen tässä välissä lukenut niin Charlaine Harrisia kuin Andrzej Sapkowskiakin, niin ettei ole tarvinnut sentään lukemisenpuutteesta kärsiä
Tintti Lukisin englanniksi, mutta keskiverto englannilla ei ihan Martinin teksti ole ymmärrettävää :PKannattaa kokeilla jos yhtään tuntuu siltä. Itse aloitin lukemaan suomeksi, mutta ostin pian kirjat englanniksi (koko 5 kirjan setti maksoi muistaakseni alle 20e). Tiedä sitten onko mun englanti keskivertoa parempaa, mutta ihan hyvin ymmärrän ja ainakin siinä samalla sitten oppii.
Ja muutenkin koko kirjasarja kuulostaa päässä paljon paremmalta englanniksi luettuna.
Kirjavan Lohikäärmetanssin jälkimmäistä puoliskoa aion odottaa kaikessa rauhassa - koska Kirjava ei pysty arvioimaan julkaisuidensa ajankohtaa lähellekään totuudenmukaisesti, niin en oikeastaan ole niistä sanomisista enää vähäänaikaan piitannut. Odotus on tyyliin tulee sitten kun tulee ja tosiaan onneksi muutakin luettavaa riittää. Harkitsen kuitenkin The Winds of Winterin lukemista englanniksi sitten kun se valmistuu - riippuu vähän siitäkin onko Kirjava saanut siihen mennessä Rothfussin Viisaan miehen pelon käännettyä - jos niin (mitä epäilen) saatan jäädä odottamaan The Winds of Winterin käännöstä, koska se ei ole vielä sarjan päätösosa... Toisaalta jos odottaa käännöstä TV-sarjankin katsomista on lykättävä, sillä se menee jo ohi kirjan ennenkuin suomennos on valmis.
Kieltäytyessään Käen kutsun suomennostyöstä älyttömän aikataulun vuoksi Jaana Kapari muuten sanoi, että kohtuullinen käännöstahti on noin sata sivua kuukaudessa, ellei käännettävän teoksen kieli sitten ole tavallista haastavampaa.
JewelMä luin pari viimeistä Potteria englanniksi ihan jo spoilereiden pelosta, ja saatan tehdä saman Martininkin kohdalla. Ja koska en enää taida jaksaa odotella suomennoksia vuositolkulla. Voihan ne suomenkielisetkin sitten myöhemmin hankkia ja lukea.
Kieltäytyessään Käen kutsun suomennostyöstä älyttömän aikataulun vuoksi Jaana Kapari muuten sanoi, että kohtuullinen käännöstahti on noin sata sivua kuukaudessa, ellei käännettävän teoksen kieli sitten ole tavallista haastavampaa.
Taidan tänään käydä hakemassa jostain tuon lohikäärmetanssi2 englannin kielisen..olis hyvä jos löytäs vielä jostain sen paketin mis on ne kaikki.
ElberethOlen yksinkertaisesti väsynyt odottamaan surkeita suomentajia.. pakko lukea englanniksi jos meinaa lukeaVihjaatko tässä, että pidät Kirjavan suomennoksia huonoina vai ärsyttääkö vain tuo hitaus? Mielestäni sieltä tulee laadukkaita ja hyviä suomennoksia, joita kelpaakin hiukan aikaa odotella.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että 3 vuotta on liikaa, kun puhutaan kirjan kääntämisestä. Toivon todella, että The Winds of Winter suomennetaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa.
Lopuksi vielä George R. R. Martinin terveiset faneille, jotka pelkäävät hänen kuolevan ennen kuin hän ehtii kirjoittaa kirjasarjan valmiiksi :D
Anteeksi nyt vai jos minun mielestä suomentaja on surkea kun ei tunnu saavan mitään ulos. Ehkäpä olisi pitänyt antaa homma jollekin muulle niin ei ois fanit kiukkusia kun joutuu odottaan niin julmetun pitkää.
HihhuliItse sain juuri Lohikäärmetanssi 1 luettua, enkä millään ymmärrä niitä lukuisia arvosteluja ja kommentteja siitä, että kirja olisi tylsä tai jopa huonoin tähänastisista kirjoista kirjasarjassa. Minun mielestä asia on aivan päinvastoin, ja pidän sitä parhaana osana heti Miekkamyrsky 2 jälkeen.
Minä mietin A Dance with Dragonsin puolivälissä, että kyseessä on sarjan paras osa tähän mennessä. Loppuun päästyäni rankkasin ADwD:n kuitenkin kolmannen osan taakse. En muuten itse ajattele Miekkamyrsky ykköstä ja kakkosta erillisinä kirjoina; sama juttu kahtia suomennoksessa jaetun Lohikäärmetanssin kanssa.
Martin arvelee tänään videoidussa haastattelussa (alkaa 22 minuutin kohdalla), että tv-sarjan budjetti ei riitä kattamaan viimeisten kirjojen suuria taisteluja. Luvassa on mm. "lohikäärme-äksöniä" ja Valkoisiin kulkijoihin liittyviä tapahtumia Muurilla. Isolla rahalla tehty elokuva voisi olla ratkaisu.
Edit: HBO-pomot eivät pidä ongelmana sitä, että tv-sarja ohittaa kirjat. He myös tyrmäävät elokuvan.
NiksuSuomennokset tulee kun tulee. Ei maailmasta sillä välin ehdi lukeminen loppua.Äläs nyt.. Ei laadukasta suomennettua fantasiaa tai scifiä (aikuisille) nyt ihan määrättömästi löydy jos on klassikot hallussa ja edes muutamankaan vuoden harrastanut...
