sansa

Lue lisää ...

Tykkäsin siitä, että päähenkilöpari, puoli-ihminen Bryce ja enkeli Hunt, ovat päällisin puolin taviksia. Bryce työskentelee eräänlaisessa antiikki-liikkeessä, eikä Huntkaan ole tyypillinen romantasian miestähti linnoineen ja rahakirstuineen, vaan orja.

Crescent Cityn maailma poikkeaa keskiaika-tyyppisestä fantasiamaailmasta virkistävällä tavalla. Se kun on lähes todellista maailmaa muistuttava kaupunki-ympäristö kännyköineen, videostriimeineen ja sähkövaloineen. Sähkö toki tulee jännittävämmästä lähteestä kuin tuulimyllystä. Maailma vilisee erilaisia hahmoja vampyyreistä meri-ihmisiin.

Vaikka kirja viihdyttää taattuun Sarah J. Maasin tyyliin, tarina ei vielä sykähdyttänyt ihan kymmenen tähden tasolla. Odotan jälleen, että sarjan toinen kirja olisi vielä parempi. Kyllä tässäkin silti ylitettiin itku-kynnys, mikä on aina hyvä merkki. 

Lue lisää ...

Toteutus ei kuitenkaan yltänyt edes välttävälle tasolle. Lukijalle on alusta asti selvää, että päähenkilöt ovat toisiinsa ihastuneita. Silti nämä kaksi paatunutta taparikollista eivät uskalla edes vihjata toisilleen tunteistaan. Epäuskottavaa. Myöskään kirjan huumori ei osunut itselle. 

Lue lisää ...

Kirjan maailma on jälleen mukavaa luettavaa. Sen sijaan Pikku-Ketun jokaisen mielenliikkeen kuvailu ei lukijaa edelleenkään lämmitä. Siitä päästään hieman eroon lopun kohokohdassa, jossa yllättäen tapahtuu todella paljon.

Jäin miettimään, mihin katosivat ensimmäisessä ja toisessa osassa seikkailleet tärkeät sivuhahmot, Evangelinen sisar ja ensimmäinen poikaystävä. Olisin kaivannut heidänkin tarinoilleen jonkinlaista päätöstä.

Samoin olisin kaivannut järkevämpää selitystä erään kirouksen murtamiseen, mutta noh, kai se näinkin kävi. 

Kaikkiaan kirja oli oikein mukavaa viihdettä. Kaikkien kolmen kirjan kartat on myös mainittava: kuvitus on suloisen satumainen ja vaihtuu jokaisessa kirjassa.