Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Ihanat seikkailut taas ja uusi klaani mukaan niin plussaa siitä runsaasti. Sulkahäntä parka mutta olisi kirjasta kyllä tullut aika tylsä jos kukaan ei olisi kuollut tai ei olisi sattunut mitään jännää. barbaarisuus korostaa päähenkilöiden hyviä puolia ja mukavaa on, että mukaan mahtuu myös romanssia.

tästä alkoi taas metsän kissojen huikeat seikkailut. eipä ole mitään sanottavaa muuta kuin, että ehdin jo huolestua ettei soturikissat sarja enää jatkuisi. huh onneksi olin väärässä

Näistä kirjoistahan oikein huomaa miten hienosti nämä on tehty. ihailen taidetta ja rakastan eritoten maalaamista. Erin Hunterin jokainen kirjoittama sana on kuin yksi sulava siveltimen veto tyhjällä kankaalla ja miten loppua kohti mennään ja vedot tulevat varmemmiksi ja taulu alkaa saavuttaa loistoaan. mahtavaa :)

Jännitysta jännityksen perään mutta myös surua. Sinitähden kuolema yllätti kaikki mutta se oli jo aika pöpi tuossa kirjan lopussa ettei yhtään ihmetyttänyt ja nyt tulitähti on päälikkö. vai onko? en enää muista koska siitä on jo niin kauan aikaa kun viimeksi luin tän osan.

Sitä samaa vanhaa. sinitähden reaktio oli outo ja tiikerikynnen petos oli jo arvattavissa niin niistä miinus. Ja en ois voinu uskoo, että harmaaraita vaihtais klaania tosin mitä vaan tekee rakkauden puolesta

Kyllä erin paransi kirjansa laatua mutta siitä miinusta, että sen petturin aavistaa jo nyt. ja ihana sanonta/mikä lie on tämä "On vaikea tietää, keneen luottaa ja kenelle olla uskollinen". Joskus tuo sama ajatus tulee mieleen tosi elämässäkin. Jällen vauhdikas osa ja lisää jännitystä odotan seuraaviltakin osiltya

Aivan ihanaa, että tulisydän hyväksyttiin vihdoin (meilkein) joukkoihin. Jotenkin vain arvasi, että pian vaikeudet alkavat ja joku heistä on petturi mutta vielä en osannut sanoa kuka. Innolla menen lukemaan kolmatta osaa :) eipä tästä sen enempää

Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni ja nyt kun huomasin tämän kirja ja nimihän on villiin luontoon niin totta kai kiinnostukseni heräsi ja päätin lukaista. No yllätyin siitä, että kija kertookissoista ja maailmasta heidän näkökulmastaan. Kyllä siihen aikanaan sitten tottui ja hyvin on Erin saanut kuvailtua ja kuvitettua kaiken. Miltä kissoista tuntuu ja ihmisiäkin kutsuu kaksinaamoiksi :) kyllä sille repesin. Kaikki lehtikadon aika ja muut, pisteet sille. olisi itse melkein mahdotonta nyt yhtäkkiä ruveta kirjoittamaan romaania vaikka strutsien näkökulmasta (eka eläin joka tuli mieleen xD) että hyvin onnistui tämä kirja. hyvä alku hyvälle kirjasarjalle.

Kirja on tekstiltään hieman erilainen kuin viimeaikoina lukemani kirjat, tämä voi olla osa syynä, että alku eteni hitaasti. Juonen päästyä vauhtiin, riitti lukijalle mietittävää ja mielenkiintoa jatkaa tarinan lukemista. Loppu oli osin arvattavissa, vaikka osa tapahtumista tuli yllätyksenä. Seuraavaksi lukulistalla on kirjan seuraava osa.

Ensin, kun aloitin lukemaan kirjaa, ajattelin, että tämä on hyvin samanlainen, kuin Soturikissat. Tosiaan se oli samantapainen, mutta samalla se oli täysin erilainen. Alussa ajattelin myös, että kirja olisi huono, mutta voin sanoa, että kannattaa lukea ja odotan seuraavaa osaa innolla.

Muokattu. 12.9.2014 Pienenä pettymyksenä voin vaan todeta, ettei kirja ole lähellekkään niin hyvä kuin mitä muistin. Kirja oli liian lyhyt. En meinaa etteikö tohon määrään sivuja saisi aikaiseksi ihan kelvollisen tarinan, mutta tämä tarina olisi yhtä hyvin voinut olla jonkun kirjan alku. En muistanut ollenkaan, että kirja olisi päättynyt noin aikasin. Jäi semmoinen tunne kuin jos Harry Potter ja viisasten kivi olisi lopetettu siihen kohtaan kuin Hagrid paljastaa Harrylle että tämä on velho. Nyt vasta huomasin myös miten ennalta-arvattavissa oleva kirja tämä on. Suoraan sanottuna tämä kirja oli tämmöisenään aika turha tekele. Tarinan kerronta oli vähän lapsellinen ja se ärsytti minua jonkun verran. Onneksi kirja oli nopealukuinen eikä siihen mahtunut turhia kohtia vaan kirja eteni nopeasti tapahtumasta toiseen. Itse friikkisirkus oli ihan mielenkiintoinen ja viime lukemasta oli jo sen verran kulunut aikaa etten edes muistanut puoliakaan friikkisirkuksen hahmoista. Toisaalta hahmot olivat jokseenkin lapsellisia, joten se vei osan kiinostavuudesta. Darren oli mielestäni harvinaisen tyhmä päähenkilö. En tosiaan tiedä miksi pidin hänestä pienempänä, ehkä hän kasvaa tarinoiden edetessä, mutta tässä kirjassa hän oli ajattelematon, ärsyttävän naiivi ja teki todella tyhmiä asioita. Steven lisäksi kirjassa ei oikein pääse kunnolla käsiksi muihin sivuhahmoihin ja näin tarinan hahmotkin jäivät aika valjuiksi.

Oli kyllä pitkästä aikaa kirja, joka todella vei mukanaan ja jota ei olisi halunnut laskea käsistä. Alkuun pääseminen oli hieman tahmeaa ja ensimmäiset 50 sivua tuntui aika toivottomalta. Onneksi Rajaniemen maailmassa on toimiva sisäinen logiikka, joten lukemaansa alkoi jossakin vaiheessa (edes vähän) hahmottamaan. Pidin kirjassa oikeastaan kaikesta, jopa henkilöhahmoista. Juoni oli mukavan arvoituksellinen, tuntuu vähän kuin olisin lukenut jotakin scifi-dekkaria. Kvanttivaras pitäisi kyllä lukea toistamiseen, jotta se aukeasi paremmin. Heti en kuitenkaan malta, vaan siirryn jatko-osan pariin.

Jonkun suuren sodan päätteeksi ihmiset on jaettu viiteen ryhmään.. Miksi sodittiin ja ketkä soti? Eletään tulevaisuuden Chicagossa.. mites muu maailma? Uskalikot ovat typerän uhkarohkeita, vaatimattomat ärsyttäviä nöyristelijöitä, rehdit ärsyttäviä totuuden torvia, terävät kaikkitietäviä ja sopuisat taisivat viljellä hamppukasveja kaiken muun ohella. Miksi sen kuudennen ryhmän piti elää niin ankeissa olosuhteissa? Koska aikuisten oikeasti ihmiset tajuaa, että kaikissa on monia ominaisuuksia/luonteenpiirteitä, tuntuu äärimmäisen hölmöltä kirjan juoni, jossa ihmisiä jaetaan luonteenpiirteen mukaan ryhmiin ja sitten niitä, jotka sopisivat kaikkiin ryhmiin, halutaan lahdata. Dah.

Itseäni hieman häiritsee, että puhutaan seksikohtauksista, kun ilmeisesti tarkoitetaan mm. joukkoraiskauksia. Kirja äärimmäinen sovinistituus ja naisiin kohdistiuva seksuaalinen väkivalta alkavat viimeistään tässä osassa inhottamaan. Tästä huolimatta annan 3,5 tähteä, sillä kirja on mukaansatempaiseva ja monet hahmot moniulotteisia ja siksi kiinnostavia.

Mahtava kirja. Kiva juoni ja salaperäiset henkilöt. Maria Gripe kuuluu niihin kirjailijoihin jotka kirjoittavat mahtavasti! :)

Tähän astisista kirjoista huonoin. Mutta tuli silti luettua yhdessä päivässä. Kooukuttava sarja!

Kun luki ensimmäisen osan oli pakko saada lisää. Ahmii yhdeltä istumalta, niin kuin tuossa sanotaan.

Ihana kirja! Hyvä aloitus mahtavalle sarjalle. Surullinen, ihana ja erilainen kirja!

Ehkä hieman pitkäveteinen ja sekava kirja. Loppua kohti kirja parani hieman.

Pidin todella koko tästä sarjasta, mutta luin sen ehkä hieman liian vanhana. Olisin todella halunnut, että päähenkilö olisi ollut pari, kolme, neljä vuotta vanhempi. Muuten ihan tosi mukava sarja :)

Erittäin kiehtova tarina joka sijoittuu kirjaimellisesti satumaiseen valtakuntaan. Tarina rikkoo fantasiagenren normeja tervetulleella tavalla.

Hih hii! Loistavaa työtä Sophie Kinsellalta. Rkastan kirjailian muitakin kirjoja ja yllätyin positiivisesti, kun löysin yhden täältä! Tumman ja pimeän ja väkivaltaisen fantasian tilalle on tuotu hauska, räväkkä ja hieno kirja, jossa on hitunen romantiikkaa, hyppysellinen jännitystä, ripaus haikeutta ja roppakaupalla hauskuutta!