Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Jotenkin juoni vain kulki hitaasti! En tiedä miksi mutta, en pitänyt hirveästi kirjasta. Kirja alkoi rasittaa! Mutta taas henkilöt olivat ihan hyviä! Alussa hehenkilöt olivat ärsyttäviä mutta ei sillä etteikö tyypit olisi olleet lopussa hyviä ! Mutta suosittelen lukemaan !
Tyhjyys on M. John Harrisonin Kefahuchi Tract –avaruusooppera trilogian päätösosa. Edelliset osat Valo ja Nova Swing toimivat samaan maailmaan sijoittuvina erillisinä kertomuksina, mutta Tyhjyys ei ole itsenäinen kertomus vaan se on jatkoa molemmille kirjoille ja sitoo ne yhteen. Edelliset osat olisi syytä olla luettuna ennen Tyhjyyden aloittamista, muuten kirjasta ei saane paljon tolkkua. Vaikea kirja on muutenkin, vaikka edeltävät tapahtumat ovat tiedossa - vaikeasti ymmärrettävä ja kummallinen. Välillä mennään tapahtumissa (unia ja mielikuvia) niin yli hilseen, että ajattelee onko lukemista järkeä edes jatkaa, mutta jokin kuitenkin saa porskuttamaan eteenpäin. Onneksi pääasiallisessa sisällössä pysyi kuitenkin mukana ja lopputulos on osaltaan palkitseva. Asioita selvisi lopussa, mutta kaikki jutut ei ihan auennut. Sarjan aiemmissa osissa jälkimaku on ollut parempi kuin lukuhetkellä koettu fiilis. Ehkä tämänkin kirjan kohdalla ajatukset jäsentyvät aivokuoressa kohdilleen jälkikäteen. Uudelleenluku voisi auttaa sisäistämään kertomuksen paremmin, mutta koska tarina on raskaanpuoleinen, en heti perään ainakaan viitsi sitä uudelleen lukea. Joka tapauksessa sarjan maailmassa löytyy mieleenpainuvia yksityiskohtia ja asioita mm. tuikkutankit, uusmiehet, monat, räätälit, älytatuoinnit, pentujengit, erilaiset artefaktit sekä ihka mainiot kuiskivat ja kujertavat nurkissa piilottelevat varjo operaattorit.
Aivan loistava kirja joka sai minut 90-luvun alussa kiinnostumaan fantasia kirjallisuudesta. Muutamia fantasia kirjoja olin lukenut aikaisemmin, mutta tämä oli se kirja joka vei mennessään.
Luin tän joskus enkuks, mutta muisotaakseni tässäkään ei tapahtunut melkein mitään. Vasta ihan lopussa tapahtui jotain jota voisi edes tapahtumaksi kutsua. Mutta toivon nyt vaan kovasti että Zoey pitää ne näppinsä erossa Auroxista ja pysyy vaan siinä Starkissa. ps. VIHAAN niitä Zoeyn jatkuvia kolmio-, neliö-, viisiö- yms. draamoja!
Ajattelin lukea vampyyri-kirjallisuuden raamatun kuten takakannen teksti sanoo. Petyin pahasti. Kirja on ehkä hieno ja tarina on hyvä, mutta kirja ei pidä otteessan ja luin kirjan loppuun puolipakolla, koska toivoin vielä jotain ravistavaa tai pelottavaa. Tästä kirjasta jäi mieleen vain punaiset silmät, jotka vannon nähneeni yhtenä iltana kun luin kirjaa. Kirjoittamani perusteella minua voisi pitää nuorena, joka ei ymmärrä klassikoita. Olen kyllä lukenut muita klassikoita ja tykännyt niistä, tätä kirjaa en vain ymmärrä.
Täm kirja oli ensimmäinen tulevaisuuten sijoittuva kirja, jonka luin. Suomalaisessa oli jotku pokkariviikot ja tämä kirja jotenkin tarttui mukaan. Oikeastaan hieman pelottavaa luettavaa, mutta kerronta ja henkilöt ovat hyviä.
Aloitin lukemaan tätä sarjaa viime tammikuussa. Itse tykkäsin tosi paljon, mutta porukat, kaverit ja varsinkin opettajat närkästyivät kun luin näitä kirjoja aina ja kaikkialla. Tämä on niitä hyviä kirjoja, jotka valvottavat yöllä ja valtaavat ajatukset kaiken aikaa. Jatko-osissa jäin kaipaamaan Bethiä ja Wrathiä ja heidän suhdettaan. Onhan se kyllä joissain kirjoissa mutta ei pääosana.
Mielettömän täydellistä tekstiä! Rakastan sarjaa<3
sain tämän kirjan luettua vasta toisella yrittämällä. Kirjan alku ei herätä suuremmin mielenkiintoani mutta loppua kohden tykkäsin kovasti ja ahmin tätä kirjaa.
Luin tämän kirjan ja koko muunkin sarjan 10-vuotiaana, silloin nämä olivat aivan luistavia. Nyt hieman yli viisi vuotta myöhemmin kirjat tuntuvat hieman lapsellisilta osittain mutta loistavia nämä ovat silti.
Loistava Vampyyri-kirja. Violet on suorastaan itsepäinen, mutta silti hyvin aito ihminen. Hänet on suorastaan luotu(niin kuin onkin)Kasparin päänmenoksi. odotan innolla jatko-osaa. K-16 merkintä lisäsi alle kuusitoista vuotiaan mielenkiintoa roimasti. Tässä on aitoja vampyyreja, eikä mitään glitter-Twilight-vampyyrejä, jotka vievät mielenkiinnon juonelta ja sen käänteiltä.
KAtsoin elokuvat ensin ja ajattelin että ei tämä Twilight kiinnosta minua. Samaan aikaan eräs luokkatoverini oli joutunut Twilight-villitykseen, joka herätti kiinnostuksen kirjoja kohtaan. Kirjojen tarina on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta Stephenie Meyer näkemys vampyyreistä laimentaa hyvää tarinaa. Glitter-vampyyrit eivät oikein nappaa, kun on lukenut paljon salamyhkäisistä yöllä elävistä yliluonnallisen lumoavista olennoista.
Tässä kirjassahan kuviot alkaa mennä jo mielenkiintoiseen suuntaan kun kuvaan astuu kolmiodraamaa ja joutuu vähän miettimäänkin, että mikäs tässä on jutun juju ennen kuin yllättäviä juttuja paljastuu kirjan loppu puolella. Itseasiassa juonessa tapahtuu useampikin yllättävä ja merkittävä käännös tässä kirjassa, joka oli kyllä jotenkin todella mielenkiintoinen lukukokemus kun mietitään päähenkilöitä, helvetistä palaavaa kaunotarta ja Jimiä, jolla tuntuu olevan pallo ihan kunnolla hukassa sielujen ja oman elämänsä kanssa. Pidin tämän kirjan päähenkilöistä ja niissä oli jokaisessa sitä omaa särmäänsä kun taas Devina ärsytti entistäkin enemmän. Rasittava hahmo. Olen kyllä innokas tietämään mitä jatko tuo tullessaan koska tämä jätti jännittäviä asioita niin paljon auki. Ihan kuin Ward olisi päättänyt pudottaa kerralla kaikenlaista infoa lukijoidensa niskaan ihan kiusallaan. Tämä sarja tuntuu jotenkin paranevan kirja kirjalta ja sanomattakin selvää, että jään odottamaan seuraavaa suomennosta malttamattomana.
Paras <3! Olen lukenut melkein kaikki (Huom:Melkein) Tolkienin-kirjat! Ja Taru sormusten herrasta kuuluu kyllä ykköseksi listallani! (Mulla on lista parhaista lukemistani kirjoista) Rakastan Tolkienia,Tolkienin kirjoja yli kaiken! Se hirveä urakka jonka Tolkien joutui tämän eteen tekemään, on VALTAVA! Rakastin eniten Haltijoita mutta muutkin olivat hyviä kuten Hobitit (Ehdottomia suosikkeja), Kääpiöt .D, Ja ihmiset+Gandalf joka on kyllä parhaimpien joukossa! Muistan kun sain kirjan käsiini ja ajattelin heti että ompa raskasta luettavaa mutta, uppouduin kirjaan niin että, luin sitä myöhään yölläkin! Eniten pidin Tolkienin kirjoitustyylistä ja siitä miten hän kuvaili paikkoja esim:Lotlorienia (En osannu kirjottaa) ja muita paikkoja. Kirjat ovat unohtumaton lukukokemus jonka voi lukea aina vain uudelleen ja uudelleen, koskaan kyllästymättä! Ainoa huono juttu on, kirjan raskaslukuisuus! Mutta silti pysyy ehdottomasti ykkösenä listallani! Suosittelen rakkaudella kaikille jotka ovat vähänkän kiinnostuneita fantasiasta (Itse olen 100prosennttisesti fantasia-fani)
Kyllä ehdottomasti huonoin kirja tässä sarjassa! Mutta pakko on silti lainata muutkin osat! Sen verran koukuttava kirja
Kirja oli ihan mahtava! Heti kun tuli luettua eka osa niin oli pakko tarttua heti toiseen ! Oli pakko lainata kirjastosta 1-4! Hyvä oli
Loistava kirja. Kreikan mytologia toimii nykypäivän maailmassa. Percy on mielenkiintoinen hahmo ja Annabeth on suorastaan ärsyttävän viisas mutta silti mukava. Riordanin kerrontatyyli on toimiva ja kirja pitää seurassaan loppuun asti.
Osasyynä lieneet se, että näitä on tullut luettua aika kauan, mutta tämä olkoi paikoin tuntua pakkopullalta. Tarinassa ei sinänsä mitään vikaa, tuttua Salvatorea. Ja varmasti uppoaa jokaiseen Salvatore faniin. Suurin kritiikki näistä viime vuosien Forgotten Realms kirjoista menee kyllä Wizard of the Coastille joka on sekoillut maailmansa kanssa (loitsurutto, maailmojen yhteenliittyminen, erilaiset "erikois" rodut) yrittäessään tehdä siitä "paremman ja mielenkiintoisemman". Mutta miksi korjata jotain mikä ei ole rikki?
Maaninen, kiihkeä, painostava, riehakas. Duncanin pienoisromaani vertautuu väkisin mukaansa riuhtaisevaan kuumehoureiseen päiväuneen. Lukija riepottuu neljän piruparan kyydissä läpi Infernon eri tasojen ja painajaismaisten maisemien. Kirjailija myllertää klassista hyvä-paha-asetelmaa perinpohjaisesti. Tässä universumissa etäiseksi jäävän Jumalan armottomuus ja yksioikoisuus johtavat moraalin ulkokultaisuuteen ja sen myötä yhdentekevyyteen. Kosmisen mielettömyyden seurauksena jäljellä on kaksi vaihtoehtoa: jäädä kärsimään tai ottaa ohjat omiin käsiinsä - vaikka sitten Helvetin pohjilla. Romaanissa kiinnostavinta on sen maalaama kuva Helvetistä. Duncanin kadotus on vastenmielinen karikatyyri ja kärjistys kaikista kristinopin historian vääristyneimmistä tuomiokuvauksista. Sitä luonnehtivat yhtä lailla mielivaltaisuus, kohtuuttomuus ja epäreiluus. Pako helvetistä! aiheuttaa irvokkaan ja kiehtovan reaktion. Yhtäältä väkivallalla mässäily ja brutaaliuteen äityvä kuvaus aiheuttavat hienoista vastenmielisyyttä, toisaalta tarinan vyöryessä eteenpäin herää myös halu ahmia tekstiä, heittäytyä sekaan. Rivien välissä kukkii jopa hirtehinen huumori, pilke silmäkulmassa lohduttomuudenkin keskellä. Ennen kuin lukija huomaakaan, hän on tempautunut osaksi ylimaallista, anarkistista projektia. Suositeltava ja mieleenpainuva lukukokemus.
Outolintu-kirja on erittäin mielenkiintoinen. Juoni kulkee hyvin eikä junnaa missään vaiheessa. Ryhmät joihin ihmiset jaetaan ovat aivan ääripäitä, ei kukaan voi olla ainoastaan uhkarohkea tai ainoastaan nöyrä. Ihminen on vähän kaikkea, ehkä jotain enemmän kuin toista, mutta luulisin kumminkin että outoja lintuja olisi melkein, joka kulman takana. Tris on hieno hahmo, johon melko helppo samaistua. Kirjan kiinnostavin hahmo on kumminkin Trisin äiti, jonka menneisyydestä paljastuu yllättäviä asioita. Tulevaisuuteen sijoittuvia kirjoja on hieman pelottava lukea, mutta tässä kirjassa oli tietynlaista toivoa tulevan suhteen.
Kirja oli melko hyvä, mutta ei yltänyt ihan aikaisempien tasolle. Juoni oli paljon sekavampi ja paholainen sekoitti juonta vielä entisestään. Kirjan loppu on hyvä ja Sookie päätyy valitsemaan mielestäni oikean miehen. Sarjan oli kyllä jo aikakin loppua, sillä kirjat muistttivat paljon toisiaan juoneltaan ja tapahtumiltaan. Sookie Stackhouse - sarja oli kyllä lukemisen arvoinen mutta, jos kirjoja olisi tullut vielä lisää olisin jättänyt ne lukematta.