Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Hmmm, Vanha valtakunta- trilogian päätösosa. Plussaa edelliseen osaan verrattuna, oli heti kirjan alussa, kun tarina jatkui suoraan edellisen osan tapahtumista. Tapahtumat etenivät mukavaa tahtia, vaikkakin osa niiden kulusta oli taas selvästi arvattavissa. Suurimmat pettymykset olivat Hedgen kuolema (olisin odottanut suurempaa tappelua tai voimien mittelyö), sekä lopussa tuhoajan kohtaaminen. Tämäkin tapahtuma oli aivan liian nopeasti ohi. Ainakin näihin tapahtumiin olisi mielestäni voinut käyttää enemmän aikaa ja tekstiä.

Hieno kirja ja loistava jatko-osa edelliselle kirjalle. Tämä kirja sarja olisi loistava ilman Allieta. En tiedä miksi, mutta jokin siinä tytössä saa minut raivonpartaalle. Ehkä enimmäkseen syynä on se leikittely Sylvainin ja Carterin kanssa. Yhdessä hetkessä ollaan niin ihastuneita ja rakastuneita Carteriin ja heti seuraavalla sivulla muututaan sulaksi vahaksi toisen takia. En tiedä, Allie vaan saa minut puristamaan kirjaa kiukkuisena kuin mikäkin xD Rakastuin Zoeihin..(hankala kirjoittaa) Aivan ihana persoona. Se, että yllättävä kuolema tapahtui lopussa ärsytti minua, sillä pidin aina tästä kyseisestä henkilöstä enemmän kuin Alliesta... Minulla on tosiaan jokin syndrooma Alliesta ;) Edelleen odotin, että jossain vaiheessa jostain pusikosta hyppäisi vampyyri tai noita tai jokin, mutta ei hypännyt. Jokin Cimmerian tunnelmassa saa minut ajattelemaan, että koko koulu olisi täynnä fantasia olentoja. Mutta siis kaiken kaikkiaa mahtava kirja ja luen jatkot ehdottomasti. Toivotaan, että niitä tulee, ja suomennetaan.

Wow! Tämä nousi kyllä heti ylivoimaisesti lempparikseni tästä sarjasta. Ehkä isoin syy oli se, että Bill oli nyt melkein jo kokonaan poissa kuvioista. En vain jostain syystä pidä kyseisestä hepusta. Mutta sen sijaan Eric pääsi esille ihanasti. Rakastuin Ericin uuteen persoonaan heti, mutta pidän myös siitä vanhasta ja huolettomasta Ericistä, joka sitten tulikin lopussa takaisin. Iiih! Pidän tästä sarjasta todella. Mukavaa vaihtelua tyypillisille Romeo ja Julia vampyyri kirjoille. :D

Sabrielin jälkeen olin hieman häkeltynyt sekä pettynyt aloittaessani Lirealin. Kirja ei enää kerro mitään Sabrielin tarinasta, vaan hyppää suuren aikahypyn eteenpäin, Sabrielin lapsiin. Toki oli mukavaa kun Clayrien näkökulmista myös kirjoiteltiin, ja Lirealin seikkailut olivat kiintoisaa luettavaa. Toki kirjan juoni ja tapahtumat olivat hyviä ja mielenkiintoisia lukea, mutta kirja oli melkein eri tarinaa ensimmäiseen osaan verrattuna. Kirja jää selvästi kesken, joten pakko lukea viel viimeinenkin osa. Toivon seuraavan osan jatkavan tarinaa siitä mihin tässä teoksessa jäätiin..

Tämän kirjan lukemiseen meni pisimpään tästä kirjasarjasta. Ei lempikirjani, mutta ei nyt mikään tolkuttoman huonokaan. Jossain vaiheessa saattoi tulla tunne, että "taas tätä samaa itsesäälissä pyörimistä missä monet päähenkilöt rypevät". Pidin kuitenkin hahmoista. John joka viime kirjassa hieman ärsytti, on alkanut kiinnostamaan uudella tavalla. Lash toi oman vivahteensa sarjaan. En tosin ole ihan varma, että kuinka paljon haluan hänen tekemisistään ja mietteistään lukea seuraavissa kirjoissa. Loppu oli hyvä mielestäni ja sopiva. Paynen isompaa tulemista odottelen täällä kieli pitkällä. Vaikuttaa lupaavalta. Rehv seuraavasta kirjasta en osaa vielä sanoa, että mitä odottaa, mutta siirrytään siihen seuraavaksi.

Kirjan alussa Torakin isä, kuolee, kun karhu hyökkää hänen kimppuunsa. Kuolemaisillaan hän kertoo karhun olevan kirottu, pahan hengen riivaama. Hän myös pahoittelee, ettei ehtinyt kertoa kaikkea ja käski Torakin vannoa etsivänsä Maailmanhengen vuoren. Matkalla Maailmanhengen vuorelle, Torak löytää tusinan kuolleita susipentuja. Mutta joukossa on yksi elossa oleva pentu. Pentu alkaa seuraamaan Torakia, vaikka hän käskee pennun jättämään hänet rauhaan. Sudenpentu on kuitenkin hämillään ja turvautuu Torakiin. Muutaman päivän jälkeen Torak hyväksyy pennun seuralaisekseen ja yhdessä he lähtivät etsimään Maailmanhengen vuorta. Torak muistaa isänsä kertoneen, että hän löytäisi oppaan vuorelle. Käy ilmi, että se on susi. Kun Torak kaataa peuran Korpin klaanin "alueella" tietämättä sitä, joten muutama korppikaanilainen vangitsee hänet ja vievät hänet klaanin leiriin. Siellä klaanin päälikkö Fin-Kedinn tuomitsee Torakin kuolemaan. Mutta Torak tietää klaanilakeja, joten hän haluaa taistella elämästään. Torak sai taistelukumppanikseen Hordin. Hän voitti taistelun kuuman höyryn avulla. Tämän takia klaanilaiset alkoivat epäillä Torakin olevan ennustuksen Kuuntelija. "Metsään varjo hyökkää. Sen kynsiin kaikki sortuu. Silloin Kuuntelija tulee. Ilmalla hän taistelee, ilman ääntä hän puhuu. Hän sydänverensä Vuorelle antaa. Se uhri varjon tuhoaa." Tuon ennustuksen takia, osa ajattelee että Torak on tapettava ja hänen verensä on vuodatettava vuorelle. Osa taas ajattelee, että Torakin on tehtävä matka ja ettei ennustus ei olisi ihan kirjaimellinen. Mukaan lukien Renn, joka auttaa Torakia pakenemaan ja etsimään Vuorta hänen ja sutensa kanssa. Matkall Renn paljastaa, että jotta vuori auttaisi Torakia, hänen on löydettävä Nunuakin kolme kiteytymää: "Syvimmässä uponneen silmä. Vanhimmassa kiven hammas. Kylmimmässä pimein loiste." Joten ystävyksien on löydettävä Nunuakin kiteytymää - eikä kukaan tiennyt, mitä ne olivat - ja Maailmanhengen vuori, jonne kukaan elävä ei tiennyt tietä. Mutta onneksi heillä oli oppaanaan Susi, joka selvästi osasi tien sinne. Valitettavasti aika monessa kohtaa juonii tuntui vain jumittavan paikallaan. Alussa kun Torakin isä menehtyi ja hänen arvoitukselliset sanansa saivat mielenkiinnon kirjan lukemiseen. Mutta sen jälkeen valitettavasti tylsistyin. Torak vain metsästi, nukkui ja löysi suden. Ei mielestäni mitenkään mielenkiintoista. Vasta sivulla 58 mielenkiintoni palasi, kun Torak vietiin Korppien klaaniin. Klaanielämä ja muutenkin klaanit vaikuttivat mielenkiintoisilta ja mielelläni luen niistä lisää seuraavissa osissa, jotka aion todellakin lukea. Myös keskivaiheella varsinaisessa vuoren etsinnässäkin juoni jumitti aika monessa kohtaa, mutta onneksi aina väillä jotain mielenkiintoista kuitenkin tapahtui, joka sai lukijan taas välillä kiinnostumaan kirjasta. Pidin Rennistä paljon. Hän ei välittänyt mitä hänen oikeastaan kuuluisi lakien mukaan tehdä oikein. Hän kuunteli sydäntään ja teki asioita sen mukaan. Hän on myös hyvin rohkea nuori nainen, joskin hyvin temperamenttinen. Torak oli myös mukava hahmo, vaikkei itselläni ole hänestä niin vanhaa mielipidettä kuin Rennistä. Susi oli kuvattu hyvin todenmukaisesti, hän ei luottanut heti kaikkiin ja hän halusi suojella Torakia. Pidin paljon Torakin ja suden välisestä siteestä. Rakastin tämän kirjan kuvailuja, maailmaa. Kirjan maailma oli kuvattu hyvin todenmukaiseksi ja kauniiksi paikaksi. Tämän kirjan luettua tulee kyllä kova hinku mennä metsään ja nähdä sellainen maailma, minkä Torak näki. Se on kyllä vielä onneksi nähtävissä. Kirjan loppu oli jotenkin pettymys. Koko kirja oli keskitetty Maailmanhengen vuoren etsimiseen ja sitten lopussa - pam - kyseisellä vuorella käytetään vain muutama hassu sivu kirjan lopussa. Olin odottanut kirjan lopulta paljon enemmän. Kirjan juoni on hyvin yksinkertainen ja luultavasti nuoremmille suunnattu, mutta silti pidän tästä kirjasta paljon sen puutteista huolimatta. Suosittelen ihmeessä lukemaan, jos muinainen maailma kiinnostaa.