Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
No joo... Kyllähän tuosta tekstistä käsikirjoitusmaisuus näkyy läpi, mutta eniten ärsytti jatkuva kirjakielimuotoinen puhuttelu, joka vei tekstiltä aika hyvin uskottavuuspohjan. Tv-sarjan ystäville antaa varmaan aavistuksen verran enemmän; itsekin taidan pysytellä jatkossa ihan vain katsojana.
Hyvä kirja. Tykkäsin :) Mutta jos verrataan ensimmäistä ja toista osaa, niin kyllä kallistuisin ensimmäisen osan pariin. Toivoisin, että sarjasta tulisi vielä osia lisää, sillä tarinahan jäi ihan kesken. Ja asiat, joiden oletin selviävän, ei selvinnytkään. Joten jatkoa odotellessa... :)
Onpahan nyt saatu tämäkin sekametelisoppa päätökseen. Ja... enpä tiedä mitä sanoisin. Toisin kuin parissa aiemmassa kirjassa, tässä päästiin ainaisen jahkailun sijaan taas kiinni toimintaan. Liiallisuuksiin venytetty kirjasarja saa nyt päätöksensä, jossa Ever joutuu kovien haasteiden eteen. Tässäkin kirjassa oli ehkä hiukan sellaista pitkästymisen tuntua, mutta kaikenkaikkiaan paljon kivempi lukukokemus kuin edelliset kirjat vaikkakin tuntui jotenkin typerältä, että Ever ja Damen jahkailivat vasta-aineen kanssa monen kirjan verran ja yllättäen vasta nyt he alkavat saada vastauksia kysymyksiin, joita he ovat esittäneet monen kirjan ajan. Loppua kohden tuli ehkä vähän liikaakin sellaisia "he kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti" - viboja aina pahiksista lähtien, mutta osasi loppu yllättääkin erään päätöksen osalta, jonka pääpari tekee koska olin odottanut ihan toisenlaista päätöstä tälle sarjalle. Ei tämä kuuden kirjan sarja ollut kyllä mikään maata mullistava lukukokemus, mutta onpahan nyt koettu tämäkin!
mukavan kevyttä lukemista, kuitenkaan olematta tylsä!
Pidin tästä kirjasta todella paljon. Tämän kirjan voisi lukea myös ennen Noidan veljeä. Itse luin Noidan veljen ensin, joten tätä lukiessani koin monta ahaa-elämystä sarjan maailmoihin ja taikuuteen liittyen. Tämän sarjan kirjoissa on aivan ihastuttava tunnelma, ja kirjat nappaavat mukaansa. Lukija itkee ja nauraa päähenkilön mukana, tuntee itsensä petetyksi kun päähenkilön luottamus petetään ja luottaa hahmoihin, joihin päähenkilökin luottaa. Ensimmäisen kirjan perusteella en olisi vielä uskonut tulevani pitämään sarjasta näin paljon ja odotan jo innolla että saan loput kaksi osaa käsiini.
Ihana kirja! Luin yhdeltä istumalta. Kirja otti mukaan tarinann jo ensimmäisltä sivulta. Olin ihan innoissani lukiessani tätä; Mitä nyt tapahtuu, mitä tuolla on ja niin pois päin. Ahmin kirjan ja sitten huomasin, että se loppui ihan tyhmästi. Ei kirja voi noin loppua. Suutuin, mutta halusin varmistaa asian, joten hain täältä hakusanalla Liekki ja huomasin, että se onin trilogia. Onneksi. Harmi vain, ettei seuraavaa osaa ole vielä tullut.
Erinomainen lopetus kirjalle. Ja myös kirja itsessään oli tosi hyvä, kuinkas muuten. Vähän jäi silti häiritsemään, että eikö se kirja olisi vielä voinut jatkua. Ja sarja myös...
Ihmiset hyvät, LUKEKAA!!! Jälleen erinomainen kirja, jota luen nyt varmaan tuhannetta kertaa. En vain ikinä kyllästy näihin Riordanin kirjoihin...
Paras kirja koko uusi profetia sarjasta! Tarinassa oli erittäin yllättäviä käänteitä ja jatkuvaa jännitystä. En ole tyytymätön mihinkään kohtaan. Kirja kuitenkin sisälsi surullisimman tapahtuman sinitähden kuoleman jälkeen :(
Tämä on suosikkini kaikista Silmarillionin tarinoista. Päähenkilö on yksinkertaisesti hyvin lähellä minua itseäni. Sellainen vetoaa minuun. Tarina on tuomittu tuhoon, mutta silti sitä jaksaa toivoa, että Túrinin onni voisi kääntyä. Tämä on totisesti Tolkienin parhaimmistoa.
Olen lukenut tämän kirjan kerran kannesta kanteen lapsena. Muistan lukeneeni sitä yömyöhään. Itse kirja on myös siitä syystä erityinen, että sen kanteen on ikuistunut perheeni ensimmäisen koiran hampaanjälkien työjälki. Tarinat olivat hyviä, mutta viimeisimmästä en pitänyt.
En voi sanoin kuvata, kuinka tätä kirjaa lapsena rakastin. Luin sen useasti. En ole tarttunut siihen sittemmin ja ehkä hyvä niin - joidenkin lapsuuden lukukokemuksien haluaa pysyä tahrattomina. Ehkäpä luen sen joskus lapsenlapsilleni. Ehdottomasti paras kaikista Funken teoksista.
Pidän kovasti tästä sarjasta ja päähenkilöstä Lyrasta. Hän on aika samanlainen kuin minä. Joku kuvasi hyvin "raivostuttava kakara." Lyra tekee kuten tahtoo, mutta onnistuu silti jotenkin hurmaamaan ihmiset. Kaikessa en ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä, ainakaan myöhemmin osien tapahtumista. Tämä ensimmäinen kirja on erityinen suosikkini, koska tapahtumat ovat vielä lapsenomaisia, suorasukaisia ja seikkaileminen on melko perinteistä. Jälkimmäisissä osissa on hieman liikaa tieteellistä ja filosofista tuputusta. Parasta kirjassa on tietenkin daemonit ja pansserbjörnet. Myös se ukkeli, joka lensi kuumailmapallolla ja jonka daemoni oli pupu, oli hurmaava. Luin tämän lapsena, kuten kannattaa.
Bilbo on loistava hahmo. Päähenkilö ei voisi olla täydellisempi sillä häneen on helppo samaistua. Rakastan Tolkienissa sitä, että hän pystyy hienovaraisesti kuljettamaan lukijan läpi mielikuvitusmaansa, joka on hyvin kaunis, mutta ei vaaratonta. Sankarit eivät kenties selviä tapahtumista naarmuitta - se ja heidän aito inhimillisyytensä saa lukijan välittämään heistä ja kuuntelemaan heitä. Tolkienin kirjoilla on ollut minuun suuri vaikutus. Tässä kirjassa erityisen hyvää on Bilbo, joka on aina ollut suosikkihahmoni, sekä kääpiöt. Minä pidin heidän kääpiömäisyydestään enkä kaivannut heille enempää sivutilaa. He toimivat tälläisinä Bilbon matkakumppaneina juuri hyvin. Eihän heidän ja Bilbon välillä erityisen suurta rakkautta ollut, hän kun oli enemmänkin heille välttämättömän velhon oikku. Thorin on kuvattu hyvin, kultahulluuksineen ynnä muine piirteineen. Beorn on yksi suosikkihahmoni, kuten koko kohtaus hänen mökissään ja pidän aivan erityisesti siitä kuinka hän kutsuu Bilboa jänijussiksi. Ainoa ärsyttävä hahmo on Bardi. Haltiat kuvataan hauskoina ja ilomielisinä laulajina, jollaisina he Bilbolle näyttäytyvät. Tarussa tarkastelemme heitä sitten vakavamielisemmän Frodon ja heidän parissaan kasvaneen Aragornin silmin.
Kolme tähteä enempää en voisi kuvitellakaan antavani tämän kirjasarjan kirjoille, koska ne ovat niin suurelta osin lainattuja Tolkien kopioita. Jokin niissä kuitenkin herättää alkukantaista mielihyvää, kenties hauskat, sanavalmiit hahmot kuten Regis ja Bruenor. Tämä ensimmäinen kirja on myös huomattavasti parempi kuin jotkut seuraavista osista, sillä tässä päähenkilö Drizzt Do´Urden ei ole sellainen sietämätön moraalisaarnaaja-supermies, kuin myöhemmin. Näitä kirjoja voi lukea siis viihteeksi samalla tavalla kuin seiskalehteä.
Kansi on tässä ekassa osassa erittäin kaunis, nimi houkutteleva ja takakansi kiinnostava. Odotuksia oli. Lumikki oli virkistävä tuttavuus. Ehkä alkuun hiukan nihkeä, "Jos ei väkisin kiinnosta, miksi pitää tunnistaa kaikki hajuvedet", mihin oli aika nerokkaasti kytketty selityksiä. Muihin hahmoihin en saanut tuntumaa, karikatyyrin ja kliseisen oloista väkeä. Juoni oli jees, sopivasti kaikkea ja vähän jotain muutakin. Pari mutkaa oli vähän liiankin ennalta arvattavaa. Liikaa tässä ei ollut mitään, teos käsitteli aiheensa ja teemansa eikä hoppuillut muuta matskua kyytiinsä. Tampereella olo häiritsi hiukan, mutta vain, koska muisti ei toiminut kunnolla ja kirjan paikkamielikuvat eivät vastanneet omia Tampereen muistojeni tunnelmia. Lopussa olin lähes raivoissani, nyrkit pystyssä valmiina lopettamaan kiusaamisen... Nyt loppuu, NYT LOPPUU! Aika pysäyttävä. Eiköhän aika ehdottomasti tule nuo jatko-osat luettua.
Ihana kirja. Minulla oli suuret odotukset tästä kirjasta, koska se oli saanut niin hyvät arvostelut täällä Risingissä ja koska ystäväni oli kehunut sitä. Kirja ylitti odotukseni, sillä en kuvitellut, että se olisi näin hyvä. Mustesydämen alku nappaa kiinni lukijan mielestä ja pitää hänet sisällään viimeiselle sivulle asti. Juoni ei tökkinyt missään vaiheessa ja idea oli upea. Hahmot olivat hyvin suunniteltuja ja persoonallisia. Kirjassa minua viehätti eniten sen satumaisuus. Tälläinen ihanan "lapsekas" kirja, jonka jälkeen jää hyvä mieli. En kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi lapsellinen. Mielestäni oli mukava lukea vaihteeksi hieman erilainen ja ihastuttava kirja. Cornelialla on ihana ja kaunis kirjoitustyyli. Tykkäsin myös jokaisen luvun alusssa olevista tekstin pätkistä, jotka oli otettu milloin mistäkin klassikkokirjasta. Tämä on juuri sellainen kirja, jota muistelee lämpimällä sydämellä vielä vuosienkin päästä. Täytyy vielä kerran sanoa, että ihana kirja! Odotan innolla jatko-osan lukemista.
Kirja ansaitsee 4 tähteä pelkästään sillä, että kokoelmassa on mukana "Suku on pahin". Vaikka loppu kirjasta onkin melko turhaa höttöä, niin tämä loistava tarina kokoaa niin täydellisesti suomalaisen epätoivoisen ja lohduttoman kauhukerronnan ominaiset elementit, että kirja kuuluu ehdottomasti kirjahyllyni aarteisiin. Lisäksi kirjan alussa oleva runo jaksaa koskettaa jokaisella lukukerralla.
Lohikäärmetanssi 1 on taattua Martinin laatua, sitä saa mitä tilaa. Hahmot ovat omia ilkeitä itsejään, tapahtumat eivät jätä kylmiksi ja taistelu rautavaltaistuimen herruudesta jatkuu. Muistan, etten Korppien kestejä lukiessani vielä aivan lämmennyt Martinin ratkaisulle Kestien ja Lohikäärmetanssin kahtiajaosta, mutta mieleni muuttui hiukan tämän viidennen osan parissa. Myönnän, että osasyynä on varmasti omien suosikkieni palaaminen kuvioihin. Jon Nietos ja Daenerys pitivät nimittäin kuudensadan sivun mittaisen loman Korppien kesteissä ja heidän palaamisensa nosti tämän kirjan pisteitä. Toisekseen, Korppien kesteissä ja Lohikäärmetanssissa on yhteensä aivan valtava määrä materiaalia. Kertojahahmoja on järkyttävä määrä ja edellisiin kirjoihin eroten osa hahmoista saattaa esiintyä vain yhdessä luvussa. Osa kertojista on myös uusia, edellisten kirjojen hahmojen rinnalle on tuotu paljon tuoreempia tuttavuuksia. Jos kirjat olisi siis pätkäisty kahtia kronologisesti, en tiedä olisivatko tapahtumat ehtineet edetä missään oikein suuntaaan tai toiseen. Tällainen kahtiajako on siis loppujen lopuksi erittäin järkevä ja säästää myös lukijaa jonka aivot joutuvat muutenkin koetukselle Martinin hahmoviidakossa harhaillessa. Lohikäärmetanssi 1:ssä ehtii tapahtua melkoisen paljon. Minun kulmakarvani sai kohoamaan eräs täysin uusi hahmo joka ilmestyi tyhjästä ja romutti aika paljon valtaistuinpelin asetelmia. En spoilaa, mutta sanonpahan vaan, että huhhuh. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin suuntaan Martin lähtee tarinaansa kuljettamaan. (Ja rukoilen suosikkieni puolesta. Sanonpahan vain, että jos Jon lähtee niin kenelläkään ei ole enää kivaa...) Lohikäärmetanssi 1 oli antoisaa luettavaa, Martin ja Westeros eivät pettäneet. Kirja toimi omalla kohdallani paremmin kuin Korppien kestit, muttei kuitenkaan aivan suosikkiosieni listalle yltänyt. Nyt odottelen innolla toukokuuta, sillä toisessa niteessä pitäisi muidenkin kertojien Korppien kesteistä palata takaisin kuvioihin. (Jaime ja Sansa!) Talvi on tulossa ja me odotamme.
Hyvä novellikokoelma! Novellit olivat paria tylsähköä lukuun ottamatta jännittäviä ja hauskoja. Parhaita novelleja olivat mm. "Maailmanpyörä", "Leikitään ´myrkkyä´", "Arkku" ja "Kuumeuni". Suosittelen kevyenä välikirjana!
