Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja oli melko hyvä, mutta ei yltänyt ihan aikaisempien tasolle. Juoni oli paljon sekavampi ja paholainen sekoitti juonta vielä entisestään. Kirjan loppu on hyvä ja Sookie päätyy valitsemaan mielestäni oikean miehen. Sarjan oli kyllä jo aikakin loppua, sillä kirjat muistttivat paljon toisiaan juoneltaan ja tapahtumiltaan. Sookie Stackhouse - sarja oli kyllä lukemisen arvoinen mutta, jos kirjoja olisi tullut vielä lisää olisin jättänyt ne lukematta.
Todella hyvä kirja taas, samoin kuin edelliset!!! Hiukan meinasi vain alkaa ärsyttää kun yli puolet kirjasta jahkailivat siellä tunnelissa, mutta positiivistä se että niistä punaisista tulokkaista puhuttiin enemmän, ja tuo zoeyn mies haaremi, voi herran jestas inolla odotan kenet 3 miehestä valitsee. vai tuleeko niitä vielä lisää :D
Tämän kirjan lopussa on jotain todella symbolista. Kuten kirjan hahmotkin sanovat, en tiedä tarkkaan minkä symboli se on, mutta ainakin se sai aikaan pienet kylmät väreet. Pienet jumalat on 12. lukemani Pratchettin teos, ja se näkyy siinä, ettei Kiekkomaailman perushuumori enää iske yhtä vahvasti kuin alussa. Tämä kirja muistuttaa jossain määrin Pyramideja: Efebe ja jumalat esiintyvät molemmissa. Efebe on kirjan parasta antia, filosofit ovat lempihahmojani. Linnoituksen tapahtumat ovat tylsempiä. Tämä on hieman keskivertoa parempaa Pratchettia, eli hyvä kirja. Pikkuhiljaa alan kuitenkin kaivata takaisin Ankh-Morporkiin.
Loistava kirja. Langennut enkeli oli minulla uusi aihepiiri ja kiinnostuin välittömästi. Patch on hieman vaikeaselkoinen aikomustensa suhteen, mikä sopii hyvin kuvaukseen hänen ulkomuodostaan. Nora on tavallaan vastapainoa Patchille, sillä osa hänen toimistaan on ennalta arvattavia mutta hän kyllä yllättääkin oikein tosissaan.
Olen katsellut tätä risingillä suhteellisen pitkään. Kannet ovat herättäneet kiinnostusta, samoin parit arvostelut ja hyvät tähtiarviot. Ja taas, tästä kaikesta infosta huolimatta yllätyin ensinnäkin kirjan pienestä koosta ja toisekseen kirjan sijainnista kirjaston scifihökkelistä. Luetunymmärrys kunniaan. Luin tätä palasina sivu silloin, luku tällöin ja olisin voinut päästä vähän syvemmällekin tekstiin. Ihailin kielikuvia ja joitain sanoja, mutta toisinaan asiat oli selitetty vähän värittömästi. Hahmot olivat oikeastaan aika virkistävän mukavia. Vastapainoa marttyyriteineille ja vaikkei kukaan erityisesti erityisyydellään loistanut, olen iloinen mahdollisuudestani tutustua heihin. Steampunk alkoi kiinnostaa. Maailma on mielenkiintoinen ja voisin tähän genreen alkaa tutustua hiukan tarkemminkin. Etenkin lopetus (ennen taustajuttuja) oli erittäin hellyttävä ja muutenkin Kerjäläisprinsessa on hyvänmielen välipala. En kadu lukemistani, vaikka toki olisin nauttinut tästä enemmän kymmenen ikäisenä. Sääli, kun ei ollut mahdollista.
Ihan näin alkuun että eikös kirjan päähenkilön pitänyt olla Nova eikä Amanda? Kuten muutkin ovat sanoneet idea oli kiva, mutta toteutus oli jotenkin mitään sanomaton joka ei edes paneutunut niihin nefileihin lähes ollenkaan. Amanda oli ehkä ainoa kiva hahmo koko kirjassa, muista ei saanut oiekin mitään kuvaa. No tulipahan tämäkin luettua...
En perustanut kovinkaan paljon sarjan edellisestäkään osasta. Lumoava kirous oli laimea lukukokemus, minusta tuntui, ettei sarjalla ollut minulle mitään uutta tarjottavaa. Sama tunne vaivasi myös tätä toista osaa lukiessa, minun oli paikoin hillittävä haluni heittää tämä kirja seinään tai upottaa se jonnekin syvään lampeen mätänemään. Kirja ei koukuttanut oikein missään vaiheessa, en olisi voinut vähempää välittää hahmoista. On kirjoja, joita ei erityisemmin arvosta, mutta jotka onnistuvat olemaan ihan viihdyttäviä ja lukeminen on helppoa. Esimerkiksi C.J Daughertyn Night School oli minulle tällainen lukukokemus. Lumoava pimeys sen sijaan ei, sain tämän kirjan loppuun silkalla päättäväisyydellä. Teki mieli jättää kirja kesken, mutta jatkoin kuitenkin loppuun saakka. Lumoavan pimeyden lukeminen oli kuin olisi siirapissa uinut. Suurimmaksi ongelmaksi tässä kirjassa minulle nousivat päähenkilöt. Ethan oli saamaton ja roikkui väkisin ruikuttavassa ongelmapesäkkeessä, Lenassa. Ugh. Juoni noudatti toisen osan kliseisiä kuvioita eikä sarjan ideakaan ole erityisen omaperäinen. Jos sarjan loput osat suomennetaan, luen ne varmaan silkasta itsepäisyydestä, keskenkään ei viitsi jättää.
Sain tämän ensimmäisen osan n. 2 vuotta sitten joululahjaksi. Ensin en ollut niin innostunu, mitä ihmeen "soturikissoja" ja ajattelin heti sellaisia kahdella jalalla kulkevia haarniska kissoja. Mutta kun lopuksi ei ollut muutakaan luettavaa niin päätin sitten lukea. Ja miten olisinkaan katunut jos en olisi alkanut lukea! Paras lukemani kirjasarja, ja tässä ykkönene. Musta tuli heti soturikissa fani ja halusin lukea muutkin kirjat. Hyvin mukaansa tempaava kirja, niinkuin muutkin kirjat, suosittelen todella paljon kaiken ikäisille, luonnosta tykkääville :)
Omasta mielesta Dan Brownin parhaimpia. Danten jumalaiseen näytelmään perustuvat yksityiskohdat vain kasasivat itseni kirjan sisään. Suosittelen kaikille! Loistava ja koukuttava.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Tähtien jako ei koskaan ole ollut näin vaikeaa. Kiljuin, huusin, ärsyynnyin... Ja mielestäni kirja on hyvä. En osaa nimetä ainuttakaan puhtaasti loistavaa piirrettä, vaan mielessäni keskityn kritisoimaan kaikkea kansien väliltä. Ja edelleen, mielestäni tämä on hyvä kirja. Pidin Alliesta ekassa kirjassa. Nyt... Njaa ei. Väkisin oli sitä draamaa lisättävä, valehdeltava, melkein petettävä ja kolmiodraamailla. Kuinka vaikeaa on tehdä hyviä päätöksiä?????? Team Carter. Nyt muistan, mikä kolmiodraamoissa mättää. Kaikki lähinnä. C'mon, jos siihen poikkikseen voisi nyt PIKKUISEN luottaa. Carter ansaitsee kunnioitusta... Ja on helvetin hyvännäköinen. Aaaaaaaaaaaaaargh. Kuka on petturi, kuka on petturi... Rexy tietenkin. Mielikuvissani. Koska sitä ei koskaan missään kerrota. Jei upeeta. Eli siis "pakko" lukea seuraava osa. Periaatteesta voisikin jättää välistä... Voisin antaa tälle neljä tähteä. Voisin antaa tälle puolikkaan tähden. Ärsyttävyydestään huolimatta, olihan tämä oikeastikin viihdyttävä teos. Mikä tässä lienee tarkoitus ollut. Damn it. Ärsyttää. Hyvä kirja, en suosittele.
KIrja oli vauhdikas ja mukaansa tempaava. Kuten muutkin olivat maininneet kirjoitusvirheitä oli melkeisesti, mutta en kyllä voi samaistua noihin "raskaisiin historia" kohtiin. Missä niitä edes oli? No mutta kirja oli siis ihana ja haluaisin lukea jatko osat mahdollisimman nopeasti. Mietin vain että tuleeko niitä ollenkaan suomeksi?
Ei mikään mestari teos mutta hyvä kirja! en oikein osaa sanoa tästä mitään ilman juonipaljastuksia joten älä lue tätä jos et halua tietää kirjasta mitään. Positiivinen yllätys, alku oli ihan jännä, ainakin amyn unet/ ajattelu jäätyneenä oli mielenkiintosta lukea ja sit alko tapahtumaan tasasen ajan väliin jotakin eikä kertaakaan ollut semmosta fiilistä että kirja junnaa paikallaan tai että ei vaan jaksais lukea. kirja oli toki hieman ennalta arvattava ,ainakin orion(entinen seuraaja) oli lähes päivän selvä asia aika hyvissä ajoin, mutta se miten kirja loppuu ja mitä niille kaikille käy niin en ois osannu arvata, ainakaan sitä mitä vanhimmalle kävi. ¨ hahmot oli ihan jees, tai siis pää henkilöt amy ja seuraaja olivat aika tylsiä loppuen lopuks ja niiden teot pysty ennakoimaan, mutta esim lääkäri,vanhin, harley (oma lempparini ) sekä orion olivat jossain mielessä aika arvaamattomia.
Hyvä kirja. Kirja ylsi vähintäänkin samalle tasolle kuin ensimmäinenkin osa. Juuri sopivan ennalta arvaamaton.
Odotukset olivat huomattavasti korkeammalla ensimmäisen kirjan takia, vaikka sekin onnahteli - jotenkin sitä vain toivoo, että kirjasarja paranee loppua kohti. Tässä osassa kirjailija mokaili jo kielellisesti toistamalla itseään monessa kohtaa: kyllästyin jatkuviin katseenvaihteluihin ja silmienvärien kuvailuun ja siihen, kuinka henkilöt vitsailivat hengissä olemisella ("jään henkiin"). Cimmeria on epätodellinen paikka ja koulun käyttäytyminen on välillä läpimätää ja jotenkin moraalitonta. Oppilaita melkein jopa nöyryytetään eliittimäisessä yökoulussa, kaikki asiat pitää salata ja vääristellä ja vaikka kaikki tietävät pahiksen olevan hyökkäämässä asialle ei tehdä mitään. Turvallisuudesta huolehtiminen jätetään 13-17-vuotiaiden nuorten kontolle! Isabelle oli jo ensimmäisessä osassa liian tuttavallinen rehtoriksi, häneltä puuttuvat rehtorin auktoriteetti ja tietynlainen etäisyys, joka oppilaisiin pitäisi pitää. Harvemmin rehtorit avautuvat tärkeistä turvallisuuskysymyksistä yhdelle oppilaalle, joka on vielä kaiken lisäksi osoittanut vastuuttomuutta. Allie on henkilönä raivostuttava ja jotenkin naiivi. Miksei hän kerro mistään kenellekään, edes oman turvallisuutensa tai veljensä turvallisuuden tähden? Miksi hän ryntäilee metsään yksinään kun tietää, että joku uhkaa hänen henkeään? Ja ehkä pullonpyörityksessä olisi kannattanut suoraan vastata "kyllä" ilman suudelma-draamaa, koska kaikki arvasivat asian kuitenkin kun kuulivat Katien kysymyksen. Samaistumisen sijaan paniikkikohtaukset saavat Allien vaikuttamaan vain ihanan heikolta neidolta, joka pojan on hyvä pelastaa. Täydellisen kaunis tyttö arpomassa kahden täydellisen komean ja kohteliaan pojan välillä on vähän turhan kliseinen ajatus kirjaan, jonka juonella olisi hyvät puitteet jännitykseen ja hyvänmakuiseen romantiikkaan. Enemmän kunnon toimintaa, vähemmän heilumista kahden pojan välillä ja jatkuvaa haihattelua jomman kumman perään. Enkä tiedä oikein mitä ajatella kummastakaan pojasta; tuntuu siltä kuin he olisivat vaihtaneet luonteitaan. Toivon että Allien sekoilu poikien kanssa osoittautuu kuuluvaksi hahmon kehitykseen eikä ole vain onnetonta juonentäytettä ja iiiiih/äääh-reaktioiden kerjäystä. Pelkästään kirjasarjan idea on jo hieman kliseinen (päähenkilö ei tiedä olevansa erityinen, hän joutuu sisäoppilaitokseen, erityisyys paljastuu, hänellä on rakkauskriisejä, joku ärsyttävä ihminen hyppii nenille, koulua uhkaa vaara, hän pelastaa / yrittää pelastaa koulun), ja siihen olisi toivonut erilaista näkökulmaa. Romaanin loppupuolella tapahtunut murha olisi kaivannut ehkä enemmän huomiota, tuollaisenaan se jäi vähän Allien kaappauksen varjoon eikä päässyt järkyttämään kunnolla - se tuntuu ennemminkin turhalta kuolemalta, sellaiselta jonka kirjailija änkee tarinaan väkisin koska "onhan hyvässä romaanissa aina oltava vähintään yksi murha". Taitavasti tehdyt tapot saavat lukijan itkemään; tämä herätti vain alliemaisen "ihan sama"-reaktion, toisin kuin kuolema sarjan ensimmäisessä osassa. Teksti on kuitenkin nopealukuista eikä suomennoksessakaan ollut yhtä paljon kielioppivirheitä kuin edellisessä osassa. Pääjuoni on tosiaan ihan mielenkiintoinen, vaikka jotkut sivujuonen palasista ovatkin ennalta-arvattavia (kuten se kenet Allie sai haastateltavakseen ja kuka haastatteli Allieta) ja mitäänsanomattomaa, sekopäistä metsässä juoksentelua on ihan liikaa. Teoksesta jäi myös uupumaan sanoma. Kirjailija kuitenkin jättää sopivasti asioita lukijan arvattaviksi. Toisaalta aukkoja tuntuu välillä jäävän liikaakin: lukijoille on myös annettava vastauksia! Ehkä siksi pitää tarttua seuraavaankin osaan ja toivoa parasta...
Huh, viimein se on luettu! Nämä kirjat kyllä vaativat aikaa ja paljon keskittymistä, että saa sisäistettyä kaiken lukemansa. Mikäli tämän tyylin kirjallisuus ja tyyli ei nappaa, ei näitä kyllä saa mitenkään luettuakaan loppuun. Muutamat hahmot ja paikat taas jäivät itselle ihan ulkopuolisiksi, mutta eiköhän tv-sarjaa katsoessakin palaudu mieleen joitakin elintärkeitä henkilöitä. Kirjojen hyvä puoli on se, että niissä uppoudutaan paremmin tarinaan ja tv-sarja näyttää sitten lyhennelmän koko vivahteikkaan kirjan kulusta. Sarja on kyllä todella uskollinen kirjoille joten siitä paljon pisteitä! Tässä osassa oli enemmän niitä omia suosikkeja joiden koettelemuksista oli mielenkiintoista lukea. Nyt kaiken hienouden keskellä hahmot huomaavat ettei elämä olekaan pelkkää hymyä vaan jokainen heistä kohtaa yhä suurempia vastuksia. Minulla melkein nousi niskakarvat pystyyn kun mietin itsekin, että mitenkähän tästä ja mitenkähän tuosta selvitään. Martinin tyyli kirjoittaa on hyvin nokkelaa, mutta samalla hiukan vaikealukuista ainakin sellaiselle joka ei ole tottunut, mutta sitä ei kannata pelätä vaan sukeltaa valtaistuinpelin seikkailuihin. Enpä malttaisi odottaa millään kakkososaa tästä kirjasta!
Hyvä kirja, ja kulki samaa polkua kun aiemmat tämän sarjan kirjat. Hurma oli myös kivan paksu kirja. Mels ja Matthias oli aivan täydellinen pari ja oli kivaa että Matthias tuli takaisin ja x-joukkojen jutut myös. Pakko sanoa että Devina on kyllä aika ärsyttävä ja inhottava. Aion kyllä lukea myös seuraavat Langenneet enkelit jatko-osat.
Vihdoi tämäkin sarja sai päätöksensä. Ja loistava päätös se olikin! Yhä sininen taivas on ihana päätös ihanalle sarjalle, ja onnekseni kaikki ihanimmat hahmot jävät eloon. Aria ja Perry ovat olleet alust lähtien ihana pari ja varsinkin Perrystä olen pitänyt kovasti. Myös Roar on todella ihana, vaikka tässä kirjassa hän olikin erilainen mitä kahdessa edellisessä. Mutta joka tapauksessa olo on hiukan haikea, niin kuin aina loistavan kirjasarjan loppuessa. On haikea ja tyhjä olo, mutta siti jotenkin tyytyväinen ja tyydytetty. Tätä paremmin kirjasarjaa ei olisi voitu lopettaa :)
Ei samaa kuin leffoissa siis toi Jackin sanailu!
Ihanaaaa!! Annukka Salama osaa kirjoittaa ja tässä hän todistaa sen. Luin tämän loppuun nopeasti loppuun ja uudestaan heti! Hahmot olivat täydellisiä tähän tarinaan. Kannattaa lukea:)
Luin ensin takakannen ja se lumosi minut joten aloin lukemaan sitä! Heti ensimmäisestä sivusta rakastuin siihen,sihen miten se kirjoitettiin ;)! Suosittelen kaikille <3
Kirja oli sarjan heikoin kirja! Ei ole muuta sanottavaa kun että petyin! Mutta tulihan tämä sentään luettua!
Kirja oli raaka mutta, niinhän minä alussa arvelinkin! Yhtenä aamuna aloin hetkiseksi lukemaan kirjaa ja sitten myöhästyinkin koulusta! Kirja oli hienosti kirjoitettu! Katniss ei ollut sellainen täydellin tyyppi kuin joissain kirjoissa näkee! Ensin peeta oli ärsyttävä mutta ei enää! Nyt olen katsonut elokuvat (siis 1+2) Suosittelen ! Lempihahmojani oli Cinna ja Haymitch :D! (En osannu kirjottaa tota Haymitciä :D)
Kaverit suosittelivat ja lainasin kirjan kirjastosta! Heti ekasta sivusta lähtien kiinnyin kirjaan ja nyt olen lukenut sen 2kertaa! Hyvä oli! Kirjassa kiinnostus pysyi yllä ja henkilöt olivat mahtavia :)! Suosittelen!
Suosittelen ehkä vähän pienemmille kuin mä! Mutta muuten hyvä lastenkirja !























