Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä oli herkullinen teos pieninä annoksina nautittavaksi. Shimo kirjoitti vuoden 2013 jokaisena päivänä yhden raapaleen (tasan satasanaisen tarinan) ja näistä tarinoista parhaat sata on koottu yhdeksi teokseksi. Näitä oli ihana lukea, nopeita mutta myös vaikuttavia, helppoja ja vaikeita. Ihan kaikissa tarinoissa en ymmärtänyt koukkua, mutta ei se menoa haitannut. Nyt harmittaa, ettei tullut kirjastoon hankittua useampaa kappaletta! Tämähän olisi aivan mainio ollut lykätä jokaiselle vähän huonommalle lukijalle. Lyhyen tarinan parissa ei kauaa heilläkään kestäisi, ja voisi antaa osaamisen tunnetta - paitsi jos ei yleissivistys riitä siihen vitsin tajuamiseen... Suosittelen tutustumista!
Luin tämän kirjan noin vuosi sitten. Katsoin ensin elokuvan, ja kun tajusin että siitä oli kirjakin, oli pakko lukea. Ja hyvähän se oli. Joissain kohdissa oli vähän tylsää, kun ei tapahtunut mitään, mutta sitten kuin tapahtui, niin sitten kyllä tapahtui. Kirja meni siinä parissa päivässä ja äitikin rupesi lukemaan, kun pakotin. Kyllähän sekin sitten innostui. Pian oltiin kaikki kirjat luettu ja leffoja kateltu moneen kertaan. Nyt odotan innolla kolmannen leffan ekaa osaa :)
Tämä kirja on mielestäni sarjan paras (ainakin tähän mennessä ja olen lukenut 5). Isaac oli minusta ihana hahmo ja toki Grier kin oli ihan hyvä. Kirjassa muutenkin tapahtui kivasti ja emt oli vaan ihana!
Aivan huippu kirjasaja fantasian ystäville! Itse lukenut koko kirjasarjan läpi jo 7 kertaa eikä vieläkään kyllästytä!<3
Hyvä ja koukuttava kirja, vaikka ensimmäinen osa oli omasta mielestäni silti hieman parempi. Kirja eteni mielestäni ihan hyvää tahtia, ja tässä osassa oli enemmän menoa ja juonittelua joka teki tästä mielenkiintoisen. Myös henkilöt muuttuivat tämän kirjan aikana hyvin paljon, he jotka olivat ennen hyvinkin kiltin oloisia, tuntuivat tässä kirjassa muuttuvan häijyimmiksi ja kierommiksi. Lukemisen arvoinen kirja.
Siit ku luin tän on jo kauan aikaa...mut muistan et tää oli hyvä kirja, vaikkakin alussa ja keskivaiheessa vähän tylsä. Loppupuolella vasta alko kiinnostaa ku alko jtn jännää ees tapahtumaan :3 Amy oli ihan hyvä hahmo ja Seuraaja, mut ne muut jäi sit vähän etäisiks ja silleen... Niin mitä siit keski/alkuvaiheest puhuin, niin oli tylsää ku se Vanhin selitti sille Seuraajalle vaa niit ohjeita aluksen hallintaan yms, eikä mitään sen kummallisempaa tapahtunu :/ Toisen osan oon nyt tästä lukenu, ja se oli jo paljon parempi ku eka, vaikka oli tääkin hyvä :) Suosittelen joskus lukemaan tän sarjan c:
Tää oli jotenki ihana ja sairaan hyvä kirja :3 On kyl aikaa millon tän viimeks luin niin en kauheest muista mitkä asiat tässä sillo mietitytti jne mut...c: Suosittelen lukemaan^^!
Locke Lamoran valheet nousi heti yhdeksi parhaimmaksi kirjaksi jonka olen lukenut. Juoni oli todella ennalta-arvaamaton ja melkein jokaisen luvun lopussa tapahtui jotain todella odottamatonta, mutta silti kaikki oli todentuntuista ja realistisesti kerrottua. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja aitoja. Locken salaisuudet ja temput olivat ällistyttäviä ja myöhemmin kun kaikki palaset loksahtivat paikoilleen kaikki oli selvää. Muutaman asian takia mietin pitäisikö antaa täydet 5 vai vain 4½: Monet kirjan henkilöt tuntuvat kuin ihmeen voimin selviävän mistä vain. Henkilö 1 hakataan melkein kuoliaaksi, mutta muutaman päivän päästä hän on aivan kunnossa. Henkilöä 2 viillellään ja pistetään teräaseilla, mutta muutaman siteen avulla hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut jne. Toinen asia ei oikeastaan liity tarinaan vaan suomennokseen. Kirjassa kiroillaan mukavissa määrin ja suomennos kuulostaa lähinnä naurettavalta. Toimii englanniksi paremmin. Ällistyttävää miten hyvä nuorehkon kirjailian esikoisteos voi olla. Suosittelen kirjaa jokaiselle.
luotettavaa perusfantasiaa joka panee silti miettimään, että miksi--- Fantasiassa harvoin asiaa katsotaan "pahiksen" kannalta ja tarinan mukana tappaja kasvaa, muuttuu Loppu oli sellainen, että jatko-osakin olisi mukava lukea.
Kirja oli kyllä ihan hyvä, mutta edellinen osa oli kyllä mielestäni tätä osaa parempi. Mielestäni oli hyvä, että moni aiempien osien sivuhenkilöistä oli suuremmassa roolissa tässä osassa.
Jim oli kieltämättä tässä kirjassa ihan pihalla, joka oli raivostuttavaa. Olen myös aina vihannut Sissya ja nyt kun se oli tässä... No onneksi Jim ryhdistäytyi lopussa, jote toivon että ens kirjassa Jim on taas hyvin mukana. Muuten itseasiassa pidin kirjasta paljon. Muut hahmot oli kivoja ja pidin varsinkin kirjan parista paljon.
Rakastin tätä kirjaa! Todella rakastin, sillä tässä kirjassa keskityttiin enemmän Stevie-Raehen ja Refaimiin jotka ovat lempparini. Pidin Zoeysta aluksi, mutta sitten alko tulla tätä, että kaikki pojat rakastuu kuollakseen häneen ja hän itse ei millään osaa päättää, vaan pyörittelee parhaimmillaan kolmea kundia yhtäaikaa. Mutta innostus koko sarjaan kasvoi taas!
Huh! Vihdoinkin sain tämän odotetun kirjan luettua. Minusta tuli kyllä totaalinen fani heti kättelysä. Pidin siitä, että taas oli keksitty eräänlainen uusi maailma. Eri osastot kuvailtiin tarkasti ja hienosti. Pystyin elävästi kuvittelemaan vaatimattomien elämäntavan, terävien terävät ja pistävät katseet, uskaliaittein rohkeat tyylit. Veronica Roth osasi myös kuvailla Trisin tunteet aina tiettyihin tapahtumiin. Ahdistuin itsekkin vaatimattomien elämäntyyliin ja minun teki mieli hypätä katolta Trisin mukana. Niin vapauttavalta ja todelliselta se tuntui. Aion ehdottomasti lukea jatkon, heti kun sen saan hyllyyni.
Yllätyin positiivisesti. Pari ensimmäistä lukua luettuani käsitykseni kirjasta olivat suunnilleen samat kuin ennen lukemista; kyseessä taitaa olla ihan perushyvä fantasiakirja. Eteenpäin lukiessani tarina alkoi olla yhä vaikuttavampi ja yllätyin positiivisesti siitä, että juoni oli vähemmän suoraviivainen kuin mitä olin kuvitellut. Tarina onnistui yllättämään monessa kohtaa. Oikein mainio aloitusosa.
Kirja oli ihan hyvä, mielestäni parempi kuin Maan kätkemät. Tässäkin kirjassa sai kivasti tietoa muista väkiolennoista. Minusta oli hauska kuvitella itseni Liinan osaan kirjassa. Vaikeaahan se tosin jossain vaiheessa oli, hän kun on neljännellä luokalla ja minä kahdeksannella... :) Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Suosittelen kaikkia lukemaan.
Yllätyin positiivisesti.. jostain syystä kirja jäi ensiksi lojumaan kirjahyllyyn muutamaksi viikoksi ennen kuin muistin tämän. Mutta jo ensimmäisestä sivusta lähtien pääsin kirjan pyörteisiin mukaan. Imaisin kirjan päivässä, ei vaan malttanut lopettaa lukemista. Odotin että olisi mennyt överiksi kun on prinsessoja ja prinssejä mutta eipä mennyt. Jos omaa yhtään halua lukea fantasiaa niin suosittelen lukemaan tämän kirjasarjan. Ja eikun seuraavan kirjan kimppuun.
Tämä oli jopa hieman parempi kuin edeltäjänsä josta olen iloinen sillä se johtui siitä että tylsiä/epäkiinnostavia kohtia oli vähemman! Arya ja Jon olivat edelleenkiin minun lemppareitani ja jäänkin odottamaan innolla jatkoa!
Onpahan yksi kirja nyt tästäkin sarjasta luettu. Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys oli, enkä oikein ymmärtäny sitä, että jotkut olivat arvostelleet kirjan olevan todella raaka. On sitä raaempiakin luettu (esm.Sookie Stackhouse) Täytyy tunnustaa, että pidin silti eniten kohdista joissa selitettiin Targaryenin sisarusten tapahtumia. Itseeni kolahtaa silti ehkä enemmän itse TV- Sarja
Vihdoinkin! Edellinen kirja jäi niin kutkuttavaan kohtaan, että heti kun tämän seuraavan osan kätösiini sain, oli se jo käytännössä luettu. Petyin hieman tämän kirjan tasoon edelliseen kirjaan verrattuna. Kirja käsitteli mielestäni vain Sookien mietteitä ja mitään oikeastaan kiinnostavaa ei tapahtunut. Pari sotaa ja kahakkaa, mutta ei mitään, mikä olisi pyörinyt koko juonen ympärillä. Erityisesti petyin erään parisuhteen päättymiseen, mutta oikeastaan olen jo aika tyytyväinen siihen. Se avasi mahdollisuuden eräälle toiselle henkilölle ;). Aion kyllä lukea heti putkeen seuraavan osan, koska loppu oli kuitenkin aika kutkuttava!
Jostain syystä en pitänyt tästä niin kuin ensimmäisestä osasta. Totta kai tämäkin koukutti saman tien kun rohkeni astua Katnissin epätoivoa ja pelkoa täynnä olevaan elämään...
Ihmettelin nähdessäni kirjan kolmantena Risingshadowin top-listalla ja tein tunnuksen ihan vain tätä neuvoa ja arvostelua varten. Noukin kirjan innokkaasti viime talvena luettuani vain hyviä arvosteluja, mutta lopetettuani en ymmärrä mitä muut näkevät siinä. Aloitetaan hyvistä puolista. Rothfuss on luonut hienon, todenmukaisen fantasiamaailman sanastoineen ja kulttureineen. Kvothe on mielenkiintoinen ja monipuolinen henkilö legendoineen ja nimineen. Laulut ja luutun soitto oli kuvattu hienosti. Kirjan alku tempaisi mukaansa, mutta puolessavälissä into alkoi hiipua. Aina välillä törmäsi pieniin ärsykkeisiin ja asioihin jotka eivät tuntuneet sopivan maisemaan. Suurin ongelma oli juoni, joka oli loppujen lopuksi tylsä ja ennalta-arvattava. Mitään uutta tai erikoista ei oikeastaan tapahtunut. Toinen suuri ongelmani oli tarinan satunnaiset tytöt ja naiset, kuin mitkäkin Mary Suet, ovat kaikki kauniita ja älykkäitä ja kaatuvat Kvothen syliin miettimättä, eikä kellään ole tarinan suhteen tärkeämpää, oleellista osaa (en tiedä onko tämä sitä fantasiaa vai olenko lukenut liikaa mm. Tulen ja Jään Laulua ja muuta totista fantasiaa). Opiskelu ja elämä kampusalueella oli mielenkiinnotonta. Kvothen sanotaan olevan älykäs ja vahva, mutta tunteikas ja äkkipikainen sopivat paremmin kuvaukseen. Välillä tuntui kuin lukisi lastenkirjaa, joka on yritetty kirjoittaa aikuisille, ja välillä taas totista aikusten fantasiaa joka kuitenkin tuntuu lapselliselta. Yritin nauttia kirjasta, mutta en vain pystynyt. Kirja oli "ihan ok", luettavaa, mutta ei mitenkään erikoista. En tiedä odotanko aivan liikaa fantasiakirjoilta ja arvostelenko ensiteosta liian ankarasti, mutta mielestäni Tuulen Nimi on todella yliarvostettu eikä se todellakaan kuuluisi top-listan kärkeen.