Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Näistä erin hunterin soturikissoista on alkanut tulla tylsiä. Ainoa mikä pitää minut lukemassa niitä on kisojen väliset siteet ja ihastukset. On jännittävää tietää ketkä ovat yhtenä hetkenä pari ja jo toisena hetkenä eronneet. Myös salaiset ihastukset ovat kiinnostavia. Ne tuovat kirjoihin mukavaa särmää. ja onhan näissä kirjoissa muutakin joka pitää minut mukananaan. Tässäkin kirjassa Oravaliito ja vatukkakynnen väliin iskeytyy kiila. Siitä saa syyttää Haukkahallaa, vaiko onko eron syynä kuitenkin vatukkakynnen ja haukkahallan yhteinen isä. Myrskyklaanin entinen varapäälikkö Tiikerikynsi, joka kylvi tuhoa ja kaaosta metsään juonitteluillaan. Heidän lapsinaan kaikki muut näkevät heissä heidän isänsä ja pelkäävät että he anastavat vallan ja juonittelevat kaikkien kissojen päänmenoksi. Myös varissulan rakkaudentunnustus parantajaa kohtaan järkyttää heitä molempia. Mutta nyt Kissat ovat päässeet uuteen kotiin ja he joutuvat erottautua uusista ystävistään ja palata omiin klaaneihin. Pian omat klaanit etsivät itselleen sopivan paikkansa. Reviiseistä käydään kiistaa, klaanin johtajuudesta käydään kiistaa ja vielä monta asiaa puuttuu jotta koti tuntuisi heistä kodilta, Löytyvätkö puuttuvat palat vai ei? Valtataistelu on hurja. "Veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu". tähtiklaani opastaa heitä parhaansa mukaan heidänkin keinonsa ovat rajalliset vielä uusilla metsästysmailla. Uusissa profetioissa ei kyse ole enää tulitähdestä vaan niistä kuudesta kissasta jotka vaelsivat mäyrän luokse ja toivat klaanit uuteen kotiin. Vaikka heitä onkin nyt vain neljä, he silti ovat yhä kuuden piiri/ryhmä. kuitenkin pääosassa on edelleen myrskyklaani ja hyvä niin koska jos kaikkia eri klaaneja kuvailtaisiin vähän väliä menisi jo sekaisin. hyvä kirja ja kirjastosta tarttuu yhä mukaan luettavaksi.
Rakastin tätä kirjaa! Todella rakastin, sillä tässä kirjassa keskityttiin enemmän Stevie-Raehen ja Refaimiin jotka ovat lempparini. Pidin Zoeysta aluksi, mutta sitten alko tulla tätä, että kaikki pojat rakastuu kuollakseen häneen ja hän itse ei millään osaa päättää, vaan pyörittelee parhaimmillaan kolmea kundia yhtäaikaa. Mutta innostus koko sarjaan kasvoi taas!
Huh! Vihdoinkin sain tämän odotetun kirjan luettua. Minusta tuli kyllä totaalinen fani heti kättelysä. Pidin siitä, että taas oli keksitty eräänlainen uusi maailma. Eri osastot kuvailtiin tarkasti ja hienosti. Pystyin elävästi kuvittelemaan vaatimattomien elämäntavan, terävien terävät ja pistävät katseet, uskaliaittein rohkeat tyylit. Veronica Roth osasi myös kuvailla Trisin tunteet aina tiettyihin tapahtumiin. Ahdistuin itsekkin vaatimattomien elämäntyyliin ja minun teki mieli hypätä katolta Trisin mukana. Niin vapauttavalta ja todelliselta se tuntui. Aion ehdottomasti lukea jatkon, heti kun sen saan hyllyyni.
Yllätyin positiivisesti. Pari ensimmäistä lukua luettuani käsitykseni kirjasta olivat suunnilleen samat kuin ennen lukemista; kyseessä taitaa olla ihan perushyvä fantasiakirja. Eteenpäin lukiessani tarina alkoi olla yhä vaikuttavampi ja yllätyin positiivisesti siitä, että juoni oli vähemmän suoraviivainen kuin mitä olin kuvitellut. Tarina onnistui yllättämään monessa kohtaa. Oikein mainio aloitusosa.
Varmaankin huonoin kirja, jonka olen ikinä lukenut!! En suosittelisi kenellekkään. Ensimmäiset 100 sivua kerrotaan pelkästään siitä, kun pieni kylä hoitaa jakkejaan ja keittää vellejään. Asiat eivät ole yhtään mielenkiintoisia ja päähenkilö on suorastaan vastemielinen. Toiset 100 sivua on vuorelle kiipeämisestä (kirja paranee loppua kohti) ja aina välillä tapahtuu jotain hieman erilaista, mutta pääasiassa he vain kiipeävät, syövät ja palelevat. Kirjassa ei ole mitään jännitystä. Kirjassa kerrotaan paljon asioita, jotka eivät johda mihinkään, eivätkä liity muihin asioihin. Aivan kuin kirjailija olisi vain halunnut hieman lisää pituutta kirjalleen ja lisännyt väliin kaikkea sekalaista. Henkilöiden ulkonäköä ei kuvailtu ollenkaan eikä tunteista puhuttu. Nämähän ovat kirjan perus asioita. Toisaalta tuolla tavalla kirjoitettu kirja olisi voinut olla mukavan erilainen, mutta tässä kirjassa asiat olivat pelkkää miinusta. Hahmoihin ei muutenkaan voinut samaistua, eivätkä he olleet kiinnostavia. Kirjassa oli erittäin huonoja kohtia, esimerkiksi: "Tashia pyörrytti. Ja silti hänen oli kohta pakko nousta seisomaan, astella vähän kauemmas ja vetää housunsa alas ja kyykistyä. Maha oli aivan kuralla. "Ripuli tästä enää puuttuikin", hän tokaisi lumella takapuoltaan pyyhkiessään." Kuka pitäisi tuollaista asiaa mielenkiintoisena? Ja tuo on ainoa kohta jossa koko ripulista mainittiin.. Lukujen välissä on mielenkiintoisia ja pohtivia tekstejä, joiden ei aluksi ajattele liittyvän mitenkään tarinaan. Kun paljastui kenestä pätkät kertoivat, olin pettynyt. Olin kaivannut jotain mielenkiintoisempaa, mutta silti ne pienet pätkät pitivät kirjaa mukavasti kasassa. Kirjassa oli vain vähän päälle 200 sivua, mutta silti lukemiseen meni ikuisuus. Huokaisin helpotuksesta, kun sain kirjan loppuun. Olen pahoillani, jos loukkasin jotakuta, joka kirjasta piti ja tämä on vain oma mielipiteeni :)
Kirja oli ihan hyvä, mielestäni parempi kuin Maan kätkemät. Tässäkin kirjassa sai kivasti tietoa muista väkiolennoista. Minusta oli hauska kuvitella itseni Liinan osaan kirjassa. Vaikeaahan se tosin jossain vaiheessa oli, hän kun on neljännellä luokalla ja minä kahdeksannella... :) Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Suosittelen kaikkia lukemaan.
Yllätyin positiivisesti.. jostain syystä kirja jäi ensiksi lojumaan kirjahyllyyn muutamaksi viikoksi ennen kuin muistin tämän. Mutta jo ensimmäisestä sivusta lähtien pääsin kirjan pyörteisiin mukaan. Imaisin kirjan päivässä, ei vaan malttanut lopettaa lukemista. Odotin että olisi mennyt överiksi kun on prinsessoja ja prinssejä mutta eipä mennyt. Jos omaa yhtään halua lukea fantasiaa niin suosittelen lukemaan tämän kirjasarjan. Ja eikun seuraavan kirjan kimppuun.
Tämä oli jopa hieman parempi kuin edeltäjänsä josta olen iloinen sillä se johtui siitä että tylsiä/epäkiinnostavia kohtia oli vähemman! Arya ja Jon olivat edelleenkiin minun lemppareitani ja jäänkin odottamaan innolla jatkoa!
Onpahan yksi kirja nyt tästäkin sarjasta luettu. Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys oli, enkä oikein ymmärtäny sitä, että jotkut olivat arvostelleet kirjan olevan todella raaka. On sitä raaempiakin luettu (esm.Sookie Stackhouse) Täytyy tunnustaa, että pidin silti eniten kohdista joissa selitettiin Targaryenin sisarusten tapahtumia. Itseeni kolahtaa silti ehkä enemmän itse TV- Sarja
Olen aika monta mieltä tästä kirjasta..Heh hee, yllätys, yllätys. Niin rakentavaa mielipidettä minulla kun on, niin annetaan kuulua. Ensinnäkin rakastin tätä kirjaa jollain jännällä tavalla. Tuo "jännä" nyt selittääkin paljon, mutta siis seuraavia huonoja juttuja lukuunottamatta, pidin tästä todella. No niin, nyt ne huonot jutut. Ensinnäkin minusta tuntuu siltä, että Sookien ajatuksenjuoksu ei ole enää sillä tasolla millä se oli pari edellistä kirjaa. Minua ärsytti suunnattomasti tietyt ajatukset, joita Sookie mietti, ja tuntui, että hänen päätöksensä tallasivat paikoillaan ja olivat ristiriidassa. Bilin osakkeet nousivat silmissä, mutta Eric oli hieman ärsyttävä sen omistamis juttunsa kanssa. Pidin siitä, että kirjalla oli taas se yksi juoni, jonka ympärillä pyörittiin, ja mitään turhaa ei oltu sinne väliin tungettu. Erään kuolema suretti minua, mutta enköhän pääse yli siitä...Ehkä parin vuoden päästä ;).
Vihdoinkin! Edellinen kirja jäi niin kutkuttavaan kohtaan, että heti kun tämän seuraavan osan kätösiini sain, oli se jo käytännössä luettu. Petyin hieman tämän kirjan tasoon edelliseen kirjaan verrattuna. Kirja käsitteli mielestäni vain Sookien mietteitä ja mitään oikeastaan kiinnostavaa ei tapahtunut. Pari sotaa ja kahakkaa, mutta ei mitään, mikä olisi pyörinyt koko juonen ympärillä. Erityisesti petyin erään parisuhteen päättymiseen, mutta oikeastaan olen jo aika tyytyväinen siihen. Se avasi mahdollisuuden eräälle toiselle henkilölle ;). Aion kyllä lukea heti putkeen seuraavan osan, koska loppu oli kuitenkin aika kutkuttava!
Jostain syystä en pitänyt tästä niin kuin ensimmäisestä osasta. Totta kai tämäkin koukutti saman tien kun rohkeni astua Katnissin epätoivoa ja pelkoa täynnä olevaan elämään...
Ihmettelin nähdessäni kirjan kolmantena Risingshadowin top-listalla ja tein tunnuksen ihan vain tätä neuvoa ja arvostelua varten. Noukin kirjan innokkaasti viime talvena luettuani vain hyviä arvosteluja, mutta lopetettuani en ymmärrä mitä muut näkevät siinä. Aloitetaan hyvistä puolista. Rothfuss on luonut hienon, todenmukaisen fantasiamaailman sanastoineen ja kulttureineen. Kvothe on mielenkiintoinen ja monipuolinen henkilö legendoineen ja nimineen. Laulut ja luutun soitto oli kuvattu hienosti. Kirjan alku tempaisi mukaansa, mutta puolessavälissä into alkoi hiipua. Aina välillä törmäsi pieniin ärsykkeisiin ja asioihin jotka eivät tuntuneet sopivan maisemaan. Suurin ongelma oli juoni, joka oli loppujen lopuksi tylsä ja ennalta-arvattava. Mitään uutta tai erikoista ei oikeastaan tapahtunut. Toinen suuri ongelmani oli tarinan satunnaiset tytöt ja naiset, kuin mitkäkin Mary Suet, ovat kaikki kauniita ja älykkäitä ja kaatuvat Kvothen syliin miettimättä, eikä kellään ole tarinan suhteen tärkeämpää, oleellista osaa (en tiedä onko tämä sitä fantasiaa vai olenko lukenut liikaa mm. Tulen ja Jään Laulua ja muuta totista fantasiaa). Opiskelu ja elämä kampusalueella oli mielenkiinnotonta. Kvothen sanotaan olevan älykäs ja vahva, mutta tunteikas ja äkkipikainen sopivat paremmin kuvaukseen. Välillä tuntui kuin lukisi lastenkirjaa, joka on yritetty kirjoittaa aikuisille, ja välillä taas totista aikusten fantasiaa joka kuitenkin tuntuu lapselliselta. Yritin nauttia kirjasta, mutta en vain pystynyt. Kirja oli "ihan ok", luettavaa, mutta ei mitenkään erikoista. En tiedä odotanko aivan liikaa fantasiakirjoilta ja arvostelenko ensiteosta liian ankarasti, mutta mielestäni Tuulen Nimi on todella yliarvostettu eikä se todellakaan kuuluisi top-listan kärkeen.
Erinomainen, kuten aiemmatkin Orrin-kirjat. Kansi jo sinänsä houkutteli, mutta erityisesti aihe. Korppisota! Eli siis sota korppeja vastaan! Tosi omaperäistä. Varmasti monikaan ei ole lukenut tällaistä kirjaa ennen. Jännittävä ja hauska kirja, suosittelen ehdottomasti!
Pelottava, jännittävä, hauska. Odotukseni olivat korkealla, sillä tätä on kehuttu usealta taholta kaikkein parhaaksi Goosebumpsiksi. Omasta mielestäni tämä ei yltänyt parhaaksi, mutta ihan hyvä tämäkin oli. Aluksi hieman tylsistyttävä, mutta parani nopeasti. Loppu oli tyydyttävä. Suosittelen!
Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Aihe oli hauska ja täysin erilainen kuin yleensä. Yksityiskohdat olivat hauskoja ja välillä jopa nauratti lukiessa. Alku oli positiivisesti outo ja vauhtiin päästiin nopeasti. Suosittelen!
Parhaita Goosebumpseja! Jännittävä, ja mukavaa luettavaa. Yllätyksiä riitti aina alusta loppuun, ja loppu oli täysin ennalta-arvaamaton. Henkilöt olivat ihania. Suosittelen ehdottomasti!
Hauska ja yllätyksellinen kirja. Aihe oli kiva ja lukiessa nauratti. Loppuratkaisu yllätti, sillä en kuvitellut, että kirjailija olisi päätynyt niin yksinkertaiseen päätökseen kirjassaan.
Ihmettelen, miten tosi hyvien kirjojen keskellä Stine pystyy tekemään tällaisia niin poikkeuksellisia poikkeuksia, että huhhuh. Kaikki lukemani Goosebumpsit ovat olleet todella jännittäviä ja hyviä, mutta tässä kirjassa hypätään aivan toiseen ääripäähän. Näin tylsää ja haukotuttavaa kirjaa en ole ikinä lukenut. Juoni oli selkeä -ja tylsä. Ei napannut. Mitään jännittävää ei tapahtunut koko kirjan aikana. Ainoa jokseenkin hyvä juttu oli "näkymätön talo", sillä se ei ole yleinen juttu kirjoissa. Loppu ei ollut jännittävä, eikä mitenkään sykähdyttävä, kuten yleensä Goosebumpseissa. Jos on vaikeuksia saada unta, suosittelen tätä avuksi!
Tosi hyvä kirja. Juoni oli jännittävä ja erittäin yllättävä loppua kohden. Joissain kohdin tiesi heti mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta erityisesti loppu oli ennalta-arvaamaton ja sai melkein kiljumaan itsenikin. Suosittelen ehdottomasti!
Ihan hyvä Goosebumps-kirja. Juoni oli yksinkertainen, mutta kiva ja toteutettu hyvin. Jännittävä ja paikoin hieman pelottavakin. Loppu oli hauska ja jäi miettityttämään pikkuvelin kohtalo. Suosittelen lukemaan!
Lainaten Pennywerea: "Pidän tällaisista, jotka ovat lyhyitä kuin novellit." Olen samaa mieltä. Juoni oli kiva ja toteutuskin ihan onnistunut. Mitään ihmeen järkyttäviä kohtauksia ei ollut. Itse pidän suurista ja järkyttävistä kohtauksista, joissa joutuu palaamaan taakse päin ja lukemaan uudestaan jännittävät kohdat, mutta tällaiseen muutenkin lyhyeen kirjaan sopii vähän tasaisempi meno. Kansi on houkuttelevampi kuin takakansi ja itse koko kirja, mutta suosittelen lukemaan tämän!
Kirja oli ihan hyvä ja aika nopea lukea. Luinkin sen yhdessä päivässä. Pidin kirjasta ja oli mukava saada tietää tuolla lailla kirjan mukana, millaisia olentoja on joskus ollut tai kukaties on edelleen...
Tätä olikin odotettu jo jonkin aikaa. Yhä sininen taivas on lähes täydellinen päätös Arian ja Perryn matkalle. Olisin mielelläni lukenut lisää Arian ja Perryn yhteisistä hetkistä. Oli ikävää, että Roar oli niin katkera ja murtunut, mutta onneksi hänestä tuli lopuksi taas oma iloinen itsensä. Sorenista tuli hyvä ystävä ja en kyllä olisi arvannut että Loran olisi Arian isä. Onneksi Sable kuoli koska se oli inhottava ja murhanhimoinen. Kirja oli sopivan pitkä ja eteni sopivaa vauhtia. Loppui hyvin koska he löysivät etsimänsä paratiisin.
Kirja kertoo Noria nimisestä teemestarin tyttärestä tulevaisuuden maailmassa, missä puhtaasta vedestä on puutetta ja veden käyttöä valvoo sotapoliisi. Kerronnassa on seesteisyyttä ja rauhallisuutta ihan kuin teeseremoniassa itsessään. Teksti on paikoin runollisen kaunista. Tarina, joka onnistui liikuttamaan.
























