Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mä en jaksanut lukea tätä juuri yhtään ja sekin mitä luin sai mut tylsistymään. Juoni eteni hitaasti, enkä päässyt sisälle kirjaan. Tää saattaa olla joidenkin mielestä hyvä, mutta tää ei ollut oikein mun tyylinen kirja. Niille joilla on samanlainen maku, en suosittele!
Pidin tästä kirjasta, varmaan erityisesti ton hakkeri jutun takia... :D Luen paljon tämän tyyppisiä kirjoja ja tämä pääsi parhaiden listalle! Juoni oli hyvä ja salaperäinen auttaja oli aika ihana! Toi hakkeriyhteisö oli musta tosi hieno ja tää kirja oli ehkä vähän synkkä, mutta tää sai kyllä mut nauramaan, ja hymyilemään ja ärsyyntymään :) Ja mä nyt en keksi mitään mistä antaa miinusta, joten näillä mennään!
Todellakin täydellinen, luin sen heti kotiin päästyäni ja olen vieläkin koukussa tähän. Kiroilu ja puhekieli tekivät kirjasta unohtumattoman. En olisi uskonut, että Suomessakin olisi näin hyviä kirjoittajia! Jatkoa odotellessa suosittelen tätä kaikille :)
Tää kirja ei yltänyt ensimmäisen tasolle! Oisin oottanu jotain, mikä ei ois yhtä ennalta arvattavaa. Esim. Tää koko Lucinda hommeli... Cristorher sai musta irti sellasen Aaaarrrgghhh elämyksen. Allie selitti ekassa kirjassa miten ihana veli se oli ja kaikkee kerta kaikkiaan sulosta ja sitten... Yhtäkkiä ilmestyy poika, josta on tullut badass, joka ei välitä siskostaan niinkuin ennen ja on hylännyt perheensä. Herää kysymys: MIKSI?? Miks ihmeessä suloisesta Cristopherista tuli pahis? Tää juttu kiinnostaa mua, ehkä jopa enemmän kun muut jutut... Tää tehty mielenkiintoseks tää Cristopher... <3 Sitten on Allie. Mitä ihmettä sen tytön mielessä liikkuu?? Se on ihastunu kahteen poikaan, Täydelliseen (idioottiin) ja ihanaan pahaan poikaan. Se valitsee Täydellisen. No jaa, kukapa ei päätyis yhteen tyypin kanssa, joka yritti kaikkee kauheeta? Mä. JA miks se ees on Jon kaveri? Likka on ihan seko! Jo? On sekaisin, mutta tavallaan kiinnostava henkilö. Enimmäkseen ärsyttävä. Zoe on iihana!! Se on niin sulonen! Vaikka se on tossa alussa tollanen ilkee ja töykee, siitä tulee tosi sulonen! Se on kyllä aika pieni vartioimaan koulua... Tää koko vartiointi hommeli ja yökoulu (anteeks ny vaa...) ei oo ihan niin hyvä kun mä luulin. Teinejä juoksee mettässä, keskellä yötä ja pitää huolta koulun turvallisuudeta. Aika pimeetä (monella tapaa), mutta myös aika siistiä! No jaa, ei enää sitten siin siistiä kun sut tapetaan siellä metsässä... Musta oli jotenkin parempi, että Carter ja Allie oli yhdessä!! Ne sopi niin hyvin toisilleen. <3 Team Carter!!! Tykkäsin kyllä älyttömästi tästä kirjasta! Oli kyllä välillä aika ärsyttävä mut ihana... Eniten ärsytti toi ero homeli... No jaa, on Sylvianki aika ihana... Että ei sen puoleen.--
kirja oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen osa ja oli ihana juttu että allie ja carter eros. carter on ärsyttävä pomottaja. team sylvain! en tajua mistä ihmeen kielioppivirheistä jotkut puhuvat, minähän en kirjoja kriitikon lailla lue vaan siksi koska huvittaa ja kiinnostaa.. ketä kiinnostaa jotkut kielioppivirheet jos kirja on hyvä?
koko sarja oli mielestäni hyvä ja aion varmasti kyllä kerätä koko sarjan omaksi. Tämä kirja ei olisi voinut enää paremmin päättyä.. olin aina salaa toivonut että sookie alkaisi seurustella samin kanssa. ihana päätös sarjalle ja oli hyvä että sarja päättyi.
Siis hyi. Ei bdsm sun muut haittaa, mutta tämä kirja on pelkkää toisten nöyryytystä ja raiskausta. Sairasta, jäi kesken.
Pitihän tämäkin ostaa ja lukea kun paranormal romance harlequineista tykkään muutenkin! Valitettavasti kirja jäi hyvin laimeaksi omaan makuun :(
Lumikki-trilogian kirjat ovat kaikki olleet samanlaisia eri tapahtumapaikoista ja sivuhenkilökaartista huolimatta. Nopeita, kivoja välipaloja. Itsenäisiä. Hyvälle mielelle tuovia. Kivoja kansia ja suurieleisiä lupauksia juonelle. Dramaattisia väriyhdistelmiä. Lumikki on ihan virkistävä kertoja, vaikka ärsyttävää on kun KAIKKI tapahtuu hänelle. Unelmien exä, huumejuhlat, Prahan itsemurhakultti ja vieläpä ikioma stalkkeri. Ei sitä joka tytöllä... Njoo. Ennemmin luen Lumikilla kirjoitettua kerrontaa kuin persoonattomilla mannapuurokilttitytöillä sepustettua "samaistuttavaa" pohdintaa taisteluasun värityksestä ja kivasta pikku kolmiosta. Lumikissa on sitä maiharit jalkaan -asennetta, jota arvostan ja josta tahdon lukea. Viimeisessä osassa tämä valitettavasti hiipui kun neiti alkoi suhtautua ihmiskuntaan vähän vastaanottavaisemmin, kaiketi jokin kasvutarina mukana. Sampsa oli söpö, mutta aika ohkainen. Liekki on kiinnostavampi. Siinä määrin kun oli esillä. Suhteellisen vähän ottaen huomioon roolinsa Sinä Oikeana Exänä. Kirjan suurin kompastus on dialogi. Kuvailu menee vielä, ei vihastuttanut yksinkertaisuudellaan tai vähemmän kiemuraisilla kielikukkasilla. Repliikit eivät vakuuttaneet enkä kuullut niitä päässäni luontevampina kuin salkkari-tähden sanomana. "Kuka sanoo noin? En mie ainakaan puhuisi..." Loppuratkaisu tuli täysin puskista. Siis... Ensin stalkkeri oli kiinnostava. Ja nyt kun henkilöllisyys sitten paljastui... Hyi. Ei sitten voitu vain napata tunnin jälkeen takahuoneeseen ja siellä ilmaista pakkomielle kuten normaalit pelottavat miehet? Vaan oli pakko kiusata ja vainota ja... Iu. Sisardraama ei niinkään koskettanut. Yhteen ynnättynä hyvä kirja, jonka luki nopeasti ja mielellään.
Mielestäni tämä kirja oli jotenkin tylsä kyllä tässä oli hyviäkin kohtia mutta se ei vain ollut mieleeni.aion silti lukea seuraavat osat jos innostuisin enemmmän sarjasta.suosittelen kaikille jotka pitävä vähän pelottavista kirjoista
Mielestäni tämä kirjasarja on huonompi kuin soturikissat mutta silti todella hyvä se kertoo uusista ystävistä ja sopeutumiseen ilman pitkätassuja(sillä nimellä koirat kutsuvat ihmisiä sarjassa) alku oli aika tylsä mielestäni. vasta yli puolessa välissä aloin todella tykkäämään kirjasta. suosittelen kirjaa kaikille varsinkin eläimistä ja fantasiasta tykkääville.
Pidin kirjasta paljon, vaikka alku olikin hieman tökkivä. Pidin Posta ja Katsasta toosi paljon! Harmi ettei toisia osia taida tulla suomeksi, ja ne eivät muutenkaan kertoisi Katsasta ja/tai Posta mikä on mielestäni harmi.
Koko kaupungin Vinski oli ihan hyvä kirja. Tapahtumat olivat hauskoja. Vinski on kiintoisa poika, jota ehkä voisi joidenkin asioiden perusteella verrata Vaahteramäen Eemeliin. Lukekaa!
Hieman sekava, mutta hauska kirja. Juoni ei ollut kovin selkeä eikä hirveän mielenkiintoinen kirja muutenkaan. Loppu oli yllättävä ja outo.
jos jollakulla on tieto siit milloin sarjan seuraava osa ilmestyy suomeksi tai siitä onko suomentaminen sarjan osalta lopetettu laittaisitteko minulle tiedon yksityis viestillä.
Voi ei... Melkeinpä jopa kielletyn hyvä kirja. Niin paljon kaikkea; nauroin ja nauroin, jännitin ja jännitin, ja lopulta itkin ja itkin... Yleensä kakkososassa mennään alaspäin, mutta tämä heitti vauhdilla ja korkealta yli. Unnan ja Rufuksen rakkauselämä edistyy, mennään kihloihin ja ihanaaaaa! Rakastavaisten pikku riidat toivat jotain korvaamatonta kirjaan, riidat ja niiden sopiminen vahvistaa suhdetta! Nemo ja Eden olivat mielenkiintoisia hahmoja ja ihana lisäpläjäys jo ennestään tuttujen hahmojen joukkoon. Eden ei aluksi ollut mikään kovin kummoinen, mutta myöhemmin hänkin tuli täysillä mukaan. Kiva saada lisätietoja Ronnista, ja ihanaa, että hänellä synkkasi heti Edenin kanssa kuin Bubuum!!! Nemo kiinnosti minua alusta alkaen ja toivon mukaan hän on siskonsa kanssa mukana myös seuraavassa osassa. Loppu oli nopeasti ohi. Se oli kertakaikkisen AAAAAAAAAARGGH!!!!! Itkin (tyyny kastui) ja hyvä etten huutanut Unnalle ja Rufukselle ääneen että nyt h******* oikeesti teette jotain tyhmät ja... Ei noin voi käydä ;( YHYYY!! Eikä, ei näin. EIII!!! Kun Unna pudotti kihlasormuksena Rufuksen jalkojen juureen, ajattelin, että nyt sen Unnan on v**** pakko lyyhistyä siihen lattialle itekin eikä vaan; Moro, se oli sit siinä. ja lähtee käppäileen. Samalla niin karmeen Iiihana ja Hiirrvvee loppu... Lopussa Unnan taksimatkalla tulin ajatelleeksi miten itse olisi reagoinut saadessani kuulla, että minut on luotu ainoastaan lisääntymään Rakkaani kanssa. Ja kun Unnan äiti-juttu selvisi, itkin jo sitäkin, miten onnellisia kaikkien joilla on oma äiti siinä lähellä elämässään, kuuluisi olla. Oli pakko mennä halaamaan äitiä.. TÄYSILLÄ MENNÄÄN, RAKASTAN!!! TOIVOTTAVASTI KOLMAS OSA ON YHTÄ :(((+<333!!!!! (Toivottavasti saatte selvän tästä arvostelusta:))
Ensin annoin Tarinalle vailla loppua vain 4,5 tähteä, mutta ymmärsin hairahdukseni saatuani kirjan uudestaan käsiini. Nyt epäilen, että tämä saattaa olla paras koskaan lukemani yksittäinen kirja. Tarina vailla loppua ei tyydy vain omaan tarinaansa. Tai ehkä on parempi sanoa, että se kertoo enemmän tarinoita kuin ensisilmäykseltä voisi päätellä. Itse asiassa tarkkaan katsottuna koko maailma, niin todellinen kuin kuviteltu, mahtuu kirjan kansien sisään. Tarina kertoo ikuisuudesta, äärettömyydestä ja ennen kaikkea mielikuvituksesta. Saamme tietää, mistä valheet syntyvät ja minne unohdetut unet päätyvät. Mekin olemme osa Tarinaa vailla loppua. Kirjassa on niin paljon erilaisia elementtejä, että hämmästyin lukiessani sitä uudestaan. Moniin arvoituksiin annetaan vastaus, mutta yhtä moni jätetään mielikuvituksen varaan: esimerkiksi Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren todellinen luonto. Matkan varrella vihjataan useista tulevista seikkailuista, jotka saavat Fantaasian valtakunnan todella vaikuttamaan äärettömältä. Koska Tarinalla vailla loppua ei ole jatko-osaa (ja hyvä niin), nämäkin seikkailut jäävät lukijan kuviteltaviksi. Jotkut tarinat ovat parempia kertomattomina. Kirjan paras vaihe sijaitsee paikassa, joka usein mielletään hitaaksi suvantokohdaksi: kirjan puolivälissä. Loppu ei jää paljon huonommaksi. Toki heikompiakin vaiheita löytyy: ennen viimeisiä lukuja tapahtuu kliseinen sankarin ylpistyminen ja riita ystävien kanssa. Loppujen lopuksi Bastianin matka Fantaasiassa palvelee samaa tarkoitusta kuin Atrejun Suuri Etsintäretki. Se, mihin matka päättyy, ei ole tärkeintä. Tarinan ideana on tutustuttaa lukija maailmaan juonen ympärillä, sen moniin yksityiskohtiin ja kummallisiin lakeihin. Lukemalla Tarinaa vailla loppua ymmärrämme myös jotain koko maailmankaikkeudesta. Se kaikki on kirjan kansien välissä.
Niin kai se aina menee, että trilogioissa ensimmäinen osa on paras. En väitä etteikö tämä olisi ollut hyvä kirja, mutta valitettavasti se. Tuotti pienen pettymyksen. Kirjassa on niin paljon toistoa, jossa Tris tekee jotain holtitonta ja Tobias suuttuu ja valittaa ettei Tris luota häneen tarpeeksi ja kertoo hänelle, että tämä ei saa tehdä mitään holtitonta ja Tris valehtelee lupaamalla olla tekemättä mittän, mutta tietenkin seuraavassa sil,än räpäyksessä Tris onkin jo uudessa konfliktissa. Vaikka onkin ärsyttävää lukea tuollaista, on siellä valon pilkkujakin. Trisin ja Tobiaksen suhde kehittyy ehkä vähän intiimmäksi. Toinen miinus on siinä, että kirjassa kuolee ihan hullusti porukkaa. Kun yksi kuolee niin toinen on jo verissä päin. Onhan se vähän rasittavaa. En oikein osaa kuvaille kirjan hyviä puolia erikseen, muttansen sanon että se toimii silti hullun hyvin kokonaisuutena miinus seikosta huolimatta! Kannattaa lukea!
Ei mitään hajua siitä, että miks haluan koko ajan tunkea pääni täyteen dystopiaa? :D Luin englanniksi kyseisen kirjan eikää kauaa mennyt! Kirja oli paljon parempi kuin elokuva (kuten aina). Itse kirjasta: jokin dystopioissa vaan kiehtoo. Vaikka on monen suusta kuullut Divergentin muistuttavan suunnattomasti Nälkäpeliä (olen lukenut kaikki 3) niin en itse kyllä lukiessani huomannut kertaakaan ajattelevani Nälkäpeliä. En voi sanoa että Tris olisi mikään 1. suosikki hahmoni, mutta on juuri täydellinen omaan rooliinsa. Tobias (Four) taas saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sydämen pamppailemaan. Vielä parempi jos ei ole nähnyt elokuvaa koska saa kuvitella Fourin kuinka komeaksi tahtoo. Suhde Tobiaksen ja Trisin välillä kehittyi vähän luonnottoman nopeasti. Ja tietenkin kahden jämäräpäisen kohtaamisesta syntyy aina konflikteja. Oma suosikki hahmo on; yllätys yllätys Eric! Huippu jätkä! Kannattaa lukea! Minussa ei herättänyt pahemmin liikuttavia tunteita mutta onko se aina edes tarpeen? Kunnon seikkailua ja tulista romantiikkaa! Kun otat kirjan käteen et voi laskea sitä.
Todella hyvä kirja ja alustaa hienosti Taru Sormusten Herrasta - sarjaa. Tykkään siitä että tässä ei olla kokomaailmaa pelastamassa vaan kyse on vain kääpiöiden kunniasta ja halusta vallata omansa takaisin. Bilbo on kiva hahmo ja kääpiöt ovat myös kivoja Gandalfia unohtamatta. :)
Luin tämän kerralla alusta loppuun ja en pettynyt. Erittäin hyvä kirja ja juoni kulki sujuvasti. Hahmoihin oli helppo samaistua ja Tris oli sopiva päähenkilö. :) Jatko-osa on lukulistalla heti kun saan sen käsiini.
Aika lailla samaa tasoa kuin vihan liekit. Juoni kulki sujuvasti mutta loppu oli vähän töksähtävä. Tykkäsin kuitenkin ja kaikki kolme kirjaa luovat yhdessä hienon kokonaisuuden.
Ei ollut ihan niin hyvä kuin eka osa mutta todella hyvä ja taidokas kirja tämäkin. Alkaa saumattomasti siitä mihin nälkäpeli jäi ja tempaisee heti mukaansa alusta asti. :)
Blondein koskaan lukemani kirja. Lainatessani luin suoriltaan puolet, koska puhelimeni oli rikki. Nöyrryin jopa selaamaan parisenkymmentä sivua läpi Soneran odotussohvilla. Koukuttava, no joo. Helppolukuinen ainakin. Kunnes lakkasi lukemasta ja karttoi Pyhää Blondeutta kuin ruttoa. Minulla ei ole mitään blondeja vastaan. Uskon vakaasti lähes jokaisen tarvitsevan blondiaikaa. Toisinaan. Siihen kirja soveltuu hyvin. Saippuaa, siirappia ja sokeria. Mielin määrin. Aria on ärsyttävä. Hunter... voi luoja. Okei, ei tarvitse olla sekoitus ja vaarallinen, söpötkin kaverit voivat olla ihan kivoja. Mutta ei tarvitse olla niin äklömakea lahna. Tatskakaveri oli hottis, Hunter... ei. Juoni oli pääosin ennalta-arvattavaa huttua varsinkin Shakespearenraiskauskirjeidensä osalta. Kuinka nerokasta kutsua toisiltaan kiellettyjä rakastavaisia toisiltaan kielletyiksi rakastavaisiksi. Idea kaupungista oli ihan kiva, vaikka mystikot (ennustavalla tekstisyötöllä kesti pari minuuttia ymmärtää, ettei kyse ole mustikoista) olivat vähän liian laimeasti esitelty. Muutenkaan... Monestiko tämä on esiluettu? Kieli oli yksinkertaista ja vaikkei pahasti ontunutkaan, siinä ei ollut mitään erikoisen nautittavaa. Jotenkin... Mieleen tuli adjektiiveja läpinäkyvä, aukkoinen, hento... Teksti ei kantanut niin hyvin. Ihan ilolla tätä luki. Ja seuraavan varmastikin lukee. Olisin voinut elää ilmankin. Arvostelun blondeus ei viittaa millään tavoin hiusten väriin. Ainoastaan aivosolukon määrään.
Ai että tämä sarja onkaan surullinen :( Surullinen mutta ihana. Enpä nyt saanut aikaiseksi mitään rakentavaa arvostelua tähän :D






















