Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Iha hyvä kirja! Oisin kyllä toivonu vähän lisää Amyn ja Seuraajan suhteen... Ootin tältä vähän enemmän, mutta välillä kyllä tuli kiusausta hyppiä lukujen yli. Mutta suosittelen nille, jotka ettii kevyttä lukemista!
Valkoiset omenat on ennenkaikkea tarina rakkaudesta. Periaatteesa maailma on realistinen, mutta siinä esiintyy paljon maagisuutta ja kummaa. Alku lähti käyntiin hyvin. Absurdit tapahtumat herättivät mielenkiinnon. Välillä kirjassa oli tylsempiä vaiheita ja loogiikka ei aivan toiminut tehden juonen hieman sekavaksi, mutta hyvät oivallukset läpi kirjan teki tarinan lukemisen arvoiseksi. Kirja on sarjan avaus, mutta toimii täysin itsenäisenä teoksena. Sain kuitenkin kyllikseni tästä maailmasta ja henkilöistä joten tuskin palaan niihin jatko-osien merkeissä. Kirjailijan esikoisteos Naurujen maa oli parempi ja jäi edelleen tunne, että pitäisi lukea vielä jotain Jonathan Carrollilta, ehkäpä Fantasy Masterworks sarjaan valittu Voice of Our Shadow seuraavaksi.
Minusta tämä osa oli yhtä hyvä kuin eka osa. Siinä on rakkautta, surua, koettelumuksia ja tietenkin kapinalisuutta. Ja siksi pidän kirjasta todella paljon. Ja tietenkin Tobias pysyy yhtä ihana tässä kirjassa kuin ekassa. Suosittelen kaikille:)
Väristys on ihana alku tälle sarjalle. Ja rakastan tätä yli kaiken! Se on samalla surullinen ja koskettava... Suosittelen:3
Surmaava Eros -trilogian kolmas osa Sudenmorsian on lyhyydestään huolimatta vahvatunnelmainen teos. Siinä Kallakselle ominainen arkaainen tyyli kaikessa runollisuudessaan yhdistyy kansantarujen ja taikauskon vahvasti värittämään fantasiatodellisuuteen, jossa ihmistä suuremmat voimat taistelevat saaden aikaan mitä hurjempia ihmiskohtaloita. Vuosikymmenet eivät ole haalistaneet Sudenmorsiamen hyytävyyttä, joka saa lukijan taatusti valtaansa, kun vain antaa runsaan ja rönsyilevän kielen viedä mukanaan. Ehdottomasti yksi kotimaisen fantasiakirjallisuuden helmiä.
Tämä kirja oli minulle hieman pettymys. Oikeastaan aika suuri pettymys. Odotin, hieman erinlaista kirjaa. Ei silla, etteikö kirja olisi tietyissä kohdissa ollut mielenkiintoinen. Pidin yllättävä kyllä historiallisista kohdista eniten. Enkeleistä oli kerrotti tosi taitavasti ja todenmukaisesti joten plussaa siitä. Eniten minua taisi häiritä henkilöt tässä kirjassa. Evangeline on poikkeuksellinen hamo kirjassa, sillä hän oli iältään 23 vuotias. Useimmiten päähenkilöt ovat 17 taikka 30 kymppisiä, joten se oli kiva yllätys. Percival oli luonteeltaan niitä henkilöitä, joita inhoan. Itsekäs ja ylhäinen.... ja vanha... Rakastan henkilöitä jotka ovat hieman itsekkäitä, jos he ovat nuoria. Todella kypsää toimintaa tiedän, mutta ei voi mitään :D Lopuksi pari sanaa Evangelinen ja Verlainen suhteesta. Molemmat ovat nähneet toisensa ehkä pari kertaa ja tunteneet päivän. Ja heti rakastutaan ja ihastutaan jne. Olen sitä mieltä, että kunnon suhteeseen tarvitaan hieman enemmä aikaa. En myöskään yleisesti ottaen pitänyt siitä, että tapahtumat kirjassa kestivät vain 2 päivää. Liikaa tapahtui liian lyhyessä ajassa.
Tämä kirja vie todellakin mukaansa. Sitä ei voi kylliksi ylistää taikka kehua, vaikka olisi lukenut kirjan tuhannesti. Monet ovat sanoneet, että kirjan takakantta ei saa/ kannata lukea etukäteen. Itsekkin jätin sen lukematta, mikä aiheutti suuria vaikeuksia, sillä minun on hankala päästä kirjaan sisälle, jos en tiedä kirjasta mitään. No pääsin kuin pääsinkin nopeasti jyvälle juonesta ja jäin koukkuun ihan ensimmäisistä luvuista lähtien. Kirjoitus tyyli oli ihanan sujuvaa ja sai minut sukeltamaan täysin kirjan maailmaan. Tuntui, että olin itsekkin sirkuksessa. Jotkut ovat sanoneet, että koska kirja ei edennyt kronologisessa aikajärjestyksessä, oli luku into mennyt. Itseäni ei vuosiluvuissa hyppiminen häirinnyt ollenkaan. Minusta oli itseasiassa tosi mielenkiintoista, että kirjaa kerrottiin siitä ajasta, kun sirkus oli ollut pystysstä jo monta vuotta, ja siitä ajasta, kun sirkusta oltiin vasta rakentamassa. Lisäksi oli ihanaa, että lopussa kaikki nitoutui yhteen. Tietenkin kirjan romantiikka puoli ei jättänyt kylmäksi. Pidin siitä, että kesti aikansa ennen kuin Marco ja Celia rakastuvat. Monissa kirjoissa tehdään niin, että päähenkilö näkee ihanan pojan ja alle viikon sisällä ollaan jo niin rakastuneita että! Se ärsyttää, koska minun mielestäni rakkauden kuuluu tapahtua hiljalleen. Ensin tutustuaan, ihastutaan ja sitten vasta rakkaus. Mutta siitä Marcosta ja Celiasta, he olivat niin suloinen pari ja se, että he käyttivät voimiaan näyttäen tunteensa oli vaan niin suloista! Kirjan loppu oli jollain tavalla tosi haikea, mutta samalla se päätti kirjan juuri oikein. Jokaisen tarina sai lopun. Jokaiselle alkoi uusi alku. En voi muuta sanoa kuin, että lukekaa. Lukekaa ihmiset tämä kirja, jos suinkin pidätte lukemisesta, fantasiasta ja romantiikasta!
Oli omasta mielestä hyvin loistava kirja vaikka muuta odotinkin. Plussaa siitä että oli todella tarkat kuvaukset. Miinusta siitä että kirja kävi pitkäveteiseksi.
Kirjan aloittaessaan ei voi lopettaa. Luin kirjan kahdessa päivässä. Kirjassa tapahtuu sopivan paljon. Yöllä oli pakko lukea paljon yli keskiyön. Kirja on mahtava. Kaikkien pitää ehdottomasti lukea se.
Tartuin kirjaan hiukan ennakkoluuloilla ja meinasin jättää kirjan kesken. Onneksi en jättänyt. Kirja oli loistava ja yksi parhaimmista lukukokemuksista. Kirja veti mukaansa ja luin kirjan yhdessä päivässä. Itkin kirjan lopussa niin paljon ja mietin kirjan tarinaa vielä myöhemminkin sillä viikolla. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja nautin niin paljon. Lukekaa jos sattuu eteen.
Tämäkin osa ei ollut pettymys ja pidin jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Mab oli ihana päähenkilö ja Will, voi Will... Täydellisen mahtava kirja, tarina on hyvä, henkilöiden kuvailu mahtava ja tekstin sujuvuus loistava.
Rakastuin kirjaan heti. Kirjan maailma ja kaikki taikuus oli ihanan pelottavaa ja karmivaa. Itse kun verikammoinen kun olen veren pulppuamisen kuvaaminen oli hiukan liikaa. Luin heti perään toisen osan ja olen ihan kiinni tässä sarjassa. Kannattaa lukea, nautinnollinen lukukokemus.
Tässä kirjassa oli jotain viehätttävää. Teksti oli kaunista ja monet asiat oli kuvailtu hienosti. Juoni pitää hyvin otteessaan ja kirjassa on mielikuvitusta. Yösirkuksessa on paljon potentiaalia, mutta jotain jää puuttumaan. Henkilöhahmot jäivät lopulta aika littanoiksi, en esimerkiksi osaisi kovinkaan hyvin luonnehtia edes päähenkilöitämme Celiaa ja Marcoa. Tämän takia kirja ei oikeastaan kosketa. Kuitenkin esim. Celian lapsuus vaikutti aika kurjalta, joten olisin voinut kuvitella hänestä kasvavan angstisemman/kyynisemmän. Bailey oli Yösirkuksen hahmoista ainoa, joka sai sympaniani. Saatan lukea Yösirkuksen vielä joskus uudelleen, sillä kerronta ei etene täysin kronologisesti ja luulen, että kirjasta saa enemmän irti toisella lukukerralla.
Langennut enkeli oli todella koukuttava ja ihana kirja, enkä voinut päästää sitä käsistäni vaan oli vaan pakko jatkaa lukemista. Mielestäni tapahtumat kulkivat hyvää tahtia koko kirjan ajan eikä missään vaiheessa tullut tylsää kohtaa. Henkilöt olivat persoonallisia ja Patch oli niiin ihana<3 tykkäsin erityisesti myös Veestä. Suosittelen lämpimästi! Ja EI missään nimessä ole mikään kopio Houkutuksesta, paljon parempi mielestäni, enkelit ovat muutenkin kiehtova aihe:) Odotan innolla seuraavia osia!<3
Olen sitä mieltä että Christopherin ei ehkä olisi pitänyt tehdä tätä loppuun. Jäi kirjaimellisesti kesken niin monia juttuja ja herättää vaan lukijassa paljon kysymyksiä. Christopher on joskus sanonut, että hobitti elokuvat pilaavat Tolkienin perinnön..Christopher sinä teit sen itse.
Tämä kirja vaatii ehdottomasti sen, että on lukenut muutkin tolkienin keskimaahan sijoittuvat kirjat. Olen itse lukenut ne kaikki ja tässä tuntui silti menevän paljon asioita ihan ohi. Paljon tietoa pienessä paketissa! Pitäisi muistaa yhtä sun toista ja osata yhdistellä asioita. Tuntui siltä, että vieressä olisi jatkuvasti pitänyt olla kynä ja paperia että olisi voinut tehdä muistiinpanoja :D
Locke Lamoran valheet on mahtava kirja. Se on mukavan raikas ja hauska sekä tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä. Pidin siitä, että henkilöt eivät olleet liian sankarimaisia ja tarinaa kerrotaan roiston näkökulmasta. Kirjan huumori oli myös mieleeni.
Kvanttivarkaan maailma on mielenkiintoinen. Kaikkine yksityiskohtineen se on taiten rakennettu ja hyvin uskottava. Maailman ja idean pohjalta arvostellen kirja oli loistava, mutta mielestäni sen tarina oli melko ennalta-arvattava ja latistui loppua kohden. Olisin varmaan pitänyt kirjasta enemmän, ellen olisi kuullut siitä niin paljon hehkutusta etukäteen. Kun odotukset olivat niin korkealla, todellisuus oli hienoinen pettymys. Kenties joskus luen kirjan uudelleen ja pidän siitä enemmän, en tiedä.
Tykkäsin kirjasta, enkä malta odottaa että saan jatko-osat käsiini. Mutta koen häiritsevänä sen että dystooppisissa kirjoissa "hallitsevan hyväosaisen puolen" johtajat ovat aina sadistisia nilkkejä. Heidän tarkoitusperiään ei avata kunnolla ja jotenkin tuollainen ihmisten jaottelu ulkopuolisiin ja asukkeihin on naiivi. Tämä ei koske vaan tätä kirjaa vaan monta muutakin. En myöskään ymmärrä Perryn himoa päästä veriherraksi. Mielestäni Perryn motiiveja ei tältä osin kunnolla avattu.
Huonompi kuin edeltäjänsä, joka ei sekään laadullaan häikäissyt. Todella ennalta-arvattava juoni, odotin koko kirjan ajan että loppuratkaisu onnistuisi kuitenkin yllättämään, mutta ei.. Ratkaisu olikin Se kaikkein ilmeisin, plaah! Edellisestä kirjasta lukemisen arvoisen teki Evien ja Lendin suhde ja sen kehittyminen, mutta tässä kirjassa ei ollut sitäkään! Tämä kirja kannattaa lukea vain paremman puutteessa, kun kaikki muut lukemisen arvoiset kirjat on luettu, tai muuten saavuttamattomissa. En erityisesti suosittele kirjaa, mutta kyllähän siinä pari tylsää iltaa saa kulutettua ilman suurempia tuskia. :)
Ei tämä mikään kammottava lukukokemus ollut, mutta en myöskään saanut mitään. Toisaalta en myöskään pettynyt, koska ehkäpä tätä juuri odotin; en mitään järisyttävän kamalaa enkä mitään järisyttävän upeaa, jotain keskinkertaista ja tavanomaista.
Rakastuin tähän kirja-sarjaan jo ensimmäisten lauseiden jälkeen. Pidän kirjoista joissa tapahtuu jotain koko ajan ja nämä olivat minulle juuri täydellisiä. Itkin niin monta kertaa, kirja oli niin koskettava. Samin ja Gracen rakkaus oli niin kiihkeää ja ihanaa, siitä pidinkin eniten. Minulta meni vain muutama päivä koko sarjan lukemisessa. Aivan ihana sarja! <3
Oli vähän tylsä mun makuun, enkä jaksanut lukea ihan loppuun asti. Tykkäsin enemmän leffasta.
Ihanaaa!!! Ja Arhgggghhhhh!!! Magnus ja Alec eros, kauheeta!! Mul käy sääliks Sebastiania, se on niin yksin ja sillee... Mul jäi ehkä kuitenkin eniten päähän se ankka kohta... :D Tää tai eka kirja on parhaita tästä sarjasta. Luin tän päivässä, enkä laskenut tätä hetkekskään kädestä. Ihanaaa!!! Lukekaaa!!!





















