Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tässä kirjassa oli jotain viehätttävää. Teksti oli kaunista ja monet asiat oli kuvailtu hienosti. Juoni pitää hyvin otteessaan ja kirjassa on mielikuvitusta. Yösirkuksessa on paljon potentiaalia, mutta jotain jää puuttumaan. Henkilöhahmot jäivät lopulta aika littanoiksi, en esimerkiksi osaisi kovinkaan hyvin luonnehtia edes päähenkilöitämme Celiaa ja Marcoa. Tämän takia kirja ei oikeastaan kosketa. Kuitenkin esim. Celian lapsuus vaikutti aika kurjalta, joten olisin voinut kuvitella hänestä kasvavan angstisemman/kyynisemmän. Bailey oli Yösirkuksen hahmoista ainoa, joka sai sympaniani. Saatan lukea Yösirkuksen vielä joskus uudelleen, sillä kerronta ei etene täysin kronologisesti ja luulen, että kirjasta saa enemmän irti toisella lukukerralla.
Langennut enkeli oli todella koukuttava ja ihana kirja, enkä voinut päästää sitä käsistäni vaan oli vaan pakko jatkaa lukemista. Mielestäni tapahtumat kulkivat hyvää tahtia koko kirjan ajan eikä missään vaiheessa tullut tylsää kohtaa. Henkilöt olivat persoonallisia ja Patch oli niiin ihana<3 tykkäsin erityisesti myös Veestä. Suosittelen lämpimästi! Ja EI missään nimessä ole mikään kopio Houkutuksesta, paljon parempi mielestäni, enkelit ovat muutenkin kiehtova aihe:) Odotan innolla seuraavia osia!<3
Olen sitä mieltä että Christopherin ei ehkä olisi pitänyt tehdä tätä loppuun. Jäi kirjaimellisesti kesken niin monia juttuja ja herättää vaan lukijassa paljon kysymyksiä. Christopher on joskus sanonut, että hobitti elokuvat pilaavat Tolkienin perinnön..Christopher sinä teit sen itse.
Tämä kirja vaatii ehdottomasti sen, että on lukenut muutkin tolkienin keskimaahan sijoittuvat kirjat. Olen itse lukenut ne kaikki ja tässä tuntui silti menevän paljon asioita ihan ohi. Paljon tietoa pienessä paketissa! Pitäisi muistaa yhtä sun toista ja osata yhdistellä asioita. Tuntui siltä, että vieressä olisi jatkuvasti pitänyt olla kynä ja paperia että olisi voinut tehdä muistiinpanoja :D
Locke Lamoran valheet on mahtava kirja. Se on mukavan raikas ja hauska sekä tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä. Pidin siitä, että henkilöt eivät olleet liian sankarimaisia ja tarinaa kerrotaan roiston näkökulmasta. Kirjan huumori oli myös mieleeni.
Kvanttivarkaan maailma on mielenkiintoinen. Kaikkine yksityiskohtineen se on taiten rakennettu ja hyvin uskottava. Maailman ja idean pohjalta arvostellen kirja oli loistava, mutta mielestäni sen tarina oli melko ennalta-arvattava ja latistui loppua kohden. Olisin varmaan pitänyt kirjasta enemmän, ellen olisi kuullut siitä niin paljon hehkutusta etukäteen. Kun odotukset olivat niin korkealla, todellisuus oli hienoinen pettymys. Kenties joskus luen kirjan uudelleen ja pidän siitä enemmän, en tiedä.
Tykkäsin kirjasta, enkä malta odottaa että saan jatko-osat käsiini. Mutta koen häiritsevänä sen että dystooppisissa kirjoissa "hallitsevan hyväosaisen puolen" johtajat ovat aina sadistisia nilkkejä. Heidän tarkoitusperiään ei avata kunnolla ja jotenkin tuollainen ihmisten jaottelu ulkopuolisiin ja asukkeihin on naiivi. Tämä ei koske vaan tätä kirjaa vaan monta muutakin. En myöskään ymmärrä Perryn himoa päästä veriherraksi. Mielestäni Perryn motiiveja ei tältä osin kunnolla avattu.
Huonompi kuin edeltäjänsä, joka ei sekään laadullaan häikäissyt. Todella ennalta-arvattava juoni, odotin koko kirjan ajan että loppuratkaisu onnistuisi kuitenkin yllättämään, mutta ei.. Ratkaisu olikin Se kaikkein ilmeisin, plaah! Edellisestä kirjasta lukemisen arvoisen teki Evien ja Lendin suhde ja sen kehittyminen, mutta tässä kirjassa ei ollut sitäkään! Tämä kirja kannattaa lukea vain paremman puutteessa, kun kaikki muut lukemisen arvoiset kirjat on luettu, tai muuten saavuttamattomissa. En erityisesti suosittele kirjaa, mutta kyllähän siinä pari tylsää iltaa saa kulutettua ilman suurempia tuskia. :)
Ei tämä mikään kammottava lukukokemus ollut, mutta en myöskään saanut mitään. Toisaalta en myöskään pettynyt, koska ehkäpä tätä juuri odotin; en mitään järisyttävän kamalaa enkä mitään järisyttävän upeaa, jotain keskinkertaista ja tavanomaista.
Rakastuin tähän kirja-sarjaan jo ensimmäisten lauseiden jälkeen. Pidän kirjoista joissa tapahtuu jotain koko ajan ja nämä olivat minulle juuri täydellisiä. Itkin niin monta kertaa, kirja oli niin koskettava. Samin ja Gracen rakkaus oli niin kiihkeää ja ihanaa, siitä pidinkin eniten. Minulta meni vain muutama päivä koko sarjan lukemisessa. Aivan ihana sarja! <3
Oli vähän tylsä mun makuun, enkä jaksanut lukea ihan loppuun asti. Tykkäsin enemmän leffasta.
Pidin tästä selvästi vähemmän kuin muista Kinsellan kirjoista. Päähahmot oli vaan niin ärsyttäviä, etten meinannut kestää.
Tämä oli pettymys ensimmäisen osan jälkeen. Sekava, ei mitään kunnollisia tapahtumia. Luulen, että sarja olisi parempi, jos se olisi tiivistetty yhdeksi kirjaksi.
Pidin kirjasta sillä se ei junnannut paikkallaan niinkuin useat lukemani kirjat...! Kun luin kirjaa huomisin aika monessa kohtaa että se kyllä vähän muistutti Nälkäpeliä. Mutta eihäm se haitannut hirveästi! Ja en ole nähnyt elokuvaa vielä mutta kyllä minä sen vielä saan käsiini!
Kirja oli ihan hyvä ja sen luki nopeasti. Ei jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen, vaikka aionkin lukea seuraavan osan.
Mahtava lopetus. En voi muuta sanoa, että huh huh. Kirja oli surullinen. Surullista oli myös se, että loistava kirjasarja loppui.
Tää kirja oli tosi hyvä! Välillä tosin olin vähän hukassa mutta ei se mitään! Mä en tykänny yhtään tosta Vayun siskopuolesta, se oli jotain niin ärsyttävää... Mutta yllätyin tän kirjan jälkeen, kun älysin vasta silloin, että kirja oli kotimainen. En yleensä pidä kotimaisista kirjoista, mutta on muutamaan hyväänkin törmännyt, mutta ei tosin näin hyvään. Kannattaa lukea!
Taso laski hiukan, sillä jännitystä oli vähemmän ja teiniongelmia enemmän. Kirjan parhaimpia puolia oli se, että se syventää inhoamaani Draco Malfoyta. Kalkarosta aloin vihaamaan entistä enemmän(kunnes viimeisen kirjan loppu muutti kaiken) Laadukas osa kaiken kaikkiaan.
Feeniksin Kilta oli joissain kohdin ahdistavaa luettavaa(koska moni pitää Harry valehtelijana ja hulluna). Silti se ei ole miinus. Jälleen kerran onnistunut Potter-osa. Ja se Pimento on kerrassaan loistava henkilöhahmo, hahmo, jota todellakin vihaa. Loistavaa, Rowling.
Neljäs Harry Potter jatkaa koukuttavalla linjalla. Kirjassa on jännitystä, huumoria, loistavia henkilöhahmoja ja hyvin rakennettu juoni. Parhaita Pottereita.