Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En tiä onko hyvä vai huonl asia, että tämä sai minulta saman verran tähtiä kuin edeltäjänsäkkin? Tässä kirjassa oli enemmän actionia ja vastaavaa, mutta edelleenkään en itse erottanut kunnolla juonta ja se ensimmäisen kirjan "mystisyys" jotenkin tuntui uupuvan. Joissain kohtia tuntui niin tylsältä vain käyskennellä siellä kanjoneissa että meinasi into lopahtaa. Toisaalta teksti oli yhä nopeaa luettavaa eikä vaadi kovin paljon aivojen suorituskykyä, että ymmärtää mitä on meneillä niin se ei niin paljon lopuksi haitannut. Oli mukavaa vaihtelua, että käytettiin myös Kyta kertojana. Osa onkin sanonut sekoittaneensa muka Kyn ja Cassian kertojavuorot, mutta itse en kyllä mennyt yhtään sekaisin. Kuinka ne muut muka olivat voineet mennä? Opin kovasti pitämään Vickistä ja petyin tämän kohtaloon. Indiestä en pitänyt alkuunkaan na se vain vahvistui myöhemmin. Ihan viimeinen luku oli ärsyttävä sillä se vähän kuin jäi "roikkumaan ilmaan" Luen kyllä viimeisenkin osan enkä osaa aavistaa ainakaan vielä, että mitä tuleman pitää.
Kirja oli minusta mahtava. Olen nyt lukenut koko sarjan ja rakastan sitä. Varsinkin tätä kirjaa. En osaa eritellä miksi
Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa käsittää H. P. Lovecraftin esseen kauhukirjallisuuden historiasta aina 1700-luvulta 1920-luvulle saakka. Varhaisessa kauhukirjallisuudessa ajan hengen mukaisesti tarinat sisältävät kauhun ohella sentimentaalisuutta ja romansseja. Lovecraft kritisoi juurikin näitä piirteitä monissa muuten ihailemissaan teoksissa. Tätä tietokirjaa voi suositella kaikille kauhukirjallisuudesta ja sen historiasta kiinnostuneille ja se soveltuu hyvin myös aloitteleville kauhukirjallisuuden harrastajille sillä se tarjoaa paljon kauhun perusteosten lukuvinkkejä vuosien varrelta. Mikä tekee kirjasta merkittävän suomalaisille ja suomeksi lukeville on toimittaja Juri Nummelinin kattava tietopaketti kirjan lopussa, jossa esitellään artikkelissa esiintyneiden teosten suomennokset ja lähteet. Esitellyistä teoksista suomennoksia onkin ilmestynyt kohtuullisesi. Niin kuin kaikki tietokirjat jossain määrin vanhentuvat, niin on käynyt tällekin, sillä suomennoksen ilmestymisen jälkeen artikkelissa esitellyistä teoksista on tulossa/tullut useita suomennoksia lisää.
Tätä kirjaa tuli mieitittyä lukeakko vai eikö lukea. Koska muutkin Pratchettin on tullut luettu niin päätin myös tämänkin lukea ja odotin aivan muuta. Kirjasta on ollut monta erinlaista mielipidettä verkossa hyvää ja huonoa. Oma lukukokemukseni mielestä tämä on yksi parhaimmista Pratchetteistä ja melkein Yövartioston voittanut. Mutta vain melkein. Hyvä ja hupaisa Pratchett!! Kiitos ja Anteeksi
Tämä oli ahmaistu alle vuorokaudessa, kiitos siitä. En tiedä olisinko kyennyt lukemaan pidempää aikaa... Alkupuoli kirjasta vain ärsytti kerrontatyylin ollessa omituinen ensimmäisen persoonan kerrontaa toisessa persoonassa, joka onneksi vaihtui lopulta edes tavalliseen ensimmäisen persoonan kerrontatyyliin, joskin siitä ei ollut paljoakaan apua enää tässä vaiheessa. Noin sadan sivun jälkeen inhosin jo päähenkilö Nathania, jonka epäuskottava vaihdos alun hiljaisesta alistujasta täydellisen väkivaltaiseksi raggariksi sai minut pyörittelemään silmiäni kyllästyneenä. Puoliksi Paha yrittää olla Harry Potter - ja epäonnistuu siinä surkeasti. Siinä missä Potterit sentään antavat sinulle toivon valosta, Nathanin tarina on ahdistava, täynnä väkivaltaa, kidutusta ja epäonnea. En tiedä oliko vika lopulta käännöksessä, mutta teksti tuntui loikkivalta ja töksähtelevältä. Ehkäpä toimii elokuvana paremmin...?
Salamurhaajan oppipoika oli mielenkiintoinen kirja joka imaisi mukaansa. Nautin kirjailijan kirjoitustyylistä mutta toisaalta teksti oli hiukan lapsellista. Garrickin hahmo oli aivan loistava ja pidin Rileyn herkkyydestä mutta hän oli liian viaton ja kiltti minun makuuni. Odotan toista kirjaa innolla jotta nähdään onko Riley yhtään räväkkä.
Kapinallinen jatkaa sujuvasti tarinaa siitä kohden mihin outolintu loppui. Kirjasta ja sarjasta tekee erittäin mielenkiintoisen se kuinka alussa kyse on Trisistä ja hänen ongelmistaan mutta pian hänen ongelmansa ovat osittain maailman laajuisia ja osittain vielä täysin hänen omiaaan. Kapinallisen loppupuolella päästään utopia/dystopia-kirjojan tyypilliseen ihmisen perimmäiseen luonteeseen, olemukseen ja tarkoitukseen. Tästä huolimatta piti valvoa puoli yötä, jotta sain kirjan loppuun.
Noh. Tarkoitetussa ei ollut mitään suurempia yllätyksiä. Kirja ei varsinaisesti ole hidastempoinen, mutta ei siinä kyllä mitään tapahdukkaan. Kirjoitus on kovin tasapaksua ja välillä tuntui kuin Condie olisi lisännyt käänteitä samalla kirjoittaessaan. Merkityksettömiä ja turhia. En pidä päähenkilöstä, koska en yleensäkkään pidä Cassian kaltaisista hahmoista. Myöskään Kyllä eikä Xanderillakaan ollut mitkään kummoiset luonteet. Siinä miinukset. Sitten jotain positiivista. Ensinnäkin ideana se, että yhteiskunta määräisi koko elämästäsi on inhottava, mutta hyvä idea! Kyn tarina sai melkein itsenikin liikuttumaan. Condien kirjoitustyyli on raikas. Kirjaa oli nopea ja kevyt lukea. Vaikka juoni ei ole mikään kummoinen jaksaa kirjan silti loppuun lukea juuri nopeutensa ja keveytensä ansiosta. Ehkä toinen osa yllättää. Suosittelen.
Tää oli aika tylsä kirja, enkä jaksanut lukea loppuun. En suosittele!
Piin elämä on mahdollisesti vuoden paras kirja tähän mennessä. Alun rönsyilevät pohdinnat eläimistä ja uskonnosta eivät tylsistytä ollenkaan, vaan niistä välittyy todellisen elämän tuntu. Pidän Martelin tyylistä todella paljon. Tyynimeri-osio oli aluksi tylsä, mutta pian sekin alkoi kiinnostaa. Yksi parhaista kohtauksista on se, kun Pii etsii juotavaa ja saa voitokkaana tölkin auki. Tässä on niin paljon tunnetta. Kirjassa on inhorealistisia piirteitä, kuten kuvaus tiikerin ulostamisesta ja kakansyöntiyrityksestä. Välillä tulee ajateltua, onko aivan tarpeellista lisätä tällaista, mutta enimmäkseen se ei häiritse. Lopun käänne ei tullut yllätyksenä, koska olen nähnyt elokuvan. Eniten minua jäi mietityttämään sokea ranskalainen mies toisessa soutuveneessä. Oliko hän laivan kokki vai ei?
Todella tapahtumarikas kirja. Viimeinkin selvisi mihin aikaan sarja sijoittuu. Mielestäni sarja vain jäi pahasti kesken.
Luin tän just eilen loppuun ja oli kyllä hyvä , ei voi muuta sanoa. Jäin kuitenkin odottamaan jotain yllättävämpiä käänteitä, mitä tästä kirjasta ehkä hieman puuttuu. Vaikka tapahtumat hieman junnaavatkin, ei tämä kirja jätä kyllä kylmäksi, sillä taustalla lymyilee aina kysymys "mitä seuraavaksi tapahtuu?". Tykkään tän sarjan kielestä, mut suomentajalla ja/ tai tarkistuttajalla ei ole ollut kaikki kotona. Ihan järkyttäviä kirjotusvirheitä ja yhdessä vaiheessa luki, että ",Refaim sanoi", vaikka Refaim ei ollut lähelläkään Zoeyn ja Erinin keskustelua. Sinä sitten piti tulkita että kumpi tytöistä sitten kyseisen repliikin sanoi. Tuntuu, että kirjaa ei ole edes vilautettu tarkastajalle, mikä toki voi johtua erinäisistä syistä, mutta silti. Tiedän, etten itekää oo mikään äidinkielen priimus, mutta tän kirjan kieli on kyllä pohjanoteeraus. Voi olla, että tämä häiritsi ainoastaan minun lukemistani, mutta virheet kyllä osuvat muidenkin silmiin varmasti ellei oma kappaleeni ole jotenkin viallinen. Olen huomannut aikaisemmissakin kirjoissa paljon virheitä, mutta tässä niitä vasta olikin. Lukukokemuksena kirja oli kyllä hyvä, lukuunottamatta noita kirjotusvirheitä ja rakastan edelleenkin tätä sarjaa! Palan halusta saada seuraava kirja käsiini ja uppoutua Tulsan Yön talon ja sen ympärillä tapahtuviin tapahtumiin!
Ensin kun lainasin tän kirjan olin silleen et: ei tää varmaa mikää hyvä oo, mut ei oo muutakaa... Pääsin kotiin ja aloin lukea kirjaa, seuraavaksi huomasin että kello on kymmenen ja että oon lukenut koko kirjan. Rakastuin Gideoniin! <3<3<3 Ihana sarja! R1kastan! LUKEKAAA!
Mahtava jatko-osa, en oo näin hyvää törmänny pitkään aikaan... Siitä on aikaa ku oon lukenu tän sarjan, mutta tää on MAHTAVA. Horowitz on nero! Ei tässä muuta, mutta lukekaa ihmeessä!
Luin tän aikaa sitten, mutta tää oli MAHTAVA sarja! Yks mun suosikeista (niitä on yllättävän paljon ku alkaa laskemaan...) ja ehdottomasti tän sarjan paras kirja! Muutkin on mahtavia mut eka osa on musta aina yleensä paras! Matt oli aivan mahtava henkilö ja tarinaan pääs helposti sisään! Lukekaa herranjumala! Lukekaa myös Alex Rider -sarja, aivan mahtava!
Tää oli ihan hyvä, mutta jotenkin pitkäveteinen kirja. Tässä oli hyvä juoni ja kaikkee muuta ihmeellistä, mutta hahmot mua välillä ärsytti. Muhun ei jotenki uponnu :D Mutta suosittelen kevyeks lukemiseks!
Tiivistettynä: Hyvä kirja, kamala loppu. Niille jotka kestää kamalat loput.
Oli ihan hyvä, mutta tykkäsin enemmän Paranormaalista. Tää on kyllä ihana sarja ja on yks mun lemppareista, vaikka tää kirja ei näistä paras ollutkaan... Suosittelen!