Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
lirja on loistava niin kuin on ollut koko sarjakin kannattaa lukea
Todella lapsellinen kirja. Vaikka yleensä kyllä tykkään nuorisokirjallisuudesta, mutta tämä oli jo vähän liian yksinkertainen jopa minun makuuni. En kyllä sanoisi että kirjailija on "todellinen lahjakkuus" tämän perusteella.. Kyllähän tämäkin jotain tunteita herätti, teki mieli mennä rutistamaan omia lapsia ja antamaan suukot pienille poskille! Kävi niin sääliksi alkoholistiäidin tempauksista kärsivää Aadaa! Mutta siinäpä se.. Tuntuu että itse olisi 13-vuotiaana voinut kirjoittaa tämänlaisen kirjan. Ja itselläni siis ei ole MINKÄÄN näköisiä kirjailijan lahjoja! :P
Eniten odottamani kirja koko sarjassa! Olen kieli pitkällä odottanut Qhuinnin ja Blayn tarinaa! Ja se oli ihana! :) Sivujuonia oli ehkä jo vähän liikaakin, yksikin olisi riittänyt, jos siihen olisi panostettu enemmän.. Nyt tuntuu että tarinan alkuja on vähän liikaa, eikä yksikään niistä jäänyt mieleen kutkuttamaan.. Tästä kirjasta mahtavan tekee osaltaan juuri se polku mitä tähän on kuljettu, kun Qhuinnin ja Blayn juttua on käsitelty useammassa kirjassa taustalla. Nyt tarinoita on niin monta että mikään niistä ei jäänyt erityisesti mieleen, joten en edes odota tarinoille jatkoa. Varjoista olisin lukenut mielelläni lisääkin, heidän heimostaan ja taustastaan yleensäkin..
Painajainen (tai Salem's Lot, kuten sitä alunperin nimeään) lienee niitä omia luetuimpia Kingejä kenties ei-niin-tuhdin koon takia. Lisäksi kirjoituksellisesti huomaa, että tämän on kirjoittanut nuori Stephen King, sillä se vaikuttaa yksinkertaisen oloiselta. Lisäksi vampyyriaiheeltaan tämä on sitä perinteistä, vaikkakin se melkein 40 vuotta ilmestyttään saattoi kuulostaakin mullistavalta. Itseäni mikään noista edellämainituista ei lainkaan haittaa, painottaakseni kirjoituksen alkua siitä, kuinka tämä on niitä, joita olen lukenut useampia kertoja. Siksi, että se on vaan niin perhanan viihdyttävä. Lisäksi tämä on kaikista Kingin tarinoista ehkä se ainoa, jossa pikkukaupunkikuvaus sen joka päiväisistä rutiineista on kuvattu erinomaisesti. Kirjailija itse on myös myöntänyt kirjan kuuluvan yhteen omiin suosikkeihin juuri tuon maininnan takia. Lisäksi kirjan hahmot ovat yksinkertaisia, mutta silti riittävän herkullisia seurata. Miksi en siis anna täysiä pisteitä? No se hyvän ja pahan välinen viimeinen kohtaaminen jäi jälleen laimeaksi, Kingillä kun on jotenkin tapana saada alun ja keskivaiheen kiinnostavaksi kun taas loppu selviytyy korkeintaan olankohautuksella. Mutta lukuunottamatta tuota seikkaa suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän, jos Kingiin et ole tutustunut aiemmin, mutta tarvitset melkein kevyttä lukemista näin aloitukseksi. Loppuun vielä tietämättömille: löytyy kaksi tarinaan perustuvaa minisarjaakin, joista sitä vanhinta suosittelen erityisemmin.
Kirja onnistui ainakin nostattamaan järjettömän matkakuumeen.. Googletin rakennuksia, tauluja ja patsaita. Haluan Italiaan, haluan. Muuten kirja oli ylipitkä ja juonikuvio jotenkin lässähti, kun totuus paljastui. Ajatuksena noin toimiva virus on mielenkiintoinen.
Verrattuna niihin valtaviin odotuksiin, joita olin kaiken kuulemani perusteella kirjalle lastannut, vastassani oli ehkä eräs viime vuosien suurimmista pettymyksistä. Olin odottanut ovelaa, karmivalla tavalla omalaatuista teosta, mutta sen sijaan tajusin aika nopeasti lukevani Hollywood-muotista huoletta puristettua, täysin persoonatonta ja keinotekoista kyhäelmää. Annoin kirjalle kaksi tähteä: toisen teos ansaitsi suhteellisen tuoreesta ideasta, toisen taas niistä keskimäärin kahdesta puolen sivun mittaisesta katkelmasta, joissa häivähti ohimennen jotakin miltei tunnelmallista. Hahmot olivat yksinkertaisia, stereotyyppisia ja haukotuttavan ennalta-arvattavia, kerronta taas sen verran naiivia, että ihmettelen suuresti paikallisen kirjaston päätöstä luokitella teos aikuisten kirjaksi; itse olisin saattanut nauttia tästä lukukokemuksesta huomattavasti enemmän 12-14 ikävuoden tienoilla. Valokuvien karmivuus häivytettiin tehokkaasti kieli poskessa toteutetulla, itsetarkoituksellisella juoneen ymppäämisellä - oli mahdollista aistia kiusallisen selkeästi, kuinka valokuvat sanelivat tarpeettomia juonenkäänteitä ärsyttävyyteen asti. Tympeä jatko-osan petaaminen, jonka rinnalla itse loppukonfliktikin kalpeni, hiivutti lopullisesti sen jo valmiiksi kituliaan mielenkiinnon liekin, joka minulla oli kirjaa ja sen maailmaa kohtaan ollut. Tulevaisuudessa kävelen huoleti sarjan jatko-osien ohitse kirjastokäynneilläni.
Ajattelin, että muistan hyvin n. 1,5 vuotta sitten lukemani Kiduttajan varjon sisällön, joten aloin lukea Sovinnontekijän kynttä ilman kertausta. Ensimmäisen luvun jälkeen tulin siihen tulokseen, että luen sittenkin Kiduttajan varjon uudelleen ja se kannatti – olin kuitenkin unohtanut siitä aika paljon yksityiskohtia. Sovinnontekijän kynsi jatkuu suoraan siitä mihin Kiduttajan varjo jäi. Koska luin nyt kummatkin osat peräkkäin, ei voinut olla huomaamatta kerronnan tai suomennosten eroa. Kiduttajan varjon suomennoksen kieli ja luettavuus oli jotain todella hienoa kummallakin lukukerralla. Sovinnontekijän kynsi tai sen suomennos taas ei lähtenyt niin sujuvasti rullaamaan, mutta ilmaisuun kuitenkin tottui tarinan edetessä. Pidän tarinan kerronnan tekniikasta todellakin – selittämätön saa selityksensä myöhemmin. Sillä välin kun asia selviää voi itse miettiä, mitä kyseisellä asialla tarkoitetaan. Kiduttajan varjosta kaivertamaan jääneistä omituisuuksista sai selityksensä Sovinnontekijän kynnessä kokonaan tai osittain, mutta jokunen asia jäi minulle vielä kysymysmerkiksi. Sovinnontekijän kynnessä uusia kysymyksiä ilmaantui enemmän kuin niitä selvisi ja tarina alkaa käydä enemmän ja enemmän kummalliseksi. Luotan kuitenkin siihen, että tulevissa osissa asiat selviävät.Sovinnontekijän kynnessä oli pari jaksoa, joiden aikana ajatukset harhailivat ja en jaksanut keskittyä. Toinen oli ruskeasta kirjasta luettu tarina ja toinen oli näytelmä. Toivottavasti ne eivät olleet liiaksi keskeisessä osassa tarinan jatkon kannalta.
Aivan paras kirja ikinä! Percabeth on aivan ihana ja Leo on hauska niinkuin aina :) Tässä on sopivassa suhteessa kaikkea mitä tarvitaan. Meinasin melkein itkeä kun Percy ja Annabeth putosivat yhdessä Tartarokseen kun eivät halunneet olla erossa toisistaan. :3 House of Hadesta odotellessa..
Olin aivan innoissani kun näin tämän kirjastossa ja lainasin heti. Olin etsinyt tätä Eksyneen sankarin lukemisen jälkeen mutta en ollut tätä saanut käsiini. Kun tämän vihdoin sain luin yhdellä kertaa ja jäin kaipaamaan lisää. Isot plussat siitä että Percy vihdoin palasi :3 Hazelista oli kerrottu hyvin. Frank jäi vähän valjuksi mutta toivottavasti hänestä kerrotaan seuraavissa kirjoissa enemmän. 5/5 ;)
Tosi hyvä kirja ja mielenkiintoinen :) Vähän miinusta tulee siitä että Percy ei ollut tässä kirjassa ja siitä että loppui vähän tyhmästi.. Hyvää jatkoa Percy Jackson sarjalle. Leo on aivan ihana ja tuo isoa plussaa :3 Suosittelen kaikille jotka ovat jo lukeneet Percy Jackson sarjan :)
Raaka ja tunteellinen kirja oikeen hyvin kirjoitettu ja juoni oli kokoajan sopivan kiinnostava :) Katsoin elokuvan vasta kirjan lukemisen jälkeen ja kirja oli odotetusti elokuvaa parempi. Jäin koukkuun ja luinkin sitten koko sarjan :D Kirjojen taso ei laskenut ja nyt odottelen kolmatta elokuvaa.
Tämä kirja oli pieni pettymys. Ensimmäinen osa oli todella loistava, mutta tämä oli paikoitellen tylsä. Monet tapahtumat olivat jotenkin merkityksettömiä ja monista odotti paljon enemmän. Minulla oli koko ajan tunne, että kohta tapahtuu jotain, mutta sitten ei tapahtunutkaan. Kun tuollaisia kohtia on paljon, koko kirja menettää merkityksensä. Henkilöt pysyivät edelleen hyvinä ja pidin edelleen Trisin ja Tobiaksen rakkaustarinasta, vaikka se saikin tässä osassa aivan uuden muodon. Puolen välin jälkeen kirja alkoi saada jälleen samaa otetta kuin ensimmäinen osa. Siitä lähtien kirjaa oli huomattavasti kivempi lukea ja se sai sen ansiosta minulta kolme ja puoli tähteä. Joka tapauksessa, vaikka kirja olkin pieni pettymys ensimmäiseen osaan verrattuna, niin silti uteliaisuuteni on sen verran kova, että aion lukea myös kolmannen osan.
Pidin jo kovasti Turtschaninoffin kirjasta Helsingin alla (Underfors), mutta Anaché viimeistään sai minut ymmärtämään, että nyt käsissä on jotain Todella Hienoa. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen ruotsinkielinen on hienoa kieltä, mutta kyllä Marja Kyrön suomennoskin on varsin upeaa kieltä. Anachén tarinaan on helppo päästä sisään, mutta poispääsy onkin jo vaikeampaa. Tämä tarina jää mieleesi. Yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen miettii, että mitä ihmettä tämän jälkeen voi enää lukea, koska kaikki on kuitenkin paljon huonompaa. Samaan maailmaan sijoittuva Arra on vielä lukematta, mutta tuskin enää kovin kauaa! Mikäli vastaasi sattuu joku, joka uskaltaa olla sitä mieltä, että maailmalla kirjoitetaan paljon parempaa fantasiaa kuin Suomessa ikinä, niin tässä on yksi lyömäase todistaaksesi hänen olevan täysin väärässä. Etkö ole vielä tutustunut? No mitä ihmettä sinä vielä odotat?
Tämä oli herkullinen teos pieninä annoksina nautittavaksi. Shimo kirjoitti vuoden 2013 jokaisena päivänä yhden raapaleen (tasan satasanaisen tarinan) ja näistä tarinoista parhaat sata on koottu yhdeksi teokseksi. Näitä oli ihana lukea, nopeita mutta myös vaikuttavia, helppoja ja vaikeita. Ihan kaikissa tarinoissa en ymmärtänyt koukkua, mutta ei se menoa haitannut. Nyt harmittaa, ettei tullut kirjastoon hankittua useampaa kappaletta! Tämähän olisi aivan mainio ollut lykätä jokaiselle vähän huonommalle lukijalle. Lyhyen tarinan parissa ei kauaa heilläkään kestäisi, ja voisi antaa osaamisen tunnetta - paitsi jos ei yleissivistys riitä siihen vitsin tajuamiseen... Suosittelen tutustumista!
Luin tämän kirjan noin vuosi sitten. Katsoin ensin elokuvan, ja kun tajusin että siitä oli kirjakin, oli pakko lukea. Ja hyvähän se oli. Joissain kohdissa oli vähän tylsää, kun ei tapahtunut mitään, mutta sitten kuin tapahtui, niin sitten kyllä tapahtui. Kirja meni siinä parissa päivässä ja äitikin rupesi lukemaan, kun pakotin. Kyllähän sekin sitten innostui. Pian oltiin kaikki kirjat luettu ja leffoja kateltu moneen kertaan. Nyt odotan innolla kolmannen leffan ekaa osaa :)
Tämä kirja on mielestäni sarjan paras (ainakin tähän mennessä ja olen lukenut 5). Isaac oli minusta ihana hahmo ja toki Grier kin oli ihan hyvä. Kirjassa muutenkin tapahtui kivasti ja emt oli vaan ihana!
Aivan huippu kirjasaja fantasian ystäville! Itse lukenut koko kirjasarjan läpi jo 7 kertaa eikä vieläkään kyllästytä!<3
Hyvä ja koukuttava kirja, vaikka ensimmäinen osa oli omasta mielestäni silti hieman parempi. Kirja eteni mielestäni ihan hyvää tahtia, ja tässä osassa oli enemmän menoa ja juonittelua joka teki tästä mielenkiintoisen. Myös henkilöt muuttuivat tämän kirjan aikana hyvin paljon, he jotka olivat ennen hyvinkin kiltin oloisia, tuntuivat tässä kirjassa muuttuvan häijyimmiksi ja kierommiksi. Lukemisen arvoinen kirja.
Siit ku luin tän on jo kauan aikaa...mut muistan et tää oli hyvä kirja, vaikkakin alussa ja keskivaiheessa vähän tylsä. Loppupuolella vasta alko kiinnostaa ku alko jtn jännää ees tapahtumaan :3 Amy oli ihan hyvä hahmo ja Seuraaja, mut ne muut jäi sit vähän etäisiks ja silleen... Niin mitä siit keski/alkuvaiheest puhuin, niin oli tylsää ku se Vanhin selitti sille Seuraajalle vaa niit ohjeita aluksen hallintaan yms, eikä mitään sen kummallisempaa tapahtunu :/ Toisen osan oon nyt tästä lukenu, ja se oli jo paljon parempi ku eka, vaikka oli tääkin hyvä :) Suosittelen joskus lukemaan tän sarjan c:
Tää oli jotenki ihana ja sairaan hyvä kirja :3 On kyl aikaa millon tän viimeks luin niin en kauheest muista mitkä asiat tässä sillo mietitytti jne mut...c: Suosittelen lukemaan^^!
Locke Lamoran valheet nousi heti yhdeksi parhaimmaksi kirjaksi jonka olen lukenut. Juoni oli todella ennalta-arvaamaton ja melkein jokaisen luvun lopussa tapahtui jotain todella odottamatonta, mutta silti kaikki oli todentuntuista ja realistisesti kerrottua. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja aitoja. Locken salaisuudet ja temput olivat ällistyttäviä ja myöhemmin kun kaikki palaset loksahtivat paikoilleen kaikki oli selvää. Muutaman asian takia mietin pitäisikö antaa täydet 5 vai vain 4½: Monet kirjan henkilöt tuntuvat kuin ihmeen voimin selviävän mistä vain. Henkilö 1 hakataan melkein kuoliaaksi, mutta muutaman päivän päästä hän on aivan kunnossa. Henkilöä 2 viillellään ja pistetään teräaseilla, mutta muutaman siteen avulla hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut jne. Toinen asia ei oikeastaan liity tarinaan vaan suomennokseen. Kirjassa kiroillaan mukavissa määrin ja suomennos kuulostaa lähinnä naurettavalta. Toimii englanniksi paremmin. Ällistyttävää miten hyvä nuorehkon kirjailian esikoisteos voi olla. Suosittelen kirjaa jokaiselle.
luotettavaa perusfantasiaa joka panee silti miettimään, että miksi--- Fantasiassa harvoin asiaa katsotaan "pahiksen" kannalta ja tarinan mukana tappaja kasvaa, muuttuu Loppu oli sellainen, että jatko-osakin olisi mukava lukea.
Kirja oli kyllä ihan hyvä, mutta edellinen osa oli kyllä mielestäni tätä osaa parempi. Mielestäni oli hyvä, että moni aiempien osien sivuhenkilöistä oli suuremmassa roolissa tässä osassa.
Tämän vuoden positiivinen yllätys. Lainatessani kirjan olin vähän "määh, vampyyreja ja verta, teiniromanssia, yäk." Luin kirjaa kutienkin ahmien (illalla sängyssä! Pelkäsin, että Josephine tulee huoneeseen...) ja rakastin sitä. Nicholas on ihana hahmo, samoin Reese.
Jim oli kieltämättä tässä kirjassa ihan pihalla, joka oli raivostuttavaa. Olen myös aina vihannut Sissya ja nyt kun se oli tässä... No onneksi Jim ryhdistäytyi lopussa, jote toivon että ens kirjassa Jim on taas hyvin mukana. Muuten itseasiassa pidin kirjasta paljon. Muut hahmot oli kivoja ja pidin varsinkin kirjan parista paljon.






















