Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin tästä selvästi vähemmän kuin muista Kinsellan kirjoista. Päähahmot oli vaan niin ärsyttäviä, etten meinannut kestää.
Tämä oli pettymys ensimmäisen osan jälkeen. Sekava, ei mitään kunnollisia tapahtumia. Luulen, että sarja olisi parempi, jos se olisi tiivistetty yhdeksi kirjaksi.
Pidin kirjasta sillä se ei junnannut paikkallaan niinkuin useat lukemani kirjat...! Kun luin kirjaa huomisin aika monessa kohtaa että se kyllä vähän muistutti Nälkäpeliä. Mutta eihäm se haitannut hirveästi! Ja en ole nähnyt elokuvaa vielä mutta kyllä minä sen vielä saan käsiini!
Kirja on kirjoitettu… No tuota. Ei oikeasti, jos kirja on kirjoitettava kirjakielellä, sen voi kirjoittaa kirjakielellä. Mutta jos tarkoitus on kosiskella lukijakuntaa ”nuorisokielellä”, voisi siihen hiukan nähdä vaivaa. Pari kirosanaa sinne tänne väkisin tungettuna ei nuorenna tekstiä. Muutoinkaan kieli ei kovin innostanut. ”Noa meni kylppäriin.” Aha. Meni. Ei kävellyt, juossut, ravannut, talsinut, löntystellyt, madellut, liukunut, kontannut, nilkuttanut, ontunut, rynnännyt, lentänyt tai pyrähtänyt. Joo, alkuperäiskieli ei ole niin synonyymirikas kuin suomi, mutta ehkä sen wentin olisi voinut jollain muulla sanalla korvata. Haktivisti on kiva sana, sen myönnän. Onneksi se esiintyi kirjassa jotain about viisi kertaa. Kaikki selitetään. Lukija ei koe mitään. Peter oli charmikas nuorimies ja kaikki tytöt rakastivat häntä. Ai aha. Ja kuka hitto hänet oli kirjan ajaksi kaapannut kun tähän charmiin ei päästä käsiin? Peter oli lahna. Kauniisti sanottuna. Flegu rich bitch, joka oli hämmentävän avuton ollakseen kait kirjan paras hakkeri. Aaaaargh. Vähän luonnetta peliin, jätkä. Jos olisin ollut Amanda, olisin heivannut kaverin… No, ennen kuin olisimme edes aloittaneet. Noa oli jees, paremmin toteutettuna olisin rakastanut oikeasti. Sivuhenkilöt riemastuttivat. Todella. Yhden sivun Pam-tuttavuus jättää Ethan-vauvansa juuri tapaamiensa Noan ja Peterin hoiviin. Tuosta noin vain. Se, että kirjassakin vähän ihmeteltiin asiaa, ei pelasta mitään. Pam oli kai oikeasti jossain pilvessä. ”Hmm joo siis Cody paiskii pitkää päivää kun se opiskelee ja mä oon yksin muksun kanssa mut ei se mua haittaa oikeesti kyllähän se sit korvaantuu ku se alkaa saamaan hyvää palkkaa siis kiva tavata oota mä meen kauppaan pitäkääs mun beibistä huoli jookos kiitos.” Ja nämä alkukirjan lääkärit. Ymmärsin, että Noa oli aika arvokas kaveri tämän leikkauksensa jälkeen ja porukat toivoivat tämän heräävän… Eikä kukaan ollut keksinyt selitystä leikkuupöydältä heräämiselle ennen heräämistä? Ja se, miten kuusitoistavuotias pääsee pakoon niin helposti… Tavalliset pahikset olisivat hiukan virkeämpiä. Ärsyttää. Kukaan ei kaipaa sinua sisältää paljon nimiä, jotka jostain syystä eivät mene sekaisin, vaikka hahmot saattavat esiintyä vain puheessa. Hakkerikirja, jossa oli häiritsevän vähän nörttäystä. Tai no siis, oli aika paljon, mutta… Muistan vain alusta jotain, sitten ne printatut jutut ja FBI:n kutsumisen. Enemmän tässä oli… Tyhjäkäyntiä. Ei mitään. Varastetaan auto ja ollaan ihan kikseissä, kun ei pumpulissa kasvetun elämän aikana olla koskaan tehty mitään laitonta. (Eikun mitä, kaveri oli perustanut hakkerisivuston, joka kosti pahoille ihmisille imemällä pankkitilit tyhjiin tai levittämällä salaisia tiedostoja. Joo moi.) En tiedä mitä ylimääräinen kateenkorva vaikuttaa kroppaan, mutta kyseenalaistan silti kaiken, mitä Noalle tapahtui. ”Enmä.” Totta puhuttuna mulla ei taaskaan ollut mitään käsitystä kirjan sisällöstä. Tietokonejuttuja… ja niin. Kansi oli kiva. Viimeisin compjuutterijutska, jonka kävin katsomassa, oli Trancendence. Johnny Depp oli kivempi tietokone kuin mikään tässä esiintynyt. Suurin kompastus tässä on teksti. Ei nyt suoria virheitä, mutta yksitoikkoista, masentavaa, yrittävää. Teollista. Joskus yhdentoista ikäisenä olisin oikeasti voinut pitää tästä… Paitsi, että vitut ja collegesuhteet olisivat tehneet pikkuhukan olon epämukavammaksi. Kun jutut olivat niin ”aikuisia”. Tällä hetkelle tunnun pitelevän kirjaa, joka on väkisin ylennetty osastolta ”lapset & nuoret” osastolle ”nuoret aikuiset”. Ihan hyvän mielen kuitenkin sai lukemalla tämän. Kevyttä viihdettä, ei pahemmin tarvinnut ajatella.
Kirja oli ihan hyvä ja sen luki nopeasti. Ei jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen, vaikka aionkin lukea seuraavan osan.
Mahtava lopetus. En voi muuta sanoa, että huh huh. Kirja oli surullinen. Surullista oli myös se, että loistava kirjasarja loppui.
Tää kirja oli tosi hyvä! Välillä tosin olin vähän hukassa mutta ei se mitään! Mä en tykänny yhtään tosta Vayun siskopuolesta, se oli jotain niin ärsyttävää... Mutta yllätyin tän kirjan jälkeen, kun älysin vasta silloin, että kirja oli kotimainen. En yleensä pidä kotimaisista kirjoista, mutta on muutamaan hyväänkin törmännyt, mutta ei tosin näin hyvään. Kannattaa lukea!
Taso laski hiukan, sillä jännitystä oli vähemmän ja teiniongelmia enemmän. Kirjan parhaimpia puolia oli se, että se syventää inhoamaani Draco Malfoyta. Kalkarosta aloin vihaamaan entistä enemmän(kunnes viimeisen kirjan loppu muutti kaiken) Laadukas osa kaiken kaikkiaan.
Ihana kirja! Aika ennalta arvaamaton (mun mielestä) ja mielenkiintonen. Musta se Nickin ja Alanin suhde oli ihana! Ja se, että Nick palas veljensä luo kirjan lopussa oli aivan älyttömän suloista!! Suosittelen kaikkia lukemaan!
Feeniksin Kilta oli joissain kohdin ahdistavaa luettavaa(koska moni pitää Harry valehtelijana ja hulluna). Silti se ei ole miinus. Jälleen kerran onnistunut Potter-osa. Ja se Pimento on kerrassaan loistava henkilöhahmo, hahmo, jota todellakin vihaa. Loistavaa, Rowling.
Rakastan tätä sarjaa!!! Tässä sarjassa ensimmäinen tai viides kirja on parhaita ja tää on mun lempparisarja ikinä! Mä tykkään tosi paljon tän kirjan juonesta ja hahmoista. Tää on parempi ku Twilight ja suosittelen KAIKILLE! Jace oli alussa tosi ärsyttävä, mut silti mä tavallaan pidin siitä, vähän niinku Vampyyripäiväkirjojen Damon. Jossain vaiheessa kirjaa mä kuitenkin rakastuin Jaceen (oikeestaan se oli aika paljon niinku Damon). Jace on tayden kympin hahmo! Claryssa mua ärsytti sen avuttomuus, mut muuten se oli ihan hyvä hahmo. :) Se, että se osas keksiä uusia riimuja oli siistiä. Mutta lukekaa!!!! Aivan ihana kirja!!! RAKASTAN!!!
Neljäs Harry Potter jatkaa koukuttavalla linjalla. Kirjassa on jännitystä, huumoria, loistavia henkilöhahmoja ja hyvin rakennettu juoni. Parhaita Pottereita.
Azkabanin Vanki on ällistyttävä kirja, jonka loppu ei ollut todellakaan ennalta-arvattava. Yksi parhaimmista Pottereista ellei paras.
Toinen osa Harry Potter-sarjasta on muiden osien tapaan erinomaisesti kirjoitettua tekstiä, jonka lukee mielellään useampaan otteeseen. Salaisuuksien Kammio synkempi ja parempi kuin edellinen kirja, muttei kuitenkaan sarjan paras.
Kannen perusteella luulin tätä pikkulasten kirjaksi, mutta minulla ei ollut mitään lukemista, joten lainasin tämän. Onneksi lainasin sillä tämä kirja oli aivan mahtava! Minusta oli ihanaa, että Fish puolusti pikkusiskoaan! Se oli jotain niiiin söpöä! Kumpa mun isoveliki ois tollanen... Will oli mahtava tyyppi ja söpö ja se sen isäjuttu oli mahtava! Mutta mun lempihahmo oli Samson. Se oli jotenkin niin pieni ja hellyyttävä mun mielestä. Kannattaa lukea!
Omasta mielestäni yksi parhaista Noitureista, seuraavaa osaa odotellessa. Varasin tämän kirjastosta kuukausia ennen ilmestymistä ja kannatti kyllä tehdä niin. Cirin etsintä tuntuu olevan koko kirjan päämäärä, mutta siinä ei kuitenkaan kovin pitkälle vielä tässä osassa. Sensijaan uusia päähenkilöitä tulee oikein urakalla, peräti kaksi näin myöhään sarjassa. Kieli on sujuvaa ja suomennos erittäin hyvä, edelleen. Tätä kirjaa en tule lukemaan ikinä englanniksi, kiitos suomentajan. Seuraavaa osaa odotellessa...
Kirja on erinomainen. Olen lukenut sen jo monta kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. Kumminkin on ehkä sarjan huonoinpia osia.
Takakannen perusteella pidin kirjaa aluksi huonona, mutta luettuani voin sanoa, että pidin siitä todella paljon ja luen jatko-osatkin (parasta aikaa...) Hahmot ehkä olivat vähän kliseisiä, mistä tuo pikku miinus. Yllättävän hyvin aikamatkailusta pystyy vieläkin saamaan jotain irti. Historian vartijat, Time Riders ja Aikavartio esimerkiksi ovat todella erilaisia ja tämä on parhaita niistä.
Hyvä kirja, mutta en niin hirveästi pidä siitä, kun hirveä määrä hahmoja kuolee varsin väkivaltaisesti. Jos joku on valittanut ensimmäistä osaa väkivaltaiseksi, sanoisin että olisi lukenut tämän ja miettinyt sitten. (Tosin kun arvosteluja annettiin, tätä kirjaa ei ollut) Kumminkin yksi parhaista lukemistani kirjoista. Hieman raskaslukuinen kyllä, mutta itse ainakin pysyin hyvin kärryillä ja luin parissa päivässä.
Odotukseni olivat aika korkealla, sillä kuuleman perusteella todella hyvä kirja. En pettynyt, vaikka erilainen tämä oli kuin kuvitelmissani. Hyvällä tavalla erilainen! Pidin kirjassa erityisesti henkilöistä. Kaikki hahmot olivat omalla tavallaan kivoja ja mielenkiintoisia, mutta eniten pidin `kaksinaamaisesta´ Kärpäsenkoivesta. Se oli eniten mielenkiintoa herättävä, vaikka kaikki muut tietysti myös. Olisin mielelläni lukenut enemmän kuvailua Taivaan Reunasta. Olihan siellä suuren suuri järvi, mielettömästi kukkia ja kallionkielekkeitä. Mutta jotenkin ajatus ja kokoaikainen puheenaihe Tarunhohtoisesta lohikäärmeiden laaksosta oli niin upea, että kun sinne lopulta päästiin, ei se oikein täyttänyt odotuksiani. Onneksi lopussa taistelu Kultatakkia vastaan oli odotusten mukainen. Vaikka Kultatakin sulamistakin olisi voitu kuvailla paremmin. Lisäksi olisin mieluusti kuullut enemmän kivettyneistä lohikäärmeistä niiden herättyä. Suosittelen ehdottomasti kaikille!
Ehdottomasti sarjan tähän mennessä paras kirja! Jonkin asteinen jännitys säilyi kirjan loppuun saakka.
Sarasvatin hiekkaa jätti minut aika kylmäksi. Oivallus Atlantiksesta on nerokas, mutta esimerkiksi Kanadan drumliinit eivät jaksaneet kiehtoa minua. Onneksi keväällä oli maantiedossa aiheena jääkausi ja sen jäljet luonnossa, etten joutunut oppimaan kaikkea tästä kirjasta. Isomäki tietää varmasti, mistä puhuu, mutta mielestäni hän esittelee tietojaan liikaa, välillä aivan tarpeettomasti. Esim. toisessa luvussa hän selittää Anna-Leenan ajatusten kautta optisesta harhasta, jonka tuulimyllyn liike saa aikaan. Se tuntuu kömpelöltä, eikä tuo mitään tarinaan. Tietokirjamaiset selitykset vievät paljon tilaa, ja koska kirja ei ole kovin paksu, varsinainen juonen eteneminen painottuu liikaa viimeiselle kolmannekselle. Näin suuresta aiheesta olisi voinut kirjoittaa sarjan. Nyt loppu on hätäinen, eikä herätä tunteita, vaikka sen pitäisi. Jännitys on huipussaan kirjan puolivälissä, kun tutkijat alkavat päästä jyvälle uhkaavasta vaarasta. Kaiken kaikkiaan jännitys on teoksen suurin vahvuus. Silmiinpistävin heikkous taas on dialogi, joka on mielestäni usein joko tyhjää tai luennoivaa. Tulen luultavasti unohtamaan kirjan nopeasti. En vihaa sitä tai pidä siitä, kutsuisin Sarasvatin hiekkaa kelvolliseksi, ei sen enempää tai vähempää.
SEBASTIAN!!! Miksi mä olen rakastunut?? Sebastian potkii muuten vaan vauvoja ja mummoja kadulla, sen ei pitäisi kiehtoa niin paljon. Kirja antoi niin paljon ja sai minut hakkaamaan päätä seinään. Sebastian, Jace... Mitä tässä tilanteessa voi sanoa. Sebastian on ihan sekasin ja Jace hohtaa. Jee!! Voi Alec minkä menit tekemään. Itkin jokea kun luin Alecista ja Magnuksesta. Kiitos vaan TOSI paljon!! Naama ihan märkänä. Hemmetin Cassandra Clare...
Ei herra isä tämä kirja otti päähän. Todella hyvä, mutta Lenan sekoilu ja koko kirja yleensä johti minut hermoromahduksen partaalle. Se on hyvä juttu koska koin niin monta tunnetta kirjan aikana. Odotan kolmannen osan suomennosta jos siis suomennetaan. Tietääkö kukaan?? :D Joka tapauksessa kirja oli syöpää mutta ei pahalla tavalla eli mun pitäsi mennä nukkumaan ja lakata hourailu.
Kirja veti minut heti mukaansa ja nautin niin paljon lukukokemuksesta. Totta kai Lenan mielialan vaihtelut olivat hiukan rasittavia mutta vasta toisessa osassa tätä sarjaa, minun teki mieli lyödä Lenaa koska hän kohteli Ethania niin julmasti. No joka tapauksessa kirja oli hyvä mutta ymmärrän miksi moni ei ole tykännyt.
























