Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ihanaa hömppää! Tykkään! Tässä on sopivasti teiniromanssia, fantasiaa, historiaa ja juonia. Mikään osio ei hallitse toista. Todella nopeaa luettavaa! En malta odottaa viimeistä osaa! :)
Erittäin upea lukukokemus. Ennalta-arvaamaton ja jännittävä, paikoin karmi hieman selkäpiitä.
Olen samaa mieltä Camilan kanssa; Mukava kokonaisuus, hyvä alku ja hassu loppu.
Ihmettelen suuresti, miten Stine on pystynyt luomaan näin tylsän kirjan, joka kuitenkin on AIVAN täydellisen ennalta-arvaamaton. Tällaiseen ei moni kirjoittaja pystykään, kiitos Stinelle tästä.
Pelottava tunnelma ja jännittävät tapahtumat alkavat heti alusta, joten tylsyys ei ehdi vaivaamaan! Parhaita Goosebumpseja, suosittelen lämpimästi!
Parhaita Goosebupseja! Tämä oli hauska ja ennalta-arvaamaton lukukokemus.
Ei todellakaan Stinen parhaistoa. Tylsä ja ennalta-arvattava.
Parhaita Goosebumpseja! Jännittävä, ennalta-arvaamaton ja yllättävä. Hauska lukukokemus!
Ehdottomasti parhaita Goosebumpseja! Tunnelma on jännittävä ja hieman pelottavakin. Loppu yllätti minut, se oli erilainen kuin yleensä Goosebumpseilla.
Ennalta-arvaamaton ja jännittävä. Välillä hieman karmiva tunnelma. Aihe on hauska.
Paikoin hieman tylsä, paranee onneksi loppuun. Jännittävä ja ennalta-arvaamaton.
Jo kansi antaa ajatuksia sisällöstä. Jännittävä ja pelottava tunnelma on tärkein tässä kirjassa. Tapahtumat ovat kivoja ja kylmät väreet kulkevat välillä pitkin selkää. Mielestäni parhaita Goosebumpseja!
Näkymättömiin on parhaita goosebups-sarjan kirjoja. Se herätti jo alussa mielenkiinnon ja onnistui pitämään sen yllä koko kirjan alusta loppuun. Jännitystä ei puutu niin sisällöstä kuin kannestakaan.
Nimi on kiinnostava ja herättää jo ajatuksia tulevasta lukukokemuksesta. Kansi herätti mielenkiinnon, mutta sisältö oli eri tasoa. Kirja oli muuten tylsä, mutta onneksi loppua kohden tuli edes hiukan jännitystä.
Hah, koukutuin tähän siskon ansiosta :D Hyvä sarja, mutta välillä jokin alkaa henkilökohtaisesti potuttamaan, kuten Sasuken jutut sun muut, sekä joidenkin henkilöiden kuolemat. En silti voi olla antamatta täyttä vitosta, koska kaikki potuttavat jutut ovat vain minusta itsestäni kiinni :'D
Taidan olla aika lapsellinen ikäisekseni (kohta 28v), kun tykkään tällaisista hömppä nuortenkirjoista! :) Mutta siis tämä oli mielestäni yllättävän hyvä! Niinkuin muutkin ovat kirjoitelleet, kansi ei oikein herättänyt kiinnostusta, mutta hyvien arvosanojen vuoksi päätin kokeilla. Kuinka ollakaan, tarina onkin erittäin mukaansa tempaava, eikä kaikkia kortteja suinkaan paljasteta heti! Päähenkilö Gwendolyn on ajoittain vähän turhankin yksinkertainen, mutta tarinassa on kuitenkin paljon monimutkaisia kuvioita taustalla eli ei tässä kuitenkaan lukijaa aliarvioida.. Ainoa mikä harmitti, oli se että kirja oli niin lyhyt! :)
Tämä oli ehdottomasti paras osa sarjasta, ainakin minun mielestäni. Ingon ylitys oli mielestäni kiinnostavaa luettavaa. Olin leirillä, kun luin tämän kirjan ja meinasivat yöunet jäädä aika lyhyiksi, kun halusin vain lukea koko ajan.
Mielestäni kirjan alku oli tylsä, kuten monet muutkin tuossa ovat kommentoineet, mutta loppua kohden kirja parani. Tämä oli ehkä huonoin osa sarjasta, ainakin minun mielestäni.
Vuorovetten kansa ei ollut aivan yhtä hyvä kirja kuin edellinen osa. Ingo oli vihainen, vuorovedet raivosivat... Olihan se ihan hyvä kirja tähän kesän alkuun. Ei kuitenkaan aivan paras.
Ihan hyvä kirja, joskin olen samaa mieltä, että samankaltaisuuksia Harry Potterin kanssa esiintyy. Se ei kuitenkaan pilaa kirjaa, ja itseasiassa enemmän haittaa hyppivä ja liian nopeasti kulkeva juoni. Loppuratkaisu (jota en kerro) on kuitenkin niin hyvä, että neljä tähteä tulee. Lorey osaa kirjoittaakin kohtalaisen hyvin, ja juoni-idea on toimiva.
Joskus sitä voisi kuvitella, että vanhaan klassikkoon ei kannattaisi sorkkia ollenkaan jatkokertomuksen muodossa, oli sitten kirjailija sama tai ei. Ja kun puhutaan Hohdosta, tuosta yhdestä arvostetuimmista ja ylistetyimmistä kauhuklassikoista Stephen Kingin kirjallisella uralla monen muun mestariteoksen ohella, niin voin hyvin kuvitella monen ihmisen – minä mukaanlukien – nousseen varpailla, kun Tohtori Uni -niminen jatko-osa uutisoitiin. Mutta vaikka pahinta pelkäsin, oli myös odotukset kohtalaisen suuret ja pakkohan se oli päästä näkemään, miten King jatkaisi Danny Torrancen tarinaa. Kirjan alku oli hieman hidas ja se vaati hieman kärsivällisyyttä päästä tarinan keskivaiheeseen, jolloin Danny ja toinen "hohtava" henkilö Abra kohtaavat, minkä jälkeen mielenkiinto nousi monta astetta ylös. Älkää ymmärtäkö väärin, myös alkuun mahtui kiintoisia hetkiä, mutta romaanin alkupuolisko perehtyi ehkä liiaksi rakentamaan aasinsiltaa Hohdon tapahtumista tämän Tohtori Unen nykyhetkeen. Se kutakuinkin onnistui, mutta vasta puolivälissä mielenkiinto kasvoi niin että jaksoi lukea monta sataa sivullista yhteen putkeen, kun taas alkupuoliskossa välillä väsyi muutaman kymmenen sivun jälkeen. Mutta alku ja keskikohta ovat kumminkin ne kirjan hienoimmat hetket siinä missä loppu tuttuun tyyliin jää jälleen latteaksi. Nyt ei tullut täysin semmoista loppukoitoksen fiilistä ja hieman enemmän olisi toivonut lopulta. Tavallaan osasin odottaakin tätä, sillä yleensä Kingin kirjat lopsahtavat usein loppupuoliskoilla joko yrittämällä liikaa tai liian vähän. Daniel "Dan" Torrance ja Abra Stone ovat koko kirjan tärkeimmät valttikortit. Dannyn kasvua nuoresta täysikäiseen on kiehtovaa seurata ja Abran voimakkaammat kyvyt jaksoivat hämmästyttää. Myös muitakin mielenkiintoisia hahmoja mahtui mukaan, mutta jostain syystä pahikset (huomaa monikko) jäivät hyvistä rakenteista ja yrityksistä huolimatta vähän valjuiksi. Tuli vähän tunne kun tällaisia olisi jo aiemmin nähnytkin. Vaikka kirjasta jäi paikoin hyviä fiilinkejä, ei King minusta suoriutunut tämän jatkokertomuksen kohdalla niin hyvin kuin olisi odottanut. Vaikka antamani pistemäärä ei näytä niin huolestuttavan heikolta, niin onhan siitäkin kenen tahansa helppo tajuta, että jatkon tekeminen täydellisyyttä hipovalle Hohdolle oli ehkä turhankin iso riski.
Tätä kirjaa en lue itse, vaan ystäväni likee sitä minulle joskus, kun tapaamme... Se on hauskaa, koska ei tarvitse keskittyä itse lukemiseen, vaan kokonan tarinaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Minusta kirja on erittäin hyvä, parempi kuin edes luulin kannen perusteella. Kirjassa on sopivasti jännitystä ja huumoria, ja varsinkin pikku Eleanor on suloinen.<3
Tämä kirja oli aivan fantastinen! Minusta on hyvä, että kirjassa ei ole minä-kertojaa, vaan asiat saa nähdä monen ihmisen näkökulmasta. Cornelia Funke on PARAS!<3
Aloitin tämän kirjan lukemista, mutta sitten se jotenkin jäi... En millään tarkoita, että se olisi ollut huono kirja, oli vaan niin paljon muuta tekemistä. Aion kohta aloittaa sen uudestaan. :)