Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hieman sekava, mutta hauska kirja. Juoni ei ollut kovin selkeä eikä hirveän mielenkiintoinen kirja muutenkaan. Loppu oli yllättävä ja outo.
jos jollakulla on tieto siit milloin sarjan seuraava osa ilmestyy suomeksi tai siitä onko suomentaminen sarjan osalta lopetettu laittaisitteko minulle tiedon yksityis viestillä.
Ensin annoin Tarinalle vailla loppua vain 4,5 tähteä, mutta ymmärsin hairahdukseni saatuani kirjan uudestaan käsiini. Nyt epäilen, että tämä saattaa olla paras koskaan lukemani yksittäinen kirja. Tarina vailla loppua ei tyydy vain omaan tarinaansa. Tai ehkä on parempi sanoa, että se kertoo enemmän tarinoita kuin ensisilmäykseltä voisi päätellä. Itse asiassa tarkkaan katsottuna koko maailma, niin todellinen kuin kuviteltu, mahtuu kirjan kansien sisään. Tarina kertoo ikuisuudesta, äärettömyydestä ja ennen kaikkea mielikuvituksesta. Saamme tietää, mistä valheet syntyvät ja minne unohdetut unet päätyvät. Mekin olemme osa Tarinaa vailla loppua. Kirjassa on niin paljon erilaisia elementtejä, että hämmästyin lukiessani sitä uudestaan. Moniin arvoituksiin annetaan vastaus, mutta yhtä moni jätetään mielikuvituksen varaan: esimerkiksi Ikuisen Lapsuuden Valtiattaren todellinen luonto. Matkan varrella vihjataan useista tulevista seikkailuista, jotka saavat Fantaasian valtakunnan todella vaikuttamaan äärettömältä. Koska Tarinalla vailla loppua ei ole jatko-osaa (ja hyvä niin), nämäkin seikkailut jäävät lukijan kuviteltaviksi. Jotkut tarinat ovat parempia kertomattomina. Kirjan paras vaihe sijaitsee paikassa, joka usein mielletään hitaaksi suvantokohdaksi: kirjan puolivälissä. Loppu ei jää paljon huonommaksi. Toki heikompiakin vaiheita löytyy: ennen viimeisiä lukuja tapahtuu kliseinen sankarin ylpistyminen ja riita ystävien kanssa. Loppujen lopuksi Bastianin matka Fantaasiassa palvelee samaa tarkoitusta kuin Atrejun Suuri Etsintäretki. Se, mihin matka päättyy, ei ole tärkeintä. Tarinan ideana on tutustuttaa lukija maailmaan juonen ympärillä, sen moniin yksityiskohtiin ja kummallisiin lakeihin. Lukemalla Tarinaa vailla loppua ymmärrämme myös jotain koko maailmankaikkeudesta. Se kaikki on kirjan kansien välissä.
Niin kai se aina menee, että trilogioissa ensimmäinen osa on paras. En väitä etteikö tämä olisi ollut hyvä kirja, mutta valitettavasti se. Tuotti pienen pettymyksen. Kirjassa on niin paljon toistoa, jossa Tris tekee jotain holtitonta ja Tobias suuttuu ja valittaa ettei Tris luota häneen tarpeeksi ja kertoo hänelle, että tämä ei saa tehdä mitään holtitonta ja Tris valehtelee lupaamalla olla tekemättä mittän, mutta tietenkin seuraavassa sil,än räpäyksessä Tris onkin jo uudessa konfliktissa. Vaikka onkin ärsyttävää lukea tuollaista, on siellä valon pilkkujakin. Trisin ja Tobiaksen suhde kehittyy ehkä vähän intiimmäksi. Toinen miinus on siinä, että kirjassa kuolee ihan hullusti porukkaa. Kun yksi kuolee niin toinen on jo verissä päin. Onhan se vähän rasittavaa. En oikein osaa kuvaille kirjan hyviä puolia erikseen, muttansen sanon että se toimii silti hullun hyvin kokonaisuutena miinus seikosta huolimatta! Kannattaa lukea!
Ei mitään hajua siitä, että miks haluan koko ajan tunkea pääni täyteen dystopiaa? :D Luin englanniksi kyseisen kirjan eikää kauaa mennyt! Kirja oli paljon parempi kuin elokuva (kuten aina). Itse kirjasta: jokin dystopioissa vaan kiehtoo. Vaikka on monen suusta kuullut Divergentin muistuttavan suunnattomasti Nälkäpeliä (olen lukenut kaikki 3) niin en itse kyllä lukiessani huomannut kertaakaan ajattelevani Nälkäpeliä. En voi sanoa että Tris olisi mikään 1. suosikki hahmoni, mutta on juuri täydellinen omaan rooliinsa. Tobias (Four) taas saa mielikuvituksen laukkaamaan ja sydämen pamppailemaan. Vielä parempi jos ei ole nähnyt elokuvaa koska saa kuvitella Fourin kuinka komeaksi tahtoo. Suhde Tobiaksen ja Trisin välillä kehittyi vähän luonnottoman nopeasti. Ja tietenkin kahden jämäräpäisen kohtaamisesta syntyy aina konflikteja. Oma suosikki hahmo on; yllätys yllätys Eric! Huippu jätkä! Kannattaa lukea! Minussa ei herättänyt pahemmin liikuttavia tunteita mutta onko se aina edes tarpeen? Kunnon seikkailua ja tulista romantiikkaa! Kun otat kirjan käteen et voi laskea sitä.
Todella hyvä kirja ja alustaa hienosti Taru Sormusten Herrasta - sarjaa. Tykkään siitä että tässä ei olla kokomaailmaa pelastamassa vaan kyse on vain kääpiöiden kunniasta ja halusta vallata omansa takaisin. Bilbo on kiva hahmo ja kääpiöt ovat myös kivoja Gandalfia unohtamatta. :)
Luin tämän kerralla alusta loppuun ja en pettynyt. Erittäin hyvä kirja ja juoni kulki sujuvasti. Hahmoihin oli helppo samaistua ja Tris oli sopiva päähenkilö. :) Jatko-osa on lukulistalla heti kun saan sen käsiini.
Aika lailla samaa tasoa kuin vihan liekit. Juoni kulki sujuvasti mutta loppu oli vähän töksähtävä. Tykkäsin kuitenkin ja kaikki kolme kirjaa luovat yhdessä hienon kokonaisuuden.
Ei ollut ihan niin hyvä kuin eka osa mutta todella hyvä ja taidokas kirja tämäkin. Alkaa saumattomasti siitä mihin nälkäpeli jäi ja tempaisee heti mukaansa alusta asti. :)
Blondein koskaan lukemani kirja. Lainatessani luin suoriltaan puolet, koska puhelimeni oli rikki. Nöyrryin jopa selaamaan parisenkymmentä sivua läpi Soneran odotussohvilla. Koukuttava, no joo. Helppolukuinen ainakin. Kunnes lakkasi lukemasta ja karttoi Pyhää Blondeutta kuin ruttoa. Minulla ei ole mitään blondeja vastaan. Uskon vakaasti lähes jokaisen tarvitsevan blondiaikaa. Toisinaan. Siihen kirja soveltuu hyvin. Saippuaa, siirappia ja sokeria. Mielin määrin. Aria on ärsyttävä. Hunter... voi luoja. Okei, ei tarvitse olla sekoitus ja vaarallinen, söpötkin kaverit voivat olla ihan kivoja. Mutta ei tarvitse olla niin äklömakea lahna. Tatskakaveri oli hottis, Hunter... ei. Juoni oli pääosin ennalta-arvattavaa huttua varsinkin Shakespearenraiskauskirjeidensä osalta. Kuinka nerokasta kutsua toisiltaan kiellettyjä rakastavaisia toisiltaan kielletyiksi rakastavaisiksi. Idea kaupungista oli ihan kiva, vaikka mystikot (ennustavalla tekstisyötöllä kesti pari minuuttia ymmärtää, ettei kyse ole mustikoista) olivat vähän liian laimeasti esitelty. Muutenkaan... Monestiko tämä on esiluettu? Kieli oli yksinkertaista ja vaikkei pahasti ontunutkaan, siinä ei ollut mitään erikoisen nautittavaa. Jotenkin... Mieleen tuli adjektiiveja läpinäkyvä, aukkoinen, hento... Teksti ei kantanut niin hyvin. Ihan ilolla tätä luki. Ja seuraavan varmastikin lukee. Olisin voinut elää ilmankin. Arvostelun blondeus ei viittaa millään tavoin hiusten väriin. Ainoastaan aivosolukon määrään.
Ai että tämä sarja onkaan surullinen :( Surullinen mutta ihana. Enpä nyt saanut aikaiseksi mitään rakentavaa arvostelua tähän :D
lirja on loistava niin kuin on ollut koko sarjakin kannattaa lukea
Todella lapsellinen kirja. Vaikka yleensä kyllä tykkään nuorisokirjallisuudesta, mutta tämä oli jo vähän liian yksinkertainen jopa minun makuuni. En kyllä sanoisi että kirjailija on "todellinen lahjakkuus" tämän perusteella.. Kyllähän tämäkin jotain tunteita herätti, teki mieli mennä rutistamaan omia lapsia ja antamaan suukot pienille poskille! Kävi niin sääliksi alkoholistiäidin tempauksista kärsivää Aadaa! Mutta siinäpä se.. Tuntuu että itse olisi 13-vuotiaana voinut kirjoittaa tämänlaisen kirjan. Ja itselläni siis ei ole MINKÄÄN näköisiä kirjailijan lahjoja! :P
Eniten odottamani kirja koko sarjassa! Olen kieli pitkällä odottanut Qhuinnin ja Blayn tarinaa! Ja se oli ihana! :) Sivujuonia oli ehkä jo vähän liikaakin, yksikin olisi riittänyt, jos siihen olisi panostettu enemmän.. Nyt tuntuu että tarinan alkuja on vähän liikaa, eikä yksikään niistä jäänyt mieleen kutkuttamaan.. Tästä kirjasta mahtavan tekee osaltaan juuri se polku mitä tähän on kuljettu, kun Qhuinnin ja Blayn juttua on käsitelty useammassa kirjassa taustalla. Nyt tarinoita on niin monta että mikään niistä ei jäänyt erityisesti mieleen, joten en edes odota tarinoille jatkoa. Varjoista olisin lukenut mielelläni lisääkin, heidän heimostaan ja taustastaan yleensäkin..
Painajainen (tai Salem's Lot, kuten sitä alunperin nimeään) lienee niitä omia luetuimpia Kingejä kenties ei-niin-tuhdin koon takia. Lisäksi kirjoituksellisesti huomaa, että tämän on kirjoittanut nuori Stephen King, sillä se vaikuttaa yksinkertaisen oloiselta. Lisäksi vampyyriaiheeltaan tämä on sitä perinteistä, vaikkakin se melkein 40 vuotta ilmestyttään saattoi kuulostaakin mullistavalta. Itseäni mikään noista edellämainituista ei lainkaan haittaa, painottaakseni kirjoituksen alkua siitä, kuinka tämä on niitä, joita olen lukenut useampia kertoja. Siksi, että se on vaan niin perhanan viihdyttävä. Lisäksi tämä on kaikista Kingin tarinoista ehkä se ainoa, jossa pikkukaupunkikuvaus sen joka päiväisistä rutiineista on kuvattu erinomaisesti. Kirjailija itse on myös myöntänyt kirjan kuuluvan yhteen omiin suosikkeihin juuri tuon maininnan takia. Lisäksi kirjan hahmot ovat yksinkertaisia, mutta silti riittävän herkullisia seurata. Miksi en siis anna täysiä pisteitä? No se hyvän ja pahan välinen viimeinen kohtaaminen jäi jälleen laimeaksi, Kingillä kun on jotenkin tapana saada alun ja keskivaiheen kiinnostavaksi kun taas loppu selviytyy korkeintaan olankohautuksella. Mutta lukuunottamatta tuota seikkaa suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän, jos Kingiin et ole tutustunut aiemmin, mutta tarvitset melkein kevyttä lukemista näin aloitukseksi. Loppuun vielä tietämättömille: löytyy kaksi tarinaan perustuvaa minisarjaakin, joista sitä vanhinta suosittelen erityisemmin.
Kirja onnistui ainakin nostattamaan järjettömän matkakuumeen.. Googletin rakennuksia, tauluja ja patsaita. Haluan Italiaan, haluan. Muuten kirja oli ylipitkä ja juonikuvio jotenkin lässähti, kun totuus paljastui. Ajatuksena noin toimiva virus on mielenkiintoinen.
Ajattelin, että muistan hyvin n. 1,5 vuotta sitten lukemani Kiduttajan varjon sisällön, joten aloin lukea Sovinnontekijän kynttä ilman kertausta. Ensimmäisen luvun jälkeen tulin siihen tulokseen, että luen sittenkin Kiduttajan varjon uudelleen ja se kannatti – olin kuitenkin unohtanut siitä aika paljon yksityiskohtia. Sovinnontekijän kynsi jatkuu suoraan siitä mihin Kiduttajan varjo jäi. Koska luin nyt kummatkin osat peräkkäin, ei voinut olla huomaamatta kerronnan tai suomennosten eroa. Kiduttajan varjon suomennoksen kieli ja luettavuus oli jotain todella hienoa kummallakin lukukerralla. Sovinnontekijän kynsi tai sen suomennos taas ei lähtenyt niin sujuvasti rullaamaan, mutta ilmaisuun kuitenkin tottui tarinan edetessä. Pidän tarinan kerronnan tekniikasta todellakin – selittämätön saa selityksensä myöhemmin. Sillä välin kun asia selviää voi itse miettiä, mitä kyseisellä asialla tarkoitetaan. Kiduttajan varjosta kaivertamaan jääneistä omituisuuksista sai selityksensä Sovinnontekijän kynnessä kokonaan tai osittain, mutta jokunen asia jäi minulle vielä kysymysmerkiksi. Sovinnontekijän kynnessä uusia kysymyksiä ilmaantui enemmän kuin niitä selvisi ja tarina alkaa käydä enemmän ja enemmän kummalliseksi. Luotan kuitenkin siihen, että tulevissa osissa asiat selviävät.Sovinnontekijän kynnessä oli pari jaksoa, joiden aikana ajatukset harhailivat ja en jaksanut keskittyä. Toinen oli ruskeasta kirjasta luettu tarina ja toinen oli näytelmä. Toivottavasti ne eivät olleet liiaksi keskeisessä osassa tarinan jatkon kannalta.
Tosi hyvä kirja ja mielenkiintoinen :) Vähän miinusta tulee siitä että Percy ei ollut tässä kirjassa ja siitä että loppui vähän tyhmästi.. Hyvää jatkoa Percy Jackson sarjalle. Leo on aivan ihana ja tuo isoa plussaa :3 Suosittelen kaikille jotka ovat jo lukeneet Percy Jackson sarjan :)
Raaka ja tunteellinen kirja oikeen hyvin kirjoitettu ja juoni oli kokoajan sopivan kiinnostava :) Katsoin elokuvan vasta kirjan lukemisen jälkeen ja kirja oli odotetusti elokuvaa parempi. Jäin koukkuun ja luinkin sitten koko sarjan :D Kirjojen taso ei laskenut ja nyt odottelen kolmatta elokuvaa.
Tämä kirja oli pieni pettymys. Ensimmäinen osa oli todella loistava, mutta tämä oli paikoitellen tylsä. Monet tapahtumat olivat jotenkin merkityksettömiä ja monista odotti paljon enemmän. Minulla oli koko ajan tunne, että kohta tapahtuu jotain, mutta sitten ei tapahtunutkaan. Kun tuollaisia kohtia on paljon, koko kirja menettää merkityksensä. Henkilöt pysyivät edelleen hyvinä ja pidin edelleen Trisin ja Tobiaksen rakkaustarinasta, vaikka se saikin tässä osassa aivan uuden muodon. Puolen välin jälkeen kirja alkoi saada jälleen samaa otetta kuin ensimmäinen osa. Siitä lähtien kirjaa oli huomattavasti kivempi lukea ja se sai sen ansiosta minulta kolme ja puoli tähteä. Joka tapauksessa, vaikka kirja olkin pieni pettymys ensimmäiseen osaan verrattuna, niin silti uteliaisuuteni on sen verran kova, että aion lukea myös kolmannen osan.
Pidin jo kovasti Turtschaninoffin kirjasta Helsingin alla (Underfors), mutta Anaché viimeistään sai minut ymmärtämään, että nyt käsissä on jotain Todella Hienoa. Olen ymmärtänyt, että alkuperäinen ruotsinkielinen on hienoa kieltä, mutta kyllä Marja Kyrön suomennoskin on varsin upeaa kieltä. Anachén tarinaan on helppo päästä sisään, mutta poispääsy onkin jo vaikeampaa. Tämä tarina jää mieleesi. Yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen miettii, että mitä ihmettä tämän jälkeen voi enää lukea, koska kaikki on kuitenkin paljon huonompaa. Samaan maailmaan sijoittuva Arra on vielä lukematta, mutta tuskin enää kovin kauaa! Mikäli vastaasi sattuu joku, joka uskaltaa olla sitä mieltä, että maailmalla kirjoitetaan paljon parempaa fantasiaa kuin Suomessa ikinä, niin tässä on yksi lyömäase todistaaksesi hänen olevan täysin väärässä. Etkö ole vielä tutustunut? No mitä ihmettä sinä vielä odotat?