Kyynel

Lue lisää ...

Johanna Sinisalo erittelee tieteen viimeisimpiä löydöksiä, jotka haastavat homo sapiensin asemaa luomakunnan kruununa. Hän tekee sen heittämällä lukijan kehon ja mielen vuorotellen meren syliin, savannille norsujen joukkoon ja boreaaliseen havumetsään tuoksujen ja äänten ja visuaalisen ilotulituksen vietäväksi. Tämä kirja on hyvin kehollinen ja aistillinen tutkimusmatka muunlajisten eliöiden ainutlaatuisten älykkyyksien maailmoihin. Se huomauttaa, että toisin kuin meille on tavattu opettaa, muunlajiset eivät ainoastaan seuraa sokeina vaistoaan. Niin lemmikkieläimet kuin vaikkapa mustekalat ja kirjosiepotkin ovat osoittaneet kykenevänsä suunnittelemaan ja suremaan sekä haluavansa juonia ja keppostella - ja ennen kaikkea kommunikoida monin eri tavoin. Maailmassa on meneillään niin paljon sellaista, mitä ei pysty intuitiivisesti hahmottamaan.

Arvostan suuresti faktapohjaisia, yhteiskunnallisesti kantaaottavia romaaneja. Hieman sääli, ettei Joutsenlaulu ole kertomuksena aivan yhtä kiinnostava ja vaikuttava kuin siihen sisältyvät, lukevalle maailmalle suunnatut manifestit. En erityisemmin tykästynyt keskeisimpiin henkilöhahmoihin, jotka mielestäni muistuttivat ajatus- ja arvomaailmaltaan liiaksi toisiaan. Ainoa konflikti tarinassa oli Janen ja Melokuhlen (ja osin myös rouva Wangin) sekä yhteiskunnan välillä päähenkilöiden ollessa keskenään samaa mieltä melkein kaikesta.

Lopettaakseni kuitenkin duurisointuun kehun tyylikästä kantta. Jotain konkreettisen ja abstraktin välimaastosta, vähän kuten romaani itsessäänkin :)

Lue lisää ...

No mutta, ehkä sitten Kohon seuraavassa kirjassa, tämä oli joka tapauksessa hieno, huumorilla terästetty, moderni sotaromaani.

Lue lisää ...

Miekkamyrskystä tekee mahtavan myös se, että aina kiehtovat tapahtumat Muurilla ja Muurin takana etenevät kiihtyvällä tahdilla, kun niitä seurataan paitsi Jonin, myös Sam Tarlyn ja erään kolmannenkin hahmon näkökulmasta. Kuninkaansatamassa, joka oli suhteellisen tylsä paikka Kuninkaiden koitoksessa, tapahtuu Tyrionin ja Sansan ansiosta vaihtelun vuoksi jännempiä juttuja.

Tämä kirja on hyvin lähellä täydellistä fantasiaromaania. Joudun kuitenkin nipottamaan, en niinkään sivumäärästä (~1 200) kuin tarinan rönsyilyn vuoksi. Tarina haarautuu jokaiseen ilmansuuntaan, ja on kyseenalaista, ovatko kaikki kohtaukset tarpeellisia, sisältääkö jokainen kohtaus jotain kokonaisuuden kannalta olennaista. Niin vetävä kuin Miekkamyrsky onkin, rohkeampi kustannustoimittaja olisi saattanut pistää teräaseen Martinin käteen ja käskyttää hänet tappamaan muutaman kultasensa tarinan yhtenäisyyden vuoksi.

Lue lisää ...

Toisaalla taas kertomus pyrähtää suoranaiseen runoiluun, mikä ihastutti ja sai ihmettelemään, miksei Suomessa julkaista enemmän proosaa ja runoutta yhteen nivovaa kirjallisuutta. Mielestäni runoja olisi saanut olla vielä enemmän varsinkin kirjan alkupuolella. 

Hypatiaa ajallisen ja avaruudellisen etäisyyden päästä seuraava nymfi Ekho on mystinen hahmo. Hän huutelee välikommentteja alaviitteissä ja kertoo monisanaisemmin tekemistään huomioista matkakirjeissään. Odotin loppuun saakka, että Kettu integroisi hänet tiiviimmin Hypatian tarinaan, mikä olisi voinut tuoda siihen lisää kaipaamaani fantastisuutta. No mutta, kulahtanut sanonta totuudesta, joka päihittää ihmeellisyydessään tarun, pitänee paikkansa myös aleksandrialaisen matemaatikko-tähtitieteilijä-filosofin kohdalla.