Mielestäni erittäin osuva kirja, ja ihanan kauhea, jos jotain tällaista oikeasti tulevaisuudessa tapahtuisi. Tarinat kuitenkin jäivät harmittavan pintapuolisiksi, olisin kaivannut Holopaiselta lisää kuvailua maailmasta ja ihmisistä, lisää tarinaa, tämä oli nyt tällainen raapaisu pintaan. Antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta, joten suosittelen.

Perhanan hyvä kirja. Kaikkien suureellisten dystopia-sarjojen ohella on mukava lukea tällaista sarjaa, joka sijoittuu ruotsalaiseen pikkukylään, ja missä henkilöhahmot ovat epätäydellisiä ilman turhia selittelyjä. Myös sydäntäni lähellä oleva koulukiusaamisteema tuli tässä hyvin esille. Ida oli vuosituhannen kettumaisin hahmo. Harmillista, että Elias kuoli niin äkkiä. Hänen hahmoonsa olisi ollut mukava tutustua muutenkin kuin Linnean näkökulmasta. Myös Rebeckan kuolema aiheutti pienen wtf-fiiliksen. Toivottavasti jatko-osissa selviää, miksi osa Piiristä lähti maisemista niin aikaisessa vaiheessa. Mutta suosittelen sarjaa, ehdottomasti. Jotain vähän erilaista ja niiin taitavasti kerrottua.

Minä kyllä pidän tästä sarjasta. Rakastan lukea siitä, kun ilkeät koppavat suositut tytöt saavat nokkaansa. Rakastan sitä hahmojen oivaltamista, heidän muuttumistaan kaikin puolin paremmiksi ihmisiksi. Helppolukuinen ja kepeä pakkaus, mutta tarina vähän latistui lopusta; loppuhuipennus olisi saanut kestää kauemminkin. Ja voi ei, kirjan loppu, kuinka julmaa. Todellakin kaikinpuolin täydellistä hipova osa mielenkiintoisessa fantasiasarjassa.

Periaatteessa juoni oli hyvin ennalta-arvattava ja siihen liittyy hyvinkin normaaleja nuorten fantasiakirjojen piirteitä ja ominaisuuksia. En tiedä muista, mutta mahdollisessa kliseisyydessäänkin kirja teki juuri minuun vaikutuksen, ja siihen löytyy myös syy: kirjat joissa on pääosassa koulumaailman epäoikeudenmukainen rytmi, suosittujen ja epäsuosittujen kuilu, ovat sydäntäni lähellä. Verrattuna vaikka Lauren Oliverin mahtavaan "Kuin viimeistä päivää"- teokseen, tämä ei ehkä yltänyt ihan samanlaiseen pakahduttavaan fiilikseen, mutta tämähän onkin sarjan avauskirja. Jään ehdottomasti odottelemaan tulevia kirjoja.

Kirja oli aavistuksen sekava valtavan labyrintin takia. Tunnelit ja huoneet vaihtuivat tarkoituksenaan hämätä hahmoja, mutta hämäsi se myös lukijaa. Itse tarinassa ei silti ole moitteen sanaa. Kirja esitteli lisää antiikin hirviöitä, ja sarjana uskollisesti edenneenä kunnioitti vanhojen hahmojen aikuistumista. Plussaa kirjailijalle: nuortenfantasiakirjoissa kuolematapaukset ovat yleensä vain raapaisuja pinnassa ilman syvempää tutkiskelua. Labyrinttitaistelussa menetettiin kaikenlaisia otuksia, ja menetykset tosiaan tekivät arvoisensa vaikutuksen. Humoristinen ja rohkea, jopa globaali mutta silti surullinen teos sotaan valmistautuvasta maailmasta.

Kuin viimeistä päivää on kirja, joka antaa ajattelemisen aihetta ja herättää paljon tunteita, itselläni eniten raivoa ja surua. Teos on kirjoitettu niin realistisesti ilkeällä tavalla. Suosittujen ja vähemmän suosittujen kuilu tulee tässä esille aivan mielettömällä tavalla - pöyristyttävintä on se, että kaikki saattaisi oikeasti tapahtua. Pidän kirjasta silti, itselläni oli kirjan loppupuolella koko ajan sellainen pakahtumisen tunne. Kirjailija tuo todella taitonsa esille, ja jos tätä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi koskettava. Ehdottomasti viiden tähden kirja jota suosittelen ihan kaikille.

Yönsiiven velhot oli pirullisen ovela, jännittävä ja salaperäinen alusta loppuun saakka. Jos jokin raivostuttaa niin se, ettei salaisuudet paljastu kirjan loppuun mennessä, mutta toisaalta se herättää kiinnostusta jatko-osia kohtaan. Henkilöhahmoja löytyi laidasta laitaan, mielenkiintoisimpina vaarallisen ailahtelevainen Alexander ja hyvispahis Rolfe. Pahiksena tietysti ylimahtava julmetus, jolta kuitenkin osittain vahingossa livahdettiin karkuun. Pisteet kuitenkin kirjailijalle, joka osasi sulauttaa sopivankokoiseen pakettiin tarpeeksi nuorekasta kauhua, huumoria, hieman romantiikkaa ja runsaasti jännitystä ja juonenkäänteitä.

Viimeisten lauseiden jälkeen kirja yllätti positiivisesti. Nimi, takakansiteksti ja varsinkin kirjan alku viittaa vahvasti tummaan jännitystarinaan. Lopussa ennakkoluulot osoittautuvat vahvasti vääriksi. Pimeyden rakastajassa on romantiikkaa ehkä jopa enemmän kuin jännitystä, ja kohtaukset eivät suinkaan ole tummia ja ikäviä. Kirjassa on paljon väriä ja mahtavaa huumoria. Henkilöhahmot toimivat onnistuneesti, joskin Wrathin muuttuminen alun jämäkästä ja kylmähermoisesta soturista lähes säälittävän rakastuneeksi siirappipalloksi oli hieman outoa. Plussaa myös mukavanpituisista kappaleista ja helposti ja nopeasti etenevästä tekstistä, jossa käytettiin termejä joihin ei yleensä edes fantasiakirjoissa törmää; naaras, uros.. Kirjassa oli yhdistetty onnistuneesti kahden ihmisen sulautuminen vampyyrimaailmaan. Oli positiivisen hupaisaa lukea Butchin ystävystymisestä vampyyriköriläiden kanssa. Myöskään itse vampyyrit eivät olleet ihan "tavallisia", vaan kirjailija oli luonut uuden merkityksen sanalle vampyyri. Vaikka kirjassa olikin paljon painavia kohtauksia, väkivaltaa ja seksiä, se ei pilannut ollenkaan tunnelmaa vaan pikemminkin sai opuksen maailman tuntumaan todelliselta. Suosittelen ehdottomasti kaikille fantasian, jännityksen ja romantiikan ystäville.

Darrenin ysiosa on yhtä jännittävää pakomatkaa. Kirja vastaa kaikkiin niihin odotuksiin joita syntyi seiska- ja kasiosaa lukiessa. Huumoriakaan ei ole unohdettu vakavasta tilanteesta huolimatta. Kirjan loppu on kuitenkin järkyttävä, eikä se ole täysin yksioikoinen, vaan haaroittuu tulevaisuudessa moneen suuntaan. Lopullinen taistelu ei ole vieläkään ohi.. Mahtava kirja, jota suosittelen kaikille Darrenin matkassa vaikuttaneille.

R. L. Stinen kirjoissa on se hyvä puoli, että melkein aina loppuratkaisu pysyy piilossa. Lapset joutuvat kiperiin tilanteisiin, joista on melkein mahdotonta päästä ulos. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta ja teknisesti mahdotonta ja lukija ajattelee " ... ai. tässäkö se oli?". Kauhumaa- osa taas alkaa muistuttaa jo jotain kiinnostavan tapaista. Katsoo tulevaisuudessa, mitä Stinellä on varattuna sinne.

Kirja oli perusjatkoa Percyn tarinoille. Mukaan saatiin muutama uusi hahmo, mutta nekin menetettiin ennen kirjan loppumista. Myös uusi mielenkiintoinen ryhmä, Metsästäjät, nousi puoliveristen rinnalle. Vanhat hahmot olivat kasvaneet, ja heitä oli helpompi sietää, vaikka kaikki eivät olleetkaan esillä koko aikaa. Kirjassa vihjattiin tavallista enemmän tulevaisuudesta, ja salaperäisiä asioita oli enemmän. Kelpo jatko-osa.

Kirja oli omassa sarjassaan erilainen kertomus kuin mitä yleensä saa lukea. Tosin alussa ennen ihmisiä juoni tuntui joko toistavan itseään tai junnaavan paikoillaan. Loppuhuipennus jäi vaisuksi, mutta ei todellisuuteen perustuvien kirjojen tarvitsekaan tihkua yli fantasian rajojen. Suosittelen kaikille jotka pitävät susista ja vanhasta maailmasta.

Kirja oli alusta mielenkiintoinen, mutta keskikohdasta aivan äärettömän tylsä. On hyvin raivostuttavaa lukea kun penskat koittavat kertoa totuutta eikä kukaan tietenkään usko. Kliseistä, kliseistä. Loppu kuitenkin pelasti kirjan, näyttää juonen uudessa valossa. Ei parhain, eikä huonoinkaan.

Sarjan toinen osa alkoi jo lähennellä verrattuun Potteriin ennustuksineen kaikkineen. Kirja oli kiinnostavampi ja syvempi kuin ykkösosa, vaikka jotkin hahmot ja kohtaukset menevät todesta ottamisen ja naurettavuuden rajalla. Kharybdiksesta oli esimerkiksi tehty omituinen, miltei epäuskottava ja naurettava. Muuten teos oli jatko-osaksi kohtalaisen hyvä ja loppui pirun jännittävään kohtaan. Plussaa nuortenkirjaksi tyypillisesti kieli oli helppolukuista.

Kirja oli piristävän erilainen, sekä raikas kielensä ansiosta. Kirjassa oli paljon suoria ilmauksia, joten opusta ei ole varmaankaan tarkoitettu kaikista pienimmille lukijoille. Välillä kirjassa oli tylsempi vaihe, mutta omaperäisten hahmojen oikut paransivat tunnelmaa. Loppu oli kaukana kliseisestä rakkaustarinasta.

Salamavarkaassa on samaa kuin Huonosti käyttäytyvissä jumalissa. Antiikin Kreikan jumalat ovat palanneet ihmisten keskuuteen, asuen milloin Nykissä ja milloin Losissa. Liituraitapukuineen jumalat ovat epäuskottavia. Luonteen puolesta heitä on kuitenkin kuvattu hyvin, esimerkkinä Ares. Kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja eteni tietokonepelimäisesti. Henkilöhahmot olivat lievästi kliseisiä, varsinkin Annabeth oli perustyttösankari mukapahoine lohkaisuneen. Kokonaisuus oli kuitenkin jokseenkin varsin toimiva. Ehkä lievästi yliarvostettu termein "megaluokan ilmiö", mutta suosittelen lukemaan ja muodostamaan omat mielipiteet. Itselle tuli kirjan loppuun päästessäni sellainen fiilis, että tästä sarjasta saattaa tulla jotain suurtakin kunhan tapahtumat vähän etenevät.

Kolmas osa yllätti erilaisuudellaan. Kirja oli paksu, tapahtumia riitti vaikka kahden kirjan tarpeiksi. Osa hahmoista koki muutoksia, jopa ääripäähän asti. Yllättävät tapahtumat pitivät varpaillaan loppuun asti, ja loppu jäi hyvin aukinaiseksi. Kolmannessa osassa sarja saa jopa Pyhätön vanhanaikaisten parannusrituaalien takia ilmaan yllättävän yliluonnollisen vaikutelman. Sarjan taso on parantunut huimasti ensimmäisestä osasta. Jäämme innolla odottamaan neljättä osaa.

Mystinen lukukokemus varhaisnuorten kirjaksi. Kirjan teksti on helppolukuista, niinkuin aikaisemmissakin teoksissa, mutta tässä aihe on entistä vaikeampi. Pitäisi osata ja tietää paljon fysiikkaa ymmärtääkseen kaiken kirjassa kerrotun. Kirja oli jännittävä ja salaperäinen, mutta lopullinen pahanteko jäi aika laimeaksi, odotin jotain pelottavaa. Sopiva teos fysiikkaa ja elämää pohtiville nuorille.

Oli mukava lukee pitkästä aikaa Darrenin seikkailuista. Seiskaosassa on koko kirjan ajan astetta ikävämpi tunnelma Vampaneesimestarin ja sotien takia. Alussa keskityttiin Vampyyrivuoreen, K-H Talon vierailun jälkeen siirryttiin ihmisten ilmoille, jokseenkin myös erämaailmaan ja mukaan tuli pari uutta hahmoa. Oli mielenkiintoista seurata uuden tulokkaan vaikutusta tuttuun kolmikkoon, sillä kolmas jahtaaja on vampyyri hänkin mutta hivenen erilainen kuis muut. Tunnelma on kuin ennen ukkosta; Vampyyrien ja vampaneesien välinen taistelu on vielä käymättä, se sen lähestyminen huomataan kirjassa selvästi. Loppu jäi sen verran auki että tulevista kirjoista ei osaa oikeastaan odottaa muutakuin suurta muutosta. Suosittelen ehdottomasti Darrenia lukeneille! Ei tämä huono ole ollenkaan.

Tää oli suoraansanottuna raivostuttava lukukokemus. Tässä oli kaksi ihan erillistä tarinaa. Ensimmäisessä risoi aivan tajuttomasti - ja yleisestikin - kaikki sellaset kohtaukset, jossa ensin tapahtui jotain mukakarmivaa, sitten kiljutaan ja kun kakarat koittavat kertoa asiasta jollekulle, ja varsinkin vanhemmille, eihän heitä uskota tietenkään. Sama kohtaus toistui monesti. Raivostuttavaa. Jännitystä ehkä oli, mutta kauhua? Ei nimeksikään.

Periaatteessa en pettynyt, ehkä siksi etten edes osannut suhtautua tämän lukemiseen niin kiihkeästi kuin Houkutuksen. Kirja oli alusta (ensimmäiset kolme lukua) mielenkiintoinen, mutta sitten alkoi se Bellan niiiiiiiin pitkästyttävä kertomus masentuneisuudestaan ja siitä ettei mikään toimi. Tästä saakka kirja oli lähes tuskastuttavaa lukea, mutta onneksi saatiin pian apu Jacob Blackin muodossa - lempihenkilöni. Mutta sitten kun Jacobkin muuttui lähes täysin puolivälissä, tuntui kuin kirjasta olisi kadonnut se yksikin syy miksi lukea tätä. Asiaa ei helpottanut, että Houkutuksessa totuin siihen, että Edward olisi paikalla ja tekisi tilanteista jännittäviä auttaessaan Bellaa - yhtäkkiä Edwardia ei ollutkaan. Tässä Bella vain kuuli Edwardin äänen, ja alkoi siksi hakeutua vaarallisiin tilanteisiin, mikä haiskahti hivenen säälittävältä. Alicen ilmestymiseen asti kirja oli yhtä tuskaa lukea, mutta loppua kohden tapahtumat paranivat, vaikken ihan kaikesta tolkkua saanutkaan. Mutta loppujen lopuksi, taas kerran katsellessani kirjan kantta, pakko myöntää että en varmaan hankkisi tätä omaksi. Plussaa kuitenkin parista asiasta. Kirjan kieli oli edeltäjänsä tapaan helppolukuista, ja harmaassa sisällössä näkyi myös väripilkkuja hauskojen tilanteiden muodossa. Suosittelen silti kirjaa luettavaksi niille, jotka tykkäsivät Houkutuksesta, vaikka itse antaisinkin kaksi ja puoli tähteä. Mutta olipahan tämä lukukokemus siinä missä muutkin. Ei ole kirja eikä mikään, jossei se herätä mielipiteitä.

Aloitin lukemisen täysin välinpitämättömänä; leffa on nähty, kirjoista kuullut pelkkää hyvää. Kirjan sain 500 sivusta huolimatta luettua alle kahdessa päivässä, osaksi siksi että kirja kiinnosti paljon, osaksi koska kirjan kieli oli yllättävän helppolukuista. Kirjassa vallitsi hyvä ilmapiiri. Yksi harvoista ärsytyksen kohteista oli Edwardin jatkuvat mielialamuutokset, joista sai lukea joka toisessa lauseessa. Ja vielä kaikki ne samat kuvaukset, kaikki samat sanat ja termit joita kirjailija näissä kohdissa käytti; Ensin Edward hymyili, sitten kuulosti purevan ivalliselta, sitten hän rähjäsi, yhtäkkiä nauroikin raikuvasti, ja lopulta kiristeli leukaperiään. Ja heti perään sama rumba. Rasittavaa lukea, muttei sentään täysin pilannut kirjan tunnelmaa. Erittäin hyvä puoli oli se, että kuvittelin - rakkaustarinaksi kun luokittelevat - tämän(kin) olevan ylenpalttista lässynlässyä - onnekseni olin totisesti väärässä. Kirja oli täysin erilainen, omaa luokkaansa. Siinä oli haikeita kohtauksia Edwardin ja Bellan välillä. Yksi suosikeistani on, kun Edward viettää koko yön Bellan kanssa (pokkariversiossaa s. 304 ->). Silloin he todella opettelevat tuntemaan toisiaan, kokeilivat uusia asioita. Koko kohtaus oli herkkä. Nyt, luettuani kirjan ja katsellessani sen kantta, mietin, että omassa luokassaan kirja on hurmaava teos, mutta - vedoten neljään tähteen viidestä - muitakin vähintään yhtä hyviä löytyy.

Viihdyttävä lukukokemus, itse olen enemmän vampyyrien kuin merirosvojen perään, tässä ne oli yhdistetty. Aiemmin on jo tullut sanotuksia että kirjoitus oli sujuvaa, no sitä se todellakin oli. Melkein jäi jopa ärsyttämään kaikki ne asiat jotka jäivät salaan Gracelta, hänen elämänsä oli yhtä mysteeriä ja paikoillaan junnaamista samalla kun Connor opetteli täysillä merirosvoelämää. Sisarusten tekemisissä oli liian suuri kuilu välissään. Silti kirja oli ehdottomasti mielenkiintoinen, ja salaperäinen, joka on hyvä asia, mutta omasta mielestäni asioita olisi saanut paljastua hiukan enemmän. Noo, kakkososaa lueskellessa..

Mielenkiintoinen kirja, joka muistuttaa vähän Oopperan kummitusta, vain lasten/nuorten versiona. Juoni soljui mukavasti eteenpäin, mitä nyt välillä esiintyi itsestäänselvyyksiä tai ennalta-arvattavia kohtia, mutta yleisesti ottaen loppuratkaisu pysyy salassa piilossaan aina viimeisiin lauseisiin asti. Normaalia parempaa Stine- kamaa.

Kirja kyllä saa hyvälle tuulelle, mutta tää on aika usein rajatapaus että meneekö tämä helppo ja hauska fantasia lastenkirjallisuuden puolelle, mutta ei kuitenkaan ihan.. koska se on se rajatapaus. Onnekseni huomasin tässäkin maailmassa olevan ainakin yksi kirja(sarja) joka ei koko ajan ole musta ja harmaa, fantasia voi olla myös hauskaa ja piristävää. Vaikka tää lipsu hiukan 'mömmö'fantasiaksi aina välillä (kiviset prinssit ja niin eteenpäin..) kyllä tätä kehtasi lukea ja ihan tiukkaan tahtiin. Suosittelen niille jotka tykkää helppolukuisesta ja "ihan kivasta" kirjasta..

Olipa hidas lukukokemus. En meinannut saada kirjaa ollenkaan loppumaan. Jotenkin oli vain olo, että tämä oli tylsempi kuin muut osat. Loppua kohden kirja "mielenkiinnostui" ja se soljui mukavasti eteenpäin. Jatko-osaksi (ja keskiosaksi, huom!) kirja on ihan hyvä, mutta ei yhtä hyvä kuin Hiidenpata. Kirjassa ei ollut sitä tiettyä jännitystä (ennen loppua) mitä oli kahdessa ensimmäisessä osassa. Mutta ihan mukava lukukokemus, vaikkakin mulle vähän hidas x) Arvosana koko paketista (aina laskien mukaan kauniin kansikuvan) antaisin 8- tai 8. Suosittelen. ^^

Tietokirjojen ongelma on juuri se, että niissä ei ole juonta. Niitä on niin paljon vaikeampi ruveta arvostelemaan. No, kokeillaan. Itse tykkään kirjasta. Tekstissä kerrotaan oleellisia asioita fantasiaolennoista, ja piirrustukset antaa hyviä kuvia olenoista (mutta basiliski; mitä hittoa?!). Itse luen eniten Tarueläimet ja Myyttiset oliot - osioita, koska ne kiinnostavat eniten. Osa-alueet ja aiheet on helppo löytää sisällysluettelosta, mikä tekee kirjasta erinomaisen ja helpon hakuoppaan. Suosittelen minäkin fantasiasta kiinnostuneille.

Uhka metsässä kuuluu niihin kirjoihin, joiden loppuratkaisun unohtaa parissa päivässä. Olen lukenut tämän monen monta kertaa ja nytkin mulla on vain pieni haisu mitä tässä tapahtuikaan. Aihe oli kyllä mielenkiintoinen mielestäni, ja kirjassa oli aika paljon sitä "asiat ovat hämäriä"- tunnelmaa. Kyllä tämän kelpaa lukea illalliseksi. =) Taattua Stine-kamaa.

En saanut tästä oikein tolkkua, eli joko luin huolimattomasti tai tämä sitten ei ollut niin "kovin hyvä"- kategoriaan kuuluva teos. Nimi vaikuttaa kummalliselta juonen kannalta, mutta tuo kiertoajelun aihe oli kyllä mielenkiintoinen. Kirjasta ei jäänyt kovinkaan hyvää makua suuhun (ainoa muisto kirjasta on että luin sitä salaa tylsillä historiantunneilla).

Jatko-osa oli mahtava mutta hivenen tylsä, koska joo oli tää jännittävä ja kaikkea, mutta en oikein olisi jaksanut lukea joka hetkestä merirosvoakatemiassa. Lisäks tässä tapahti aika paljon kaikkea, Grace oli erilainen kuin ensimmäisessä kirjassa (huono kyllä) samoin Connor, jolle päinvastoin muutos oli vain mukava. Lorcan oli tässäkin edelleen lempihenkilöni, mitä nyt hivenen masentavampi kuin ensimmäisessä, mutta kai sen nyt ymmärtää.

Yksi parhaimmista R.L. Stinen kirjoista. Tätä jaksaa lukea monta kertaa peräkkäin, ja kirjan voi helposti kuvitella elokuvaksi. Täydellinen halloween-tarina. Tyylilleen uskollisesti Stine oli jättänyt lopun mielenkiintoiseksi ja aukinaiseksi, melkein kuin epäsopivaa jatkoa odotellen. Suosittelen!

Tää oli kanssa yllättävän hyvä, jossa oli aikas mukava juoni, vaikka sen taisi arvata aika helposti jos luki takakannen tekstin. Kirja olis helppo nähdä elokuvana, koska tässä ei ollu liikaa yliluonnollisuutta. Voisipa melkein ajatella että tällänen vois tapahtua kenelle tahansa. Suosittelen niille jotka lukee muitakin Stinen kirjoja :)

Kirja oli simppeli jatko Torakin seikkailuille. Yksinkertaisesti sanottuna juoni oli, että Torak karkoitettiin ja hän koettaa selviytyä. Renn tulee Balen kanssa etsimään häntä, ja sitten tehdään vähän sellaista ja tälläistä ja lopulta Torak pääsee takaisin Korppien pariin ja lisää asioita on taas selvinnyt. Kirja on hyvin yksinkertainen, mutta silti se oli mukava lukukokemus. Ei ollut niin paljoa sellaista tunnelmaa kuin esim. Henkivaeltajassa, mutta kyllä tämä on yhtä hyvä kirja kuin muutkin sarjassa. Ostaisin omaksi.=)

Kirja on aika tylsä, yllätyksetön. Tapahtuihan siinä aika paljon kaikkea, mutta loppujen lopuksi juoni oli aika.. no, tylsä on tässä kohdin oikea sana. Rupesin kirjan luettuani miettimään haluanko edes lukea jatko-osaa (mutta koitetaan). Sarja ei ole mielestäni todellakaan Näkijän kirjojen tasoinen, mutta jotkut ehkä tykkäävät, minä en kovin paljoa. Mutta yhdestä kohdasta pidin: siitä, kun Kat tulee takaisin kotiinsa ja Cornelius halaa häntä. Se oli jotenkin suloinen <3

Kirja yllätti positiivisesti, tää on ehkä yks kivoimmista Stinen kirjoista. Pidän tälläsistä mitkä on lyhyitä kuin novelleja, ja ei tekstissä ole mitään järkyttävän vaikeita kohtauksia vaan mennään ihan perusladuilla. Juoni oli aika hyvä, mitä nyt vähä jäi häiritsemään et ne ei toteutunu kunnolla, ja se Judith oli aika ärsyttävä kummassakin persoonassaan. Tekisi mieli tietää mitä tapahtuu kirjan lopun jälkeisessä ajassa.

Mitenkä törmäsin lempikirjaani? No, aloitin lukemisen kahdesta syystä: Kaveri oli pitänyt siitä esitelmän ja suositellut, ja toiseksi kirja kertoi vampyyreista ja niistä minä pidän. Ensimmäinen lukukerta ei ollut kovin mieleinen, kun ei meinannut saada tolkkua, kun Jamien menneisyyttä ja nykyisyyttä oli sekoitettu. Toinen lukukerta oli jo parempi ja silloin tuli ensimmäisen kerran mieleen että tämähän pitäisi melkein saada omaksi. Löysin omani Turun kirjatorilta puolitoista vuotta sitten, ja tähän päivään saakka olen lukenut sen kerta kerran jälkeen. En yleensä pitäisi tälläisestä kirjasta, missä ei ole kunnon juonta, ja missä tapahtumat vaan soljuvat eteenpäin. Tässä on jotain muuta. Ehkä se suorasukainen teksti kiehtoi, tai helpostilähestyttävä ympäristö ja tilanteet, en tiedä vieläkään. Tiedän vaan, että kirjan voi lukea uudestaan ja uudestaan siihen kyllästymättä. Ja niin olen tehnytkin.

Rakastan tätä sarjaa. Kirjat ovat vain parantuneet loppupäässä, tosin pidän kolmatta osaa hivenen parempana kuin tätä. Pidin tässä kirjassa Nicosta enemmän kuin koskaan, samoin Davinista: hän ja Nico olivat nyt ystäviä kolmoskirjan tapahtumien vuoksi. Azuan oli kumma hahmo, tuntui kuin kirjailija olisi tehnyt hänet mahdollisimman Sezuan-maiseksi, mutta silti hän oli niin kaukana Sezuanista kuin olla ja voi. Nicon ratkaisuun olin tyytyväinen. Lopputeoksena sarjalle tämä oli hyvin avartava ja sulki kaikki auki jääneet kysymykset. Varsinkin lopun paljastus Mellin ja Davinin isästä sai melkein kyyneleet pintaan, kun tuli niin "loppu hyvin, kaikki hyvin" -fiilis. Suosittelen ehdottomasti.

Kirjastosta etsiessäni helmiä löysin tämän kirjan ja lainasin sen huvikseni, katsoessa jaksaisiko tälläistä lukea. Mutta tämä oli itseasiassa aika hyvä. Kirja pani ajattelemaan erilaisia asioita, niinkuin esittelytekstissäkin sanotaan. Meinasin pitää tästä esitelmänkin kouluun. Kyllähän tälläisen kirjan pystyy lukemaan vaikka päivässä, ja se on mukavaa ajankulua. Ja ideaa tässä oli, tosiaan. Suosittelen kaikille jotka eivät välitä paksuista kirjoista ja monimutkaisista juonista! =)

Mua jäi suuresti ärsyttämään se, että tää kirja oli alusta ja keskivaiheilta tosi hyvä, ja tosi mielenkiintonen, mutta tässä oli aivan älyttömän surkea loppu! Se jätti koko tarinan auki enkä mä ainakaan saanut mitään tolkkua mikä niiden lintujen salaisuus lopultakaan oli. Ainakaan kokonaan. Mutta ne, jotka ei niin välitä ratkaisusta vaan haluaa vaan lukea jotain mukavaa vaikka kesäiltoina, voin suositella tätä kirjaa.

Kuoleman koetukset on helppo kirja, jonka voi lukea helposti vaikka päivän aikana. Mielestäni tämä on yksi sarjan parhaimmistoa, koska tässä kerrotaan perusteellisesti hahmojen tunteista koetuksia koskien, sekä itse koetukset oli kerrottu hetki hetkeltä. Monta täpärää tilannetta siellä oli, mutta Darren selviytyi niistä hienosti. Oli myös mukava lukea Elävien kuolleiden juhlista, miten vampyyrit käyttäytyvät ollessaan suurissa porukoissa. Lopussa oli myös järkyttävä tapaus, kun ystävä paljastuikin petturiksi ja toinen ystävä sai surmansa. Kyllä on hyvä kirja! Ehdottomasti kaikki vampyyrien ystävät, lukekaa tätä sarjaa! =)

Demonimetsästäjän käsikirja avaa oven demonien maailmaan, ja kertoo mm. hyvin aseista, joita käytetään demoneita vastaan sekä määrittää vampyyrit, ihmissudet ja lohikäärmeet sekä monet muut demonit. Kirja on käyttöopas, käsikirja. Piirrustukset ovat aivan upeita, ja kirjan mukana olevat "kirjeet" ovat mukavaa rekvisiittaa. Ketä kiinnostaa demonit, lukekaa tämä "pieni" käsikirja vaikka välipalaksi!

Kaikista sarjoista Harry Potter on mielenkiintoisin ja se on osannut pitää mielenkiintoa yllä, ja on siis lempisarjani. Kirja ei ole lempparini sarjasta, mutta tämä kyllä on lopetusteoksena mahtava, joka täyttää sopivasti kaikki tyhjät aukot. Harmittaa vain kun päähenkilöt eivät olleet koulussa paljoakaan, Tylypahka on kuitenkin ilmennetty Harryn ja kumppaneiden "kodiksi" jo vuosien ajan. Tylypahkan puuttumisen korvaa suuri etsintäretki, jossa vaihdetaan maisemaa jatkuvasti. Suurimman muutoksen kirjan aikana oli kokenut Neville, oli mahtava lukea mitä kaikkea hän oli Tylypahkassa tehnyt Harryn ja kumppanien poissaollessa, ja luonut oman loistonsa. Kirjassa lempilukuni on ehdottomasti Prinssin tarina. Se avasi oven Kalkaroksen maailmaan. Ja siitä selkeni asiat liittyen siihen oliko hän hyvä vai paha. Kirja on kyllä ehdottomasti luettavaa, kehuttavaa ja suositeltavaa tavaraa, mutta kuka nyt jättäisi kuuden kirjan jälkeen päätösosan lukematta?

Vampyyriprinssi on koko sarjan parhain kirja. Kirja alkaa jännittävästi siitä mihin vitoskirja sen jätti, ja jatkuu jännittävänä siihen asti kunnes Darren palaa takaisin vuorelle. Alkaa taistelu, jonka lopuksi Darren miettii tärkeitä asioita, ja sen voi jopa haistaa, että vampyyrivuorella on tuleva muutos. Lempikohtani oli loppu, koska yllätyin siitä täysin. Se kuitenkin sopii hyvin, ja mietin miten jatkuu seitsemäs kirja. Kuitenkin, vampyyreistä tykkäävien kannattaa ehdottomasti lukasta tämä, ja koko sarja, koska tää on mahtava! <3