Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tunnistan tavallaan syyn, miksi kirja on yksi suomalaisen scifin merkittävistä teoksista. Se on avaruusmatkaan puettu filosofinen pohdinta tietoisuudesta ja todellisuudesta. Vaikka takakannessa mainostetaan "selkeää tapahtumakulkua" , ongelmana oli tarinan vaikea selkoisuus niin sisällön kuin kirjoituksenkin kantilta. Oma tajunnan kapasiteetti ja kärsivällisyys ei vaan riittänyt niin, että tästä olisi paljon käteen jäänyt. Yleensä jätän kirjan helposti kesken, jos ei nappaa, mutta tämän luin kuitenkin loppuun. 7.12.25
Suosittelen lukemaan ennen sarjan katselua. Vaikka joitain asioita onkin muutettu sarjaan, niin tärkeimmät asiat ja juonenkäänteet ainakin ovat samoja (kirjan viimeistä osiota lukuun ottamatta) ja ehkä siksi kirja ei oikein onnistunut yllättämään tai luonut niin vahvaa jännitystä kuin olisin olettanut. Kirjassa tosin pidin erityisesti siitä, että lapset vaikuttavat selvästi nuoremmilta kuin sarjassa, mikä lisää tarinan traagisuutta. Samoin kuin sekin, että kirjassa päästään syvemmälle lasten pään sisään.
Pidin tästä tosi paljon ja hämmästyin, että en ole aiemmin tähän törmännyt. Kiinnostava dystopia suomalaisesta näkökulmasta.
Toivoisin, että tähän tulisi vielä jatkoa!
Sarjan toinen osa toi mukanaan monia uusia käänteitä, joista seuraa Poppylle huolta ja murhetta, identiteettikriisi ja luottamuspula. Tämä ei ollut ehkä ihan ensimmäisen osan veroinen, vaikka kyllä tässäkin kirjassa riittää sulateltavaa. Sarjasta on julkaistu kolme osaa ja neljäs on jo tuloillaan suomeksi käännettynä.
Tästä alkaa hieno seikkailu, jossa kohtaavat suljettuun "nunnan elämään" pakotettu neito, joka ei ole ihan niin alistunut poloinen kuin voisi kuvitella. Ja paikalle porhaltava sankarimme, joka on myös jotakin muuta kuin annetaan ymmärtää. Petosta, juonittelua ja odottamattomia juonenkäänteitä, mutta myös jonkin verran tälle lajityypille kuuluvia stereotypioita - milloin on tarjolla vain yksi hevonen tai hypotermia uhkaa. Sarjasta on jo julkaistu kolme osaa, joten luettavaa tai kuunneltavaa riittä jos tämä on tarina vie mennessään. Ja miksei veisi! Neljäs osa on tulossa ainakin käyttämääni äänikirjasovellukseen huhtikuun lopulla.
Nahkuri ja Kiuru oli jopa ensimmäistä osaa mielenkiintoisempi. Pääosissa ovat nyt Halpis-Batman ja Pöljä-Barbie eli edellisen kirjan päähenkilöiden bestis ja isoveli. En voi olla vertaamatta Acotar-sarjan Hopealiekkien valtakuntaan ja Nestan ja Cassianin tarinaan. Näissä sivuhahmoissa on usein enemmän rosoa ja tunnetta, kuin varsinaissa päähenkilöissä. Kirjassa on tarjolla melkoisen ällöjä kohtauksia, erittäin huvittavia sattumuksia, tietysti roisia seksiä ja palavaa rakkautta. Kirjan kerronta on mielestäni sujuvaa ja äänikirjan kaksi lukijaa tuovat mukavasti esiin kertojahahmon vaihdokset. Kolmas osa on tulossa ja siinä pääosaan pääsee pikkuveli ja sirkustaiteilija. Sitä odotellessa. P.S. Spotifyssä on soittolista nimeltään Leather & Lark. Sitä voi kuunnella silloin, kun kirja pitää pistää pauselle.
Kela, R-kioski ja taikuus nivoutuvat tässä Feel Good tarinassa, jossa lakkiaispäivänä tekstarilla lempattu Jouka ja entinen drama-queen Leinikki päätyvät 10 vuotta myöhemmin kisaamaan tositelkkariin. Koska säännöt, näissä Jouka loistaa, kihloihinkin on mentävä. Kaikkihan olisi varsin yksinkertaista ja suoraviivaista, jos niitä penteleen tunteita ei olisi. Kuka ihastuu ja kehen ja millä todennäköisyydellä (1,5%) selviää kirjan edetessä? Vehka Kurjenmiekka jättää lukijansa roikkuun eli tarinan jatko-osaa odotessa.
Ah mitä herkkua! Pitkä varoitusteksti ei pettänyt ja on syytä ottaa vakavasti ;)
Aihetta liipaten käsittelin viikonlopun riistasaalistani kirjaa kuunnellen, tässä kohdin oli pakko hymähtää kohtuullisen herkulliselle tilanteelle. Sopii myös kirjan hieman kieroutuneeseen huumoriin. Kirjan päähenkilöt ovat upeita, väkivaltaisia ja todella noloja. Siis kerrassaan rakastettavia sarjamurhaajia. Fantasian jälkeen oli virkistävää lukea/kuunnella kirjaa, jossa on autoja, kännyköitä, lentokoneita, moottorisaha ja yksi lohikäärme. Spotify-soittolistasta lisäpisteet.
Ah, odotus palkittiin! Sarjan viides ja viimeinen osa oli selkeästi paras. Pääosiin on nostettu wingman Cassian sekä kylmäkiskoinen ja erittäin tyly Nesta, jonka itsetuhoisuus on vain pohjakosketusta vailla. Huikea kasvutarina ja seikkailu, joka kantaa melkein loppuun saakka.
Noh, tämä on tällainen välikirja eli kustantamon tilaus joulukauppaa vauhdittamaan. Suosittelen lukemaan joulun tahi talvipäivän seisauksen aikaan, niin ei tunnu ihan niin siirappiselta. Kirja on onneksi lyhyt ja nopeasti luettu tai kuunneltu. Sarjan viides osa onkin sitten lukemisen arvoinen.
Pääsee tämäkin kirjasarja vihdoin kunnolla käyntiin! Jo alku on vauhdikas ja sama meno jatkuu loppuun saakka. Uudet henkilöhahmot tuovat sopivaa rosoa ja uusia kerroksia tarinaan. Kipinöitä lentelee päähenkilöiden välillä.
Sarjan ensimmäinen osa kaappaa nuoren ihmisneidon seikkailun pyörteisiin. Tarina on aika ennalta-arvattava, mutta sinänsä viihdyttävä. Lopussa tarina tummenee, kun sankaritar joutuu pelastamaan rakkaansa hurjissa koettelumuksissa. Tämä kannattaa lukea loppuun, koska seuraava osa on selkeästi parempi.
Tarina alkaa kuvailulla bunkkerissa vankina olevista 40 naisesta ja heidän puhumattomista vartijoistaan. Minä kertojana toimii tyttö, joka on ollut pieni vauva jouduttuaan vankeuteen, joten hänellä ei ole ollut aiempaa elämää vapaudessa kuten muilla naisilla. Kasvuympäristöllä onkin merkittävä osuus persoonan kehityksessä. Tarinaa kerrotaan rauhalliseen tahtiin ja odotin saavani hieman enemmän konkreettista paljastusta ”miksi” ja ehkä myös ”missä” tarinan edetessä.
En tiedä, mutta minusta tuntuu, että olen lukenut useamman kuin yhden tai kaksi kirjaa lähiaikoina, joissa on jokin kilpailu, josta päähenkilön on selviydyttävä. Taitaa olla uusi normi? Tapahtumaa tässä kirjassa riittikin ihan huolella alusta loppuun saakka, siitä ei kyllä ollut pulaa. Alkumetreillä suurta huvitusta aiheutti pääparien slow burn-kuvio, jossa piikiteltiin puolin ja toisin, mutta jos sitä hidasta syttyttelyä voi olla liikaa niin tässä sitä oli. Kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa ja vaikka lukijat pystyivät jo aikaa sitten toteamaan, että selvä juttuhan tämä oli niin hahmot olivat muka-viattomasti täysin tietämättömiä miksi he vetivät toisiaan puoleensa. Kun kirja alkoi lähestyä loppuaan niin koko kuvio alkoi olla jo melko tylsää luettavaa ja saman toistoa. Kilpailut oli erilaisia ja niistä kieltämättä tuli aika vahvasti Nälkäpeli-vibat. Kyllähän tätä luki, mutta jotenkin odotti koko ajan jotain suurta kohahdusta suuntaan tai toiseen, mutta juoni junnasi yhden tai kahden aiheen ympärillä etenemättä oikeastaan mihinkään. Lopussa pistettiin sitten vähän äksöniä silmään, mutta positiiviset suuret tunteet ja jollain tasolla tyydyttävä loppu jäi saamatta. Hermoja raastavaa. Kaipa tämä jollekin kolahtaa, mutta itse odotin vähän enemmän. Mutta koska olen utelias ihminen niin haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja seuraava osa onkin jo varattuna kirjastossa, kunhan se nyt joskus mahtaa ilmestyä. Toivottavasti siinä saadaan vähän vauhtia tapahtumiin.
Caravalin joulupainos. Juoni jäi köyhäksi ja oli ennalta-arvattava. Alkuperäinen Caraval-sarja ei saanut tarinalleen jatkoa.
Kertoo Alicesta, joka alkaa 8-vuotiaana nähdä ihmisten tunteet väreinä.
Rehellisesti mulla ei ollut lukemisen aikana puoliakaan hajua mitä tulee tapahtumaan, virkistävää vaihtelua! Kaunis kirja.
En olisi osannut pyytää sopivampaa huipennusta tunnetun maailmankaikkeuden parhaalle viisiosaiselle tieteistrilogialle.
Tai no, en ainakaan paljon parempaa. Tarinallisesti Enimmäkseen harmiton on joo kenties köykäisempi kuin sarjan aiemmat osat, mutta eihän Adamsin kirjoissa se ole koskaan ollutkaan pääasia. Lukijan ei tarvitse hätäillä, sillä kun kaikkien huumorinjanoisten sankarit Arthur, Trillian ja Ford seikkailevat jälleen, vain sovelletun todennäköisyyslaskennan mahdollisuudet ovat rajana!
No onhan tätä nyt odoteltu! Ensimmäinen osa oli jo niin mahtava, että en odottanut mitään muuta. Jo edellisestä osasta tutut Lachlan ja Lark ovat pääosassa ja nyt päästään sukeltamaan heidän maailmaansa. Siis, minä nauroin jo ensimmäisellä sivulla. En kestä tätä kirjan nokkeluutta ja huumoria, ja aivan päättömiä väkivaltaisuuksia. Nauroin ja virnistelin läpi kirjan, mun pokerinaama ei kestänyt tämän kanssa yhtään. Tämä oli ehkä vähän enemmän sellaista enemies to lovers ja slow burnin risteymää, ja lukija palkittiin vasta hyvin loppuvaiheessa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Tämä oli jotenkin vaan niin soljuvaa, nokkelaa ja totaalisen viihdyttävää aina ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Jälleen kerran kirjailija onnistui saamaan hetkeksi (onneksi ohimenevän) hiukan pahoinvoivan olon, hänellä tuntuu olevan fiksaatio näihin ruokiin, jotka hän sujuvasti kirjoissaan pilaa lukijoilta. Kuten ensimmäisessäkin osassa, tässäkin oli vähän sitä "suurta pahaa" joka luikki taustalla, mutta jotenkin tuntui, että se oli siellä vaan muodon vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjan osalta se oli hyvin pieni osa, jossa tämä pahuus "pääsi ääneen". Sama kun sitä ei olisi ollut laisinkaan tai sitten siihen juonikuvioon olisi pitänyt panostaa enemmän. En tiedä, mutta tämä oli hauska jatko-osa enkä malta odottaa kolmatta!
Halusin todella pitää tästä, mutta en vain päässyt kirjaan sisälle. Lukeminen tuntui enemmän vaivalloiselta selviytymiseltä kuin kokemukselta, vaikka kirja olikin hyvin kirjoitettu. Teema itsessään oli ihan mielenkiintoinen, mutta itsellä ei vain napannut.
Meni niinku yhdeltä istumalta. Päähenkilöstä tuli kyllä heti aivan lemppari. Älyttömän helppolukuinen elämys, juoni ja hahmot hyvin kehitettyjä. Kiitos kotimainen kirjallisuus <3
Annan nyt arvosanan kirjalle, vaikka en pystynyt lukemaan sitä loppuun asti. Haluan vain saada sen pois kesken olevien kirjojen listaltani.
En siis aio koskaan enää jatkaa luku-urakkaa, pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin.
Kirjassa pääosassa on 14-vuotias Caro, Caroline, jonka isä on luonut kaupunkia ohjaavan tietokoneen. Erinomainen nuorille suunnattu scifi-tarina. Julkaistu 1978 ja suomeksi tuoreeltaan v. 1980. Lyhyt ja tehokkaasti kirjoitettu 156-sivuinen tarina. Napakymppi. Suosittelen lämpimästi.
Julkaistu v.1975 ja käännetty suomeksi 1980. Kirjassa eletään vuotta 2005. Kirjan sankari on 15-vuotias Kepler, joka on ensimmäinen kuussa syntynyt ihminen. Sekä kuun että maapallon veden alainen maailma ovat maanpinnalla asuville raaka-aineita tuottavia siirtomaita. Ihan ok 160-sivuinen nuorille suunnattua scifi-kirja.