Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mielestäni myös kustantajan olisi pitänyt kysyä, kelle tätä kirjaa tehdään. Siri Kolu on ymmärtääkseni ennen kaikkea lyyrinen arkikummaan keskittyvä lasten- ja nuortenkirjailija - ei eeppisen fantasian eikä aikuisten romantiikan taitaja. Kenties tämä Tammen oma romantasia-avaus paniikilla Otavan jäljessä kertoo suomalaisen fantasiagenren kurjasta tilasta: koska kustantajilla ei ole koskaan ollut kunnon mielenkiintoa julkaista kotimaista aikuisten viihdefantasiaa, ei omasta tallista löydy siihen pystyviä kirjailijoita nytkään, kun rahallinen motivaatio on löytynyt.
Tämän kirjan aloittaminen vaatii hiukan ryhdistäytymistä, sillä sarjan ensimmäinen osa ei ollut oikein mieleeni. Koska olin tämän kuitenkin hankkinut, niin otin ns. härkää sarvista ja aloin lukemaan.
Kirja oli parempi kuin edellinen, vaikka molemmille saman tähtimäärän annoinkin. Tämä oli kuitenkin ensimmäistä osaa parempi, paikka paikoin tarina eteni oikein kiinnostavastikin. Pahin puute kirjassa olivat ohuet ja jotenkin lapselliset henkilöhahmot. Myös avaruusmatkailun kuvaus puuttui täysin, jäi vaikutelma kuin se olisi verrattavissa lentokoneella lentämiseen (matkoihin ei juuri aikaa kulunut jne). Avaruustaistelujen kuvaus toi mieleen sekä suurten purjelaivojen sekä toisen maailmansodan aikaiset meritaistelut, eivät huipputeknistä avaruussotaa.
Oli kiinnostavaa lukea Hypatiasta, josta en häpeäkseni tiennyt ennakkoon juuri mitään. Hyvin ansiokasta, että kaunokirjallisuudessa nostetaan esiin historiankirjoituksessa katveeseen jätettyjä suurihmisiä.
Karissa Kettu kertoo Hypatian elämänvaiheista ja ajatusmaailmasta harvinaisen kauniilla kielellä, jonka lukeminen edellyttää jatkuvaa tiivistä keskittymistä. Välistä tuntui, ettei kirjaa ole oikein tarkoitettu kaltaiselleni maalaisjuntille, jonka kapasiteetti samota lähes 500 sivun matka korkeakirjallisuuden ylängölle on kovin rajallinen.
Diem Bellator asustaa Kuolevaistenkaupungissa, maailmassa jota hallitsevat jumalten julmat jälkeläiset, Perilliset. Kun hänen äitinsä salaperäisesti katoaa, Diemin on uskaltauduttava Perillisten hoviin selvittämään äitinsä mysteeriä. Kuolevan kuninkaan komea perillinen tuntuu tarkkailevan Diemia ja samaan aikaan sisällissotaa lietsova kapinallisjoukko koettaa aiheuttaa pahennusta ja värvätä Diemin riveihinsä. Diemin on saatava äitinsä mysteerin lisäksi selvää itsestään ja perimästään.
Nuorille lukijoille suunnatussa tietokirjassa on selkeitä karttoja ja kuvitusta havainnollistamassa kiehtovia kadonneita myyttisiä paikkoja, tarunhohtoisia saaria, kaupunkeja ja mereen uponneita maita. Alueita käydään läpi maanosittain, mukana on mm. Atlantis, Eldorado, Camelot, Karthago ja Babylonin riippuvat puutarhat. Kuvitus on kirjassa pääasia ja tekstit palasteltu sinne tänne jopa fonttia muuttaen, mikä tekee tarinoista visuaalisesti sekavia. Lyhyttekstinen infolaatikkotyyli sopii todennäköisesti lapsille, mutta vähemmän näin aikuiselle.
Charlotte McConaghyn Kesyttämätön pimeä -kirjan tapahtumien taustalla on ilmastonmuutoksen aiheuttamat ekokatastrofit. Tämä onkin kirjan parasta antia, sillä kirjailija kuvaa luontoa rakkaudella ja voimalla. Teoksen pääteema on kuitenkin ihmissuhteet ja niiden vaikeus henkilökohtaisten taustojen vuoksi. Tämän vuoksi minulle tarina lopahti hetki hetkeltä enemmän kirjan edetessä, mutta ei kuitenkaan romahtanut sentään kokonaan. Mielestäni parempi kuin kirjailijan aiempi Viimeinen muuttolintu -teos.
Suomen myyttiset linnut on Eero Ojasen ja kuvittaja Daga Ulvin yhteisteos. Kirja jakautuu useaan teemaan, kuten kahden maailman rajan mytologiaan ja pelottaviin ennustajiin. Osa myyteistä on tuttuja jo lapsuudesta, kukapa ei olisi esim. laskenut käen kukuntojen määrää syystä tai toisesta. Osasta en ole aiemmin kuullut. Teksti ei ole kovin runsasta 121-sivuisessa teoksessa, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä Ulvin kuvitus on upeaa ja tunnelmallista.
Lucilla Linin Musta linna ja muita outoja tarinoita yllätti olemalla monipuolinen tarinakokoelma kauhua, fantasiaa ja scifiä perinteiseen tyyliin, ei niinkään modernin kerronnan tavoin. Kokoelma sisältää lyhyitä ja pitempiä tarinoita, joissa on usein jatkumoa aiempiin. Matkaan lähdetään historiallisesta kauhusta, jossa esitellään jäädemonit ja Marot-suku. Sitten siirrytään tulevaan, dystopiaan kyberpunkiin ja hiipuvaan aurinkoon ja palataan alun mytologiaan. Kokoelmassa on hieno kaari ja omaperäisiä tarinoita. Pidin paljon.
Esittelyissä sanotaan että tämä olisi Yarroksen yms veroinen, mutta tämä eka kirja mielestäni vasta kehitteli tarinaa ja tarinan kaipaama käänne tapahtui vasta kun kirja loppui.
Ihan kivasti kirjoitettu, mutta kannattaa odottaa seuraavan kirjan ilmestymistä ja lukea molemmat.
On tavallaan jopa vaikuttavaa, kuinka hyvin suomalainen, suomenkieliseksi julkaistu teos on saatu kuulostamaan englannista kiireessä käännetyltä. Jokainen, jonka mielestä kirjailijan ei tarvitse aktiivisesti ja ensisijaisesti myös lukea omalla kohdekielellään, voi pitää tätä varoittavana esimerkkinä. Osasin odottaa pulppia, mutta yllätyin siitä, kuinka huonosti Kahden veren tytär toimi edes romanttisena tai eroottissävyisenä viihdefantasiana. Romantiikka vaatisi pientä johdonmukaisuutta toisiaan seuraavien tunnekokemusten välillä; kuumempi meno sellaisia sanavalintoja, jotka eivät johdattele mieltä Kummeli-sketsin maailmaan. Viihteellisyys ylipäänsä vaatisi keveyttä ja selkeyttä - mitä anglismeja ja rehellisesti sanottuna käsittämätöntä sanasalaattia pursuava 500-sivuinen tiiliskivi ei todellakaan ole.
Raivo on tarina eräästä kouluammuskelusta aikana ennen kuin asiasta tuli (varsinkin jenkeissä) normaalia elämää. Kirjan julkaisu on lopetettu tämän vuoksi.
Pitkä marssi on oivallinen esimerkki ihmisen hulluudesta "viihteen" perään. Synkkä, dystooppinen tarina kertoo nuorten marssista, jossa vain yksi voi olla voittaja, eikä kenelläkääm ole varaa hävitä. Teos ilmestyi vuosikymmeniä ennen kuin esim. samalla teemalla kirjoitettu Nälkäpeli.
Vaikka annoinkin tälle vain seitsemän pistettä kymmenestä, oli Kirottu lapsi silti innostava lukuelämys. Kultasiepin nopeudella kirja imaisi minut vuosien jälkeen takaisin Harry Potter -maailmaan. Niin moni aikaisemmin taikamaailmassa mietityttänyt asia (esimerkiksi kuolleiden velhojen muotokuvat) sai selityksen ja juoni oli sopivan vauhdikas. Erityisesti teini-ikäiset päähenkilöt Albus ja Scorpius tekivät vaikutuksen ja myös isä-Harry oli uskottavasti kirjoitettu. Moni Potter-fani pitää tarinaa fanficin tyylisenä ja sitä se ehkä onkin, mutta silti erittäin ihastuttava luettava. Pitäisiköhän sittenkin muuttaa pistearvio kahdeksikoksi?
Dan Brown on yksi näitä luottonimiä, joiden kirjoilta on lupa odottaa hyvää jännitystä ja reipasta seikkailumeininkiä. Tämäkään kirja ei tehnyt poikkeusta, vaikka juonessa olikin muutamia hiukan liian hyvin tarinaan sopivia tapahtumia. Siis sellaisia, joissa olisi voinut käydä ihan toisinkin ja silloin tarina olisi lässähtänyt saman tien...
Edward Bryantin tarinat olivat kaiken kaikkiaan parhaimpia. OK hyvä kokoelma, mutta ei jäänyt mieleen loistokkaana. 16.3.2012
Ajatuksentasolla novellikokoelma helvetistä on hyvä. Ongelmana on ettei suurin osa novelleista yllätä millään tavalla. Kun on lukenut pari ensimmäistä sivua arvaa miten tarina päättyy.
King teki sen taas; piti otteessaan ja yllätti lukijansa. Emmekä voi unohtaa hänen erinomaista taitoaan kuvata ihmisluontoa.
Hyvä kirja, teksti piti otteessaan. Jostain syystä minun oli kumminkin vaikea välistä lukea sen kerrontatyylin johdosta.. Lieneekö kyseessä mielentilani vai mikä, mutta siksi vain 9.
Tarina Tähkäpäästä itsessään on ihan hyvä ja kiinnostava, ja pidin myös siihen lisätystä henkilöstä, Ginasta, jota ei Kaksin karkuteillä -elokuvassa nähdä. Tarina sopii oikein hyvin lukijoille, jotka etsivät kevyttä, romantiikkaa sisältävää luettavaa, sekä Disney-version ystäville, joskin tarina lopahtaa mielestäni hieman latteasti verrattuna elokuvaan.
Tämä kirja on varoitus ihmiskunnalle: likinäköisyys, ahneus, empatian ja myötätunnon puute, America First -henkinen protektionismi sekä kyvyttömyys oppia omista ja toisten tekemistä virheistä uhkaavat ajaa maapallon paniikkikaaoksen valtaan. Siinä eivät paljon pankkitileille hillotut miljardit auta, kun ihmismiljardit kaivautuvat bunkkereiden lyijyovien läpi viimeisenä epätoivoisena yrityksenään selviytyä hengissä. Kirjan kannessa nuoren pojan syyttävät silmät tuijottavat lukijaa häiritsevästi.
Richard Powersin Alkumeressä käsitellään ystävyyttä, teknologiaa ja ihmiskunnan suhdetta luontoon. Hahmojen elämät risteävät tieteen, tekoälyn ja meren kautta, mikä vaikuttaa paitsi heidän omaan elämäänsä myös Maan ja merien tulevaisuuteen. Vastakkain asettuvat tekoälyn mahdollistama uuskolonialistinen asumismuoto, luonto ja luonnonrikkaudet. Kirja kolahti voimakkaammin kuin kirjailijan aiempi Ikipuut. Ehkä koska rakastan merta. Kirja on ilmestymisajankohtaansa liittyen merkittävä, sillä juuri nyt puhutaan merten koralleihin liittyvästä keikahduspisteestä. En liiemmälti pidä Powersin ihmishahmoista, mutta tässä kirjassa meritutkijan ja sukeltajan Evelynin elämän seuraaminen kiehtoi. Valtamerien ekosysteemiteema on tärkeä.
Aikuisille suunnatuissa saduissa sekoitetaan nykyaikaa ja menneen ajan maailmankatsomusta. Monissa tarinoissa tytön pitää saada hyvä aviomies - joko vauras tai komea. Keinoja ei kaihdeta, on käsien katkomista ja murhia. Mitään synkistelyä tarinat eivät kuitenkaan ole.
Kolmeen osaan jaoteltu kertomus. Ensimmäisessä osiossa keskityttiin henkilöiden teini aikaan. Koulukiusaamisen ohella outoja tapahtuu, jotain ehkä lainattu Kafkalta. Toisessa osassa oltiin aikuisena luokkakokouksessa ja outoja tapahtuu silloinkin. Teini-aikuis asetelma toi mieleen Stephen Kingin Se-romaanin. Kolmannessa osassa tulee selvyys asioihin, jota en osannut ennakoida - hyvä niin. 20.10.2025
Matti Rosvall kirjoitti tietoteoksessa Science Fiction, 1990 Sefan Wullista näin: "Sidarin peilisäteet osoittaa kiistatta hänen erinomaisen tajunsa siitä, mitä tarkoittaa toiminta. Perinteiseltä kannalta ottaen romaani on oikeastaan liian kovaa tavaraa Tiikeri-sarjaan, johon se meillä sijoitettiin" joten innolla aloin lukemaan, kun omasta hyllystä vieläpä löytyi. Alkuun kiinnostus pysyi ja maailmakin oli kiinnostava, mutta väsyin liialliseen toimintapainotteisuuteen lopulta. 25.11.2025
Päähenkilö omaa erityiskyvyn nähdä kadonneiden kohtalot ja mahdollisesti löytää kadonneita ajoissa. Kirja on perusolemukseltaan rikoksen selvittely tarina, mutta sisältää vahvan sanoman Argentiinassa vallitseviin huonoihin olosuhteisiin etenkin naisiin kohdistuvan väkivallan muodossa.