Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Hanna Weseliuksen Pronominit on usean lentokoneen matkustajan äänellä kerrottu matka tuntemattomaan. Nimettömät matkustajat pohtivat elämäänsä ja tilaansa, ja koneen ainoa stuertti yhdistää heidät toisiinsa. Näkökulmien aiheet vaihtelevat kunkin kertojan mukaan, mutta taustalla vaikuttaa dystooppinen maailma ja outo sienilaji. Kaaottisen lähdön tehnyt lento on suljettu tapahtumaympäristö, jonka istuimista osa on salaperäisesti peitetty pressulla. Lennon ainoa esitettävä elokuva on Titanic. Kirja on ajattelua haastava ja kerronnallisesti ajatteluun pakottava. Tarinassa keskitytään ihmisiin ja heidän ahdistukseen ja toiveisiin pikemminkin kuin dystopiseen maailmaan. Voimakas tarina ihmisyydestä.

Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.

McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.

Keskiajan historiasta ammentavan Ikitalvi-sarjan avausosassa hyisessä Konstantinopolissa alkaa tapahtua. Taho jos toinenkin kiinnostuu yllättäen lapsesta, joka ei ole aivan tavallinen mukula. Alkaa pakomatka, jonka aikana seuraan liittyy yllättäviä henkilöitä. Miksi lapsen perässä on väkeä ja miksi talvi on peittänyt koko tienoon alleen keskellä kesää? Ja miten keisarinna ja hänen vankinsa liittyvät tähän touhuun?

Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan toisessa & viimeisessä osassa koetaan suuria tunteita viikinkimaailmassa. Romantiikkaa, suuria taisteluja ja jumalallisia väliintuloja. Ei se aina ole nättiä kun maailmat mullistuvat ja kohtalot kietoutuvat yhteen. Tämä sarja ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta ihan ok.

Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan avausosassa on kiihkeää touhua fantastisessa viikinkimaailmassa. Freija on elänyt onnettomassa avioliitossa ja kaivannut taisteluun. Mutta kun tähän tuleekin yllättäen mahdollisuus, ei todellisuus olekaan sitä mitä hän oli unelmoinut.

Lyhyitä esittelyjä viikinkimytologian jumalattarista sisältävä tietokirja. Pohjoisen mahtavien naisten esittelyjen lomassa päästään tutustumaan myös aikakauden maailmankuvaan, riimujen ja loitsujen merkitykseen sekä naisen asemaan yhteisössä.

Dystooppisessa Suomessa ihmiset jakaantuvat kolmeen kastiin: Valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Sam kuuluu valosieluisiin, mutta ei jaa yhteiskunnan ehdotonta mielipidettä siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Mutta voiko hän muuttaa yhteiskuntaa suvaitsevaisemmaksi?

Pettymysten pettymys! Olin odottanut tätä kirjaa pitkään ja hartaasti. Valitettavasti tarina ei nyt sytyttänyt lainkaan. Kerronta on jollakin tavalla pintapuolista. Kuvaukset fantasiamaailmasta ja tehtävistä joihin päähenkilö joutuu ei ole kirjoitettu kekselijäästi. Juonenkäänteet ovat kohtuullisen helposti ennalta-arvattavia. 

Tulevaisuuden maailmassa vuonna 2119 tutkitaan menneen ajan, vuoden 2014 tapahtumia ja mysteeriä, joka liittyy Francis Blundyn kuuluisaan runoon “Korona sinulle, Vivien”. Runo oli lahja runoilijan vaimolle Vivienille tämän syntymäpäivänä. Kirjan ensimmäinen osa kuvaa vuoden 2119 tapahtumia ja jälkimmäinen osa vuoden 2014 tapahtumia.

Tarinaa kerrotaan vuoroin menneessä ja nykyhetkessä. Palokylän yhteiskuntarakenne poikkeaa muun maailman normeista: siellä naiset ovat isokokoisia, vahvoja ja kunnioitettuja. Niin on myös kirjan päähenkilö Peija — pelkkää lihasta, voimaa ja viisautta — johon koko kylä tukeutuu ja luottaa. Kylä on eristäytynyt ja ulkopuolisia vieroksuva, eikä sen väki mielellään vieraile Gamlakarleby stadissa, vaikka välillä on pakko, sillä kylä ei ole täysin omavarainen.

Aika pitkään sai odotella, milloin se kauhu oikein alkaa. Kirjassa on paljon pohjustusta – muusasta ja mytologiasta keskustelua illanistujaisissa taiteilijasuvun tilalla, mikä oli välillä puuduttavaakin. Juoni alkoi vetämään vasta puolenvälin hujakoilla. _^(8.4.2026)

Tarina pääsi ihon alle lapseen kohdistuvan uhan kautta. Uhrin puolesta tuntuva pelko syntyy siitä, että lukija tietää enemmän kuin uhri itse. Henkilökuvaus on onnistunutta: esimerkiksi äidin ja erityisen vilkkaan lapsen välinen kommunikointi on luontevaa, ja lapsen naiivius sekä täydellinen ymmärtämättömyys tilanteen vaarasta tuntuvat uskottavilta.

Alkupuoliskossa tarinaa kerrotaan epäjärjestyksessä: ensin kuvataan kohtaus ja vasta sen jälkeen selitetään, miten tilanteeseen päädyttiin. En ole aiemmin Kingiltä huomannut tällaista kerrontatapaa, eikä se tässä teoksessa erityisesti toiminut minulle. Tyyli teki juonenkuljetuksesta tarpeettoman sekavaa.

Kirja on yhdistelmä kuvakirjaa ja novellia. Kirja on rujoudessaan hieno kun mikä. Rikkinäiset lelu figuurit ja tienposkien mainokset kuvituksessa lisäävät sekä karua tunnelmaa että korostavat hyvin amerikkalaisuutta - tuhoutuneen Amerikan läpi kun tässä matkaa käydään. _^14.3.2026

Kiotossa sijaitsee salaperäinen klinikka, jonne hankkiutuvilla potilailla on unettomuutta ja monia muita henkilökohtaisia ongelmia, joihin he etsivät psyykkistä apua. He saavat yllätyksekseen vaivasta riippumatta reseptin esim. 10 päiväksi kissan hoitoa. Kissoja on monenlaisia. Kirja on lämminhenkinen hyvän mielen kirja maagista realismia. Paljon suloisia yksityiskohtia kissoista ja niiden käyttäytymisestä japanilaisella tyylillä ja hengellä. Kissaystäville erittäin suositeltava, eikä muillekaan lukemisesta haittaa ole. Saattaa aiheuttaa halua hankkia kotiin kissakumppanin. Suomennoksessa jokaisen luvun alussa on veikeä Kaisu Sandbergin tekemä kissakuvitus.

Emilia Hartin Seireenit on nykypäivästä historiaan lonkeronsa ulottavaa maagista realismia. Tarina sijoittuu Australian rannikolle ja merelle kahden sisarusparin kautta. Toiset sisarukset elää nykyhetkeä, toiset 1800-lukua. Meri on vahva elementti tarinassa, jossa perhe ja ihmissuhteet vanhoine traumoineen ovat keskiössä. Vaikka en ole niin ihmissuhdepainotteinen lukija, kertomuksessa oli sen verran paljon maagisuutta ja meren tuoksua, että viihdyin. Ehkä ripaus lisäfantasiaa olisi vielä sopinut mukaan, mutta kelpasi tällaisenakin. Historia toi oman värinsä.

Evie Woodsin Kadonnut kirjakauppa on kahdessa aikakaudessa kulkevaa maagista realismia. 1920-luvulla Opaline ottaa oman elämänsä käsiinsä, mutta aikakauden asenteet naisia kohtaan iskee vastaan. Nykypäivän ajassa väkivaltaista miestä pakeneva Martha ja kadonnutta käsikirjoitusta metsästävä Henry kohtaavat. Kaikkia kolmea päähenkilöä yhdistää rakkaus kirjoihin. Emily Brontë nousee vahvasti esiin ja salaperäinen kirjasto, joka näkyy tai ei näy. Sopivasti juonen käänteitä, eikä ylitse nousevaa romantiikkaa, ja pidin lopputuloksesta.

Hiukan haikeanakin aloitin lukemaan tätä trilogian kolmatta osaa. Eikä tämäkään kyllä pettänyt. En muista edes kuinka monta kertaa nauroin tarinan älyttömille käänteille, tämä huumori vaan uppoaa minuun jotenkin täysin. Hahmot olivat jälleen hyvin mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia eikä kaikenlaisilta murhakepposteluilta vältytä tässäkään osassa. En aina tiennyt olisinko naurannut vai irvistellyt kun parivaljakko yllättää kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. En myöskään katso hattarakonetta enää koskaan samalla lailla kuin ennen. Kröhöm. Tietenkin mukaan oli upotettu kirjoille tyypillisesti spicyä ja kuumia tunteita. Ja loppupuolella vähän sitä ällösöpöäkin ja pillitin sivutolkulla kirjan loppua lueskellessa. Kokonaisuudessaan mahtava sarja, jossa jokainen kirja on tavallaan standalone, mutta jotenkin kirjojen välinen yhteys säilyy jos nämä lukee järjestyksessä. Apua, nämä kaikki oli niin hyviä! Toivottavasti saadaan lisääkin Brynne Weaveria suomeksi. Ja edelleen olen ihan haltioissani, että tällaistakin genreä suomennetaan. Ja nämä kannet on kyllä niin upeat. Lämmin suositus tälle räävittömän huumorin, murhakepposten sekä romantiikan ja kuuman spicyn trilogialle, joka onnistui matkalla pilaamaan minulta muutaman ruoka-aineenkin.

Aluksi pidin tästä osasta enemmän kuin edellisestä varmaankin, koska hahmot ovat alusta asti tuttuja ja juoni pääsee lähtemään käyntiin vauhdikkaammin. Loppua kohden kuitenkin onnistutaan mielestäni pilaamaan molemmat romanttiset juonet toinen riidalla, joka ratkeaa aivan liian helposti vakavuuteensa nähden, ja toinen tavalla, jonka arvasin, mutta toivoin koko ajan olevani väärässä. Muutenkin kirja tuntui turhan ennalta arvattavalta ja sen yksityiskohdissa on pieniä epäloogisuuksia, jotka häiritsivät. Lisäksi trilogia alkaa ottaa enemmän Throne of Glass -sarjasta muistuttavaa suuntaa, mikä ei ollut omaan mieleeni, mutta ehkä Throne of Glassista pitäneille kirja voisi siis sopia.

Fuangin epätasaisin, "horjuvin", kirja, ei yllä edellisten tasolle, mutta luettavaa kamaa.

viihdyttävä ajantäyte, ei niin hyvä kuin Alku ja Da vinci, mutta jouhevaa, vähän jopa huvittavaa yrityksessään nousta ed. main. tasolle... mutta hyvä kirja.

Kirja ei ollut millään tavalla romanttinen, kuin ehkä pikkasen loppupuolelta, mutta itseäni se ei haitannut oikeastaan ollenkaan. Mukavaa erilaista taikuutta ja sen voiman täyttöä. Selkeästi hahmogenreltään sateenkaarista ja tykkäsin herra, ah niin, pahiksesta ja siitä miten näitä pahiksia sitten syntyykään :D

Siis ah, aluksi täytyy sanoa, että tässä on maailman hienoimmat kannet ja ihan törkeän hienot syrjävärjäykset! Pakkohan tämä oli saada omaan hyllyyn. Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja vähän erilaiselta mihin on tottunut ja olen edelleen hyvin haltioissani siitä, että näitä tämän genren kirjoja on alettu myös suomentamaan. Noh, tämä olikin sitten hyvin... erilainen. Luonnehtisin ehkä tätä vähän sellaiseksi synkäksi romantasiaksi vaikka ei tämä siis mistään synkimmästä päästä ainakaan minusta ole. Tässä kuitenkin ihan ahkeraan leikitellään erilaisilla fobioilla, peloilla ja väkivaltaisuuksilla, kirjan päähenkilö joutuu kokemaan jos jonkinlaista haastetta matkallaan kohti voittoa ja siinä välillä hän sitten sortuu pienille fuckfesteille erään ihan kivan sutjakan haamumiehen kanssa, joka osaa kyllä olla aikamoinen flirtti. Mikä voisi mennä vikaan? Oli jotenkin hieno ja erilainen twisti, että kirjaiija oli tuonut hiukan pakko-oireista häiriötä mukaan päähahmoon (josta hän ilmeisesti itse kärsii) ja tämä näkyi kirjan sivuilla monin eri tavoin ja auttaa ehkä avaamaan joillekin mistä tässä oireilussa on kyse. Tämä oli synkkä, tämä oli melko kevyttä tarinankerrontaa ja tässä oli kyllä yllättävän paljon spicya, mikä siis minua ei haitannut kyllä yhtään, mutta kun otti tämän kirjan käteen niin ei tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Tarinan kerronnallisesti tämä ei ehkä ole sieltä syvällisemmästä päästä ja mennäänhän tässä juonen kanssa aikamoista haipakkaa, ja pisteet kotiin, että loppuun on vielä jätetty pientä twistiä mitä en ainakaan itse osannut odottaa, mutta kaiken kaikkiaan minusta tämä oli ihan viihdyttävä nopeasti luettava synkkä tuotos, jossa oli taikuutta ja taikavoimia, ja joka vähän järisyttääkin. Viihdyin!