Uusimmat kirja-arviot

Lue lisää ...

Tyyliltään ja hahmoiltaan selkeästi nuorten fantasiaromaani - siis oikeasti YA-kirja, eikä kolmekymppiselle tarkoitettu bodice ripper nuortenkirjan kääreissä, kuten osa keijuromantasiasta on. Ja se on hyvä! Päähenkilöt ovat 18- ja 19-vuotiaita, jotta he saavat liikkua ulkona ja tehdä töitä itsekseen, mutta nuorempia teinejä riittää keskeisissä hahmoissa 13-14-vuotiaista alkaen, ja kaikkien käytös liiraa nuorempaan suuntaan pikemmin kuin vanhempaan - voisin kuvitella yläasteikäiset ja kevyestä viihdefantasiasta pitävät lukiolaiset täydelliseksi kohderyhmäksi. Päähenkilö asuu yhä kotona vanhempiensa kanssa ja stressaa naapurityttärien ilkeilystä kuten kuka tahansa teini.

Juoni on menevä ja taikaolentoja löytyy joka lähtöön. Mysteeri hukkuu välillä kaiken muun alle, mutta onneksi se kaikki muukin on viihdyttävää menoa. Pohjalla kulkee se perinteisistä perinteisin herrasmiesetsivän dekkarijuoni: Aateliskartanon isäntä löytyy murhattuna kesken juhlien, ja kassakaappi on tyhjä. Sen pidemmälle juonta onkin mahdoton spoilata, koska käänteitä ja sivuhahmoja on rehellisesti sanottuna ihan älytön määrä. Välillä tuli melkein olo, että luen juonitiivistelmää pidemmästä nuortensarjasta, enkä yksittäistä teosta. Varmaan esikoisteoksen ja sarjan avausosan kasvukipuja - eiköhän tulevissa osissa pakka pysy jo paremmin kasassa.

Tässä on politiikan ja syrjinnän teemoiltaan jotain samaa kuin Ulpu-Maria Lehtisen Pimeyden paimenessa, mutta vähän kömpelömmin taklattuna. Muutamaan kertaan aikuisena lukijana jouduin miettimään, miksi kerromme poliittisen sorron tarinoita ylikiltin herrasneidin ja kirjaimellisen prinssin näkökulmasta. Erityisen räikeästi tämä nousi mieleen silloin, kun taikaolennoille annettiin perinteisiä etnisesti toiseutettuja piirteitä tai työnteko ja luokkaerot nekin kiinnitettiin maagiseen toiseuteen. Pääpiirteissään kuitenkin lempeä, myötätuntoinen teos!

Lue lisää ...

 Ensimmäisestä osasta tuli kyllä yksi tämän vuoden suosikeistani, tämä toinen osa jäi ehkä hiukan valjuksi sen rinnalla. Tarina vei edelleen mennessään ja kutkutteli odotushermoja sivulta toiselle. Tässä ei kuitenkaan päästy ehkä ihan samanlaiseen fiilikseen kuin tuon ekan osan kanssa. Jälleen valtaosa kirjasta oli tasaista tapahtumien vyörymää, mutta suurilta kohahduksilta valitettavasti vältyttiin. Kirjan loppua kohden alkoi sitten taas perinteisesti tapahtua, mutta olisin kaivannut ehkä vielä vähän enemmänkin. Tarina on kyllä edelleen mielenkiintoinen ja palan halusta tietää mikä Poppy on naisiaan, ehkä seuraavassa osassa alkaa jo hiukan selvitä sitäkin asiaa. Ja jäin kaipaamaan enemmänkin romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, niitä oli harmillisen vähän, vaikka toki niitä olikin. Tarina jätti monia hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä omaan päähän ja sai pohtimaan erilaisia teorioita jatkoa ajatellen, joten tässäpä nyt sitten odotellaan milloin seuraavan kirjan mahtaa saada hyppysiinsä. Ei ihan yhtä loisteliasta tykitystä kuin eka osa, mutta kelpo viihdettä siltikin kokonaisuudessaan.

Lue lisää ...

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Lue lisää ...

No ei, koska muita selkeitä heikkouksia kirjassa ei mielestäni sitten olekaan. Valente kirjoittaa hurmaavalla tyylillä, joka minulle oli aiemmin tullut tutuksi eräästä hänen aikuisille suunnatusta kirjastaan. Tyylille ominaisia ovat esimerkiksi louhikäärmeet (u:lla), joiden isät ovat kirjastoja, sekä tällaiset virkkeet:

"Ne [tarinat] ovat kurittomia otuksia, tottelemattomia, taipuvaisia ilkitekoihin ja taulusienien heittelyyn. Siksi meidän täytyy sulkea ne paksuihin, raskaisiin kirjoihin, jotta ne eivät pääse ulos aiheuttamaan hankaluuksia."

Ja mikä miellyttävintä, tuttuudestaan huolimatta teos uudistaa satukertomusten perinnettä useammalla eri tavalla. Kun asiaa tarkemmin perkaa, käy ilmi, ettei sen asetelma ole millään tavalla mustavalkoisesti hyvikset vastaan pahikset. Päähenkilö ei ole pyhimys eikä antagonisti paholainen.

Juonellisesti täydet pisteet viimeisistä 50 sivusta. Aikuislukijaakin jännitti ihan aidosti kliimaksin edellä, että mitenhän tässä tulee käymään, onko kaikki hukassa. Ja loppuhuipennus, se on hurja ja ihana ja liikuttava.

Kirja alkoi tosi hyvin, mutta puolessa välissä kirjasta tulee niin basic ja kaikki muuttui niin alikehitetyksi, että iha ihmettelin. Eikö Bardugo olisi voinut saada hieman lisäaikaa tähän? Kirjasta tuntuu puuttuvan osia eikä puolenvälin epäkuolleet pyhimykset ja Zojan kehitys oikein tee järkeä.

Nikolai×Zoja on kuitenki ihana.

Lue lisää ...

Hmm, tämä oli vallan... mielenkiintoinen. Osasinkin jo vähän olettaa, että ei tämä mitään romantasian tykitystä ole, mutta tuli kyllä hypättyä silti vähän erilaisiin vesiin tämän kanssa. Välillä tunsin itseni oikeastaan todella tyhmäksi kun luin tekstiä ja jouduin miettimään, että mistä tässä edes oikein puhutaan. Kirja on akateeminen, fysiikkaa ja madonreikiä, ajan pysäyttämistä sekä hyvin syvällisiä keskusteluita maailman olemassaolosta ja kaikesta siitä väliltä.

Pidin siitä, että tässä kirjassa kerrottiin tarinaa jokaisen kuuden päähenkilön näkökulmasta, se ehkä piti tämän enemmän mielenkiintoisena. Kirja oli täynnä jos jonkinlaista vuoropuhelua ja elämän tarkoituksen pohtimista, mutta sekaan oli ujutettu hiukan kiihkoa, juonia ja vaihtuvia tilanteita pitääkseen lukijansa tavallaan koukussa vaikkei kirja täysin omaa genreä olisikaan. Tarina eteni melko rauhalliseen tahtiin loppusivuille saakka, jossa alkoikin sitten hiukan tapahtuakin ja paljastui hiukan uusia juonenkäänteitä. Hahmoista oli saatu hyvin erilaisia, mutta en jotenkin löytänyt sitä omaa suosikkia, inhokin kylläkin.

Kirja jätti vähän pöllämystyneen olon. En tiedä pidinkö tästä vai en. En ole varma luenko jatko-osan, ehkä. Aika näyttää. Jos romantiikkaa halajaa niin tästä ei sitä kyllä saa kuin pienen ripauksen. Kaikkea muuta syvällistä sitäkin enemmän.

Lue lisää ...

En ole Borgesia aiemmin lukenut yhtään ja tuskin tulen tämän jälkeenkään. Tarinoiden sisältö ja tyyli eivät houkuttele itseäni _^(18.6.2025)

Lue lisää ...

Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.

Lue lisää ...

Mutta niin, sanoisin tällä erää, että... minulla on Kingfisherin lisäksi toinenkin kirjapoikaystävä, kiitos tämän kirjan ;) Kirja lähtee verkkaisesti liikkeelle ja loppujen lopuksi alkupuoliskolla ei tapahdu mitään kovin hurjaa, mutta silti ahmin kyllä jokaista sivua aina alusta asti kuin en saisi tarpeekseni. En tiedä, ehkä kirjailijan tyyli kirjoittaa tai juonen kiusoitteleva eteneminen teki sen, ken tietää, mutta minä rakastan tätä kirjaa! Päähahmojen keskinäinen kissa- ja hiirileikki oli kutkuttavaa luettavaa vaikka alussa saatoinkin vähän huokailla, että näinkö kiltti tämä olikin. VIELÄ MITÄ! Jossain vaiheessa kirjailija pistää vaihteen silmään ja keulii ihan huolella saaden minutkin aukomaan suutaan kuin maalle heitetty kala, liikahtamaan tuolilla hiukan hermostuneesti ja melkein kiljumaan loppupään sivuilla. En viitsinyt kun tilassa oli muitakin ihmisiä, mutta ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Sanoisin, että romantiikan nälkääni on tyydytetty huolella. Hawken on mun makuun juuri sopiva romantasia-poikaystävä, joka ei jätä ketään kylmäksi ja säilyttää arvokkuutensa aina viimeisille sivuille saakka. Ja juoni on hirveän mielenkiintoinen, en malta odottaa mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Taidankin tilata jo uuden osan!"

Lue lisää ...

 Tässä kirjassa ei niinkään syöksytä kohti uusia seikkailuja vaan se on ikäänkuin päätös edelliselle kirjalle ja pohjustaa samalla tulevaa kirjaa, jossa pääosassa ovatkin Cassian ja Nesta. Tämä oli vähän sellaista kevyttä iltaluettavaa ja tietenkin taattua Maasin käsialaa. Ei tämän nyt saanut omia lukunystyröitä kiljumaan innosta, mutta toisaalta se oli sellainen pieni rauhallinen välilasku kohti seuraavaa tykitystä tarinassa. Mukana oli tietenkin kaikki edellisistä osista tutut päähenkilöt aina Nestasta Moriin sekä Amrenista Lucieniin. Tästä ei oikeastaan mitään syväluotavaa analyysia saa aikaiseksi, mutta viihtyihän tämänkin parissa hetkisen vaikkei se vedäkään vertoja muille sarjan kirjoille. Seuraava osa onkin jo varattu kirjastosta ja sitä jäänkin odottelemaan. Mitä on puheisiin uskomista, päästään taas varsinaisen tykityksen makuun. Vaikka Nesta ja Cassien ei ainakaan tällä hetkellä kuulukaan omiin suosikkihahmoihin niin tilannehan voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Sitä odotellessa siis!