Uusimmat kirja-arviot
Omaan makuun alku oli aavistuksen hidas ja loppu liian nopea, mutta hyvinkirjoitetun tekstin takia tämä hädintuskin häiritsi. Tarina enemmän hahmopainotteinen kuin juonipainotteinen. Sarah J Maasin fanit tykkäävät. Demonit toimivat tarinassa hyvin.
Caidas>>>muut historian haltiamiehet
Omaan makuuni kirjassa oli liikaa kuvailua, toki kyseessä on fantasiakirja, mikä vaikuttaa asiaan. Pidin erityisesti kerronnasta, sillä tapahtumat kerrottiin Matildan ja Quinnin näkökulmasta.
Vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Kolmatta odotellessa!
Kirja on täyttä roskaa kuten suurin osa nykyfantasiasta.
Tarinana ei nyt sinällään ole huono, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, eikä aikanaan (peruskouluikäisenä) kokemani kauhu ja jännitys kirjan osalta tehnyt enää paluuta. Ihan kelvollinen kummitustarina kuitenkin.
Julkaistu englanniksi 1953 ja suomeksi 1978. Hyvin samantapainen kertomus kuin saman kirjailijan pari vuotta aiemmin julkaistu Triffidien kapina. Scifi-asetelmaltaan Triffidien kapinaa parempi teos. Kertoja on radiotoimittaja. Osa kertomuksesta itse koettua ja osa haastatteluista tai mediasta saatua tietoa. Paljon tapahtuu, mielikuvituksekas tarina ja jälleen kuvataan yksilöiden selviytymistä romahtavassa yhteiskunnassa. H. G. Wellsin Maailmojen sotaa mukaileva, paremmin kuvattu kertomus uhan vaikutuksista yhteiskuntaan ja yksilöön. Tarinan myöhempiä seuraajia mm. J. G. Ballardin Uponnut maailma (1962), John Christopherin Viimeiset ihmiset (1965) ja Mad Max -elokuvasarja (1979-2024). Kirjayhtymän julkaisussa jonkin verran kirjoitusvirheitä ja käännös muutamassa kohdassa hankalasti seurattava. 1950-luvun alun kylmän sodan asetelma on edelleen, yli 70 vuotta kirjan julkaisun jälkeen, valitettavasti edelleen kovin ajankohtainen.
Kauhudekkari, jossa Sebastian ja Maria kohtaavat kohtalokkaan taudin. Molemmat kuolevat, mutta se ei olekaan vielä siinä. Sebastian jatkaa olemassaoloaan, vaikka sydän ei enää syki rinnassa ja ruokailutottumukset muuttuvat. Muutama sata vuotta myöhemmin hän sitten päätyy selvittämään murhaa, joka tulee turhan lähelle hänen omaa elämäänsä. Kuka pistää porukkaa kylmäksi Helsingissä?
Nuorten scifisarjan, Korennon, kolmas ja viimeinen osa, jossa selviää voittaako inhimillisyys. Kaksi päähenkilöä kaipaa toistensa luo, mutta yhteiskunta on heitä vastaan. Ihmisarvo on unohdettu, muisteja pyyhitty ja elämä on yhden väärän sanan päässä päättymisestä.
Nyaxian kruunut -fantasiasarjan ensimmäisessä osassa vampyyrikuninkaan adoptoitu ihmistytär Oraya osallistuu kuoleman jumalattaren järjestämään turnaukseen Kejariin. Hän on ihmisenä pahasti altavastaajana vampyyrien turnauksessa ja pian onkin löydettävä liittolaisia. Sopivasti kuvaan astuu salaperäinen kilpailija Raihn.
Veri ja tuhka -sarjan avausosassa suojellun Neidon, Poppyn, elämä mullistuu hänen tavatessaan uuden henkivartiansa. Poppy on elänyt rajoitettua elämää koko valtakunnan toivona, mutta nyt hän alkaa kyseenalaistaa häntä säätelevän maailman. Olisiko hänelläkin oikeus omaan elämään, rakkauteen ja tulevaisuuteen?
Lightfall-sarjakuvasarjan kolmannessa osassa maailma on vaipunut pimeyteen ja sankarimme yrittävät korjata tilannetta. Mutta miten pysyä reippaana, kun maailman lisäksi pimeyteen tuntuu vaipuneen myös päähenkilö ja kokonaisia kansakuntia on pakomatkalla?
Kuuntelin kirjan ensin englanniksi äänikirjana ja nyt vielä luin suomeksi. Kokonaisuudessaan se on todella hyvä. Siihen On hienosti sekoitettu huumoria ja vakavuutta. En aluksi oikein pitänyt Vaarasta, mutta kirjan myötä koin jopa hieman samaistuvani häneen ja ymmärtäväni häntä enemmän. Kirja loppui kyllä tosi mielenkiintoiseen kohtaan.
Ei ollut tämä teos kiinnostavuudessaan aivan Teurastamo vitosen luokkaa. Ei yhtä monipuolinen, vaikkakin aivan riittävän vauhdikas ja mielikuvituksellinen.
Vonnegut on jälleen kerran ajankohtainen kommentoidessaan Kissan kehdossa sodan järjettömyyttä. Isot pamput laativat kabineteissaan suuria suunnitelmia, joiden toteuttamisen maksavat lopulta vaikutusvaltaa vailla olevat pienet ihmiset. Verellään ja mielenterveydellään.
Ursula K. Le Guinin "Ikuisen hämärän maa" on lähtöasetelmaltaan hyvin kiinnostava fantasiaromaani. Salaisen portin kautta lähimetsästä paljastuva fantasiamaailma tuo mieleen Robert Holdstockin kirjat ja luo paljon odotuksia lukijalle. Osittain tarina onnistuu nuo odotuksen lunastamaan. Etenkin metsän fantasiamaailma on hyvin kiehtova ja hetket siellä oikein kutkuttelevat lukijan mieltä toivomaan, että lisää tuon oudon maailman salaisuuksia paljastuisi. Sen sijaan kirjan jaksot tavallisessa amerikkalaisessa pikkukaupungissa eivät oikein innosta, lähinnä toivoo että päästäisiin palaamaan takaisin metsään ja oikeaan seikkailuun.
Ihan ok, vauhdikas kirja. Mutta loppua kohdi alkoi tuntua todella todella venytetyltä ja hieman turhauduin kirjaan.
Ei vaan lähtenyt.. Ollenkaan. Kyllä ne vanhat on parempia.
Alkuteos vuodelta 1898. Onhan tämä klassikko, josta on tehty lukuisia maineikkaita tulkintoja kuunnelmina, elokuvina, sarjakuvina, äänilevyinä ja tietokonepeinä. Vaikuttanut merkittävästi brittiläiseen ”ihmiskunta kohtaa valtavan katastrofin” -teemaiseen scifi-kirjallisuuteen. Suoria erinomaisia perillisiä mm. John Wyndhamin Triffidien kapina (1951), John Christopherin Nälkäkuolema (1957) ja John Christopherin Tripodien aika -trilogia (1967-1968). Hyvä kirja, mutta sisältää tietyt kirjoitusaikansa yhteiskuntajärjestyksestä johtuvat puutteensa. Perinteinen ”mies seikkailee ja naisia tuskin edes mainitaan” -kirja. Tehokas kuvaus siviilien, pakolaisten hädästä sodan, ylivoimaisen hyökkäyksen jaloissa.
Luettu vuoden 1962 toinen laitos. Risto Kalliomaan käännös mielestäni oikein hyvä. Erinomainen sfici-asetelma. H. G. Wellsin Maailmojen sodan tapaan ihmiskuntaa kohtaa valtava katastrofi. Kirja käsittelee enemmän ihmisten ja ihmisryhmien ajatuksia, kokemuksia ja toimintatapoja, kuin jatkuvaa mättöä, vihollisen tuhoamista tai kuurupiiloa. Erinomainen, hyvin kirjoitettu kirja. Suosittelen!
Gene Wolfen "Kiduttajan varjo" on monessa mielessä ainutlaatuinen ja todella vaikuttava teos. Sitä on hankala myöskään sijoittaa mihinkään kategoriaan, vaan se jää fantasian ja scifin välimaastoon. Tarinan ensimmäisen kolmannes on huikaisevan hyvä; hetken mietin jo, että luenko yhtä kaikkien aikojen suosikkikirjaani. Sitten kuitenkin tarina väljähtyy puoliväliä lähestyttäessä. Tässä vaiheessa Wolfe välillä hukkaan juonen ja keskittyy esittelemään maailmansa ihmeitä. Olisinkin toivonut enemmän jännitystä läpi koko tarinan.
Tämä oli Tolkienin satutarinoista ehkäpä suosikkini (toki Hobitin jälkeen).
Vauhdikas ja kielellisesti monipuolinen tarina. Tarinassa on paljon viittauksia muihin teoksiin, kirjoitushetken ajankuvaan ja brittikulttuuriin. Näitä on selitetty kirjan lopussa, mikä oli minulle hyvä lisä. Kyllä joitakin huomasin itsekin, mutta sivistyneemmän lukijan on näitä varmasti vielä mukavampi bongailla.
Vain puoliksi kuningas oli mielenkiintoinen kirja. Tarinan juoni sekä henkilöt ovat hyvin keksitty ja kirjassa oli muutama yllättävä käänne. Suosittelen kirjaa niille jotka pitävät fantasiasta. Annoin kirjalle 8 tähteä, koska se oli mielenkiintoinen ja kiva lukea.
Helppolukuinen hyvänmielen kirja. Alpha Crun jäsenet ovat mukavan erilaisia keskenään ja on kiva, miten hyvin he tulevat juttuun ja vetävät yhtä köyttä läpi kirjan.
Ajanvirta ja käsittämättömät aikajanat tarinassa on keskeisiä. Mm. päähenkilö kolusi suurta universumia yli 10 miljardia vuotta. Kymmenen ulottuvuuden universumi oli ikuinen, siellä ei ollut aikaa. Ulottuvuuksien lisääntyessä universumi pirstaloitui pienoismaailmankaikkeuksiksi. Lopulta ulottuvuudet vähenevät ja niiden massa on saatava palautettua, jotta universumi voi syntyä uudelleen.